Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Costa del Sol

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Humputteluilta Malagassa

keskiviikko, 5 tammikuun, 2022
Spontaanit asiat ovat elämässä ihania. Ja ihanaa on se, että arkipäivänä voi hypätä paikallisjunaan ja ajaa Malagan iltaan ihan vain humputtelemaan.

Tiedän hyvin, että joku voi tästä jutusta tykätä huonoa. Alkaa nimittäin taas tuntua siltä, että koska korona, kaikkinainen iloittelu, humputtelusta puhumattakaan, on kiellettyä. Kunnon kansalainen linnoittautuu kotiin, ei matkustele, ei käy missään eikä tapaa ketään. Laitetaan ravintolat kiinni, kielletään harrastukset (ja jopa uuden vuoden ilotulitukset), lopetetaan kaikkinainen sosiaalinen elämä ja pannaan kotiovi tiukasti säppiin. Elämästä on tullut koronan myötä eräänlaista kieltolain aikaa.

Opin Espanjassa uuden sanan, joka minusta on kerrassaan kaunis. Sana on alegria ja tarkoittaa iloa. Jokainen Espanjassa pidempään ollut tietää, miten voimakkaasti alegria näkyy paikallisten elämässä. Nauru hersyy kaikkialla ja fiestaan näyttää olevan usein aihetta. Myös korona-aikana.

Vähän jopa kateellisina seurailin erityisesti iäkkäiden ihmisten arkielämää kolmessa Andalusian kaupungissa. Siinä missä Suomen viranomaiset pelottelevat mummot jälleen pysymään poteroissaan, Espanjan eläkeläiset näyttivät jatkavan iloista ja sosiaalista elämäänsä koronasta huolimatta.

Naureskelin jopa väliin omille ajatuksilleni vastuuttomista mummoista, jotka kokoontuivat suurina seurueina päivisin kahviloihin ja ravintoloihin. Alegriaa ei noilta elämäniloisilta ikääntyneiltä puuttunut. Ja kumma kyllä tuo tietynlainen hulvattomuus on tarttuvaa. Tekee mieli itsekin heittäytyä spontaanisti eloon, iloon, elämään, kuten Tuure Kilpeläinen laulaa.

Malaga on yhdistelmä kaupunkia ja rantaa.

En muista, mistä ajatus lähti, mutta ennen joulua keksimme lähteä Malagaan ja nimenomaan ilta-aikaan, sillä Malagan keskusta jouluvalaistuksessa on kerrassaan kaunis. Toki taas mielessä kaihersi huoli koronasta ja kulkemisesta paikallisjunalla, mutta siltikin päätimme lähteä. Oltaisiin ulkotiloissa, käytettäisiin maskia kaikkialla ja pysyteltäisiin ulkopuolella suurista ihmisjoukoista. Siinä koronastrategiamme.

Näyttää siltä, että korona on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on vain opittava elämään. Velvollisuutemme on huolehtia rokotesuojasta, mutta voimmeko iänkaiken eliminoida elämästä kaiken hauskan? Kyse on valinnoista ja riskien punnitsemisesta. Jos olisimme tehneet valinnan olla lähtemättä Espanjaan, kotona olisi tällä hetkellä kymmeniä mukavia kokemuksia vaille jäänyt turhautunut täti-ihminen.

Siispä junaan ja reilun 40 minuutin päästä oltiin Malagan keskustassa. Olivatpa kauniisti koristelleet Alameda Principal -kadun, jota pitkin kuljimme kohti vanhaa kaupunkia. Ajotien ja sitä reunustavien puistoväylien yllä roikkui satoja valonauhoja. Tunnelmaa täydensivät kadulle levittäytyneiden kukkakioskien värikkäät joulukukat.

Vielä kun ilta-aurinko lämmitteli hetken aikaa, suunnistimme tepastelemaan Malagan hienolle rantakadulle ja samalla mietimme olisiko seuraavalla reissulla mukavaa viettää pidempi aika tässä elämää sykkivässä kaupungissa. Malagahan on siitä harvinainen kaupunki, että täällä voi viettää täydellistä suurkaupunkilomaa, jos sitten halutessaan nautiskella rantaelämästä.

Meille oli edellisellä viikolla tullut täyteen 25 vuotta yhteistä avioelämää, joten siinäpä hyvä syy pieneen juhlaan. Etsimme Malagan vanhasta kaupungista pienen skumppabaariin La Medusan, josta on tullut suosikkimme vuosien varrella. En muista nähneeni missään niin pitkää listaa laseittain saatavia samppanjoita ja huippucavoja. Eikä ole tämä paikka hinnoilla pilattu.

Hetken päästä istuimme terassilla kilistelemässä kuohuvalla. Vielä kun tarjoilija sytytti terassilämmittimen viereemme, oli itse asiassa aika rattoisaa istua pimenevässä Malagan illassa katsomassa ohi kulkevia ihmisiä ja elämää ympärillä ylipäätään.

Malagassa on aina ihan pakko piipahtaa jossain tapaksilla. Sadat vanhan kaupungin tapaspaikat vähän kuin imaisevat hoteisiinsa. Tällä kertaa istahdimme vain jonnekin ja tilasimme listalta pienen setin erilaisia tapasleipäsiä. Vähän mättöpuolella nyt oltiin, mutta iltapalaa siinä missä joku muukin.

Olin jostain lukenut, että tänä vuonna Malagan katedraalin torniin näytetään iltaisin valoshowta. Ajoitus olikin aika hyvä, sillä seuraavaan näytökseen oli aikaa vain kymmenen minuuttia. Jäimme vähän ihmisryppään ulkopuolelle, mutta hyvin näimme sieltäkin. Näytös oli kerrassaan upea vaihtuvine teemoineen ja musiikkeineen. Olen niin ihastuksissani näistä valospektaakkeleista. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne.

Kaikki joulunaikaan Malagassa käyneet tietävät keskustan kävelykadun Larioksen hulppean jouluvalorakennelman. Muutaman kerran illassa esitetään valorykelmään suunniteltu valonäytös, mutta koronan takia tänä vuonna esitysaikoja ei annettu julki. Kadulle oli kokoontunut sen verran suuri ihmisjoukko, että ilmeisesti näytös oli piakkoin tulossa. Hetken odottelimme kadun toisessa päässä poissa ruuhkasta, mutta koska mitään muuta ei näyttänyt tapahtuvan kuin ihmismäärä lisääntyvän, jatkoimme matkaamme pikku hiljaa kohti asemaa.

Ja siinä, vähän ennen juna-asemaa, bongasin kivan viini/ginibaarin Vinoteca Bouquetin, jossa olimme joskus pysähtyneet lasillisille. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen junan lähtöä, joten spontaanisti istahdimme terassille ja kuinka ollakaan jostain sain päähäni, että jospa otetaankin oikein drinksut.

Koska baari näytti erikoistuneen viinien lisäksi gineihin, gin tonic tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tarjoilija esitti heti vaikean kysymyksen: millaisesta ginistä pidimme. Emme tiedä gineistä juuri mitään, joten päätimme antaa tarjoilijan valita.

Mies näki terassilta sisälle ja kertoi, että tarjoilija tekee juomiamme todella pieteetillä. Kuulema jopa tonic valutettiin ginin päälle varovasti pitkin lusikkaa. Ja olipas kuulkaa melkoiset vaasit, mitkä eteemme saimme. Siinä vaiheessa oli selvää, ettemme selviäisi näiden maljojen kanssa aikomaamme junaan, mutta väliäkö sillä. Ainahan sieltä menisi jossain vaiheessa seuraava juna.

Oli muuten sitten paras gin tonic ikinä. Jos vain Malagassa liikuskelet tämä viinibaari kannattaa pitää mielessä. Sijaitsee ihan lähellä keskustan Alameda-asemaa.

Kyllähän me sitten jossain vaiheessa pääsimme junaankin ja ihan ihmisten aikaan takaisin Fuengirolaan. Olipas piristävä reissu. Yksi Fuengirola-elämän huippujuttu on Malagan sijainti vain pienen matkan päässä. Niin helposti pääsee halutessaan nautiskelemaan viehkon suurkaupungin tunnelmasta.

Nyt on meidän kahden kuukauden kiertomatka ikävä kyllä ohi. Kotona ollaan ja tuttu vanhan pariskunnan nahistelukin on alkanut. Matkakupla on rajusti puhjennut ja arki tökkii. Mutta niin kai tämä pitääkin mennä. Sitä paremmalta tuntuvat matkojen ihanuudet, kun välillä kärvistellään arjen haasteiden, rutiineiden ja joskus jopa synkkyyden maastossa.

Pikku hiljaa kohti valoisampia päiviä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Kiitollisuuden täyttämiä päiviä

torstai, 23 joulukuun, 2021
Onkohan mitään järkeä kirjoittaa blogipostausta siitä, ettemme ole Fuengirola-päiviemme aikana tehneet oikeastaan mitään erikoista? Kirjoitan nyt kuitenkin. Ainakin on yksi asia, miksi kannattaa kirjoittaa. Vaikka vain muistutukseksi itselleni.

Aiemmin Fuengirolassa ollessamme olemme liikkuneet lähialueilla melko paljon. Hypänneet bussiin tai junaan ja viipottaneet jonnekin päin Andalusiaa. Tämä reissu poikkeaa selvästi aiemmista, sillä nyt olemme pysyneet Fuengirolan kaupungin kamaralla huomattavasti enemmän. Ravintoloissakin olemme käyneet syömässä yllättävän vähän ja entistä enemmän on tullut kokkailtua kämpillä.

Sen sijaan olemme kävelleet jalkapohjat helliksi ja marhanneet kaupunkia ja rantapaseota ristiin rastiin niin, että olen saanut toisen polveni kipeäksi. Suurin osa täällä lomailleista varmasti tunnistaa, miten huomaamatta tulee käveltyä melkoisia taipaleita päivän aikana.

Välillä istahdetaan kahvittelemaan tai lasilliselle. On vain niin himskutin nautinnollista istuskella terasseilla auringon lämmittäessä. Ei kiireitä, ei aikatauluja, ei mitään kummempaa ohjelmaa.

Toki oma osansa vähempään aktiivisuuteen on ollut koronalla. Vaikka emme juuri panikoi lisääntyvien koronatartuntojen kanssa, siltikin koronan joutuu ottamaan huomioon ja vähän tasapainottelemaan tekemisiään.

Olemme pyrkineet minimoimaan riskejä ja vähentämään sisätiloissa oleskelua isompien ihmisjoukkojen kanssa. Siksi on tuntunut paremmalta ruokailla ulkona terasseilla kuin ravintoloiden sisätiloissa. Huomisesta alkaen ikävä kyllä maskipakko astuu voimaan myös ulkona liikkumisessa ainakin silloin, kun turvavälejä ei pysty pitämään.

Joskus terassiaamiaista.Joskus kakkukahveja.Joskus kotikokkailuja.

Espanjan rautatieyhtiö Renfe on vähentänyt merkittävästi päivittäisiä junavuoroja välillä Fuengirola – Malaga sillä seurauksella, että paikallisjunat ovat olleet todella ruuhkaisia. On pitänyt vähän suunnitella, milloin matkustaa, jotta pystyisi välttämään pahimpia ruuhka-aikoja.

Teimme viime viikolla junalla pienen ostosmatkan Malagan lähellä olevaan Plaza Mayoriin. Kyse on melko laajasta shoppailualueesta, joka käsittää vanhemman Plaza Mayorin kauppa- ja ravintolakeskittymän lisäksi pari vuotta sitten avatun McArthur Glenin Designer Outlet Centerin. Täällä on myynnissä merkkiliikkeiden poistotuotteita melko mukavin alennuksin.

Pidän itse tuosta alueesta paljon enemmän kuin ruuhkaisista kauppakeskuksista. Erityisesti olen viehättynyt koko alueen viihtyvyydestä: hyvin hoidetuista viheralueista ja mukavista yksityiskohdista. Ja junalla pääsee kätevästi aivan viereen.

Naurettiin miehen kanssa, että nyt tuli tehdyksi myös joululahjaostokset eli kumpikin osti itselleen mieleisiä lahjoja. Mies löysi edulliset Clarksin kengät ja minulle löytyi ”pakettiin” käsilaukku ja toppatakki.

Plaza Mayorin alue on kaikkinensa viihtyisä.Hauskoja yksityiskohtia.Olen ollut ilmiselvästi kiltti tyttö.Designer Outlet

Toinen meidän ostosreissuista suuntautui Torremolinokseen. Olin kävellyt vanhat luottokenkäni Skechersit aivan hajalle, joten tarve uusille oli suuri. Muistelin, että Torressa oli paljon kenkäkauppoja, joten päätimme ajaltaa sinne yhtenä päivänä.

Skechersit löytyivätkin keskustan kävelykadulta. Jotenkin vaisuhkolta Torremolinoksen elämä tuntui aiempaan verrattuna. Keskustan aukioilla olevilla terasseilla istuskeli ennen ihmisiä sankoin joukoin, nyt vain kourallinen. Tyhjyyttä huutavat ravintolat kaikkialla pistivät silmiin.

Muistimme aiemmilta käynneiltämme hyvän ravintolan samalta kadulta, missä Torremolinoksen poliisilaitos sijaitsee. Ravintola löytyikin, tosin eri nimisenä kuin ennen. Ilmeisesti omistajamuutos oli taustalla. Mari Carmen por Favor -ravintolan 13,50 hintaista päivän menua, menu del diaa, voin suositella. Hyvin laitettua ruokaa enemmän kuin kohtuuhintaan.

Menu oli ainoastaan liitutaululla ravintolan ulkopuolella. Koska vanhastaan olemme oppineet, että riittämättömän espanjan kielitaidon kanssa tulee usein ongelmia, nappasimme kuvan ja käänsimme menun Google-kääntäjällä. Ihan kaikkea emme nytkään ymmärtäneet, mutta harvemmin on tullut eteen sellaista, mitä ei voisi syödä.

Tämä oli vasta alkuruoka.Turskaa pääruuaksi.Ja päälle vielä kunnon jälkkäri.

Toinen suositeltava päivän menu -paikka on Fuengirolassa Los Bolichesissa sijaitseva La Esquinita ravintola. Olen monesti ohikulkeissamme pannut silmälle, että lounasaikaan paikka on yleensä aivan täysi, mikä on aina hyvä merkki.

Kävimme syömässä siellä kympin hintaisen menu del dian ja taas hämmästelimme kuinka tuohon hintaan voi saada niin paljon. Kympillä alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, sämpylä ja lasi viiniä! Ja melkeinpä voisin vakuuttaa, että tästä ravintolasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä pois, annokset olivat sen verran työmieskokoa.

En ottanut alkuruuaksi calloksia. Kääntäjäohjelman mukaan kyse on kovettumista 🙂Kaikki tämä kympillä.

Joulu on ihan ovella, mutta eipä tarvitse täällä tuntea minkäänlaista jouluun liittyvää stressiä. Meidän jouluvalmisteluihin on kuulunut muutaman joulutähden ja kynttilöiden hankkiminen sekä jouluruokien hankintareissu. Vajaan parin kilometrin päässä meistä sijaitsee Aldin isohko myymälä, jonne suuntasimme hankkimaan jouluherkkuja.

Olen tainnut aiemmin kertoakin, että ruokakaupassa käyminen on täällä meille oikeastaan enemmän mukavaa ajanvietettä kuin välttämätön paha. Kaupoissa on kiva tutkia uusia tuotteita ja raaka-aineita ja suunnitella ihan uudenlaisia aterioita.

Tahtoo vaan usein käydä niin, että mopo lähtee käsistä ja tulee ostettua kaikenlaista ylimääräistä. Niin nytkin. Joulupaisti saatiin, mutta sen lisäksi jouluksi myös ankkaa, hyviä juustoja ja kinkkua sekä viinejä ja suklaata. Vielä tarvitaan yksi reissu lähi-Mercadonaan ja sitten onkin kaikki herkuttelujoulua varten valmiina.

Taisi unohtua, että me vietetään joulua vain kahdestaan.

Niin, mikä olikaan se juttu, mistä aluksi mainitsin? Miksi kannattaa kirjoittaa blogijuttu, vaikka ei mitään niin ihmeellistä olisikaan tehty tai tapahtunut?

Se on tunne, mikä minulla on ollut päällimmäisenä viime päivien aikana. Ja se tunne on kiitollisuus. Vahva, syvältä kumpuava hyvän olon tunne siitä, että tämä matka ja nämä hetket ovat olleet mahdollisia. Kiitollisuus joka ikisestä ihanasta päivästä.

Eräs aamu kampesin itseni normaalia aiemmin sängystä ylös ja päätin, että haluan edes yhtenä aamuna olla todistamassa rannalla auringon nousua. Kyllä kannatti.

Hohtavan tulipallon nouseminen meren takaa horisontista konkretisoi niin voimakkaasti elämän kulkua ja taas uuden päivän alkua. Voin tuntea vain syvää kiitollisuutta siitä, että tämäkin päivä minulle annettiin.

Jokainen päivä elämässä on itse asiassa etuoikeus. Ja suurin etuoikeus on se, jos se päivä on sellainen, että siitä on mahdollisuus nauttia täysin siemauksin. Tässä on kiitollisuutta kerrassaan. Sen kun vaan muistaisi. Joka ikinen päivä. Satoi tai paistoi.

Radiossa soi Jouluradio. On hanget korkeat nietokset… Fuengirolassa sataa vettä. Hyvää elämää kaikki tyynni. Mieleni on täynnä kirkkautta.

Toivon teille kaikille parasta mahdollista joulua.

Annemaria

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Kaksi paikkaa Malagassa, joista löytyi joulutunnelmaa

lauantai, 18 joulukuun, 2021
Kun ympärillä näyttää ja tuntuu kesältä, joulun läheisyys helposti unohtuu. Ainakin minulle on Andalusian auringon alla tuottanut vaikeuksia päästä joulufiilikseen. Lähdin etsimään joulutunnelmaa Malagaan.

Silmiini osui jostain lehdestä juttu Malagan kasvitieteellisen puutarhan (Jardin Botanico Histórico La Concepción) hiljattain avatusta jouluvaloreitistä. Innostuin asiasta ja kun näin vielä Instagramissa reitiltä upeita kuvia, halusin ehdottomasti lähteä katsomaan paikan päälle, miltä valaistu puutarha näyttäisi. Samassa paketissa jouluvaloja ja puutarhaa kuulosti kaltaiselleni jouluvalofriikille enemmän kuin hyvältä.

Mies ei osoittanut kovin suurta kiinnostusta asiaa kohtaan, mutta onneksi löysin Fuengirolasta järjestettävän valmisretken. Niinpä hyppäsin Meriaturin ryhmän mukaan ja hyvä niin. Eipä tiennyt mies, mistä jäi paitsi, enkä tosin itsekään osannut odottaa, että valaistu puutarhareitti tulisi olemaan niin huikean hieno.

Suuntasimme ensin lähellä Malagaa olevaan Alhaurin de la Torres -nimiseen sisämaakaupunkiin ja siellä Viveros Guzmanin puutarhamyymälään ja joulukauppaan. Kyse on kaupasta, joka on paikallisille käsite ja lähes nähtävyys. Tänne ajetaan ostoksille pitkienkin matkojen takaa. Ja vaikka ei mitään ostaisi, Guzmanilla on mukavaa kierrellä ihan vain fiilistelemässä.

Viveros Guzman saa kukkahullun sekoamaan.

Nähtävyys tuo kauppa kokonaisuudessaan olikin. Ensinnäkin erilaisten kasvien ja joulukukkien valikoima oli ihan huikea. Tavaraa oli enemmän kuin paljon ja kaikki oli laitettu esille todella kauniisti. Oli ihastuttavaa kierrellä käytävillä ja yllättyä eksoottisista kasveista ja kukkarunsaudesta. Välillä minulta unohtui, että oltiin kaupassa eikä puutarhassa.

Näin joulun alla puutarhamyymälän merkittävä osa oli joulumaailma, jossa oli ihastuttavia joulukoristeita ja hienoja koristelukokonaisuuksia. Kaikkialla oli paljon katseltavaa eikä bling blingistä ollut puutetta. Joskus tällainen överiys on ihanaa. Taustalla soivat joululaulut virittelivät joulutunnelmaan ja oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna sain päälle jonkinlaisen joulufiiliksen.

Harmittelin kovasti sitä, ettei meillä ole joulukuusta koristeltavana, sillä joulukaupasta löysin mielestäni maailman kauneimpia kuusenkoristeita. Vähän oli vaikeaa hillitä itseäni ostamasta muuta kuin joulukukkia asunnollemme.

Viveros Guzmanin joulumaailma.Mitä ihania joulupalloja!

Viveros Guzmanilta suunnistimme Malagaan Jardin Botanicoon. Portilla kiemurteleva pitkä jono kertoi siitä, että melkoisen menestystarinan Malagan kaupunki oli rakentanut. Oikeastaan reitin ainut heikko puoli oli melkoinen tungos, mutta onneksi kävijämäärää rajoitettiin ja porrastettiin ajallisesti. Etukäteen varattuna ryhmänä pääsimme sujuvasti sisään.

Odotin ennakkoon, että puutarhan 2,2 kilometrin mittainen reitti käsittäisi valaistuja puita ja kasveja sekä tietysti jouluvaloja, mutta kyse olikin paljon enemmästä. Reitti oli kokonaisuudessa upea valoshow, johon yhdistyi mielikuvituksellisia valospektaakkeleita, ääntä, musiikkia ja jopa tarinoita.

Romanttisista tunnelmista siirryttiin keskelle tropiikin ukkosmyrskyä, sieltä vesiputouskeitaalle ja hetken päästä oltiikin unenomaisissa tunnelmissa sumuisessa bambumetsikössä. Ihanaa romantiikkaa, satua, taikaa ja kun tämä kaikki on keskellä pimeää eksoottista puutarhaa, voitte kuvitella, että elämys oli melkoinen. Hienoa oli myös kiivetä ylös rinteille katsomaan valomeressä kylpevää Malagaa.

Valoja oli käytetty taitavasti ja niiden avulla oli luotu kerrassaan vaikuttavia ja jännittäviä kokonaisuuksia.

Kasvitieteellisen puutarhan valoreitti on avoinna 9.1.2022 saakka. Aikuisten lippu maksaa 12-14 euroa päivästä riippuen. Koska reitti on saavuttanut melkoisen suosion ja alueelle myydään porrastetusti vain tietty määrä lippuja, lippu kannattanee ostaa netistä etukäteen. Reitti sopii hyvin myös lapsille.

Joka tapauksessa nyt oli tarjolla kaipaamaani jouluntaikaa.

https://laslucesdelbotanicomalaga.com/en

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Majoitus ulkomaat

Asunnon vuokraaminen Fuengirolasta ei ole aina ihan helppoa

sunnuntai, 12 joulukuun, 2021
Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän on saanut tottua siihen, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan.

Matkailussa, jos missä, yllätykset ja muutokset ovat arkipäivää. Vaikka kuinka yrittää itse hoitaa asiat hyvissä ajoin ja varmistaa kaiken mahdollisen, aina saattaa kuvioihin tulla ns. yllätystekijä. Näin kävi meille varaamamme Fuengirolan vuokra-asunnon kanssa.

Teimme alkuvuodesta maaliskuussa päätöksen, että jos vain on mahdollista, matkustaisimme vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Päätimme tuolloin myös viettää osan matkastamme jo tutuksi tulleessa Fuengirolassa.

Tiesimme myös, että laadukkaille vuokra-asunnoille suositussa lomakaupungissa on aina kysyntää, joten saadakseen toivotun lomakämpän kannattaa olla hyvissä ajoissa liikkeellä. Valitettavasti aiemmin luotettavaksi koetun vuokravälittäjän kautta ei tällä kertaa löytynyt meille sopivaa kohdetta. Lähdin siksi googlailemaan paikkakunnan muita välittäjiä ja täytyy sanoa, että aika hankalaa sopivan kohteen löytäminen minusta oli.

Asunnon hakua helpottaisi kummasti, jos tarvittava informaatio olisi saatavilla helposti. Tai jos sopivan asunnon löydyttyä pystyisi saman tien tarkistamaan onko asunto vapaa haluttuna ajankohtana. Tai saamaan selkeästi tiedon kokonaishinnasta. Näissä asioissa puutteita tuli vastaan yllättävän paljon.

Ideatilanteessa hyvällä sivustolla olisi mahdollisuus rajata hakua toivotun ajankohdan, sijainnin, asunnon koon, hinnan sekä muiden erityistoiveiden mukaan hakukoneen antaessa sopivat vaihtoehdot, joista tulisi vain valita. Näin asia ei kuitenkaan juuri kenelläkään läpikäymistäni vuokravälittäjien sivustoista toiminut. Tuli vain mieleen, että voisiko olla markkinoita ja tarvetta jonkinlaisella yhteisellä ajantasaisella varaussivustolla?

Yllättävän paljon tuli vastaan nettisivuja, joissa asunnon informaatio oli kovin vajavaista. Jopa ihan perustiedot varustuksesta, sijainnista ja asunnon koosta olivat puutteellisia. Jokaista vuokraajaa varmaan kiinnostaisi myös tietää onko asunto vuokrattavissa vain pitkäaikaisesti vai onko mahdollista vuokrata myös lyhyempiä aikoja. Enkä varmaan ole ainut, jota kiinnostaa kuukausi- tai viikkovuokran suuruus ja muut mahdolliset vuokran päälle tulevat kulut.

Paljon oli myös huonoja ja mitäänsanomattomia kuvia. Koska asuntoa on harvoin mahdollisuus päästä paikan päälle katsomaan, kuvilla on iso merkitys. Ainakin minä haluaisin nähdä kuvat keittiöstä, kylppäristä, olohuoneesta, makuuhuoneesta ja parvekkeesta näköaloineen. Enkä panisi pahaksi myöskään ulkokuvaa itse talosta. Se, että kuvassa on makuuhuoneen nurkka tai olohuoneen jalkalamppu ei oikein kerro mitään.

Lähettelin vuokra-asuntoja välittäviin yrityksiin useita sähköpostitiedusteluja, joihin kaikkiin ei edes vaivauduttu vastaamaan. Osalla näkyi nettisivujen varauskalenterissa tietty asunto vapaana, mutta yhteydenoton jälkeen kerrottiin, ettei huoneisto olekaan saatavilla. Monimutkaista ja aikaavievää puolin ja toisin.

Vähän myös ihmetytti, etten saanut kaikilta välittäjiltä selvää vastausta kysymykseen, miten toimitaan, jos korona estää maahantulon esim. rajojen sulkemisen takia. Menettäisinkö tässä tapauksessa varausmaksun ja välityspalkkion? Se, että noudatetaan maan yleisiä toimintatapoja, ei ainakaan minulle kerro yhtikäs mitään.

Kahlasin läpi myös Facebookin vuokravälityssivustoja. Ihmettelin sielläkin vähäistä kohdeinformaatiota. Vähentäisi varmaan turhien yhteydenottojen määrää, jos selvästi ilmoitettaisiin edes sijainti, hinta ja ajankohta, milloin kohde on vuokrattavissa sen sijaan, että kohteesta laitetaan näytille vain muutama kuva ilman mitään muuta lisätietoa kuin yhteystieto.

Meillä oli hakusessa hyvätasoinen huoneisto merinäköalalla, joka usean netissä vietetyn tunnin ja sähköpostiyhteydenottojen jälkeen lopulta löytyikin. Maksoimme varausmaksun sekä välityspalkkion ja odottelimme innokkaina vuokrauskauden alkua.

Tätä oli hakusessa.

Tähän näkymään päädyimme.

Ehdin jo vähän ihmettelemään, ettei loppulaskua varaamastamme asunnosta kuulunut. Sen sijaan sain kolme viikkoa ennen vuokra-ajan alkua vuokravälittäjältä sähköpostiviestin, että asunnon omistajalta oli tullut tieto, että taloyhtiössä alkaisi mahdollisesti parvekeremontti. Viestin lopussa myös luki, ettei remontti yleensä ole riittävä peruste vuokrasopimuksen peruuttamiseen.

Päätös oli meille helppo. Kauhuskenaariossamme talo tultaisiin huputtamaan, parveke olisi pois käytöstä ja ei-toivottuna lisämausteena rempasta johtuvaa melu- ja pölyhaittaa. Ilmoitin välittäjälle heti, ettei vuokrakohde enää vastaa varaamaamme ja haluamme peruuttaa varauksen.

Ymmärrän kyllä, ettei vuokravälittäjän osa ole helppo, mikäli heidän asiakkaansa ilmoittaa muutoksista näin viime tipassa. Siltikin hieman kummeksuin ajatusta, että näin ison ja asunnon käyttömukavuuteen vaikuttavan remontin ollessa kyseessä  peruutusmahdollisuutta ei olisi. Tai, että meille kerrotaan, ettei talon vakioasukkaitakaan siirretä mihinkään. Loma-asukkaalle tällä ei oikein ole mielestäni mitään merkitystä.

Lopputulemana saimme peruttua varauksemme ja maksamamme rahat palautettiin pikaisesti. Siitä pisteet välitysfirmalle.

Huonoimmassa tapauksessa olisimme nyt tuolla peiton alla.

Seuraava ongelma sitten olikin, että mistä korvaava asunto tilalle näin nopealla aikataululla. Hyvistä ja järkevästi hinnoitelluista asunnoista Fuengirolassa tuppaa olemaan pulaa.

Tässä kohtaa apu löytyi Facebookin ”Costa del Solin asunnot” -sivustolta. Laitoin sinne kyselyn, johon sainkin mukavasti vastauksia. Tosin iso osa tarjonnasta oli meille turhan suuria huoneistoja, joiden vuokrat ylittivät budjettimme.

Loppujen lopuksi meille kävi hyvin. Saimme vuokraukseen kolmion upouudesta talosta hyvällä sijainnilla Los Bolichesin keskustasta. Merinäköalan nyt menetimme, mutta muuten olemme oikein tyytyväisiä freesiin ja skandinaavisen kauniisti sisustettuun asuntoomme. Sinänsä meillä kävi myös tuuri, että omistajat uskalsivat antaa käyttöömme huoneiston, joka ei ole missään yleisessä vuokrauksessa.

Meitä onnisti sittenkin.

Hyvin olemme viihtyneet ja nauttineet sievästä lomakodistamme. Jos sitten myös näistä mahtavista Aurinkorannikon kesäisistä talvikeleistä.

Onko teillä muilla mennyt loma-asunnon vuokraus aina ihan putkeen? Vai onko tullut mutkia matkaan? Entä miten olette niistä selvinneet?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Parjattu ja rakastettu Fuengirola

tiistai, 7 joulukuun, 2021
On se vaan kumma juttu. Tänne me vaan aina uudelleen päädytään. Aurinkorannikon suomalaisinpaan kaupunkiin, Fuengirolaan, joka toisille on paratiisi, toisille ei ikinä -inhokki.

Olen kovasti yrittänyt miettiä, mikä saa meidät, kuten tuhannet muutkin suomalaiset, yhä uudelleen suunnistamaan Costa del Solin rannikolle Fuengirolaan, tuttavallisesti Fugeen. Tullaan tänne loppuvuodesta kuin muuttolinnut hetkeksi pakoon kylmää ja pimeää.

Jos tämä kaupunki olisi historiallisesti kiinnostava, arkkitehtuuriltaan kaunis tai täynnä upeaa nähtävää, olisi huomattavasti helpompaa ymmärtää, mikä tänne vetää. Ollakseni ihan rehellinen Fuengirola on minusta kaupunkina enemmän tylsä kuin mielenkiintoinen.

Koronan vuoksi edellisestä matkastamme ennätti kulua reilut puolitoista vuotta. Tänä vuonna tulimme tänne Sevillasta, minusta koko Andalusian, ellei koko Espanjan, upeimmasta kaupungista. Tuota taustaa vasten Fuengirola tuntui entistäkin vaatimattomammalta.

Sitten sen tajusin. Kun hyppäsimme pois Los Bolichesin juna-asemalla tuli jotenkin tuttavallinen ja turvallinen olo. Vähän kuin olisi kotiinsa tullut. Samanlainen hyvä fiilis, kun kotiin tultaessa vaihtaa päällensä collagehousut ja villasukat. Ei tarvitse jännittää mitään ja voi rentoutua täysin. Pystyy olemaan täysin oma itsensä.

Tästä on kyse. Fuge on kotoinen, tuttu, helppo ja mutkaton.

Ei minua haittaa, että moni vastaantuleva puhuu äidinkieltäni. Tai että ohitan muutaman suomibaarin ja -kaupan. Ihan mahtavaa, tuoltahan voin huomenna käydä ostamassa kaipaamani Presidentti-paketin.

Taivas on marraskuussa kirkkaan sininen. Valoa on niin paljon, että häikäisee ja meri huuhtelee rantoja niin pitkälle, ettei silmä yllä. Rantakadulla, Paseolla, kävelee iloisia, onnellisen oloisia ihmisiä ja vihreät papukaijat pitävät kovaäänisiä bileitä rantapalmuissa. Tekisi mieli saman tien istahtaa johonkin rantakuppiloista paistattelemaan päivää ja tarkastelemaan näkyisikö katukuvassa ketään tuttua.

Me sen sijaan suunnistimme yhdeksi yöksi rantakadun Yaramar-hotelliin. Tänä vuonna asunnon vuokraaminen ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta loppujen lopuksi sitten kävikin ihan hyvin. Kerron tästä säätämisestä vähän myöhemmin.

Moni unohtaa, että 75000 asukkaan Fuengirola on aito espanjalainen paikkakunta, jossa turistit ovat vain vähemmistö kaupungin arkea. Suomi-leima on ainoastaan pieni osa Fuengirola-elämää. Aivan turhan voimakkaasti koko kaupunki profiloituu yhden kaupunginosan mukaan. Ja voisiko asian nähdä välillä toisesta näkökulmasta. Fuengirola on todella kansainvälinen kaupunki, jos mikä.

Ennemminkin pitäisi ajatella, että tämä on kaupunki, jossa on lisämausteena suomalaisille suunnattuja palveluita. Halutessaan voi toimittaa asioita helposti ja vaivattomasti omalla äidinkielellään. Tai halutessaan elää päiviään espanjalaisittain. Valinta on sinun.

Täytyy myös tunnustaa, että siirtyminen yhdeksän kertaa suuremmasta suurkaupungista paljon rauhallisempaan Fuengirolaan tuntui näin korona-aikana helpottavalta. Ihmisiä täyteen ahtautuneilla Sevillan kaduilla, kaupoissa ja ravintoloissa ei voinut olla ajattelematta tautiriskiä, eikä mitenkään voinut välttää lähikontakteja vaikka kuinka olisi halunnut. Kävely Fugen leveällä rantapaseolla tuntuu miellyttävämmältä.

Täällä nyt nautitaan seuraavat viikot aurinkoisista päivistä, ulkoilmaelämästä ja pitkistä lenkeistä. Käydään Mercadonassa ostamassa mahtavia raaka-aineita kotikokkailuja varten. Istutaan terasseilla ja käydään ulkona syömässä useammin kuin kotona koskaan. Tuijotetaan iltaisin sujuvasti paikallisia tv-ohjelmia yrittäen arvailla, mistä on kyse ja välillä ollaan vaan tekemättä yhtään mitään.

Olen aloittanut jälleen aktiivisemman espanjan opiskelun ja yritän saada harvan pääni muistamaan muutakin kuin ravintolasanastoa. Mies nukkuu päiväunia sohvalla telkkari auki. Omien sanojensa mukaan on kielikylvyssä.

Fugen arki on kiireetöntä, huoletonta ja stressitöntä. Kieltämättä elämme täällä hetken omassa pikku kuplassamme, jossa jokainen arkipäiväkin on pientä fiestaa. Siksi tänne on aina niin mukava tulla. On kerrassaan ihanaa, että elämä voi edes hetken olla tällaista.

Salud!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja

Vertailussa 4 Andalusian vähemmän tunnettua kohdetta: Almuñécar, La Herradura, Nerja ja Salobreña

torstai, 18 marraskuun, 2021
Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että lomalla päivät ovat selvästi lyhyempiä kuin normaalisti? Ihan selvästi vuorokaudessa on vähemmän tunteja kuin 24, sillä muuten ei ole selitettävissä, että parin viikon jakso menee ihan hujauksessa. Ehkä juuri siksi sitä toivoisi aina löytävänsä sen toiveiden täyttymysten lomakohteen.

Andalusian tuntemattomampi rantakaupunki Almuñécar kävi meille joltisenkin tutuksi. Sen verran tuli pienehkön kaupungin katuja kuljettua ristiin ja rastiin, että hyvin alkoi jo muistamaan kadut ja kujat. Jopa minä, ainainen eksyjä, osasin loppumetreillä suunnistaa vanhan kaupungin rinteillä sijaitsevaan majapaikkaamme.

Lomaviikkojen aikana reissasimme myös Almuñécarin lähialueita. Matkasimme bussilla naapurikylään La Herraduraan sekä lähikaupunkeihin Salobreñaan ja meille jo entuudestaan tuttuun Nerjaan. Nämä neljä erilaista kohdetta saivat minut miettimään, mitkä oikein ovat niitä tekijöitä, mitkä saavat jostain kohteesta tykkäämään ja toisesta ei. Millainen oikeastaan on hyvä lomakohde?

Almuñécarissa on rantaviivaa, mistä valita ja kivoja rantaraitteja, joita kulkea.Pakollinen turistin rantaposeeraus.

Aito ja vilpitön Almuñécar

Aloitetaan Almuñécarista. Reilut 27 000 asukasta. Granadan maakuntaan kuuluva Costa Tropicalin rantakaupunki, joka on erityisesti espanjalaisten suosiossa. Näin talvikuukausina meininki oli kovin leppoisaa ja hyvin paikallista.

Korviin kantautuneista kielistä eniten kuulin ruotsia ja ranskaa. Turisteja ei kuitenkaan ollut paljoa, mistä kertonee myös paikallisten olematon englannin kielen taito. Myös ruokalistat useimmissa ravintoloista olivat ainoastaan espanjaksi.

No, jouduinpahan väkisin laittamaan jonoon kaikki osaamani espanjan sanat ja yrittämään selvitä hieman haastavista tilanteista vaihtelevalla menestyksellä. Aina ei mennyt ihan putkeen. Simpukoiden sijaan kerrankin pöytään tuli etanoita, mutta väliäkö tuolla.

Selviytymisstrategiaksi muotoutui usein ravintolan liitutaululle kirjoitetun tapaslistan tai päivän menun kuvaaminen ja sen kääntäminen googlen käännösohjelmalla ennen tilausta. Jos näille hoodeille suuntaat, suosittelen opettelemaan ainakin espanjan perusravintolasanastoa. Helpottaa elämää kummasti.

Mukavaa paikalliselämää kaduilla.Almuñécarin talven hiljaiseloa.Joku täti-ihminen oli eksynyt viinikauppaan.La Bodega del Jamon – paikallinen herkkukauppaKaupungintalon aukio oli iltavalaistuksessa oikein tunnelmallinen.

Mikä sitten minusta teki Almuñécarista mukavan? Kaupunki on hyvällä tapaa aito ja vilpitön. Täällä ei ole trendikkäitä ravintoloita, kauppakeskuksia tai merkkiliikkeitä. Täällä on perinteisiä tapasravintoloita ja kivijalkakauppoja sekä sellaista andalusialaista paikalliselämää, jollaista se on ollut varsin iät ja ajat. Turistit eivät täällä paljon elämää heilauta suuntaan eikä toiseen.

Ihmiset ovat pääosin ystävällisiä, eikä tarvitse pelätä sitä, että turistia yritettäisiin kusettaa joka käänteessä. Koimme Almuñécarin myös turvalliseksi kaupungiksi, missä ei tarvitse olla valppaana sen tähden, että joku yrittää sinut kääntää heti, kun silmä välttää. Pidin itse myös rauhallisuudesta, mikä tässä rantakaupungissa vallitsi näin talvikautena.

Elämä Almuñécarissa oli mutkatonta. Kävimme syömässä sellaisissa paikoissa, jotka huomasimme ohikulkeissamme olevan paikallisten suosiossa. Sympaattisen Bikini-barin (harhaanjohtava nimi baarilla) päivän menuissa sai hyvän hinta laatusuhteen ja katsauksen tavalliseen paikalliseen arkiruokaan. Lute y Jesus tarjosi ihan hyvää kalaa ja mereneläviä ja La Cabaña oli tapas-iltaan oiva vaihtoehto. Corralan baaritiskillä tai kaupungintalon aukiolla oli kiva poiketa lasillisella ja Granadan maakunnassa kun oltiin kylkiäisenä tuli aina tapas.

Kulttuurin ystävälle Almuñécar on myös hyvä kaupunki. Kaupungilla on hieno kulttuuritalo, jonka tarjonta näyttää olevan monipuolista, eivätkä liput ole hinnalla pilattuja. Harmittelin itse sitä, että mieli olisi tehnyt Piazzola-konserttiin, mutta koronapelko kummitteli taustalla sen verran, että katsottiin miehen kanssa turvallisemmaksi jättää tässä kohtaa väliin. Tyhmää ehkä, mutta sellaista riskien tasapainottelua koronan kansa joutuu koko ajan käymään.

Paikallinen tapa tehdä puutarha.Almuñécar on kivan vihreä.

La Herradura – kaunis, mutta ei koskettava

15 minuutin bussimatkan päässä on pieni La Herraduran kylä, joka kuuluu Almuñécariin. Herradura tarkoittaa hevosenkenkää, joka tulee rantaviivan muodosta vuorten välissä.

La Herradura on päällisin puolin oikein viehättävä. Suurin osa elämästä näyttää keskittyneen rantakadun tuntumaan, jossa on paljon loma-asutusta ja rantakuppiloita. Kaikessa näytti kuitenkin olevan havaittavaa turismileimaa. Jopas alkoi englanninkielisiä ruokalistojakin täältä löytyä.

Käsitystämme vahvisti täysin kelvoton lounaamme, joka oli turistikusetusta pahimmasta päästä. Ravintolan sijainti oli ihastuttava meren ääressä, mutta mitään muuta ihastuttavaa siinä ei sitten ollutkaan.

Tilasimme alkuun jaettavaksi talon salaatin (9 euroa). Saimme eteemme epämääräisesti pilkotun näivettyneen vihanneskasan, josta talon salaatin teki ilmeisesti se, että päällä oli tummunut eilisen päivän keitetty muna. Lähetimme salaatin takaisin ja saimme tilalle yhtä onnettoman kasan, tosin tällä kertaa vihannekset näyttivät freeseimmiltä.

Pääruuaksi tilasimme grillattuja boqueroneksia, jotka olivat kelmeitä ja ilmiselvästi liian vähän grillattuja. Ihmettelimme myös kalojen suurta kokoa ja epäilimme vahvasti, että kyse oli sardiineista. Kun mainitsimme asiasta tarjoilijalle, hänen asenteensa oli kerrassaan ylimielinen. Vähän siihen malliin, että millä oikeudella tulette tänne arvostelemaan.

Tämä oli yksi osoitus siitä, mitä helposti tulee vastaan, kun ollaan olemassa vain turisteja varten. Turistiruokaa kalliilla hinnalla, eikä pätkänkään väliä, minkä tasoista. Aina tulee uutta jengiä, joka on valmis maksamaan.

La Herradurassa kannattaa kiivetä ylös vanhalle majakalle näköaloja katsomaan ja sieltä voi jatkaa kylän toiselle puolella huvivenesatamaan Marina del Esteen. Matkalla ihastelimme rinteille rakennettuja hulppeita loma-asuntoja. Ilmeisesti alue on kerännyt rahakasta porukkaa, jos jotain voi päätellä autokannasta tai sataman upeista veneistä.

La Herraduralla on kauniita rantoja ja intiimejä rantapoukamia, mutta muuten kylä ei nyt oikein sytyttänyt.

Myös La Herraduralla on rantaa tarjolla.Hyvä näköalapaikka.Marina del Este oli himpun verran elitistinen.

Viehättävä lomakaupunki Nerja

Jos pitäisi valita viikon lomalle mukava lomakohde rannalta, valintani voisi hyvin olla Nerja. Puolen tunnin bussimatkan päästä Almuñécarista sijaitseva rantakaupunki on aika nopeasti nähty, mutta jotain viehättävyyttä paikassa silti on.

Nerja on huoliteltu, siisti ja kaunis rantakaupunki kalliorantoineen ja hyväkuntoisine valkoisine taloineen. Turistille löytyy kyllä kaikkea: niin perinteisiä andalusialaisia ravintoloita kuin vähän uudemmanaikaisia bistroja, hyvin hoidettuja rantoja, hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon hotelleja kuin muutakin loma-asutusta.

Uskoisin, että voisin hyvin viihtyä täällä viikon päivät ihan vain lepolomalla, sillä turismistaan huolimatta Nerja on oikea kaupunki ja tarjoaa monipuolisia palveluita kaikenlaisiin tarpeisiin. Ilmapiiri on mukava ja letkeä, vaikka yllättävän paljon kaduilla näkyi näin marraskuussa turisteja erityisesti ruotsalaisia, joiden suosiossa kaupunki näyttää kovasti olevan.

Nerjan pakollinen käyntipaikka Balcon de Europa.Nerjan rannat ovat pieniä kallioiden reunustamia poukamia.Pienet sivukadut ovat parasta antia myös Nerjassa.

Salobreña jätti kylmäksi

Viimeiseksi mennään todella aitoon andalusialaiseen kaupunkiin. Lähellä Almuñécaria sijaitsevassa kaupungissa asukkaita on reilu 12000.

Kaupungin päänähtävyys on vanha maurien rakentama linna vanhan kaupungin korkeimmalla kohdalla, jonne alkajaisiksi suunnistimme. Vanha kaupunki ei juurikaan eronnut muista vanhoista andalusialaisista kaupungeista. Valkoisia taloja ja kapeita katusokkeloita kuten useimmissa Etelä-Espanjan vastaavissa kaupungeissa.

Linnaa kannattaa käydä katsomassa vaikkapa ihan näköalojen vuoksi, mutta muuten muurit eivät oikeastaan eroa muista Espanjan vanhoista linnoista.

Itse Salobreña ei meitä oikein innostanut. En tiedä onko vähän yksioikoista ja liian vähäiseen kokemukseen perustuvaa, mutta jotenkin kaupunki vaikutti köyhältä ja turistin näkökulmasta kiinnostamattomalta. Joka puolella silmiin pisti en vende, myytävänä, kyltit ja sellainen yleinen huonokuntoinen ja hoitamaton ympäristö.

Emme löytäneet kaupungista oikein mitään mielenkiintoa ja hyppäsimme paluubussiin suunniteltua aikaisemmin. Liian paikallista, totesi mies. Mitä sitten tarkoittaneekaan?

Salobreñan kaunein osa löytyi vanhasta kaupungista linnan ympäristöstä.

On se vaan hankala yhtälö löytää juuri sopiva lomakohde. Pitäisi olla paikallista elämää, sopivasti palveluita, kiinnostavaa nähtävää, kaunis lomamiljöö, mutta ei kuitenkaan liikaa turisteja. Ei muuten mikään helppo yhtälö.

Kaksi viikkoa oli meille passeli aika Almuñecariin. Meidän matka jatkuu ja uudet seikkailut odottavat. Seuraavaksi matkataan kaupunkiin, josta pidän ehkä kaikkein eniten kaikista Espanjan kaupungeista.

Onko sinulla kokemuksia näistä Andalusian kohteista? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä itse olet.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Costa del Solin ihanat kaupungit – näitä paikkoja ei kannata jättää käymättä

sunnuntai, 24 tammikuun, 2021

Koronasta ei tiedä. Rokotuksista ei tiedä. Mutta yhdestä asiasta tiedän. Ensi syksynä, jos vain mitenkään on mahdollista, minä herään uuteen aamuun Espanjan Aurinkorannikolla, Costa del Solilla.

Koska nyt alkaa näyttää pahasti siltä, ettei tulevana keväänä ja ehkei myöskään kesällä matkailla muualla kuin kotimaassa, suuntasin suunnitelmani ensi syksyyn ja aloin haaveilemaan jälleen rakkaastani, Etelä-Espanjasta. Palasin vanhoihin blogijuttuihini ja mietiskelin, mikä olisi meille paras etappi seuraavalle matkalle.

On kohde sitten mikä tahansa, koko eteläinen rannikko (jos sitten koko Andalusia), on monipuolinen rypäs viehättäviä kaupunkeja ja kyliä, joissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen lämpimästi suuntaamaan myös oman lomakohteen tai asuinpaikan ulkopuolelle.

Matkustaminen Costa del Solin alueella on helppoa ja halpaa. Paikallisjunat ja bussit kulkevat tiuhaan ja välimatkat ovat lyhyitä. Jo pelkästään päiväretkellä ehtii paljon.

Aurinkorannikolla on neljä kaupunkia, joista on tullut omia matkasuosikkeja.

Estepona

Läntisen Costa del Solin tuntemattomampi kaupunki, josta jokainen kävijä muistaa varmasti kukat. Vanhan kaupungin kapeat kadut ja talojen seinät on koristeltu sadoilla värikkäillä kukkapoteilla, jotka luovat paikkaan kivan kylämäisen tunnelman.

Piipahda kauniilla appelsiinipuiden reunustamalla aukiolla Plaza de las Floresilla, nauti grillatut sardiinit jossain rannan kalaravintoloista tai kierrä ihmettelemässä Esteponan valtaisia muraaleja, seinämaalauksia, joiden ympärille on rakennettu kokonainen taidereitti.

Kukkafriikkiä voisi kiinnostaa kaupungin kasvitieteellinen puutarha ja sen yli 1300 erilaista orkideaa.

Lisää Esteponasta: Aurinkorannikon Estepona – suloinen lomakaupunki, jota moni ei tunne

Marbella

Marbella leimataan helposti jet setin temmellyskentäksi, jossa Ferrarit ja kalliit merkkiliikkeet kuuluvat katukuvaan. Jos metsästät tällaista Marbellaa, suuntaa Puerto Banuksen kaupunginosaan. Jos taas olet kiinnostunut aidommasta Marbellasta, matkaa kaupungin vanhaan keskustaan.

Marbellan vanha kaupunki on pieni, mutta viehättävä. Vaikka kaikessa on ehkä pienoista päälleliimattua turismimeininkiä, siltikin hyvin hoidettu ja visuaalisesti huoliteltu alue on kaunista katseltavaa. Vanhoilla kujilla ja aukioilla on miellyttävää kierrellä.

Lisää luettavaa Marbellasta täältä: Ihana rantareitti Puerto Banuksesta Marbellan keskustaan

Torremolinos

Luulenpa, etten ole ainut, jolle Torremolinos tuo mieleen 70-luvun seuramatkat ja kosteat possujuhlat. Täytyy myöntää, että pientä ennakkoluuloa oli taustalla, kun ensimmäistä kertaa menin ”Torreen” reilut pari vuotta sitten.

Vaan hyvä, että tuli mentyä. Sen jälkeen kaupungissa on tullutkin käytyä useampi kerta. Tykästyin jollain lailla kaupungin aitouteen. Jos Marbella on vähän ”teennäisen kaunis”, Torremolinos on teeskentelemättä sellainen kuin on. Vähän rosoinen ja sopivan kaupunkimainen. Torrea voisi luonnehtia Aurinkorannikon retrokaupungiksi.

Parasta Torremolinoksessa on eläväinen ranta-alue ja kivasti toteutetut keskustan kävelykadut lukuisine kauppoineen. Kaupunki onkin minusta yksi Costa del Solin parhaita shoppailupaikkoja.

Jos Torremolinos kiinnostaa, lisää käyntivinkkejä täällä: Torremolinos – rantakaupunki, joka yllätti

Nerja

Costa del Solin itäosan pieni Nerja on soma lomakaupunki ja erinomainen kohde kiireettömään nautiskeluun. Ihana kaupunki vierailla erityisesti silloin, kun aurinko paistaa ja Välimeri kimmeltää. Ranta-alue pienine poukamineen ja kalliorantoineen sekä keskusta lukuisine ravintoloineen luovat puitteet mukavaan lomatunnelmaan.

Nerjan merkittävin nähtävyys ovat tippukiviluolat, joissa kannattaa ehdottomasti käydä. Maan alla aukeaa ihan toisenlainen maailma.

Kokemuksia viimeisimmästä visiitistäni Nerjaan on luettavissa täällä: Täydellinen lomamoodi – rantalomanen Nerjassa

Malaga

Vaikka kuinka paljon kävisin Malagassa, tästä kaupungista en varmaan koskaan saa tarpeeksi. Malaga vaan on niin monipuolinen ja niin innostava.

Malagassa on rannikon parhaat museot, parhaat ravintolat, parhaat kulttuurielämykset ja paras kaupunkitunnelma. Ja ehdottomasti Costa del Solin kiinnostavin vanha kaupunki. Unohtamatta tietenkään hienosti rakennettua rantapromenadia.

Taiteen ystävän kannattaa katsastaa Picasso-museo. Viherpeukalo ilahtuu varmasti kasvitieteellisestä puutarhasta. Museoiden ystävälle Malagan automuseo on hyvä valinta ja ruokaorientoituneen kannattaa tehdä kierros vanhan kaupungin tapasravintoloissa.

Tässä muutama hyväksi havaittu vinkki Malagaan: Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini – vinkit mukavaan Malaga-päivään

Ai, että missäkö on listalta Fuengirola, joku saattaa kysyä. Fuengirola on ollut meille kahden talven ajan se paras kaupunki asua. Fugessa on paras kattaus vuokra-asuntoja, erinomainen palvelutarjonta, hyvät harrastusmahdollisuudet jopa omalla äidinkielellä, mukava rantareitti lenkkeilyyn ja sopivasti sosiaalista elämää. Eli täydellinen paikka perustaa talvikoti ja viettää tavallista arkea.

Näillä mittareilla Fuengirola on helmi, mutta en nostaisi sitä siltikään Aurinkorannikon kauneimpien tai kiinnostavimpien kaupunkien joukkoon. Keskeisen sijaintinsa ansiosta Fugesta on kätevää liikkua joka puolelle rannikkoa sekä koko Andalusiaa. Helppoa lähteä seikkailemaan ympäristöön ja palata halutessa illaksi kotiin.

Minkälaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on Costa del Solin kaupungeista? Minkä sinä nostaisit helmien listalle?

Andalusia Costa del Sol Elämäntaito Espanja Fuengirola

Miten Espanja on muuttanut minua?

sunnuntai, 12 huhtikuun, 2020

Tämän jutun kirjoitusaikoja minun piti laskeutua Malagaan. Espanjan talvikaudesta olisi ollut jäljellä vielä kolme odotettua viikkoa. Vaan toisin kävi. Ei tullut matkaa, ei tullut uusia seikkailuja Andalusian auringon alla. Tuli raivostuttava korona.

Olen jotenkuten pystynyt hyväksymään matkani yllättävän peruuntumisen. Väistämättömille asioille ei voi mitään vaikka kuinka hakkaisi päätä seinään. En voi myöskään mitään sille, että taustalla nakertaa harmitus. Espanjan kevätkausi päättyi niin yllättäen aivan kesken. Minulla on Espanjaa ikävä. Iso ikävä.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut onnellinen voidessani viettää Espanjassa pidempiä jaksoja. Olen saanut kurkistaa Andalusian elämään ja kulttuuriin monipuolisesti, matkustaa aluetta laajalti, aistia sen tunnelmaa ja hengittää sen ilmapiiriä.

Kaikella Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut vaikutusta minuun, niin pienissä kuin suuremmissa asioissa. Minkälaisia vaikutuksia sitten Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut?

Espanjalainen arki on tuntunut niin hyvältä, että joskus mietin, onko se vain vaaleanpunainen kupla, joka jossain vaiheessa puhkeaa.

Naisellisuus kunniaan

Vaatekaappiini on alkanut kertyä entisestä poikkeavia retonkeja. Huomasin jossain kohtaa, että kaikissa viime aikoina ostamissani vaatteissa on röyhelöitä, rimpsuja tai jotain muuta naisellista hörhelöä. Entinen minäni valitsi yksinkertaisia ja suoraviivaisia vaatteita. Nyt minua viehättävät selvästi runsaammat ja naisellisemmat mallit. Ja mekkoja, niitä pitää ehdottomasti olla.

Tajusin yhtymäkohdan Andalusiaan siivotessani tietokoneeni kuva-arkistoa. Olin ottanut kymmenittäin kuvia flamencopuvuista, ihastellut näyteikkunoista näitä upeita röyhelöluomuksia ja käynyt alan liikkeissä hipeltämässä värikkäitä ja runsaita kuoseja. Huomaamattani olin siirtänyt ihailemaani naisellista flamenco-henkeä omaan vaatekaappiini.

Espanjalainen nainen on minusta pohjoismaista kanssasisartaan naisellisempi. Meikkiä, koruja, korkkareita ja mekkoja näkee katukuvassa selvästi totuttua enemmän. Kaikkea naisellisuutta korostavaa on joskus jopa ylikorostetun runsaasti. Paikallisia tv-ohjelmia seuratessa olen jopa ihmetellyt, miksi luonnostaan kauniit naiset käyttävät niin voimakasta meikkiä. Silmämeikissä ei säästellä ja huulipunaa, sitä ei sovi unohtaa. Mitä punaisempaa, sen parempi. Nudesävyt ja minimalismi eivät ole espanjalaista naista varten.

Olen saanut tästäkin ilmiselviä vaikutteita, sillä omaan laukkuuni on eksynyt entistä punaisempia huulipunia. Ja huulipunasta on tullut muutenkin päivittäinen must. Ehkä nyt juuri ja juuri voin viedä roskat ilman punattuja huulia, mutta muuten ihmisten ilmoille en enää lähde ilman huulipunaa.

Eikä nyt ole enää niin väliä, jos puvun dekoltee yltää vähän alemmas. Espanjassa tämä näyttää olevan ihan peruskauraa. Naisellisuus saa ja sen tulee näkyä.

Espanjalla on ollut vaikutusta pukeutumiseeni ja tyyliini.

Volyymia olla pitää

Kun espanjalaiset keskustelevat, ääntä riittää. Maan tapa näyttää olevan, että kun puhutaan, ei tosiaankaan kuiskailla. Olen usein ihmetellyt paikallisten tapaa kailottaa täysillä esimerkiksi puhelimeen tai vieressä istuvalle kumppanille. Eikä näytä myöskään yhtään haittaavan vaikka kaikki ympärillä olevat vieraat ihmiset kuulevat keskustelun aivan selvästi.

Ravintoloissa ei tarvita taustamusiikkia peittämään kiusallista hiljaisuutta, sillä sellaista ei koskaan pääse tulemaan. Jo muutaman paikallisen keskustelu riittää täyttämään tilan. Jos sattuu olemaan ravintolassa, mikä on täynnä paikallista porukkaa, joutuu huutamaan saadakseen äänensä kuulumaan vastapäätä istuvalle kumppanille. Ja uskokaa pois, tämä kuuluvampi puhetapa tarttuu ja jää helposti päälle.

Olen huomannut itsessäni, että etenkin, jos innostun tai suutun jostain asiasta, alan puhumaan selvästi totuttua äänekkäämmin ja nopeammalla puherytmillä. Volyymi ikään kuin tehostaa puheen vaikutusta. En myöskään nykyisin enää häiriinny ympäröivästä metelistä samoin kuin aiemmin. Siitä on tullut niin kovin tavallista. Hillitty ja pidättyväinen suomalainen minussa on saanut selvästi uutta temperamenttia.

Kaipaan ihmisiä ympärille

47 miljoonan asukkaan Espanjassa väkeä riittää joka kulmalle. Sosiaaliset espanjalaiset viettävät muutenkin paljon aikaa ulkosalla ja siihen kun lisätään myös sankka joukko turisteja, vilkasta elämää ympärillä piisaa myös Aurinkorannikolla kaikkina viikonpäivinä.

Rauhaan tottunut suomalainen minussa on alkanut pitämään siitä, että ihmisiä on ympärillä menit minne menit. Kun kontrasti Suomeen on perin suuri, oma kotikaupunkini tuntuu kolkon kuolleelta, tylsältä ja värittömältä. Kaduilta puuttuu elämä ja sen myötä kiinnostavuus. Jos kaipaan rauhaa, menen metsään. Kaupungissa kuuluu olla elämää.

Arjella ja arjella on eroa

Miten usein (etenkin nyt koronan aikana) kuulee sanottavan, että tavallinen arki on parasta. Hmmm, arki on hyvää, mutta se riippuu paljon siitä, millaista arkea tarkoitetaan. Selitänpä vähän.

Elän kahdenlaista arkea, espanjalaista ja suomalaista. Suomen arjessa paiskin töitä, valitan huonoja kelejä, liikun liian vähän, elinpiirini on aika suppea ja elämä muutenkin melko tapahtumaköyhää. Pääosin elämämme rajoittuu kotimme seinien sisälle.

Espanjan arjessa vietämme paljon aikaa ulkona, syömme usein ravintoloissa, notkumme kahviloissa, vietämme sosiaalisempaa elämää, kävelemme lähes päivittäin pitkiä matkoja, matkustelemme ja teemme erilaisia ”mikroseikkailuja” lähiympäristöön. Arjessa on mukana sellainen mukava flow-tila, joka ruokkii hyväntuulisuutta ja innostumista. Olen joskus sanonut, että Espanjan arki on vähän kuin arkea potenssiin kaksi.

Tavallista arkea Andalusiassa.

Niinhän siinä sitten on käynyt, että kun Malagan kone laskeutuu Helsinkiin, on kuin hymy katoaisi kasvoilta. Ymmärrän hyvin, että elämme Espanjassa eräänlaisessa onnellisuuskuplassa, mutta ikävä kyllä se saa tämän suomalaisen normiarjen näyttämään harmaalta ja lattealta, vähän kuin marraskuuta vertaisi kesäkuuhun.

Suuri kontrasti kahden todellisuuden välillä ei aina ole hyvä juttu. Ennen, kun en paremmasta tiennyt, olin ihan tyytyväinen suomalaiseen arkeeni, joka oli sitä tavallista peruspuurtamista ilman suurempia kohokohtia. Espanjassa asumisen myötä olen päässyt kurkistamaan toisenlaiseen arkeen, joka tuntuu niin vietävän hyvältä. Kun enemmän saa, muuttuuko sitä vaan vaativammaksi? Tiedän, että vähään tyytymistä pidetään hyveenä, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi.

Korona on tuonut taivaalle tummia pilviä.

Tällä hetkellä koronamyllerryksen keskellä kukaan ei pysty sanomaan, milloin päästään normaaliin elämään ja millaiseksi maailma palaa koronan jälkeen. Entä, jos samanlaista vapaata ja huoletonta Espanja-arkea ei enää tulekaan?

Joka tapauksessa Espanja on jättänyt minuun vahvan jäljen. Samalla myös ikävän ja kaipuun maistaa Espanjaa lisää. Odotan toki tulevaa kesää Suomessa, mutta samalla myös seuraavaa talvikautta Andalusiassa. Luulen, että olen löytänyt mansikkapaikkani.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista