Browsing Tag

Espanja

Hei me muutetaan Fuengirolaan

Reilut kaksi vuotta sitten kirjoitin mielikuvastani Fuengirolasta: Naureskelin mielessäni ulkomaanmatkaajia, jotka istuvat suomibaarissa syömässä lihapullia ja laulavat illalla pienessä sievässä suomikaraokea muiden samankaltaisten suomalaisten kanssa.

Niinpä. Tuolloin ensimmäisen kokemuksen perusteella kirjoitin Fuengirolasta myös: Kaupunkia ei voi pitää mitenkään kauniina. Rantakadun toinen puoli on täynnänsä pääosin 70-luvulla rakennettuja suurikokoisia ja rumia hotelli- ja muita loma-asuntokomplekseja. Väliin mahtuu riveittäin ravintoloita, jotka muistuttavat toinen toistaan. Koko ranta-alue on täyteen rakennettua vähän yksitotista loma-aluetta, josta ei juurikaan pysty erottamaan kaupunkeja ja kyliä toisistaan. Pani miettimään, tylsistyttäisikö pidemmän päälle?

Palasin tänään Fuengirolasta ja arvatkaapa miksi? Olin nimittäin vuokraamassa asuntoa talvikuukausiksi täältä ”tylsästä  suomalaisgetosta”. Olenko siis ihan seonnut?

Joskus pitää asioita mutustella useamman kerran löytääkseen myös niiden toiset, ne paremmat puolet. Ennakkokäsitys tai pintaraapaisu voi olla joskus ihan muuta kuin se kokemus, mikä löytyy, kun antaa paikalle uuden mahdollisuuden.

Näin kävi Fuengirolan kanssa. Kiitos siellä asuvien ystävien, tuli käytyä kaupungissa useamman kerran ja näillä reissuilla löydettyä se toisenlainen Fuengirola. Piti oppia näkemään suomalaiskulmien ulkopuolelle ja löytää niiden takaa aito ja eläväinen espanjalainen merenrantakaupunki.

Opin myös ymmärtämään, miksi niin moni pohjoismaalainen haluaa suunnata talvipakolaiseksi Andalusian auringon alle. Kun marraskuussa ei tarvitse köpötellä jäisillä kaduilla räntäsateessa ja pimeydessä, vaan voit lenkkeillä pitkin merenrantoja valossa ja lämmössä, aloin itsekin miettimään vaihtoehtoja. Sen sijaan, että on yli puolet vuodesta sidoksissa sisätiloihin, jossain voit elää koko vuoden sosiaalista ulkoilmaelämää. Syntyi ajatus siitä, voisiko tämä olla meillekin mahdollista?

Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat eivät useinkaan ole niin vaikeita toteuttaa, kuin ensi alkuun luulee. Tarvitaan vaan vähän ennakkosuunnittelua ja järjestelyä, suuntaamista kohti toivottua päämäärää. Yleensä myös saavuttaakseen jotain toivottua, joutuu jostain luopumaan. Tällöin moni asia osoittautuukin loppujen lopuksi mahdolliseksi.

Meidän kohdalla tämä tarkoitti osittain töihin liittyvää elämäntilanteen muutosta ja pieniä lomajärjestelyjä. Siirrän kesälomani loppusyksyyn ja liitän siihen jatkoksi pätkän virkavapautta. Jo viime vuoden puolella realisoimme vähän omaisuutta ja niistä saamilla tuloilla pystymme kattamaan puuttuvan palkkatulon.

Mutta miksi ihmeessä sitten Fuengirola? Onhan Espanjassa paljon sellaisia kaupunkeja, joista pidän huomattavasti enemmän. Niin on, mutta tässä kohtaa katsoimme, että tähän ensimmäiseen irtiottokokeiluun Fuengirola helppoudellaan on se mutkattomin ja paras vaihtoehto.

Ensinnäkin jo pelkästään asunnon vuokraaminen Fuengirolasta on helpompaa kuin lähteä hakemaan sitä espanjalaisilta markkinoilta. Kaupungissa sijaitsee useita suomalaisia loma-asuntojen vuokraamiseen erikoistuneita yrityksiä. Omalla äidinkielellä asioiminen on meille paljon luontevampaa ja toisaalta toinen suomalainen tietää ja tuntee parhaiten sen asumisen tason, mitä pohjoismaalainen kaipaa. Lomakaupungissa on myös aina paljon enemmän lyhytaikaiseen vuokraukseen sopivaa kalustettujen asuntojen tarjontaa.

Sitten mietimme sosiaalisen elämän mahdollisuuksia. Espanjaa taitamattomina meidän ei tarvitse olla koko aikaa kahdestaan, vaan halutessamme on seuraa tarjolla. Sosiaalinen ihminen kaipaa elämään sopivassa suhteessa myös sosiaalista kanssakäymistä. Tässä kohtaa näen muiden suomalaisten läsnäolon pelkästään positiivisena asiana.

Kolmas Fuengirolaa puoltava seikka ovat harrastusmahdollisuudet. Espanjan kielen opiskelu paikallisessa suomenkielisessä opistossa kiinnostaa, samoin kuin monet liikuntaan liittyvät aktiviteetit. Kahvakuulatreenit merenrannalla ei kuulosta ollenkaan hassummalta.

Toki oma osansa on myös Espanjan aurinkoisimmalla säällä. Ei liene ihme, että suomalainen kaipaa talvikuukausina eniten juuri valoa ja aurinkoa.

Niinpä siis teimme päätöksen. Myöhäissyksynä suuntaamme muuttolintujen tavoin Aurinkorannikolle kaupunkiin, missä on tarjolla valoa, kilometreittäin merenrantaa, andalusialaista rentoa elämänmenoa ja kalatiskien jumalainen tarjonta.

Vielä meillä on pieni mutta. Tarkoitukseni oli tällä reissulla vuokrata meille sopiva asunto syksystä alkaen, mutta tässä kohtaa homma ei mennyt ihan suunnitellusti.

Kuvittelin olevani liikkeellä hyvissä ajoin ja saavani valittavakseni useita sopivia vuokrakohteita, mutta toisin kävi. Tällä hetkellä monella muullakin näyttää olleen samansuuntaiset suunnitelmat, mikä näkyi selkeästi vuokranantajien markkinoina. Pääosin myöhäissyksyksi myytiin eioota.

Myös lapsiperheet ovat löytäneet Fuengirolan yhtenä asumisvaihtoehtona. Alueella toimivasta suomalaisesta koulusta jäi tänä keväänä 150 lasta ulkopuolelle runsaan hakijamäärän takia. Koululla onkin suunnitelmissa koulurakennuksen kasvattaminen ja oppilaspaikkojen lisääminen nykyisestä reilusta kolmestasadasta kuuteensataan.

Eräskin kiinteistövälittäjä kertoi, että vielä pari vuotta takaperin jokaista vuokra-asunnon etsijää kohden oli tarjolla viisi sopivaa kohdetta. Nyt homma on kääntynyt päälaelleen ja jokaista hyvää vuokra-asuntoa kohden on jopa viitisen kiinnostunutta vuokraajaa.

Kiersin muutaman päivän ajan varteenotettavimmat Fuengirolan kiinteistövälittäjät. Yhtään täyttä osumaa ei löytynyt. Joukossa oli pari tosi kivaa ja budjettiimme sopivaa kohdetta, mutta parvekkeen puuttuminen vaivasi toisessa ja sijainti toisessa.

Kiersin myös Fuengirolan lähialueita, mikä vahvisti entisestään sitä, että haluamme asunnon kävelymatkan päästä kaupungin palveluita ja elämää. Olen varma, että pelkkä lomakohde pidemmän päälle tylsistyttää. Alueena esimerkiksi Mijas Costan La Cala oli sievä kuin mikä, mutta kuitenkin vain rakennettu lomakohde.

Siltikin olen edelleen ihan luottavainen siihen, että sopiva vuokra-asunto syksyksi vielä löytyy ja joku kiinteistövälittäjistä ottaa yhteyttä tai löydän itse netistä. Aikaahan tässä kuitenkin vielä on. Täytyy vaan olla aktiivinen ja iskeä heti kiinni, kun sopiva kämppä löytyy. Hyvät kohteet eivät tällä hetkellä kauaa listoilla vanhene.

Sain muuten monenlaista kohtelua kiinteistönvälittäjien osalta. Joukossa oli ikävä kyllä yllättävästi vähän ylimielistäkin suhtautumusta. Kohtasin toimijoita, jotka saivat tuntemaan, että ennemminkin häiritsin heitä. Pääosin kohtelu oli erittäin asiallista ja asiantuntevaa. Näistä kokemuksista kirjoittelen seuraavassa postauksessa lisää.

Joka tapauksessa lentoliput syksylle on hankittu ja uudenlaisia juttuja on suunnitelmissa. Aina on mahdollista, että etelän kokemus tulee osoittamaan, ettei tämä ollutkaan meidän juttu ja odotukset eivät täyttyneet. Tai sitten on se toinen vaihtoehto. Entäpä, jos elämä Costa del Solilla maistuukin yhtä hyvältä kuin torilta ostetut tuoreet hietasimpukat?

Mitä mieltä olet, onko meidän talven suunnitelma ihan kummallinen?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Fuengirola on saanut oman gastrotorin

On ilmeisesti jäänyt joulusta syöminen sen verran päälle, että tekee mieli kirjoitella enemmänkin ruoka-aiheisia juttuja. Kelasin tuossa äskettäin joulukuisia kuvia Costa del Solin matkaltamme ja muistin mukavan ruokapaikan Fuengirolasta.

Reissatessani eri puolilla Espanjaa olen törmäillyt etenkin suuremmissa kaupungeissa ns. gastrotoreihin. Kyse on pääosin entisiin kauppahalleihin rakennetuista ruokatoreista, joissa on erilaisia pieniä herkkukeitaita, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Tarjolla olevasta annista voi koota mieleisensä kokonaisuuden ja nauttia ateriansa ja juomansa missä tahansa hallirakennuksen pöydistä.

Ilokseni huomasin, että Fuengirolan keskusta oli saanut viime vuoden alkupuoliskolla oman ruokatorinsa Gastromercado Galerían. Tällä hetkellä torin tarjonnasta huolehtii 12 standiä, joista löytyy mm. tapaksia, mereneläviä, sushia, tuorepastaa, hampurilaisia, Iberico-kinkkua, juustoja, leivonnaisia, unohtamatta tietenkään espanjalaisia viinejä.

IMG_0370IMG_0304IMG_0366

Lähiruoka tuntui täälläkin olevan kunniassaan. Syömämme katkaravut ”gambas pil pil”, kokolihahampurilaiset ja jälkiruokaleivokset olivat kaikki kerrassaan herkullisia. Erityisesti hampurilaiset olivat niin maukkaita, että lihanhimossa jäivät kuvaamatta. Kyseisen lihakaupan Primeatin tuotteet näyttivät muutenkin aikamoisen herkullisilta. Mukava lisä olivat ns. tapaksiksi sopivat minihampurilaiset.

Hintataso oli ehkä lähempänä keskitasoa, ei hirmu halpaa, muttei mitenkään kallistakaan tasoon nähden. Annokset valmistettiin tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Monella kojulla näytti olevan päivän tarjouksia.

IMG_0367IMG_0369IMG_0372

Galería on mukava ja eläväinen paikka myös piipahtaa pelkästään lasilliselle. Torilta löytyi niin viinibaari kuin erillinen drinkkibaari.

Halliin on sisäänkäynti molemmista päädyistä sekä Calle de Espanalta että Calle de Cervantesilta. Gastromercado Galería on avoinna joka päivä sunnuntaista torstaihin klo 12-24, perjantaisin ja lauantaisin klo 12-01.

Fuengirolan ”oikea” keskusta on muutenkin hyvästä ruuasta kiinnostuneelle matkaajalle oiva alue. Plaza Chinorrosin ja Plaza de la Constitutionin aukioiden ympäristöstä löytyy paljon paikallisia ravintoloita, joissa on hyvä hintalaatusuhde. Jos olet lounasaikaan liikkeellä (ennen klo 16:sta) tutkaile erityisesti ”Menu del día” tarjontaa eli päivän lounasmenuita. Kolmen ruokalajin lounas viineineen irtoaa usein hyvin kohtuulliseen hintaan.

http://mercadolagaleria.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Espanjan aurinkorannikon tylsin kaupunki

Positiivisin asia tässä lomakaupungissa on sen sijainti lähellä Malagaa.

Rumia seitkytluvun betonihirvityksiä. Muovikelmuin ympäröityjä tylsiä muovituolikuppiloita. Välissä muutama supermercado ja kiinalaisten halpiskauppa. Huonokuntoisia katuja ja hylättyjä talonraunioita. Anteeksi Benalmádena, meidän kemiamme eivät nyt oikein toimineet. Jälkeenpäin huomasin, että tuli otettua aika vähän kuviakaan kaupungista. Yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei ollut mitään kuvattavaa.

Kyllähän minä sen tiesin, ettei Espanjan aurinkorannikon lomakaupungeista kannata kovin mielenkiintoisia asioita odottaa. Periaatteessa koko rantalinja on samanlaista hotellikompleksia. 70-luvulla rannikon kalastajakylät pyyhkäistiin maan tasalle ja tilalle rakennettiin suuria turistimassoja ruokkivia palveluita.

Siltikin oikealla lomamoodilla Costa del Solilla viettää hauskaa ja mutkatonta LOMAA. Meri on aina yhtä ihana, lämpötila miellyttävä ja aurinko paistaa suurimman osan vuotta. Lämpö tekee pohjoisen asukille hyvää ja edullinen hintataso hellii kukkaroa. Tähän kun yhdistetään hyvä hotelli, palikat lepolomaa kaipaavalle ovat kohdallaan.

benalmadena2benalmadena7benalmadena6

Matkakohde, joka on jäänyt menneille vuosikymmenille

Mutta miksi sitten Benalmádena oli tylsempi kuin rannikon muut kaupungit? Siksi, että lomamme ajankohtana joulukuussa sieltä puuttui elämä. Oli lähinnä huvittavaa etsiä illalla ravintolaa, jossa olisi ollut joku muukin. Niissä ravintoloissa, jotka ylipäätään olivat auki, puuttuivat asiakkaat. Tuntui hullulta istua sataman suuressa kalaravintolassa ainoina asiakkaina. Ja tietysti samalla tuli mietittyä kuinka tuoreita eteeni tuodut simpukat mahtoivatkaan olla…

benalmadena3

Tai tuntui omituiselta ilta toisensa jälkeen kulkea hotellille tyhjää rantakatua pitkin, jossa ainoat vastaantulijat olivat muutamat satunnaiset koirankusettajat. Selitys tähän löytyi päiväaikaan havainnoimastani turistien ikärakenteesta. Harmaapäät olivat jo nukkumassa.

Koko Benalmádena tuntui elävän puhtaasti turismille. Vilkkaimpana sesonkiaikana paikka lienee melkoinen turistirysä. Vaikka nyt elettiin hiljaisinta matkailukautta, merkit turistirysämeiningistä olivat havaittavissa. Anteeksi vaan, mutta saisinko katsoa rantaravintoloiden ruokalistoja aivan rauhassa ilman aggressiivisten sisäänheittäjien armeijaa ympärilläni tai ”terve, terve” -huutoja. Toisaalta, eipä noissa menuissa juuri mitään eroa ollutkaan. Samaa mättöä kaikissa kuppiloissa.

Voisinko saada jotain muutakin ruokaa kuin menu turisticoa? Että mua sieppaa ala-arvoiset koirankuppiroiskaustapakset, joissa eteen kannetaan jotain epämääräistä mössöä sillä varjolla, että kyllä se turistille kelpaa. Turistilta rahat vaan pois!

Benalmádenaa kuvaa parhaiten jonkinlainen kehittymättömyys. Kaupunki on jäänyt menneille vuosikymmenille niin palvelutarjonnaltaan kuin kaupunkikuvaltaan. Riittääkö niitä turisteja yhä vaan ilman, että mihinkään tarvitsee sen kummemmin panostaa?

Keidas keskellä turistirysää

Olihan Benalmádenissa toki muutama ihan mukavakin asia. Kaupungissa on koko aurinkorannikon kaunein puisto Parque de la Paloma. Mielenkiintoiseksi puiston tekevät siellä vapaana juoksentelevat kukot, kanat, ankat, hanhet, riikinkukot ja kanit. Löytyipä puiston aitauksesta pari aasiakin. Osa eläimistä on ihmisten hylkäämiä löytöeläimiä, jotka ovat saaneet puistosta turvapaikan. Kaupunki huolehtii eläimistä säännöllisesti mm. ruokkimalla niitä.

palomapark7palomapark5palomapark4palomapark8kukot

Paloma puisto oli erittäin hyvin hoidettu myös näin talviaikaan. Mietin, miten kaunista siellä mahtaakaan olla, kun pensaat ja puut kukkivat. Mielenkiintoinen alue puistossa oli mm. kaktuspuutarha, jossa oli yli 450 erilaista kaktuslajia. Puisto on todella kiva picnic-kohde lampineen ja palmuineen. Vapaana juoksentelevien eläinten menoa on hauska seurailla kukkojen kiekuessa taka-alalla.

palomaparkpalomapark2palomapark6

Paikallista tunnelmaa vuoristokylässä

Benalmádenin ranta-alueelta kannattaa ehdottomasti ajaltaa bussilla muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Benalmádenan kylään, Benalmádena Puebloon. Korkealla meren pinnan yläpuolella sijaitseva valkoisten talojen kylä on oikein viehättävä. Rauhallista paikallista kyläelämää, kapeita katuja ja appelsiinipuiden reunustamia aukioita.

Hotellimme respan mukaan kylästä löytyvät myös Benalmádenan parhaat ravintolat ja mielenkiintoisia ravintoloita siellä olikin useita. Valitettavasti ennätimme testaamaan vain yhtä. Olisi kannattanut ajaltaa iltaisin Benalmádenan kaupungin sijaan etsimään ruokapaikkaa täältä. Tajusimme tämän vasta liian myöhään.

benalmadenapueblobenalmadenapueblo6benalmadenapueblo5benalmadenapueblo2pueblo2benalmadenapueblo4

Puerto Marina – Benalmádenan kaunis satama

Benalmádenan satama-aluetta pidetään kaikissa turistioppaissa kauniina. Juu, ihan kaunis alue se on, etenkin iltavalaistuksessa, vaikka tietty keinotekoisuus sitä vähän leimaakin. Eriskummalliset, rakennustyyliltään hieman hämmentävät talot, ovat rakennettu keinotekoisten saarien päälle, joita sillat yhdistävät toisiinsa. Mukava paikka kiertelyyn joka tapauksessa ja monista sataman ravintoloista avautuu kaunis näköala.

satamabenalmadena4benalmadena5

Satamassa on muuten Wok Directo niminen ravintola, jossa syö hyvin ja halvalla. Aasialaistyyppisestä buffet-pöydästä löytyy paljon mm. mereneläviä, joita kokit wokkaavat haluamallasi tyylillä ja kastikkeella. Erinomainen hintalaatusuhde, sillä ateria maksaa vain 12-15 euroa viikonpäivästä riippuen ja notkuvista pöydistä löytyy takuuvarmasti jokaiselle jotakin.

Benalmádena valikoitui lomakohteeksemme eräästä tietystä syystä. Siitä seuraavassa postauksessa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

9 tunnelmaa Gironasta

Girona – vähän kuin ystävä.

Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma luonteensa. Ominaispiirteet, joista joko pidät tai sitten et. Kemia toimii tai sitten ei. Joko tunnet kanssakäymisen kotoisaksi tai sitten koet olosi vaivaantuneeksi ja epämukavaksi.

Girona on minulle ilmiselvä sukulaissielu. Sopivan kokoinen kumppani, jonka seurassa viihdyn ja jonka läsnäolosta nautin. Tämä seuralainen on elämää nähnyt nautiskelija, jolla on silmää kauneudelle. Tästä pidän ystävässäni:

Ystävälläni on hyvä maku pukeutumisen suhteen. Välillä värikylläistä ja hersyvää leikittelyä, välillä hempeää pastellia ja kuninkaallisia sävyjä.Girona talotGiirona talot

Ystäväni levittää halaavat kätensä kaikkialla kaartuvina holvikaarina. Niiden alta löytyy viehkoja kuppiloita, joihin istahtaa.Girona9Girona holvikaaretGirona moments7

Ystäväni osaa olla myös rauhoittava ja seesteinen. Kapeat, sokkeloiset kujat ja niiden yöllinen hiljaisuus tuovat vastapainoa päivälliselle temperamentille.Girona10Girona yöllä

Ystäväni ei turhia murehdi, eikä turhia kursaile. Elämä on letkeää ja mutkatonta.Girona4Girona2

Ystäväni on selvästi taiteellinen. Rustiikki visuaalisuus on synnynnäistä. Pienet asiat puhuvat.Girona moments4Girona moments6

Ystäväni on eläinrakas. Kujertaville kyyhkysille  ja sympaattisille koirille on aina tilaa.Girona moments11Girona koira

Ystäväni rakastaa näkymiä ja näköaloja. Portaita pitkin pääsee kiipeämään aina ylemmäs ja ylemmäs.Girona12Girona talotGirona kirkko

Ystäväni on nautiskeleva kulinaristi. Harvemmin hänen seurassaan syödään huonosti.Girona ruokakinkut

Ystäväni on melkoinen hortonomi. Vihreää on joka puolella. Hienosti hän osaa yhdistellä vastakohtia: pehmeää ja kovaa, harmaata ja värikästä. Ja kukkia olla pitää, kaikkialla.

Girona puistoGironaGirona momentsGirona vihreäpelargonitGirona ja kukat

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

 

 

Cadaques, Katalonian kiehtova kylä

Päästäksesi Cadaquesiin, Pohjois-Espanjan koillisessa kolkassa sijaitsevaan kalastajakylään, sinun tulee ajaa pitkin kiemurtelevaa vuoristotietä, noustava ylös vuoristoon ja lopuksi laskeuduttava alas meren rantaan kohti valkoista talorypästä.

Jos hyvä tuuri käy, vitivalkoiset talot hohtavat auringon valossa ja kristallinkirkas vesi kimaltelee keinutellen lempeästi puisia kalastajaveneitä. Tällaisesta idyllistä sain nauttia, kun viime lokakuussa saavuin tähän eristyksissä olevaan ihastuttavaan kyläseen.

Ikävä kyllä nyt huhtikuussa meitä vastaanotti riepotteleva Tramontana-tuuli, joka tuntui vievän tukankin päästä. Samaiset kalastajavenhoset olivat kylän lahdella edelleen ankkurissa, mutta tällä kertaa tuulen kohtelu oli kaikkea muuta kuin lempeää. Onneksi valkoisten talojen reunustamilta kapeilta kujilta satunnaiset turistit saivat hieman helpotusta armottomalta pohjoisviimalta.

Cadaques veneet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cadaques11

Kalseasta säästä huolimatta tässä vajaan 3000 asukkaan kylässä (tai joissain lähteissä kaupungiksikin kutsuttu) on kummaa, kiehtovaa charmia. Samalla kertaa paikkaa voisi luonnehtia hienostuneeksi ja toisaalta boheemiksi. Ei ihme, että Cadaques on aina kiehtonut taiteilijoita. Picasso, Mark Chagall, Henry Matisse ja Mick Jagger ovat kaikki viettäneet lomiaan näissä maisemissa unohtamatta tietenkään Salvador Dalia, joka asui naapurikylässä Portlligatissa.

CadaquesCadaques7Cadaques9Cadaques2Cadaques8

Taiteilijoita ja käsityöläisiä kylässä näyttää edelleenkin elelevän, sillä sen verran useita gallerioita ja käsityöpajoja kadunvarsia koristeli. Tosin myytävien asuntojen hintatasosta ja katukuvasta päätellen, kylässä näyttää myös viihtyvän varakkaamman puoleisia ranskalaisia.

KaakelitLaatatCadaques10

Cadaquesissa on omaleimainen, pysähtynyt tunnelma. Minulle tuli kummallisesti samanlainen tunne kuin joskus Lapissa. Täälläkin eletään osittain luonnon armoilla, kunnioitetaan merta ja vuorilta puhaltavaa tuulta.

Vuoret ovat välissä, eikä mihinkään pääse nopeasti. Miksi siis kiirehtiä? Paras siis tarttua hetkeen, tilata café cortado ja istua rantakuppilassa tuijotellen merelle. Elämä on yksinkertaista. Tänään puhaltaa tuuli, mutta ehkä jo huomenna pääsee kalaan.

Cadaques5Cadaques3

Lisää tunnelmia Cadaquesista löydät täältä.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Empordàn ihanat viinit – viinimatkalla Kataloniassa

Vannoin ennen Espanjan Riojan alueen viinien nimeen, sitten Prioratin. Vaan silloin en vielä tiennyt Empordàsta.

Embordàn alue on pieni Pohjois-Espanjan viinintuotantoalue, joka koostuu kahdesta erillisestä alueesta: Alt Empordàsta ja Baix Empordàsta. Alt Empordà on Katalonian koillisin kulma, joka rajoittuu pohjoisesta Ranskaan ja Pyreneitten vuoristoon. Jälkimmäinen Baix Empordà on kapea kaistale Costa Bravan pohjoisinta Välimeren rannikkoa. Alueesta 2020 hehtaaria on viiniviljelyksiä, joilla sijaitsee 49 viinitilaa. Vuosittainen viinituotanto on noin 3,5 miljoonaa pulloa.

Empordà on Espanjan vanhinta viinintuotantoaluetta, viiniä siellä on viljelty peräti 700 vuoden ajan. Pyreneitten ja meren välissä sijaitsevalla viinialueella vallitsee välimerellinen ilmasto, mutta talvikuukausina lämpötila saattaa laskea jopa lähelle pakkasrajaa. Pohjoisen vuorilta puhaltava Tramontana-tuuli tekee säästä entistä purevamman.

Viime vuosina alueella on alettu voimakkaasti panostamaan laatuun ja nykyaikaistamaan viinintuotantoa. Tarhoille on istutettu mm. ranskalaisia viinilajikkeita, joita sekoitetaan perinteisiin espanjalaisiin lajikkeisiin. Tulosta on selvästi syntynyt. Kokemuksemme Empordàn viineistä olivat yllätyksellisen miellyttäviä. Erityisesti tummat, paahteiset, rotevan maanläheiset ja täyteläiset punaviinit ansaitsevat suitsutusta.

Alueen ja myös koko Espanjan yksi merkittävistä viinintuottajista Castillo Perelada sijaitsee Empordàn alueella Pereladan kylässä. Tilalle pääsee vierailemaan, mutta varaus on tehtävä etukäteen. Emme onnistuneet pääsemään mukaan tilakierrokselle, mutta kylän keskustassa olevassa viinikaupassa saattoi Pereladan viinejä maistella ja ostaa. Alkosta muuten saa yhtä Pereladan viiniä, Perelada 5 Finques Reservaa.

Pereladan kylässä viininviljelyn perinteet näkyvät kaikkialla.Perelada

Castillo Pereladan viinimyymälästä löytyi kattava valikoima tilan tuotantoa. Otanta maaperätyypeistä osoitti, kuinka eri tyyppisissä maapohjissa alueella viiniä viljellään.Perelada winesPerelada soil

Mikäli tiesi johtaa Pereladan kylään, käy L’omet art&sa -nimisessä pienessä putiikissa (Carrer del Forn 14-16). Entinen Mark & Spencerin taiteellinen johtaja oli eläkkeelle jäätyään ostanut kylästä talon ja perustanut sinne ihkun sisustuskaupan, jossa oli kaikenlaisia ihanuuksia, niin uutta kuin vanhaa. Omistajan aistikas silmä näkyi kaikessa, sen verran kaunista katseltavaa piisasi. Kaupan yläkerrassa on kattoterassi, joka on muunneltu kodikkaaksi kahvilaksi.

L’omet puodin aistikasta miljöötä. Meitä naisia hellyttivät vanhat kastemekot.LometKastemekot

Tällä reissulla paras viinilöytömme oli Pereladan Finca Espolla, joka oli kertakaikkisen tasapainoinen, voimakas ja mielestämme lähes täydellinen punaviini. Viini on saanut nimensä Espollan kylästä, jonne meidän oli tietty pakko ajaa, ihan vain kuriositeettina.

Ulkona puhalsi armoton Tramontana ja kylä tuntui täysin autiolta, kunnes löysimme kylän laidalta ravintolan, jonne väki näytti kokoontuneen. Hyvä löytö olikin, sillä sen verran oivallisen ruokapaikkaan satuimme tupsahtamaan. Päivän menu oli yksinkertaista, mutta huolella valmistettua maalaisruokaa, joka totisesti maistui. Jos näillä nurkilla vierailet, kokeilepa tätä Can Cassoletes -ravintolaa. Käväisimme myös ostamassa muutaman tuliaispullon kylän osuuskuntamuotoisesta viini/herkkukaupasta Celler Cooperatiu Espollasta.

Raatimme ykkösvalinta: Pereladan Finca Espolla 2011. Viini, jossa kaikki osaset ovat kohdallaan.Espolla2

Espollan kylän osuuskunnan kaupasta sai paikallista viiniä niin bulkkina kuin vähän jalostuneempana versiona.Espolla

Vierailimme maistelemassa viinejä myös kahdella pienemmällä viinitilalla, Mas Ollerissa ja vuoristoalueella, Cadaquesin ja El Port de la Selvan välimaastossa sijaitsevassa Celler Martin Faixólla. Jälkimmäinen tila tuottaa viinejä nimillä Perafita ja Cadac ja on voittanut viineillään useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotanto on pientä ja hinnat sen mukaisia.

Empordàn alueen viinit olivat mielenkiintoinen löytö, luonteikkaita ja harmonisia. Ihmetytti kovasti, ettei Barcelonan lentokentän viinimyymälässä ollut myynnissä mitään kyseisen alueen viiniä. Vielä enemmän ihmetytti, ettei myyjä tuntenut Empordàa edes nimeltä. Vaan sanokaa minun sanoneen, tästä alueesta vielä kuullaan.

Mas Ollerin tilan tuoterepertuaari.Mas oller

Celler Martin Faixo -tilalla viininenät töissä.ViininenätMartin FaixoMartin Faixo2

Lopuksi vielä matkavinkki Katalonian viinimatkailusta kiinnostuneille: paikallisista matkailutoimistoista saa viinimatkailukarttoja, joihin on merkitty alueen viinitilat. Suurimmalle osalle tiloista löytyvät nettisivut, joista pystyy tarkistamaan ottavatko ne vierailijoita vastaan sekä tiedon siitä tarvitaanko ennakkovarausta.

Löysimme muuten Costa Bravalta Rosesin kaupungista erinomaisen pienen viinibaarin/kaupan, Brevatgen (Caller Girona 10). Valikoima puodissa ei ollut suuren suurin, mutta sitäkin valikoituneempi ja hintataso erittäin kohtuullinen. Mukava omistaja kertoili mielellään viineistä ja hänen suosituksensa kannattaa laittaa korvan taakse.

Ja Kataloniassa kun ollaan, cavaa ei sovi unohtaa. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.Cava

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolavinkkejä Gironaan

Niin vähän lomapäiviä, niin paljon hyviä ravintoloita.

Girona on kasvanut jonkinasteiseksi Katalonian ruokakaupungiksi. Liekö syynsä sillä, että Gironaa pidetään Espanjan vauraimpana kaupunkina. Ravintolatarjontaa joka tapauksessa riittää kaikille kukkaroille ja jos pussi oikein painaa, kaupungista löytyy vuonna 2015 maailman parhaaksi valittu ravintola El Celler Can Roca. Täti-ihmisellä ei nyt kuitenkaan ollut laittaa kolmea saturaista yhteen ateriaan, joten tässä muutama hyväksi koettu ruokapaikka meille kevyemmän kukkaron omaaville.

Keskeltä vanhaa kaupunkia köytyy Llevataps -niminen ravintola, joka tarjoilee katalanialaista fuusiokeittiötä. Söimme 14,50 euroa maksaneen päivän menun. Näitä ”Menu del dia” -komboja kannattaa ylipäätään suosia, sillä noin 10 – 16 euron hintaan saa valita päivän listalta alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan. Hintaan sisältyy lähes aina lasillinen viiniä, olut tai virvoitusjuoma sekä leipä. Päivän menuita tarjoillaan pääsääntöisesti klo 13 – 16 välillä.

Llevataps-ravintolan menukokonaisuus oli erinomainen. Ruoka oli maukasta, maut mietittyjä ja annokset kauniisti laitettuja. Lisäarvo erinomaisesta roseviinistä. Ravintola muuten myy vain paikallisia tasokkaita Empordán alueen viinejä. Varsinaisen ruokalistan hinnat olivat 10 – 20 euron välimaastossa, samoin kuin viinien. Sisustus oli mukavan rentoa, mutta samalla tyylikästä ja rustiikkista. Hauska yksityiskohta olivat seinälle nostetut vanhat ovet.

LlevaTapsLlevataps2

Vanhan kaupungin laitamalta löysimme Bubbles Gastrobar -nimisen ravintolan. Sisälle meitä innostivat ravintolassa esillä olleet diplomit, jotka kertoivat paikan voittaneen mitaleja Espanjan parhaimpien tapaksien kilpailussa. Tämän perhevetoisen ravintolan sisustus oli aika pelkistettyä, mutta ruoka sitäkin parempaa. Ravintola näytti olevan liikemiesten suosiossa, sillä useampikin pukumies oli lounastamassa samaan aikaan.

Tilasimme 25 euron hintaisen tapasmenun. Tapakset olivat pikkuannoksia, kauniisti laitettuja, jumalaisen herkullisia ja ne tuotiin pöytään kerralla. Tapasten lisäksi listalta sai valita varsinaisen pääruuan useasta vaihtoehdosta, samoin kuin jälkkärin. Raikas, marjaisa jälkiruoka kruunasi erinomaisen aterian. Miellyttävä ruokakokemus kaikkiaan, vaikka oma perinneruoka-annokseni katalanialaista pastaa merenelävillä ei niin houkuttelevalta näyttänyt kuin ystäväni ankka. Vaan maku oli tässäkin kohdallaan ja palvelu äärettömän ystävällistä.

BubbleDessert

Kolmas ravintolasuositus tuli majapaikkamme emännältä. Hieman syrjässä, vanhan kaupungin puistoalueen reunasta löytyy El Cul del Mon -niminen ravintola, joka tarjoaa jonkinlaista välimuotoa katalanialaisesta ja marokkolaisesta keittiöstä. Söimme paikassa 16,50 euron hintaisen päivän menun, mistä sai jälleen rahalleen täyden vastikkeen. Hyvistä raaka-aineista tehtyä ja taiten valmistettua, keskivertoa parempaa sapuskaa. Ravintolalla on mukava puolikatettu terassi, jossa useana iltana elävää musiikkia.

CUL

Jos Gironassa tarvitsee pientä näykkäpalaa ja haluaa syödä oikein halvalla, pintxot eli tikkutapakset ovat tähän hetkeen paikallaan. Kävimme pariin otteeseen syömässä muutaman pintxon Independencia aukiolla olevassa Xiparri-tapaspaikassa. Nämä ruokailut eivät todellakaan paljoa kukkaroa kuristaneet, sillä kaikki tikkutapakset, niin kylmät kuin lämpimät, maksoivat ainoastaan euron kappaleelta. Ravintolan takahuoneesta oli mukava näkymä joenvarren värikkäisiin taloihin. Muuten ravintolan miljöö on aika karu ja kovaa soiva musiikki häiritsi, joten en valitsisi tätä ravintolaa kuitenkaan pidemmälle aterialle.

xibarriPinchos

Saimme suosituksen myös Txalaka -nimisestä kala/tapasravintolasta, joka jäi ikävä kyllä ajan puutteen takia kokeilematta. Ehkä sitten seuraavan kerran. Tällaiseen kaupunkiin tarvitsisi kyllä varamahan.

Tällä hetkellä Gironaan ei tehdä suoria lentoja Suomesta, mutta Barcelonasta kaupunkiin pääsee junalla tai bussilla noin tunnissa.

llevataps.com

gastrobubbles.com

elculdelmon.com

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

 

 

Rakkauskirje Gironalle

Joissain kaupungeissa on kummaa vetovoimaa. Sellaista vetovoimaa, joka pakottaa palaamaan.

Niin siinä sitten kävi, ettei mennyt kuin muutama kuukausi, kun kuljeskelin jälleen päämäärättömästi Girona sinun kapeilla kaduillasi. Aivan kuin pakkomielteisesti minun oli jälleen nähtävä, mitä hämärien kujiesi kulmien takaa löytyy. Käännyttävä yhä uudelleen mutkittelevien kiviseiniesi välistä kohti edessä hohtavaa valoa. Kosketeltava kylmien seiniesi rosoista pintaa. Noustava vanhan muurisi päälle katsomaan aamuauringossa kylpevää kaupunkia. Pysähdyttävä aukioillesi siemailemaan virkistävää cavaa ja ihmettelemään letkeää elämänmenoasi. Ja kuvattava jälleen turistien kestosuosikkia: pastellinvärisiä talojasi kaupunkia halkovan joen rannalla.

Girona11Girona22Girona21Girona23Girona16Girona20Girona18Girona talotGirona5Girona15

Voi Girona, sinä olet hurmannut minut. Kuuntelin salaperäisiä tarinoita, joita historiaa huokuvat kivetyksesi kertoivat. Kuuntelin katedraalin kellojen soittoa, jonka kumu on säestänyt aukioitasi ja katujasi varsin vuosisatoja. Kiipesin portaitasi, istuskelin puistonpenkeillä ja nautin vehreydestäsi, jota niin runsaasti tarjoilit. Ja ihailin suunnattomasti miljöösi kerroksellisuutta: sulassa sovussa historian havinaa ja nuorekasta nykypäivää. Pitkästä iästäsi huolimatta sinä elät vireästi tätä päivää.

Girona3Girona14Girona7Girona17Girona13Girona moments3Girona moments2Girona6Girona19

Girona, onnistuit yllättämään minut iloisesti myös melkoisena gourmet-keitaana. Muutaman päivän aikana tarjosit toinen toistaan parempia ruokaelämyksiä. Kiitos myös niistä loistavista lähialueiden viineistä, joita saimme nauttia. Ja muuriesi varjosta löytyi myös mukava katto päämme päälle. Huoneistomme, Can Vidal, sijaitsi loistopaikalla katedraalisi takana puiston laitamilla.

Muutama huikean mukava lomapäivä on nyt takana ja mieli tyytyväisyyttä täynnä. Toivottavasti Girona tiemme vielä kohtaavat. Tuntuu, että rakkauteni sinuun vain voimistuu. Haluaisin nähdä sinut seuraavaksi kylpemässä kesäisessä lämmössä, auringon paahtamana ja tuhansien kukkien koristellessa varttasi. Adiós, hasta luego.

Lämmöllä Annemaria

Can VidalCan Vidal3Can Vidal2

Can Vidal huoneisto löytyy booking.com -sivustolta täältä.

Lisää kokemuksia Gironasta: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2015/10/14/girona-hurmasi/

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista