Etusivulle
Browsing Category

Espanja

Baarivaellus Benalmádenasta Fuengirolaan – reitin parhaat rantabaarit

Nyt on kukkamekkotäti vähän heikoilla jäillä, sillä luvassa on bileperjantain parhaat baarivinkit 🙂

Palataanpa hetkeksi vielä Aurinkorannikolle. Silloin tällöin olimme ottaneet tavaksi viettää Fuengirolassa ns. ”bileperjantaita”. Meidän tapauksessa sana täytyy laittaa lainausmerkkeihin, sillä kyse ei todellakaan ollut mistään ylettömästä biletyksestä. Lähinnä suunnistimme Fuengirolan keskustaan syömään ja juomaan muutaman lasillisen viiniä.

Kun eräänä epävakaisena perjantaina meidän päivän liikunta oli jäänyt vähille, sain loistoidean. Entäpä, jos yhdistäisimme samaan pakettiin muutaman kilometrin reippaan kävelyn ja siinä ohessa poikettaisiin matkalla joihinkin rantakuppiloihin. Tämähän olisi sellainen kaksi kärpästä yhdellä iskulla juttu. Vaellus ja baarikierros samassa paketissa.

Ensimmäiseksi tuli mieleen rantareitti Benalmádenasta Fuengirolaan, jonka varrelle jää muutama loistavalla sijainnilla oleva rantaravintola. Ja mikä parasta, lähes koko matkan pystyy kulkemaan meren tuntumassa.

Tuumasta toimeen ja junalla Benalmádenaan, sillä yhdensuuntainen kävely Benalmádenasta Fuengirolaan on ainakin minulle ihan riittävästi.

Ensimmäiseksi suunnistimme yhdelle alueen lempiterasseistamme, uutukaiseen ravintola Yucasiin, joka sijaitsee jossain Torrequebradan kohdilla. Lähinnä olen ihastunut paikan auringossa kylpevään terassiin, jonka alapuolella kimmeltää meri aivan likellä.

Lasillinen kylmää roseeta merimaisemissa, ei ollenkaan hassumpaa. Täydellistä, kun vielä aurinkokin tuli meitä tumman pilvirintaman takaa sopivasti tervehtimään.

Olimme edellisellä reissulla nähneet keskeneräisen puurakenteisen rantaravintolan, jonne päätimme suunnata seuraavaksi. Kolmessa tasossa olevat laajat terassit ovat huomiotaherättäviä niin espanjalaisittain poikkeavan rakennusmateriaalin kuin hienon ylhäällä rantakallioilla olevan sijaintinsa ansiosta.

Ikävä kyllä valmiin näköinen ravintola ei ollut vielä avoinna, joten tämä jäi meiltä nyt kokematta. Poiketkaapa, jos kulmilla kuljette. Trocadero-niminen ravintola sijaitsee vähän nudistirannan jälkeen Fuengirolaan päin.

Vaan matkassa eteenpäin. Mukavinta oli kulkea merenrantoja välillä nousten portaita ylös, välillä laskeutuen aivan rantalinjalle ja välillä tehden matkaa rantakivikoilla tai -hietikolla.

Hauskinta on, että tällaisilla poikkeavilla reiteillä tulee tehdyksi myös uusia löytöjä. Hetken päästä kiinnitin huomiota kerrostaloon, joka lähestulkoon seisoi rantahietikon reunalla. Ihmettelin, että miten ovat saaneet rakentaa talon noin rantaan. Samalla huomasin rakennuksen alakerrassa baarin, jonka terassi on niin lähellä merta kuin se nyt ylipäätään voi olla. Siispä sisään huolimatta siitä, että paikalla oli kamala nimi, Malibu Beach bar.

Uudehkon näköinen ravintola oli ihan viehättävä ja erityisen siisti. Bambuhenkinen sisustus sopi hyvin rennolle rantaravintolalle. Orkideat pöydillä täydensivät ihan ok sisustusta. Lähellä merta kun oltiin, meitä vastassa oli sen verran vilpoinen tuuli, että menimme suosiolla terassin sijaan sisäpuolelle.

Kävely oli tehnyt nälkäiseksi, joten hampurilaiset ja punkkulasilliset tuntuivat hyvältä ajatukselta. Viini oli turhan kylmää ja hampparit sellaista perustasoa, ei mitään mainittavaa, jos ei mitään vikaakaan. Parasta antia ehdottomasti oli meri aivan vieressä. Rantabaarikategoriassa jatkoon.

Seuraava rastimme oli rantaravintola Chirinquito La Perla samannimisellä rannalla. Tämän paikan kanssa teimme tuttavuutta edellisellä kerralla, kun kävelimme saman reitin Benalmádenasta Fugeen. Ikävä kyllä ilmeisesti epävakaasta säästä johtuen Perla ei ollut auki. Ravintola itsessään on vaatimaton, parhaat päivänsä nähnyt, mutta sijainti on hieno aivan meren tuntumassa.

Siispä eteenpäin, kohden seuraavaa etappia. Carvajalin rannalla on minusta Fuengirolan hauskin, rennoin ja värikkäin rantabaari La Cubana. Olimme kulkeneet muutaman kerran tämän pirteän paikan ohi ja todenneet, että se on aina tupaten täynnä. Värikkäät kokoelmakalusteet törröttävät mutkattomasti rantahietikolla ja letkeä beachsoundi siivittää pöytiin kannettavia drinksuja. Täydellinen mesta mojitolle.

Kuiva kierros näytti meille nyt tulleen, sillä olivat tältä illalta sulkeneet jo tämänkin paikan. Tosin mojiton mentävä aukko täydennettiin seuraavana päivänä ja käytiin kokemassa tämän paikan iloinen tunnelma. Tämä baari ehdottomasti jatkoon.

Viimeinen rastimme tällä baarivaelluksella oli kotiamme lähin oleva chiringuito, jonka kadun puoleisiin pöytiin paistoi lempeä ilta-aurinko. Siinä nautimme ilta-auringon kultaisissa säteissä vielä pikkuoluet, cañat.

Puhelimeni askelmittari näytti lähes 14 kilometrin matkaa. Aika kiva lenkki muutaman pysähdyksen taktiikalla. Tosin miehen mielestä enemmänkin olisi voinut pysähdyksiä olla. Näyttää meidän biletys menneen enemmin kevyen kenttävaelluksen puolelle.

Ja jälkeenpäin tajusin, että hyvänen aika, ei yhtään skumppaa. Asia piti korjata illan viimeisellä omalla parvekkeella.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 kommenttia
maanantai, toukokuu 13, 2019 by

10 kysymystä ja 10 vastausta Fuengirolassa asumisesta

Aurinkorannikolla eläminen ilmiselvästi kiinnostaa, ainakin jos sitä mitataan blogini kasvaneella lukijamäärällä. Kotiin palattuamme meiltä on myös kysytty monia Fuengirolaan ja siellä asumiseen liittyviä kysymyksiä ja joitain kysymyksiä olen saanut myös blogini sähköpostiin ja Facebookiin. Kokosin tähän kymmenen asiaa, jotka teitä näyttävät kiinnostavan kaikkein eniten.

Eikö teillä käynyt aika pitkäksi?

Täytyy myöntää, että tätä kysymystä ihmettelin eniten. Olimme vieraassa maassa, meille uudessa kaupungissa ja uudessa kodissa, jotka kaikki omalta osaltaan ruokkivat kihelmöivää kiinnostusta uuden elämänvaiheen kokemiseen.

Sää oli pääsääntöisesti aina houkuttelemassa uloslähtöön seinien sisälle jumiutumisen sijaan. Lenkille ei ollut koskaan vastenmielistä lähteä, ja ainahan saattoi piipahtaa lähikahvilassa kupposella tai mennä pihalle pelaamaan pingistä tai padelia.

Kiitos kysymästä, ei käynyt aika pitkäksi.

Enemmänkin minusta tuntui, että jokainen tavallinen päivä oli eräänlainen mikroseikkailu. Asuimme lähellä merta Aurinkorannikon keskiössä ja koko Andalusia upeine kaupunkeineen ja suloisine kylineen vain pienen matkan päässä. Jopa tavallinen kauppareissu oli ainakin alkuun ihmeellistä, etenkin kun pääsi valitsemaan päivän ateriaa tuoreiden merenelävien tiskiltä.

Ympäristö tarjosi niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja tekemistä, että aika ei edes riittänyt kaikkeen toivomaani. Nyt kotiin palattuamme on jo muutaman kerran ehtinyt käymään mielessä, että mitähän oikein tekisi… Ettei vaan rupeaisi aika käymään pitkäksi?

Eikö Fuengirolassa ole liikaa suomalaisia?

Onhan niitä paljon. Todennäköisesti suurin suomalaiskeskittymä Suomen rajojen ulkopuolella. Jonkin arvion mukaan kaupungissa asuu ehkä noin 15000 suomalaista pysyvästi tai osan aikaa. Mutta mikä sitten on liikaa? Miksi minä saisin siellä olla, mutta muut eivät?

Voi olla, että viikon tai kahden lomalle en menisi Fuengirolaan, mutta pidempään asumiseen kaupunki tarjoaa oivat puitteet. Fugeen oli helppoa ja mutkatonta asettua ja sopeutua. Ei minua maamieheni häirinneet. Enempi oli rikkaus, kun saattoi asioida monessa kohtaa omalla äidinkielellään tai vaihtaa kokemuksia muiden suomalaisten kanssa.

Suomenkieliset palvelut loivat myös turvallisuutta. Kerran sairastuttuani kävin ensin espanjalaisessa sairaalassa huonosti englantia puhuvan lääkärin pakeilla ja sain oudot lääkkeet, jotka eivät tehonneet. Muutaman päivän päästä soitin suomalaiselle lääkärille, joka tuli kotiin minua katsomaan. Pari pistosta, uusi lääkitys ja jo seuraavana päivänä olin lähes kunnossa. Tässä kohtaa kiitin Fuengirolaa ja sen suomipalveluita erityisesti.

Harvoin myöskään muistetaan, että Fuengirola on oikea noin 80000 asukkaan kaupunki, jonka kaduille mahtuu kyllä ihan aitoa espanjalaista elämänmenoa. Ei ole mikään pakko jäädä pyörimään suomalaiskaupunginosana tunnetun Los Bolichesin nurkille. Vanhasta keskustasta löysimme parhaat ravintolat ja parhaan paikallismeiningin.

Eikö siellä ole talvella kylmää?

Jos kaipaat hellelukemia talvikuukausina, Fuengirola ei ole sinun paikkasi. Mutta jos sinulle riittää kylmimpänä aikana sellainen Suomen alkukesää muistuttava sää, Aurinkorannikko sopii talviasumiseen loistavasti.

Tammi- ja helmikuussa elettiin viileintä aikaa, jolloin ilmalämpöpumpulle asunnossamme oli eniten käyttöä. Pääsääntöisesti voi ajatella, että Aurinkorannikon talvisää kylmimmillään vastaa meidän toukokuun säätä vaihtelevuudeltaan. Parhaimmillaan marraskuu-joulukuussa ja maalis-huhtikuussa lämpötiloissa päästiin yli 20 asteen paremmalle puolelle.

Päivä- ja yölämpötilojen erot ovat talvikuukausina suuria. Yleisesti auringossa on aina lämmintä, mutta kylmimpänä aikana varjossa on kosteaa ja kalseaa ja toppatakille oli käyttöä muulloinkin kuin iltaisin. Tuuli oli joskus navakkaa ja kylmää. Tosin lämpimimpinä päivinä tarkeni shorteissa ja topissa. Suurin ongelma päivissä oli se, ettei aina tiennyt minkälaisissa vermeissä lähteä ulos.

Mikä parasta, koko talven aurinko ja valo olivat läsnä. Samoin kuin vehreys ja kukat.

Onko ruoka halvempaa kuin Suomessa?

On, selvästi halvempaa. Puhuttiin sitten ruokakauppa- tai ravintolahinnoista, molemmissa on selvä ero verrattuna Suomen hintatasoon. Etenkin vihanneksissa, hedelmissä, leipätuotteissa, porsaanlihassa, merenelävissä, oliiviöljyssä, virvoitusjuomissa ja alkoholissa hintaerot ovat suurimmat.

Tein itseasiassa hintavertailun samankaltaisten tuotteiden välillä Espanjan Mercadonan ja Suomen Prisman välillä. Vertailun pääset näkemään täältä.

Millainen vuokrataso Fuengirolassa on?

En ole kiinteistövälityksen asiantuntija, mutta sen kuulin, että vuokrataso on ollut kovassa nousussa viime vuosina. Kysyntä on kasvanut rajusti suhteessa tarjontaan.

Olen syrjäsilmällä seurannut vuokra-asuntojen tarjontaa ja pääpiirteittäin voisi sanoa, että keskimäärin halvimmat kuukausivuokrat kalustetuista asunnoista liikkuvat noin 500 euron kieppeillä, kalleimmat tonnin molemmin puolin. Sanomattakin lienee selvää, että asunnon sijainti, kunto, koko ja varustetaso vaikuttavat hintaan. Kahden makuuhuoneen asiallisen kerrostaloasunnon saa noin 700-800 eurolla kuussa. Merinäköalasta joutuu maksamaan himppasen lisää. Päälle tulevat yleensä vesi- ja sähkölaskut.

Onko Fuengirola turvallinen kaupunki?

Minusta on. Ei koskaan tullut ikävää oloa tai edes mieleen, etteikö olisi voinut liikkua ilta- tai yöaikaan. Kaupungissa ei näkynyt ainakaan talvikautena mitään epäilyttäviä porukoita, jos sellaisina ei pidetä muutamia Mercadonan kulmilla majailevia kodittomia.

