Browsing Tag

Espanja

Espanja Kanariansaaret

Teneriffa ja pääkaupunki Santa Cruz – hyvä vai huono valinta matkakohteeksi?

sunnuntai, 18 joulukuun, 2022

Väärä ennakkoluulo on matkailun pahin vihollinen. Vuosikymmeniä kartoin Kanariansaaria. Kuvittelin, että väsähtäneillä turistikohteilla ja täyteen ahdetuilla rannoilla ei olisi minulle mitään annettavaa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin ystävä, joka halusi lähteä viime keväänä viikoksi aurinkoon ihan minne vaan. Kriteereinä oli siedettävä lentomatka, lämmin kesäkeli ja rantareittejä, joita pitkin voisi kuljeskella nauttimassa merimaisemista.

Niin me lyylit sitten päädyttiin kevättalvella Teneriffalle, saaren eteläpuolen yhteen vilkkaimmista turistikohteista Costa Adejeen. Mukava miljöö viikon lomamoodiin, mutta en ehkä pidempään tuolla kolkalla viihtyisi.

Sen sijaan Teneriffa mielenkiintoisena saarena sai minusta otteen. Ensin koin wau-tunteen Teiden retkellä. Saaren monipuolinen luonto tarjosi melkoista herkkua vehreistä laakeripuumetsistä tulivuoriperäiseen karuun maisemaan. Puhumattakaan jyrkän vuoriston ja kaikkialla pilkottavan meren vuoropuhelusta.

Toinen asia, mikä sai minut kiinnostumaan Teneriffasta oli saaren ”tuntematon” pääkaupunki Santa Cruz. En ollut aiemmin kuullutkaan tästä kaupungista ennen kuin käväisin siellä bussilla haahuilemassa muutaman tunnin. Tajusin samalla, että tässä olisi juuri sellainen aito espanjalainen kaupunki, jossa voisi viihtyä pidemmänkin aikaa.

Kotona sain miehen innostumaan ”Tenskusta” ja täällä Santa Cruzissa sitä nyt ollaan oltu jo lähes kolme viikkoa ja viihdytty niin vietävän hyvin. Kaupungissa on tosiaankin mukava paikallismeininki. Päivisin suurten risteilyaluksien mukanaan tuomia päiväturisteja parveilee Espanjalaisen aukion, kauppahallin ja pääostoskadun välimaastossa, mutta muuten turismi ei tätä kaupunkia heiluttele.

Olen saanut täällä myös melkoista kielikylpyä. Englantia osataan melko heikosti, joten kaikki osaamani espanjan sanat ovat päässeet käyttöön. Ja taas kerran harmittelen, etten saanut aikaiseksi opiskella enempää.

En tiedä mihin perustuu kuulemani väite, että Santa Cruz olisi tylsä kaupunki. Ehkei tämä rakennusten osalta ole Espanjan somin kaupunki, sillä kaikkialla on aika tavalla huonokuntoisia autiotaloja ja kadut roskaisempia kuin silotelluissa rantakaupungeissa.

Sen sijaan täällä on aitoa paikalliselämää, ystävällisiä ihmisiä, hyviä ravintoloita ja paljon nähtävää. Puhumattakaan siitä, että ympärillämme on melkoinen kattaus upeita kyliä ja pikkukaupunkeja sekä Anagan valtaisa luonnonpuisto retkeilyreitteineen. Ja sitten on vajaan tunnin laivamatkan päässä uskomaton La Gomeran saari, josta kirjoittelen oman jutun myöhemmin.

Yksi syy turismin vähyyteen täällä on varmasti uimarannan puuttuminen. Santa Cruzissa uidaan joko merivesialtaissa tai seitsemän kilometrin päässä olevalla Playa de las Teresitas -rannalla, joka on itse asiassa koko saaren kaunein hiekkaranta. Rannalle pääsee keskustasta tosi kätevästi paikallisbusseilla.

Muutenkin Santa Cruzin bussiasemalta Intercambiadorilta on loistavat yhteydet eri puolille saarta. Kannattaa hankkia kahden euron hintainen Ten+ kortti, joita myydään joko päiväksi, viikoksi tai sitten voi vain ladata kortille haluamansa summan rahaa. Kortilla saa alennusta matkoista ja se käy kaikkiin Teneriffalla kulkeviin busseihin ja Santa Cruzista lähteviin raitiovaunuihin. Kortti luetaan aina kulkuvälineeseen tultaessa ja sieltä poistuttaessa. Kiinteähintaisissa paikallisbusseissa tai ratikoissa riittää kortin käyttäminen laitteessa vain tullessa.

Santa Cruzissa ovat ilahduttaneet mielenkiintoiset museot. Ehdottomasti kannattaa käydä luonnontieteellisessä museossa MUNAssa (Museo de Naturaleza y Arquelogía), jossa on kattava näyttely Kanariansaarten eri osien luonnon omaleimaisuudesta, eläimistöstä ja kasveista.

Taidemuseoiden ystävän kannattaa käydä tutkailemassa nykytaidetta TEAssa (Tenerife Espacio de las Artes). Toinen merkittävä taidemuseo Santa Cruzissa on Museo de Bellas Artes, jossa on esillä paikallisten taiteilijoiden töitä eri vuosisadoilta. Molemmat taidemuseot ovat ilmaisia.

Visualisti nauttii riemastuttavasta karnevaalimuseosta, Casa del Carnavalista. Santa Cruzissa vietetään tammi-helmikuussa mittavaa karnevaalitapahtumaa, jota jonkun lähteen mukaan väitetään maailman toiseksi suuremmaksi Brasilian Rion jälkeen. Tiedä sitten, mutta iso häppeninki on joka tapauksessa kyseessä. Karnevaalitalossa pääsee ihailemaan hienoja karnevaalipukuja ja tutustumaan eri vuosien karnevaalijulisteisiin. Hauska lisänsä oli pukineosasto, jossa voi itse pukeutua karnevaaliasuihin. Ihastuttaa varmasti lapsia ja minua.

Itseäni ovat ilahduttaneet myös Santa Cruzin kauniit puistot. Lähellä meidän majapaikkaa on García Sanabria -puisto, jonka valtavien kokoisten puiden kätköön on kiva paeta kuumana päivänä. Toinen kiinnostava puisto on palmupuisto Palmetum, jossa pääsee ihailemaan eksoottisia palmukasveja ympäri maailmaa.

Samalla voi tutkailla lähellä olevaa upeaa kulttuurirakennusta, Teneriffan audiotoriota (Auditorio de Tenerife Adán Martin). Valtaisan rakennuksen voisi kuvitella jonnekin suureen metropoliin ja siksi se kieltämättä tuntuu melkoisen suureelliselta tämän kokoiseen kaupunkiin, mutta upea rakennus joka tapauksessa. Musiikin ystävä huomio: auditorioon on tarjolla kohtuuhintaisia konsertti- ja oopperalippuja.

Santa Cruzin vilkkaassa siirtomaahenkisessä kauppahallissa, Mercado Municipal Nuestra Señora de Africassa, kannattaa käydä. Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluvat myös Espanjalainen aukio, keskustan kauniit kirkot La Concepción ja St. Francis sekä kaupungin vanhin osa Calle de la Noria ympäristöineen ja kivoine ravintoloineen.

Varasimme Santa Cruzia varten yhden kuukauden, mutta jo nyt alkaa harmittamaan, että aika käy vähiin. Meillä olisi vielä niin paljon suunnitelmia päiväretkiin eri puolille saarta ja jäljellä nähtävää tässäkin kaupungissa. Ruokaihmistä myös kaihertavat lukuisat kiinnostavat ravintolat, joita olemme bongailleet siellä täällä kulkeissamme.

Kaikkea tätä ihanuutta ovat siivittäneet loistavat kelit. Ei ole ollut toppatakille käyttöä. Kuvittelin, että tähän aikaan vuodesta sää ei ihan jatkuvasti hellisi lähes hellelukemissa. Näin on nyt kuitenkin useasti ollut. Suloisen lämpimät illat ovat olleet meille myös iso ilon aihe.

Huomasin, että matkagarderoobini käsittää liian vähän helteeseen sopivaa kesävaatetusta. Olen kiertänyt vaatekauppoja etsimässä shortseja tai uutta kesämekkosta, mutta nyt onkin näille ihan väärä vuodenaika. Tarjolla olisi toppatakkia, neuletta ja pitkähihaista puseroa. En kyllä ihan ymmärrä, milloin noita täällä tarvitaan.

Vähän alkaa jo nyt tuntua, että olisiko meillä revanssin paikka ensi talvena. Vahvistunut on ainakin se, että Teneriffa on ollut loistava matkakohdevalinta.

Andalusia Costa del Sol Espanja

Malagaa kaikille aisteille

lauantai, 12 marraskuun, 2022
Malagan matka odottaa ihan pian. Piti tässä vähän fiilistellä ja lukea omia vanhoja postauksia ja palauttaa mieleen, mitä sitä onkaan tullut Malagassa tehtyä. Niin paljon ihania juttuja ja pieniä seikkailuja.

Malagan humputteluilta

Keskellä koronan kieltolain aikaa hypättiin miehen kanssa paikallisjunaan ja hurautettiin Fuengirolasta isolle kirkolle Malagaan. Muistan niin hyvin tuon viime vuoden joulukuun päiväretken. Juhlittiin 25-vuotishääpäiväämme ja humputeltiin Malagan hulppeissa joluluvaloissa.

Tälle joululle Lariokselle on tulossa muuten ihan uudet rakennelmat ja uusi valoshow. Luvassa on ihania enkeleitä. Valot syttyvät ja ensimmäiset esitykset tulevat nähtäväksi 26.11.2022. Myös katedraalin hienosti toteutettu valoshow toteutuu tänäkin vuonna.

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2022/01/05/humputteluilta-malagassa/

Kadonnutta joulutunnelmaa etsimässä

Kun palmut huojuvat ja aurinko paistaa kesäisen lämpimästi, joulutunnelma on joskus Aurinkorannikolla ollut hakusessa. Viime jouluna löysin kaksi kohdetta, toisen Malagasta ja toisen lähistöltä, joissa pääsi syttymään joulufiilikseen. Mitä tykitystä visualistille!

Malagan kasvitieteellisen puutarhan La Concepsión Botanican jouluvaloreitti toteutuu myös tänä vuonna. 27.11.2022 – 8.1. 2023 pääsee puutarhassa kiertämään reitillä, jossa kulkijaa johdattaa tähti itäisiltä mailta Itämaan tietäjien vanavedessä. Varasin meille jo liput etukäteen, sillä viime vuotinen kokemus oli minusta niin hieno. Lisätietoja löydät täältä: https://laslucesdelbotanicomalaga.com/en/

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2021/12/18/kaksi-paikkaa-malagassa-joista-loytyi-joulutunnelmaa/

Höntsäilypäivä koronan tyhjentämässä kaupungissa

Elettiin maaliskuuta 2020. Aikaa, jolloin korona oli minulle vielä vain sana, josta en mitään tiennyt. Me lähdettiin Malagaan ihan vain päiväksi höntsäilemään. Suurkaupungin hiljentyneet kadut ihmetyttivät.

Tälläkin päiväretkellä löydettiin monta mukavaa juttua. Malaga vaan on sellainen runsaudensarvi.

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2020/03/08/malagaa-monella-tapaa/

Malagan ihanat museot

Museoiden ystävälle Malaga on huippu kaupunki. Monet tuntevat Malagan lukuisat taidemuseot, joista tunnetuin lienee Picasso-museo. Yksi ehkä vähemmän tunnetumpia kaupungin museoita on Malagan automuseo, joka samalla on myös jonkinlainen muotisuunnittelun museo. Jos et ole mikään museofriikki, luulen, että tästä museosta tulet pitämään.

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/04/28/malagan-automuseo-oli-yllatyksia-taynna/

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/02/16/malaga-on-oivallinen-taidemuseokaupunki/

Kaupunki, josta tuli pikku hiljaa hyvin rakas

Kuka olisi uskonut, että kaupunki, joka ei minua ensi alkuun juurikaan viehättänyt, kehkeytyi käynti käynniltä kovin rakkaaksi. Alla lisää vinkkejä mukavaan kaupunkipäivään.

Tuskin jaksan odottaa uusia seikkailuja. Kohta nähdään taas rakkaani. Salud Malaga!

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/03/07/malaga-on-kaupunki-josta-kehkeytyi-suosikkini-vinkit-mukavaan-malaga-paivaan/

 

 

Andalusia Costa del Sol Espanja

Minne seuraavaksi? Suunnitelmissa kolmen pääkaupungin kiertomatka Espanjassa

lauantai, 8 lokakuun, 2022
Siinä kohtaa, kun päivä lyhenee, valo vähenee, sää kylmenee, kukat kuolevat ja taivaalta kuuluu muuttomatkaavien hanhien kaakatus, minusta kaikkein parasta on tulevan matkan suunnittelu. Muuttolintujen lailla etelän lämpö ja valo houkuttavat. Meillä alkaa tulevan talven reissusuunnitelmat olla jo aika lailla kasassa.

Espanjasta me emme näköjään pääse eroon millään. Vuosi toisensa jälkeen yhä vaan viihdymme espanjalaisen elämänmenon pyörteissä. Joku kumma juttu siinä on, että kun lentokoneen ovesta astuu ulos, napsahtaa jotain päässä. Tiukkapipo putoaa (jos kysytte mieheltä, se sanoo, että löystyy, muttei putoa) ja kaikkinainen alegría on herkässä.

Miellyttävien talvikelien lisäksi mies odottaa innolla kokkauksia uusien ja innostavien raaka-aineiden parissa. Jos entiset tottumukset pitävät paikkaansa, kalatorien ja Mercadonien runsaat kalatiskit tulevat olemaan tulevienkin matkapäiviemme pyhiinvaelluskohteita. Pääsemme jälleen uppoutumaan rapujen, mustekalojen ja simpukoiden ihmeelliseen maailmaan.

Itse odotan innolla seikkailuja uusiin paikkoihin, mutta paluuta myös joihinkin tutuksi tulleisiin lempimestoihin. Tuntuu hyvältä vaihtaa välillä maaseudun hiljaisuus sykkivään kaupunkielämään. Istuskella katukuppiloissa ja eksyä vanhojen kaupunkien kapeille kujille, siinä päivien parhautta. Ja jos vastaan tulee joku käymätön taidemuseo, saatanpa poiketa.

Sydän sykähtää myös aina, kun talvikuukautena näkee ympärillään kukkien väriloistoa ja tammikuussa voi tepastella kesämekkosessa.

Malagaa nyt pidemmällä kaavalla

Viime talvena odottelimme Fuengirolaan menevää junaa Malagan asemalla ja mietimme, että muutaman tunnin Malaga-käynnit jäävät aina turhan lyhyiksi. Mitä useammin olemme tässä Malagan provinssin pääkaupungissa käyneet, sitä enemmän olemme löytäneet kaikenmoista mielenkiintoista ja sitä enemmän olemme tykästyneet itse kaupunkiin.

Joten siitä meidän ajatus sitten lähti. Jätämme tällä reissulla muun Aurinkorannikon väliin ja suuntaamme pidemmäksi aikaa Malagaan. Kerrankin voi tutustua kaupunkiin ihan kunnolla.

Vuokrasimme Malagan vanhasta kaupungista pienen asunnon, joka ennakkotietojen mukaan näyttää hyvältä, toivottavasti myös paikan päällä. Kohtuuhintaisen asunnon löytäminen Malagasta keskeiseltä paikalta oli vaikeaa ja koko matkamme kallein kämppä tuleekin olemaan juuri täällä.

Kun meistä on kyse, niin ruokamatkoiksi nämä meidän kaupunkilomat tuppaavat usein kallistua. Epäilemättä näin käy nytkin. Malaga on täynnä hyviä ravintoloita, joita on mielenkiintoista päästä kokeilemaan.

Sattuu myös niin, että minulle tulee Malagassa pyöreitä vuosia täyteen. En ole koskaan viettänyt yksiäkään aikuisiän syntymäpäiviä, vaan olen kaikki pyöreiden vuosien merkkipäivät viettänyt matkoilla. Nyt satuin jossain välissä sanomaan, että järjestän kyllä juhlat, jos vaan joku tulee paikalle, tosin synttäreiden aikaan olen Malagassa.

Luulin, ettei ketään tule. Nyt kävikin niin iloisesti, että juhlavieraita tuleekin ihan merkittävä joukko. Bileet ovat siis tiedossa teemalla Fiesta & Salud!

Teneriffaa tutuksi toistamiseen

Tein viime kevättalvella ystäväni kanssa ensimmäisen reissuni Espanjalle kuuluvalle Teneriffalle. Vaikka kyse oli vain viikon mittaisesta pintaraapaisusta, joka keskittyi enimmäkseen saaren eteläpuolen loma-alueeseen, mielenkiinto tuota Kanarian suurinta saarta kohtaan jäi kytemään.

Yhtenä päivänä hyppäsin paikallisbussiin ja päätin lähteä katsomaan, miltä näyttää saaren pääkaupunki Santa Cruz, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Reilun 200 000 asukkaan kaupunki nyt kuitenkin on jotain muuta kuin turismin ympärillä pyörivät lomakaupungit.

Tykkäsinhän minä. Aitoa espanjalaisen merenrantakaupungin meininkiä miellyttävällä hintatasolla. Ja vieressä toinen mielenkiintoinen kaupunki, historiallinen La Laguna, joka on itseasiassa Kanariansaarten entinen pääkaupunki ja saaren toiseksi suurin kaupunki.

Teneriffan vahvuuksia ovat hienot luontoretkeilymahdollisuudet. Teiden kansallispuiston vulkaaninen retkeilyreitistö jäi kaihertamaan ja näkemäni kuvat Anagan luonnonpuistosta vain lisäsivät kipinää. Ja sittenhän siellä on ihan vieressä luonnoltaan aivan erityinen La Gomeran saari, jossa varmasti tulemme myös käymään.

Sain jutuillani innostumaan miehenikin, joka ei ole koskaan käynyt Teneriffalla. Viimeinen niitti asialle oli kohtuuhintaisen asunnon löytyminen keskeiseltä paikalta, joten kuukauden päivät tulemme viettämään ”Tenskulla”. Ryppyperunat ja mojo-kastike tulevat nyt varmasti tutuiksi.

Oooo Las Palmas – ei oikeastaan mitään tietoa

Tutkailin eräänä päivänä karttaa lähinnä sen takia, että kiinnosti tietää kuinka lähellä Teneriffa on Afrikan rannikkoa. Siinä samalla tajusin, että hyvänen aika, toinen Kanariansaarista, Gran Canaria, ei sekään ollut kovin kaukana. Ja vielä kun noiden saarten välissä kulkee säännöllinen laivayhteys, niin matkustaminen ei sinne voinut olla kovin hankalaa.

Niinpä me päätimme lähteä ottamaan selvää, millainen on suomalaisten ”ikiaikainen” lomakohde, maakunnan pääkaupunki Las Palmas. Tosin ne turisteille tutuksi tulleet ranta-alueet eivät meitä erityisesti kiinnosta, vaan kaupunkien ystävinä mielenkiinnon kohteena on paikkakunnan eteläpuoli, jossa sijaitsee mm. Las Palmasin vanha kaupunki.

Oma kokemukseni Gran Canariasta vie aikaan +20 vee, jolloin opintojeni aikana teimme luokkaretken Playa del Inglesiin. Mitään muuta ei tuosta matkasta jäänyt mieleen kuin valtavat dyynit, jatkuvasti hiekassa olevat hiukset ja hulppeat discot. Nyt uskoisin haaviin jäävän jotain muuta 🙂

Las Palmas on meille ihan random-valinta. Emme yhtään tiedä, mitä kaupungilta odottaa. Gran Canarialla käyneiden ihmisten keskuudessa tuntuu, että Las Palmas jakaa mielipiteet kahtia. Ja riippuu paljon myös siitä, puhutaanko kaupungin etelä- vai pohjoispuolesta. Nähtäväksi jää, millainen tulee olemaan meidän kokemus. Tuleepahan nyt sitten nähtyä tämäkin kaupunki.

Las Palmasissa odottaa kämppä vanhassa kaupungissa. Mies on innoissaan jo etukäteen terassista ja omasta grillistä. Tiedossa siis täälläkin mereneläväistä grilliruokaa.

Las Palmasista sitten lennellään takaisin Suomen talvikauteen D-vitamiinilla kyllästettyinä. Siinä kohtaa täällä toivottavasti tervehtivät valkoiset hanget ja ihka oikea talvi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja

Asiat, jotka ärsyttävät Espanjassa

sunnuntai, 30 tammikuun, 2022
Kun jossain maassa viettää pidemmän aikaa, alkaa nähdä ruusunpunaisempienkin lasien läpi arjessa asioita, jotka ärsyttävät. Eivät nämä mitään isoja juttuja ole, vaan usein ihan pieniä ja lähinnä merkityksettömiä. Mutta ärsyttäviä siltikin.

Olisin toki voinut kirjoittaa listan asioista, jotka ihastuttavat Espanjassa. Tästä listasta olisi tullut huomattavasti pidempi. Koska nuo asiat ovat kuitenkin monelle niin päivänselviä, kuten talvikuukausina herääminen aurinkoisiin aamuihin, päätin ottaa tarkasteluun ne jutut, jotka joskus ottavat enempi tai vähempi päähän. Tunnistatko itse näistä mitään?

Koirankakat

Tuttu kevään keskusteluaihe meilläkin, mutta Espanjassa tämä ongelma on ihan eri tasolla. En puhu pientareiden luonnontuotteista, jotka ovat lähinnä esteettinen haitta, vaan keskellä jalkakäytäviä vaanivista liukumiinoista.

Kun kerran astuu tuoreeseen koiranpaskaan, alkaa kummasti muistaa katsoa askeltensa perään. Kaupunkikoirilla ei Espanjassa useinkaan ole leveitä tienreunuksia joille tarpeensa tehdä, vaan ne joutuvat vääntämään torttunsa keskelle kivistä kulkuväylää.

Ikävä kyllä kaikki koiranomistajat eivät tunne vastuutaan ja korjaa lemmikkiensä jätöksiä. Siihen ne sitten jäävät muiden kanssakulkijoiden ”riemuksi” siihen saakka, kunnes kaupungin puhtaanapito niistä huolehtii, useimmiten jopa yllättävän tehokkaasti.

Aina ei kaduilla juoksevilla koirilla ole mukanaan edes ketään ulkoiluttajaa, sillä olenpa nähnyt paikallisten vain laskevan karvakuononsa yksin ovesta ulos reippailemaan lähikaduille.

Koirankakkaongelmaan on herätty myös viranomaistaholla. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta oliko Benalmadena yksi Andalusian kaupungeista, joka vaatii koirien pakollisen siruttamisen? Mikäli koirankakkaa löytyy kadulta, siitä otetaan DNA-näyte ja omistajalle rapsahtaa tuntuva sakko. Aika pitkälle vietyä, mutta ilmeisemmin tehokasta.

Äänekkyys

Espanjalainen elämäntapa on äänekästä. Jos meillä ravintoloissa joutuu korottamaan ääntään kovaäänisen musiikin vuoksi, Espanjassa siihen riittää ihan tavallinen ihmisten keskustelu. Olen miettinyt, että ravintoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on pakko kärsiä jonkin asteisista kuulo-ongelmista. Sen verran kovalla ovat volyymit siellä, missä samassa tilassa on monta espanjalaista.

Kun espanjalaiset puhuvat, he meidän mittapuun mukaan puoleksi huutavat ja usein kaikki yhteen ääneen. On täysin hyväksyttävää puhua toisten kanssa samaan aikaan. Joskus on lähinnä lystikästä seurata isompaa porukkaa, jossa kukaan ei tunnu kuuntelevan, mutta kaikki näyttävät puhuvan. Aluksi kuvittelin, että kyse on eripurasta, ellei jopa riitelystä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin eleistä ja ilmeistä, että tavalliseenkin keskusteluun tarvitaan ääntä potenssiin kaksi.

No kyllähän elämään ääntä mahtuu, mutta silloin kun talojen huonon äänieristysten takia joutuu väkisin kuulemaan naapurien kaikki elämään liittyvät äänet kuin samassa huoneessa oltaisiin, pidemmän päälle se ärsyttää. Eikä naapuria tunnu yhtään haittaavan se, että kaikki kuuluu seinän taakse. Vai tottuukohan siihen jossain vaiheessa?

Naurattaa eräs tapahtuma viime reissulta. Luulin, että naapurissa harrastettiin äänekästä seksiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ei sittenkään. Naapurin pariskunta katsoi jalkapalloa.

Hajusteet

Espanjalaiset ovat tuoksukansaa. Vai mitä pitäisi päätellä esimerkiksi siitä, että joulunaikaan pelkkiä hajuvesimainoksia saattoi telkkarista tulla yhtäsoittoa viisikin minuuttia?

En ole itse tuoksuille mitenkään yliherkkä ja enempi minusta on mukavaa, kun ympäristössä kohtaa miellyttäviä tuoksuja. Kuten, että kampaajalla hiuksesi käsitellään hyvälle tuoksuvilla aineilla tai hajuvesien käyttöä ei kukaan kiellä.

Mutta espanjalaisten tuoksumaailma menee usein överiksi. Hotellihuone saattaa siivouksen jäljiltä tuoksua omituisen hajuisille pesuaineille tai ruiskutettavalle ilmanraikastajalle. Tai lakanoissa on kummallinen vieras tuoksu. Tai vuokrakämppäsi joka huoneessa on voimakas huonetuoksu, jota et pääse muuten pakoon kuin toimittamalla tuoksujen lähteet roskiin.

Kovat on oltavat tässä maassa tuoksuallergikoilla.

Kierrätys

Vähän on sellainen tuntuma, että espanjalaiset ovat kierrätysasioissa vielä aivan lapsenkengissä. Kyllähän erilaisille jätetyypeille kierrätysastioita löytyy vähän joka kadun kulmauksesta. On erilliset astiat pahville ja paperille, lasille, muovijätteelle ja sekajätteelle, vaan välittääkö niistä kukaan?

Siinä, kun itse levittelet jätteitäsi ja yrität saada tolkkua, mitä mihinkin tulee, viereen tulee paikallinen joka nakkaa huolettomasti kaikki pussinsa lasille tarkoitettuun molokkiin. Eli ihan samako sittenkin?

Väistäminen

Oletteko muut huomanneet, miten huonosti espanjalaiset väistävät kaduilla? Veikkaan, että jos vastaan tulee kapealla katuosuudella kaksi tai useampi paikallista rinnakkain, se olet sinä, joka väistää.

Vaikka espanjalaiset muuten huomioivat hienosti kanssakulkijat, esimerkiksi tervehtivät tuntemattomia hyvinkin herkästi, kadulla väistämisessä on jotain kummallista jääräpäisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Vaikka kuljettaisiin kuinka monen henkilön kanssa rinnatusten ja tukittaisiin koko jalkakäytävä, ei tehdä elettäkään siihen suuntaan, että annettaisiin muille tietä.

En tiedä onko tämä ihan yleinen tapa vai kohdistuuko mielenosoituksellisesti vain turisteihin, mutta sen kymmenen kertaa on pitänyt itse väistää ohitustilanteessa aina ajoväylän puolelle asti.

Laskun saaminen

Espanjalaisissa ravintoloissa ja kahviloissa palvelu yleensä pelaa siihen saakka, kun tulee laskun saamisen aika. Mistä mahtaa johtua, että kaiken tilaamasi olet onnistunut saamaan ihan ripeästi, mutta kun haluaisit maksaa ja lähteä, yhteys tarjoilijaan näyttää katkeavan?

Siinä vaiheessa kun olet tehnyt kaiken mahdollisen tarjoilijan huomion saamiseksi ja huutanut kurkun käheäksi la cuentaa, ei auta kuin marssia tiskille maksamaan.

Tulvivat kadut ja haisevat viemärit

Kun espanjalaisissa kaupungeissa sataa runsaasti, kumisaappaille on käyttöä. Viemärit vetävät huonosti tai eivät vedä ollenkaan sillä seurauksella, että vesi jää kaduille lillumaan paksuina vesipatjoina.

Varaudu sadesäällä siihen, että jalat ovat hetken päästä likomärät.

Ja kun viemäreistä puhutaan, ei voi ohittaa niiden hajuhaittoja. Mitä vanhempi kaupunginosa ja mitä kapeampi katu, tiedät hyvin, mitä tarkoitan. Siellä täällä viemärit pulpauttelevat vanhan viemäriverkoston katkuja ilmoille.

Ikävä kyllä tämä ongelma vaanii usein myös talojen kylppäreissä. Meillä on ollut kerran asunto, jonka toista kylppäriä emme halunneet käyttää voimakkaan viemärihajun takia. Jos sitten ne suuren suuret viemärielukatkin aiheuttivat kuvotusta.

Pieniä asioita kaikki tyynni, mutta kieltämättä joskus vähän ärsyttäviä. Minulla (onneksi) on vain turistin subjektiivinen näkökulma. Kuulopuheiden perusteella espanjalainen byrokratia on se, mikä suomalaista koettelee ehkä kaikkein rajuimmin, mutta näin syvälle maan toimintatapoihin en ole vielä tutkimusmatkoillani päässyt.

Siltikin olisi kiva kuulla, oletteko muut panneet merkille samoja asioita vai onko minusta vain pikku hiljaa kehkeytymässä äkäinen täti-ihminen, jonka ärsytyskynnys vain vuosien saatossa alenee. Mikä sinua espanjalaisessa elämänmenossa ärsyttää vai ärsyttääkö mikään?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Parjattu ja rakastettu Fuengirola

tiistai, 7 joulukuun, 2021
On se vaan kumma juttu. Tänne me vaan aina uudelleen päädytään. Aurinkorannikon suomalaisinpaan kaupunkiin, Fuengirolaan, joka toisille on paratiisi, toisille ei ikinä -inhokki.

Olen kovasti yrittänyt miettiä, mikä saa meidät, kuten tuhannet muutkin suomalaiset, yhä uudelleen suunnistamaan Costa del Solin rannikolle Fuengirolaan, tuttavallisesti Fugeen. Tullaan tänne loppuvuodesta kuin muuttolinnut hetkeksi pakoon kylmää ja pimeää.

Jos tämä kaupunki olisi historiallisesti kiinnostava, arkkitehtuuriltaan kaunis tai täynnä upeaa nähtävää, olisi huomattavasti helpompaa ymmärtää, mikä tänne vetää. Ollakseni ihan rehellinen Fuengirola on minusta kaupunkina enemmän tylsä kuin mielenkiintoinen.

Koronan vuoksi edellisestä matkastamme ennätti kulua reilut puolitoista vuotta. Tänä vuonna tulimme tänne Sevillasta, minusta koko Andalusian, ellei koko Espanjan, upeimmasta kaupungista. Tuota taustaa vasten Fuengirola tuntui entistäkin vaatimattomammalta.

Sitten sen tajusin. Kun hyppäsimme pois Los Bolichesin juna-asemalla tuli jotenkin tuttavallinen ja turvallinen olo. Vähän kuin olisi kotiinsa tullut. Samanlainen hyvä fiilis, kun kotiin tultaessa vaihtaa päällensä collagehousut ja villasukat. Ei tarvitse jännittää mitään ja voi rentoutua täysin. Pystyy olemaan täysin oma itsensä.

Tästä on kyse. Fuge on kotoinen, tuttu, helppo ja mutkaton.

Ei minua haittaa, että moni vastaantuleva puhuu äidinkieltäni. Tai että ohitan muutaman suomibaarin ja -kaupan. Ihan mahtavaa, tuoltahan voin huomenna käydä ostamassa kaipaamani Presidentti-paketin.

Taivas on marraskuussa kirkkaan sininen. Valoa on niin paljon, että häikäisee ja meri huuhtelee rantoja niin pitkälle, ettei silmä yllä. Rantakadulla, Paseolla, kävelee iloisia, onnellisen oloisia ihmisiä ja vihreät papukaijat pitävät kovaäänisiä bileitä rantapalmuissa. Tekisi mieli saman tien istahtaa johonkin rantakuppiloista paistattelemaan päivää ja tarkastelemaan näkyisikö katukuvassa ketään tuttua.

Me sen sijaan suunnistimme yhdeksi yöksi rantakadun Yaramar-hotelliin. Tänä vuonna asunnon vuokraaminen ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta loppujen lopuksi sitten kävikin ihan hyvin. Kerron tästä säätämisestä vähän myöhemmin.

Moni unohtaa, että 75000 asukkaan Fuengirola on aito espanjalainen paikkakunta, jossa turistit ovat vain vähemmistö kaupungin arkea. Suomi-leima on ainoastaan pieni osa Fuengirola-elämää. Aivan turhan voimakkaasti koko kaupunki profiloituu yhden kaupunginosan mukaan. Ja voisiko asian nähdä välillä toisesta näkökulmasta. Fuengirola on todella kansainvälinen kaupunki, jos mikä.

Ennemminkin pitäisi ajatella, että tämä on kaupunki, jossa on lisämausteena suomalaisille suunnattuja palveluita. Halutessaan voi toimittaa asioita helposti ja vaivattomasti omalla äidinkielellään. Tai halutessaan elää päiviään espanjalaisittain. Valinta on sinun.

Täytyy myös tunnustaa, että siirtyminen yhdeksän kertaa suuremmasta suurkaupungista paljon rauhallisempaan Fuengirolaan tuntui näin korona-aikana helpottavalta. Ihmisiä täyteen ahtautuneilla Sevillan kaduilla, kaupoissa ja ravintoloissa ei voinut olla ajattelematta tautiriskiä, eikä mitenkään voinut välttää lähikontakteja vaikka kuinka olisi halunnut. Kävely Fugen leveällä rantapaseolla tuntuu miellyttävämmältä.

Täällä nyt nautitaan seuraavat viikot aurinkoisista päivistä, ulkoilmaelämästä ja pitkistä lenkeistä. Käydään Mercadonassa ostamassa mahtavia raaka-aineita kotikokkailuja varten. Istutaan terasseilla ja käydään ulkona syömässä useammin kuin kotona koskaan. Tuijotetaan iltaisin sujuvasti paikallisia tv-ohjelmia yrittäen arvailla, mistä on kyse ja välillä ollaan vaan tekemättä yhtään mitään.

Olen aloittanut jälleen aktiivisemman espanjan opiskelun ja yritän saada harvan pääni muistamaan muutakin kuin ravintolasanastoa. Mies nukkuu päiväunia sohvalla telkkari auki. Omien sanojensa mukaan on kielikylvyssä.

Fugen arki on kiireetöntä, huoletonta ja stressitöntä. Kieltämättä elämme täällä hetken omassa pikku kuplassamme, jossa jokainen arkipäiväkin on pientä fiestaa. Siksi tänne on aina niin mukava tulla. On kerrassaan ihanaa, että elämä voi edes hetken olla tällaista.

Salud!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat

Vuokrasimme talon Andalusian Almuñécarista. Millaista oli asua paikallisten keskellä vanhassa kaupungissa?

lauantai, 13 marraskuun, 2021
Kun sattuma puuttuu peliin, saattaa löytää itsensä hyvin yllättävistä paikoista. Kuten valkoisesta talosta andalusialaisen kaupungin Almuñécarin vanhimmasta kaupunginosasta. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, koirat haukkuvat ohikulkijoita ja naapurissa soi flamenco. Ollaan paikallisuuden ytimessä.

Yhteistyössä Casa Almuñécar

Kävimme Almuñécarissa mieheni kanssa pari vuotta takaperin ja tykästyimme tähän vanhaan rantakaupunkiin. Kirjoitin kaupungista ja kokemuksistamme tuolloin parikin blogijuttua, joiden pohjalta minuun otti yhteyttä suomalainen pariskunta. He kertoivat juuri remppaavansa ostamaansa taloa Almuñécarin vanhassa kaupungissa.

Aikaa meni välissä lähes pari vuotta ja kuinka ollakaan sähköpostiini napsahti alkukesästä viesti samaiselta pariskunnalta. ”Talon remontti on lähes valmis. Olisitteko kiinnostuneita vuokraamaan taloamme?”

Tuossa kohtaa vuotta olimme jo alkaneet toiveikkaina miettimään mahdollisuutta matkustaa vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ollut, joten vähän erilainen Almuñécar sopi meille matkakohteena vallan mainiosti.

Vihdoinkin ”kotiovella”. Jännittävää nähdä, mitä meitä sisäpuolella odottaa.Olipas mukavaa tulla, kun pöydällä oli henkilökohtainen tervehdys.Alakerrassa näytti kodikkaalta.

Paikalliselämää hyvässä ja pahassa

Täällä nyt ollaan. Asustamme vanhan kaupungin rinteillä olevaa kolmikerroksista kivitaloa. Kun maaseudun hiljaisuudessa asusteleva suomalaispariskunta pärähtää yhtäkkiä keskelle andalusialaista paikalliselämää, ensimmäisenä päivänä tuntuu, että kaikki on liian lähellä ja liian äänekästä.

Naapurit tervehtivät meitä terasseiltaan hola-huudoin. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa lähes huutamiselta, mutta espanjalaisittain on ihan normaalia keskusteluvolyymiä. Espanjalaisten talojen äänieristykset ovat tunnetusti olemattomat, joten ensimmäisenä päivänä tuntui kummalliselta kuunnella samaa musiikkia seinänaapurin kanssa. Onneksi musiikkimakumme sopi yhteen. Flamenco sopi minulle vallan mainiosti.

Miehen kanssa mietittiin, etteikö näitä ihmisiä yhtään vaivaa se, että muut ympärillä olijat kuulevat heidän keskustelunsa. Ei ilmeisesti. Suomalaisesta tavasta hiljentää ääntä jos joku on kuuloetäisyydellä, täällä ei tiedetä mitään. On aina totuttu siihen, että osa elämästä tapahtuu kadulla. Elämä on sellaista kuin elämä on, así es la vida.

Portaita pitkin seuraaviin kerroksiin.Naapurin pojat.

Kaunista sisustusta ripauksella marokkolaista tunnelmaa

Kun ilta koittaa, ympäristön kujat hiljenevät. On kuin yhteisestä päätöksestä hiljaisuus astuu voimaan. Talojen ovet sulkeutuvat ja ihmiset vetäytyvät omiin koloihinsa.

Öisin on ollut hiljaista ja olemme nukkuneet erinomaisesti. Osittain myös siitä syystä, että sänkymme on huippuhyvä ja vetää vertoja parhaille hotellisängyille. Miten usein Espanjan asunnoissa patjat ovat olleetkaan surkeita eikä petauspatjoja Espanjassa tunneta monessakaan vuokra-asunnossa. On myös mukavaa vetäytyä yöpuulle muhkeiden untuvatäkkien peittoon.

Huomaa, että on ihan eri asia, kun ihmiset remontoivat ja sisustavat asuntoa itselleen. Lopputulos on paljon kodikkaampi ja tasokkaampi kuin perustason vuokra-asunnoissa. Rakastan tämän talon kauniita yksityiskohtia ja ripausta marokkolaishenkeä: kauniita kaakelipintoja, värikkäitä tekstiilejä ja kivoja sisustuselementtejä.

Käytännössä talo on rakennettu sisätiloiltaan aivan uudestaan. Seinällä on kuvakollaasi, jossa näkyy remontin eri vaiheita. Valtava työ täällä on tehty, jotta talo on saatu näin hienoon kuntoon.

Yläkerran terassista tuli meidän lempparipaikka ja siellä nautittiin monta herkullista ateriaa.

Kotikokkaajan juhlaa

Talo sijaitsee kolmessa kerroksessa ja kerrosten välissä on korkeahkot portaat. Huonojalkaiselle tämä talo ei sovi, mutta koska omat jalkamme vielä nousevat, olemme olleet lähinnä tyytyväisiä pakolliseen porrastreeniin. Myös taloon johtavilla teillä on jonkin verran nousua.

Katutason kerroksessa sijaitsee talon pääkeittiö ja ruokailuhuone sekä yksi kolmesta makuuhuoneesta kylppäreineen. Kokkaava mieheni on ylistänyt keittiön varustetasoa. Ruuanlaittovälineistöä on enemmän kuin riittävästi ja kaikki tarvittava löytyy, ehkä vähän enemmänkin. Kiitosta saa myös hyllyistä löytyvä mausterepertuaari.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että talon omistajat harrastavat ruuanlaittoa tosissaan. Tässä asunnossa ei tarvitse kokata tylsin veitsin tai kulunein paistinpannuin. Lisäksi astiat ovat kunnollisia ja niitä on riittävästi. Siitä myös iso plussa.

Kunnon keittiö astioineen löytyy sekä alhaalta että ylhäältä.

Elämää kolmessa kerroksessa

Keskikerroksessa sijaitsevat kaksi muuta makuuhuonetta ja talon pääkylppäri. Vaikka vanhassa talossa ollaan, lämmintä vettä tulee eikä paineista tarvitse olla huolissaan. Täällä ei ole havaittavissa myöskään viemärin hajua, joka on vaivannut monissa espanjalaisissa taloissa.

Ilmalämpöpumppuja on jokaisessa makuuhuoneessa sekä lisäksi alakerran ruokailutilassa. Kylppäreistä löytyvät lattialämmitykset ja astianpesukoneitakin on peräti kaksin kappalein. Hyvää varustetasoa ei voi kuin kehua.

Ylimmässä kerroksessa on olohuone ja vanha takka, joka ei ikävä kyllä ainakaan vielä ole käytössä. Ja yllätys, yllätys, täällä sijaitsee talon toinen keittiöistä ulkoterassin vieressä. Aluksi tuntui vähän kummalta, että talossa on kaksi näin hyvin varusteltua keittiötä, mutta toisaalta, kun terassilla kokkaillaan, on hyvä, ettei kaikkea tarvitse kantaa alhaalta asti.

Vaikka illat ovat tähän vuodenaikaan jo melko viileitä, olemme monena iltana kietoutuneet viltteihin ja istuneet terassilla viiniä siemaillen. Tai mies on häärinyt mielissään grillin kimpussa, sillä paikalliset hulppeat raaka-aineet huomioon ottaen grilli on kyllä melko luksusta kokkaamisintoiselle.

Päivisin tarkenee ihan hyvin syödä bambukatetulla terassilla. Näköalat eivät ole kummoiset, mutta tähän on luvassa parannusta. Remontin viimeisin vaihe tulee olemaan aurinkoterassin rakentaminen katolle. Katolta aukeavat varmasti hienot näkymät ja suurimman osan vuotta myös paisteinen onni auringonpalvojalle.

Tuntuu, että kahdestaan välillä eksymme toisistamme tähän taloon. Täytyy yhtämittaa huhuilla saadakseen selkoa puolison sijainnista. Kolme makkaria ja kaksi kylppäriä takaavat hyvän toimivuuden kuudelle majoittujalle. Alakerran jykevän ruokapöydän ympärille mahtuu hyvin kuusi henkeä ruokailemaan ja hienosti on tilaa useammalle henkilölle myös terassin pitkällä sohvalla. Ja väitänpä, että astiat riittävät. Niitä on nimittäin huikean paljon.

Kolmessa makkarissa ja kahdessa kylppärissä on mistä valita.

Luotettava vuokraaja ilman välikäsiä

Suuri etu tämän talon vuokrauksessa on luotettavuus. Suomalainen omistajapariskunta vuokraa taloa suoraan ilman välikäsiä. Yhteydenpito heihin on helppoa ja ongelmatilanteissa heiltä saa helposti neuvoa tai apua.

Nämä ihmiset todella välittävät siitä, että asunnossa on kaikki on kunnossa. Tämä oli varmasti yksi siisteimmistä loma-asunnoista, joihin olen koskaan tullut. Omistajataho vinkkasi myös luottokuskistaan, johon otin yhteyttä. Oli niin helppoa tulla tänne, kun taksikuski Paco odotti meitä lentokentällä ja tiesi mihin tulla.

Oikeastaan ainoa asia, jota olemme jääneet kaipaamaan on telkkari, joka on kyllä seinässä, muttei vielä toiminnassa. Vuodenvaihteessa tähän on kuulema tulossa korjaus.

Aluksi kuvittelimme, että matka vanhan kaupungin sokkeloisia kujia pitkin alas rantaan ja kaupoille olisi pidempikin, mutta kun opimme oikoreitit, alas käveli itse asiassa muutamassa minuutissa. Jos olet rantaihmisiä, tuossa lähistöllä on rantaviivaa, mistä valita oma sopukka. Meille parasta antia ovat olleet pitkät kävelyt pitkin rantaraitteja. Jos hauskaa on myös vain kierrellä vanhan kaupungin labyrinttikujilla.

Alakerrassa on kiva kolonen lukemiseen.Ylimmässä kerroksessa sijaitsee olohuone.Kotikadulla mummokärryn kanssa kauppaan.

Tämä talo on tarjonnut mielenkiintoisen kokemuksen elää pari viikkoa eteläespanjalaisessa vanhassa kaupungissa ja saada vähän kuin salamatkustajana tiirailla, millaista on aito andalusialainen paikalliselämä. Olen sen sata kertaa harmitellut olematonta espanjan taitoani, sillä olisi kerrassaan mielenkiintoista tietää, mistä tässä ympärillä puhutaan.

Jos olet kiinnostunut vuokraamaan tätä taloa, saat kauttani omistajien yhteystiedot (samppanjaa.muovimukista(ät)gmail.com). Edullisimmillaan talo maksaa 100 euroa vuorokaudelta tai 600 euroa viikolta liinavaatteineen. Kaksi viikkoa pidemmät vuokraukset sopimuksen mukaan. Lisäksi tulee sähkö kulutuksen mukaan sekä siivouspalkkio 70-80 euroa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Andalusia Espanja Katalonia

Viisi Espanjan kaupunkia, joita rakastan

sunnuntai, 9 toukokuun, 2021
Oikeastaan otsikko olisi ihan yhtä hyvin voinut olla 30 Espanjan kaupunkia, joita rakastan. Sen verran hurahtanut olen tähän elämää sykkivään Euroopan kolkkaan.

Ihan sama olenko Espanjassa etelässä vai pohjoisessa, vähän joka puolella on tullut tunne, että tässä maassa viihdyn. Espanjassa vaan on jotain sellaista, joka kolahtaa ja koskettaa. Jos nyt kuitenkin pitäisi nostaa esille vain muutama espanjalainen suosikkikaupunkini, topviisikko olisi seuraava:

Barcelona

Tein ensimmäisen matkani Barcelonaan vuonna 2009. Tuohon aikaan Katalonian pääkaupunki oli esillä vähän kaikissa matkailuaiheisissa jutuissa, jotka saivat minutkin kiinnostumaan tästä paljon kehutusta kaupungista. Matkailu Barcelonaan oli tuolloin kovassa nousussa, mutta vielä hallittua verrattuna nykyiseen.

Vuokrasin kaupungista pienen yksiön kuukaudeksi ja päätin kertaheitolla tutustua Barcelonaan vähän paremmin. Mies tuli myöhemmin perässä ja vietimme kaupungissa yhdessä joulun ja uudenvuoden minun jäädessä nauttimaan kaupungista vielä yksikseni.

Tuolla reissulla jokin napsahti. Barcelonasta tuli suosikkini kertaheitolla, jopa niin suuresti, että seuraavan viiden vuoden aikana kävin tai kävimme yhdessä siellä vähintään kerran, parhaimpina vuosina kahdesti.

Barcelona on kaupunki täynnä kauneutta. Mielikuvitukselliset rakennukset (kiitos Gaudin), tunnelmalliset vanhat kaupunginosat kuten El Borne, upeat puistot ja tietysti keskustan kupeessa oleva meri tekevät kaupungista monipuolisen ja kiinnostavan. Barcelona on niitä ihanteellisia matkakohteita, joissa voi yhdistää niin kaupunki- kuin rantaloman kaikkine herkkuineen.

Tykkäät sitten taidemuseoista tai jalkapallosta, arkkitehtuurista tai ruokamatkailusta, Barcelonalla on tarjontaa, joka on ainutlaatuista.

Girona

Kirjoitin muutama vuosi takaperin blogissani rakkauskirjeen Gironalle. Kukapa voisi olla rakastumatta tähän pieneen vanhaan kaupunkiin, joka on kuin ulkoilmamuseo.

Erityisen ihastunut olen kaupungin kiemurteleviin kapeisiin kujiin, joihin on hauskaa lähteä seikkailemaan ja eksymään. Onyar-joen rannalla olevat värikkäät rakennukset näyttävät iloisilta. Eri puolilla kaupunkia olevat merkit muinaisilta roomalaisilta, vanhat juutalaiskorttelit ja jäänteet arabilaiskaudelta tuovat kiinnostavaa historiallista kerrostumaa.

Gironalla on maine myös gastronomia-kaupunkina. Oiva kohde sinulle, jota ruokamatkailu kiinnostaa.

Girona sijaitsee Kataloniassa noin 100 km Barcelonasta pohjoiseen.

Valencia

Espanjan itärannikolla, kutakuinkin maan puolivälissä, oleva Valencia on vähemmän tunnettu espanjalainen kaupunki. Sinänsä harmi, sillä ainakin itselleni kaupunki oli kerrassaan positiivinen yllätys. Oikeastaan en edes tiennyt, mitä odottaa tai toisaalta en ymmärrä, miksi ennakkokäsityksessäni mielsin Espanjan kolmanneksi suurimman kaupungin jotenkin arveluttavaksi teollisuuskaupungiksi.

Hyvä oli, että matkustin Valenciaan, vaikka kaupunkiin meno olikin huonojen yhteyksien vuoksi vähän hankalaa. Valencia osoittautui oikein viehättäväksi. Etenkin suurehko sokkeloinen vanha kaupunki oli erityisen viehättävä, vaikka kaltaiselleni suuntavammaiselle se olikin aika haastava.

Valenciassa oli yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää. Monesta erillisestä osasta koostuva taide- ja tiedekeskus Ciutat se les Arts i de les Ciències oli kuin toisesta maailmasta, täydellinen vastakohta vanhan kaupungin historialliselle miljöölle. Kuulemani mukaan arkkitehdit saivat vapaat kädet luoda jotain ennen näkemätöntä ja väkisin tuli tunne, että alueella liikuttiin scifi-tunnelmissa.

Valenciasta jäivät mieleen myös kauneimmat koskaan näkemäni kauppahallit. Sekä tietysti paella, täältähän tuo Espanjan ehkä tunnetuin ruoka on kotoisin. Oman kokemukseni perusteella turisteja kaupungissa oli selvästi vähemmän kuin muissa käymissäni Espanjan suurkaupungeissa, mikä toisaalta teki Valenciasta aidon ilman turismin lieveilmiöitä.

Valenciassa onnistuu myös rantalomailu. Tosin ranta-alue sijaisee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Sevilla

Olen varmaan jutuissani käyttänyt Sevillasta kaikki superlatiivit. Yksinkertaisesti Sevilla on ihana. Siellä on minusta kaikki se, mitä Espanjalta voi odottaa. Tai no sisämaakaupungista puuttuu meri, mutta muuten Sevilla on minusta parasta Espanjaa.

Sevilla on tunnelmallinen, eläväinen ja intohimoinen. Vähän niin kuin flamenco, jonka katsotaan lähteneen täältä.

Varoituksen sana. Varaa Sevillalle aikaa. Tänne on turha matkustaa muutamaksi päiväksi. Kaupungissa riittää niin paljon nähtävää, ettei siitä parissa kolmessakaan päivässä selviä. Käy katsomassa ainakin Plaza de Espana, Real Alcazar de Sevilla, katedraali ja sen 104 metrin korkeuteen nouseva kellotorni sekä Metropol Parasol, joka on yksi maailman suurimpia puurakennelmia.

Saisin itse kyllä menemään Sevillassa useamman päivän vain haahuilemalla eri kaupunginosien vanhoilla kaduilla, elämää sykkivillä aukioilla, kauniissa puistoissa ja tunnelmallisissa ravintoloissa. Tai ihan vaan tutkimalla upeiden rautaporttien taakse jääviä sisäpihoja, patioita. Osa näistä kätketyistä aarteista ovat niin kauniita, että melkein saavat herkistymään.

Malaga

Topvitosessani mennään viimeiseksi Andalusian eteläosan vehreään kaupunkiin Malagaan. Mitä enemmän tässä kaupungissa käyn, sitä enemmän siitä vaan tykkään.

Malaga on myös niitä Espanjan kaupunkeja, joissa helposti yhdistää kaupunkimatkaan rantaloman. Ranta-alue on ihan ydinkeskustan kupeessa.

Malagasta puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, mutta kaupungin ihanuus on sen rento kaduille levittynyt tunnelma. Malagaa voisin hyvin kutsua sellaiseksi kivaksi hengailukaupungiksi, missä sää on ihanteellinen läpi vuoden ja missä tapasravintolat kutsuvat nauttimaan espanjalaisen elämän mutkattomuudesta.

Kun taustalla soi flamencokitara rytmikkään haikeasti ja lasissa kuplii kylmä cava, mikäpä se on uppoutuessa Malagan vanhan kaupungin rentoon tunnelmaan. Ehkä syy siihen, että pidän Espanjasta niin paljon, on paikallisten taito nauttia elämästä ja toisistaan. Liekö tässä myös syy espanjalaisten korkeaan elinikään?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Elämäntaito Espanja Fuengirola

Miten Espanja on muuttanut minua?

sunnuntai, 12 huhtikuun, 2020

Tämän jutun kirjoitusaikoja minun piti laskeutua Malagaan. Espanjan talvikaudesta olisi ollut jäljellä vielä kolme odotettua viikkoa. Vaan toisin kävi. Ei tullut matkaa, ei tullut uusia seikkailuja Andalusian auringon alla. Tuli raivostuttava korona.

Olen jotenkuten pystynyt hyväksymään matkani yllättävän peruuntumisen. Väistämättömille asioille ei voi mitään vaikka kuinka hakkaisi päätä seinään. En voi myöskään mitään sille, että taustalla nakertaa harmitus. Espanjan kevätkausi päättyi niin yllättäen aivan kesken. Minulla on Espanjaa ikävä. Iso ikävä.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut onnellinen voidessani viettää Espanjassa pidempiä jaksoja. Olen saanut kurkistaa Andalusian elämään ja kulttuuriin monipuolisesti, matkustaa aluetta laajalti, aistia sen tunnelmaa ja hengittää sen ilmapiiriä.

Kaikella Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut vaikutusta minuun, niin pienissä kuin suuremmissa asioissa. Minkälaisia vaikutuksia sitten Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut?

Espanjalainen arki on tuntunut niin hyvältä, että joskus mietin, onko se vain vaaleanpunainen kupla, joka jossain vaiheessa puhkeaa.

Naisellisuus kunniaan

Vaatekaappiini on alkanut kertyä entisestä poikkeavia retonkeja. Huomasin jossain kohtaa, että kaikissa viime aikoina ostamissani vaatteissa on röyhelöitä, rimpsuja tai jotain muuta naisellista hörhelöä. Entinen minäni valitsi yksinkertaisia ja suoraviivaisia vaatteita. Nyt minua viehättävät selvästi runsaammat ja naisellisemmat mallit. Ja mekkoja, niitä pitää ehdottomasti olla.

Tajusin yhtymäkohdan Andalusiaan siivotessani tietokoneeni kuva-arkistoa. Olin ottanut kymmenittäin kuvia flamencopuvuista, ihastellut näyteikkunoista näitä upeita röyhelöluomuksia ja käynyt alan liikkeissä hipeltämässä värikkäitä ja runsaita kuoseja. Huomaamattani olin siirtänyt ihailemaani naisellista flamenco-henkeä omaan vaatekaappiini.

Espanjalainen nainen on minusta pohjoismaista kanssasisartaan naisellisempi. Meikkiä, koruja, korkkareita ja mekkoja näkee katukuvassa selvästi totuttua enemmän. Kaikkea naisellisuutta korostavaa on joskus jopa ylikorostetun runsaasti. Paikallisia tv-ohjelmia seuratessa olen jopa ihmetellyt, miksi luonnostaan kauniit naiset käyttävät niin voimakasta meikkiä. Silmämeikissä ei säästellä ja huulipunaa, sitä ei sovi unohtaa. Mitä punaisempaa, sen parempi. Nudesävyt ja minimalismi eivät ole espanjalaista naista varten.

Olen saanut tästäkin ilmiselviä vaikutteita, sillä omaan laukkuuni on eksynyt entistä punaisempia huulipunia. Ja huulipunasta on tullut muutenkin päivittäinen must. Ehkä nyt juuri ja juuri voin viedä roskat ilman punattuja huulia, mutta muuten ihmisten ilmoille en enää lähde ilman huulipunaa.

Eikä nyt ole enää niin väliä, jos puvun dekoltee yltää vähän alemmas. Espanjassa tämä näyttää olevan ihan peruskauraa. Naisellisuus saa ja sen tulee näkyä.

Espanjalla on ollut vaikutusta pukeutumiseeni ja tyyliini.

Volyymia olla pitää

Kun espanjalaiset keskustelevat, ääntä riittää. Maan tapa näyttää olevan, että kun puhutaan, ei tosiaankaan kuiskailla. Olen usein ihmetellyt paikallisten tapaa kailottaa täysillä esimerkiksi puhelimeen tai vieressä istuvalle kumppanille. Eikä näytä myöskään yhtään haittaavan vaikka kaikki ympärillä olevat vieraat ihmiset kuulevat keskustelun aivan selvästi.

Ravintoloissa ei tarvita taustamusiikkia peittämään kiusallista hiljaisuutta, sillä sellaista ei koskaan pääse tulemaan. Jo muutaman paikallisen keskustelu riittää täyttämään tilan. Jos sattuu olemaan ravintolassa, mikä on täynnä paikallista porukkaa, joutuu huutamaan saadakseen äänensä kuulumaan vastapäätä istuvalle kumppanille. Ja uskokaa pois, tämä kuuluvampi puhetapa tarttuu ja jää helposti päälle.

Olen huomannut itsessäni, että etenkin, jos innostun tai suutun jostain asiasta, alan puhumaan selvästi totuttua äänekkäämmin ja nopeammalla puherytmillä. Volyymi ikään kuin tehostaa puheen vaikutusta. En myöskään nykyisin enää häiriinny ympäröivästä metelistä samoin kuin aiemmin. Siitä on tullut niin kovin tavallista. Hillitty ja pidättyväinen suomalainen minussa on saanut selvästi uutta temperamenttia.

Kaipaan ihmisiä ympärille

47 miljoonan asukkaan Espanjassa väkeä riittää joka kulmalle. Sosiaaliset espanjalaiset viettävät muutenkin paljon aikaa ulkosalla ja siihen kun lisätään myös sankka joukko turisteja, vilkasta elämää ympärillä piisaa myös Aurinkorannikolla kaikkina viikonpäivinä.

Rauhaan tottunut suomalainen minussa on alkanut pitämään siitä, että ihmisiä on ympärillä menit minne menit. Kun kontrasti Suomeen on perin suuri, oma kotikaupunkini tuntuu kolkon kuolleelta, tylsältä ja värittömältä. Kaduilta puuttuu elämä ja sen myötä kiinnostavuus. Jos kaipaan rauhaa, menen metsään. Kaupungissa kuuluu olla elämää.

Arjella ja arjella on eroa

Miten usein (etenkin nyt koronan aikana) kuulee sanottavan, että tavallinen arki on parasta. Hmmm, arki on hyvää, mutta se riippuu paljon siitä, millaista arkea tarkoitetaan. Selitänpä vähän.

Elän kahdenlaista arkea, espanjalaista ja suomalaista. Suomen arjessa paiskin töitä, valitan huonoja kelejä, liikun liian vähän, elinpiirini on aika suppea ja elämä muutenkin melko tapahtumaköyhää. Pääosin elämämme rajoittuu kotimme seinien sisälle.

Espanjan arjessa vietämme paljon aikaa ulkona, syömme usein ravintoloissa, notkumme kahviloissa, vietämme sosiaalisempaa elämää, kävelemme lähes päivittäin pitkiä matkoja, matkustelemme ja teemme erilaisia ”mikroseikkailuja” lähiympäristöön. Arjessa on mukana sellainen mukava flow-tila, joka ruokkii hyväntuulisuutta ja innostumista. Olen joskus sanonut, että Espanjan arki on vähän kuin arkea potenssiin kaksi.

Tavallista arkea Andalusiassa.

Niinhän siinä sitten on käynyt, että kun Malagan kone laskeutuu Helsinkiin, on kuin hymy katoaisi kasvoilta. Ymmärrän hyvin, että elämme Espanjassa eräänlaisessa onnellisuuskuplassa, mutta ikävä kyllä se saa tämän suomalaisen normiarjen näyttämään harmaalta ja lattealta, vähän kuin marraskuuta vertaisi kesäkuuhun.

Suuri kontrasti kahden todellisuuden välillä ei aina ole hyvä juttu. Ennen, kun en paremmasta tiennyt, olin ihan tyytyväinen suomalaiseen arkeeni, joka oli sitä tavallista peruspuurtamista ilman suurempia kohokohtia. Espanjassa asumisen myötä olen päässyt kurkistamaan toisenlaiseen arkeen, joka tuntuu niin vietävän hyvältä. Kun enemmän saa, muuttuuko sitä vaan vaativammaksi? Tiedän, että vähään tyytymistä pidetään hyveenä, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi.

Korona on tuonut taivaalle tummia pilviä.

Tällä hetkellä koronamyllerryksen keskellä kukaan ei pysty sanomaan, milloin päästään normaaliin elämään ja millaiseksi maailma palaa koronan jälkeen. Entä, jos samanlaista vapaata ja huoletonta Espanja-arkea ei enää tulekaan?

Joka tapauksessa Espanja on jättänyt minuun vahvan jäljen. Samalla myös ikävän ja kaipuun maistaa Espanjaa lisää. Odotan toki tulevaa kesää Suomessa, mutta samalla myös seuraavaa talvikautta Andalusiassa. Luulen, että olen löytänyt mansikkapaikkani.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista