Browsing Category

Espanja

Espanja Majoitus ulkomaat

Viiden tähden hotelli, joka ei ihan täyttänyt odotuksia

sunnuntai, 23 huhtikuun, 2023

Kun hotelli kertoo olevansa viiden tähden hotelli, ainakin minulla odotukset ovat korkealla. Rahalleen toivoisi saavansa täyden vastineen niin viihtyisyydessä, palvelun tasossa kuin palvelutarjonnassa. Yleensä näin onkin, mutta joskus vähän notkahtaa. Näin ikävä kyllä kävi tässä hiljattain.

Teimme ystäväni kanssa tämän vuotisen kevätmatkamme Pohjois-Espanjan Bilbaoon. Meistä täti-ihmisistä on kehkeytynyt melkoisia herkkupeppuja hotellien suhteen, joten tälläkin kertaa olimme valmiit maksamaan vähän enemmän miellyttävästä miljööstä. Muutaman päivän lomalla on ihanaa hypätä hetkeksi arjen yläpuolelle nautiskelemaan pienestä luksuksesta ja siinä jos missä hyvällä hotellilla on iso rooli.

Päädyimme keskustan paraatipaikalla sijaitsevaan hotelli Radisson Collection Bilbaoon, viiden tähden hotellina itseään mainostavaan ketjuhotelliin. Hotelliin oli viime vuonna tehty iso remontti ja kaikki olikin noin päällisin puolin kunnossa. Ikävä kyllä pinnan alta tuli esille asioita, jotka eivät kuulu tämän tasoiseen hotelliin.

Huoneemme oli melko mukavan kokoinen, mutta näköaloissa olisi ollut toivomisen varaa. Huoneemme oli sisäpihalle päin ja vähän pimeä. Lisähinnalla olisi saanut parempaa sijaintia ja enemmän luonnonvaloa, joten tähän oli tyytyminen.

Muuten huone oli melko perustasoa, ellei peräti vähän tylsä. Olisin kaivannut enemmän viihtyisyyttä lisääviä elementtejä, kuten vaikkapa kauniita tekstiileitä. Ainakin minusta pelkästään peitot ja valkoiset lakanat sängyillä tuntuivat riisutuilta.

Ihmettelin myös peittoni ylisuurta pussilakanaa. Olivat ilmeisesti laittaneet vahingossa parisängyn peiton pussilakanan. Monissa tasokkaissa hotelleissa sängyt ovat erityisen miellyttäviä nukkua. Täällä ei sänkykään tehnyt vaikutusta. Tässä kohtaa neljä tähteä.

Kumma juttu muuten nykyisin, että siivouksessa on yllättävän monessa hotellissa toivomisen varaa. Niin täälläkin. Viiden tähden hotellissa ei toivoisi näkevänsä pölyisiä pintoja tai roiskeisia suihkuseiniä. Palkataanko ihmisiä liian vähän vai onko tässäkin kenties kyse paljon puhutusta työvoimapulasta?

Kaltaiselleni kahvin suurkuluttajalle kahvikone huoneessa oli plussaa. Sen sijaan miinusta huonekohtaisen ilmastoinnin puuttumisesta. Jouduimme nukkumaan ikkuna auki saadaksemme yöksi viileyttä huoneeseen.

Kylpyhuone oli kivan kokoinen ja näköinen kultaisine hanoineen ja malja-altaineen. Tosin meitä hieman ihmetytti altaiden korkea sijoitus. Ne olivat satakuusikymmensenttiselle sen verran ylhäällä, että kasvoja pestessä joutui vähän kurkottelemaan ja samalla sai kummasti lattian kastumaan.

Ensimmäisenä aamuna sain lattian kyllä kastumaan vähän reilumminkin. Menin meistä ensimmäisenä suihkuun, enkä shampoo päässä huomannut, ettei kaikki toiminut toivotulla tavalla. Ensinnäkin viemäri ei vetänyt kunnolla. Sen seurauksena vesi kertyi suihkunurkkauksen lattialle ja siitä eteenpäin kylppäriin, koska suihkutilan ovi ei mennyt kunnolla kiinni.

Siinä vaiheessa kun huomasin ongelman, meillä oli kylppärissä jo kunnon tulva ja vesi oli saavuttanut jo kylppärin oven. Olikin sitten ensimmäinen kerta, kun viiden tähden hotellissa aloitan ensimmäisen aamuni luuttuamalla kylppärin lattiaa. Onneksi lisätulvaa välttääksemme toinen meistä pystyi ottamaan aamusuihkun ammeessa. Tässä kohtaa kolme tähteä.

Yritimme soittaa asiasta respaan, mutta huoneemme puhelin ei toiminut. Menimme sitten ennen aamiaiselle menoa raportoimaan asiasta. Ongelma luvattiin hoitaa ja mikäli vikaa ei saataisin korjattua, saisimme vaihtaa huonetta. Hyvä näin, homma hoidossa.

Vai oliko? Kun palasimme myöhäisiltapäivällä kaupungilta takaisin hotelliin, menimme respaan kysymään asiasta. Kukaan ei tuntunut tietävän asiasta yhtään mitään eli jos tästä voi jotain päätellä, asian eteen ei oltu tehty yhtikäs mitään. Vasta nyt huoneeseemme lähetettiin parikin korjausmiestä ja jouduimme kiltisti odottelemaan saataisiinko vika korjattua.

Puolisen tuntia myöhemmin, meille kerrottiin, että todo bien, joten huoneenvaihtoon ei tarvinnut onneksi ryhtyä. Se on selvä, että hotelleissa tulee eteen aina kaikenlaista, mutta asian hoidosta jäi kieltämättä vähän huono kuva. Tälle vain kaksi tähteä.

Jos joku asia tässä hotellissa oli onnistunut, se oli aamiainen. Nautimme kaikkina aamuina suunnattomasti rauhallisesta aamiaistilasta, erinomaisesta tarjonnasta ja ylen ystävällisestä henkilökunnasta. Vaikka aamiaispöydän tarjonta ei ollut laajimmasta päästä, tuotteet olivat laadukkaita ja herkullisia.

Muistelen lämmöllä parasta koskaan syömääni juustokakkua. Ja vieläkin harmittaa, että huomasin vasta toiseksi viimeisenä aamuna, että aamiaisella oli tarjolla aitoa samppanjaa.

Mukava lisä oli erilliseltä listalta tilattavat annokset, kuten vaikkapa ne kuuluisat Benedictin munat tai kauniit bowlit. Aamiaista saattoi myös nauttia viihtyisällä ulkoterassilla. Nautinnollisella aamiaisella todella tunsi olevansa tasokkaassa hotellissa. Aamiaiselle viisi tähteä.

Sen sijaan hyvässä hotellissa ei tuntenut olevansa, kun eräs ilta palasimme kuumissamme ja väsyneinä huoneeseemme. Huone oli siivoamatta ja kaikki yhtä hyrskyn myrskyn kuin lähtiessämme. Ystäväni lähti jälleen respaan valittamaan asiasta ja jälleen me kärvistelimme odottamassa pääsyä huoneeseemme.

Menimme nauttimaan drinkit yläkerran terassille saamillamme drinkkikupongeilla. En huomannut ottaa takkia mukaan ja vasta ylhäällä totesin, että puuskittain puhaltava tuuli teki ulkona istumisesta vähän vilakkaa.

Kysyimme tarjoilijalta, että voisimmeko mennä nauttimaan juomamme ravintolan sisätiloihin. Vastaus oli minusta hieman omituinen ottaen huomioon, ettei sisällä näyttänyt yhtä pariskuntaa lukuunottamatta olevan ketään muuta. ”Sisätilat ovat tarkoitettu vain ruokailijoille. Jos menisimme syömään, siinä tapauksessa voisimme siirtyä sisälle.”

Se siitä hyvästä asiakaspalvelusta. Värjöttelimme siis kylmissämme ulkosalla. Siivoamisen unohtamisesta ja henkilökunnan joustamattomuudesta kaksi tähteä.

Hotellin yleiset tilat olivat hieman hajanaiset, vaikkakin ihan kivasti sisustetut. Alakerran aulassa oli pienehköjä erillisiä tuoliryhmiä, mutta varsinaista avaraa lobbya jäin vähän kaipaamaan. Sävymaailma oli melko tumma, joka teki tiloista jopa synkkiä. Sisustukselle neljä tähteä.

Radisson Collection Bilbao on ihan ok kaupunkihotelli, mutta ei ikävä kyllä ainakaan meidän kokemusten perusteella yltänyt viiden tähden hotelliksi. Krantut täti-ihmiset ottaisivat armotta pois yhden tähden, sillä toiveemme eivät tällä kertaa täysin toteutuneet.

Hotelliyö kahden hengen perushuoneessa aamiaisella maksoi maaliskuussa 186 euroa vuorokaudelta.

Espanja Museot Taide

Häikäisevä Bilbaon Guggenheim-museo

sunnuntai, 9 huhtikuun, 2023

Ennen Bilbaon matkaa luin useita juttuja Bilbaon Guggenheim -museosta. Tämä modernin taiteen museo näytti jakaneen kävijät selvästi kahteen vastakkaiseen ryhmään: museota joko ylistettiin tai sitten sitä pidettiin täytenä floppina. Makuja on monia, mutta itselleni erityisesti upea museorakennus sai aikaan suuria tunteita.

Olipa kerran vähän nuhjuinen teollisuuskaupunki, joka kärvisteli 90-luvun laman kourissa. Teollisuudella ei mennyt niin hyvin kuin aiemmin, eikä verotuloja virrannut kaupunkiin entiseen malliin. Sen sijaan, että alueen hallinto olisi jäänyt toimettomana odottamaan parempia päiviä, se lähti ennakkoluulottomasti etsimään uusia tulonlähteitä.

Samaan aikaan Guggenheim-säätiö etsi sijoituspaikkaa uudelle modernin taiteen museolle. Loppu onkin sitten menestyshistoriaa kaupungista, joka pesi kasvonsa ja heräsi kuin Tuhkimo loistoonsa. Bilbaosta tuli yksi Espanjan merkittävistä matkailukaupungeista.

Vuonna 2022 Bilbaon Guggenheim-museossa vieraili 1 289 147 kävijää. Voi olla, ettemme mekään ystäväni kanssa olisi keksineet valita Bilbaota matkakohteeksi ilman sen kuuluisaa taidemuseota.

Sopimus Baskimaan hallinnon ja Guggenheim-säätiön kanssa allekirjoitettiin 1991. Museon suunnittelu-urakka annettiin kanadalais-yhdysvaltalaiselle arkkitehdille Frank Gehrylle. Jotain hankkeen haasteellisuudesta kertoo se, ettei rakennuksen kaarevien pintojen lujuuslaskelmia voitu tehdä perinteisin menetelmin, vaan se suunniteltiin kokonaan tietokoneella.

Ei taida museossa olla yhtään suoraa seinää.
Kiveä, lasia ja lähes 43000 titaanilaattaa.

Huikean rakennuksen avajaisia päästiin viettämään Nerviónjoen rannalla 1997. Sitä ennen Bilbaon kaupunki oli satsannut kaupunkikuvaan ja valmistautunut monella tapaa ottamaan turisteja vastaan. Satama ja teollisuusalueet siirrettiin kauemmaksi, saastunut Nerviónjoki puhdistettiin, uusia siltoja rakennettiin joen yli, lentokenttää parannettiin, kaupunkiin saatiin metro ja palveluita kehitettiin mm. perustamalla uusia hotelleja.

Kaikki tämä kannatti. Ensimmäisen viiden toimintavuotensa aikana Guggenheimin museo toi tuloja yli miljardi dollaria, mikä on kymmenen kertaa enemmän kuin museon rakennuskustannukset. Lisäksi Baskimaa sai tuona aikana museon ansiosta yli 190 miljoonaa dollaria verotuloja.

Bilbaon Guggenheim museo on jo itsessään nähtävyys. Moniulotteinen rakennus on kooltaan valtava, mutta ei millään muotoa raskas. Kaarevat linjat tekevät siitä ilmavan ja auringon valossa kiiltelevät titaanilevyt saavat museon näyttämään suorastaan keveältä. Rakennus on muuten päällystetty 42.875:llä suorakaiteenmuotoisella titaanilevyllä.

Arkkitehti Gehry on ollut melkoinen uuden ajan Gaudi. Mielikuvitukselle on annettu sijaa ja kaarevilla muodoilla on leikitelty ilman rajoja. Jostain kulmasta katsottuna rakennus näyttää laivalta, toiselta reunalta se on kuin scifi-leffan avaruusasema ja jostain perspektiivistä rakennus tuo mieleen sukellusveneen.

Minulle tämä rakennus oli varmasti yksi mielenkiintoisimmista ja omalla tavalla myös kauneimmista koskaan näkemistäni rakennuksista. Joka tapauksessa kyse on ainutlaatuisesta kokonaisuudesta, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.

Jäin harmittelemaan sitä, etten ymmärtänyt tulla katsomaan Guggenheimia iltavalaistuksessa.

Joen puoleisella sivustalla museon vieressä tepastelee jättiläishämähäkki. Louise Bourgoisin 8-jalkainen ”Maman” näytti olleen valmiina munintaan.

Museon sisäänkäynnin edustalla kävijöitä ilahduttaa valtaisan kokoinen kukilla päällystetty länsiylämaanterrieri. Kyse on on Jeff Koonsin teoksesta ”Puppy”, joka alunperin tehtiin museon avajaisia varten. Taideteos saavutti kuitenkin niin suuren suosion, että se päätettiin jättää pysyväksi ja siitä tuli museon tunnistettava maskotti.

Kahdesti vuodessa Puppy saa uuden kukkaverhoilun. Ihan pikkuhommasta ei ole kyse, sillä jättiläismäiseen teokseen menee jopa noin 38000 kukkaa.

Maman on valmiina munimaan.
Puppy ottaa museovieraat vastaan.

Museorakennuksen ja sen ympäristön tutkimiseen sai jo vierähtämään melkoisesti aikaa, mutta kyllä sai 16 euron hintaiselle pääsymaksulle katetta sisälläkin. Itseäni ilahdutti erityisesti katalonialaisen Joan Mirón näyttely. Pidin myös itselleni tuntemattoman, itävaltalaissyntyisen Oskar Kokoschkan maalauksista.

Kovin mielelläni olisin viipynyt paljon pidempään japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman installaatiohuoneessa. Valitettavasti tuonne oli jatkuva jono, joten sisälläoloaikaa oli ymmärrettävästi rajoitettu.

Mielenkiintoinen kokemus oli myös ala-aulan valtaisa taidekokonaisuus, Richard Serran ”The matter of time”. Koko taideteoksen pääsi kulkemaan läpi pitkin sen kaareutuvia käytäviä, jotka levenivät ja kapenivat vuorotellen.

Richard Serran teokseen pääsee konkreettisesti sisään.
Jeff Koonsin Tulppaanit taustalla. Etualalla toisenlaiset tulppaanit 🙂
Muotoilussa riitti ihmeteltävää myös sisäpuolella.
Yayoi Kusama sai häikäistymään.
Olipas kiva taidekokemus.

Vaikka et olisikaan mitenkään erityisen taidemuseo-orientoitunut, Bilbaon Guggenheim-museo kannattaa nähdä. Kokonaisuus on sen verran valtaisa, että ihmeteltävää riittää koko rahan edestä. Mukava oli myös itse Bilbaon kaupunki. Ja kyllähän tuolla Baskimaallakin olisin viihtynyt pidempään. Siitä lisää täällä: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2023/04/01/bilbao-ja-baskimaa-vahan-erilaista-espanjaa-ruuan-ja-kulttuurin-kaupungeissa/

Arvatkaapa jäinkö miettimään, olisiko Helsingin sittenkin pitänyt…

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Ruoka ja viini

Bilbao ja Baskimaa – vähän erilaista Espanjaa ruuan ja kulttuurin kaupungeissa

lauantai, 1 huhtikuun, 2023

Ulkona pyryttää lunta ja pakkanen paukkuu. Keväästä ei tietoakaan. Hetken mielijohteesta talviangstin vaivaamana laitoin ystävälleni viestin: ”Lähetäänkö matkalle?” ”Saman tien tuli vastaus: ”Lähetään”. Me tyttöset suuntasimme tällä erää Pohjois-Espanjan Bilbaoon ja käytiin kurkkaamassa myös vähän Baskimaan muita kaupunkeja.

Jos joku matkakohde on pompsahtanut esiin spontaanisti, niin tämän matkan kanssa kävi juuri näin. Istuttiin ystävän kanssa nokatusten miettimään minne lähdettäisiin. Ei liian pitkää lentoa, aurinko ja lämpö olisi hyväksi, samoin sellainen paikka, jossa kumpikaan ei ollut käynyt. Kulttuuritarjonta olisi kiva lisä.

Kuinka sattuikaan, että ystäväni avasi tabletilleen Espanjan kartan. (Osaankohan enää minnekään muuanne matkustaa?). Ranskan rajan tuntumasta, maan pohjoisosasta nousi yllättäen esiin Bilbao, kaupunki, josta emme tienneet juurikaan mitään. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, olin kuullut siellä sijaitsevasta Guggenheimin museosta.

Meistä molemmista Bilbao kuulosti kiinnostavalta. Emme kumpikaan olleet koskaan käyneet Baskimaalla. Minulle kävisi oikein hyvin kaupunkikohde, joka on profiloitunut ruoka- ja kulttuurikaupunkina.

Paria päivää myöhemmin meillä oli lentoliput hankittuna ja hotellimajoitus varattuna. Bilbaoon ei ikävä kyllä pääse suorilla lennoilla, vaan konetta joutuu vaihtamaan jossain päin keskistä Eurooppaa. Parhaat vaihtoehdot löysimme Lufthansan lennoista Münchenin kautta.

Päälle vielä miellyttävä hotelli keskeiseltä paikalta, niin avot. Täti-ihmiset olivat valmiita hyppäämään uuteen seikkailuun. Bilbao – here we come!

Voi miten hyvää teki nähdä maaliskuussa kukkia ja värejä.
Bilbao sijaitsee Nervión joen rannalla lähellä Biskajan lahtea.
Rannan värikkäistä taloista tuli mieleen Girona.

Bilbaon lentokentältä otimme taksin ja pyysimme viemään meidät Radisson Collection hotelliin. 12 kilometrin matka taittui nopeasti ja hetken päästä hyppäsimme pois Bilbaon yhdellä vilkkaimmista keskustan kaduista, Gran Vialla. Muuten hyvä, paitsi että seisoimme NH Collection hotellin edessä. No ei mitään. Hotellin respa tilasi meille uuden taksin, jolla ajoimme loppumatkan kadun toisessa päässä olevaan oikeaan osoitteeseen.

Tästä starttasi muutaman päivä kaupunkiloma aidossa ja eläväisessä Espanjan 10. suurimmassa kaupungissa, jossa asuu yli 345 000 asukasta. Olimme myös Baskimaan sydämessä, jossa espanjan lisäksi puhutaan baskikieltä euskaraa ja jolla on vahva kansallinen identiteetti. Onneksi rauha laskeutui maahan 2011, jolloin terroristijärjestö ETA ilmoitti lopettavansa aseelliset taistelut itsenäisyyden ajamiseksi.

Nykyisin Baskimaa on yksi Espanjan vauraimmista alueista, jossa bruttokansantuote on korkea ja työttömyys maan pienintä. Turisti huomaa hyväkuntoiset talot, siistin ja huolitellun katukuvan sekä etelää ehkä himpun korkeamman hintatason. Pidin Bilbaoa myös turvallisen tuntuisena kaupunkina.

Bilbaon viehko vanha kaupunki, Casco Viejo, on kaupungin ehdoton ykköspaikka.
Vanhan kaupungit kauniit kadunnimikyltit.

Ruokamatkaajalle baskilaisuus tulee näkyviin paikallisessa pintxo-kulttuurissa. Täältä ovat tikkutapakset, pintxot, kotoisin. Kyse on patonginpalalle kootusta leipäsestä, jossa voi olla päällisenä mitä vaan. Bilbao on täynnä pieniä pintxo-baareja ja tuntui, ettei kaupungista sellaista ravintolaa löydykään, jossa ei olisi pintxo-tiskiä. Tapasten hinnat olivat kahden euron hujakoilla kappaleelta. Mm. vanhan kaupungin Plaza Nuevalla on laaja keskittymä pintxo-baareja.

Matkalla tutustuin myös uuteen viinityyppiin, baskilaiseen Txakoliin, joka sopii erinomaisesti pintxojen kyytipojaksi. Kyse on pirskahtelevasta, raikkaasta valkkarista, joka juodaan nuorena ja jonka maussa on vihreää omenaa, päärynää ja yrttejä. Jotkut Txakolit olivat mukavasti mineraalisia ja hapokkaita.

Ruuasta kiinnostuneen kannattaa käydä katsastamassa alunperin 1929 rakennettu Mercado de la Ribera kauppahalli, josta tosin enää on jäljellä vain ulkokuori. Kauppahallissa pääsee tutustumaan ruokaan liittyvään paikalliseen elämänmenoon tai ainakin voi käydä kuolaamassa runsaita merenelävien tiskejä. Kannattaa myös maistella muutama pintxo kauppahallin erillisessä ravintolaosastossa.

Plaza Nuevalla on mittava määrä pintxo-baareja.
Ravintola La Olla jäi mieleen maukkaista annoksista ja hyvästä palvelusta.

Bilbaon ykkösnähtävyys on ehdottomasti kanadalais-yhdysvaltalaisen arkkitehdin Frank Gehryn ihmeellinen luomus, Guggenheimin taidemuseo. Vaikka et mikään erityinen taiteenystävä olisikaan, tämä museo on must, sillä itse rakennus itsessään on jo huikea. 33000 titaanilevyllä päällystetty rakennus on erityisesti auringonvalossa kirjaimellisesti häikäisevä ilmestys. Kirjoitan museosta ihan oman jutun, sillä sen vaikutus koko Bilbaoon on ollut merkittävä.

Toinen asia, joka Bilbaossa pitää ehdottomasti kokea on kiertely vanhan kaupungin, Casco Viejon kaduilla. Kadut ovat täynnä kauniita (yllättävän hyväkuntoisia) vanhoja rakennuksia sekä kivijalkakauppoja. Baskilaisilla näyttää olevan ihan omaleimainen parvekekulttuuri, jota roikkuvat viherkasvit kaunistavat entisestään.

Bilbao on selvästi erilainen kuin esimerkiksi Espanjan eteläosa. Nervión joen rannalla sijaitseva kaupunki värikkäine taloineen muistutti minusta Gironaa. Joillain aukioilla, plazoilla, tuntui taas siltä kuin olisi oltu Italiassa. En osaa selittää, mutta tunnelma oli jotenkin erilainen kuin Espanjan eteläosissa, vaan ei ollenkaan huonolla tavalla.

Yksi asia täällä oli kuitenkin samanlaista kuin etelässä. Kaikkialla soljuva puheensorina ja ihmisten iloisuus ja hyväntuulisuus on niin tunnusomaista joka puolella Espanjaa. Elämän kepeys, joka pursuaa terasseilla, kaduilla ja ravintoloissa on vaan niin kadehdittavaa. Ja tämä elämänilo ei näytä olevan iästä kiinni. Ystäväni kanssa rakastuimme eläkeläisryhmiin, jotka perjantai-iltana suuntasivat sankoin joukoin parhaisiin pukeutuneina paikallisille terasseille.

Terassielämä ja hyväntuuliset ihmiset kaikkialla, asioita joita Espanjasta jään aina kaipaamaan.
Cafe Iruña on kaupungin vanhimpia kahviloita.
Tässä se on, Bilbaon merkittävin nähtävyys, ihmeellinen Guggenheim museo.
Bilbaossa kohtaa jättiläishämähäkin…
… ja jättiläisterrierin.
Taidetta vähän kaikkialla.
Kannattaa piipahtaa myös Bilbaon Santiago katedraalissa.

Bilbao sijaitsee joen varrella, mutta mikäli kaipaat merenrantaa, pitkä matka ei ole sinnekään. Eräs kaunis päivä matkasimme metrolla Bilbaon esikaupunkialueelle Getxoon ja siellä Algortan alueelle, missä sijaitsee kaupunkilaisten suosima ranta-alue Ereaga. Saman metrolinjan varrelta, sen päätepysäkin läheisyydestä, löytyy myös toinen merkittävä ranta-alue, Plenzia.

Algortassa on jäljellä vanha satama ja sen kalastajakylä. Menimme tänne lauantaina ja tuntui, että koko kylä ja sen lähialueen ihmiset olivat kokoontuneet nauttimaan kauniista ilmasta ja pintxoista vanhan kaupunginosan kapeiden kujien baareihin. Mikä ettei, sopi meillekin. Kun kaikille ei näyttänyt olevan tilaa terasseilla, ihmiset istuskelivat syömässä ja juomassa portailla ja katujen reunuksilla. Tuli jälleen mieleen eräs Suomi ja sen rajatut anniskelualueet…

Vamos a la playa. Tällä kertaa Bilbaon esikaupunkialueella Algortassa.
Kadut täynnä iloisia viikonlopun viettäjiä.
Algortan vanhassa osassa oli paljon kauneutta.

Bilbao sijaitsee aivan Ranskan rajan läheisyydessä ja koska täällä oltiin, tuntui hyvältä ajatukselta piipahtaa katsomaan, miltä Baskimaa näyttäisi rajan toisella puolen. Ilmoittauduimme järjestetylle retkelle, jonka aikana käytiin myös toisessa merkittävässä Espanjan baskikaupungissa, San Sebastianissa.

Tällaiset järjestetyt retket ovat helppoja. Ei tarvitse kuin raahautua bussiin, joku toinen huolehtii kaikesta. Mutta niillä on se toinen huono puoli, kiinnostaviin paikkoihin tutustumiseen jää aina ihan liian vähän aikaa. Niin nytkin.

Ihastuimme kumpikin hienostuneeseen rantakaupunki Biarritziin, mutta kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt juurikaan aikaa. Toinen mielenkiintoinen Ranskan puolen baskipaikkakunta oli pieni kylä Saint-Jean-de-Luz, jonka tunnetuin asukas lienee aikoinaan ollut Ludvig XIV ja jossa hänet myös vihittiin vuonna 1660.

Retkemme viimeinen etappi oli ainakin ensivaikutelmaltaan viehättävä San Sebastian. Jos kaipaat samanoloista kaupunkielämää kuin Bilbaossa, mutta toivot rantakohdetta luulenpa, että San Sebastian on siinä tapauksessa oiva valinta. Ja kuten Bilbaossa, ei ole ravintoloista pulaa täälläkään. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta San Sebastianilla on jopa vieläkin korkeampi maine kulinarismin mekkana kuin Bilbaolla.

Ainakin tällä retkellä tuli todistettua, miten paljon kauniita kaupunkeja molemmin puolin rajaa onkaan ja vain pienen välimatkan päässä toisistaan. Automatkailijalle alue on mahtava yhdistelmä. Kaksi maata ja paljon nähtävää vajaan 200 kilometrin säteellä.

Ai, että mistäkö tiedän, että tultiin Ranskan puolelle?
Ei ihme, että Biarritz on kuuluisa rantakohde.
Saint-Jean-de-Luzissa vietettiin kiireetöntä sunnuntaipäivää.
Myös kalastajan vapaapäivä.
San Sebastianista jäi mieleen kauniit rannat…
… ja vilkkaat ravintolakadut.
Tuulitukat San Sebastianissa.

Mutta palataanpa vielä Bilbaoon. Pidin kovin tästäkin espanjalaisesta, aidosta kaupungista. Ainakaan näin kevätaikaan, turisteja ei paljoa katukuvassa näkynyt. Ainut, mikä jäi harmittamaan, että monta sellaista asiaa jäi tekemättä ja näkemättä, mihin emme muutamassa päivässä millään ehtineet. Ja ruokamaailmaakin ehdimme vain pintaraapaisemaan.

Nälkä jäi. Bilbao ja koko Baskimaa tarvitsevat enemmän aikaa ja matkapäiviä. Aikoinaan ihastuin naapurimaakuntaan Kataloniaan. Nyt voisin hyvinkin tarttua mielenkiintoiseen Baskimaahan ja tutustua siihen paremmin. Mies huutaa vierestä, että Galiciakin on vielä näkemättä. Voi Espanja, olet sinä melkoinen runsaudensarvi.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret

Teneriffan ihastuttavat puutarhat

lauantai, 11 maaliskuun, 2023

Yksi mieluisimmista paikoista, joihin matkoillani yleensä aina suuntaan, ovat puutarhat. Rakastan niissä kasvimaailman muotojen moninaisuutta, valon ja varjon kiehtovaa leikkiä, kukkia ja värejä. Joulukuu Teneriffalla oli kaiken muun ihanuuden lisäksi kaltaiselleni viherhypettäjälle myös puutarhajuhlaa. Ja kieltämättä kyllähän se tuntuu ihanalta, kun keskitalvella palmut huojuvat ja kukat tuoksuvat.

Santa Cruzin palmupuutarha Palmetum

Jos ehdit käymään Teneriffalla vain yhdessä puutarhassa, ota kohteeksi saaren pääkaupungin Santa Cruzin palmupuutarha Palmetum. Kaupungin merivesialtaiden vieressä sijaitsevalla 12 hehtaarin alueella on mielenkiintoinen kokoelma erilaisia palmuja, mutta myös muita eksoottisia kasveja eri puolilta eteläistä pallonpuoliskoa. Yli 2000 erilaisessa kasvilajissa riittää katsottavaa vähän pidemmäksikin aikaa.

Puutarhan kasvit on sijoiteltu maantieteellisen sijainnin perusteella. Samalla sai mukavan läpileikkauksen esimerkiksi Madagascarin ja Karibian kasvillisuuteen. Puutarhaa pidetäänkin yhtenä maailman parhaista trooppisten palmujen kokoelmana.

Oli hauskaa käyskennellä alueen polkuja pitkin, sillä tuntui kuin olisi oikeasti kävellyt tropiikissa. Tunnelmaa lisäsivät vesiputoukset ja lammet sekä käyntihetkellä hellelukemiin yltänyt päivälämpötila. Alueella ei ole kahvilaa, joten ota omat piknic-eväät mukaan. Puiston laitamilla on penkkejä, joilla on kiva evästää ja katsella kauniita merimaisemia.

Sisäänpääsymaksu joulukuussa 2022 oli aikuiselta kuusi euroa.

Santa Cruzin kaupunkipuisto Parque García Sanabria

Santa Cruzin keskustasta löytyy toinenkin kiinnostava puutarha, Parque García Sanabria. Tämä puisto puutarhoineen edustaa kaupunkipuutarhoja, jotka ovat kuin asukkaiden olohuoneita. Mistään ihan pienestä pläntistä tässäkään ei ole kyse, vaikka kaupungin ydinkeskustassa ollaankin. Noin 6,8 hehtaarin kokoinen puutarha on Kanariansaarten suurin kaupunkipuisto.

Alue on ihanteellinen keidas kuumana päivänä. Siellä on kauniita kulkuväyliä, suihkulähteitä sekä suuria puita antamassa varjoa ja jotka suojaavat kätevästi myös sateelta, kuten itse pääsimme kokemaan. Erilaisille kasvityypeille, kuten kaktuksille, ruusuille ja bambuille, on omat alueensa.

Visuaalista nautintoa lisäävät puistoon sijoitetut patsaat ja taideteokset. Alueella on myös pari kahvilaa.

García Sanabria puiston erikoisuus on Sveitsissä valmistettu kukkakello, joka saa vuoden aikana ympärilleen useammat kausikukat. Nyt joulun aikaan kukkakello oli somistettu joulutähdin.

Sisäänpääsy puistoon on ilmainen.

Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha Jardin Botánico

Puerto de la Cruzin yläosassa La Pazin kaupunginosassa sijaitseva kasvitieteellinen puutarha on kukkaystävän paratiisi. Vaikka joulukuussa elettiin myös Kanarialla talvikautta, eikä kukkaloisto ollut parhaimmillaan, siltikin puutarhassa oli ilahduttavan paljon eksoottisia ja värikkäitä kukkia.

Puiston perustajana voidaan pitää kuningas Carlos III:tta. 1788 vastakruunattu kuningas päätti tuotattaa Etelä- ja Keski-Amerikasta eksoottisia kasveja Madridin palatsiinsa. Kasvit tarvitsivat kuitenkin matkalla välipisteen sopeutuakseen kunnolla uuteen kasvuympäristöönsä. Kanariansaarten subtrooppinen ilmasto sopi tähän tarkoitukseen erityisen hyvin ja niinpä Puerto de la Cruzin puutarha perustettiin alunperin välietapiksi kuninkaalle päätyville kasveille.

Puutarhan ikä tulee hyvin näkyviin mm. valtavan kokoisissa puissa, jotka mammuttimaisesti reunustavat puiston kulkuväyliä. Alue trooppisine kasveineen on erityisesti kukkien ystävälle suurta herkkua.

Joulukuussa 2022 pääsymaksu aikuiselta oli kolme euroa.

Tiedätkö muita hienoja puutarhoja Teneriffalla?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Kanariansaaret Majoitus ulkomaat

Mitä maksoi kahden kuukauden kiertomatka Malaga – Santa Cruz – Gomera – Las Palmas

lauantai, 25 helmikuun, 2023

En tykkää hirveästi matkojen jälkeen laskeskella niiden kokonaiskustannuksia. Matkailu maksaa ja rahaa palaa reissussa, usein paljon enemmän kuin oli aikomus. Jälkeenpäin jopa hirvittää kustannusten ynnäys, mutta siltikin olen sitä mieltä, että kaikki eurot, jotka matkailuun laitan, ovat sen arvoisia.

Koska olette kyselleet meidän vuodenvaihteen reissun majoituksista ja kustannuksista, niin avataanpa vähän matkaamme.

Meillä oli kerrassaan onnistunut kahden kuukauden kiertomatka marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Lensimme Helsingistä Malagaan, sieltä Teneriffalle, poikkesimme La Gomeran saarella ja matkaa jatkoimme laivalla naapurisaari Gran Canarialle. Las Palmasista lensimme takaisin Helsinkiin.

Rahaa kului tällä reissulla enemmän kuin aiemmilla pitkillä matkoillamme, mutta pääsimmepä tutustumaan kolmeen mielenkiintoiseen espanjalaiseen kaupunkiin ja kolmeen kauniiseen Kanarian saareen. Samalla näimme myös niin monia muita ihastuttavia paikkoja.

Suurin matkakulu oli majoitus. Jos olisimme pysyneet samassa kohteessa koko kahden kuukauden jakson, olisimme todennäköisesti saaneet majoituksen edullisemmin. Säästöä olisi varmasti tullut myös siitä, jos isojen kaupunkien sijaan olisimme valinneet pienemmät paikkakunnat. Vaikutti myös siltä, että Kanariansaarilla majoitus oli manner-Espanjaa selvästi kalliimpaa.

En pitänyt kirjaa meidän ulkonasyömisistä, kauppaostoksista, bussimatkoista ja pääsylipuista. Niistä luonnollisesti koitui myös kustannuksia, mutta jätin ne tämän tarkastelun ulkopuolelle. Tähän on koottu kiertomatkamme peruskustannukset. Tällaisissa paikoissa majoituimme ja tämän verran maksoimme:

En tarvitse tavaroita tai omaisuutta. Tarvitsen matkoja.

17 yötä Malagan vanhassa kaupungissa

En onnistunut millään löytämään Malagan keskustasta meille sopivaa edullisempaa majoitusta. Kuten muulloinkin, halusimme majoituksen keskeisellä sijainnilla niin, että kävelyetäisyydellä olisi kaikki tarpeellinen: nähtävyydet, ravintolat ja kaupat. Sellaisen asunnon löysimmekin, vaikka hinta reilulta kahdelta viikolta tuntuikin vähän korkealta.

Vuokrasimme Booking.comin kautta yhden makuuhuoneen huoneiston aivan vanhan kaupungin Constitucíon aukion vierestä. Sijainti oli mahtava ydinkeskustan kävelykadun varrella. Tarvitsi vain astua kerrostalon ulko-ovesta kadulle, niin oli heti keskellä kaupungin ihastuttavimman osan paikalliselämää.

Keskeisestä sijainnista huolimatta asunto oli rauhallinen. Vaikka päivisin kadulla oli vilkasta, hyvin eristetyt lasiovet blokkasivat hälinän. Kauppojen sulkeuduttua iltaisin katu muutenkin rauhoittui.

Asunto oli täysin remontoitu ja kivasti sisustettu. Pidimme erityisesti asunnon valoisuudesta. Suuret lasiovet toivat auringonvalon mukavasti sisään. Kuumuudesta ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä, sillä asunnosta löytyi ilmalämpöpumppu sekä olo- että makuuhuoneesta.

– 17 yön majoitus maksoi 1336 euroa

– Yhdensuuntainen lento kahdelta Helsingistä Malagaan matkalaukkuineen kustansi 332 euroa

Reilu kuukausi Teneriffan Santa Cruzissa

Teneriffalta sopivan tasoisen ja hintaisen majoituksen löytäminen kuukaudeksi osoittautui haastavaksi. Emme halunneet eteläosan turistikohteisiin vaan mieluimmin oikeaan kaupunkiin, jossa olisi enemmän paikalliselämää. Itseäni kiinnosti eniten pääkaupunki Santa Cruz.

En onnistunut nettimaailmasta löytämään meille passelia asuntoa, joten valjastin somemaailman apuun. Laitoin Teneriffan suomalaisten Facebook-sivustolle asuntohakuilmoituksen ja sitä kautta sainkin kiinnostavan yhteydenoton.

Asunnon omistajat olivat iloisia, kun saivat vuodenvaihteen ajaksi pidempiaikaiset vuokralaiset, mikä vapautti heidät lähtemään joulumatkalle. Saimme sovittua asunnon vuokraushinnan mielestäni ihan kohtuulliseksi.

Kahden makuuhuoneen kerrostaloasunto oli hyvällä paikalla, vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä esimerkiksi keskustan Plaza de Españalta. Kuten Malagan asunnossa, niin täälläkin, kaikki merkittävä oli kävelyetäisyydellä.

Asunto oli remontoitu pieni kahden makuuhuoneen huoneisto. Pääsimme kurkkaamaan asuntoon etukäteen ystävällisen omistajan pitäessä meille ”asuntonäytön” Zoomilla. Omistaja kertoi rehellisesti, että asunto ei ole mikään luksus, mutta sellainen hyvä perustason kämppä, joka pitikin hyvin paikkaansa.

Asunnosta löytyi kaikki tarvittava, tosin viilentävää ilmalämpöpumppua välillä kaipasimme. Lämpötilat olivat joulukuun päivinä poikkeuksellisen korkeita, mutta onneksi asuntoon sai läpivedon ja sen pystyi tuulettamaan hyvin iltaisin. Kadulta ja talosta kuului jonkin verran paikallisääniä.

– 35 yön majoitus maksoi 1070 euroa

– Yhdensuuntainen lento kahdelta Malagasta Teneriffalle matkalaukkuineen maksoi Ryanairilla 141 euroa

2 yötä La Gomeran saarella

Santa Cruzista käsin teimme kahden yön matkan Teneriffan naapurisaari La Gomeralle. Matkasimme sinne Armas-nimisen laivayhtiön lautalla. Laiva lähti saaren eteläosasta Los Cristianoksesta, mutta lipun hintaan sisältyi menopaluumatka bussilla Santa Cruzista.

Gomeralta olisi toki löytynyt majoitusta edullisemminkin. Meillä on aiemmilta reissuilta niin mukavia kokemuksia poikkeuksellisista Parador-hotelleista ja kun huomasin, että Gomeralla on tällainen hotelli, halusin ehdottomasti sinne. Ihana hotelli olikin, vaikka hinta vähän kiristeli. Toisena yönä kärsimme hotellissa viemärin hajusta, mikä laski muuten niin hienoa kokemusta.

– 2 vuorokauden majoitus maksoi aamiaisilla 440 euroa

– menopaluulauttaliput kahdelta Los Cristianos – La Gomera 146 euroa (hintaan sisältyi menopaluubussimatka Santa Cruzista)

9 yötä Las Palmasin vanhassa kaupungissa

Santa Cruzista jatkoimme matkaamme autolautalla naapurisaarelle Las Palmasiin. Halusimme ranta-alueen sijaan vanhaan kaupunkiin, josta osoittautui vähän vaikeammaksi löytää sopivaa asuntoa. Onnistuin kuitenkin löytämään Booking.comin sivustolta remontoidun kolmen makuuhuoneen huoneiston kaupungin vanhimmasta osasta La Veguetasta. Asunto oli meille turhankin suuri ja hinta sen mukainen, mutta tämä oli mielestämme siltikin paras saatavilla oleva vaihtoehto.

Sekä asunto, samoin kuin koko talo oli erittäin siisti ja hienosti remontoitu. Pidimme asunnon raikkaudesta, valoisuudesta ja rauhallisuudesta. Myös asunnon keittiövarustus teki kokkaavan miehen iloiseksi. Kerrankin asunto, jossa oli kunnolliset paistinpannut, kattilat ja muut ruuanlaittovälineet. Myös asunnon hyvä sänky ansaitsee erikoismaininnan.

Ainut miinus tuli siitä, että esittelytekstissä mainittu terassi osoittautui ankeaksi talon yhteisterassiksi, joka sijaitsi kerrosta ylempänä. Olimme etukäteen iloinneet omasta terassista, jossa voisi ruokailla tai nauttia lasin viiniä. Tämä jäi vähän harmittamaan ja miinusti muuten kivaa kämppää. Myöskään tässä asunnossa ei ollut ilmalämpöpumppua.

– 9 vuorokauden majoitus maksoi 708 euroa

– lauttaliput kahdelta Santa Cruzista Las Palmasiin maksoivat 119 euroa

– kotiinpaluulento Las Palmas – Helsinki kahdelta matkalaukkuineen sinivalkoisin siivin kustansi 442 euroa

Uskaltaisiko sanoa, että nämä kaksi kuukautta tuntuivat silkalta nautinnolta. Oli ihanaa herätä aamuisin auringonpaisteeseen ja suunnitella tulevaa ”seikkailupäivää”. En voi mitään sille tunteelle, että matkoilla koen olevani jotenkin enemmän elossa. Uusi maa ja uusi ympäristö ruokkii sisälläni jotain sellaista, joka saa posket hehkumaan innostuksesta ja suupielet kääntymään ylöspäin.

Yhdestä asiasta olen täysin varma. Olen valmis tinkimään paljosta, jotta saan viettää pimeimmät talvikuukaudet siellä, missä palmut huojuvat ja meri kimmeltää. Voisikohan jo pian aloittaa seuraavan talvimatkan suunnittelun? Tai no, jos olen ihan rehellinen, yksi varaus on jo tehty.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret

Kaksi kalastajakylää Gran Canarialla – Agaete ja San Cristóbal

sunnuntai, 19 helmikuun, 2023

Jokainen kalaruokien ystävä tietää, että parhaat kalaravintolat lähes kaikkialla löytyvät meren äärestä paikallisista kalastajakylistä. Sieltä, missä kala ja merenelävät nostetaan kutakuinkin merestä suoraan lautaselle. Meillä oli pari kalastajakyläkokemusta Gran Canarialta, toinen Las Palmasin kupeesta ja toinen saaren luoteisosasta.

Agaete – tyyssija rauhaa rakastavalle

Joskus erehtyminenkin voi johtaa johonkin hyvään. Näin kävi meille, kun ex tempore päätimme hypätä Las Palmasista bussiin ja lähteä seikkailemaan uusille hoodeille Gran Canarian pohjoisosaan. Päädyimme Agaeten kunnan pieneen kylään vähän kuin vahingossa.

Aikomuksemme oli itse asiassa mennä toiseen aalla alkavaan kaupunkiin Arucasiin. Tarkoituksemme oli käydä siellä Kanariansaarten suurimmassa rommitehtaassa, mutta jostain kumman syystä kaksi paikkakuntaa meni sekaisin ja niin me istuimme bussissa kohti Gran Canarian luoteisosan Agaete nimistä kuntaa.

Mennessä bussimatka oli oikein rattoisa. Alkumatka viiletettiin pitkin rannikkoa ja siitä sukellettiin jossain vaiheessa sisämaahan mukavan näköisten pikkukaupunkien ja kylien halki ennen kuin saavuimme kohteeseemme, viljelysten reunustamaan ja valkoisiksi kalkittujen talojen kylään Agaeteen.

Jäimme pois kylän kirkon kohdalla ja menimme lähimpään kahvilaan nauttimaan neuvoa antavat cafe cortadot. Aurinko paistoi ja sai valkoiset talot loistamaan entistä kirkkaampina. Muurilla paistatteli kissa kaunista päivää, paikalliset vanhat miehet istuivat turinoimassa kahvilassa ja olipa joukkoon eksynyt muutama kaltaisemme. Tällaisissa kiireettömissä kylissä tulee jostain syystä aina niin hyvä mieli.

Googlailin puhelimestani rommitehtaan sijaintia, kunnes tajusin, ettei täällä mitään rommitehdasta ole. Mutta ei se onneksi haitannut, mehän oltiin siltikin tultu ihan viehättävään paikkaan.

Teimme pienen kierroksen valkoisen kylän kapeilla kaduilla, kunnes löysimme sieltä turistitoimiston. Saimme kartan ja pientä infoa päiväämme varten. Kannatti käydä kylän muurien ympäröimässä puutarhassa Huerto de las Floresissa. Hieman villiintynyt puutarha oli kuin minisademetsä, jonka yksi parhaista nautinnoista oli ihastuttava lintujen konsertti.

Puutarhasta suunnistimme noin puolentoista kilometrin päähän merenrantaan ja Puerto de la Nieves nimiselle satama-alueelle. Satama on historiassa ollut yksi Gran Canarian merkittävimmistä. Nyt sieltä pääsee autolautalla Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin.

Satama on yhä edelleen tunnettu myös kalasatamana, jonka ansiosta merenrannalla on rivistö viehättäviä kalaravintoloita. Söimme lounaan Ragussa, joka oli oikein hyvä valinta. Grillatut vihannekset ja tuoreet merenelävät maistuivat mitä parhaimmassa ympäristössä meren äärellä.

Puerto del Nieves toi mieleen Kreikan lomakohteet. Valkoisiksi kalkitut sinisomisteiset talot ja rauhallinen, jopa pysähtynyt tunnelma saivat unohtamaan, missä oikeasti oltiin. Kapealla pikkukivirannalla lekotteli muutama auringonpalvoja, ravintolassa kuuli kiireisimpään lounasaikaan useita eri kieliä, mutta muuten turismi kylässä näytti olevan aika maltillista. Tunnelma oli kaikin puolin hyvin leppoisa.

Myöhemmin huomasin, että Aurinkomatkat tekee Agaeteen valmismatkoja. Hyvinkin voisin tulla tänne viikon mittaiselle lepolomalle nauttimaan rauhasta, merestä ja alueen retkeilyreiteistä. Ylempänä oleva kylä ja ranta-alue on äkkiä nähty, mutta ainahan voi hypätä bussin kyytiin ja matkata lähikaupunkeihin. Ja laivalla pääsee näppärästi naapurisaari Teneriffalle ja sen yhteen mielenkiintoisimmista kaupungeista Santa Cruziin.

Ihan mukavaa, kun tuli tällainenkin paikka nähtyä, vaikka vähän kuin varkain sinne päädyttiinkin. Agaete sijaitsee 36 kilometrin päässä Las Palmasista.

San Cristóbal – kalaruuan ja rappioromantiikan ystävälle

Las Palmasin vuokraemäntämme suositteli merenelävien ja kalaruuan ystävälle La Veguetan kaupunginosasta reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa kalastajakylä San Cristóbalia.

Mikäpäs siinä. Lämmin päivä ulkoiluun ja ei kun baanalle. Kuvittelimme, että voimme kävellä matkan pitkin merenrantaa, mutta puolivälissä matka tyssäsi kunnostustöihin, jonka takia kävely/pyörätie oli poikkaistu. Ei auttanut kuin peruuttaa vähän, kunnes löysimme moottoritien alitse johtavan alikulun, josta pääsimme jatkamaan matkaa tien toisella puolella.

Hieman ennen San Cristóbalia pääsimme jälleen alittamaan pääntien meren puolelle. Kuvista tuttu värikkäiden talojen rivistö merenrannalla kertoi, että perillä oltiin. Jos Agaete nosti esiin positiivisia tunteita, San Cristóbal ehkä enemmänkin päinvastaisia. Meren ja moottoritien väliin puristuneen kalastajakylän tunnelma oli minusta alakuloinen.

Yllättävän iso osa taloista oli huonokuntoisia ja arviomme mukaan asumattomia. Oli lähinnä surullista nähdä, miten paljon potentiaalia noissa vanhoissa, hylätyissä kivitaloissa oli, mutta joiden kunto oli jo sitä luokkaa, ettei ihan pienellä pintaremontilla enää selvitty. En tiedä olenko väärässä, mutta veikkaan alueen olevan kodittomien ja talonvaltaajien suosiossa. Tulisi orpo olo kuljeskella täällä pimeällä.

San Cristóbal on hyvä esimerkki siitä, mitä vanhalle kyläyhteisölle voi ajan saatossa huonoimmillaan käydä. Moottoritien ja uudisrakennusten tieltä vanha saa kadota ja jossain vaiheessa autioitunut alue joutuu puskutraktorien ruuaksi. Jos olet kiinnostunut vanhojen rappiotalojen kuvaamisesta, täällä on linssille paljon mielenkiintoa.

Alueella toimii yhä kalastajayhteisö, ainakin rannalla kalastajat kunnostelivat verkkojaan. San Cristóbal on tunnettu kalaravintoloistaan, joihin las palmasilaiset tulevat syömään tuoretta merenantia erityisesti viikonloppuisin.

Meidän kohteemme oli suositeltu Miramar ravintola. Ravintolan piti olla nettitietojen mukaan auki, mutta eipä se ollutkaan. Liekö syynä edellisen viikon loppiainen, joka on suuri juhlapyhä Espanjassa. Asiakkaita ei ilmeisesti enää riittänyt alkuviikkoon.

Nyt jäi San Cristóbalin kala-ateria kokematta. Kenties uusi yritys joskus uudestaan. Hyppäsimme paikallisbussiin ja ajoimme takaisin kämpille La Veguetaan. Ainakin tunnelma kylässä oli hyvin paikallinen. Miehen mielestä ehkä jopa liian paikallinen.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Ravintolavinkkejä Kanariansaarille: Santa Cruzin ja Las Palmasin herkullisimmat palat

keskiviikko, 1 helmikuun, 2023

Viime vuoden lopun Kanarian kiertomatkamme oli monessa suhteessa napakymppi, niin myös ruuan osalta. Vaikka meillä oli molemmissa asuinpaikoissa ihan kelvolliset keittiöt, kävimme ulkona syömässä enemmän kuin koskaan aiemmin pitkillä matkoillamme. Teneriffan Santa Cruz ja Gran Canarian Las Palmas ovat ihan huikeita ruokakaupunkeja.

Meillä on miehen kanssa omituinen harrastus matkoillamme. Kiinnostavien nähtävyyksien ohella bongailemme mielenkiintoisia ravintoloita ja tutkimme ravintola-arvosteluita. Onnistumisprosentti kokeiluissa vaihtelee, mutta täytyy sanoa, että tällä reissulla se oli yllättävän korkea.

Vaikka Espanjassakin hintataso on selvästi noussut, siltikin siellä yhä edelleen syö melko edullisesti. Toki viininystävälle lasku kevenee huomattavasti edullisen alkoholin myötä. Parasta minusta on se, että Espanjassa viini tosiaan mielletään ruokajuomaksi, eikä siitä koskaan revitä yhtä rajua ryöstöhintaa kuin Suomessa. On hämmästyttävää, että jopa kalliimman puoleisissa fine dining paikoissa viinilasillisen voi saada vain neljällä eurolla.

Mutta mennäänpä niihin paikkoihin, jotka meille maistuivat. Mukana on myös sellaisia ravintoloita, joissa ruoka ei saanut meiltä täysiä pisteitä, mutta sen sijaan loistava palvelu tai ihastuttava ilmapiiri nousivat arvoonsa.

Espanjalaisessa ravintolasyömisessä on mukavaa, että lähes aina annokset ovat jaettavissa, para compartir. Näin pääsee maistamaan paljon laajemman otoksen kuin, että molemmat tilaisimme vain omat annokset.

Ravintolat jaoin kolmeen kategoriaan: espanjalaiset ja fuusioravintolat, etniset sekä fine dining -ravintolat.

Espanjalaiset ja fuusioravintolat

Santa Cruzissa on yksi ravintolakatu ylitse muiden. Kaupungin vanhimmassa osassa Calle Antonio Dominques Alfonso -kadulla on vieri vieressä viehättäviä ravintoloita ja niiden terasseja. Testasimme näistä kolmea ja kaikki olivat hyviä. Tästä kadusta muuten paikalliset käyttävät edelleen sen vanhaa nimeä La Noriaa.

Calle Antonio Dominques Alfonso -katu alias La Noria -katu on yksi viehättävimmistä ravintolakaduista Santa Cruzissa.

El Porrón Tasca Andalusia, Santa Cruz

Tämän ravintolan löysimme vuokraemäntämme ansiosta ja niinhän se on, että usein paikallisten suosimat ravintolat ovat parhaita. Kivan hintainen espanjalainen ravintola, joka on erikoistunut Andalusian alueen ruokiin. Jokaisen annoksen kohdalla selkeästi mainittu vegaaninen, gluteeniton, maidoton ymv. Sijaitsee edellä mainitulla La Noria -kadulla.

Taberna Lobo de Mar, Santa Cruz

Perinteisiä espanjalaisia ruokia hieman uudemmalla twistillä tarjoava pieni ravintola. Lyhyt lista, mutta kaikki mitä tilasimme oli hyvää. Loistavat mustekalarenkaat ja buffala-mozzarellasalaatti jäivät mieleen. Ravintola sijaitsee myös La Noria -kadulla.

Compostelana Plaza de España, Santa Cruz

Espanjalaisen aukion vieressä sijaitseva ravintola, joka markkinoi itseään italialaisena, mutta jonka listalta löytyy myös perinteisiä espanjalaisia herkkuja. Maukkaat ja suurehkot pizzat sekä erinomaiset salaatit. Melko edullinen.

Santo Pecado Gastrobar, Santa Cruz

San Franciscon kirkkoaukiolla sijaitseva ravintola, jonka terassipöydät tuntuivat aina olevan tupaten täynnä. Fuusioruokaa, jossa vivahteita espanjalaisesta, meksikolaisesta ja aasialaisesta keittiöstä. Keskihintainen.

Wine & Cheese Bar, Santa Cruz

San Fransisco aukion toisella laidalla oleva ravintola, joka näytti olevan eritoten paikallisten suosiossa. Hyvin traditionaalinen espanjalainen ravintola, josta löytyvät kaikki perinteiset annokset kanarialaisista perunoista mojo-kastikkeineen galicialaiseen mustekalaan. Erinomaiset viinit. Keskihintainen.

Nicomedes, Santa Cruzin kauppahalli

Kiitos tämän ravintolan löytämisestä kuuluu kivalle suomalaispariskunnalle, jonka tapasimme edellä mainitussa Taberna Lobo de Marissa. Santa Cruzin kauppahallin alakerran takimmaisessa nurkassa sijaitseva kala- ja merenelävien ravintola edustaa ”suoraan tiskiltä pannulle” kauppahalliravintoloita.

Ravintolan ilmapiiri oli vilkas, jopa rauhaton, mutta raaka-aineet takuulla tuoreita. Söimme ihania almejas-simpukoita sekä taivaallisia valkosipuliöljyssä grillattuja kampasimpukoita. Pakko mainita, että paikan Perelladan cava oli myös erinomaista. Täällä oli kiva katsella paikallista elämää. Keskihintainen vai peräti hieman kallis? Outo asia, että liitutaudulle kirjoitettuihin hintoihin laitettiin alvi päälle. Tämä yllätti.

Sociedad Bar Circulo del Dia, Santa Cruz

Plaza del Principe de Asturias -puiston vieressä oleva uudehko ravintola, jossa edullinen 12 euron hintainen päivän menu, menu del día. En menisi tänne syömään muuten, mutta päivän menu tarjosi erinomaisen hinta laatusuhteen: kahdesta vaihtoehdosta valittavan alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan sekä ruokajuoman (myös viini) ja leivän. Ihan kelpoista lounasruokaa, erityisesti alkukeitot olivat hyviä. Liikuttavan hyvää palvelua. Mukava syödä terassilla rauhallisella sivukadulla.

Ravintola sijaitsee kauniissa rakennuksessa, jossa toimii jonkinlainen säätiön ylläpitämä yksityisklubi.

Refugio de las Animas, Santa Cruz

Tämä pikkubaari oli ihan pakko mainita, sillä tästä ”Sielujen turvapaikasta” (Google-kääntäjän mukaan) tuli meidän kantapaikka. Mukava, mutkaton ja edullinen paikka, jonka terassilla oli kiva pistäytyä lasillisella tai tapaksilla. Listalta löytyy paljon erilaisia pikkuannoksia pieneen nälkään.

Mies löysi täältä uuden suosikkioluen 1906:n. Saa sekä pullossa, mutta hanasta (caña) oli kuulema vieläkin parempaa. Ystävällinen henkilökunta.

El Churrasco Grill, Las Palmas

Lähellä Las Canteras rantaa oleva pihviravintola, joka näytti olevan pukumiesten suosiossa. Erinomaisia viinejä laseittain ja äärettömän hyvää, vanhan ajan hienostunutta ja huomioivaa palvelua. Ruoka perinteistä. Hintataso hieman keskitason yläpuolella.

Etniset ravintolat

Udon, Santa Cruz

Kauppakeskus Meridianassa sijaitseva fuusioaasialainen oli meistä erinomainen. Kävimme täällä kahdesti ja kaikki tilaamamme oli hyvää. Huomioi tilatessa, että annokset ovat pienehköjä. Hintataso melko edullinen.

El Rincon de Gualalupe, Santa Cruz

La Noria kadulla sijaitseva mukava meksikolainen ravintola. Ruoka perussettiä, mutta hyvin laitettua. Melko edullinen.

Hokkaido sushi (Bar-Cafeteria el Cairo), Santa Cruz

En oikeastaan tiedä kumpi on ravintolan oikea nimi, sillä seinässä näytti lukevan molemmat nimet. Joka tapauksessa kyse on ydinkeskustassa olevasta pienestä sympaattisesta sushi-ravintolasta.

Söimme täällä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla totesimme sushit erinomaiseksi. Seuraavalla kerralla tilasimme sushilajitelman, mutta olisi sittenkin kannattanut tilata listalta erikseen, olivat nimittäin parempia. Hintataso edullinen.

Dareshasu, Santa Cruz

Yritimme mennä useaan kertaan tähän pieneen filippiiniläis-japanilaiseen ravintolaan, mutta paikka oli aina täynnä ja ovella jonoa. Ilmeisesti ruoka on hyvää, jos suosiosta voi jotain päätellä. Ainakin paikka on hyvin edullinen.

Chiwawa Cantina Vegueta, Las Palmas

Las Palmasin vanhan kaupungin Veguetan alueella sijaitseva pieni meksikolaisravintola on ilopilleri silmälle. Hauska, värikäs ja kekseliäs sisustus tuo iloa päivään, mutta iloa antoi myös paikan ruoka ja mangomargarita. Erinomaiset tacot. Hintataso melko edullinen.

Monte Libano, Las Palmas

Las Canterasin rantakadulla oleva libanonilainen Monte Libano oli ihan hyvä. Ei ehkei omassa genressään mitenkään erikoinen, mutta sellainen perushyvä. Tabouleh-salaatti maistui, samoin kuin hummus erilaisten leipien kanssa. Kiva sijainti meren ääressä. Miinusta välinpitämättömästä ja kiireen tuntuisesta tarjoilusta. Sijainti meren äärellä on viehättävä.

Fine dining -ravintolat

Cayote Restaurante, Santa Cruz

Olen iloinen, että keksimme mennä syömään tähän Taburiente hotellin alakerrassa sijaitsevaan uudehkoon ravintolaan. Ehdottomasti yksi meidän tämän matkan parhaista ruokakokemuksista. Buffala mozzarellasalaatti tomaattipedillä oli ihanaa, samoin kuin tonnikalatartar.

Kaunis ja uudenaikainen sisustus sekä oikein miellyttävä miljöö. Hintataso hieman keskitason yläpuolella, mutta tasoonsa nähden ei kuitenkaan kallis.

El Santo, Las Palmas

Kävellessämme Santa Cruzin Trianan kaupunginosassa silmiimme osuivat El Santon ikkunasta sen lukuisat maininnat Michelin oppaissa, eikä ihme. Ehdottomasti ravintola-aatelia kaikilla mittareilla: hienoa makumaailmaa, kauniita annoksia, äärimmäisen hyvää palvelua ja niin miellyttävä miljöö.

Kun astuimme ravintolaan taustalla soi yksi lempibiiseistäni, Norah Jonesin Come away with me. Tämä on juuri sellainen ravintola, jonne kannattaa mennä romanttiselle illalliselle.

Tilasimme neljä ruokaa ja kaksi jälkkäriä jaettavaksi. Kaikki oli loistavaa. Erityisesti jäivät mieleen kuivatut tomaatit, jotka oli täytetty jollain juustolla ja mantelipestolla sekä mandariinia muistuttava jälkkäri, joka oli sitten ihan jotain muuta kuin ulkoasu antoi olettaa. El Santo tarjosi ehdottomasti koko matkan parhaan ruokakokemuksen. Hintataso keskihinnan yläpuolella, mutta hintansa väärtiä jokainen murunen.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret Luontomatkailu

Tätä ei Teneriffan kävijän kannata missata. Käynti Teidellä on kuin eri planeetalta.

lauantai, 28 tammikuun, 2023

Jos Teneriffalta pitäisi valita vain yksi nähtävyys, se olisi ehdottomasti El Teide ja sitä ympäröivä Las Cañadas kansallispuisto. Lumihuippuisen vuoren näkeminen jo alhaalta on vaikuttavaa ja tunnelmaa täydentää patikointi eriskummallisessa ”kuumaisemassa”.

Maailman kolmanneksi korkein tulivuori ja Espanjan korkein vuori El Teide on purkautunut viimeksi 1909, mutta hengetön se ei ole tänäkään päivänä. Teide kuuluu 16 muun tulivuoren ohella aktiivisesti seurattaviin tulivuoriin, joissa katsotaan olevan jonkin asteista toimintaa yhä edelleen.

Teidelle pääsee valmisretkillä ja omalla autolla, mutta myös paikallisen bussiyhtiön Titsan busseilla. Teneriffan eteläosasta Adejen ja Los Cristianoksen sekä pohjoisesta Puerto de la Cruzin linja-autoasemilta on Teidelle yhdet vuorot päivässä mennen tullen. Bussi lähtee aamulla yhdeksän jälkeen ja palaa takaisin iltapäivällä neljän kiepukoilla.

Perillä on kolme pysäkkiä: El Portillo, Teleferico ja Parador-hotelli. Matka kestää reilut 1 ½ tuntia. Aikataulut löydät Titsan-sivuilta täältä. Klikkaa kartassa Teiden kohdalla olevia bussinumeroita, niin saat näkyviin bussien ajoaikataulut.

Olin itse käynyt Teidellä aiemmin kansainvälisellä valmisretkellä. Järjestetty retki oli vaivaton vaihtoehto, mutta perilläoloaika jäi tuolloin vain kovin lyhkäiseksi. Nyt päätimme lähteä Teidelle omatoimisesti bussilla.

Teiden yllättävistä sääoloista kertonee parhaiten se, että olimme menossa Teidelle jo paria vuorokautta aiemmin, mutta sinne osuneen lumimyräkän takia kaikki kansallispuistoon johtavat tiet suljettiin. Olin kuullut ennakkovaroituksia siitä, että Teidelle tulee varautua lämpimin vaattein ja pakkasimmekin reppuun kaikkea mahdollista toppatakista hellehattuun. Siltikin se, että kansallispuistossa oli niin kylmä kuin oli, tuli yllätyksenä.

Puerto de la Cruzin linja-autoasemalla mittari näytti aamutuimaan 19 astetta. Perillä odotti kipakka tuuli ja lämmintä kuusi astetta. Onneksi meillä oli mukana fleecit, toppatakit ja hanskat, tosin hellehatussani kaipasin kunnollista villapipoa. Sääliksi kävi bussissa niitä, jotka olivat lähteneet matkaan shortseissa.

Aamupäivän aikana Teide piilotti huippuaan synkän pilvirintaman peitossa, joka onneksemme oheni päivän mittaan, kunnes iltapäivällä Teiden huippu tuli näkyviin auringon kera. Teide oli saanut lumipeitteen tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, vasta joulukuun viimeisellä viikolla, eli juuri tuolloin kaksi päivää takaperin. Kauniilta näyttivät myös ympäröivät vuoret. Aivan kuin joku olisi ripotellut niihin tomusokeria.

Jäimme bussista pois Parador-hotellin pysäkillä ja suunnistimme ensimmäiseksi aamukahville hotellin ja opastuskeskuksen välissä sijaitsevaan kahvilaan. Ankean näköisessä sotkuisessa kahvilassa oli hirveä tungos, töykeää henkilökuntaa ja pöytiä tarpeeseen nähden aivan liian vähän. Vähän yllätti myös se, että vaikka asioi kahvilassa, vessaan joutui silti maksamaan euron verran. Koska kyse on Teneriffan suosituimmasta nähtävyydestä, jotenkin toivoisi vähän suurempaa panostusta palveluihin.

Meidän tavoitteenamme oli patikoida 3,4 kilometrin mittainen Roques de Garcia ympyräreitti, jonka lähtöpiste on kutakuinkin opastuskeskusta vastapäätä Mirador de Ruletan kohdalla. Vaikka reitillä oli melko paljon kulkijoita, suosittelen lämpimästi tätä kiinnostavaa ja melko helppoa reittiä.

Reitin varrella on jonkun verran nousua, mutta pääosin reitin kulku oli helppoa. Ehkä vaativin osuus oli reitin alkutaipaleella. Lumi ja jää tekivät laskeutumisesta liukkaan. Vähän heikosti tehty kivikkopolku oli hioitunut mutavelliksi ja ilman kunnollisia vaelluskenkiä jalat lipsuivat märillä kivillä. Kiitin mielessäni meidän Metsähallitusta, joka pitää niin hyvää huolta kansallispuistojemme suosituimmista reiteistä.

Olin todella iloinen, että tulimme Las Cañadasin kansallispuistoon ajan kanssa ja ennätimme ihmettelemään kaikessa rauhassa sangen erikoista maastoa, joka on muovautunut arviolta noin 150000 vuotta sitten räjähdyspurkauksen seurauksena. Järkälemaiset kivenlohkareet ja jähmettyneet laavavirrat tuovat kieltämättä fiiliksen kuumaisemasta.

Niille, joita korkeanpaikan kammo ei vaivaa 3718 korkeaa Teideä pääsee nousemaan kabiinihissillä aina 3555 metrin korkeuteen. Ja kenellä kunto riittää, ainahan voi ylös kiivetä myös jalkaisin. Mikäli mielii aivan huipulle asti, lupa tulee hakea erikseen. Lisätietoa lipuista ja luvista löydät kansallispuiston verkkosivuilta täältä.

Itse kärsin sen verran korkeanpaikan kammosta, ettei mikään mahti maailmassa saisi minua roikkumaan tuonne vaunuun maan ja taivaan välille. Tosin ei tuo kaapelivaunulla ajelu olisi onnistunutkaan meidän vierailumme aikana. Köysirata oli suljettu ylhäälle kertyneen jään takia.

Vielä ennen bussin lähtöä takaisin ennätimme ihailemaan Teiden valkoisena hehkuvaa huippua auringon valossa. Joku kumma lumo näissä ikiaikaisissa korkeissa vuorissa on.

Harmittelimme muuten taas tämän vilkkaan kansallispuiston huonoa palvelutasoa. Alueella ei edes opastuskeskuksen ja hotellin piha-alueella ollut yhtä ainutta penkkiä, joten istuskelimme aidan tolpilla bussia odottamassa. No, menihän se näinkin.

Joka tapauksessa, Teide ja sitä ympäröivä maasto ovat ihmeellistä katsottavaa ja koettavaa. Yksi esimerkki luonnonvoimien vaikuttavista aikaansaannoksista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista