Alekoodit
Alekoodit
Telkku
Telkku
Kotikokki
Kotikokki
Blogit
Iltalehti
Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Browsing Category

Espanja

Espanja

Santa Cruz – Teneriffan tuntemattomampi symppiskaupunki

sunnuntai, 24 huhtikuun, 2022
Lyhyiden matkojen huonoin puoli on siinä, että ne loppuvat aivan liian aikaisin. Matkan loppupuoliskolla alkaa minuun usein iskeä loppuahdistus. Ahdistus siitä, että päivät loppuvat, enkä ole omasta mielestäni ennättänyt nähdä vielä juuri mitään.

Niin nytkin. Viikon mittaisella Teneriffan lomareissulla, toiseksi viimeisenä matkapäivänä, se iski. Vaikka kuinka hyvältä olisi tuntunut uppoutua shoppailun riemuihin (niin monta ihanaa kesämekkoa vielä löytämättä) tai unohtua hotellin viihtyisälle uima-allasalueelle Aperol Spritziä siemailemaan, ei auttanut. Reissaajan mieli on rauhaton.

Niinpä istahdin Costa Adejen linja-autoasemalta bussiin nro 110 suuntana saaren pääkaupunki Santa Cruz. Teneriffan bussiliikenteelle voi kyllä antaa suuret kiitokset. Joka puolelle pääsee näpsäkästi. Santa Cruziinkin busseja kulki 20 minuutin välein eikä lippu paljoa maksanut. Ostohetkestä 24 tuntia voimassa oleva lippu kustansi ainoastaan 12 euroa ja kävi kaikkiin saaren busseihin.

Hienoa katutaidetta.Yksi kaupungin monista aukioista, Plaza de España.

Tunnin ja kymmenen minuutin päästä hyppäsin bussista pois Teneriffan pohjoispuolella Santa Cruzissa. Olin lähtenyt matkaan sen verran nopealla päätöksellä, etten ollut ennättänyt laisinkaan tutkailemaan, mitä täällä saaren suurimmassa kaupungissa kannattaa nähdä. Tiesin ainoastaan, että Santa Cruzissa asustaa reilut 220 000 asukasta.

Mutta toisaalta, tulisin viettämään kaupungissa vain muutaman tunnin, joten parasta tällä aikataululla oli oikeastaan keskittyä vain kävelyyn ja ilmapiirin aistimiseen. Ja siihen Santa Cruz oli erinomainen. Keskusta-alue oli tiivis, helppo ja selkeä. Jalan pystyi näkemään jo pienessä ajassa paljon.

Heti huomasin, että nyt tultiin aitoon espanjalaiseen kaupunkiin. Elämä oli hyvin paikallista. Etelän turistialueisiin verrattuna täältä puuttui sankoin joukoin vaeltava shortsi- ja toppikansa.

Arvelin, että uimarantojen puute on vaikuttanut siihen, miksei Santa Cruz ole noussut suuremmin turistien suosioon. Kaupunkialueella uidaan rakennetuissa merivesialtaissa. Tosin vain noin seitsemän kilometrin päässä on Teneriffan kauneimpana pidetty hiekkaranta Playa de las Teresitas.

Santa Cruzin ilmastoa pidetään myös saaren eteläosaa epävakaisempana. Tiedä sitten. Vuoden keskilämpötila näyttää olevan 22 plus astetta.

Santa Cruz on yksi Espanjan merkittävimpiä matkustajasatamia.Iloisen värisillä raitiovaunuilla pääsee vaikka lähikaupunki La Lagunaan.Santa Cruz on vihreä kaupunki. Suuret puut varjostavat katuja ja aukioita kaikkialla.

Yksi iso osa Santa Cruzin turismia ovat risteilymatkailijat. Itse asiassa koko kaupungin voimakas kehitys 1800-luvulla pohjaa merenkulkuun ja Amerikkaan matkaavien laivojen väliankkurointiin Santa Cruzin satamaan. Nykyisin kaupungissa pysähtyvät mm. monet Karibialle suuntaavat suuret risteilyalukset. Käyntihetkelläni näinkin satamassa aivan julmetun kokoisen risteilijän.

Hain turisti-infosta kaupunkikartan ja jäin jutustelemaan toimiston matkailuneuvojan kanssa samalla kun pitelin yllättävää ja onneksi nopeasti ohi kiitävää sadekuuroa. – On niin harmi, että sinulla on vain noin vähän aikaa. Tässä kaupungissa on paljon nähtävää, ehkä enemmän kuin muissa saaren kaupungeissa yhteensä, ylen ystävällinen virkailija suitsutti kotikaupunkiaan.

Santa Cruzin keskusta tuntui sopivan kokoiselta kävelyyn. Suunnistin ensi alkuun siirtomaahenkiseen kauppahalli El Mercado de Nuestra Señora de Africaan. Normaalien torikauppatuotteiden lisäksi hallissa oli muutamia pikkuravintoloita ja keskellä toriaukiota käsityöyrittäjiä myymässä tuotteitaan.

Mielenkiintoinen kauppahallirakennus on vuodelta 1944.Santa Cruzin teatteri.

Lähellä kauppahallia sijaitsee betonisessa bunkkerimaisessa rakennuksessa nykytaiteen museo TEA – Tenerife Espacio de las Artes. Matkailutoimiston nainen suositteli minulle käyntiä siellä, mutta aikapulan takia päätin jättää museon suosiolla seuraavaan kertaan. Piipahdin kuitenkin museon kivassa kaupassa, jossa oli myynnissä mm. paikallisten suunnittelijoiden koruja ja tekstiilejä.

Olisi ollut mukava käydä myös Karnevaalimuseossa katsomassa menneiden vuosien karnevaaliasuja. Santa Cruzissa järjestetään helmi-maaliskuun kieppeillä maailman toiseksi suurin karnevaalitapahtuma Rio de Janeiron jälkeen. Joka vuosi juhliin osallistuu jopa 250 000 henkilöä. Tänä vuonna karnevaalia vietetään 28.1.-6.3. välisenä aikana.

Kaivelemaan jäivät myös Santa Cruzin mittava kasvitieteellinen puutarha Palmetum ja kaupungin keuhkoina pidetty García Sanabria puisto. Minun on aina yhtä vaikeaa jättää väliin puistoja, kukkia ja suihkulähteitä.

Eksyin Santa Cruzin vanhimpaan historialliseen kaupunginosaan ja siellä La Noria kadulle (Calle La Noria) ihastelemaan sen vanhoja ja värikkäitä taloja. Osa taloista oli hyvässä kunnossa, mutta myös rappioromantiikkaa oli tarjolla tai miksi sitä nyt kutsuisi. Ikävän moni vanha rakennus kaipasi kipeästi remonttia.

Tällä kadulla bongasin myös kivan näköisiä ravintoloita ja terasseja, joita Santa Cruzissa näytti riittävän vähän joka puolella. Jostain luin, että ruokakriitikoiden mukaan Santa Cruz on erinomainen ruokakaupunki ja täällä sijaitsevat saaren parhaat ravintolat.

Ilokseni panin merkille hintatason notkahduksen saaren eteläosan turistikaupunkeihin verrattuna. Ulkona syöminen ja juominen oli selkeästi täällä edullisempaa.

Kiinnitin huomiota myös kaikkialla kaupungin ylle levittäytyviin valtaisan kokoisiin puihin. Varjostavat varmasti mukavasti kuumina hellepäivinä, mutta samalla tuovat kauniin vehreyden katukuvaan.

Kaiken kaikkiaan Santa Cruzista jäi oikein miellyttävä kuva. Se ei jäänyt mieleen erityisen kauniina kaupunkina, ehkä paikka paikoin jopa hieman rujona. Sen sijaan Santa Cruz erottui sympaattisena ja aidon konstailemattomana oikeana kaupunkina, jossa hyvinkin voisin viettää pidemmän aikaa uppoutuen paikalliseen espanjalaiseen elämänmenoon.

Jospa vaikka jo ensi syksynä tapaisimme uudelleen?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

4 Kommenttia
Espanja Ravintolat ulkomailla

Teneriffa viikossa – paljon muutakin kuin rantaa ja aurinkoa

keskiviikko, 6 huhtikuun, 2022
Huomaan matkailussa olevani usein ennakkoluulojeni vanki. Rakennan etukäteen mielikuvan jostain paikasta ja kuvittelen tietäväni siitä jotain, vaikka en olisi paikan päällä koskaan käynytkään. Ei kannattaisi, sillä niin usein ennakkokäsitykseni on osoittautunut täysin vääräksi.

Näin kävi minulle aiemmin Costa del Solin kanssa. Olin etukäteen luokitellut koko Aurinkorannikon vyöhykkeeksi, jolla ei olisi minulle matkailullisesti mitään kiinnostavaa tarjottavaa. Ensi kertaa menin sinne oikeastaan vain tapaamaan ystäviäni, jotka talvehtivat Fuengirolassa jo ties kuinka monetta talvea.

Niin siinä vain kävi, että löysin Aurinkorannikon ja koko Andalusian ihanuuden ja sen lukuisat viehättävät kaupungit. Ja mitä useammin kävin, sitä enemmän pidin. Viehätyin itse asiassa niin paljon, että takana on nyt kolme pidempää Andalusian alueella vietettyä talvikautta.

Jonkinlaisen ennakkokäsityksen olin luonut myös Teneriffasta, jonne matkustin ystäväni kanssa hiljattain rennolle ja helpolle lomamatkalle. Kuvittelin tulevani saarelle, jossa viikon pätkä lomafiiliksissä menisi mukavasti auringosta nauttien, mutta jolla ei sitten muuta tarjottavaa olisikaan.

Jälkeenpäin harmittelin, että menimme vain viikoksi. Olisi mennyt helposti toinen viikko tai vaikka kolmaskin. Teneriffa osoittautui monipuoliseksi lomakohteeksi, jossa oli kauniiden rantojen lisäksi kivoja kaupunkeja sekä vaihtelevia vuoristomaisemia vaikka patikointiin.

Toki, jos rantaelämä, täydellinen lomamoodi tai aamuun asti jatkuva biletys kiinnostaa, Teneriffa on silloinkin sopiva osoite. Ja osoittautuihan Teneriffa myös miellyttäväksi paikaksi ruokaorientoituneelle matkaajalle. Tältä saarelta löytyy kaikkea kaikille.

Rantoja joka makuun.

3 x kiva kaupunki

Lomakaupungiksemme osui Teneriffan eteläosan Costa Adeje hotellimme Iberostar Sabilan ansiosta. Koko Costa Adejen lomakaupunki on rakentunut paremmin tunnetun Playa de las Américasin kylkeen vähän kuin jatkumona lisäämään hotellikapasiteettia.

Ystäväni kanssa emme olleet erityisen viehättyneitä Costa Adejeen, etenkään siihen puoleen kaupunkia, missä hotellimme sijaitsi. Alue oli loma-aluetta, josta puuttui täysin paikallismeininki ja normaalin kaupungin palvelutarjonta.

Alue, jossa asustelimme, näytti olevan bilettävien brittituristien suosiossa. Iltaisin oli vähän sellainen tunnelma kuin olisi ollut suuressa discossa. Karaokea laulavat engelsmannit ja vilkkuvat neonvalot eivät ainakaan minulle edusta toivomaani lomamiljöötä. Jos menet Costa Adejeen, suuntaa kaupungin pohjoispuolelle, jossa on selvästi rauhallisempi meininki.

Onneksi ympäristönsä vanki ei tarvinnut olla. Välimatkat rantakaupunkien välillä ovat lyhyet. Naapurikaupunki Playa de las Américasiin oli vain muutaman kilometrin kävely pitkin mukavaa rantaraittia. Américas oli meistä viehättävämpi, oilihan se selkeästi isompi ja aidompi lomakaupunki. Ja myös erinomainen shoppailukohde.

Kävimme katsomassa myös Playa de las Américasin toisella puolella olevaa pikkukaupunki Los Cristianosta. Ihan kivan näköinen paikkakunta tämäkin huolitelluine viheralueineen ja kauniine rantoineen.

Tein myös bussimatkan Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin. Vaikka kyse ei ole mitenkään erityisen kauniista kaupungista, jotain erikoista aitouden viehätystä tuossa kaupungissa oli. Jopa niin paljon, että aloin kiinnostua Santa Cruzista mahdolliseksi uudeksi pidemmän ajan talvikohteeksi. Santa Cruzista lisää myöhemmin.

Turismille rakennettua, mutta siltikin ihan kaunista.Omaan makuuni nähtävyyskummajainen – Hard Rock Café Playa de Las Américas.Teneriffan ehdoton must on tulivuori Teide ja sen ympärillä oleva kansallispuisto.

Liikkuminen Teneriffalla

Teneriffalla on erinomainen bussiverkosto. Lähikaupunkien ja -kylien välillä kulkee vihreitä Titsan busseja tiuhaan. Itse ajoin hotellimme kulmalta paikallisbussilla lähimmälle bussiasemalle, joka sijaitsee kutakuinkin Costa Adejen ja Playa de las Américasin välimaastossa. Bussiasemalta pääsee hyvin eri puolille saarta, myös tulivuori Teidelle.

Minulla oli kohteena saaren pohjoispuolella oleva pääkaupunki Santa Cruz. Ostin 12 euron kokopäivälipun, jolla saa 24 tunnin ajan matkustaa koko saarella niin paljon kuin haluaa. Kätevää ja edullista.

Lyhyempiä lähimatkoja on edullista tehdä myös taksilla. Ajelimme muutamia kertoja lähialueilla kuten välillä Costa Adeje – Los Cristianos ja Costa Adeje – La Caleta. Taksimatkat maksoivat 6-10 euron välillä. Taksin saaminen on helppoa joko lennosta tai useilta taksiasemilta.

Rantareittejä pitkin oli kiva kuljeskella kaupungista toiseen.

Suositeltavia ravintoloita

Vaikka emme erityisesti tykänneet Costa Adejesta, muutama hyvä ravintola kaupungista osui eteemme. Rantakadulla aivan meren tuntumassa olevaa Amalfia voin suositella. Kävimme täällä pari kertaa syömässä, sen verran hyvä kokemus oli. Erityisesti paikan herkulliset pasta-annokset jäivät mieleen. Ravintola näytti olevan kovin suosittu, joten pöytävaraus kannattanee tehdä. Palvelu oli ystävällistä, tosin ehkä jopa liiankin nopeaa.

Britit ovat tunnetusti intialaisen ruuan suuria ystäviä ja sen vuoksi lomakaupungeissa näkyi yllättävän paljon näitä etnisiä ravintoloita. Costa Adejen tandooriravintola Curry & Spices sai tulisella ruuallaan suumme hymyyn. Kerrassaan hyvää intialaista ja miellyttävää palvelua. Vältä curryn kaikkein tulisinta astetta, jos et kestä henkeä salpaavaa chilimäärää. Meillä meni tässä kohtaa vähän överiksi, mutta onneksi voi aina ottaa jogurttijuoma lassia tulisuutta tasoittamaan.

Kolmas Costa Adejen suositeltava ravintola on ranskalais-italialainen fuusioravintola Coeur de Filet. Kivan tunnelmallinen ja tasokas paikka. Älä jätä täällä jälkkäriä väliin. Taivaallisen hyvää tiramisua.

Jos haluat kokea aitoa espanjalaisen ravintolan tunnelmaa, suuntaa Playa de las Américasin Meson Castellanoon. Löysimme tämän ravintolan paikallisen elektroniikkakauppiaan suosituksesta. Paikka näytti olevan todella suosittu espanjalaisten keskuudessa. Ruoka ihan ok, mutta liika suolaisuus häiritsi.

Amalfin pastat olivat huippuhyviä.Perinteistä espanjalaista ruokaa sai Meson Castellanossa.Romanttisen illallisen kalaravintola La Masia del Mar.

Yhtenä iltana hyppäsimme taksiin ja ajoimme Costa Adejen pohjoispuolella olevaan kalastajakylään La Caletaan. Tämä pieni kylä on erityisesti tunnettu hyvistä kalaravintoloistaan.