Tavaroidensa kanssa kannattaa noudattaa normaalia varovaisuutta. Keväällä turistien lisäännyttyä luin joistain käsilaukkuvarkauksista, mutta mikään erityinen ongelma tämä ei minusta ollut. Kaksin käsin ei tarvitse tavaroitaan pidellä.

Millainen hygieniataso on, uskaltaako kaikkea syödä?

Uskaltaa. Vai pitäisikö tässä kohden koputtaa puuta. Olimme juuri miehen kanssa puhuneet, että on se hieno juttu, kun ei ole kummempia vatsatauteja ollut matkassa, vaikka olimme syöneet ihan kaikkea ja kaikkialla. Kunnes ihan viime metreillä vietin yhden yön vessassa ripulin ja oksentelun merkeissä. Riski on aina olemassa, mutta aika pienellä päästiin. Edelleenkin uskaltaisin syödä ihan kaikkea.

Myös hanavesi on juomakelpoista, vaikka se onkin pahan makuista.

Pärjääkö Fuengirolassa kielitaidottomana?

Fuengirola on varmaan yksi niistä ulkomaan kaupungeista, joissa kielitaidoton pärjää parhaiten. Monissa ravintoloissa ruokalistat löytyvät suomen kielellä ja useissa palvelualan yrityksissä on suomenkielistä henkilökuntaa, kuten apteekeissa ja kampaamoissa. Ja onhan toki suomalaisia ravintoloita niille, ketkä sellaisia kaipaavat.

Tosin ei paljon vaadi, jos opettelee maan kielellä ihan perusjutut, kuten ymmärtämään vähän ruokalistaa, tilaamaan juomansa tai pyytämään laskun. Niillä selviää jo aika pitkälle.

Pärjääkö pidemmän aikaa ilman omaa autoa?

Hyvin pärjää silloin, jos majapaikkasi sijaitsee liikenneyhteyksien lähettyvillä. Fuengirolasta pääsee niin junilla kuin busseilla edullisesti ja kätevästi liikkumaan lähialueille, Malagasta vielä kauemmaksi.

Sen sijaan, jos majapaikkasi sijaitsee jossain ylempänä vuorilla, kulku ja tavaroiden kantaminen saattaa käydä voimille jyrkkiä rinteitä kavutessa.

Jos autoa tarvitsee väliaikaisesti, auton vuokraaminen on edullista.

Mikä oli parasta Fuengirolassa, entä mikä ärsyttävintä?

Parasta oli ehdottomasti se, että sai olla pois Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta. Olen aina inhonnut Suomen talvea, jossa puolisen vuotta joutuu linnoittautumaan seinien sisälle.

Oli ihanaa herätä aurinkoisiin aamuihin. Sää houkutteli ulos ja ulkona tuli oltuakin tosi paljon. Koko talven sai istuskella terasseilla ja kuljeskella pitkin meren rantoja ilman kylmässä hytisemistä. Meri oli muutenkin minulle tosi tärkeä ja rakas.

Entä sitten ne inhokit? Kylmimpinä aikoina kaipasimme suomalaista lämmintä asuntoa, jossa on koko ajan tasainen lämpö. Marmorilattia oli jääkylmä. Ilmalämpöpumpulla sai lämpöä, mutta siitä tuli sisälle jotenkin tunkkainen ilma. Heti kun pumppu laitettiin pois, asunto jäähtyi aika nopeasti. Kosteus oli myös suuri. Kylppärissä eivät pyyhkeet tahtoneet kuivua.

Myös espanjalaisten asuntojen paperiseinät ärsyttivät. Yläkerran täti kopsutteli korkkareissaan, joka kuulosti siltä kuin joku olisi takonut vasaralla kattoa. Naapurista äänet kuuluivat muutenkin aika selvästi etenkin, kun espanjalaiset eivät ole sitä kaikkein hiljaisinta porukkaa. Onneksi suurimman osan ajasta naapurihuoneistot olivat tyhjillään.

Eli aika pienillä ärsytyksillä päästiin. Olimme etukäteen keskustelleet asiasta ja varautuneet siihen, että jos vastoinkäymisiä tulee eteen, ei hermostuta ylenmäärin, vaan pyritään sopeutumaan parhaan kykymme mukaan. Itseasiassa kaikki menikin paremmin kuin osasimme odottaa.

Tuleeko sinulle mieleen vielä jotain muuta, mitä haluaisit tietää?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

19 kommenttia
tiistai, toukokuu 7, 2019 by

Haikeana, mutta hyvillä mielin

Se on loppu nyt. Nimittäin meidän puolen vuoden arki Espanjan auringon alla.

Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, puoli vuotta aurinkorannikkoelämää meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Etukäteen hehkuttelin kaikesta siitä, mitä haluan tehdä lisääntyneellä vapaa-ajalla ja kaikista kiinnostavista paikoista, minne haluan matkustaa.

Paljonhan me tehtiin ja paljon matkustettiin, mutta niin monta asiaa jäi siltikin tekemättä. Espanjan opiskelu jäi vähän vaiheeseen, Sevillassa ja Cadizissa käymättä, niin monta mielenkiintoista ravintolaa testaamatta ja suunnitellulle padelkurssillekin menemättä. Jäi myös laihtumatta.

Lähtöhaikeuden ohella päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että minulla on ollut mahdollista tehdä tällainen irtiotto ja kokea yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. Jos emme olisi elämässämme tehneet tätä keikausta, olisin jäänyt paljosta hyvästä paitsi ja olisin monta mukavaa kokemusta köyhempi.

Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka kotiin palattuamme minua on alkanut ahdistaa kotimme tavarapaljous. Puoli vuotta on sujunut hyvin ilman kaikkea meitä ympäröivää materiaa, ilman että juuri mitään olisin ihmeemmin kaivannut. Monet ennen tärkeäksi koetut asiat ovat menettäneet merkityksensä. Päinvastoin olen alkanut ihmetellä, että mihin me loppujen lopuksi tarvitsemme tätä kaikkea tavaraa?

Rahapussi on nyt entistä köykäisempi, mutta kevyempi on myös mieli. En ole varmaan koskaan opiskelujen jälkeen aikuisiässä tehnyt näin vähän töitä, mikä on käytännössä tarkoittanut useaa palkatonta kuukautta. Olenpahan samalla oppinut myös kuluttamaan vähemmän, kieltäytymään monesta sellaisesta asiasta, jonka olisin aiemmin hankkinut sen kummemmin miettimättä.

Fuengirola kaupunkina jakaa mielipiteitä, eikä ihme. Muistan itsekin vallan hyvin loppuvuoden 2015, kun tulin Fuengirolaan ensimmäistä kertaa kahden kuukauden Espanjan turneelta. Paksulla ennakkoluulokerroksella kuorrutettuna näin vain rantakadun 70-lukuiset rumat kerrostalokolossit ja halvan näköiset muovikelmukuppilat. Kuulin joka puolella puhuttavan ”häiritsevästi” suomea ja silmät etsiytyivät kaljamukiensa ääressä viihtyviin punaneniin. Tuolloin en tuntenut kaupunkia lainkaan.

Nyt puolen vuoden kokemuksella tunnen kaupungin jo ihan toisella tapaa. Tiedän miten erilainen Fuengirola löytyy, kun suunnistan Los Bolichesista Fuengirolan vanhaan keskustaan. Tosin ei minulla mitään suomikaupunginosana tunnettua aluettakaan vastaan ole. Ennemminkin koen arjessa rikkautena, että omalla äidinkielellään voi vaihtaa muutaman sanasen tuiki tuntemattomien maamiestensä kanssa.

Eniten jään kaipaamaan merta ja pitkiä lenkkejä pitkin rantareittejä. Ja reissupäiviä, milloin mietittiin ihan vakavasti, että mennäänkö Granadaan vai Cordobaan, vai piipahdetaanko vain pikaisesti Malagassa. Tai ehkä sittenkin lounaalle Torremolinokseen?

Ja jumalaista merenelävien antia. Nyt ymmärrän, että mustekala ja simpukat ovat vain yleisnimityksiä äyriäisille, joita on kymmenittäin erilaisia.

Kaipaamaan jään myös edullista hintatasoa. Olemme syöneet ulkona ja notkuneet kahviloissa ihan eri malliin kuin Suomessa ikinä raaskisimme. Ruokakaupassa viisikymppiä on ollut iso raha.

Valoa, aurinkoa, lämpöä, elämää, kahviloita, kukkia, värejä, vihreyttä, puutarhoja, palmuja, valkoisia kyliä, viinejä, cavalasillisia, tapaksia, parvekelounaita, iloisuutta, laulua, tanssia, flamencokitaraa, padelia, pöytiintarjoilua, Mercadonaa, vihreitä papukaijoja, chirinquitoja… Kaikkea tätä minun tulee ikävä.

Andalusia on ravinnut meitä ilolla ja hyvällä ololla. Toivottavasti jotain tästä on välittynyt jutuissani, sillä meillä on ollut arjessa aika mukavaa.

Onnellisia päiviä ja elämän sietämätöntä keveyttä. Salud sille!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 kommenttia
torstai, toukokuu 2, 2019 by

Malagan automuseo oli yllätyksiä täynnä

Mitä tekee automuseossa ihminen, joka ei ole juurikaan kiinnostunut autoista. Paljonkin, jos kyse on Malagan automuseosta.

Pääsiäissunnuntaina tihuutteli vettä. Mietittiin miehen kanssa, että mitähän tehtäisiin. Vesisateeseen ei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan, mutta toisaalta teki mieli lähteä jonnekin. Museot ovat matkoilla ennenkin olleet sadepäivien pelastajia, joten museokäynti pääsi agendalle tälläkin kertaa.

Olin saanut monelta taholta kehuja Malagan automuseosta. Aihepiirinä autot ovat minulle sarjaa ”ei voisi vähempää kiinnostaa”, joten olin vähän skeptinen siitä, olisiko tämä oikeasti mun juttu. Niin moni kuitenkin vakuutteli, että tämä museo on paljon enemmän. Mikäpä siinä sitten, hyppy junaan ja suunta Fuengirolasta kohti Malagaa.

Museo Automovilístico sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Malagan juna- ja bussiasema Maria Zambranolta. Museon portille pääsee reilun euron hintaan Malaga Toursin pikkubussilla joko linja-autoaseman laiturilta 1 tai rautatieaseman edestä Malaga Toursin turistipysäkiltä. Museo sijaitsee lähellä merta, joten kävellenkin reitti on mukava kulkea pitkin merenrantaa.

Malagan automuseo sijaitsee vanhassa tupakkatehtaassa. Sisäänkäynti alueelle on vaikuttavan pylväin varustetun rautaportin kautta. Itse automuseon ovi on sisäpihan perällä vasemmalla.

1927 rakennettu entinen tupakkatehdas.Hauskat terassikalusteet.Mitä ihania aristokraattisia kaunokaisia.Takapenkkiläisille oma baari.Eläinjengi on lähtenyt ajelulle.

Heti ensimetreiltä tiesin, että tulisin rakastamaan tätä museota. Sanoisinpa, että museon nimi on harhaanjohtava. Itse asiassa kyse on minusta enemmänkin design-museosta, sillä museon kokoelmat käsittävät autojen lisäksi kuuluisien suunnittelijoiden haute couture -pukuja, laukkuja, hattuja, nykytaidetta ja olipa mukana myös jokunen huonekalukin.

Lähes sata eri autokaunokaista oli saanut seurakseen samaan aikakauteen liittyvän pukukokonaisuuden. Monen ajoneuvon kohdalla oli kiinnostava tarina siitä, kuka on käyttänyt tällaista asua tai minkälaisessa käytössä auto on aikoinaan ollut. Tosin esimerkiksi siirtomaa-ajan tiikerinmetsästysauto ei nyt tuntunut ihan parhaalta käyttötarkoitukselta.

Vanhimmat autoista ovat 1900-luvun alkupuolelta ja uusimmat fantasia-autoja 2000-luvulta. Minä en mitään autoista tiedä, mutta mieleen jäi sellaisia huippumerkkejä kuin Bugatti, Rolls Royce, Ferrari ja Bentley. Yhteiseksi nimittäjäksi monille autoille voisi nostaa teeman ”rich and famous”. Varakkuus näissä kulkupeleissä selvästi näkyi.

Flower Power Rollssi. John Lennon suunnitteli autoonsa aikoinaan tällaisen autokuosin.

Silmä lepäsi kaikessa kauniissa, mitä museon käytävillä tuli vastaan. Miten kauniita yksityiskohtia noissa vanhoissa, uniikeissa autoissa onkaan. Jalopuuta, nahkaa, kiiltävää kromia, hopeista metallia, kristallia… ikävä kyllä myös norsunluuta ja krokotiilinnahkaa. Paljon huikeita käsintehtyjä koristeita ja täydellisiä värejä. Melkoisia taideteoksia todellakin. Minusta tuntui, että tämä museo oli enemmän visualistia kuin tekniikkafriikkiä varten.

Autot oli sijoitettu aikakausittain, mutta myös tyylisuunnittain kuten belle epoque, art deco ja avant garde -ajan autot. Kukin aikakausi oli saanut ympärilleen pukujen lisäksi myös ajalle tyypillistä rekvisiittaa, joka vei entistä enemmän sisälle vanhaan tunnelmaan. Toteutus oli minusta hieno.

Tämä kelpaisi, jos sitten tuo takana pilkottava punainenkin.YSL:ää, Dioria, Chanelia, Gaultieriä…Voiko naisella olla koskaan liikaa laukkuja? Mielikuvituksellisia fantasia-asuja.Auto oli päässyt myös taideteokseen.

Mukava lisä oli museon hattujen ja hattulaatikoiden näyttely. Yli 300 mielikuvituksellista luomusta useilta vuosikymmeniltä takanaan kuuluisia nimiä kuin Patou, Chanel, Dior ja Galliano. Tuli tunne, että olemme menettäneet paljon hattumuodin jäädessä menneille vuosikymmenille.

Arvostan myös sitä, että museon taideteoksissa oli otettu kantaa luonnonsuojeluun ja eläinten oikeuksiin.

Hieno, monipuolinen ja jopa yllätyksellinen museokokoelma. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, vaikka autot eivät sinua ylipäätään sytyttäisi. Paljon nähtävää 8,5 euron pääsymaksulla.

Ihan automuseon vieressä sijaitsee muuten venäläisen taiteen museo, Coleccion del Museo Ruso. Meillä meni automuseossa sen verran aikaa, että päätin jättää tämän Pietarin taidekokoelman ihan omaa käyntiä varten. Kuten aiemmin olen kirjoitellut, taidemuseoihin menen mieluiten ihan yksin.

Tulipa jälleen todistettua, että on tuo Malaga melkoinen museokaupunki.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 kommenttia
sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 by

3 x mukava rantareitti lähellä Fuengirolaa

Rannoilla makoilu ei ole minun juttuni, mutta rantamaisemissa kävely sitäkin enemmän. Olen maailman huonoin rantaihminen, enkä oikein innostu rantatuoleista. En yksinkertaisesti jaksa maata kuumuudessa paikoillani.

Sen sijaan pitkät kävelyt pitkin meren rantoja ovat lähes parasta tekemistä täällä Aurinkorannikolla, mitä tiedän. Kävellen näkee uusia paikkoja ja maisemat vaihtuvat mukavasti. Samalla saa myös sopivasti liikuntaa.

Kävelijälle ja pyöräilijälle Costa del Solin alue on ihanteellinen. Kaikilla tietämilläni rantakaupungeilla on oma rantabulevardinsa, Paseo Maritimo, jota pitkin pääsee kulkemaan kilometreittäin meren rantaa. Esimerkiksi Fuengirolan rantakadulla on pituutta peräti seitsemän kilometriä. Matkaa rantamaisemissa pystyy jatkamaan vielä molempiin suuntiin naapurikaupunkeihin.

Kun lähitienoon rantareitti on käynyt meille jo joltisenkin tutuksi, teemme silloin tällöin päiväretkiä lähikaupunkeihin. Jottei kävelymatkoista tulisi liian pitkiä, olemme käyttäneet joukkoliikennettä apunamme ja matkanneet Fuengirolasta pienen siivun naapurikaupunkeihin joko junalla tai bussilla.

Tässä kolme reittivinkkiä sinulle, joka tykkäät kävellä merenrantamaisemissa.

Fuengirolan rantakatu Paseo Maritimo on käynyt jo kovin tutuksi.

Benalmádenan satama-alueen rantareitti

Eräs nautinnollisen lämmin sunnuntaipäivä suuntasimme junalla Fuengirolasta naapurikaupunkiimme Benalmádenaan. Vaikka Benalmádena kaupunkina ei kuulu Costa del Solin suosikkeihini, siltikin siellä on kiva ranta-alue, joka tarjoaa satamineen vähän erilaisen rantareitin.

Benalmádenan juna-asema sijaitsee reilun kilometrin päässä rannasta. Matkan varrelle jää yksi Aurinkorannikon lempipuistoistani, Parque de la Paloma. Pakkohan siellä oli piipahtaa tälläkin kertaa. Tykkään tästä kauniista puistosta, jossa kanat, kukot ja kanit juoksentelevat vapaina.

Ihastelin kukkivia puita, moikkasin sympaattista aasia ja seurailin emokanoja, jotka paimensivat pieniä tipusiaan. Pysähdyimme myös kostuttamaan kuumuuden kuivaamia kurkkujamme puiston kahvilaan palmujen varjoon.

Näillä tipusilla ikää ei liene vielä paljoa. Parque de la Palomassa on myös kiva kaktuspuisto.

Paloma-puistosta on enää pieni matka rantaan ja siitä suunnistimme vasemmalle kohti Benalmádenan satama-aluetta. Jos joskus kuljet tästä, kiinnitäpä huomiota rantareitin taidokkaisiin kivetyksiin. Ne ovat kertakaikkiaan upeita taideteoksia mosaiikkeineen ja luonnonkivistä rakennettuine kuvioineen.

Olin kävellyt satama-alueella viimeksi keskitalven hiljaisina kuukausina, kun alueelta puuttui elämä lähes täysin. Toisin oli nyt keväisenä sunnuntaipäivänä, kun ihmisiä oli liikenteessä melkoisesti. Veneet pörräsivät satama-altaassa, ravintoloiden terassit olivat täynnä päivää paistattelevaa kansaa ja asiakkaita näytti riittävän rantalinjan moniin kauppoihin, myös niille lukuisille senegalilaisille katukauppiaille.

Benalmádenan satama-alueen veden päälle rakennetut talot jaksavat minua aina hieman ihmetyttää. Rakennuspaikan lisäksi nämä pyöreälinjaiset talot ovat jotenkin hieman erikoisia. Rakennustyyliä on mahdoton määrittää: maurilaista jäljitelmää vai mitä ihmettä? Siitä voi toki olla montaa mieltä, ovatko ne alueelle sopivia vai eivät. Erilaisia joka tapauksessa.

Kävelimme satama-altaan poikki toiselle puolelle ja sieltä takaisin. Huomasin muuten sataman päässä paikallisen varustamon ilmoituksen laivayhteydestä Benalmádenasta Fuengirolaan. Tuollaisena täyden auringon päivänä olisi ollut kiva tehdä kotimatka laivalla, mutta ikävä kyllä tuona päivänä laivavuoroja ei ollut.

Lampsimme samaa reittiä takaisin juna-asemalle. Kävelymatkaa tuli kaiken kaikkiaan noin kahdeksan kilometriä. Mukava rantareitti keväällä ja kesäisin, jos haluat kuljeskella keskellä vilkasta elämää. Talvikauden hiljaisimpina kuukausina tunnelma on ihan toinen.

Fuengirolasta kävellen Benalmádenaan

Kotoamme Fuengirolan Torreblancasta Benalmádenan keskustaan tulee matkaa vajaat kymmenen kilometriä. Suurimman osan matkasta pystyy kulkemaan aivan rannan tuntumassa. Joissain kohdin joutuu nousemaan portaita ylös kävelytielle, mutta ennen pitkää pääsee taas laskeutumaan alas rantapolulle. Kauaksi merenrannasta ei kuitenkaan tarvitse kertaakaan poistua.

Siinä kohtaa, kun Paseo Maritimo loppuu Carvajalin liikenneympyrään, jatka vaan rantalinjaa lankkuja pitkin ohi uimarantojen, rantatalojen ja -kuppiloiden. Hieman ennen punaruskeaa Hotel World -aluetta joutuu nousemaan portaita ylös katutasoon ellei tahdo kulkea hiekkarantaa pitkin ja osittain kahlailla rantavedessä.

Viime reissulla bongasimme rannalta rantaravintolan, Chirinquito La Perlan, joka oli avannut talven jäljiltä. Tämä paikka tulee vastaan pian tuon elefanttiliikenneympyrän jälkeen. Yksinkertaisen, jo parhaat päivänsä nähneen ravintolan paras puoli on terassi, joka on aivan meren äärellä. Mukava paikka nauttia virkistävää juomaa aaltojen hyväillessä rantaa vieressä.

Torrequebradan kohdilla pääsee jälleen kulkemaan pidemmän siivun rantareittiä pitkin. Viimeksi ihmettelin yhtäkkiä eteen tullutta kuvauskieltokylttiä. Syy selvisi nopeasti vilkaisemalla alapuolelle. Nudistirantahan se siellä oli.

Benalmádenassa rannalla olevan häkkyrätaideteosviritelmän kohdilta käännyimme vasemmalle ja suuntasimme sisämaahan kohti juna-asemaa. Paluumatkan teimme junalla, sillä ainakin minulle näissä kilometreissä oli jo ihan tarpeeksi.

La Cala de Mijaksesta Calahondaan

Olin joskus aiemmin käynyt pyörähtämässä Mijaksen ranta-alueella lähinnä katselemassa sen sopivuutta pidemmälle asumiselle. Tuosta käynnistä jäi mieleen La Cala de Mijaksen sievä alue.

Olisiko siellä rantalinjalla mitä muuta mielenkiintoista? Siitä päätimme lähteä ottamaan selvää päivänä, jolloin aurinko taasen helli täysillä Costa del Solin rantoja.

Kävelimme kotoamme noin kolmen kilometrin matkan Fuengirolan bussiasemalle. Paikallisbusseja Aurinkorannikolla kannattaa todella käyttää. Noin puolen tunnin matka La Cala de Mijakseen maksoi ainoastaan 1,55 euroa. Lippu ostetaan etukäteen bussiaseman lippuluukulta.

Perillä suunnistimme suoraan merenrantaan, josta lähdimme kulkemaan oikealle kohden Calahondaa. Yllätyin reitin helppoudesta. Kulkemamme koko kuuden kilometrin matkan Calahondaan saattoi kulkea rakennettua tasaista lankkusiltaa pitkin. Reitti sopii kuljettavaksi myös pyörällä ja pyörätuolilla.

Harmittelin sitä, ettei tullut uimapukua mukaan, sillä mikäpä olisi ollut pulahtaessa mereen jollakin lukuisista rannoista, joita ohitimme. Ja hiekkarantaahan täällä riitti koko matkan. Ranta toisensa jälkeen tuli vastaamme. Siitä olin hyvilläni, että olin tajunnut ottaa hatun mukaan. Vaikka eletään vasta kevättä, aurinko osaa pilvettömänä päivänä olla jo melkoisen armoton.

Rantojen lisäksi reitin varrella oli tasaisin välein rantaravintoloita, Chirinquitoja, jotka ovat erikoistuneet erityisesti kalaruokiin. Pysähdyimme yhdelle näistä syömään simpukoita ja friteerattuja bogueroneksia, jotka muistuttavat lähinnä meidän muikkuja. Hintataso tuntui olevan täällä kovempi kuin Fuengirolan vastaavissa Chirinquitoissa.

Rantareitillä oli pienin välimatkoin opastauluja, joihin oli merkitty lähimmät bussipysäkit ylemmällä bussien liikennöimällä kadulla. Pysäkkejä on tosi tiheään, joten bussin kyytiin voi hypätä oikeastaan missä kohtaa tahansa.

Nappasimme yhdessä rantakuppilassa vielä pienet oluet eli cañat ennen bussiin menoa. Kiva ja kerrassaan aurinkoinen kävelyreitti tämäkin. Voiko näistä enää lenkkimaastot parantua?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10 kommenttia
keskiviikko, huhtikuu 24, 2019 by

Pääsiäinen Andalusiassa – hieman häkellyttävää kansanperinnettä

Nuoret miehet kantamassa tonnien painoisia Jeesus ja Neitsyt Maria patsaita. Pääsiäiskulkueet täyttävät Andalusian kaupunkien ja kylien kadut.

Olen varmaankin järjiltäni. Vai, mitä olette mieltä siitä, että voin tuijottaa tuntitolkulla Andalusian TV:stä pääsiäiskulkueiden hidasta ja yksitoikkoista menoa pitkin Malagan ja Sevillan katuja? Sadat miehet kantavat satoja Jeesus ja Neitsyt Maria patsasviritelmiä pitkin kaupunkien katuja. Suoraa lähetystä näistä kulkueista voi katsoa Andalusian tv-kanavalta koko pääsiäisviikon, Semana Santan, lähes 24/7 joka ikinen päivä.

Sen lisäksi minun on pitänyt käydä katsomassa kulkueita ja tronojen eli patsaslavettien kantoa livenä Fuengirolan vanhassa kaupungissa ja naapurikaupunki Benalmádenassa. Olen koukuttuneen kiinnostunut tästä vanhasta perinteestä, vaikka en, anteeksi vaan, tästä hieman omituisesta sekamelskasta ymmärräkään oikein yhtikäs mitään.

Jotain äärimmäisen kiehtovaa on siinä, että jopa useita tonneja painavia patsaslavetteja kannetaan jopa usean sadan ihmisen voimin. Ja näin on tehty vuosisatoja. Mitä suurempi kaupunki, sen suuremmat lavaviritelmät ja sitä mittavammat kulkueet.

Benalmádenassa kantajiksi oli kelpuutettu myös naiset.

Korkeat patsasviritelmät huojuvat ja heiluvat kapeilla kaduilla, joissa on tiivis tunnelma reunustoille katsomaan tulleesta yleisöstä. Homma näyttää itse asiassa jopa pelottavalta. Mitä jos tuo valtaisan kokoinen ja painava viritelmä lähtisi tungoksessa kaatumaan?

Menoa tahdittaa yksinkertainen rummutus ja puhallinmusiikki. En voi mitään sille, että soinnista tulee mieleen Kummisetä elokuvien musiikki. Sen lisäksi kulkueiden ympärillä häärää huppupäistä suippolakkiporukkaa, joiden asut yhdistää väistämättä Ku Klux Klanin kaapuihin. Joissain kulkueissa mukana on myös mustiin pukeutuneita naisia.

Suitsukkeen katku täyttää ilman, kynttilän liekit lepattavat patsaslaveteissa ja yläpuolisilta parvekkeilta heitellään ruusun terälehtiä. Väliin soitto lakkaa ja kulkue pysähtyy, kun jostain parvekkeelta lauletaan ylipursuavan tunteenpaloista valitussikermää.

Ja taas meno jatkuu, askel askeleelta, hitaasti metri metriltä. Muutaman kymmenen metrin välein kumautellaan kelloon merkiksi tauosta. Tronot ovat tosiaan niin painavia, että kantajat tarvitsevat lepotaukoja vähän väliä.

Huppupäät ovat päässeet jopa pääsiäisleivokseen.

Kulkueista vastaavat katolisen kirkon hyväksymät veljeskunnat, joista vanhimmat on perustettu jo 1200-luvulla. Mielenkiintoista näissä kulkueissa on jopa ulkopuoliselle välittyvä voimakas yhteisöllisyyden tunne. Jokainen mukanaolija on osa vanhaa perinnettä. Mukana on kaiken ikäisiä pienistä lapsista vanhuksiin.

Pääosin tronojen kantamisesta vastaavat nuorehkot miehet, joille tehtävä on ilmeisemmin kunnia-asia. Joillain paikkakunnilla osa kulkueista jouduttiin sateen vuoksi perumaan. Pettymys oli kantajille selvästi suuri, sillä näinpä aikuisten miesten puhkeavan jopa kyyneliin harmista. Monisatapäiset kulkueet vaativat takuulla valtaisan määrän talkootyötä.

On hienoa, että tällaiset traditiot säilyvät ja jatkavat vuosisataisia perinteitä. Vaikka kaikille kulkueisiin osallistuminen ei edustaisikaan niin voimakkaita uskonnollisia tarkoitusperiä, on siihen osallistuminen selkeästi yksi tapa ilmaista omaa kansallista identiteettiä.

Väkisinkin tuli mieleen, että meillä mietitään sitä, pitäisikö suvivirren laulamisesta kouluissa luopua.

Mukava blogijuttu Espanjan pääsiäisperinteestä löytyy Eevagamunda -blogista täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

4 kommenttia
perjantai, huhtikuu 19, 2019 by

Frigiliana – ehkä se kaikkein kaunein Andalusian valkoinen kylä

Rakastan Andalusian valkoisia kyliä. Siitäkin huolimatta, että ne muistuttavat toisiaan. Viimeisten kuukausien aikana on tullut nähtyä yksi jos toinenkin valkoinen kylä, pueblo blanco, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, eroavatko ne juurikaan toisistaan.

Valkoiset kivitalot jököttävät kerroksittain pitkin rinteitä. Kapeat kujat johdattavat kulkijaa yhä ylemmäs näköalojen aina vain parantuessa. Vuorijono piirtää horisonttia.

Talojen vierustoja myötäilevät kymmenet kukkaruukut, joiden viherkasvit ja kukat tuovat kontrastia muuten valkoiseen maailmaan. Jokunen väriläiskä on saanut sijansa talojen seiniltä.

Elämänmeno kylissä on verkkaista, mitä nyt alemmilla tasoilla keskusaukion ympäristössä turistit hypistelevät matkamuistoja tai paistattelevat päivää ravintoloiden terasseilla. Ylemmillä kujilla on hiljaisempaa. Ehkä kohtaat vain satunnaisen vanhuksen, jonka kanssa voi vaihtaa tervehdykset tai päiväunia vetelevän raukean simasuukissan. Näillä kujilla aika tuntuu pysähtyneen.

Mitä aurinkoisempi keli, sitä valkoisemmiksi ja hohtavimmiksi talot muuttuvat. Ja sitä sinisemmältä talojen väleistä pilkottava sininen taivas näyttää. Kontrasti on jyrkkä ja yksinkertaisuudessaan kaunis.

Juuri tällaiselta näytti valkoisista kylistä ehkä se kaikkein viehättävin, Frigiliana.

Kuuden kilometrin päässä rannikkokaupunki Nerjasta sijaitseva 3000 asukkaan kylä sijaitsee noin 300 metrin korkeudessa vuoristossa. Nerjan linja-autoasemalta pääsee kätevästi bussilla reilun euron hintaan. Tarkista kuitenkin bussien aikataulut. Esimerkiksi sunnuntaisin bussi kulkee vain kuusi kertaa suuntaansa päivän aikana.

Frigiliana oli viehättävä ja kuvauksellinen. Talot olivat hyvinhoidettuja ja lähes joka nurkka pursuili kaikenlaisia pikkusieviä yksityiskohtia. Kameralla riitti töitä huolimatta siitä, että nousu ylemmäs oli hikistä puuhaa auringon ollessa tällä kertaa melkoisen armoton. Toisaalta kirkkaassa auringonvalossa valkoiset kylät ovat minusta parhaimmillaan. Mitä aurinkoisempaa, sen valkoisempaa.

Jäin miettimään sitä, miltä tuollainen kylä näyttäisi iltavalaistuksessa. Romantisoin itseni istumassa lyhtyjen valossa terassilla tähtikirkkaan taivaan alla. Tämä pitäisi kyllä kokea ja päiväretken sijaan jäädäkin yöksi.

Millainen tunnelma mahtaisi olla, kun turistit ovat lähteneet ja rauha palannut pieneen kylään? Siitä pitänee ottaa vielä jossain vaiheessa selvää. Frigiliana oli maineensa veroinen. Andalusian kaunein ja romanttisin kylä, kenties.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

9 kommenttia
tiistai, huhtikuu 16, 2019 by

Täydellinen lomamoodi – rantalomanen Nerjassa

Hola pitkästä aikaa. Päivät kuluvat sellaista haipakkaa, etten edes blogia ole viimeiseen viikkoon ennättänyt päivittämään. Aika vaan soljuu sulavasti ihan tavallisen arjen merkeissä. Kaupassa käyntiä, kotiaskareita, merenrantalenkkejä, kampaajalla käyntiä, muutama päivä vieraiden houstaamista ja jossain välissä vähän shoppailuakin.

Vaihtelevien ja melko viileiden päivien jälkeen sää on vaihtunut lähes helteisiin keleihin. Huomasin, että omasta garderoobistani uupuu kevyitä kesävaatteita ja siksi on pitänyt kierrellä vähän vaatekauppoja kesämekkoa ja -puseroita metsästäen.

Fuengirola on minusta oiva ostoskaupunki. Jos et ole merkkivaatteiden perään, mukavan hintaista kesäretonkia täältä saa kohtuuhinnalla. Erityisen ihastuksissa olen edullisiin pellavavaatteisiin, joista Suomessa saa maksaa usein moninkertaisen hinnan.

Se, mistä itse asiassa piti kertoa, on meidän viikonlopun rantalomanen. Lähdimme ihan ex tempore pikku matkalle inspiroituneena säätiedotuksesta, joka  lupasi viikonlopulle mahtavan lämmintä ja aurinkoista. Mielessä siinsi turkoosinvärinen meri ja pieni rantakaupunki.

Kun ulkomailla asustelee pidemmän aikaa, tuntuu ihan siltä kuin maan sisällä matkatessa tekisi uusia ulkomaanmatkoja. Ainut ero on siinä, ettei tarvitse lentää mihinkään, eikä matkustaa tuntitolkulla. Eikä myöskään maksaa paljoa, niin kuin ei nytkään.

Kissanpäiviä

Löysin meille erittäin kohtuuhintaisen majoituksen Nerjasta, reilun 20 000 asukkaan rantakaupungista 50 kilometrin päästä Malagasta itään.

Tuumasta toimeen, parin yön hotellivaraus sisään ja seuraavana aamupäivänä matkasimme paikallisjunalla kotipysäkiltä ensin Malagan Maria Zampranon rautatieasemalle ja sieltä viereiseltä bussiasemalta Nerjaan. Reilun tunnin mittainen bussimatka kustantaa ainoastaan noin viisi euroa/suunta.

Vähän naureskelimme matkalla, että lähdimme kotoa Fuengirolasta parin päivän rantalomalle. Olen käynyt Nerjassa muutama vuosi takaperin ja siitä jäi ihan positiivinen kuva. Edellisen matkani pääsyy oli Nerjan merkittävin nähtävyys tippukiviluolat.

Tällä kertaa halusin käydä Nerjasta muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Frigilianassa. Tätä piskuista vuoristokylää pidetään yhtenä Andalusian kauneimmista valkoisista kylistä ja ihastuttavahan se olikin. Frigilianasta tulossa juttua vähän myöhemmin.

Parasta Nerjassa ovat kauniit rannat ja näköalat. Ja onhan Nerjassa toki muutakin kauneutta.

Jänskäsin vähän valittua majapaikkaamme. Ydinkeskustassa sijaitseva Mena Plaza hotelli oli saanut booking.comissa loistavat arvostelut, eikä 54 euron vuorokausihinta parvekkeellisesta huoneesta aamiaisella päätä huimannut. Se mikä vähän arvelutti oli hotellin vain kahden tähden luokitus.

Ennakkoluulot olivat turhaa. Oikeastaan en tajua, miksi hotelli on luokiteltu noin alas, sillä kolme tähteä sille olisi kuulunut mennen tullen. Mena Plaza on siisti ja melko uusi hotelli. Sijainti ydinkeskustassa on loistava lähellä linja-autoasemaa, rantaa sekä ravintola- ja ostoskatuja. Sängyt olivat hyvät ja buffetaamiainen parempi kuin monissa neljän tähden hotelleissa. Plussaa myös huoneen tyhjästä jääkaapista, jonne sai mukavasti cavan ja vesipullot kylmään. Ainut miinus oli, ettei missään mainittu, että hotellin katolla oleva uima-allas oli remontissa.

Nerja on viehättävä lomakaupunki. Ehkä liian pieni pidempään asumiseen, mutta mataline taloineen ja viehättävine katuineen täydellinen lomakohde erityisesti, jos pidät auringosta ja rannoista.

Kauniit kallioiden reunustamat hiekkapoukamat, upeat näköalat ja lukuisat kiinnostavan näköiset ravintolat saivat ainakin meidät viihtymään. Ja pilvettömältä taivaalta hehkuva aurinko käänsi parhaimman lomamoodin päälle.

Mena Plaza hotelli Nerjassa on yli 300 ravintolaa, mistä valita. Lomatunnelmissa.

En tiedä tekeekö Nerjaan enää kukaan suomalaisista seuramatkajärjestäjistä matkoja, sillä suomen kieltä ei juurikaan kaduilla kuulunut. Kaupunki näytti olevan englantilaisten, saksalaisten ja ruotsalaisten suosiossa ainakin kaduilla kuultujen kielten perusteella.

Nerjan kaupunki mainostaa itseään Euroopan parhaalla ilmastolla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Nerjan sijainti on muita Costa del Solin kaupunkeja lämpimämpi ja kosteampi. Tästä syystä ympäristö on täynnä hedelmä- ja vihannesviljelmiä, mm. avokado- ja mangopuita näytti olevan vähän kaikkialla.

Vieraassa kaupungissa ruokapaikan löytäminen on aina tuuripeliä. Tällä kertaa meillä kävi mäihä. Bongasin keskustasta pelkistetysti sisustetun Pápalo -nimisen ravintolan. Seinään kiinnitetty aasialaisvivahteinen ruokalista herätti kiinnostusta, sillä tässä kohtaa meitä on alkanut perinteinen andalusialainen keittiö tapaksineen jo vähän kyllästyttää.

Perfecto, tekisi Pápalosta mieli sanoa. Kauniita annoksia, jotka tarjoiltiin kauniilta astioilta, makumaailmaltaan vivahteikasta hieman erilaista fuusiokeittiötä, ystävällistä palvelua eikä mitään kohtuuttoman hintaista. Ravintola on avannut ovensa viime joulukuussa.

Seuraavana iltana päätimme vähän säästää ja mennä edullisesti pizza/salaattilinjalla. Nyt ei mennyt ihan putkeen, mutta niinhän se on, että sitä saa mitä tilaa. Aina ei onnistu syömään halvalla hyvin, ei edes Espanjassa.

Pápalo oli meille mieleen.

Nerjan keskustassa, meren äärellä, on upeista näköaloistaan tunnettu Balcón de Europa, Euroopan parveke, josta tosiaan avautuu ihastuttava näkymä alas merelle. Minun teki viimeisenä iltanamme mieli mennä istuskelemaan jonnekin rannan yläpuolella sijaitsevista ravintoloista, joista avautuu hienot näkymät merelle.

Yleensä näissä näköalapaikoissa saa maksaa ”näköalalisää”, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että juomien hinnat ovat roimasti kalliimpia kuin missään muualla. Balcón de Europan vasemmalla puolella on pieni kahvila/baari Calabella. Sisustus on jäänyt menneille vuosikymmenille, eikä paljoa houkuttele poikkeamaan sisään. Mutta mene kuitenkin.

Kahvilan perällä ulkoterassilla ei ole kuin muutama pöytä, mutta ne sijaitsevat parhaimmalla mahdollisella näköalapaikalla. Ja mikä parasta, tässä paikassa ei rokotettu hinnoilla. Neljän euron mojitossa jäämurska oli nuijittu käsin, mutta maku oli aito. Enpä keksi äkkiseltään parempaa paikkaa siemailla drinksua pimenevässä etelän illassa.

Balcón de Europa Täydellinen mojitohetki.

Nerjasta kannattaa käydä. Kaupunki on pieni, joten huippusesonkina se on varsin aika täysi ja tukkoinen. Jos voit, mene syksyllä tai näin keväällä ja mieluiten aurinkoisella säällä. Nerja on idylli aurinkoisesta rantakaupungista. Turkoosin värinen kirkas meri houkuttelee, vaikka ei niin rantaihminen olisikaan. Lomatunnelma on taattu.

Aiemmasta Nerjan reissusta voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 kommenttia
lauantai, huhtikuu 13, 2019 by