Browsing Category

Espanja

Espanja Yleinen

Onko espanjalaisen Mercadonan kosmetiikka hitti vai huti?

tiistai, joulukuu 10, 2019

Laitoin hiljattain blogin Facebook-sivulle kuvan kosmetiikkatuotteista, joita ostin Espanjan suurimman päivittäistavaraketjun Mercadonan myymälästä. Olen aina ollut vähän epäileväinen markettikosmetiikkaa kohtaan ja siksi ostanut mieluiten merkkikosmetiikkaa ajatuksella, että tässä kohden hinta takaa laatua.

Taloutta täytyy nykyisin tasapainottaa edullisimmilla ostoksilla ja kun niin moni taho suitsuttaa Mercadonan kosmetiikan puolesta, ostin muutaman tuotteen kokeiluun. Osittain myös siitä syystä, että Fuengirolaan tullessani laukkuni oli jo muutenkin revetä liitoksistaan, joten vanhenevan naisen viiden kilon kosmetiikkarepertuaarista jätin osan suosiolla kotiin.

Ostosteni hintahaitari oli 2 – 5,5 euron välillä, joten kovin kalliista hankinnoista ei todellakaan ollut kyse. Tässä testini kokemuksia. Onko Mercadonan halpa kosmetiikka hitti vai sittenkin huti?

Deliplus Pieles muy secas nutritiva corporal con sceite de OLIVA, kosteusvoide vartalolle

Tämä tuote on ollut atooppisen ihon omaavan mieheni lempituote jo viime vuodelta. Myös blogini lukijat ovat hehkuttaneet oliivivoidetta sen verran paljon, että osasin jo ennakkoon odottaa paljon.

Voiteessa on miellyttävä kevyt tuoksu, joka sopii sekä naiselle että miehelle. Kreemimäinen voide imeytyy erittäin hyvin ja jättää ihon mukavan pehmeäksi ja kosteutuneen tuntuiseksi. Ehdottomasti jatkoon etenkin, kun hinta on käsittämättömän halpa; kahden jättipurkin pakkaus maksaa vain kaksi euroa!

Sisbela crema anti-edad revitalizante reestructuradora, anti-aging voide

Tämän anti-aging voiteen tekee mielenkiintoiseksi se, että netistä löytämieni tietojen mukaan ”samaa” tuotetta myydään kosmetiikkamyymälöissä nimellä Alain noin 60 euron hintaan.

Mercadona sen sijaan myy voidetta nimellä Sisbela viiden euron hintaan. Tämä, jos mikä tukee käsitystäni siitä, ettei hinta todellakaan takaa tuotteen laatua tai toimivuutta. Kosmetiikassa, jos missä, maksamme merkistä aika tavalla ilmaa. Ja välillä kyllä tuntuu, että meitä naisia viedään kuin pässiä narussa.

Itselläni on melko rasvainen iho, enkä tarvitse täällä Espanjan kosteassa ilmanalassa kasvoilleni niin paljon kosteutusta kuin Suomessa. Meikin alla tämä voide jäi itselläni turhan nahkeaksi. Olen käyttänyt tuotetta yövoiteena ja siihen se sopii iholleni vallan mainiosti. Sen sijaan Suomen talvessa tämä voide voisi toimia hyvin myös meikin alla.

Beauté Mediterranea sérum reductor instantáneo, seerumi silmäpusseille

Luin netistä paljon kehuja siitä, että tämä tuote todella toimii silmäpusseja pienentävästi pikakaunistajana. Pysyvää vaikutusta ei luvatakaan. Viiden ja puolen euron seerumipakkaus ei paljon kukkaroa köyhdytä, joten ostin tuotteen kokeiluun, vaikka vähän skeptinen olenkin näiden hyvää tekevien kosmetiikkalupausten suhteen.

Paketissa on viisi yksittäin pakattua seerumia. Voidetta levitetään kerros silmien alle ja annetaan vaikuttaa 2-3 minuuttia. Vaikutusaikana seerumi tuntuu kiristävältä kalvolta silmien alla.

Kokeiltiin tuotetta miehen kanssa molemmat ja täytyy myöntää, että silmänaluset näyttivät meillä molemmilla käytön jälkeen hieman tasaisemmilta. Tämän ikäisen silmäpusseja ei varmaan mikään pysty kokonaan poistamaan, mutta jonkinlainen ilmiselvä silotusvaikutus seerumilla on.

Ilmeisesti melko tuhdista tavarasta on kyse, sillä ensimmäisellä käyttökerralla mies piti ainetta hieman kauemmin sillä seurauksella, että sai punaiset viirut silmien alle. Onneksi ne hävisivät parin päivän sisällä. Herkkäihoisen kannattanee olla varovainen. Hyvä tuote pikafiksaukseen.

Deliplus Gel limpiador purificante, meikin poistogeeli

Tykkään käyttää geelimäisiä meikinpoistotuotteita, joiden kanssa saan läträtä veden kanssa. Ostin kokeiluun Mercadonan öljyttömän puhdistusgeelin ja olen ollut siihen tyytyväinen. Meikki lähtee ilman, että kasvot tuntuisivat pesun jälkeen kuivilta tai kiristäviltä. Alle neljän euron hintainen perusputsari menee jatkoon, vaikka silmämeikkiä se ei poistakaan.

Deliplus Maquillaie Fijo & cubriente meikkivoide

Luin väitteen, että viiden ja puolen euron hintainen Mercadonan meikkivoide olisi kopio Estée Lauderin Double wear stay-in-place meikkivoiteesta.

Tiedä sitten, mutta tähän hintaan aivan hyvä meikkivoide on kyseessä. Levittyy, peittää ja kestää mattana hyvin olematta silti paksu. Vähän jäin kaipaamaan kalliimpien meikkivoiteiden heleyttä. Ainut ongelma oli, etten löytänyt väriskaalasta itselleni ihan passelia sävyä. Vaaleinkin sävy oli vaalealle iholleni vähän liian tumma.

Mercadona valmistaa muistakin merkkituotteista omia kopioitaan. Kuulemani mukaan myös tunnetuista hajuvesistä on olemassa omat Mercadona-versiot. Kun Mercadonan hajuvesihyllyä tutkaili, sieltä kieltämättä tuli vastaan monta pulloa, jotka erehdyttävästi muistuttivat tunnettuja merkkituoksuja.

Deliplus Color poskipuna

Hyvin levittyvä poskipuna, mutta kestävyys heikko. Tässä kohden törmäsin vähän samaan asiaan kuin aiemmin kokeilemieni Mercadonan huulipunien ja huulikiiltojen kanssa. Pigmenttiä on vähän ja siksi väri ei oikein kestä.

