Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Espanja

Andalusia Costa del Sol Espanja

Asiat, jotka ärsyttävät Espanjassa

sunnuntai, 30 tammikuun, 2022
Kun jossain maassa viettää pidemmän aikaa, alkaa nähdä ruusunpunaisempienkin lasien läpi arjessa asioita, jotka ärsyttävät. Eivät nämä mitään isoja juttuja ole, vaan usein ihan pieniä ja lähinnä merkityksettömiä. Mutta ärsyttäviä siltikin.

Olisin toki voinut kirjoittaa listan asioista, jotka ihastuttavat Espanjassa. Tästä listasta olisi tullut huomattavasti pidempi. Koska nuo asiat ovat kuitenkin monelle niin päivänselviä, kuten talvikuukausina herääminen aurinkoisiin aamuihin, päätin ottaa tarkasteluun ne jutut, jotka joskus ottavat enempi tai vähempi päähän. Tunnistatko itse näistä mitään?

Koirankakat

Tuttu kevään keskusteluaihe meilläkin, mutta Espanjassa tämä ongelma on ihan eri tasolla. En puhu pientareiden luonnontuotteista, jotka ovat lähinnä esteettinen haitta, vaan keskellä jalkakäytäviä vaanivista liukumiinoista.

Kun kerran astuu tuoreeseen koiranpaskaan, alkaa kummasti muistaa katsoa askeltensa perään. Kaupunkikoirilla ei Espanjassa useinkaan ole leveitä tienreunuksia joille tarpeensa tehdä, vaan ne joutuvat vääntämään torttunsa keskelle kivistä kulkuväylää.

Ikävä kyllä kaikki koiranomistajat eivät tunne vastuutaan ja korjaa lemmikkiensä jätöksiä. Siihen ne sitten jäävät muiden kanssakulkijoiden ”riemuksi” siihen saakka, kunnes kaupungin puhtaanapito niistä huolehtii, useimmiten jopa yllättävän tehokkaasti.

Aina ei kaduilla juoksevilla koirilla ole mukanaan edes ketään ulkoiluttajaa, sillä olenpa nähnyt paikallisten vain laskevan karvakuononsa yksin ovesta ulos reippailemaan lähikaduille.

Koirankakkaongelmaan on herätty myös viranomaistaholla. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta oliko Benalmadena yksi Andalusian kaupungeista, joka vaatii koirien pakollisen siruttamisen? Mikäli koirankakkaa löytyy kadulta, siitä otetaan DNA-näyte ja omistajalle rapsahtaa tuntuva sakko. Aika pitkälle vietyä, mutta ilmeisemmin tehokasta.

Äänekkyys

Espanjalainen elämäntapa on äänekästä. Jos meillä ravintoloissa joutuu korottamaan ääntään kovaäänisen musiikin vuoksi, Espanjassa siihen riittää ihan tavallinen ihmisten keskustelu. Olen miettinyt, että ravintoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on pakko kärsiä jonkin asteisista kuulo-ongelmista. Sen verran kovalla ovat volyymit siellä, missä samassa tilassa on monta espanjalaista.

Kun espanjalaiset puhuvat, he meidän mittapuun mukaan puoleksi huutavat ja usein kaikki yhteen ääneen. On täysin hyväksyttävää puhua toisten kanssa samaan aikaan. Joskus on lähinnä lystikästä seurata isompaa porukkaa, jossa kukaan ei tunnu kuuntelevan, mutta kaikki näyttävät puhuvan. Aluksi kuvittelin, että kyse on eripurasta, ellei jopa riitelystä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin eleistä ja ilmeistä, että tavalliseenkin keskusteluun tarvitaan ääntä potenssiin kaksi.

No kyllähän elämään ääntä mahtuu, mutta silloin kun talojen huonon äänieristysten takia joutuu väkisin kuulemaan naapurien kaikki elämään liittyvät äänet kuin samassa huoneessa oltaisiin, pidemmän päälle se ärsyttää. Eikä naapuria tunnu yhtään haittaavan se, että kaikki kuuluu seinän taakse. Vai tottuukohan siihen jossain vaiheessa?

Naurattaa eräs tapahtuma viime reissulta. Luulin, että naapurissa harrastettiin äänekästä seksiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ei sittenkään. Naapurin pariskunta katsoi jalkapalloa.

Hajusteet

Espanjalaiset ovat tuoksukansaa. Vai mitä pitäisi päätellä esimerkiksi siitä, että joulunaikaan pelkkiä hajuvesimainoksia saattoi telkkarista tulla yhtäsoittoa viisikin minuuttia?

En ole itse tuoksuille mitenkään yliherkkä ja enempi minusta on mukavaa, kun ympäristössä kohtaa miellyttäviä tuoksuja. Kuten, että kampaajalla hiuksesi käsitellään hyvälle tuoksuvilla aineilla tai hajuvesien käyttöä ei kukaan kiellä.

Mutta espanjalaisten tuoksumaailma menee usein överiksi. Hotellihuone saattaa siivouksen jäljiltä tuoksua omituisen hajuisille pesuaineille tai ruiskutettavalle ilmanraikastajalle. Tai lakanoissa on kummallinen vieras tuoksu. Tai vuokrakämppäsi joka huoneessa on voimakas huonetuoksu, jota et pääse muuten pakoon kuin toimittamalla tuoksujen lähteet roskiin.

Kovat on oltavat tässä maassa tuoksuallergikoilla.

Kierrätys

Vähän on sellainen tuntuma, että espanjalaiset ovat kierrätysasioissa vielä aivan lapsenkengissä. Kyllähän erilaisille jätetyypeille kierrätysastioita löytyy vähän joka kadun kulmauksesta. On erilliset astiat pahville ja paperille, lasille, muovijätteelle ja sekajätteelle, vaan välittääkö niistä kukaan?

Siinä, kun itse levittelet jätteitäsi ja yrität saada tolkkua, mitä mihinkin tulee, viereen tulee paikallinen joka nakkaa huolettomasti kaikki pussinsa lasille tarkoitettuun molokkiin. Eli ihan samako sittenkin?

Väistäminen

Oletteko muut huomanneet, miten huonosti espanjalaiset väistävät kaduilla? Veikkaan, että jos vastaan tulee kapealla katuosuudella kaksi tai useampi paikallista rinnakkain, se olet sinä, joka väistää.

Vaikka espanjalaiset muuten huomioivat hienosti kanssakulkijat, esimerkiksi tervehtivät tuntemattomia hyvinkin herkästi, kadulla väistämisessä on jotain kummallista jääräpäisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Vaikka kuljettaisiin kuinka monen henkilön kanssa rinnatusten ja tukittaisiin koko jalkakäytävä, ei tehdä elettäkään siihen suuntaan, että annettaisiin muille tietä.

En tiedä onko tämä ihan yleinen tapa vai kohdistuuko mielenosoituksellisesti vain turisteihin, mutta sen kymmenen kertaa on pitänyt itse väistää ohitustilanteessa aina ajoväylän puolelle asti.

Laskun saaminen

Espanjalaisissa ravintoloissa ja kahviloissa palvelu yleensä pelaa siihen saakka, kun tulee laskun saamisen aika. Mistä mahtaa johtua, että kaiken tilaamasi olet onnistunut saamaan ihan ripeästi, mutta kun haluaisit maksaa ja lähteä, yhteys tarjoilijaan näyttää katkeavan?

Siinä vaiheessa kun olet tehnyt kaiken mahdollisen tarjoilijan huomion saamiseksi ja huutanut kurkun käheäksi la cuentaa, ei auta kuin marssia tiskille maksamaan.

Tulvivat kadut ja haisevat viemärit

Kun espanjalaisissa kaupungeissa sataa runsaasti, kumisaappaille on käyttöä. Viemärit vetävät huonosti tai eivät vedä ollenkaan sillä seurauksella, että vesi jää kaduille lillumaan paksuina vesipatjoina.

Varaudu sadesäällä siihen, että jalat ovat hetken päästä likomärät.

Ja kun viemäreistä puhutaan, ei voi ohittaa niiden hajuhaittoja. Mitä vanhempi kaupunginosa ja mitä kapeampi katu, tiedät hyvin, mitä tarkoitan. Siellä täällä viemärit pulpauttelevat vanhan viemäriverkoston katkuja ilmoille.

Ikävä kyllä tämä ongelma vaanii usein myös talojen kylppäreissä. Meillä on ollut kerran asunto, jonka toista kylppäriä emme halunneet käyttää voimakkaan viemärihajun takia. Jos sitten ne suuren suuret viemärielukatkin aiheuttivat kuvotusta.

Pieniä asioita kaikki tyynni, mutta kieltämättä joskus vähän ärsyttäviä. Minulla (onneksi) on vain turistin subjektiivinen näkökulma. Kuulopuheiden perusteella espanjalainen byrokratia on se, mikä suomalaista koettelee ehkä kaikkein rajuimmin, mutta näin syvälle maan toimintatapoihin en ole vielä tutkimusmatkoillani päässyt.

Siltikin olisi kiva kuulla, oletteko muut panneet merkille samoja asioita vai onko minusta vain pikku hiljaa kehkeytymässä äkäinen täti-ihminen, jonka ärsytyskynnys vain vuosien saatossa alenee. Mikä sinua espanjalaisessa elämänmenossa ärsyttää vai ärsyttääkö mikään?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Parjattu ja rakastettu Fuengirola

tiistai, 7 joulukuun, 2021
On se vaan kumma juttu. Tänne me vaan aina uudelleen päädytään. Aurinkorannikon suomalaisinpaan kaupunkiin, Fuengirolaan, joka toisille on paratiisi, toisille ei ikinä -inhokki.

Olen kovasti yrittänyt miettiä, mikä saa meidät, kuten tuhannet muutkin suomalaiset, yhä uudelleen suunnistamaan Costa del Solin rannikolle Fuengirolaan, tuttavallisesti Fugeen. Tullaan tänne loppuvuodesta kuin muuttolinnut hetkeksi pakoon kylmää ja pimeää.

Jos tämä kaupunki olisi historiallisesti kiinnostava, arkkitehtuuriltaan kaunis tai täynnä upeaa nähtävää, olisi huomattavasti helpompaa ymmärtää, mikä tänne vetää. Ollakseni ihan rehellinen Fuengirola on minusta kaupunkina enemmän tylsä kuin mielenkiintoinen.

Koronan vuoksi edellisestä matkastamme ennätti kulua reilut puolitoista vuotta. Tänä vuonna tulimme tänne Sevillasta, minusta koko Andalusian, ellei koko Espanjan, upeimmasta kaupungista. Tuota taustaa vasten Fuengirola tuntui entistäkin vaatimattomammalta.

Sitten sen tajusin. Kun hyppäsimme pois Los Bolichesin juna-asemalla tuli jotenkin tuttavallinen ja turvallinen olo. Vähän kuin olisi kotiinsa tullut. Samanlainen hyvä fiilis, kun kotiin tultaessa vaihtaa päällensä collagehousut ja villasukat. Ei tarvitse jännittää mitään ja voi rentoutua täysin. Pystyy olemaan täysin oma itsensä.

Tästä on kyse. Fuge on kotoinen, tuttu, helppo ja mutkaton.

Ei minua haittaa, että moni vastaantuleva puhuu äidinkieltäni. Tai että ohitan muutaman suomibaarin ja -kaupan. Ihan mahtavaa, tuoltahan voin huomenna käydä ostamassa kaipaamani Presidentti-paketin.

Taivas on marraskuussa kirkkaan sininen. Valoa on niin paljon, että häikäisee ja meri huuhtelee rantoja niin pitkälle, ettei silmä yllä. Rantakadulla, Paseolla, kävelee iloisia, onnellisen oloisia ihmisiä ja vihreät papukaijat pitävät kovaäänisiä bileitä rantapalmuissa. Tekisi mieli saman tien istahtaa johonkin rantakuppiloista paistattelemaan päivää ja tarkastelemaan näkyisikö katukuvassa ketään tuttua.

Me sen sijaan suunnistimme yhdeksi yöksi rantakadun Yaramar-hotelliin. Tänä vuonna asunnon vuokraaminen ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta loppujen lopuksi sitten kävikin ihan hyvin. Kerron tästä säätämisestä vähän myöhemmin.

Moni unohtaa, että 75000 asukkaan Fuengirola on aito espanjalainen paikkakunta, jossa turistit ovat vain vähemmistö kaupungin arkea. Suomi-leima on ainoastaan pieni osa Fuengirola-elämää. Aivan turhan voimakkaasti koko kaupunki profiloituu yhden kaupunginosan mukaan. Ja voisiko asian nähdä välillä toisesta näkökulmasta. Fuengirola on todella kansainvälinen kaupunki, jos mikä.

Ennemminkin pitäisi ajatella, että tämä on kaupunki, jossa on lisämausteena suomalaisille suunnattuja palveluita. Halutessaan voi toimittaa asioita helposti ja vaivattomasti omalla äidinkielellään. Tai halutessaan elää päiviään espanjalaisittain. Valinta on sinun.

Täytyy myös tunnustaa, että siirtyminen yhdeksän kertaa suuremmasta suurkaupungista paljon rauhallisempaan Fuengirolaan tuntui näin korona-aikana helpottavalta. Ihmisiä täyteen ahtautuneilla Sevillan kaduilla, kaupoissa ja ravintoloissa ei voinut olla ajattelematta tautiriskiä, eikä mitenkään voinut välttää lähikontakteja vaikka kuinka olisi halunnut. Kävely Fugen leveällä rantapaseolla tuntuu miellyttävämmältä.

Täällä nyt nautitaan seuraavat viikot aurinkoisista päivistä, ulkoilmaelämästä ja pitkistä lenkeistä. Käydään Mercadonassa ostamassa mahtavia raaka-aineita kotikokkailuja varten. Istutaan terasseilla ja käydään ulkona syömässä useammin kuin kotona koskaan. Tuijotetaan iltaisin sujuvasti paikallisia tv-ohjelmia yrittäen arvailla, mistä on kyse ja välillä ollaan vaan tekemättä yhtään mitään.

Olen aloittanut jälleen aktiivisemman espanjan opiskelun ja yritän saada harvan pääni muistamaan muutakin kuin ravintolasanastoa. Mies nukkuu päiväunia sohvalla telkkari auki. Omien sanojensa mukaan on kielikylvyssä.

Fugen arki on kiireetöntä, huoletonta ja stressitöntä. Kieltämättä elämme täällä hetken omassa pikku kuplassamme, jossa jokainen arkipäiväkin on pientä fiestaa. Siksi tänne on aina niin mukava tulla. On kerrassaan ihanaa, että elämä voi edes hetken olla tällaista.

Salud!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat

Vuokrasimme talon Andalusian Almuñécarista. Millaista oli asua paikallisten keskellä vanhassa kaupungissa?

lauantai, 13 marraskuun, 2021
Kun sattuma puuttuu peliin, saattaa löytää itsensä hyvin yllättävistä paikoista. Kuten valkoisesta talosta andalusialaisen kaupungin Almuñécarin vanhimmasta kaupunginosasta. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, koirat haukkuvat ohikulkijoita ja naapurissa soi flamenco. Ollaan paikallisuuden ytimessä.

Yhteistyössä Casa Almuñécar

Kävimme Almuñécarissa mieheni kanssa pari vuotta takaperin ja tykästyimme tähän vanhaan rantakaupunkiin. Kirjoitin kaupungista ja kokemuksistamme tuolloin parikin blogijuttua, joiden pohjalta minuun otti yhteyttä suomalainen pariskunta. He kertoivat juuri remppaavansa ostamaansa taloa Almuñécarin vanhassa kaupungissa.

Aikaa meni välissä lähes pari vuotta ja kuinka ollakaan sähköpostiini napsahti alkukesästä viesti samaiselta pariskunnalta. ”Talon remontti on lähes valmis. Olisitteko kiinnostuneita vuokraamaan taloamme?”

Tuossa kohtaa vuotta olimme jo alkaneet toiveikkaina miettimään mahdollisuutta matkustaa vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ollut, joten vähän erilainen Almuñécar sopi meille matkakohteena vallan mainiosti.

Vihdoinkin ”kotiovella”. Jännittävää nähdä, mitä meitä sisäpuolella odottaa.Olipas mukavaa tulla, kun pöydällä oli henkilökohtainen tervehdys.Alakerrassa näytti kodikkaalta.

Paikalliselämää hyvässä ja pahassa

Täällä nyt ollaan. Asustamme vanhan kaupungin rinteillä olevaa kolmikerroksista kivitaloa. Kun maaseudun hiljaisuudessa asusteleva suomalaispariskunta pärähtää yhtäkkiä keskelle andalusialaista paikalliselämää, ensimmäisenä päivänä tuntuu, että kaikki on liian lähellä ja liian äänekästä.

Naapurit tervehtivät meitä terasseiltaan hola-huudoin. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa lähes huutamiselta, mutta espanjalaisittain on ihan normaalia keskusteluvolyymiä. Espanjalaisten talojen äänieristykset ovat tunnetusti olemattomat, joten ensimmäisenä päivänä tuntui kummalliselta kuunnella samaa musiikkia seinänaapurin kanssa. Onneksi musiikkimakumme sopi yhteen. Flamenco sopi minulle vallan mainiosti.

Miehen kanssa mietittiin, etteikö näitä ihmisiä yhtään vaivaa se, että muut ympärillä olijat kuulevat heidän keskustelunsa. Ei ilmeisesti. Suomalaisesta tavasta hiljentää ääntä jos joku on kuuloetäisyydellä, täällä ei tiedetä mitään. On aina totuttu siihen, että osa elämästä tapahtuu kadulla. Elämä on sellaista kuin elämä on, así es la vida.

Portaita pitkin seuraaviin kerroksiin.Naapurin pojat.

Kaunista sisustusta ripauksella marokkolaista tunnelmaa

Kun ilta koittaa, ympäristön kujat hiljenevät. On kuin yhteisestä päätöksestä hiljaisuus astuu voimaan. Talojen ovet sulkeutuvat ja ihmiset vetäytyvät omiin koloihinsa.

Öisin on ollut hiljaista ja olemme nukkuneet erinomaisesti. Osittain myös siitä syystä, että sänkymme on huippuhyvä ja vetää vertoja parhaille hotellisängyille. Miten usein Espanjan asunnoissa patjat ovat olleetkaan surkeita eikä petauspatjoja Espanjassa tunneta monessakaan vuokra-asunnossa. On myös mukavaa vetäytyä yöpuulle muhkeiden untuvatäkkien peittoon.

Huomaa, että on ihan eri asia, kun ihmiset remontoivat ja sisustavat asuntoa itselleen. Lopputulos on paljon kodikkaampi ja tasokkaampi kuin perustason vuokra-asunnoissa. Rakastan tämän talon kauniita yksityiskohtia ja ripausta marokkolaishenkeä: kauniita kaakelipintoja, värikkäitä tekstiilejä ja kivoja sisustuselementtejä.

Käytännössä talo on rakennettu sisätiloiltaan aivan uudestaan. Seinällä on kuvakollaasi, jossa näkyy remontin eri vaiheita. Valtava työ täällä on tehty, jotta talo on saatu näin hienoon kuntoon.

Yläkerran terassista tuli meidän lempparipaikka ja siellä nautittiin monta herkullista ateriaa.

Kotikokkaajan juhlaa

Talo sijaitsee kolmessa kerroksessa ja kerrosten välissä on korkeahkot portaat. Huonojalkaiselle tämä talo ei sovi, mutta koska omat jalkamme vielä nousevat, olemme olleet lähinnä tyytyväisiä pakolliseen porrastreeniin. Myös taloon johtavilla teillä on jonkin verran nousua.

Katutason kerroksessa sijaitsee talon pääkeittiö ja ruokailuhuone sekä yksi kolmesta makuuhuoneesta kylppäreineen. Kokkaava mieheni on ylistänyt keittiön varustetasoa. Ruuanlaittovälineistöä on enemmän kuin riittävästi ja kaikki tarvittava löytyy, ehkä vähän enemmänkin. Kiitosta saa myös hyllyistä löytyvä mausterepertuaari.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että talon omistajat harrastavat ruuanlaittoa tosissaan. Tässä asunnossa ei tarvitse kokata tylsin veitsin tai kulunein paistinpannuin. Lisäksi astiat ovat kunnollisia ja niitä on riittävästi. Siitä myös iso plussa.

Kunnon keittiö astioineen löytyy sekä alhaalta että ylhäältä.

Elämää kolmessa kerroksessa

Keskikerroksessa sijaitsevat kaksi muuta makuuhuonetta ja talon pääkylppäri. Vaikka vanhassa talossa ollaan, lämmintä vettä tulee eikä paineista tarvitse olla huolissaan. Täällä ei ole havaittavissa myöskään viemärin hajua, joka on vaivannut monissa espanjalaisissa taloissa.

Ilmalämpöpumppuja on jokaisessa makuuhuoneessa sekä lisäksi alakerran ruokailutilassa. Kylppäreistä löytyvät lattialämmitykset ja astianpesukoneitakin on peräti kaksin kappalein. Hyvää varustetasoa ei voi kuin kehua.

Ylimmässä kerroksessa on olohuone ja vanha takka, joka ei ikävä kyllä ainakaan vielä ole käytössä. Ja yllätys, yllätys, täällä sijaitsee talon toinen keittiöistä ulkoterassin vieressä. Aluksi tuntui vähän kummalta, että talossa on kaksi näin hyvin varusteltua keittiötä, mutta toisaalta, kun terassilla kokkaillaan, on hyvä, ettei kaikkea tarvitse kantaa alhaalta asti.

Vaikka illat ovat tähän vuodenaikaan jo melko viileitä, olemme monena iltana kietoutuneet viltteihin ja istuneet terassilla viiniä siemaillen. Tai mies on häärinyt mielissään grillin kimpussa, sillä paikalliset hulppeat raaka-aineet huomioon ottaen grilli on kyllä melko luksusta kokkaamisintoiselle.

Päivisin tarkenee ihan hyvin syödä bambukatetulla terassilla. Näköalat eivät ole kummoiset, mutta tähän on luvassa parannusta. Remontin viimeisin vaihe tulee olemaan aurinkoterassin rakentaminen katolle. Katolta aukeavat varmasti hienot näkymät ja suurimman osan vuotta myös paisteinen onni auringonpalvojalle.

Tuntuu, että kahdestaan välillä eksymme toisistamme tähän taloon. Täytyy yhtämittaa huhuilla saadakseen selkoa puolison sijainnista. Kolme makkaria ja kaksi kylppäriä takaavat hyvän toimivuuden kuudelle majoittujalle. Alakerran jykevän ruokapöydän ympärille mahtuu hyvin kuusi henkeä ruokailemaan ja hienosti on tilaa useammalle henkilölle myös terassin pitkällä sohvalla. Ja väitänpä, että astiat riittävät. Niitä on nimittäin huikean paljon.

Kolmessa makkarissa ja kahdessa kylppärissä on mistä valita.

Luotettava vuokraaja ilman välikäsiä

Suuri etu tämän talon vuokrauksessa on luotettavuus. Suomalainen omistajapariskunta vuokraa taloa suoraan ilman välikäsiä. Yhteydenpito heihin on helppoa ja ongelmatilanteissa heiltä saa helposti neuvoa tai apua.

Nämä ihmiset todella välittävät siitä, että asunnossa on kaikki on kunnossa. Tämä oli varmasti yksi siisteimmistä loma-asunnoista, joihin olen koskaan tullut. Omistajataho vinkkasi myös luottokuskistaan, johon otin yhteyttä. Oli niin helppoa tulla tänne, kun taksikuski Paco odotti meitä lentokentällä ja tiesi mihin tulla.

Oikeastaan ainoa asia, jota olemme jääneet kaipaamaan on telkkari, joka on kyllä seinässä, muttei vielä toiminnassa. Vuodenvaihteessa tähän on kuulema tulossa korjaus.

Aluksi kuvittelimme, että matka vanhan kaupungin sokkeloisia kujia pitkin alas rantaan ja kaupoille olisi pidempikin, mutta kun opimme oikoreitit, alas käveli itse asiassa muutamassa minuutissa. Jos olet rantaihmisiä, tuossa lähistöllä on rantaviivaa, mistä valita oma sopukka. Meille parasta antia ovat olleet pitkät kävelyt pitkin rantaraitteja. Jos hauskaa on myös vain kierrellä vanhan kaupungin labyrinttikujilla.

Alakerrassa on kiva kolonen lukemiseen.Ylimmässä kerroksessa sijaitsee olohuone.Kotikadulla mummokärryn kanssa kauppaan.

Tämä talo on tarjonnut mielenkiintoisen kokemuksen elää pari viikkoa eteläespanjalaisessa vanhassa kaupungissa ja saada vähän kuin salamatkustajana tiirailla, millaista on aito andalusialainen paikalliselämä. Olen sen sata kertaa harmitellut olematonta espanjan taitoani, sillä olisi kerrassaan mielenkiintoista tietää, mistä tässä ympärillä puhutaan.

Jos olet kiinnostunut vuokraamaan tätä taloa, saat kauttani omistajien yhteystiedot (samppanjaa.muovimukista(ät)gmail.com). Edullisimmillaan talo maksaa 100 euroa vuorokaudelta tai 600 euroa viikolta liinavaatteineen. Kaksi viikkoa pidemmät vuokraukset sopimuksen mukaan. Lisäksi tulee sähkö kulutuksen mukaan sekä siivouspalkkio 70-80 euroa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Andalusia Espanja Katalonia

Viisi Espanjan kaupunkia, joita rakastan

sunnuntai, 9 toukokuun, 2021
Oikeastaan otsikko olisi ihan yhtä hyvin voinut olla 30 Espanjan kaupunkia, joita rakastan. Sen verran hurahtanut olen tähän elämää sykkivään Euroopan kolkkaan.

Ihan sama olenko Espanjassa etelässä vai pohjoisessa, vähän joka puolella on tullut tunne, että tässä maassa viihdyn. Espanjassa vaan on jotain sellaista, joka kolahtaa ja koskettaa. Jos nyt kuitenkin pitäisi nostaa esille vain muutama espanjalainen suosikkikaupunkini, topviisikko olisi seuraava:

Barcelona

Tein ensimmäisen matkani Barcelonaan vuonna 2009. Tuohon aikaan Katalonian pääkaupunki oli esillä vähän kaikissa matkailuaiheisissa jutuissa, jotka saivat minutkin kiinnostumaan tästä paljon kehutusta kaupungista. Matkailu Barcelonaan oli tuolloin kovassa nousussa, mutta vielä hallittua verrattuna nykyiseen.

Vuokrasin kaupungista pienen yksiön kuukaudeksi ja päätin kertaheitolla tutustua Barcelonaan vähän paremmin. Mies tuli myöhemmin perässä ja vietimme kaupungissa yhdessä joulun ja uudenvuoden minun jäädessä nauttimaan kaupungista vielä yksikseni.

Tuolla reissulla jokin napsahti. Barcelonasta tuli suosikkini kertaheitolla, jopa niin suuresti, että seuraavan viiden vuoden aikana kävin tai kävimme yhdessä siellä vähintään kerran, parhaimpina vuosina kahdesti.

Barcelona on kaupunki täynnä kauneutta. Mielikuvitukselliset rakennukset (kiitos Gaudin), tunnelmalliset vanhat kaupunginosat kuten El Borne, upeat puistot ja tietysti keskustan kupeessa oleva meri tekevät kaupungista monipuolisen ja kiinnostavan. Barcelona on niitä ihanteellisia matkakohteita, joissa voi yhdistää niin kaupunki- kuin rantaloman kaikkine herkkuineen.

Tykkäät sitten taidemuseoista tai jalkapallosta, arkkitehtuurista tai ruokamatkailusta, Barcelonalla on tarjontaa, joka on ainutlaatuista.

Girona

Kirjoitin muutama vuosi takaperin blogissani rakkauskirjeen Gironalle. Kukapa voisi olla rakastumatta tähän pieneen vanhaan kaupunkiin, joka on kuin ulkoilmamuseo.

Erityisen ihastunut olen kaupungin kiemurteleviin kapeisiin kujiin, joihin on hauskaa lähteä seikkailemaan ja eksymään. Onyar-joen rannalla olevat värikkäät rakennukset näyttävät iloisilta. Eri puolilla kaupunkia olevat merkit muinaisilta roomalaisilta, vanhat juutalaiskorttelit ja jäänteet arabilaiskaudelta tuovat kiinnostavaa historiallista kerrostumaa.

Gironalla on maine myös gastronomia-kaupunkina. Oiva kohde sinulle, jota ruokamatkailu kiinnostaa.

Girona sijaitsee Kataloniassa noin 100 km Barcelonasta pohjoiseen.

Valencia

Espanjan itärannikolla, kutakuinkin maan puolivälissä, oleva Valencia on vähemmän tunnettu espanjalainen kaupunki. Sinänsä harmi, sillä ainakin itselleni kaupunki oli kerrassaan positiivinen yllätys. Oikeastaan en edes tiennyt, mitä odottaa tai toisaalta en ymmärrä, miksi ennakkokäsityksessäni mielsin Espanjan kolmanneksi suurimman kaupungin jotenkin arveluttavaksi teollisuuskaupungiksi.

Hyvä oli, että matkustin Valenciaan, vaikka kaupunkiin meno olikin huonojen yhteyksien vuoksi vähän hankalaa. Valencia osoittautui oikein viehättäväksi. Etenkin suurehko sokkeloinen vanha kaupunki oli erityisen viehättävä, vaikka kaltaiselleni suuntavammaiselle se olikin aika haastava.

Valenciassa oli yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää. Monesta erillisestä osasta koostuva taide- ja tiedekeskus Ciutat se les Arts i de les Ciències oli kuin toisesta maailmasta, täydellinen vastakohta vanhan kaupungin historialliselle miljöölle. Kuulemani mukaan arkkitehdit saivat vapaat kädet luoda jotain ennen näkemätöntä ja väkisin tuli tunne, että alueella liikuttiin scifi-tunnelmissa.

Valenciasta jäivät mieleen myös kauneimmat koskaan näkemäni kauppahallit. Sekä tietysti paella, täältähän tuo Espanjan ehkä tunnetuin ruoka on kotoisin. Oman kokemukseni perusteella turisteja kaupungissa oli selvästi vähemmän kuin muissa käymissäni Espanjan suurkaupungeissa, mikä toisaalta teki Valenciasta aidon ilman turismin lieveilmiöitä.

Valenciassa onnistuu myös rantalomailu. Tosin ranta-alue sijaisee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Sevilla

Olen varmaan jutuissani käyttänyt Sevillasta kaikki superlatiivit. Yksinkertaisesti Sevilla on ihana. Siellä on minusta kaikki se, mitä Espanjalta voi odottaa. Tai no sisämaakaupungista puuttuu meri, mutta muuten Sevilla on minusta parasta Espanjaa.

Sevilla on tunnelmallinen, eläväinen ja intohimoinen. Vähän niin kuin flamenco, jonka katsotaan lähteneen täältä.

Varoituksen sana. Varaa Sevillalle aikaa. Tänne on turha matkustaa muutamaksi päiväksi. Kaupungissa riittää niin paljon nähtävää, ettei siitä parissa kolmessakaan päivässä selviä. Käy katsomassa ainakin Plaza de Espana, Real Alcazar de Sevilla, katedraali ja sen 104 metrin korkeuteen nouseva kellotorni sekä Metropol Parasol, joka on yksi maailman suurimpia puurakennelmia.

Saisin itse kyllä menemään Sevillassa useamman päivän vain haahuilemalla eri kaupunginosien vanhoilla kaduilla, elämää sykkivillä aukioilla, kauniissa puistoissa ja tunnelmallisissa ravintoloissa. Tai ihan vaan tutkimalla upeiden rautaporttien taakse jääviä sisäpihoja, patioita. Osa näistä kätketyistä aarteista ovat niin kauniita, että melkein saavat herkistymään.

Malaga

Topvitosessani mennään viimeiseksi Andalusian eteläosan vehreään kaupunkiin Malagaan. Mitä enemmän tässä kaupungissa käyn, sitä enemmän siitä vaan tykkään.

Malaga on myös niitä Espanjan kaupunkeja, joissa helposti yhdistää kaupunkimatkaan rantaloman. Ranta-alue on ihan ydinkeskustan kupeessa.

Malagasta puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, mutta kaupungin ihanuus on sen rento kaduille levittynyt tunnelma. Malagaa voisin hyvin kutsua sellaiseksi kivaksi hengailukaupungiksi, missä sää on ihanteellinen läpi vuoden ja missä tapasravintolat kutsuvat nauttimaan espanjalaisen elämän mutkattomuudesta.

Kun taustalla soi flamencokitara rytmikkään haikeasti ja lasissa kuplii kylmä cava, mikäpä se on uppoutuessa Malagan vanhan kaupungin rentoon tunnelmaan. Ehkä syy siihen, että pidän Espanjasta niin paljon, on paikallisten taito nauttia elämästä ja toisistaan. Liekö tässä myös syy espanjalaisten korkeaan elinikään?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Elämäntaito Espanja Fuengirola

Miten Espanja on muuttanut minua?

sunnuntai, 12 huhtikuun, 2020

Tämän jutun kirjoitusaikoja minun piti laskeutua Malagaan. Espanjan talvikaudesta olisi ollut jäljellä vielä kolme odotettua viikkoa. Vaan toisin kävi. Ei tullut matkaa, ei tullut uusia seikkailuja Andalusian auringon alla. Tuli raivostuttava korona.

Olen jotenkuten pystynyt hyväksymään matkani yllättävän peruuntumisen. Väistämättömille asioille ei voi mitään vaikka kuinka hakkaisi päätä seinään. En voi myöskään mitään sille, että taustalla nakertaa harmitus. Espanjan kevätkausi päättyi niin yllättäen aivan kesken. Minulla on Espanjaa ikävä. Iso ikävä.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut onnellinen voidessani viettää Espanjassa pidempiä jaksoja. Olen saanut kurkistaa Andalusian elämään ja kulttuuriin monipuolisesti, matkustaa aluetta laajalti, aistia sen tunnelmaa ja hengittää sen ilmapiiriä.

Kaikella Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut vaikutusta minuun, niin pienissä kuin suuremmissa asioissa. Minkälaisia vaikutuksia sitten Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut?

Espanjalainen arki on tuntunut niin hyvältä, että joskus mietin, onko se vain vaaleanpunainen kupla, joka jossain vaiheessa puhkeaa.

Naisellisuus kunniaan

Vaatekaappiini on alkanut kertyä entisestä poikkeavia retonkeja. Huomasin jossain kohtaa, että kaikissa viime aikoina ostamissani vaatteissa on röyhelöitä, rimpsuja tai jotain muuta naisellista hörhelöä. Entinen minäni valitsi yksinkertaisia ja suoraviivaisia vaatteita. Nyt minua viehättävät selvästi runsaammat ja naisellisemmat mallit. Ja mekkoja, niitä pitää ehdottomasti olla.

Tajusin yhtymäkohdan Andalusiaan siivotessani tietokoneeni kuva-arkistoa. Olin ottanut kymmenittäin kuvia flamencopuvuista, ihastellut näyteikkunoista näitä upeita röyhelöluomuksia ja käynyt alan liikkeissä hipeltämässä värikkäitä ja runsaita kuoseja. Huomaamattani olin siirtänyt ihailemaani naisellista flamenco-henkeä omaan vaatekaappiini.

Espanjalainen nainen on minusta pohjoismaista kanssasisartaan naisellisempi. Meikkiä, koruja, korkkareita ja mekkoja näkee katukuvassa selvästi totuttua enemmän. Kaikkea naisellisuutta korostavaa on joskus jopa ylikorostetun runsaasti. Paikallisia tv-ohjelmia seuratessa olen jopa ihmetellyt, miksi luonnostaan kauniit naiset käyttävät niin voimakasta meikkiä. Silmämeikissä ei säästellä ja huulipunaa, sitä ei sovi unohtaa. Mitä punaisempaa, sen parempi. Nudesävyt ja minimalismi eivät ole espanjalaista naista varten.

Olen saanut tästäkin ilmiselviä vaikutteita, sillä omaan laukkuuni on eksynyt entistä punaisempia huulipunia. Ja huulipunasta on tullut muutenkin päivittäinen must. Ehkä nyt juuri ja juuri voin viedä roskat ilman punattuja huulia, mutta muuten ihmisten ilmoille en enää lähde ilman huulipunaa.

Eikä nyt ole enää niin väliä, jos puvun dekoltee yltää vähän alemmas. Espanjassa tämä näyttää olevan ihan peruskauraa. Naisellisuus saa ja sen tulee näkyä.

Espanjalla on ollut vaikutusta pukeutumiseeni ja tyyliini.

Volyymia olla pitää

Kun espanjalaiset keskustelevat, ääntä riittää. Maan tapa näyttää olevan, että kun puhutaan, ei tosiaankaan kuiskailla. Olen usein ihmetellyt paikallisten tapaa kailottaa täysillä esimerkiksi puhelimeen tai vieressä istuvalle kumppanille. Eikä näytä myöskään yhtään haittaavan vaikka kaikki ympärillä olevat vieraat ihmiset kuulevat keskustelun aivan selvästi.

Ravintoloissa ei tarvita taustamusiikkia peittämään kiusallista hiljaisuutta, sillä sellaista ei koskaan pääse tulemaan. Jo muutaman paikallisen keskustelu riittää täyttämään tilan. Jos sattuu olemaan ravintolassa, mikä on täynnä paikallista porukkaa, joutuu huutamaan saadakseen äänensä kuulumaan vastapäätä istuvalle kumppanille. Ja uskokaa pois, tämä kuuluvampi puhetapa tarttuu ja jää helposti päälle.

Olen huomannut itsessäni, että etenkin, jos innostun tai suutun jostain asiasta, alan puhumaan selvästi totuttua äänekkäämmin ja nopeammalla puherytmillä. Volyymi ikään kuin tehostaa puheen vaikutusta. En myöskään nykyisin enää häiriinny ympäröivästä metelistä samoin kuin aiemmin. Siitä on tullut niin kovin tavallista. Hillitty ja pidättyväinen suomalainen minussa on saanut selvästi uutta temperamenttia.

Kaipaan ihmisiä ympärille

47 miljoonan asukkaan Espanjassa väkeä riittää joka kulmalle. Sosiaaliset espanjalaiset viettävät muutenkin paljon aikaa ulkosalla ja siihen kun lisätään myös sankka joukko turisteja, vilkasta elämää ympärillä piisaa myös Aurinkorannikolla kaikkina viikonpäivinä.

Rauhaan tottunut suomalainen minussa on alkanut pitämään siitä, että ihmisiä on ympärillä menit minne menit. Kun kontrasti Suomeen on perin suuri, oma kotikaupunkini tuntuu kolkon kuolleelta, tylsältä ja värittömältä. Kaduilta puuttuu elämä ja sen myötä kiinnostavuus. Jos kaipaan rauhaa, menen metsään. Kaupungissa kuuluu olla elämää.

Arjella ja arjella on eroa

Miten usein (etenkin nyt koronan aikana) kuulee sanottavan, että tavallinen arki on parasta. Hmmm, arki on hyvää, mutta se riippuu paljon siitä, millaista arkea tarkoitetaan. Selitänpä vähän.

Elän kahdenlaista arkea, espanjalaista ja suomalaista. Suomen arjessa paiskin töitä, valitan huonoja kelejä, liikun liian vähän, elinpiirini on aika suppea ja elämä muutenkin melko tapahtumaköyhää. Pääosin elämämme rajoittuu kotimme seinien sisälle.

Espanjan arjessa vietämme paljon aikaa ulkona, syömme usein ravintoloissa, notkumme kahviloissa, vietämme sosiaalisempaa elämää, kävelemme lähes päivittäin pitkiä matkoja, matkustelemme ja teemme erilaisia ”mikroseikkailuja” lähiympäristöön. Arjessa on mukana sellainen mukava flow-tila, joka ruokkii hyväntuulisuutta ja innostumista. Olen joskus sanonut, että Espanjan arki on vähän kuin arkea potenssiin kaksi.

Tavallista arkea Andalusiassa.

Niinhän siinä sitten on käynyt, että kun Malagan kone laskeutuu Helsinkiin, on kuin hymy katoaisi kasvoilta. Ymmärrän hyvin, että elämme Espanjassa eräänlaisessa onnellisuuskuplassa, mutta ikävä kyllä se saa tämän suomalaisen normiarjen näyttämään harmaalta ja lattealta, vähän kuin marraskuuta vertaisi kesäkuuhun.

Suuri kontrasti kahden todellisuuden välillä ei aina ole hyvä juttu. Ennen, kun en paremmasta tiennyt, olin ihan tyytyväinen suomalaiseen arkeeni, joka oli sitä tavallista peruspuurtamista ilman suurempia kohokohtia. Espanjassa asumisen myötä olen päässyt kurkistamaan toisenlaiseen arkeen, joka tuntuu niin vietävän hyvältä. Kun enemmän saa, muuttuuko sitä vaan vaativammaksi? Tiedän, että vähään tyytymistä pidetään hyveenä, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi.

Korona on tuonut taivaalle tummia pilviä.

Tällä hetkellä koronamyllerryksen keskellä kukaan ei pysty sanomaan, milloin päästään normaaliin elämään ja millaiseksi maailma palaa koronan jälkeen. Entä, jos samanlaista vapaata ja huoletonta Espanja-arkea ei enää tulekaan?

Joka tapauksessa Espanja on jättänyt minuun vahvan jäljen. Samalla myös ikävän ja kaipuun maistaa Espanjaa lisää. Odotan toki tulevaa kesää Suomessa, mutta samalla myös seuraavaa talvikautta Andalusiassa. Luulen, että olen löytänyt mansikkapaikkani.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Espanja Yleinen

Onko espanjalaisen Mercadonan kosmetiikka hitti vai huti?

tiistai, 10 joulukuun, 2019

Laitoin hiljattain blogin Facebook-sivulle kuvan kosmetiikkatuotteista, joita ostin Espanjan suurimman päivittäistavaraketjun Mercadonan myymälästä. Olen aina ollut vähän epäileväinen markettikosmetiikkaa kohtaan ja siksi ostanut mieluiten merkkikosmetiikkaa ajatuksella, että tässä kohden hinta takaa laatua.

Taloutta täytyy nykyisin tasapainottaa edullisimmilla ostoksilla ja kun niin moni taho suitsuttaa Mercadonan kosmetiikan puolesta, ostin muutaman tuotteen kokeiluun. Osittain myös siitä syystä, että Fuengirolaan tullessani laukkuni oli jo muutenkin revetä liitoksistaan, joten vanhenevan naisen viiden kilon kosmetiikkarepertuaarista jätin osan suosiolla kotiin.

Ostosteni hintahaitari oli 2 – 5,5 euron välillä, joten kovin kalliista hankinnoista ei todellakaan ollut kyse. Tässä testini kokemuksia. Onko Mercadonan halpa kosmetiikka hitti vai sittenkin huti?

Deliplus Pieles muy secas nutritiva corporal con sceite de OLIVA, kosteusvoide vartalolle

Tämä tuote on ollut atooppisen ihon omaavan mieheni lempituote jo viime vuodelta. Myös blogini lukijat ovat hehkuttaneet oliivivoidetta sen verran paljon, että osasin jo ennakkoon odottaa paljon.

Voiteessa on miellyttävä kevyt tuoksu, joka sopii sekä naiselle että miehelle. Kreemimäinen voide imeytyy erittäin hyvin ja jättää ihon mukavan pehmeäksi ja kosteutuneen tuntuiseksi. Ehdottomasti jatkoon etenkin, kun hinta on käsittämättömän halpa; kahden jättipurkin pakkaus maksaa vain kaksi euroa!

Sisbela crema anti-edad revitalizante reestructuradora, anti-aging voide

Tämän anti-aging voiteen tekee mielenkiintoiseksi se, että netistä löytämieni tietojen mukaan ”samaa” tuotetta myydään kosmetiikkamyymälöissä nimellä Alain noin 60 euron hintaan.

Mercadona sen sijaan myy voidetta nimellä Sisbela viiden euron hintaan. Tämä, jos mikä tukee käsitystäni siitä, ettei hinta todellakaan takaa tuotteen laatua tai toimivuutta. Kosmetiikassa, jos missä, maksamme merkistä aika tavalla ilmaa. Ja välillä kyllä tuntuu, että meitä naisia viedään kuin pässiä narussa.

Itselläni on melko rasvainen iho, enkä tarvitse täällä Espanjan kosteassa ilmanalassa kasvoilleni niin paljon kosteutusta kuin Suomessa. Meikin alla tämä voide jäi itselläni turhan nahkeaksi. Olen käyttänyt tuotetta yövoiteena ja siihen se sopii iholleni vallan mainiosti. Sen sijaan Suomen talvessa tämä voide voisi toimia hyvin myös meikin alla.

Beauté Mediterranea sérum reductor instantáneo, seerumi silmäpusseille

Luin netistä paljon kehuja siitä, että tämä tuote todella toimii silmäpusseja pienentävästi pikakaunistajana. Pysyvää vaikutusta ei luvatakaan. Viiden ja puolen euron seerumipakkaus ei paljon kukkaroa köyhdytä, joten ostin tuotteen kokeiluun, vaikka vähän skeptinen olenkin näiden hyvää tekevien kosmetiikkalupausten suhteen.

Paketissa on viisi yksittäin pakattua seerumia. Voidetta levitetään kerros silmien alle ja annetaan vaikuttaa 2-3 minuuttia. Vaikutusaikana seerumi tuntuu kiristävältä kalvolta silmien alla.

Kokeiltiin tuotetta miehen kanssa molemmat ja täytyy myöntää, että silmänaluset näyttivät meillä molemmilla käytön jälkeen hieman tasaisemmilta. Tämän ikäisen silmäpusseja ei varmaan mikään pysty kokonaan poistamaan, mutta jonkinlainen ilmiselvä silotusvaikutus seerumilla on.

Ilmeisesti melko tuhdista tavarasta on kyse, sillä ensimmäisellä käyttökerralla mies piti ainetta hieman kauemmin sillä seurauksella, että sai punaiset viirut silmien alle. Onneksi ne hävisivät parin päivän sisällä. Herkkäihoisen kannattanee olla varovainen. Hyvä tuote pikafiksaukseen.

Deliplus Gel limpiador purificante, meikin poistogeeli

Tykkään käyttää geelimäisiä meikinpoistotuotteita, joiden kanssa saan läträtä veden kanssa. Ostin kokeiluun Mercadonan öljyttömän puhdistusgeelin ja olen ollut siihen tyytyväinen. Meikki lähtee ilman, että kasvot tuntuisivat pesun jälkeen kuivilta tai kiristäviltä. Alle neljän euron hintainen perusputsari menee jatkoon, vaikka silmämeikkiä se ei poistakaan.

Deliplus Maquillaie Fijo & cubriente meikkivoide

Luin väitteen, että viiden ja puolen euron hintainen Mercadonan meikkivoide olisi kopio Estée Lauderin Double wear stay-in-place meikkivoiteesta.

Tiedä sitten, mutta tähän hintaan aivan hyvä meikkivoide on kyseessä. Levittyy, peittää ja kestää mattana hyvin olematta silti paksu. Vähän jäin kaipaamaan kalliimpien meikkivoiteiden heleyttä. Ainut ongelma oli, etten löytänyt väriskaalasta itselleni ihan passelia sävyä. Vaaleinkin sävy oli vaalealle iholleni vähän liian tumma.

Mercadona valmistaa muistakin merkkituotteista omia kopioitaan. Kuulemani mukaan myös tunnetuista hajuvesistä on olemassa omat Mercadona-versiot. Kun Mercadonan hajuvesihyllyä tutkaili, sieltä kieltämättä tuli vastaan monta pulloa, jotka erehdyttävästi muistuttivat tunnettuja merkkituoksuja.

Deliplus Color poskipuna

Hyvin levittyvä poskipuna, mutta kestävyys heikko. Tässä kohden törmäsin vähän samaan asiaan kuin aiemmin kokeilemieni Mercadonan huulipunien ja huulikiiltojen kanssa. Pigmenttiä on vähän ja siksi väri ei oikein kestä.

Deliplus Pincel Iluminador valokynä

Eihän tämä tuote kestosuosikilleni YSL:n valokynälle pärjää,  mutta ei tämä tuote huonokaan ole. Pientä toivomusta valoa tuovassa vaikutuksessa, mutta enemmän tuote kuitenkin on kuin hintansa.

Summa summarum. Omien kokeilujeni perusteella Mercadonasta löytyy kelpo tuotteita ihonhoitotuotteiden puolella hyvinkin edulliseen hintaan. Meikeissä ehkä parhaiten huomasin laatueron; kalliimmalla saa parempaa ja kestävämpää. Toisaalta, jos maksan Mercadonan huulipunasta kolme euroa, ehkä on liikaa vaadittu, että se yltäisi hintavien merkkipunien tasolle. Missään nimessä en kuitenkaan sanoisi, että Mercadonan meikit ovat huonoja.

Tapasin täällä Fuengirolassa Sopusointuja blogia kirjoittavaan Maaritiin, joka on tehnyt pitkän uran kosmetiikkateollisuuden palveluksessa. Sain Maaritilta oivan ammattilaisvinkin Kiko-nimisestä edullisesta kosmetiikkamerkistä. Kyse on italialaisesta kosmetiikkasarjasta, jota ei ikävä kyllä saa Suomesta. Sen sijaan mm. Espanjassa tuotetta myydään liikkeen omissa myymälöissä, jollainen löytyy esimerkiksi Fuengirolan bussikadulta.

Olen ostanut muutamia meikkejä Kikolta ja todennut, että kyllä ammattilainen tietää. Laatukosmetiikkaa ja kerrassaan edulliseen hintaan.

Se, minkä näillä kokeiluillani olen oppinut on, että hyvää ja toimivaa kosmetiikkaa saa ihan järkeväänkin hintaan. Tästä lähtien mietin kyllä kahdesti, kannattaako maksaa moninkertainen hinta merkkituotteesta. Mitä mieltä sinä olet, kannattaako?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Hei me muutetaan Fuengirolaan

perjantai, 25 toukokuun, 2018

Reilut kaksi vuotta sitten kirjoitin mielikuvastani Fuengirolasta: Naureskelin mielessäni ulkomaanmatkaajia, jotka istuvat suomibaarissa syömässä lihapullia ja laulavat illalla pienessä sievässä suomikaraokea muiden samankaltaisten suomalaisten kanssa.

Niinpä. Tuolloin ensimmäisen kokemuksen perusteella kirjoitin Fuengirolasta myös: Kaupunkia ei voi pitää mitenkään kauniina. Rantakadun toinen puoli on täynnänsä pääosin 70-luvulla rakennettuja suurikokoisia ja rumia hotelli- ja muita loma-asuntokomplekseja. Väliin mahtuu riveittäin ravintoloita, jotka muistuttavat toinen toistaan. Koko ranta-alue on täyteen rakennettua vähän yksitotista loma-aluetta, josta ei juurikaan pysty erottamaan kaupunkeja ja kyliä toisistaan. Pani miettimään, tylsistyttäisikö pidemmän päälle?

Palasin tänään Fuengirolasta ja arvatkaapa miksi? Olin nimittäin vuokraamassa asuntoa talvikuukausiksi täältä ”tylsästä  suomalaisgetosta”. Olenko siis ihan seonnut?

Joskus pitää asioita mutustella useamman kerran löytääkseen myös niiden toiset, ne paremmat puolet. Ennakkokäsitys tai pintaraapaisu voi olla joskus ihan muuta kuin se kokemus, mikä löytyy, kun antaa paikalle uuden mahdollisuuden.

Näin kävi Fuengirolan kanssa. Kiitos siellä asuvien ystävien, tuli käytyä kaupungissa useamman kerran ja näillä reissuilla löydettyä se toisenlainen Fuengirola. Piti oppia näkemään suomalaiskulmien ulkopuolelle ja löytää niiden takaa aito ja eläväinen espanjalainen merenrantakaupunki.

Opin myös ymmärtämään, miksi niin moni pohjoismaalainen haluaa suunnata talvipakolaiseksi Andalusian auringon alle. Kun marraskuussa ei tarvitse köpötellä jäisillä kaduilla räntäsateessa ja pimeydessä, vaan voit lenkkeillä pitkin merenrantoja valossa ja lämmössä, aloin itsekin miettimään vaihtoehtoja. Sen sijaan, että on yli puolet vuodesta sidoksissa sisätiloihin, jossain voit elää koko vuoden sosiaalista ulkoilmaelämää. Syntyi ajatus siitä, voisiko tämä olla meillekin mahdollista?

Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat eivät useinkaan ole niin vaikeita toteuttaa, kuin ensi alkuun luulee. Tarvitaan vaan vähän ennakkosuunnittelua ja järjestelyä, suuntaamista kohti toivottua päämäärää. Yleensä myös saavuttaakseen jotain toivottua, joutuu jostain luopumaan. Tällöin moni asia osoittautuukin loppujen lopuksi mahdolliseksi.

Meidän kohdalla tämä tarkoitti osittain töihin liittyvää elämäntilanteen muutosta ja pieniä lomajärjestelyjä. Siirrän kesälomani loppusyksyyn ja liitän siihen jatkoksi pätkän virkavapautta. Jo viime vuoden puolella realisoimme vähän omaisuutta ja niistä saamilla tuloilla pystymme kattamaan puuttuvan palkkatulon.

Mutta miksi ihmeessä sitten Fuengirola? Onhan Espanjassa paljon sellaisia kaupunkeja, joista pidän huomattavasti enemmän. Niin on, mutta tässä kohtaa katsoimme, että tähän ensimmäiseen irtiottokokeiluun Fuengirola helppoudellaan on se mutkattomin ja paras vaihtoehto.

Ensinnäkin jo pelkästään asunnon vuokraaminen Fuengirolasta on helpompaa kuin lähteä hakemaan sitä espanjalaisilta markkinoilta. Kaupungissa sijaitsee useita suomalaisia loma-asuntojen vuokraamiseen erikoistuneita yrityksiä. Omalla äidinkielellä asioiminen on meille paljon luontevampaa ja toisaalta toinen suomalainen tietää ja tuntee parhaiten sen asumisen tason, mitä pohjoismaalainen kaipaa. Lomakaupungissa on myös aina paljon enemmän lyhytaikaiseen vuokraukseen sopivaa kalustettujen asuntojen tarjontaa.

Sitten mietimme sosiaalisen elämän mahdollisuuksia. Espanjaa taitamattomina meidän ei tarvitse olla koko aikaa kahdestaan, vaan halutessamme on seuraa tarjolla. Sosiaalinen ihminen kaipaa elämään sopivassa suhteessa myös sosiaalista kanssakäymistä. Tässä kohtaa näen muiden suomalaisten läsnäolon pelkästään positiivisena asiana.

Kolmas Fuengirolaa puoltava seikka ovat harrastusmahdollisuudet. Espanjan kielen opiskelu paikallisessa suomenkielisessä opistossa kiinnostaa, samoin kuin monet liikuntaan liittyvät aktiviteetit. Kahvakuulatreenit merenrannalla ei kuulosta ollenkaan hassummalta.

Toki oma osansa on myös Espanjan aurinkoisimmalla säällä. Ei liene ihme, että suomalainen kaipaa talvikuukausina eniten juuri valoa ja aurinkoa.

Niinpä siis teimme päätöksen. Myöhäissyksynä suuntaamme muuttolintujen tavoin Aurinkorannikolle kaupunkiin, missä on tarjolla valoa, kilometreittäin merenrantaa, andalusialaista rentoa elämänmenoa ja kalatiskien jumalainen tarjonta.

Vielä meillä on pieni mutta. Tarkoitukseni oli tällä reissulla vuokrata meille sopiva asunto syksystä alkaen, mutta tässä kohtaa homma ei mennyt ihan suunnitellusti.

Kuvittelin olevani liikkeellä hyvissä ajoin ja saavani valittavakseni useita sopivia vuokrakohteita, mutta toisin kävi. Tällä hetkellä monella muullakin näyttää olleen samansuuntaiset suunnitelmat, mikä näkyi selkeästi vuokranantajien markkinoina. Pääosin myöhäissyksyksi myytiin eioota.

Myös lapsiperheet ovat löytäneet Fuengirolan yhtenä asumisvaihtoehtona. Alueella toimivasta suomalaisesta koulusta jäi tänä keväänä 150 lasta ulkopuolelle runsaan hakijamäärän takia. Koululla onkin suunnitelmissa koulurakennuksen kasvattaminen ja oppilaspaikkojen lisääminen nykyisestä reilusta kolmestasadasta kuuteensataan.

Eräskin kiinteistövälittäjä kertoi, että vielä pari vuotta takaperin jokaista vuokra-asunnon etsijää kohden oli tarjolla viisi sopivaa kohdetta. Nyt homma on kääntynyt päälaelleen ja jokaista hyvää vuokra-asuntoa kohden on jopa viitisen kiinnostunutta vuokraajaa.

Kiersin muutaman päivän ajan varteenotettavimmat Fuengirolan kiinteistövälittäjät. Yhtään täyttä osumaa ei löytynyt. Joukossa oli pari tosi kivaa ja budjettiimme sopivaa kohdetta, mutta parvekkeen puuttuminen vaivasi toisessa ja sijainti toisessa.

Kiersin myös Fuengirolan lähialueita, mikä vahvisti entisestään sitä, että haluamme asunnon kävelymatkan päästä kaupungin palveluita ja elämää. Olen varma, että pelkkä lomakohde pidemmän päälle tylsistyttää. Alueena esimerkiksi Mijas Costan La Cala oli sievä kuin mikä, mutta kuitenkin vain rakennettu lomakohde.

Siltikin olen edelleen ihan luottavainen siihen, että sopiva vuokra-asunto syksyksi vielä löytyy ja joku kiinteistövälittäjistä ottaa yhteyttä tai löydän itse netistä. Aikaahan tässä kuitenkin vielä on. Täytyy vaan olla aktiivinen ja iskeä heti kiinni, kun sopiva kämppä löytyy. Hyvät kohteet eivät tällä hetkellä kauaa listoilla vanhene.

Sain muuten monenlaista kohtelua kiinteistönvälittäjien osalta. Joukossa oli ikävä kyllä yllättävästi vähän ylimielistäkin suhtautumusta. Kohtasin toimijoita, jotka saivat tuntemaan, että ennemminkin häiritsin heitä. Pääosin kohtelu oli erittäin asiallista ja asiantuntevaa. Näistä kokemuksista kirjoittelen seuraavassa postauksessa lisää.

Joka tapauksessa lentoliput syksylle on hankittu ja uudenlaisia juttuja on suunnitelmissa. Aina on mahdollista, että etelän kokemus tulee osoittamaan, ettei tämä ollutkaan meidän juttu ja odotukset eivät täyttyneet. Tai sitten on se toinen vaihtoehto. Entäpä, jos elämä Costa del Solilla maistuukin yhtä hyvältä kuin torilta ostetut tuoreet hietasimpukat?

Mitä mieltä olet, onko meidän talven suunnitelma ihan kummallinen?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Ruoka ja viini

Fuengirola on saanut oman gastrotorin

lauantai, 7 tammikuun, 2017

On ilmeisesti jäänyt joulusta syöminen sen verran päälle, että tekee mieli kirjoitella enemmänkin ruoka-aiheisia juttuja. Kelasin tuossa äskettäin joulukuisia kuvia Costa del Solin matkaltamme ja muistin mukavan ruokapaikan Fuengirolasta.

Reissatessani eri puolilla Espanjaa olen törmäillyt etenkin suuremmissa kaupungeissa ns. gastrotoreihin. Kyse on pääosin entisiin kauppahalleihin rakennetuista ruokatoreista, joissa on erilaisia pieniä herkkukeitaita, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Tarjolla olevasta annista voi koota mieleisensä kokonaisuuden ja nauttia ateriansa ja juomansa missä tahansa hallirakennuksen pöydistä.

Ilokseni huomasin, että Fuengirolan keskusta oli saanut viime vuoden alkupuoliskolla oman ruokatorinsa Gastromercado Galerían. Tällä hetkellä torin tarjonnasta huolehtii 12 standiä, joista löytyy mm. tapaksia, mereneläviä, sushia, tuorepastaa, hampurilaisia, Iberico-kinkkua, juustoja, leivonnaisia, unohtamatta tietenkään espanjalaisia viinejä.

IMG_0370IMG_0304IMG_0366

Lähiruoka tuntui täälläkin olevan kunniassaan. Syömämme katkaravut ”gambas pil pil”, kokolihahampurilaiset ja jälkiruokaleivokset olivat kaikki kerrassaan herkullisia. Erityisesti hampurilaiset olivat niin maukkaita, että lihanhimossa jäivät kuvaamatta. Kyseisen lihakaupan Primeatin tuotteet näyttivät muutenkin aikamoisen herkullisilta. Mukava lisä olivat ns. tapaksiksi sopivat minihampurilaiset.

Hintataso oli ehkä lähempänä keskitasoa, ei hirmu halpaa, muttei mitenkään kallistakaan tasoon nähden. Annokset valmistettiin tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Monella kojulla näytti olevan päivän tarjouksia.

IMG_0367IMG_0369IMG_0372

Galería on mukava ja eläväinen paikka myös piipahtaa pelkästään lasilliselle. Torilta löytyi niin viinibaari kuin erillinen drinkkibaari.

Halliin on sisäänkäynti molemmista päädyistä sekä Calle de Espanalta että Calle de Cervantesilta. Gastromercado Galería on avoinna joka päivä sunnuntaista torstaihin klo 12-24, perjantaisin ja lauantaisin klo 12-01.

Fuengirolan ”oikea” keskusta on muutenkin hyvästä ruuasta kiinnostuneelle matkaajalle oiva alue. Plaza Chinorrosin ja Plaza de la Constitutionin aukioiden ympäristöstä löytyy paljon paikallisia ravintoloita, joissa on hyvä hintalaatusuhde. Jos olet lounasaikaan liikkeellä (ennen klo 16:sta) tutkaile erityisesti ”Menu del día” tarjontaa eli päivän lounasmenuita. Kolmen ruokalajin lounas viineineen irtoaa usein hyvin kohtuulliseen hintaan.

http://mercadolagaleria.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.