Suuntasimme hotellimme ystävällisen respatytön suosituksesta meren äärellä olevaan La Masia del Mar -ravintolaan. Tuntui ihanalta nautiskella mereneläviä ja grillattua kalaa kynttilänvalossa aaltojen lyödessä pimeään rantapoukamaan.

Viikossa ei ikävä kyllä paljoa ehdi, etenkään jos haluaa muutaman päivän pyhittää ihan vain rennolle ja päämäärättömälle chillailulle. Päivät olisi saanut hyvin menemään vain kuljeskelemalla pitkin rantoja kauniissa maisemissa merituulen leyhytellessä mekon helmoja.

Olipas mukava ja rentouttava loma. Aurinkoa, merta, hyvää ruokaa, mukavaa matkaseuraa, vähän shoppailua ja paljon naurua. Olen toiveikas siitä, että loppuvuodesta tallustelisin jälleen Teneriffan laavapitoisia rinteitä ja rantoja.

Ranteessani on matkamuistona saaren mustasta laavakivestä tehty rannekoru. Kuin muistuttamassa Teneriffasta ja sen monimuotoisesta luonnosta. Olenkohan kohdannut uuden rakkauden?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 Kommenttia
Espanja

Pitkästä aikaa valmismatkalle etelän aurinkoon – mikä yllätti, mikä ärsytti

sunnuntai, 3 huhtikuun, 2022
Elettiin helmikuun alkua. Lunta oli tullut viikko putkeen ja pakkastakin ollut enemmän kuin kroppa olisi sietänyt. Ystäväni kanssa viestiteltiin ja todettiin, että meitä molempia vaivasi talviankeus.

Siitä se ajatus sitten lähti. Jos on tylsää, pitää järjestää toimintaa ja iloisia asioita. Ja kun minusta on kyse, mikäpä paremmin ilahduttaa kuin matka ja sen suunnittelu. Mieli teki aurinkoon ja silmä kaipasi ympärille värejä. Siis vamos a la playa!

Ensisijainen ajatus oli tarttua johonkin edulliseen äkkilähtöön. Olin tammikuussa kuolannut tajuttoman halpoja viime hetken valmismatkoja ja harmitellut, ettei silloin ollut mahdollisuutta lähteä mihinkään. Päätimme ystäväni kanssa odotella kaikessa rauhassa koululaisten talvilomakauden yli ja seurata hintojen kehitystä.

Kävin läpi erilaisia lentovaihtoehtoja ja totesin, että etelän aurinkoon mielivälle hyvä tapa oli napata valmis matkapaketti, varsinkin, jos matkaan aikoi lähteä lähiviikoilla. Halusimme myös matkustaa sellaiseen kohteeseen, missä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt.

Mieli teki etelän lämpöön, merenrannalle, jonnekin  aurinkoon.

Koska kyseessä oli kaksi hyvään ikään ehtinyttä täti-ihmistä, jotka olivat elämänsä aikana ehtineet jo matkustaa melko paljon, ihan helppoa ei ollut löytää kohdetta, joka olisi meille molemmille aivan uusi.

Loppumetreillä valintapäätös tehtiin Dubain ja Kanariansaarten suurimman saaren Teneriffan välillä. Tällä kertaa pidemmän korren veti helpompien koronakäytäntöjen takia Teneriffa. Kummallista, ettei meistä kumpikaan ollut koskaan käynyt tässä suositussa talvilomakohteessa. Asia tulisi korjaantumaan aivan pian.

Alkuperäinen ajatuksemme edullisesta äkkilähdöstä ei nyt ihan toteutunut. Oli kulunut valovuosi siitä, kun olin viimeksi lähtenyt pakettimatkalle ja yllätyin suuresti, että lähempänä aiottua matka-ajankohtaa hinnat eivät lähteneetkään laskuun vaan päinvastoin nousuun. Ilmeisesti moni muukin koki tuolloin matkakuumetta ja päätti ottaa ennakkoa kesään.

Siinä vaiheessa, kun hotelli- ja huonevalikoima alkoi supistua, piti tehdä päätös. Kun kaksi vaativalla maulla varustettua täti-ihmistä lähtee matkaan, valinta ei ole aina niin helppoa. Hotellin pitäisi olla hyvätasoinen, eikä missään nimessä perhehotelli. Aamiaisen tulisi olla mielellään super, ympäristössä pitäisi olla hyviä ravintoloita ja sijainti lähellä merta. Merinäköalakaan ei olisi pahasta.

Mopo lähti tässä kohtaa keulimaan ja alkuperäinen suunnitelma rapisemaan. Pakko hyväksyä tosiasia, että toivomillamme kriteereillä emme saisi mitään sopuhintaista. Nyt ei halvalla saanut hyvää.

Tuntuu hyvältä, kun maaliskuussa voi pulahtaa uimaan, työntää varpaat mereen ja pukeutua kesähepeniin.

Teneriffalle joka tapauksessa lähdettiin, ihan mukavaan hotellin, itselleni tosin aika kipurajahinnalla. Olin tottunut etsimään aina edullisimmat lennot ja varaamaan hotellit itse hyödyntäen booking.comilta saamiani hyviä tarjouksia. Vaan kerrankos sitä matkabudjettia joutuu venyttämään. Nyt nautittaisiin täysillä!

Kelluvien hintojen lisäksi paljon muutakin oli tapahtunut matkanjärjestäjien valmismatkoissa. Palveluista, jotka ennen sisältyivät automaattisesti matkapaketin hintaan, joutuu nyt maksamaan ekstraa. Kuljetus lentokentältä hotelliin, ateriat ja jopa kahvikupillinen koneessa ovat kaikki lisämaksullisia. Tähän lisärahastukseen on oppinut toki jo reittilennoilla, mutta jotenkin oletin, että tilauslennoilla olisi oma asiakaslähtöisempi toimintatapa.

Mikäli haluat varmistaa, että pääset matkakaverisi kanssa istumaan koneessa vierekkäin, tulee maksaa ekstraa 25 euroa/istumapaikka. Menomatkalla me maksoimme, sillä seurauksella, että puolityhjässä koneessa olimmekin ainoa kaksikko, joka sai kolmen istuimen rivissä vielä vieruskaverin.

Paluumatkalla päätimme olla maksamatta ja arvatkaapa kuinka kävi? Meidät sijoitettiin koneen aivan eri puolille. Kannattaa siis valmistautua siihen, että vaikka ostat valmiin matkapaketin, matkan peruskustannukset eivät jää siihen.

Tuntuu hyvältä, kun maaliskuussa näyttää tältä.

Teneriffa oli ihana. Löysimme saarelta monta mukavaa kaupunkia, monta kaunista maisemaa, monta hyvää ravintolaa ja monta ihanaa kesämekkoa 🙂 Ainut negatiivinen asia oli, että viikko oli aivan liian lyhyt aika. Juuri, kun alat kotiutua, koittaakin kotiinlähdön aika. Muistin jälleen, miksi uuteen kohteeseen ei koskaan kannattaisi lähteä vain viikoksi.

Teneriffa oli itse asiassa niin ihana, että jäin pohdiskelemaan, voisiko se olla meidän ensi talven pidemmän reissun kohde. Jos jollain on vinkata joulukuuksi mukavaa majoitusta saarelta, ottakaa mieluusti yhteyttä.

Seuraavassa blogipostauksessa tarinaa siitä, mistä erityisesti pidimme Teneriffalla ja mille emme ihan lämmenneet. Olihan tämä minulle, kaupunkikohteita rakastavalle, erilainen kokemus viettää lomaa suositussa rantakohteessa, jonka elämä pyörii täysin turismin ympärillä. Tulossa myös käytännön matkailuvinkkejä, ravintolasuosituksia ja muuten vaan mukavia lomatunnelmia.

Joka tapauksessa, nälkä jäi tätä upeaa saarta kohtaan. Olisi kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä muilla on Teneriffasta. Tykkäsitkö?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja

Asiat, jotka ärsyttävät Espanjassa

sunnuntai, 30 tammikuun, 2022
Kun jossain maassa viettää pidemmän aikaa, alkaa nähdä ruusunpunaisempienkin lasien läpi arjessa asioita, jotka ärsyttävät. Eivät nämä mitään isoja juttuja ole, vaan usein ihan pieniä ja lähinnä merkityksettömiä. Mutta ärsyttäviä siltikin.

Olisin toki voinut kirjoittaa listan asioista, jotka ihastuttavat Espanjassa. Tästä listasta olisi tullut huomattavasti pidempi. Koska nuo asiat ovat kuitenkin monelle niin päivänselviä, kuten talvikuukausina herääminen aurinkoisiin aamuihin, päätin ottaa tarkasteluun ne jutut, jotka joskus ottavat enempi tai vähempi päähän. Tunnistatko itse näistä mitään?

Koirankakat

Tuttu kevään keskusteluaihe meilläkin, mutta Espanjassa tämä ongelma on ihan eri tasolla. En puhu pientareiden luonnontuotteista, jotka ovat lähinnä esteettinen haitta, vaan keskellä jalkakäytäviä vaanivista liukumiinoista.

Kun kerran astuu tuoreeseen koiranpaskaan, alkaa kummasti muistaa katsoa askeltensa perään. Kaupunkikoirilla ei Espanjassa useinkaan ole leveitä tienreunuksia joille tarpeensa tehdä, vaan ne joutuvat vääntämään torttunsa keskelle kivistä kulkuväylää.

Ikävä kyllä kaikki koiranomistajat eivät tunne vastuutaan ja korjaa lemmikkiensä jätöksiä. Siihen ne sitten jäävät muiden kanssakulkijoiden ”riemuksi” siihen saakka, kunnes kaupungin puhtaanapito niistä huolehtii, useimmiten jopa yllättävän tehokkaasti.

Aina ei kaduilla juoksevilla koirilla ole mukanaan edes ketään ulkoiluttajaa, sillä olenpa nähnyt paikallisten vain laskevan karvakuononsa yksin ovesta ulos reippailemaan lähikaduille.

Koirankakkaongelmaan on herätty myös viranomaistaholla. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta oliko Benalmadena yksi Andalusian kaupungeista, joka vaatii koirien pakollisen siruttamisen? Mikäli koirankakkaa löytyy kadulta, siitä otetaan DNA-näyte ja omistajalle rapsahtaa tuntuva sakko. Aika pitkälle vietyä, mutta ilmeisemmin tehokasta.

Äänekkyys

Espanjalainen elämäntapa on äänekästä. Jos meillä ravintoloissa joutuu korottamaan ääntään kovaäänisen musiikin vuoksi, Espanjassa siihen riittää ihan tavallinen ihmisten keskustelu. Olen miettinyt, että ravintoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on pakko kärsiä jonkin asteisista kuulo-ongelmista. Sen verran kovalla ovat volyymit siellä, missä samassa tilassa on monta espanjalaista.

Kun espanjalaiset puhuvat, he meidän mittapuun mukaan puoleksi huutavat ja usein kaikki yhteen ääneen. On täysin hyväksyttävää puhua toisten kanssa samaan aikaan. Joskus on lähinnä lystikästä seurata isompaa porukkaa, jossa kukaan ei tunnu kuuntelevan, mutta kaikki näyttävät puhuvan. Aluksi kuvittelin, että kyse on eripurasta, ellei jopa riitelystä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin eleistä ja ilmeistä, että tavalliseenkin keskusteluun tarvitaan ääntä potenssiin kaksi.

No kyllähän elämään ääntä mahtuu, mutta silloin kun talojen huonon äänieristysten takia joutuu väkisin kuulemaan naapurien kaikki elämään liittyvät äänet kuin samassa huoneessa oltaisiin, pidemmän päälle se ärsyttää. Eikä naapuria tunnu yhtään haittaavan se, että kaikki kuuluu seinän taakse. Vai tottuukohan siihen jossain vaiheessa?

Naurattaa eräs tapahtuma viime reissulta. Luulin, että naapurissa harrastettiin äänekästä seksiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ei sittenkään. Naapurin pariskunta katsoi jalkapalloa.

Hajusteet

Espanjalaiset ovat tuoksukansaa. Vai mitä pitäisi päätellä esimerkiksi siitä, että joulunaikaan pelkkiä hajuvesimainoksia saattoi telkkarista tulla yhtäsoittoa viisikin minuuttia?

En ole itse tuoksuille mitenkään yliherkkä ja enempi minusta on mukavaa, kun ympäristössä kohtaa miellyttäviä tuoksuja. Kuten, että kampaajalla hiuksesi käsitellään hyvälle tuoksuvilla aineilla tai hajuvesien käyttöä ei kukaan kiellä.

Mutta espanjalaisten tuoksumaailma menee usein överiksi. Hotellihuone saattaa siivouksen jäljiltä tuoksua omituisen hajuisille pesuaineille tai ruiskutettavalle ilmanraikastajalle. Tai lakanoissa on kummallinen vieras tuoksu. Tai vuokrakämppäsi joka huoneessa on voimakas huonetuoksu, jota et pääse muuten pakoon kuin toimittamalla tuoksujen lähteet roskiin.

Kovat on oltavat tässä maassa tuoksuallergikoilla.

Kierrätys

Vähän on sellainen tuntuma, että espanjalaiset ovat kierrätysasioissa vielä aivan lapsenkengissä. Kyllähän erilaisille jätetyypeille kierrätysastioita löytyy vähän joka kadun kulmauksesta. On erilliset astiat pahville ja paperille, lasille, muovijätteelle ja sekajätteelle, vaan välittääkö niistä kukaan?

Siinä, kun itse levittelet jätteitäsi ja yrität saada tolkkua, mitä mihinkin tulee, viereen tulee paikallinen joka nakkaa huolettomasti kaikki pussinsa lasille tarkoitettuun molokkiin. Eli ihan samako sittenkin?

Väistäminen

Oletteko muut huomanneet, miten huonosti espanjalaiset väistävät kaduilla? Veikkaan, että jos vastaan tulee kapealla katuosuudella kaksi tai useampi paikallista rinnakkain, se olet sinä, joka väistää.

Vaikka espanjalaiset muuten huomioivat hienosti kanssakulkijat, esimerkiksi tervehtivät tuntemattomia hyvinkin herkästi, kadulla väistämisessä on jotain kummallista jääräpäisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Vaikka kuljettaisiin kuinka monen henkilön kanssa rinnatusten ja tukittaisiin koko jalkakäytävä, ei tehdä elettäkään siihen suuntaan, että annettaisiin muille tietä.

En tiedä onko tämä ihan yleinen tapa vai kohdistuuko mielenosoituksellisesti vain turisteihin, mutta sen kymmenen kertaa on pitänyt itse väistää ohitustilanteessa aina ajoväylän puolelle asti.

Laskun saaminen

Espanjalaisissa ravintoloissa ja kahviloissa palvelu yleensä pelaa siihen saakka, kun tulee laskun saamisen aika. Mistä mahtaa johtua, että kaiken tilaamasi olet onnistunut saamaan ihan ripeästi, mutta kun haluaisit maksaa ja lähteä, yhteys tarjoilijaan näyttää katkeavan?

Siinä vaiheessa kun olet tehnyt kaiken mahdollisen tarjoilijan huomion saamiseksi ja huutanut kurkun käheäksi la cuentaa, ei auta kuin marssia tiskille maksamaan.

Tulvivat kadut ja haisevat viemärit

Kun espanjalaisissa kaupungeissa sataa runsaasti, kumisaappaille on käyttöä. Viemärit vetävät huonosti tai eivät vedä ollenkaan sillä seurauksella, että vesi jää kaduille lillumaan paksuina vesipatjoina.

Varaudu sadesäällä siihen, että jalat ovat hetken päästä likomärät.

Ja kun viemäreistä puhutaan, ei voi ohittaa niiden hajuhaittoja. Mitä vanhempi kaupunginosa ja mitä kapeampi katu, tiedät hyvin, mitä tarkoitan. Siellä täällä viemärit pulpauttelevat vanhan viemäriverkoston katkuja ilmoille.

Ikävä kyllä tämä ongelma vaanii usein myös talojen kylppäreissä. Meillä on ollut kerran asunto, jonka toista kylppäriä emme halunneet käyttää voimakkaan viemärihajun takia. Jos sitten ne suuren suuret viemärielukatkin aiheuttivat kuvotusta.

Pieniä asioita kaikki tyynni, mutta kieltämättä joskus vähän ärsyttäviä. Minulla (onneksi) on vain turistin subjektiivinen näkökulma. Kuulopuheiden perusteella espanjalainen byrokratia on se, mikä suomalaista koettelee ehkä kaikkein rajuimmin, mutta näin syvälle maan toimintatapoihin en ole vielä tutkimusmatkoillani päässyt.

Siltikin olisi kiva kuulla, oletteko muut panneet merkille samoja asioita vai onko minusta vain pikku hiljaa kehkeytymässä äkäinen täti-ihminen, jonka ärsytyskynnys vain vuosien saatossa alenee. Mikä sinua espanjalaisessa elämänmenossa ärsyttää vai ärsyttääkö mikään?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

26 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Humputteluilta Malagassa

keskiviikko, 5 tammikuun, 2022
Spontaanit asiat ovat elämässä ihania. Ja ihanaa on se, että arkipäivänä voi hypätä paikallisjunaan ja ajaa Malagan iltaan ihan vain humputtelemaan.

Tiedän hyvin, että joku voi tästä jutusta tykätä huonoa. Alkaa nimittäin taas tuntua siltä, että koska korona, kaikkinainen iloittelu, humputtelusta puhumattakaan, on kiellettyä. Kunnon kansalainen linnoittautuu kotiin, ei matkustele, ei käy missään eikä tapaa ketään. Laitetaan ravintolat kiinni, kielletään harrastukset (ja jopa uuden vuoden ilotulitukset), lopetetaan kaikkinainen sosiaalinen elämä ja pannaan kotiovi tiukasti säppiin. Elämästä on tullut koronan myötä eräänlaista kieltolain aikaa.

Opin Espanjassa uuden sanan, joka minusta on kerrassaan kaunis. Sana on alegria ja tarkoittaa iloa. Jokainen Espanjassa pidempään ollut tietää, miten voimakkaasti alegria näkyy paikallisten elämässä. Nauru hersyy kaikkialla ja fiestaan näyttää olevan usein aihetta. Myös korona-aikana.

Vähän jopa kateellisina seurailin erityisesti iäkkäiden ihmisten arkielämää kolmessa Andalusian kaupungissa. Siinä missä Suomen viranomaiset pelottelevat mummot jälleen pysymään poteroissaan, Espanjan eläkeläiset näyttivät jatkavan iloista ja sosiaalista elämäänsä koronasta huolimatta.

Naureskelin jopa väliin omille ajatuksilleni vastuuttomista mummoista, jotka kokoontuivat suurina seurueina päivisin kahviloihin ja ravintoloihin. Alegriaa ei noilta elämäniloisilta ikääntyneiltä puuttunut. Ja kumma kyllä tuo tietynlainen hulvattomuus on tarttuvaa. Tekee mieli itsekin heittäytyä spontaanisti eloon, iloon, elämään, kuten Tuure Kilpeläinen laulaa.

Malaga on yhdistelmä kaupunkia ja rantaa.

En muista, mistä ajatus lähti, mutta ennen joulua keksimme lähteä Malagaan ja nimenomaan ilta-aikaan, sillä Malagan keskusta jouluvalaistuksessa on kerrassaan kaunis. Toki taas mielessä kaihersi huoli koronasta ja kulkemisesta paikallisjunalla, mutta siltikin päätimme lähteä. Oltaisiin ulkotiloissa, käytettäisiin maskia kaikkialla ja pysyteltäisiin ulkopuolella suurista ihmisjoukoista. Siinä koronastrategiamme.

Näyttää siltä, että korona on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on vain opittava elämään. Velvollisuutemme on huolehtia rokotesuojasta, mutta voimmeko iänkaiken eliminoida elämästä kaiken hauskan? Kyse on valinnoista ja riskien punnitsemisesta. Jos olisimme tehneet valinnan olla lähtemättä Espanjaan, kotona olisi tällä hetkellä kymmeniä mukavia kokemuksia vaille jäänyt turhautunut täti-ihminen.

Siispä junaan ja reilun 40 minuutin päästä oltiin Malagan keskustassa. Olivatpa kauniisti koristelleet Alameda Principal -kadun, jota pitkin kuljimme kohti vanhaa kaupunkia. Ajotien ja sitä reunustavien puistoväylien yllä roikkui satoja valonauhoja. Tunnelmaa täydensivät kadulle levittäytyneiden kukkakioskien värikkäät joulukukat.

Vielä kun ilta-aurinko lämmitteli hetken aikaa, suunnistimme tepastelemaan Malagan hienolle rantakadulle ja samalla mietimme olisiko seuraavalla reissulla mukavaa viettää pidempi aika tässä elämää sykkivässä kaupungissa. Malagahan on siitä harvinainen kaupunki, että täällä voi viettää täydellistä suurkaupunkilomaa, jos sitten halutessaan nautiskella rantaelämästä.

Meille oli edellisellä viikolla tullut täyteen 25 vuotta yhteistä avioelämää, joten siinäpä hyvä syy pieneen juhlaan. Etsimme Malagan vanhasta kaupungista pienen skumppabaariin La Medusan, josta on tullut suosikkimme vuosien varrella. En muista nähneeni missään niin pitkää listaa laseittain saatavia samppanjoita ja huippucavoja. Eikä ole tämä paikka hinnoilla pilattu.

Hetken päästä istuimme terassilla kilistelemässä kuohuvalla. Vielä kun tarjoilija sytytti terassilämmittimen viereemme, oli itse asiassa aika rattoisaa istua pimenevässä Malagan illassa katsomassa ohi kulkevia ihmisiä ja elämää ympärillä ylipäätään.

Malagassa on aina ihan pakko piipahtaa jossain tapaksilla. Sadat vanhan kaupungin tapaspaikat vähän kuin imaisevat hoteisiinsa. Tällä kertaa istahdimme vain jonnekin ja tilasimme listalta pienen setin erilaisia tapasleipäsiä. Vähän mättöpuolella nyt oltiin, mutta iltapalaa siinä missä joku muukin.

Olin jostain lukenut, että tänä vuonna Malagan katedraalin torniin näytetään iltaisin valoshowta. Ajoitus olikin aika hyvä, sillä seuraavaan näytökseen oli aikaa vain kymmenen minuuttia. Jäimme vähän ihmisryppään ulkopuolelle, mutta hyvin näimme sieltäkin. Näytös oli kerrassaan upea vaihtuvine teemoineen ja musiikkeineen. Olen niin ihastuksissani näistä valospektaakkeleista. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne.

Kaikki joulunaikaan Malagassa käyneet tietävät keskustan kävelykadun Larioksen hulppean jouluvalorakennelman. Muutaman kerran illassa esitetään valorykelmään suunniteltu valonäytös, mutta koronan takia tänä vuonna esitysaikoja ei annettu julki. Kadulle oli kokoontunut sen verran suuri ihmisjoukko, että ilmeisesti näytös oli piakkoin tulossa. Hetken odottelimme kadun toisessa päässä poissa ruuhkasta, mutta koska mitään muuta ei näyttänyt tapahtuvan kuin ihmismäärä lisääntyvän, jatkoimme matkaamme pikku hiljaa kohti asemaa.

Ja siinä, vähän ennen juna-asemaa, bongasin kivan viini/ginibaarin Vinoteca Bouquetin, jossa olimme joskus pysähtyneet lasillisille. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen junan lähtöä, joten spontaanisti istahdimme terassille ja kuinka ollakaan jostain sain päähäni, että jospa otetaankin oikein drinksut.

Koska baari näytti erikoistuneen viinien lisäksi gineihin, gin tonic tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tarjoilija esitti heti vaikean kysymyksen: millaisesta ginistä pidimme. Emme tiedä gineistä juuri mitään, joten päätimme antaa tarjoilijan valita.

Mies näki terassilta sisälle ja kertoi, että tarjoilija tekee juomiamme todella pieteetillä. Kuulema jopa tonic valutettiin ginin päälle varovasti pitkin lusikkaa. Ja olipas kuulkaa melkoiset vaasit, mitkä eteemme saimme. Siinä vaiheessa oli selvää, ettemme selviäisi näiden maljojen kanssa aikomaamme junaan, mutta väliäkö sillä. Ainahan sieltä menisi jossain vaiheessa seuraava juna.

Oli muuten sitten paras gin tonic ikinä. Jos vain Malagassa liikuskelet tämä viinibaari kannattaa pitää mielessä. Sijaitsee ihan lähellä keskustan Alameda-asemaa.

Kyllähän me sitten jossain vaiheessa pääsimme junaankin ja ihan ihmisten aikaan takaisin Fuengirolaan. Olipas piristävä reissu. Yksi Fuengirola-elämän huippujuttu on Malagan sijainti vain pienen matkan päässä. Niin helposti pääsee halutessaan nautiskelemaan viehkon suurkaupungin tunnelmasta.

Nyt on meidän kahden kuukauden kiertomatka ikävä kyllä ohi. Kotona ollaan ja tuttu vanhan pariskunnan nahistelukin on alkanut. Matkakupla on rajusti puhjennut ja arki tökkii. Mutta niin kai tämä pitääkin mennä. Sitä paremmalta tuntuvat matkojen ihanuudet, kun välillä kärvistellään arjen haasteiden, rutiineiden ja joskus jopa synkkyyden maastossa.

Pikku hiljaa kohti valoisampia päiviä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Kiitollisuuden täyttämiä päiviä

torstai, 23 joulukuun, 2021
Onkohan mitään järkeä kirjoittaa blogipostausta siitä, ettemme ole Fuengirola-päiviemme aikana tehneet oikeastaan mitään erikoista? Kirjoitan nyt kuitenkin. Ainakin on yksi asia, miksi kannattaa kirjoittaa. Vaikka vain muistutukseksi itselleni.

Aiemmin Fuengirolassa ollessamme olemme liikkuneet lähialueilla melko paljon. Hypänneet bussiin tai junaan ja viipottaneet jonnekin päin Andalusiaa. Tämä reissu poikkeaa selvästi aiemmista, sillä nyt olemme pysyneet Fuengirolan kaupungin kamaralla huomattavasti enemmän. Ravintoloissakin olemme käyneet syömässä yllättävän vähän ja entistä enemmän on tullut kokkailtua kämpillä.

Sen sijaan olemme kävelleet jalkapohjat helliksi ja marhanneet kaupunkia ja rantapaseota ristiin rastiin niin, että olen saanut toisen polveni kipeäksi. Suurin osa täällä lomailleista varmasti tunnistaa, miten huomaamatta tulee käveltyä melkoisia taipaleita päivän aikana.

Välillä istahdetaan kahvittelemaan tai lasilliselle. On vain niin himskutin nautinnollista istuskella terasseilla auringon lämmittäessä. Ei kiireitä, ei aikatauluja, ei mitään kummempaa ohjelmaa.

Toki oma osansa vähempään aktiivisuuteen on ollut koronalla. Vaikka emme juuri panikoi lisääntyvien koronatartuntojen kanssa, siltikin koronan joutuu ottamaan huomioon ja vähän tasapainottelemaan tekemisiään.

Olemme pyrkineet minimoimaan riskejä ja vähentämään sisätiloissa oleskelua isompien ihmisjoukkojen kanssa. Siksi on tuntunut paremmalta ruokailla ulkona terasseilla kuin ravintoloiden sisätiloissa. Huomisesta alkaen ikävä kyllä maskipakko astuu voimaan myös ulkona liikkumisessa ainakin silloin, kun turvavälejä ei pysty pitämään.

Joskus terassiaamiaista.Joskus kakkukahveja.Joskus kotikokkailuja.

Espanjan rautatieyhtiö Renfe on vähentänyt merkittävästi päivittäisiä junavuoroja välillä Fuengirola – Malaga sillä seurauksella, että paikallisjunat ovat olleet todella ruuhkaisia. On pitänyt vähän suunnitella, milloin matkustaa, jotta pystyisi välttämään pahimpia ruuhka-aikoja.

Teimme viime viikolla junalla pienen ostosmatkan Malagan lähellä olevaan Plaza Mayoriin. Kyse on melko laajasta shoppailualueesta, joka käsittää vanhemman Plaza Mayorin kauppa- ja ravintolakeskittymän lisäksi pari vuotta sitten avatun McArthur Glenin Designer Outlet Centerin. Täällä on myynnissä merkkiliikkeiden poistotuotteita melko mukavin alennuksin.

Pidän itse tuosta alueesta paljon enemmän kuin ruuhkaisista kauppakeskuksista. Erityisesti olen viehättynyt koko alueen viihtyvyydestä: hyvin hoidetuista viheralueista ja mukavista yksityiskohdista. Ja junalla pääsee kätevästi aivan viereen.

Naurettiin miehen kanssa, että nyt tuli tehdyksi myös joululahjaostokset eli kumpikin osti itselleen mieleisiä lahjoja. Mies löysi edulliset Clarksin kengät ja minulle löytyi ”pakettiin” käsilaukku ja toppatakki.

Plaza Mayorin alue on kaikkinensa viihtyisä.Hauskoja yksityiskohtia.Olen ollut ilmiselvästi kiltti tyttö.Designer Outlet

Toinen meidän ostosreissuista suuntautui Torremolinokseen. Olin kävellyt vanhat luottokenkäni Skechersit aivan hajalle, joten tarve uusille oli suuri. Muistelin, että Torressa oli paljon kenkäkauppoja, joten päätimme ajaltaa sinne yhtenä päivänä.

Skechersit löytyivätkin keskustan kävelykadulta. Jotenkin vaisuhkolta Torremolinoksen elämä tuntui aiempaan verrattuna. Keskustan aukioilla olevilla terasseilla istuskeli ennen ihmisiä sankoin joukoin, nyt vain kourallinen. Tyhjyyttä huutavat ravintolat kaikkialla pistivät silmiin.

Muistimme aiemmilta käynneiltämme hyvän ravintolan samalta kadulta, missä Torremolinoksen poliisilaitos sijaitsee. Ravintola löytyikin, tosin eri nimisenä kuin ennen. Ilmeisesti omistajamuutos oli taustalla. Mari Carmen por Favor -ravintolan 13,50 hintaista päivän menua, menu del diaa, voin suositella. Hyvin laitettua ruokaa enemmän kuin kohtuuhintaan.

Menu oli ainoastaan liitutaululla ravintolan ulkopuolella. Koska vanhastaan olemme oppineet, että riittämättömän espanjan kielitaidon kanssa tulee usein ongelmia, nappasimme kuvan ja käänsimme menun Google-kääntäjällä. Ihan kaikkea emme nytkään ymmärtäneet, mutta harvemmin on tullut eteen sellaista, mitä ei voisi syödä.

Tämä oli vasta alkuruoka.Turskaa pääruuaksi.Ja päälle vielä kunnon jälkkäri.

Toinen suositeltava päivän menu -paikka on Fuengirolassa Los Bolichesissa sijaitseva La Esquinita ravintola. Olen monesti ohikulkeissamme pannut silmälle, että lounasaikaan paikka on yleensä aivan täysi, mikä on aina hyvä merkki.

Kävimme syömässä siellä kympin hintaisen menu del dian ja taas hämmästelimme kuinka tuohon hintaan voi saada niin paljon. Kympillä alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, sämpylä ja lasi viiniä! Ja melkeinpä voisin vakuuttaa, että tästä ravintolasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä pois, annokset olivat sen verran työmieskokoa.

En ottanut alkuruuaksi calloksia. Kääntäjäohjelman mukaan kyse on kovettumista 🙂Kaikki tämä kympillä.

Joulu on ihan ovella, mutta eipä tarvitse täällä tuntea minkäänlaista jouluun liittyvää stressiä. Meidän jouluvalmisteluihin on kuulunut muutaman joulutähden ja kynttilöiden hankkiminen sekä jouluruokien hankintareissu. Vajaan parin kilometrin päässä meistä sijaitsee Aldin isohko myymälä, jonne suuntasimme hankkimaan jouluherkkuja.

Olen tainnut aiemmin kertoakin, että ruokakaupassa käyminen on täällä meille oikeastaan enemmän mukavaa ajanvietettä kuin välttämätön paha. Kaupoissa on kiva tutkia uusia tuotteita ja raaka-aineita ja suunnitella ihan uudenlaisia aterioita.

Tahtoo vaan usein käydä niin, että mopo lähtee käsistä ja tulee ostettua kaikenlaista ylimääräistä. Niin nytkin. Joulupaisti saatiin, mutta sen lisäksi jouluksi myös ankkaa, hyviä juustoja ja kinkkua sekä viinejä ja suklaata. Vielä tarvitaan yksi reissu lähi-Mercadonaan ja sitten onkin kaikki herkuttelujoulua varten valmiina.

Taisi unohtua, että me vietetään joulua vain kahdestaan.

Niin, mikä olikaan se juttu, mistä aluksi mainitsin? Miksi kannattaa kirjoittaa blogijuttu, vaikka ei mitään niin ihmeellistä olisikaan tehty tai tapahtunut?

Se on tunne, mikä minulla on ollut päällimmäisenä viime päivien aikana. Ja se tunne on kiitollisuus. Vahva, syvältä kumpuava hyvän olon tunne siitä, että tämä matka ja nämä hetket ovat olleet mahdollisia. Kiitollisuus joka ikisestä ihanasta päivästä.

Eräs aamu kampesin itseni normaalia aiemmin sängystä ylös ja päätin, että haluan edes yhtenä aamuna olla todistamassa rannalla auringon nousua. Kyllä kannatti.

Hohtavan tulipallon nouseminen meren takaa horisontista konkretisoi niin voimakkaasti elämän kulkua ja taas uuden päivän alkua. Voin tuntea vain syvää kiitollisuutta siitä, että tämäkin päivä minulle annettiin.

Jokainen päivä elämässä on itse asiassa etuoikeus. Ja suurin etuoikeus on se, jos se päivä on sellainen, että siitä on mahdollisuus nauttia täysin siemauksin. Tässä on kiitollisuutta kerrassaan. Sen kun vaan muistaisi. Joka ikinen päivä. Satoi tai paistoi.

Radiossa soi Jouluradio. On hanget korkeat nietokset… Fuengirolassa sataa vettä. Hyvää elämää kaikki tyynni. Mieleni on täynnä kirkkautta.

Toivon teille kaikille parasta mahdollista joulua.

Annemaria

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Kaksi paikkaa Malagassa, joista löytyi joulutunnelmaa

lauantai, 18 joulukuun, 2021
Kun ympärillä näyttää ja tuntuu kesältä, joulun läheisyys helposti unohtuu. Ainakin minulle on Andalusian auringon alla tuottanut vaikeuksia päästä joulufiilikseen. Lähdin etsimään joulutunnelmaa Malagaan.

Silmiini osui jostain lehdestä juttu Malagan kasvitieteellisen puutarhan (Jardin Botanico Histórico La Concepción) hiljattain avatusta jouluvaloreitistä. Innostuin asiasta ja kun näin vielä Instagramissa reitiltä upeita kuvia, halusin ehdottomasti lähteä katsomaan paikan päälle, miltä valaistu puutarha näyttäisi. Samassa paketissa jouluvaloja ja puutarhaa kuulosti kaltaiselleni jouluvalofriikille enemmän kuin hyvältä.

Mies ei osoittanut kovin suurta kiinnostusta asiaa kohtaan, mutta onneksi löysin Fuengirolasta järjestettävän valmisretken. Niinpä hyppäsin Meriaturin ryhmän mukaan ja hyvä niin. Eipä tiennyt mies, mistä jäi paitsi, enkä tosin itsekään osannut odottaa, että valaistu puutarhareitti tulisi olemaan niin huikean hieno.

Suuntasimme ensin lähellä Malagaa olevaan Alhaurin de la Torres -nimiseen sisämaakaupunkiin ja siellä Viveros Guzmanin puutarhamyymälään ja joulukauppaan. Kyse on kaupasta, joka on paikallisille käsite ja lähes nähtävyys. Tänne ajetaan ostoksille pitkienkin matkojen takaa. Ja vaikka ei mitään ostaisi, Guzmanilla on mukavaa kierrellä ihan vain fiilistelemässä.

Viveros Guzman saa kukkahullun sekoamaan.

Nähtävyys tuo kauppa kokonaisuudessaan olikin. Ensinnäkin erilaisten kasvien ja joulukukkien valikoima oli ihan huikea. Tavaraa oli enemmän kuin paljon ja kaikki oli laitettu esille todella kauniisti. Oli ihastuttavaa kierrellä käytävillä ja yllättyä eksoottisista kasveista ja kukkarunsaudesta. Välillä minulta unohtui, että oltiin kaupassa eikä puutarhassa.

Näin joulun alla puutarhamyymälän merkittävä osa oli joulumaailma, jossa oli ihastuttavia joulukoristeita ja hienoja koristelukokonaisuuksia. Kaikkialla oli paljon katseltavaa eikä bling blingistä ollut puutetta. Joskus tällainen överiys on ihanaa. Taustalla soivat joululaulut virittelivät joulutunnelmaan ja oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna sain päälle jonkinlaisen joulufiiliksen.

Harmittelin kovasti sitä, ettei meillä ole joulukuusta koristeltavana, sillä joulukaupasta löysin mielestäni maailman kauneimpia kuusenkoristeita. Vähän oli vaikeaa hillitä itseäni ostamasta muuta kuin joulukukkia asunnollemme.

Viveros Guzmanin joulumaailma.Mitä ihania joulupalloja!

Viveros Guzmanilta suunnistimme Malagaan Jardin Botanicoon. Portilla kiemurteleva pitkä jono kertoi siitä, että melkoisen menestystarinan Malagan kaupunki oli rakentanut. Oikeastaan reitin ainut heikko puoli oli melkoinen tungos, mutta onneksi kävijämäärää rajoitettiin ja porrastettiin ajallisesti. Etukäteen varattuna ryhmänä pääsimme sujuvasti sisään.

Odotin ennakkoon, että puutarhan 2,2 kilometrin mittainen reitti käsittäisi valaistuja puita ja kasveja sekä tietysti jouluvaloja, mutta kyse olikin paljon enemmästä. Reitti oli kokonaisuudessa upea valoshow, johon yhdistyi mielikuvituksellisia valospektaakkeleita, ääntä, musiikkia ja jopa tarinoita.

Romanttisista tunnelmista siirryttiin keskelle tropiikin ukkosmyrskyä, sieltä vesiputouskeitaalle ja hetken päästä oltiikin unenomaisissa tunnelmissa sumuisessa bambumetsikössä. Ihanaa romantiikkaa, satua, taikaa ja kun tämä kaikki on keskellä pimeää eksoottista puutarhaa, voitte kuvitella, että elämys oli melkoinen. Hienoa oli myös kiivetä ylös rinteille katsomaan valomeressä kylpevää Malagaa.

Valoja oli käytetty taitavasti ja niiden avulla oli luotu kerrassaan vaikuttavia ja jännittäviä kokonaisuuksia.

Kasvitieteellisen puutarhan valoreitti on avoinna 9.1.2022 saakka. Aikuisten lippu maksaa 12-14 euroa päivästä riippuen. Koska reitti on saavuttanut melkoisen suosion ja alueelle myydään porrastetusti vain tietty määrä lippuja, lippu kannattanee ostaa netistä etukäteen. Reitti sopii hyvin myös lapsille.

Joka tapauksessa nyt oli tarjolla kaipaamaani jouluntaikaa.

https://laslucesdelbotanicomalaga.com/en

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

6 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Majoitus ulkomaat

Asunnon vuokraaminen Fuengirolasta ei ole aina ihan helppoa

sunnuntai, 12 joulukuun, 2021
Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän on saanut tottua siihen, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan.

Matkailussa, jos missä, yllätykset ja muutokset ovat arkipäivää. Vaikka kuinka yrittää itse hoitaa asiat hyvissä ajoin ja varmistaa kaiken mahdollisen, aina saattaa kuvioihin tulla ns. yllätystekijä. Näin kävi meille varaamamme Fuengirolan vuokra-asunnon kanssa.

Teimme alkuvuodesta maaliskuussa päätöksen, että jos vain on mahdollista, matkustaisimme vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Päätimme tuolloin myös viettää osan matkastamme jo tutuksi tulleessa Fuengirolassa.

Tiesimme myös, että laadukkaille vuokra-asunnoille suositussa lomakaupungissa on aina kysyntää, joten saadakseen toivotun lomakämpän kannattaa olla hyvissä ajoissa liikkeellä. Valitettavasti aiemmin luotettavaksi koetun vuokravälittäjän kautta ei tällä kertaa löytynyt meille sopivaa kohdetta. Lähdin siksi googlailemaan paikkakunnan muita välittäjiä ja täytyy sanoa, että aika hankalaa sopivan kohteen löytäminen minusta oli.

Asunnon hakua helpottaisi kummasti, jos tarvittava informaatio olisi saatavilla helposti. Tai jos sopivan asunnon löydyttyä pystyisi saman tien tarkistamaan onko asunto vapaa haluttuna ajankohtana. Tai saamaan selkeästi tiedon kokonaishinnasta. Näissä asioissa puutteita tuli vastaan yllättävän paljon.

Ideatilanteessa hyvällä sivustolla olisi mahdollisuus rajata hakua toivotun ajankohdan, sijainnin, asunnon koon, hinnan sekä muiden erityistoiveiden mukaan hakukoneen antaessa sopivat vaihtoehdot, joista tulisi vain valita. Näin asia ei kuitenkaan juuri kenelläkään läpikäymistäni vuokravälittäjien sivustoista toiminut. Tuli vain mieleen, että voisiko olla markkinoita ja tarvetta jonkinlaisella yhteisellä ajantasaisella varaussivustolla?

Yllättävän paljon tuli vastaan nettisivuja, joissa asunnon informaatio oli kovin vajavaista. Jopa ihan perustiedot varustuksesta, sijainnista ja asunnon koosta olivat puutteellisia. Jokaista vuokraajaa varmaan kiinnostaisi myös tietää onko asunto vuokrattavissa vain pitkäaikaisesti vai onko mahdollista vuokrata myös lyhyempiä aikoja. Enkä varmaan ole ainut, jota kiinnostaa kuukausi- tai viikkovuokran suuruus ja muut mahdolliset vuokran päälle tulevat kulut.

Paljon oli myös huonoja ja mitäänsanomattomia kuvia. Koska asuntoa on harvoin mahdollisuus päästä paikan päälle katsomaan, kuvilla on iso merkitys. Ainakin minä haluaisin nähdä kuvat keittiöstä, kylppäristä, olohuoneesta, makuuhuoneesta ja parvekkeesta näköaloineen. Enkä panisi pahaksi myöskään ulkokuvaa itse talosta. Se, että kuvassa on makuuhuoneen nurkka tai olohuoneen jalkalamppu ei oikein kerro mitään.

Lähettelin vuokra-asuntoja välittäviin yrityksiin useita sähköpostitiedusteluja, joihin kaikkiin ei edes vaivauduttu vastaamaan. Osalla näkyi nettisivujen varauskalenterissa tietty asunto vapaana, mutta yhteydenoton jälkeen kerrottiin, ettei huoneisto olekaan saatavilla. Monimutkaista ja aikaavievää puolin ja toisin.

Vähän myös ihmetytti, etten saanut kaikilta välittäjiltä selvää vastausta kysymykseen, miten toimitaan, jos korona estää maahantulon esim. rajojen sulkemisen takia. Menettäisinkö tässä tapauksessa varausmaksun ja välityspalkkion? Se, että noudatetaan maan yleisiä toimintatapoja, ei ainakaan minulle kerro yhtikäs mitään.

Kahlasin läpi myös Facebookin vuokravälityssivustoja. Ihmettelin sielläkin vähäistä kohdeinformaatiota. Vähentäisi varmaan turhien yhteydenottojen määrää, jos selvästi ilmoitettaisiin edes sijainti, hinta ja ajankohta, milloin kohde on vuokrattavissa sen sijaan, että kohteesta laitetaan näytille vain muutama kuva ilman mitään muuta lisätietoa kuin yhteystieto.

Meillä oli hakusessa hyvätasoinen huoneisto merinäköalalla, joka usean netissä vietetyn tunnin ja sähköpostiyhteydenottojen jälkeen lopulta löytyikin. Maksoimme varausmaksun sekä välityspalkkion ja odottelimme innokkaina vuokrauskauden alkua.

Tätä oli hakusessa.

Tähän näkymään päädyimme.

Ehdin jo vähän ihmettelemään, ettei loppulaskua varaamastamme asunnosta kuulunut. Sen sijaan sain kolme viikkoa ennen vuokra-ajan alkua vuokravälittäjältä sähköpostiviestin, että asunnon omistajalta oli tullut tieto, että taloyhtiössä alkaisi mahdollisesti parvekeremontti. Viestin lopussa myös luki, ettei remontti yleensä ole riittävä peruste vuokrasopimuksen peruuttamiseen.

Päätös oli meille helppo. Kauhuskenaariossamme talo tultaisiin huputtamaan, parveke olisi pois käytöstä ja ei-toivottuna lisämausteena rempasta johtuvaa melu- ja pölyhaittaa. Ilmoitin välittäjälle heti, ettei vuokrakohde enää vastaa varaamaamme ja haluamme peruuttaa varauksen.

Ymmärrän kyllä, ettei vuokravälittäjän osa ole helppo, mikäli heidän asiakkaansa ilmoittaa muutoksista näin viime tipassa. Siltikin hieman kummeksuin ajatusta, että näin ison ja asunnon käyttömukavuuteen vaikuttavan remontin ollessa kyseessä  peruutusmahdollisuutta ei olisi. Tai, että meille kerrotaan, ettei talon vakioasukkaitakaan siirretä mihinkään. Loma-asukkaalle tällä ei oikein ole mielestäni mitään merkitystä.

Lopputulemana saimme peruttua varauksemme ja maksamamme rahat palautettiin pikaisesti. Siitä pisteet välitysfirmalle.

Huonoimmassa tapauksessa olisimme nyt tuolla peiton alla.

Seuraava ongelma sitten olikin, että mistä korvaava asunto tilalle näin nopealla aikataululla. Hyvistä ja järkevästi hinnoitelluista asunnoista Fuengirolassa tuppaa olemaan pulaa.

Tässä kohtaa apu löytyi Facebookin ”Costa del Solin asunnot” -sivustolta. Laitoin sinne kyselyn, johon sainkin mukavasti vastauksia. Tosin iso osa tarjonnasta oli meille turhan suuria huoneistoja, joiden vuokrat ylittivät budjettimme.

Loppujen lopuksi meille kävi hyvin. Saimme vuokraukseen kolmion upouudesta talosta hyvällä sijainnilla Los Bolichesin keskustasta. Merinäköalan nyt menetimme, mutta muuten olemme oikein tyytyväisiä freesiin ja skandinaavisen kauniisti sisustettuun asuntoomme. Sinänsä meillä kävi myös tuuri, että omistajat uskalsivat antaa käyttöömme huoneiston, joka ei ole missään yleisessä vuokrauksessa.

Meitä onnisti sittenkin.

Hyvin olemme viihtyneet ja nauttineet sievästä lomakodistamme. Jos sitten myös näistä mahtavista Aurinkorannikon kesäisistä talvikeleistä.

Onko teillä muilla mennyt loma-asunnon vuokraus aina ihan putkeen? Vai onko tullut mutkia matkaan? Entä miten olette niistä selvinneet?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 Kommenttia