Deliplus Pincel Iluminador valokynä

Eihän tämä tuote kestosuosikilleni YSL:n valokynälle pärjää,  mutta ei tämä tuote huonokaan ole. Pientä toivomusta valoa tuovassa vaikutuksessa, mutta enemmän tuote kuitenkin on kuin hintansa.

Summa summarum. Omien kokeilujeni perusteella Mercadonasta löytyy kelpo tuotteita ihonhoitotuotteiden puolella hyvinkin edulliseen hintaan. Meikeissä ehkä parhaiten huomasin laatueron; kalliimmalla saa parempaa ja kestävämpää. Toisaalta, jos maksan Mercadonan huulipunasta kolme euroa, ehkä on liikaa vaadittu, että se yltäisi hintavien merkkipunien tasolle. Missään nimessä en kuitenkaan sanoisi, että Mercadonan meikit ovat huonoja.

Tapasin täällä Fuengirolassa Sopusointuja blogia kirjoittavaan Maaritiin, joka on tehnyt pitkän uran kosmetiikkateollisuuden palveluksessa. Sain Maaritilta oivan ammattilaisvinkin Kiko-nimisestä edullisesta kosmetiikkamerkistä. Kyse on italialaisesta kosmetiikkasarjasta, jota ei ikävä kyllä saa Suomesta. Sen sijaan mm. Espanjassa tuotetta myydään liikkeen omissa myymälöissä, jollainen löytyy esimerkiksi Fuengirolan bussikadulta.

Olen ostanut muutamia meikkejä Kikolta ja todennut, että kyllä ammattilainen tietää. Laatukosmetiikkaa ja kerrassaan edulliseen hintaan.

Se, minkä näillä kokeiluillani olen oppinut on, että hyvää ja toimivaa kosmetiikkaa saa ihan järkeväänkin hintaan. Tästä lähtien mietin kyllä kahdesti, kannattaako maksaa moninkertainen hinta merkkituotteesta. Mitä mieltä sinä olet, kannattaako?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Viikon kuulumiset Fuengirolasta

torstai, joulukuu 5, 2019

Aurinkorannikon sää on menneellä viikolla ollut talvisen oikukas. On saatu aurinkoa ja lämpöä, jos sitten sadetta ja kylmää viimaa. Pukeutuminen täällä talvikautena on aina yhtä vaikeaa: saman vuorokauden aikana voi olla tarvetta shortseille ja toppatakille. Mies köhii flunssaansa ja minä kuljen pääosin uskollisesti toppatakissani satoi tai paistoi.

Taivas on täyttynyt toisinaan tummaan pilvirintamaan, meri nostanut huimia maininkeja ja väliin aurinko on antanut lämpimiä viestejä siitä, mitä loppuvuosi voi sään puolesta parhaimmillaan olla.

Välillä tuntuu siltä, että vaikka ei mitään erityistä tekisi, päivät vain humahtavat. Tosin mies sanoo, että olen kyllä koko ajan menossa pää kolmentena jalkana johonkin.

Espanjan opiskeluni ei ole edennyt vakaista aikomuksistani huolimatta mihinkään. Oppikirjat tuijottavat syyttävästi olohuoneen sivupöydällä omistajaansa. Tässä kohdin en voi olla kovin tyytyväinen itseeni. Turha toivo, että kielitaito tarttuisi jostain ilmaiseksi ilman työtä ja vaivannäköä.

Saman viikon aikana on ollut tällaista…… ja tällaista. Toppatakille on ollut käyttöä. Miehen mielestä olen vähän tallainen. Saattaa siinä olla vähän totuuden siementä.

Viikon sisällä on tullut pariinkiin otteeseen käytyä Malagassa. En ehkä haluaisi asua noin ruuhkaisessa ja äänekkäässä kaupungissa, mutta mukavaa siellä on aina pistäytyä. Black Fridayna käytiin katsastamassa uusittu Larioksen ostoskeskus lähellä Maria Zampranon juna-asemaa. Ostari ostareiden joukossa, kaikki ketjuliikkeet hyvin edustettuina, ei siinä sen kummempaa.

Marraskuun lopussa Costa del Solin kaupungeissa on sytytetty jouluvaloja. Malaga on alueen kaupungeista panostanut valoihinsa eniten. Luin jostain, että peräti kaksi miljoonaa lamppua valaisee keskustan kävelykatu Calle Lariosta. Kadun kuuluisat jouluvalot kävi sytyttämässä itse Antonio Banderas.

Malagan tämän vuotisten valojen teemana on Satumetsä, jonka valospektaakkeli on nähtävissä kolmesti joka ilta. Tarkempia tietoja aikatauluista löydät täältä. Kävinpä itsekin ystävieni kanssa katsomassa kyseistä showta, joka oli mielestäni, no ehkä enempi överi kuin koskettava. Ihan näkemisen ja kokemisen arvoinen joka tapauksessa.

Paikalle oli tullut jokunen muukin seuraamaan tapahtumaa ja tungos kadulla oli sen verran sakeaa, että se tuntui jo lähes epämiellyttävältä.

Malagassa on aina kiva pistäytyä. Tänäkään vuonna Malagan  jouluvaloissa ei ole pihistelty.

Ehkä jopa Malagan valoja enemmän minua viehättävät Fuengirolan vaatimattomammat, mutta kauniit jouluvalot kaupungintalon edustalla ja Plaza de la Constitución aukiolla. Jälkimmäisessä on avattu myös joulumarkkinat ja kaupungin virallinen belen eli jouluseimirakennelma. Nuo belenit ovat jotenkin ihastuttavan liikuttavia kaikkine pienine yksityiskohtineen. Vähän niin kuin aikuisten nukkekotirakennelmia, joihin suhtaudutaan ilmiselvästi vakavasti.

Valojen lisäksi kaupunkia on muutenkin puettu jouluasuun tuhansien joulukukkien muodossa. Kaupungin työntekijöitä tuntuu olevan vähän kaikkialla joulutähti-istutusten kimpussa. Jopa oman asuntomme lähin liikenneympyrä on saanut joulukukkakoristelun. Ihastuttavaa minusta, että tällaisiin visuaalisiin asioihin satsataan.

Joulu näkyy Fuengirolan kaduilla.

On ollut jälleen iloinen asia saada ystäviä kylään Fuengirolaan. Jaksan vieläkin olla niin innoissani tästä kaupungista ja kaikesta siitä kivasta, mitä olen alueelta löytänyt. On suorastaan vaikeaa päättää, mitä kulmaa muutaman päivän aikana haluaisin uudesta kotikaupungistani kullekin nostaa esille.

Mukavaa oli myös kuulla, että Fuengirola yllätti täällä ensi kertaa olleet ystäväni positiivisesti. Fuengirolalla on taakkana oma negatiivinen suomalaisviritteinen turistirysämaineensa, josta joutaisi jo luopumaan. Juu, onhan täällä suomalaisia ja muutama suomikauppa ja -ravintola, mutta on täällä muutakin. Esimerkiksi oikea ja eläväinen vajaan 80 000 asukkaan aito espanjalainen kaupunki.

Tässä kaupungissa on pääosin läpi vuoden miellyttävä ilmasto, seitsemän kilometriä hiekkarantaa, lukuisa määrä hyviä ruokapaikkoja ja erinomaiset ostosmahdollisuudet sekä laaja palvelutarjonta. Jokainen voi olla mitä mieltä haluaa, mutta itse olen entistä vakuuttuneempi siitä, että täällä on ihmisen mukavaa elää tavallista ja sujuvaa arkea. Fuengirola ei ole Espanjan kaunein kaupunki, mutta tämä on miellyttävä kaupunki, jossa meidän on hyvä olla.

Eräs ilta ennen auringonlaskua valo oli ihmeellinen.

Miehen kanssa ollaan kävelty lähes päivittäin melkoisia matkoja. Tietoisesti on yritetty etsiä keskustasta sellaisia katuja, joita pitkin emme ole ennen kulkeneet ja joilta löytyisi kenties sellaisia kauppoja, ravintoloita tai kauniita rakennuksia, joita emme ole aiemmin huomanneet. Lähes jokaisella kävelyllä löytyykin aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

Sosiaalinen elämä on noussut täällä ollessamme Suomea vilkkaammalle tasolle. Sen lisäksi, että meillä on käynyt ystäviä Suomesta kylässä, olemme solmineet täällä ihan uusia tuttavuuksia. Olen myös tapaillut Fuengirolassa asuvia tai käymässä olleita muita bloggaajia, joiden kanssa on ollut mukavia tapaamisia ja uusia on suunnitelmissa.

Kävelylenkeillä löytyy usein jotain uutta ja kaunista.

Laitamme paljon ruokaa kotona, mutta käymme myös jonkin verran ulkona syömässä. Tietyistä paikoista on tullut suosikkejamme, sellaisia luottomestoja, mutta mukavaa on aina myös kurkistella ihan uusien mestojen tarjontaan. Joskus onnistaa, joskus ei.

Haluaisin nostaa esille yhden vakiopaikoistamme, jossa on aina mukava poiketa, oli sitten kyse vain kupillisesta kahvia tai syötävästä, pienestä tai isommasta. Oletteko huomanneet bussikadulla La Lonja del Juncal -nimistä ravintolaa? Oikealla puolella katua Los Bolichesista tultaessa. Edullisia ja hyviä ruoka-annoksia, ystävällistä palvelua ja kaupungin paras café cortado. Suosittelen lämpimästi.

Tänään käytiin paikallisesta ruokamarketista Mercadonassa hakemassa vähän herkkuja huomista itsenäisyyspäivää varten. Jos sää sallii, katetaan parvekkeelle tapasvalikoima, avataan pullo hyvää cavaa ja nostetaan maljat kotimaalle Espanjasta käsin. Jos on Suomi mansikka, ei tämä mustikkakaan huono ole 🙂

Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja

Almuñécar – Costa Tropicalin historiallinen pikkukaupunki

maanantai, joulukuu 2, 2019

Yksi Aurinkorannikolla elomme suuri rikkaus ovat lähitienoon kutkuttavan kiehtovat kaupungit ja kylät.

Mitä enemmän olen Andalusiaa matkannut, sitä syvemmin olen rakastunut tähän maankolkkaan ja sen tunnelmaan. Ja sitä enemmän minua polttelee tämä kaikki ympäröivä ihanuus. Minusta on selvästi tullut la chica de España, Espanjan tyttö.

Viimeisin näistä ihastuksistani on Malagasta noin 80 kilometriä rannikkoa itään oleva rantakaupunki Almuñécar. Lähes jokainen on kuullut Costa del Solista, Espanjan Aurinkorannikosta, mutta harva lienee kuullut Costa Tropicalista. Kyse on Andalusian eteläisestä rannikkoalueesta, joka sijoittuu Granadan alueelle. Nimensä alue on saanut lauhkeasta subtrooppisesta ilmastosta.

Täällä sijaitsee pikkukaupunki Almuñécar, jolla on kiinnostava historia, pitkä rantalinja ja andalusialainen meininki. Vuosisatojen vaihteessa kaupunkia ovat pitäneet vallassaan niin foinikialaiset, roomalaiset, maurit kuin kristityt.

Vaikka kyse on etenkin espanjalaisten suosimasta rantakohteesta, kaupungilla on minusta lomakaupunkia aidompi tunnelma. Aiemman juttuni Almuñecarista näet täältä.

Vietimme kaupungissa pari yötä tutkaillen nähtävyyksiä ja nauttien sen marraskuisesta letkeästä meiningistä. Jo pelkästään rannoilla ja vanhassa kaupungissa kuljeskellen saa mukavasti ajan kulumaan, mutta Almuñécarissa kannattaa katsastaa myös muutama nähtävyys.

Kaupunkia ja rannikkoa pääsee näkemään hienosti kiipeämällä rannikon kärjessä sijaitsevalle Peñon del Santo muistomerkille. Paikan tunnistat ylhäällä olevasta isosta rististä, joka näkyy kauas ja joka valaistaan iltaisin.

Toinen hyvä näköalapaikka on Castillo de San Miguel linnoitus. Linnoitukselle johtaa viitoitettu tie pitkin vanhan kaupungin kapeita kujia. Maurien rakentamassa linnoituksessa on pari kiinnostavaa näyttelyä Almuñécarin historiasta, mutta myös hienot näkymät niin merelle kuin alas kaupunkiin. Alle kolmen euron hintaisella pääsylipulla pääsee myös kaupungin arkeologiseen museoon.

Älä muuten ihmettele, jos törmäät kaupungilla paikkoihin, joiden nimeen liittyy sexi. Erotiikan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, vaan nimi viittaa Almuñecarin entiseen nimeen, foinikialaisten perustamaan Sexi-nimiseen siirtokuntaan. Alueen historia juontaa niinkin kauas kuin 800 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Lisää historiaa kohtaa Castillo de San Miguelin alapuolella kasvitieteellisessä puutarhassa El Majuelossa, jonne sisäänpääsy on ilmainen. Puistosta löytyy jäänteitä roomalaisten aikaisesta kalansuolaustehtaasta. El Majuelo on kiva vehreä paikka, jossa kasvaa lukuisia palmulajeja ja joiden lomassa on kiinnostavia veistoksia.

Harmittaa, että huomasin liian myöhään, että Almuñecarissa olisi ollut myös Bonsai-puiden museo. Koska rakastan puutarhoja ja ylipäätään kaikkea vihreää, olisin halunnut käydä myös tuolla, mutta aina ei kaikkea bongaa ajoissa.

Sen sijaan eteemme tuli nähtävyys, jonka soisin jokaisen kaupungissa kävijän jättävän väliin. Ornitologinen lintupuisto ja kaktuspuutarha kuulosti hyvältä ja maksoimme pääsymaksun miettimättä asiaa sen enempää. Tämä paikka osoittautui yhdeksi surullisimmista nähtävyyksistä, joissa olen koskaan käynyt.

”Puisto” oli täynnä häkkejä, joissa oli mitä kauneimpia trooppisia lintuja vankeina tylsissä ja vähävirikkeisissä häkeissä. Vieläkin mietin sitä, kuinka surullista on, että nuo luomakunnan värikkäät kaunokaiset eivät koskaan enää pääse lentämään, huutelemaan ja laulamaan sademetsissä, minne ne kuuluisivat. Ja kun vielä miettii kuinka pitkäikäisiä isokokoiset papukaijat ovat, niin itkuhan tuosta meinaa tulla.

Lintujen lisäksi häkeissä oli pienissä tiloissa mangusteja, puoliapinoita ja makeja. En ottanut tästä kohteesta yhtään kuvaa, sillä nopeasti alueen läpi käveltyämme totesin, ettei minulla ole täällä mitään kuvattavaa. En halua olla tällaisten paikkojen kanssa missään tekemisissä.

Koko Almuñécarin vanha kaupunki on mielenkiintoinen alue kuljeskella ristiin ja rastiin. Perinteisiä tapaspaikkoja, pieniä putiikkeja, elämää sykkiviä aukioita, kauniita ovia, viherkasvirivistöjä kujien reunamilla ja portaita, jotka johdattavat aina vaan ylemmäs. Juuri sellaista Andalusialle tyypillistä tunnelmaa.

Vanhan kaupungin ytimessä on kaunis Plaza de Constitucion aukio, jonka laidalla on iltaisin upeasti valaistu kaupungintalo. Aukion vieressä on kaupungin kirkko Iglesia de la Encarnacion, jossa kannattaa piipahtaa, jos kirkot ovat mieleesi. Kirkon alttaritaulu oli minusta hyvin kaunis.

Yksi kaupungin ehkä kauneimmista rakennuksista on arabialaistyylinen palatsi La Najarra. Valitettavasti käyntihetkellämme talo oli remontissa, joten sinne emme ikävä kyllä päässeet.

Majoituimme Almuñecarissa Bahía Almuñecar nimisessä hotellissa. Tilava, ihan asiallinen, vaikkakin hieman kulunut huone parvekkeella irtosi näin sesongin ulkopuolella 60 eurolla/vrk sisältäen aamiaisen kahdelle. Hotellin paras puoli oli sen keskeinen sijainti lähellä merta ja vanhaa kaupunkia. Plussaa myös erittäin runsaasta aamiaisesta. Meistä myös hotellin alakerran gastrobistro osoittautui ihan hyväksi ruokapaikaksi.

Pieneen pyrähdykseen Almuñécar on oiva. Sitä jäin miettimään, että olisiko pidempään oleskeluun sittenkin liian pieni paikkakunta?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja

Andalusian Almuñécar – paljon muutakin kuin erinomainen rantakaupunki

perjantai, marraskuu 29, 2019

Voi ihanuus, kuinka Andalusian alueelta löytyy yhä vaan ihastuttavia kaupunkeja ja uusia matkakohteita.

Tällä kertaa hurautimme Malagasta bussilla pitkin rannikkoa itään kohteenamme historiallinen kaupunki Almuñécar. En ollut koskaan kuullutkaan tästä kaupungista ennen kuin luin Fuengirola.fi -lehdestä jutun Costa Tropical -nimisen rannikkoalueen pikkukaupungista. Hyvä osoitus siitä, miten paljon Andalusiassa on kaupunkeja, jotka ovat tuntemattomia  ja joista ei juurikaan mitään tiedä.

Reilun 27 000 asukkaan kaupungin pitkä ja kerroksellinen historia hämmästyttää. Vaikea ymmärtää, että Almuñécarin alueella on ollut Sexi-niminen foinikialaisten perustama siirtokunta jo 800 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Siis ällistyttämättömän vanhasta asujamistosta on kyse.

Mitä enemmän matkattiin rannikkoa länteen, sitä jylhemmäksi rantalinja muuttui ja sitä suuremmiksi kasvoivat maaston korkeuserot. Tämän sai käytännössä tuta Almuñécarin vanhan keskustan kujilla. Kaupungissa saa kiipeillä rinteitä ylös ja alas, sillä tasaista maata on kutakuinkin kaistale vain kaupungin alemmilla osilla. Talot kiipeilevät kerroksittain kaupunkia ympäröivillä rinteillä. Ja mitä ylemmäs jaksaa kiivetä, sitä paremmilla näköaloilla palkitaan.

Sille ken rantoja rakastaa, Almuñécar ei tuota pettymystä. Kaupungilla ja siihen kuuluvalla Herraduran kylällä on rantalinjaa yhteensä noin 19 kilometriä, jolle mahtuu 25 merkittyä rantaa.

Näin loppuvuodesta sai ihmetellä autioita rantoja, mutta voin vain kuvitella millainen kuhina käy lomasesonkina, kun kymmenet tuhannet espanjalaiset levittäytyvät Costa Tropicalin rannoille. Vieraista kielistä kaupungissa kuuli marraskuussa lähinnä ruotsia ja ranskaa.

Ja kyllähän aurinkopäiviä tällä alueella riittää, sillä Almuñécarin vuoden keskilämpötila pyörii peräti 20 asteessa. Ihmettelin aluksi kaupungin suurta palmujen määrää, sillä palmupuita oli istutettu lähes jokaiseen vapaaseen kohtaan. Kun miettii, kuinka kuumaa kesäkuukausina voikaan olla, ymmärtää hyvin, mihin palmujen varjoa ja kaupungin isoja viheralueita tarvitaan.

Mistäkö sitten pidin vehreyden lisäksi tässä kaupungissa? Ehdottomasti aitoudesta ja tunnelmasta. Almuñécar on ikivanha kaupunki, jolle turismi on tärkeää, mutta joka ei kuitenkaan elä vain sille.

Vanhan keskustan kapeilla kujilla kuljeskelu on ihan superkivaa. Elämä soljuaa niillä niin kuin on kulkenut iät ja ajat. Kiire on jotain sellaista, joka tuntuu jääneen jonnekin muuanne.

Kuvaukselliset kujat ja kivijalkakauppakadut johtavat jossain kohdin aukioille, joilla on mukavaa istuskella katselemaan paikallista elämää. Ja kaikkialla on tunnelmallisia pieniä bodegoita ja tapasravintoloita, joissa tunnet olevasi todellisessa Andalusiassa.

Koska ollaan Granadan provinssissa, hyvällä tuurilla saatat päästä seuraamaan flamencoesitystä. Granadalle tyypilliseen tapaan veikkaan, ettet onnistu myöskään tilaamaan juomaa ilman ilmaiseksi kyytipojaksi tuotua tapasannosta.

Poikkea johonkin kaupungin kivoista ravintoloista ja maista paikallista Alhambra olutta. Maistuu minullekin, vaikka en juuri mikään oluen ystävä olekaan. Etenkin se vihreä pullo, Alhambra reserva 1925.

Erään bodegan baaristiskillä juttelimme vieressä istuvan hollantilaisen miehen kanssa. 80-vuotiaalla vanhuksella oli yhä pilkettä silmäkulmassa, vaikka hän kertoikin, että rinteellä asuminen alkoi käydä voimille. Herra on viettänyt talvea Almuñécarissa vuodesta 1971.

Vaimokin oli vuosien varrella jäänyt matkasta. Siltikin tämä mies tuli yhä vaan Almuñécariin. Ja yhä edelleen hän jaksoi kivuta suosikkiravintolaansa juomaan suosikkivermouthia. Tätä tiettyä laatua ei kuulemamme mukaan saanut mistään muualta kuin tästä tietystä ravintolasta. Näin hän oli tehnyt vuosikymmenet. Ihailtavaa, jos mikä.

Kerron seuraavassa jutussa, mitä minusta Almuñécarissa kannattaa nähdä ja mitä ei. Tällä kertaa löysimme sellaisenkin paikan, johon en soisi kenenkään menevän. Mutta Almuñécariin kannattaa ehdottomasti matkustaa. Yksi helmi lisää Andalusian aarrekokoelmaani.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Ruoka ja viini

Mitä meillä Fuengirolan kodissa kokataan?

keskiviikko, marraskuu 27, 2019

Fuengirolan keittiössämme tuoksuu valkosipulille ja mereneläville.

Haluaisitteko kurkistaa meidän välimerelliseen keittiöön? Vaikka itse sanonkin, täällä Aurinkorannikolla tulee syötyä kerrassaan terveellisesti. Välimerellinen ruokavalio sopii meille mainiosti ja uskon siihen, että yksi syy hyvinvointiimme ja kevyempään oloon tulee terveellisestä ruuasta.

Mitä meillä sitten kokataan? Laitamme paljon ruokaa kotona ja kokeilemme aika ennakkoluulottomasti erilaisia meille entuudestaan tuntemattomia raaka-aineita. Tai no, ollakseni ihan rehellinen, mies meillä kokkaa ja herkullisesti kokkaakin. Oma osani on olla lähinnä ruokamuusa, joka hyvästä ruuasta inspiroituneena etsii uusia reseptejä ja kaikkiruokaisena nautiskelee miehen luomuksista. Lucky me!

Joskus aiemmin Fuengirolan blogijutuissani olen maininnut siitä, miten paikallisessa ruokakaupassa käynti on meistä hauskaa. Lähinnä tuntuu luksukselta tutkia runsaita kala- ja äyriäistiskejä, joiden hintataso saa hymyilemään.

Sanat mustekala, simpukka ja katkarapu ovat saaneet ihan uudet ulottuvuudet. Lajeja on sen verran paljon, etten edes tiedä onko kaikille calamareille, pulpoille, jibioille, chipironeksille, langusteille, gambaksille, camaróneille, almejóneille, mejilloneille ym. mereneläville olemassa edes mitään suomenkielistä vastinetta. Ja näiden lisäksi tarjolla on laaja kirjo tuoretta kalamaailmaa.

Mariscos, muy bien.

Pääosin ruokamme koostuu kaloista, merenelävistä ja vihanneksista. Tiistaisin suuntaamme yleensä Fuengirolan feria-alueen markkinoille, jossa on oma alueensa vihanneksille ja hedelmille.

Iso reppumme täyttyy mm. edullisista tomaateista, paprikoista, parsoista, avokadoista, valkosipuleista, mangoista, granaattiomenoista, mandariineista, sitruunoista, reilun kokoisista yrttinipuista… mitä milloinkin. Ihanaa saada maukkaita tuotteita, jotka ovat kaukana pohjoisen talvikauden keinovalolla kypsytetyistä vihanneksista. Ja aina vaan jaksaa ihmetyttää, kuinka paljon tavaraa muutamalla eurolla saakaan.

Fuengirolassa ollessamme olemme unohtaneet lähes kokonaan voin ja kerman käytön. Ruuanlaiton perustaksi on tullut paikalliseen tapaan oliiviöljy, jossa lähes kaikki ruoka kypsennetään. Seuraamme usein telkkarista mielenkiinnolla paikallista tv-kokki Enriqueta, joka ei muistaakseni ole koskaan laittanut yhtäkään ruokaa ilman oliiviöljyä. Liekö tässä syy espanjalaisten maailman korkeimpaan eliniän ennusteeseen?

Kaloista suosikiksemme on noussut paikallinen taimen, trucha, joka on hyvää fileinä pannulla paistettuna. Olemme myös keksineet, että paikallisia pikkukaloja boqueróniksia voi laittaa aivan samoin kuin kotoisia paistettuja muikkuja eli pyöräyttämällä jauhosekoituksessa, jossa on osa marina de fritos jauhoja ja osa korppujauhoja ja paistamalla öljyssä. Erehdyttävästi kyllä muistuttavat maullisesti toisiaan.

Muita suositeltavia kaloja ovat mm. dorada (kulta-ahven), makrilli ja merluza (kummeliturska). Kalatiskeillä kalat saa halutessaan fileoituina, tosin paikalliseen tapaan vähän roisisti. Myyjät tunnistavat kyllä sanan filé. Tuotteet punnitaan kokonaisina ja pakettiin pakataan mukaan myös roippeet, jos niin haluaa.

Salaattien lisäksi meillä lisukkeena on usein keitettyä parsariisiä. Olemme ihastuneet pehmeään ja täyteläiseen risottoriisiin, joka saa usein seurakseen ohutta parsaa. Salaateissa kannattaa kokeilla avokadon, mangon ja vuohenjuuston yhdistelmää, mikä toimii todella hyvin. Terveelliset granaattiomenan siemenet antavat sopivasti makeutta salaatteihin.

Tykkäämme syödä myös pieniä uusia perunoita, jotka paahdetaan uunissa rosmariinilla maustettuna.

Värikästä ja yksinkertaista kotiruokaa.

Omaksi lemppariaamiaiseksi on noussut paikallisten suosima tomaattileipä, pan con tomate. Paahdetulle sämpylälle lirutellaan oliiviöljyä, siihen soseutettua tomaattia ja päälle ripaus suolaa. Yritimme tehdä sauvasekoittimella itse tuota ”tomate ralladoa”, mutta siitä tuli liian juoksevaa. Siksi parhaaksi on tässä kohtaa osoittautunut valmis purkkitavara.

Täällä tulee usein myös ostettua aitoa appelsiineista puristettua tuoremehua. Olen itse asiassa ihan koukussa Mercadonan appelsiinien mehuautomaattiin. Litran pullon vastapuristettua mehua saa noin 3,5 eurolla.

Kokoamme usein myös erilaisia tapaslautasia. Oliiveja, ilmakuivattua kinkkua jamónia, lampaanmaidosta tehtyä manchego-juustoa, hedelmiä ja tuoretta leipää. Täydellistä välipalaa.

Toisinaan ostamme purkillisen artisokan sydämiä, jotka paistetaan oliiviöljyssä. Päälle vielä öljyssä tiristettyjä kinkkukuutioita. Kokeilkaapa. Tämä yhdistelmä toimii niin loistavasti.

Yksi suosikkitapaksiamme on tyypillinen tapas ”pimientos de padrón”, joka tarkoittaa pieniä vihreitä paprikoita, jotka paistetaan kuumalla pannulla öljyssä niin, että pinnat vähän kärtsähtävät. Kuumille paprikoille ripotellaan lopuksi karkeaa suolaa.

Kaiken tämän ruokaihanuuden keskellä nähtäväksi jää, mitä meillä syödään jouluna. Vaihtuukohan harmaasuolattu kinkku serranoon vai viekö joulupöydän pääroolin osterit?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Costa del Sol Espanja Fuengirola

Mitä tehdä Fuengirolassa, kun sataa vettä?

torstai, marraskuu 21, 2019

Kyllä se ottaa päähän. Olit varautunut etelän aurinkoon ja lomakohteessa vain sataa.

Meille täällä Aurinkorannikolla pidempään asuville muutama sadepäivä silloin tällöin antaa vain hyvän syyn viettää kotoilupäiviä. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että ulkona helottaa aurinko ja itse vain nysvää sisätiloissa.

Silloin kun on kyse lyhyestä lomasta, ymmärrän hyvin tunteen, kun lomakohteen sadekeli koettelee v-kerrointa. Ottaa päähän ja paljon. Ensimmäiseksi tulee mieleen linnoittautua lähimpään baariin hukuttamaan mieliharmia halpaan viiniin. Ei tee mieli lähteä mihinkään, kun sää on kolea, taivas vihmoo vettä ja kadut tulvivat niin, että jalat ovat heti litimärät.

Epävakaisina talvikuukausina Aurinkorannikko, Costa del Sol, voi välillä tuntua enemmän Costa del Aqualta. Vaikka sää ei suosisikaan lomaasi, älä siltikään jää nurkkiin murehtimaan. Sateella kannattaa miettiä vaihtoehtoista tekemistä.

Fuengirolalla ja sen lähiympäristöllä on paljon muutakin tarjottavaa kuin leppoisa rantaelämä tai alueen kaupungeissa tai kylissä kiertely. Tässä muutama vinkki sadepäivien ratoksi.

Shoppaile

Vanha hyvä keino viettää sadepäiviä matkoilla on hakeutua ostoskeskuksen tai tavaratalon katon suojaan ja viettää päivää kaupoissa kierrellen. Vaikka ei mitään ostaisikaan, minusta ainakin on oma mielenkiintonsa tutkailla vieraan maan erilaista tavaratarjontaa.

Itse suuntaan sadepäivinä usein Fuengirolan Miramar-ostoskeskukseen lähelle Sohailin linnaa. Miramaren eteen pääsee paikallisbusseilla L1, L4 ja L5 esimerkiksi junakadun (Avenida Jesus Cautivo) Hipercor-kaupan edessä olevalta pysäkiltä (vastapäätä Los Bolichesin kauppahallia). Bussit L1 ja L5 lähtevät Los Pacosista. Bussi L4 tulee Carvajalista Torreblancan kautta. Busseissa lukee edessä Miramar.

Miramaressa on muuten suuri Carrefourin tavaratalo, missä on erinomainen ruoka- ja viiniosasto. Hyvä paikka hankkia vaikkapa ruoka- ja juomatuliaisia. Jostain syystä me saamme siellä aikaa kulumaan aina melkoisesti.

Espanjassa matkanneet ovat varsin törmänneet maan suurimpaan tavarataloketjuun El Corte Inglesiin. Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosassa on pieni El Corte Inglesin tavaratalo, mutta suurempi ja valikoimiltaan laajempi löytyy Mijaksen kaupunginosasta.

Mijaksen El Corte Ingles tavarataloon pääsee keskustasta busseilla LM129, LM120, LM127 ja LM113, pysäkki El Corte Ingles. Itse olen hypännyt Torreblancasta bussiin, jossa lukee Boquetillo ja ajannut sillä päätepysäkille. Pysäkiltä ei ole pitkä matka kävellä tavarataloon.

Ja jos vettä tulee kaatamalla, aina voi hypätä taksin kyytiin. Taksimatka Fuengirolan keskusta-alueella maksaa noin 6-8 euroa. Taksi on helppo ottaa lennosta. Vapaan auton tunnistat katolla palavasta vihreästä valosta.

Miramaressa riittää kierrettävää.

Mene museoon

Matkojen sadepäivät kuluvat myös hyvin tutustumalla paikallisten museoiden antiin. Fuengirolasta en ikävä kyllä ole onnistunut löytämään mitään mielenkiintoista museoiden saralta, mutta jos hyppäät paikallisjunaan ja surautat Malagaan, jopas on museoiden osalta varaa mistä valita.

Taiteesta kiinnostuneiden kannattaa katsastaa Malagan vanhan kaupungin Picasso-museo, andalusialaiseen taiteeseen keskittynyt Carmen Thyssen museo sekä ranta-alueella oleva värikäs kuutio, Pompidou Centre, joka on Pariisin Pompidou-keskuksen tytärmuseo. Malagan taidemuseoista löydät blogijuttuni täältä.

Museoista vahvan suosituksen voin antaa myös Malagan automuseolle. Vaikka vanhat ajoneuvot eivät olisikaan ykkösjuttusi, tässä museossa on paljon kaikkea muutakin mm. vaatteita ja huonekaluja. Aiemman juttuni Malagan automuseosta löydät täältä.

Malagan Pompidou Centre

Mene syömään pitkän kaavan mukaan

Kun ulkona ropisee vettä, etsi kiva ravintola, jossa on miellyttävää nautiskella ruuasta hitaasti ja hartaasti. Mukava paikka tähän on vaikkapa Fuengirolan vanhan kaupungin Palangreros. Pieni ravintola, jossa on mukavan intiimi tunnelma.

Pöytävaraus tänne on melkein pakollinen, sillä ravintola on tosi suosittu ja pienuudestaan johtuen täyttyy hetkessä. Pöytävaraus onnistuu kätevimmin netissä täällä. Kolmen ruokalajin menu ilman juomia maksaa noin 20 euroa.

Monissa Fuengirolan ravintoloissa on elävää musiikkia tiettyinä iltoina. Silloin, kun vesisade ottaa päähän, musiikilla on kumma taipumus nostaa mielialaa. Kokeile vaikka.

Palangreros Viileään päivään tarvitaan kuumaa ruokaa.Herkuttele. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Tutustu paikalliseen ohjelmatarjontaan

Fuengirolassa tapahtuu kaikkina päivinä ja paljon myös suomen kielellä. Tarjolla on viikottain erilaista ohjelmaa ja tapahtumia kuten ohjattua liikuntaa, luentoja, karaokea, konsertteja sekä teatteri- ja tanssiesityksiä.

Tuoreimmat tapahtumatiedot löydät esimerkiksi ilmaisesta suomenkielisestä Fuengirola.fi -lehdestä, jota on jaossa mm. Los Bolichesin Sofia-opiston edessä. Netissä voit lukea lehden täällä.

Fuengirolan ja lähialueen paikallisista ja kansainvälisistä tapahtumista löydät tietoa täältä.

Järjestä viinitasting

Fuengirolassa on hyviä viinibaareja, joista saa laseittain kohtuuhintaisia espanjalaisia viinejä. Osta useampi viini, pyydä pienemmät annokset ja järjestä itsellesi tai matkaseurueellesi oma viinitasting. Los Bolichesin kaupunginosassa kivoja viinibaareja ovat  mm. Distinto Vinos ja El Callejon, vanhan kaupungin puolella Charolais.

Käy kirjastossa

Fuengirolan suomalainen seurakuntakeskus pyörittää Los Bolichesin kaupunginosassa pientä kirjastoa, josta kuka tahansa voi lainata suomenkielistä kirjallisuutta.

Valitset vain hyllyistä sopivaa luettavaa, merkkaat nimesi, lainaamasi kirjat ja lainauspäivän vihkoon. Kun palautat kirjat, merkitset samaan kohtaan palautuspäivän.

Uhmaa säätä

Entäpä, jos et annakaan sään haitata menoasi? Jospa sateesta huolimatta lähdetkin rannalle lenkille ja päätät olla välittämättä siitä, että sataa? Raikasta on joka tapauksessa ja ulkoilusta tulee aina pirteä ja reipas mieli.

Muista vaan jälkeenpäin vaihtaa kuivaa päälle ja pitää itsesi lämpimänä. Lenkin jälkeen tuntuu hyvältä nauttia vaikka paikallisia juustoja tuhdin punaviinin kera.

Hola! Maija Poppanen tässä.

Viimeinen vinkkini onkin sitten ihan pähkähullu. Tuli vaan mieleen, että jos kerran kastuu, entäpä jos kastuukin sitten ihan kunnolla?

Onko majapaikassasi uima-allasta? Oletko ollut sitä mieltä, että uima-altaan vesi on liian kylmää uimiseen? Käypä kokeilemassa uima-altaan vettä sateella. Tuntuu muuten aika lämpimältä. Mitäpä jos kerrankin tekisit jotain ihan kreisiä ja menisit sateella uimaan?

Säälle ei mitään voi, mutta omalle asenteelle kylläkin. Älä turhia murehdi. Sateesta huolimatta kaikkea kivaa voi silti tehdä, Aurinkorannikollakin. Muista vaan pukeutua lämpimästi.

Fuengirolaan on tällä hetkellä luvassa pari päivää reipasta sadetta. Arvatkaa, mitä aion itse tehdä? Meinaan pitää itselleni kahden päivän espanjan intensiivikurssin. Así es la vida!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Ensimmäisen viikon huumaa

sunnuntai, marraskuu 17, 2019

Tapaksia, ystäviä, viiniä, liikuntaa ja hyvää mieltä. Siinä ehkä muutamaan sanaan kiteytettynä meidän Fuengirola-viikkomme.

Tiedättekö sen tunteen, kun viikon tai kahden lomalla mieltä kalvaa ikävä tunne siitä, että ihanuus on kohta ohi ja paluu arkeen pian koittaa? Ainakin itse kärsin lomareissuillani tästä haittaavasta taustalla vaanivasta mielentilasta. Aurinkoiselle taivaalle saapuu kuin uhkaavia pilviä tunnelmaa viilentämään.

Vaikka ensimmäisen Fuengirola-viikkoni aikana taivas on kirjaimellisesti välillä peittynyt pilvirintamaan, eipä ole kuulkaa yhtään haitannut. Tietoisuus siitä, että tätä ihanuutta ei kukaan ota hetkeen pois, tuntuu niin tuhottoman hyvältä. Pystyn nauttimaan täysillä ja antamaan rauhassa aikaa myös levolle. Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea siitä, että välillä pidän ”tänään en tee mitään” -päivän.

Huolimatta siitä, että elämä täällä on joltisenkin tuttua jo viime talvelta, jonkin asteinen alkuhuuma vaan tässä kaikessa on edelleenkin läsnä. Tuntuu niin hyvältä ja syvällä.

Tuttu kotiranta. Olemmekohan kohta kuin nuo rantakiven simpukat, tiukasti kiinnittyneet?

Mitäkö sitten olemme tämän ensimmäisen yhteisen viikon aikana täällä tehneet? Viettäneet tavallista hyvää arkea potenssiin kaksi.

Jopa tavalliseen ruokakaupassa käyntiin sisältyy oma mielenkiintonsa. On hauskaa tutkia Mercadonan kala- ja äyriäistiskiä, viinihyllyjä ja uudenlaista tavaravalikoimaa.

Olemme kokanneet kotona ja käyneet ulkona syömässä. Kävelleet pitkiä lenkkejä ja pelanneet kotipihalla padelia ja pingistä. Käyneet paikallisen seurakunnan ylläpitämässä kirjastossa ja tiistaimarkkinoilla ostamassa huippuhalpoja vihanneksia ja hedelmiä. Istuskelleet kahviloissa ja viettäneet harvinaisen sosiaalisen viikon.

Tuttuun tapaan olemme istuskelleet kahviloissa, käyneet ostoksilla Mercadonassa,syöneet terveellisiä ja värikkäitä aamiaisia,ja nauttineet siitä, että marraskuussa voi syödä lounasta parvekkeella.

Sen lisäksi, että olemme tavanneet täällä asuvia ystäviämme, tapasin viikolla myös kolmea täällä talvea viettävää rautaista naista. Hassua sinänsä, miten meitä bloggaajia näyttää näille kulmille aina kertyvän. Matkakuume blogin Gian ja Sopusointuja blogin Maaritin olen tavannut aiemmin ja uutena tuttavuutena tutustuin taiteen parissa työskentelevään Riikaan.

Ilo on ollut myös saada hyvät ystävämme tänne lomareissulle ja viettää heidän kanssaan yhteistä riemastuttavaa aikaa. Sosiaalinen elämä näyttää nousseen täällä ihan eri levelille, tosin paljolti myös sen takia, että täällä on aikaa tavata ihmisiä eri tavoin kuin kotona konsanaan.

Fuengirola Wine Ladys Distinto Vinos -viinibaarissaIhania naisia ja uusia ystäviä.Bodega Charolais on meidän lemppariravintola Fuengirolassa.

Hyvältä tuntuu marraskuussa nauttia lounasta kotiparvekkeella, mutta mukavaa myös suunnistaa välillä ulos syömään. Fuengirolan vanhan keskustan Bodega Charolais pitää edelleen paikkaansa meidän suosikkiravintolana ja erityisesti ravintolan mutkaton tapas-puoli. Tämä ravintola on myös erinomainen viinibaari. Kohtuuhintaisia, hyviä viinejä ja mikä omaa mieltäni erityisesti lämmittää on Lanson samppanjan 30 euron pullohinta (saa myös lasettain 5 euroa/lasi).

Ollaan ehditty myös piipahtamaan Torremolinoksessa, joka on muuten erinomainen shoppailukaupunki. Pienellä alueella keskustan kävelykaduilla on paljon kauppoja.

Käytiin kaupungissa lounaalla syömässä menu del día, päivän menu, kivassa pikkuravintolassa El Laurelissa.  Kauniisti sisustettu ravintola sijaitsee aivan Torremolinoksen poliisilaitosta vastapäätä. Kympin hintainen menu oli enemmän kuin hintansa väärti, vaikka aika ylläriksi menikin. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia ja tämä meidän espanjankielentaito on hmmm… vähän vaiheessa.

Joka tapauksessa kolme ruokalajia saatiin eteemme, jotka kaikki olivat aivan buenos. Jos käyt tässä ravintolassa, kiinnitäpä huomiota paikan kauniisiin lautasiin.

El Laurelin jälkkäri.Fuengirolassa on tällä viikolla vietetty Ruta de la Tapa -tapahtumaa. Tällaisia tapaksia tuli vastaan Taberna Conchossa.

Sää on vaihtunut täällä loppuviikosta selvästi kylmemmäksi. Viileä tuuli puhaltelee ja toppatakille on viime päivinä ollut käyttöä. Erityisesti illat ovat olleet yllättävän kalseita. Asuntoamme on pitänyt jo muutamaan otteeseen lämmittää ilmalämpöpumpulla. Vielä muutama päivä sitten nukuttiin makuuhuoneen ikkuna raollaan, joten lämpötiloissa on tapahtunut melkoinen käänne.

Talvi se on tullut tännekin. Jotkut turistit vain sinnikkäästi ottavat rannalla aurinkoa, jos ei muuten niin rantatuoleissa tuulta stoppaavien kangasseinämien ympäröiminä. Paikalliset sen sijaan ovat kaivaneet esiin villamyssyt ja kaulahuivit.

Vaan ei ole minusta oikein auringonpalvojaksi. Muutamaan otteeseen olen yrittänyt istua suojaisalla parvekkeellamme naama kohti aurinkoa, mutta kyllästynyt jo varttitunnissa.

Että mä nautin marraskuussa kukista ja vehreydestä.

Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, viileämmän viikon jälkeen tulee taas lämpimämpi viikko. Seuraavia terassikelejä odotellessa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Paluu Fuengirolaan – ihan kuin olisi kotiinsa tullut

keskiviikko, marraskuu 13, 2019

Sama maa, sama kaupunki, sama asunto. Tyhmää tylsyyttä vai tuttuuden tuomaa helppoutta?

Täytyy myöntää, että pieni epäilys kävi mielessä. Olimme vuokranneet Fuengirolasta saman asunnon uudelleen seuraavaa talvikautta varten. Oliko meistä tullut näin vanhoja? Matkustaa nyt samaan paikkaan ja kaiken lisäsi vielä samaan asuntoon toistamiseen. Eikö tämä ole ihan eläkeläishommaa? Olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus?

Kieltämättä tuntui vähän hassulta lampsia juna-asemalta tutuksi tullutta reittiä kohti Fuengirolan talvikotia ja saapua tuttuun pihapiiriin. Vielä kummallisemmalta tuntui avata tuttu ovi ja tupsahtaa asuntoon, josta oli viime talvena muokkautunut jonkin asteinen kakkoskoti.

Ei tarvinnut kuin purkaa matkalaukut, ripustaa vaatteet hengareihin, laittaa muut henkilökohtaiset tavarat paikoilleen ja asettautua taloksi. Ihan kuin olisi kotiinsa tullut. Fuge-elämä saattoi alkaa.

Tänä vuonna tiedän myös, mitä tulevalta talvelta odottaa. Odotan jälleen innolla värikylläistä ja auringon täyttämää talvikautta. Koko vuoden kukkia, maukkaita vihanneksia, terassikelejä, rantalenkkejä ja kivoja matkoja Andalusian eri kolkkiin.

Jotenkin oli seuraavana aamuna kotoista todeta, että sama musta kissa juoksenteli edelleen pihapiirissä. Vihreät papukaijat kävivät syömässä pihan palmun taateleita ja sama siivooja luuttusi allasaluetta. Ja yläkerran asukas kopistelee edelleen korkkareissaan ennen aamukahdeksaa.

Tuttuudessa on jotain miellyttävää vakautta ja turvaa, joka asettaa arjen raameihin, olit sitten Suomessa tai Espanjassa. Arkielo Euroopan toisella laidalla asettautui vaivattomasti paikoilleen ilman ihmettelyä tai alun säätöä.

Tiesin, mistä mihin aurinko paistoi parvekkeellemme. Tiesin, mihin kauppaan suunnistaa ostamaan pävittäistarvikkeita. Valmiina oli lempikahvila, lempiravintola, lempikampaaja, lempiviinikauppa ja lempikonditoria. Jopa ”salainen” penkkimme, missä istuskelimme lukuisat kerrat tuijottelemassa merenulapalle, odotti samassa paikassa. Valmiina oli kaikki, mitä tarvitsimme sujuvaan arkeen.

Tuttua olivat myös monet fiilikset ja tuntemukset. Iho muisti vielä marraskuisen auringonpaisteen ihanan lämmön, jos sitten tuulen mukanaan tuomat viileät viestit saapuvasta talvikaudesta. Yhtä iloiseksi teki ikkunasta tulviva aamun valo. Yhtä mukavaa oli kuljeskelu pitkin merenrantaa ja kävely rantapaseolla kuin vuosi takaperin.

Valmiina olivat myös tutut ystävät.

Tästä se taas lähtee, Fuengirola-elämä osa 2. Tuttu miljöö, mutta uudet kokemukset. Minua hymyilyttää.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista