Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Costa del Sol

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Costa del Solin ihanat kaupungit – näitä paikkoja ei kannata jättää käymättä

sunnuntai, 24 tammikuun, 2021

Koronasta ei tiedä. Rokotuksista ei tiedä. Mutta yhdestä asiasta tiedän. Ensi syksynä, jos vain mitenkään on mahdollista, minä herään uuteen aamuun Espanjan Aurinkorannikolla, Costa del Solilla.

Koska nyt alkaa näyttää pahasti siltä, ettei tulevana keväänä ja ehkei myöskään kesällä matkailla muualla kuin kotimaassa, suuntasin suunnitelmani ensi syksyyn ja aloin haaveilemaan jälleen rakkaastani, Etelä-Espanjasta. Palasin vanhoihin blogijuttuihini ja mietiskelin, mikä olisi meille paras etappi seuraavalle matkalle.

On kohde sitten mikä tahansa, koko eteläinen rannikko (jos sitten koko Andalusia), on monipuolinen rypäs viehättäviä kaupunkeja ja kyliä, joissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen lämpimästi suuntaamaan myös oman lomakohteen tai asuinpaikan ulkopuolelle.

Matkustaminen Costa del Solin alueella on helppoa ja halpaa. Paikallisjunat ja bussit kulkevat tiuhaan ja välimatkat ovat lyhyitä. Jo pelkästään päiväretkellä ehtii paljon.

Aurinkorannikolla on neljä kaupunkia, joista on tullut omia matkasuosikkeja.

Estepona

Läntisen Costa del Solin tuntemattomampi kaupunki, josta jokainen kävijä muistaa varmasti kukat. Vanhan kaupungin kapeat kadut ja talojen seinät on koristeltu sadoilla värikkäillä kukkapoteilla, jotka luovat paikkaan kivan kylämäisen tunnelman.

Piipahda kauniilla appelsiinipuiden reunustamalla aukiolla Plaza de las Floresilla, nauti grillatut sardiinit jossain rannan kalaravintoloista tai kierrä ihmettelemässä Esteponan valtaisia muraaleja, seinämaalauksia, joiden ympärille on rakennettu kokonainen taidereitti.

Kukkafriikkiä voisi kiinnostaa kaupungin kasvitieteellinen puutarha ja sen yli 1300 erilaista orkideaa.

Lisää Esteponasta: Aurinkorannikon Estepona – suloinen lomakaupunki, jota moni ei tunne

Marbella

Marbella leimataan helposti jet setin temmellyskentäksi, jossa Ferrarit ja kalliit merkkiliikkeet kuuluvat katukuvaan. Jos metsästät tällaista Marbellaa, suuntaa Puerto Banuksen kaupunginosaan. Jos taas olet kiinnostunut aidommasta Marbellasta, matkaa kaupungin vanhaan keskustaan.

Marbellan vanha kaupunki on pieni, mutta viehättävä. Vaikka kaikessa on ehkä pienoista päälleliimattua turismimeininkiä, siltikin hyvin hoidettu ja visuaalisesti huoliteltu alue on kaunista katseltavaa. Vanhoilla kujilla ja aukioilla on miellyttävää kierrellä.

Lisää luettavaa Marbellasta täältä: Ihana rantareitti Puerto Banuksesta Marbellan keskustaan

Torremolinos

Luulenpa, etten ole ainut, jolle Torremolinos tuo mieleen 70-luvun seuramatkat ja kosteat possujuhlat. Täytyy myöntää, että pientä ennakkoluuloa oli taustalla, kun ensimmäistä kertaa menin ”Torreen” reilut pari vuotta sitten.

Vaan hyvä, että tuli mentyä. Sen jälkeen kaupungissa on tullutkin käytyä useampi kerta. Tykästyin jollain lailla kaupungin aitouteen. Jos Marbella on vähän ”teennäisen kaunis”, Torremolinos on teeskentelemättä sellainen kuin on. Vähän rosoinen ja sopivan kaupunkimainen. Torrea voisi luonnehtia Aurinkorannikon retrokaupungiksi.

Parasta Torremolinoksessa on eläväinen ranta-alue ja kivasti toteutetut keskustan kävelykadut lukuisine kauppoineen. Kaupunki onkin minusta yksi Costa del Solin parhaita shoppailupaikkoja.

Jos Torremolinos kiinnostaa, lisää käyntivinkkejä täällä: Torremolinos – rantakaupunki, joka yllätti

Nerja

Costa del Solin itäosan pieni Nerja on soma lomakaupunki ja erinomainen kohde kiireettömään nautiskeluun. Ihana kaupunki vierailla erityisesti silloin, kun aurinko paistaa ja Välimeri kimmeltää. Ranta-alue pienine poukamineen ja kalliorantoineen sekä keskusta lukuisine ravintoloineen luovat puitteet mukavaan lomatunnelmaan.

Nerjan merkittävin nähtävyys ovat tippukiviluolat, joissa kannattaa ehdottomasti käydä. Maan alla aukeaa ihan toisenlainen maailma.

Kokemuksia viimeisimmästä visiitistäni Nerjaan on luettavissa täällä: Täydellinen lomamoodi – rantalomanen Nerjassa

Malaga

Vaikka kuinka paljon kävisin Malagassa, tästä kaupungista en varmaan koskaan saa tarpeeksi. Malaga vaan on niin monipuolinen ja niin innostava.

Malagassa on rannikon parhaat museot, parhaat ravintolat, parhaat kulttuurielämykset ja paras kaupunkitunnelma. Ja ehdottomasti Costa del Solin kiinnostavin vanha kaupunki. Unohtamatta tietenkään hienosti rakennettua rantapromenadia.

Taiteen ystävän kannattaa katsastaa Picasso-museo. Viherpeukalo ilahtuu varmasti kasvitieteellisestä puutarhasta. Museoiden ystävälle Malagan automuseo on hyvä valinta ja ruokaorientoituneen kannattaa tehdä kierros vanhan kaupungin tapasravintoloissa.

Tässä muutama hyväksi havaittu vinkki Malagaan: Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini – vinkit mukavaan Malaga-päivään

Ai, että missäkö on listalta Fuengirola, joku saattaa kysyä. Fuengirola on ollut meille kahden talven ajan se paras kaupunki asua. Fugessa on paras kattaus vuokra-asuntoja, erinomainen palvelutarjonta, hyvät harrastusmahdollisuudet jopa omalla äidinkielellä, mukava rantareitti lenkkeilyyn ja sopivasti sosiaalista elämää. Eli täydellinen paikka perustaa talvikoti ja viettää tavallista arkea.

Näillä mittareilla Fuengirola on helmi, mutta en nostaisi sitä siltikään Aurinkorannikon kauneimpien tai kiinnostavimpien kaupunkien joukkoon. Keskeisen sijaintinsa ansiosta Fugesta on kätevää liikkua joka puolelle rannikkoa sekä koko Andalusiaa. Helppoa lähteä seikkailemaan ympäristöön ja palata halutessa illaksi kotiin.

Minkälaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on Costa del Solin kaupungeista? Minkä sinä nostaisit helmien listalle?

Andalusia Costa del Sol Elämäntaito Espanja Fuengirola

Miten Espanja on muuttanut minua?

sunnuntai, 12 huhtikuun, 2020

Tämän jutun kirjoitusaikoja minun piti laskeutua Malagaan. Espanjan talvikaudesta olisi ollut jäljellä vielä kolme odotettua viikkoa. Vaan toisin kävi. Ei tullut matkaa, ei tullut uusia seikkailuja Andalusian auringon alla. Tuli raivostuttava korona.

Olen jotenkuten pystynyt hyväksymään matkani yllättävän peruuntumisen. Väistämättömille asioille ei voi mitään vaikka kuinka hakkaisi päätä seinään. En voi myöskään mitään sille, että taustalla nakertaa harmitus. Espanjan kevätkausi päättyi niin yllättäen aivan kesken. Minulla on Espanjaa ikävä. Iso ikävä.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut onnellinen voidessani viettää Espanjassa pidempiä jaksoja. Olen saanut kurkistaa Andalusian elämään ja kulttuuriin monipuolisesti, matkustaa aluetta laajalti, aistia sen tunnelmaa ja hengittää sen ilmapiiriä.

Kaikella Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut vaikutusta minuun, niin pienissä kuin suuremmissa asioissa. Minkälaisia vaikutuksia sitten Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut?

Espanjalainen arki on tuntunut niin hyvältä, että joskus mietin, onko se vain vaaleanpunainen kupla, joka jossain vaiheessa puhkeaa.

Naisellisuus kunniaan

Vaatekaappiini on alkanut kertyä entisestä poikkeavia retonkeja. Huomasin jossain kohtaa, että kaikissa viime aikoina ostamissani vaatteissa on röyhelöitä, rimpsuja tai jotain muuta naisellista hörhelöä. Entinen minäni valitsi yksinkertaisia ja suoraviivaisia vaatteita. Nyt minua viehättävät selvästi runsaammat ja naisellisemmat mallit. Ja mekkoja, niitä pitää ehdottomasti olla.

Tajusin yhtymäkohdan Andalusiaan siivotessani tietokoneeni kuva-arkistoa. Olin ottanut kymmenittäin kuvia flamencopuvuista, ihastellut näyteikkunoista näitä upeita röyhelöluomuksia ja käynyt alan liikkeissä hipeltämässä värikkäitä ja runsaita kuoseja. Huomaamattani olin siirtänyt ihailemaani naisellista flamenco-henkeä omaan vaatekaappiini.

Espanjalainen nainen on minusta pohjoismaista kanssasisartaan naisellisempi. Meikkiä, koruja, korkkareita ja mekkoja näkee katukuvassa selvästi totuttua enemmän. Kaikkea naisellisuutta korostavaa on joskus jopa ylikorostetun runsaasti. Paikallisia tv-ohjelmia seuratessa olen jopa ihmetellyt, miksi luonnostaan kauniit naiset käyttävät niin voimakasta meikkiä. Silmämeikissä ei säästellä ja huulipunaa, sitä ei sovi unohtaa. Mitä punaisempaa, sen parempi. Nudesävyt ja minimalismi eivät ole espanjalaista naista varten.

Olen saanut tästäkin ilmiselviä vaikutteita, sillä omaan laukkuuni on eksynyt entistä punaisempia huulipunia. Ja huulipunasta on tullut muutenkin päivittäinen must. Ehkä nyt juuri ja juuri voin viedä roskat ilman punattuja huulia, mutta muuten ihmisten ilmoille en enää lähde ilman huulipunaa.

Eikä nyt ole enää niin väliä, jos puvun dekoltee yltää vähän alemmas. Espanjassa tämä näyttää olevan ihan peruskauraa. Naisellisuus saa ja sen tulee näkyä.

Espanjalla on ollut vaikutusta pukeutumiseeni ja tyyliini.

Volyymia olla pitää

Kun espanjalaiset keskustelevat, ääntä riittää. Maan tapa näyttää olevan, että kun puhutaan, ei tosiaankaan kuiskailla. Olen usein ihmetellyt paikallisten tapaa kailottaa täysillä esimerkiksi puhelimeen tai vieressä istuvalle kumppanille. Eikä näytä myöskään yhtään haittaavan vaikka kaikki ympärillä olevat vieraat ihmiset kuulevat keskustelun aivan selvästi.

Ravintoloissa ei tarvita taustamusiikkia peittämään kiusallista hiljaisuutta, sillä sellaista ei koskaan pääse tulemaan. Jo muutaman paikallisen keskustelu riittää täyttämään tilan. Jos sattuu olemaan ravintolassa, mikä on täynnä paikallista porukkaa, joutuu huutamaan saadakseen äänensä kuulumaan vastapäätä istuvalle kumppanille. Ja uskokaa pois, tämä kuuluvampi puhetapa tarttuu ja jää helposti päälle.

Olen huomannut itsessäni, että etenkin, jos innostun tai suutun jostain asiasta, alan puhumaan selvästi totuttua äänekkäämmin ja nopeammalla puherytmillä. Volyymi ikään kuin tehostaa puheen vaikutusta. En myöskään nykyisin enää häiriinny ympäröivästä metelistä samoin kuin aiemmin. Siitä on tullut niin kovin tavallista. Hillitty ja pidättyväinen suomalainen minussa on saanut selvästi uutta temperamenttia.

Kaipaan ihmisiä ympärille

47 miljoonan asukkaan Espanjassa väkeä riittää joka kulmalle. Sosiaaliset espanjalaiset viettävät muutenkin paljon aikaa ulkosalla ja siihen kun lisätään myös sankka joukko turisteja, vilkasta elämää ympärillä piisaa myös Aurinkorannikolla kaikkina viikonpäivinä.

Rauhaan tottunut suomalainen minussa on alkanut pitämään siitä, että ihmisiä on ympärillä menit minne menit. Kun kontrasti Suomeen on perin suuri, oma kotikaupunkini tuntuu kolkon kuolleelta, tylsältä ja värittömältä. Kaduilta puuttuu elämä ja sen myötä kiinnostavuus. Jos kaipaan rauhaa, menen metsään. Kaupungissa kuuluu olla elämää.

Arjella ja arjella on eroa

Miten usein (etenkin nyt koronan aikana) kuulee sanottavan, että tavallinen arki on parasta. Hmmm, arki on hyvää, mutta se riippuu paljon siitä, millaista arkea tarkoitetaan. Selitänpä vähän.

Elän kahdenlaista arkea, espanjalaista ja suomalaista. Suomen arjessa paiskin töitä, valitan huonoja kelejä, liikun liian vähän, elinpiirini on aika suppea ja elämä muutenkin melko tapahtumaköyhää. Pääosin elämämme rajoittuu kotimme seinien sisälle.

Espanjan arjessa vietämme paljon aikaa ulkona, syömme usein ravintoloissa, notkumme kahviloissa, vietämme sosiaalisempaa elämää, kävelemme lähes päivittäin pitkiä matkoja, matkustelemme ja teemme erilaisia ”mikroseikkailuja” lähiympäristöön. Arjessa on mukana sellainen mukava flow-tila, joka ruokkii hyväntuulisuutta ja innostumista. Olen joskus sanonut, että Espanjan arki on vähän kuin arkea potenssiin kaksi.

Tavallista arkea Andalusiassa.

Niinhän siinä sitten on käynyt, että kun Malagan kone laskeutuu Helsinkiin, on kuin hymy katoaisi kasvoilta. Ymmärrän hyvin, että elämme Espanjassa eräänlaisessa onnellisuuskuplassa, mutta ikävä kyllä se saa tämän suomalaisen normiarjen näyttämään harmaalta ja lattealta, vähän kuin marraskuuta vertaisi kesäkuuhun.

Suuri kontrasti kahden todellisuuden välillä ei aina ole hyvä juttu. Ennen, kun en paremmasta tiennyt, olin ihan tyytyväinen suomalaiseen arkeeni, joka oli sitä tavallista peruspuurtamista ilman suurempia kohokohtia. Espanjassa asumisen myötä olen päässyt kurkistamaan toisenlaiseen arkeen, joka tuntuu niin vietävän hyvältä. Kun enemmän saa, muuttuuko sitä vaan vaativammaksi? Tiedän, että vähään tyytymistä pidetään hyveenä, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi.

Korona on tuonut taivaalle tummia pilviä.

Tällä hetkellä koronamyllerryksen keskellä kukaan ei pysty sanomaan, milloin päästään normaaliin elämään ja millaiseksi maailma palaa koronan jälkeen. Entä, jos samanlaista vapaata ja huoletonta Espanja-arkea ei enää tulekaan?

Joka tapauksessa Espanja on jättänyt minuun vahvan jäljen. Samalla myös ikävän ja kaipuun maistaa Espanjaa lisää. Odotan toki tulevaa kesää Suomessa, mutta samalla myös seuraavaa talvikautta Andalusiassa. Luulen, että olen löytänyt mansikkapaikkani.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Andalusia Costa del Sol Espanja

Malagaa monella tapaa

sunnuntai, 8 maaliskuun, 2020

En meinaa millään aina muistaa, että asumme vain noin 40 minuutin junamatkan päässä vajaan 600 000 asukkaan Malagasta. Junia kulkee 20 minuutin välein ja siksi onkin lähes käsittämätöntä, miten helposti kaikki suurkaupungin herkut ovat saavutettavissa.

Suurkaupungin ihanuudet aivan vieressä

Meillä on välillä tapana lähteä Malagaan ihan vain höntsäilemään, niin kuin mies sanoo. Hypätään Fuengirolan Torreblancan asemalta aamupäivän junaan, jäädään pois Malagan keskustassa ja kuljeskellaan pitkin kaupungin katuja ilman päämäärää.

Malaga on mielenkiintoinen. Vanha ja vähän rosoinen, mutta ei missään nimessä mitenkään elähtänyt. Pikemminkin vireä, eloisa ja luonteikas. Toisella puolen kaupunki rajoittuu mereen, toisella puolen vuoristoon. Siinä välissä on ihastuttava kaupunki, josta voi poimia sellaisen setin kuin parhaimmalta tuntuu. Tarjolla on antia rantalomasta kaupunkielämään.

Malaga on kaupunki, joka on kuin pelikumppani, jonka luulit tuntevasi. Jokaisella pelikerralla se pystyy kuitenkin nostamaan yllättävät kortit tiskiin ja tekemään pelistä täysin ennalta arvaamattoman.

Kurkkaat avoimesta ovesta sisään ja hetken päästä nautitkin Malaga-viiniä paikassa, joka näyttää olleen siinä iät ajat. Tai löydät maailman kauneimman apteekin tai kauneimman viinimyymälän. Tai herkkukaupan, joka on valmistanut kaupunkilaisille suussa sulavaa samassa paikassa jo vuodesta 1890.

Luulit jo tuntevasi tietyn kaupunginosan tai tietyt kulmat. Sitten huomaatkin kadulta, mitä olet kävellyt jo ties kuinka monta kertaa, taas jotain aivan uutta ja mielenkiintoista. Malagassa käynti onkin minulle aina sellainen piristävä kaupunkiseikkailu.

Malaga, kerrankin hiljainen

Normaalisti Malaga on aina ruuhkainen ja äänekäs, oli viikonpäivä sitten mikä tahansa. Jos satut vanhan kaupungin kaduille iltapäivän lounasaikaan, yleensä ravintolat ja niiden terassit ovat täynnään asiakkaita, niin että vapaata pöytää joutuu jopa vähän haeskelemaan. Myös kapeimmille ja varjoisimmille kujille tuntuu aina riittävän niin paikallista kuin turistien loputonta virtaa.

Paitsi tämän viikon torstaina. En muista koskaan nähneeni Malagan vanhaa kaupunkia näin rauhallisena. Vilkkaimpana lounasaikana terasseilla oli reilusti tilaa, ravintoloiden henkilökunnalla oli aikaa seisoskella ovilla asiakkaita odottamassa eikä vilkkaimmallakaan pääostoskadulla Calle Larioksella ollut minkäänlaista väentunkua.

En keksi muuta selitystä tähän apatiaan kuin koronaviruksen ja sen myötä vähentyneen turismin. Liekö myös paikalliset alkaneet vältellä tilanteita, joissa ollaan tiiviissä kosketuksessa kanssakulkijoihin? Ensimmäistä kertaa aloin itsekin miettimään, että pitäisikö tässä olla jotenkin huolissaan.

Normisäpinä puuttui.Fuusiotapaksia yhdessä lempiravintoloistamme KGB:ssä.Löysin uudelleen jo unohtuneen viinibaarin, ravintolan ja viinikaupan Los Patios de Beatasin.Ihan vähän piti myös tällä käynnillä ihastella näitä ihanuuksia.

Toisaalta olipa kiva kierrellä vanhan kaupungin sokkeloisia kujia näin rauhallisena päivänä. Poiketa välillä tapaksille, viinilasilliselle tai kahville, bongailla kiinnostavia ravintoloita seuraavaa käyntiä varten ja ihastella sieltä täältä pulpahtelevia rakennuskaunokaisia.

Malaga on aina käynnin arvoinen. Tai kymmenen. Tai kahdenkymmenen. Sellainen kaupunki, josta ei myöskään koskaan saa tarpeeksi. Jos vaan joku osaa vihjata Malagasta asuntoa vuokralle vuoden lopulle tai ensi vuoden alkupuoliskolle, minulle voi laittaa mieluusti viestiä. Olisi kiva kokeilla malagalaiselämää kuukausi tai kaksi ihan paikan päällä.

Tällä reissulla huomasin kauppahallin kauniin takaseinän.Ja muutaman ihastuttavan rakennuksen.Ja sen, miten katedraali tupsahtelee näkyviin vähän joka puolelta.

Malagan uusi shoppailukeidas

Kävimme viikolla tutustumassa myös Malagan uusimpaan yleisömagneettiin, pari viikkoa sitten avattuun McArthurGlen Designer Outlet shoppailualueeseen. Aiemman Plaza Mayor ostoskylän viereen rakennetun outlet centerin piti aueta jo ennen joulua, mutta matkaan tuli joitain mutkia viranomaisten kanssa ja niin avajaiset siirtyivät näin pitkälle.

Kaikin puolin viihtyisä ja hienosti toteutettu alue olikin kyseessä, vaikka itse en mitenkään merkkien perään olekaan. Silmiin pisti mm. erinomainen valikoima kenkäkauppoja sekä vähän erilaiset tuotebrändit espanjalaista ja ranskalaista muotia.

Guessin liikkeessä huomasin selvästi edullisimmat näkemäni laukkujen hinnat. Tosin mies kysyi, että miten ne eroavat rantakaupustelijoiden versioista. Apua, toinen on aito ja toinen feikki, mutta huomaako kukaan eroa?

Ensin Plaza Mayorin alue toivottaa tervetulleeksi. Ja heti perään uusi Designer Outlet .Alueella on kivaa taidetta ja kauniita viheralueita.

Huono shoppailija minusta vaan on tullut. Jotenkin nykyisin harkitsen entistä enemmän kaikkia hankintojani ja toisaalta tällä kertaa ei myöskään mitään ihmeitä tarpeitakaan ollut. Huomasin, että kauppoja enemmän minua kiinnosti alueen mielenkiintoinen taide ja alueen taakse hienosti toteutetut viheralueet.

Käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa. Perille pääsee näppärimmin paikallisjunalla. Jää pois Plaza Mayorin asemalla ja oletkin melkein sisäänkäynnin kohdalla.

Mukavastihan tuollakin sai päivän kulumaan. Ja voi näitä kesäisiä kelejä. Lämpöä ja aurinkoa on tarjoiltu päivä toisensa jälkeen. Ihana, ihana Aurinkorannikon kevät! Tuppaa niin väkisin hymyilyttämään. Joka ikinen päivä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Hyvää arkea Aurinkorannikolla

maanantai, 2 maaliskuun, 2020

Hyppäsin Malagan lentokentältä paikallisjunaan kohti Fuengirolaa. Takana rankka työrupeama Suomessa, mutta työtäkin enemmän energiaani ovat vieneet viikon ikävät ja yllättävät tapahtumat. Olin väsynyt, murheellinen ja hämmentynyt. Luottamukseni ihmisiin on kokenut kovan kolahduksen.

Junassa istahdin pienen pojan viereen, joka katsoa napitti minua uteliaana, hymyili sitten leveästi ja tokaisi iloisesti ”HOLA!” Tuo iloinen tervehdys nostatti hymyn kasvoilleni ja vastasin takaisin: ”Hola, que tal?” – Moi, mitä kuuluu?”

Hyväntahtoisen pienen espanjalaispojan ele tuntui jostain syystä minusta käsittämättömän hyvältä. Tuli niin hyvä mieli, että lähes silmäkulma kostui. Miten mukavaa olikaan taas palata Aurinkorannikolle viettämään pätkä aivan erilaista arkea.

Kevät on tullut Andalusiaan ryöpsäyksellä. Viime päivien lämpöaalto on herättänyt kasvit kukkimaan ja linnut konsertoimaan. Talvikauden kiinni olleet ravintolat ovat alkaneet availla oviaan ja muutenkin lomailijoiden määrä näyttää lisääntyneen. Elämää on tullut katukuvaan selvästi lisää. Kaupunkia koristellaan kesäkukkasin.

Ja tuo siunattu aurinko on tarjoillut niin kesäisiä lämpötiloja, että jopa minä olen uskaltanut luopua toppatakistani.

Keltaiset mimosat värittävät teidenvarsia. Kukkia kaikkialla, ihanaa!

Pari viikkoa Suomessa meni taas lähinnä tietokoneen ääressä istuen ilman minkäänlaista liikuntaa. Niskat ovat jumissa ja paikat puuduksissa. Päätin, että täällä oloaikana pitää jälleen yrittää liikkua niin paljon kuin mahdollista. Ja mikäpä on liikkuessa. Aurinko iholla tässä kohtaa vuotta tuntuu balsamilta ja merenranta maailman parhaimmalta lenkkeilymaastolta.

Sunnuntaina päätettiin miehen kanssa kävellä Benalmadenasta Fuengirolaan. Viime keväänä teimme saman matkan ”bileperjantain” hengessä ja pysähtelimme matkan varrelle lasillisille muutamassa rantabaarissa. Kokemuksia tuolta taipaleelta löydät täältä.

Vaan nyt tavoitteena oli taivaltaa reitti ihan liikunnan näkökulmasta. Hypättiin ensin junaan ja ajettiin Benalmadenaan. Asemalta kuljettiin merenrantaan ja sieltä lähdettiin kulkemaan kohti Fuengirolaa.

Jos jaksat kulkea reilun kymmenen kilometrin matkan, tämä reitti on oikein mukava. Jos et halua ihan rantavesissä kahlailla ja könytä pitkin rantakallioita, rantareitiltä joutuu muutamia kertoja nousemaan ylös tavalliselle tieosuudelle, mutta pääosin matkan voi kulkea rannan tuntumassa.

Myös nudistiranta katsottiin parhaimmaksi ohittaa yläkautta, sillä täysissä pukeissa kulkeminen pitkin rantalinjaa olisi tuossa kohden tuntunut lähinnä tirkistelyltä.

Matkan varrelle jäi pieniä, rauhallisia rantapoukamia. Jos en olisi näin arka kylmälle vedelle, olisin voinut välillä pulahtaa virkistävään mereen. Tähän aikaan kevättä ikävä kyllä vielä liian kylmää minulle.

Rannoilla ja aurinkotuoleilla olisi nyt väljää. Kyllä tällä matkalla hien sai pintaan.

Jossain Torrequebradan ja Torremuellen välissä huomiomme kiinnittyi eriskummalliseen puurakennukseen, jota itse asiassa ihmettelimme jo rakennusvaiheessa viime keväänä. Uteliaisuuteni ajoi meidät sisälle kurkkimaan, mikä paikka tämä oikein onkaan.

Hetken päästä istuimme tämän uuden karhean ravintolan viihtyisällä terassilla. Kyse on Trocadero ravintolaketjun uusimmasta tulokkaasta. Ketjulla näyttää olevan kolme ravintolaa Marbellassa ja yksi Esteponassa.

Rantatörmäällä oleva puurakennus on lähes huomaamaton, mutta sisätilat kauniit, elleivät peräti hulppeat. Trocaderon sisustuksessa on haettu siirtomaahenkeä. Vaikuttava baaritiski ja baarin valkoiset nahkasohvat houkuttelisivat jo sellaisenaan uumeniinsa, mutta koska keli oli mitä parhain, nautimme oluet mieluimmin viehättävällä puuterassilla.

Trocadero on myös kalliin puoleinen ruokaravintola. Hintataso näytti olevan lähes kaksinkertainen normitasoon, mutta onhan paikka aika ainutlaatuinen. Selvästi isolla rahalla rakennettu ravintolakonsepti. Tämä on sinulle, joka kaipaat paikkaa romanttiselle illalliselle.

Kannattaa ehdottomasti käydä. Jäin kuolaamaan paikan näyttäviä drinkkejä.

Päivän saldo 12,2 kilometriä, 18038 askelta ja 23 kerrosta. Paita oli kyllä aika märkä, kun päästiin kotiin asti.

Trocadero – pysähdyksen arvoinen

Aurinkorannikon päivät ovat aina kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia ja etukäteen käsikirjoitettuja. Vaikka kuinka aamulla suunnittelemme tekevämme jotain, sitten saattaa tekemisiimme tulla hetken mielijohteita ja yllättäviä käänteitä.

Kuten viime lauantaina, kun olimme menossa ihan tavallisille viikonloppuostoksille Mercadonaan. En nyt enää muista, miten siinä niin pääsi käymään, mutta jostain syystä kauppaan menon sijaan päädyimmekin syömään paikalliseen kalaravintola El Chocoon.

Ympärillä oli iloinen paikallistunnelma, mikä käytännössä tarkoittaa korviin käyvää meteliä, sillä paikallisten tapa keskustella ei ole mitään kevyttä puheensorinaa. Kiva ravintola, suosittelen. Kohtuuhintainen, ruoka ihan hyvää ja palvelu ystävällistä. Ei me muuten sinne Mercadonaan, sitten tällä reissulla koskaan päädyttykään.

Parhaat pimientos de padrónit ikinä. Että mä rakastan näitä kärtsättyjä pikkupaprikoita.

Olen aina ollut vähän huono hoidattamaan itseäni. Sitä normiarjessa yleensä vaan pakerran sen, mitä pitää ja lähes laiminlyön oman itseni. Täällä Aurinkorannikolla olen päättänyt tehdä tähän asiaan korjauksen. Satsaan itseeni ja käytän niin kauneudenhoito- kuin hyvinvointipalveluita, joita Fuengirolasta löytyy melkoisesti, paljon myös suomalaisten yrittäjien toimesta.

Lähes luksukselta tuntui aloittaa viikko hierojalla. Kireä niska-hartiaseutu sai käsittelyn, joka sai koko kropan tuntumaan keveämmältä ja liikkuvammalta. Tätä ehdottomasti lisää.

Viime kerralla kokeilin muuten Fuengirolan hammaslääkäripalveluita. Olin etukäteen varautunut opettelemalla tarvittavaa sanastoa niin englanniksi kuin espanjaksi, mikä olikin ihan turhaa. Hammaslääkärin vastaanotolla selvisi suomalaisten vastaanottovirkailijoiden avustuksella ihan omalla äidinkielellään, vaikka paikallinen hammaslääkäriasema olikin.

Tarkastuskäynti, joka sisälsi röntgenkuvat, hammaskiven poiston ja hammaslääkärin tarkastuksen maksoi 40 euroa. Aika kohtuullista sanoisin. Aurinkorannikon edullisia palveluita kannattaa totta vie käyttää.

Valosta ja auringosta ammennan valtavasti hyvää oloa.

Pikku hiljaa alan saada taas pääni mukaan tähän rentoon elämänmenoon. Viime viikolla silmiini osui sosiaalisessa mediassa lainaus Eevi Minkkisen esikoisteoksesta ”Ole itsellesi armollinen”. Minusta tuntui kuin Eevi olisi kirjoittanut viisaat sanansa suoraan minulle:

”Sen sijaan, että vaadit itseltäsi liikaa, harjoittele armollisuutta.
Sen sijaan, että väheksyt itseäsi, harjoittele tuntemaan oma arvosi.

Sen sijaan, että etsit kaikkien hyväksyntää, harjoittele arvostamaan heidän rakkautta, jotka ovat oikeasti läheisiäsi.
Sen sijaan, että sinun pitäisi heti osata, salli itsesi harjoitella ja kompuroida.

Sen sijaan, että koittaisit pitää itsesi väkisin kasassa, anna sinun murtua.
Sen sijaan, että selittelisit muille, miksi olet sellainen kuin olet, ole vaan mitä olet.

Sen sijaan, että piilotat sitä, että koskee, anna kipusi tuntua.
Sen sijaan, että pyrit täydellisyyteen, pyri inhimillisyyteen.
Sen sijaan, että koitat pärjätä itse, uskalla pyytää tukea.

Sen sijaan, että koitat pysyä mielen vaatimuksissa, harjoittele joustavuutta.
Sen sijaan, että tekisit vielä vähän lisää, ota sittenkin tauko.

Sen sijaan, että suunnittelet liikaa, kysy, mikä toisi nyt sinua lähemmäs itseäsi.
Sen sijaan, että tilaat salaatin, jos haluat jäätelöä, tilaa kerrankin jäätelöä.

Sen sijaan, että yrität puskea väkisin, anna vaan olla. Ihan oikeasti. Anna vaan olla.”

Taidan tästä lähteä ostamaan jäätelöä. Mukavaa viikkoa teille kaikille, niin ystäville kuin vihollisille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Pieniä juttuja ja kaupunkiretkiä

sunnuntai, 16 helmikuun, 2020

Onpa aurinko hellinyt viime viikkoina Aurinkorannikkoa. Päivisin lämpötila on kohonnut sen verran kesälukemiin, että välillä on pitänyt laittaa jäitä hattuun. Siis tarkoitan noin niin kuin kuvaannollisesti.

Aamut ja illat muistuttavat yhä siitä, että talvikautta elellään, eikä passaa ihan kesähepenissä vielä keikistellä, vaikka mieli jo tekisi. Viime vuoden flunssakaudet ovat vieläkin hyvässä muistissa.

Sen sijaan huippuihanaa on näillä keleillä heittäytyä aurinkokylpyihin ja kuljeskella pitkin merenrantoja. Koska Fuengirolan rantapaseo on käynyt jo joltisenkin tutuksi, olemme vaihteeksi hakeutuneet ihan mielenkiinnosta uusille kulmille ja uusille rantareiteille.

El Pinillosta puiston kautta rantaan.

Torremolinos ja La Carihuela

Viimeisimpänä mielenkiintonamme on ollut Torremolinoksen La Carihuelan ranta-alue. Vanhaa kalastajakylämeininkiä täältä ei enää löydy, mutta rakennukset ovat kuitenkin selkeästi Fuengirolaa matalampia. Jonkin verran arkkitehtuurissa on havaittavissa myös iäkkäämpää rakennuskantaa, niin kuin Torremolinoksessa ylipäätään.

Huolimatta siitä, että rannan palvelut ovat pääosin turismille pyhitettyjä, siltikin alue on oikein viihdyttävä. Kivoja ja viihtyisiä kahviloita, rantabaareja ja muita ravintoloita. Paljon kauppoja ja siistejä hyvinhoidettuja rantoja. Verkkaisesti kuljeskelevia iloisia ihmisiä, palmupuita ja aurinkoa. Kaikki tämä aivan hiekkabiitsin tuntumassa. Täydellistä kesämeininkiä siis tarjolla.

Ja jos kurkistat seuraavalle saman suuntaiselle kadulle sisämaahan päin, lisää kävelykadun ravintoloita ja kauppoja olisi täällä tarjolla.

Carihuelan rannat ovat oikein viehättäviä.

Mukavan pituisen kävelyreitin, arviolta noin viisi kilometriä, saa, kun kävelee Carihuelan alueen päästä päähän. Alue alkaa Torremolinoksen rannan kallioniemekkeeltä ja päättyy Benalmadenan satamaan. Jää junasta pois Torremolinoksen asemalla, kävele siitä alas rantaan ja jatka oikealle aina Benalmadenan satamaan saakka. Tai sitten toisin päin.

Mikäli haluat lyhyemmän reitin, jää junasta pois El Pinillon asemalla. Suuntaa siitä lyhyehkö matka rantaan ja lähde kulkemaan rantakatua vasemmalle Torremolinoksen keskustan suuntaan. Rantakallioiden ja suuren Melia-hotellin jälkeen lähde nousemaan ylöspäin, niin tulet kaupungin keskustaan kohden juna-asema-aukiota.

Kauniina päivänä Carihuelan ranta-alue on minusta oikein viehättävä kaupunkiretkeilyyn tai ihan vaan kiireettömään chillailuun. Ainakin lomatunnelma on taattu.

Rantapaseon taidetta.Rantakadulla on vehreää.Mukavia kauppoja…ja ylemmällä kävelykadulla lisää. Rantapaseolla paistattelee yllättävän paljon kissoja. Että niin kuin PerSeet olalle?

Yllättävä poikkeaminen urbanisaatioon

Uteliaisuus on yksi luonteenpiirteistäni, jolla on taipumusta johtaa minua joskus tuiki tuntemattomiin paikkoihin. Niin kuin nytkin.

Oltiin itse asiassa tulossa miehen kanssa normilenkiltä, kun huomasin yhtäkkiä asuntomme lähellä kyltin: Las Islas, boutiquehotelli ja ravintola. Mitä ihmettä? Missä täällä on tuollainen hotelli ja ravintola, joista en tiedä yhtään mitään?

Asiastahan oli ihan pakko ottaa selvää ja lähteä kyltin osoittamaan suuntaan katsomaan, mitä sieltä löytyisikään. Suuntasimme siis ylöspäin kohti rinteiden paikallisasutusta. Hetken päästä kapealla kiemurtavalla tiellä tuli seuraava kyltti vastaan, mikä laittoi meidät kipuamaan yhä ylemmäs. Ja sitten taas seuraava ja sitten seuraava kyltti ja jossain vaiheessa huomasimme kavunneemme jo melko korkealle.

Mukavaa oli samalla tutkailla rinteiden kauniita taloja ja väliin jopa hulppeita huviloita. Nähdä kaikkialla kukkivia kasveja, vihreitä puutarhoja, kuunnella lintujen laulua ja nauttia urbanisaation rauhallisesta meiningistä. Ihan liian harvoin tulee kuljettua rinteitä ylös paikallisasutuksen keskelle.

Ja löytyihän se hotellikin lopulta. Tiukasti aidattu alue, jonka portilla oli kyltti: hotelli ja ravintola avautuvat 15.3. Sen verran kurkin suljetun portin raoista, että hotellin ”salainen” puutarha jäi kutkuttamaan. Tuonne ravintolaan on ihan pakko myöhemmin suunnistaa.

Rinteiden kerroksellista asutusta.Kylttien perässä yhä ylemmäs.Kukkia kaikkialla.

Ihania ihmisiä

Kaupunkivaeltelujen lisäksi viikolla on vietetty myös sosiaalisia hetkiä. Erityisen iloinen olen tutustumisesta mahtaviin tyyppeihin ja uusiin ystäviin. On hienoa, kun ihan tuosta vaan kohtaa kiinnostavia ihmisiä ja sitten lähdetään yhdessä syömään. Ei ainakaan meille ihan jokapäiväistä kauraa. Aurinkorannikolla asiat vaan ovat usein paljon yksinkertaisempia ja mutkattomampia.

Sen viimeisen viinipullon olisi kyllä voinut jättää väliin, mutta ehkä se kertoo siitä, miten mukaviin tyyppeihin olemme törmänneet. Iltaa teki mieli vain jatkaa. Kun on yhdessä hauskaa, sitä harvoin edes muistaa seuraavaa aamua… Vaikka pitäisi, mutta elämä nyt vaan on.

Minua odottaa taas kausi töitä Suomessa. Sitä varten päätin viimeisenä päivänä ennen lähtöä ottaa rantatuolini ja lähteä tavoistani poiketen istuskelemaan rannalle kirjani kanssa aaltojen humua kuuntelemaan. Päivä oli mitä kaunein. Sininen taivas ja silkkaa auringonpaistetta.

Yleensä huolehdin hyvin ihoni suojaamisesta aurinkorasvoilla, mutta nyt jostain syystä kertoimet unohtuivat. Vaan kuinkas siinä sitten kävikään?

Miksi olet noin kauhean punainen, kysyi naapurini kotona? Illan puna oli myös aamun puna. Ja myös seuraavan aamun. Ja sitä seuraavan. Jatkossa en sitten enää haluakaan väriä naamaan. Punainen ei selvästikään pue minua.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Juhlahumua Fuengirolassa ja paluu maan pinnalle

sunnuntai, 12 tammikuun, 2020

Huh, nyt voi varmaan jo hetkeksi huokaista helpotuksesta, sillä vuodenvaihteen melkoinen juhlakimara on saatu päätökseen.

Espanjassa tehdään arjesta juhlaa

Melkoista juhlakansaa nämä espanjalaiset vaan ovat. Kalenterissa vilisee juhlapyhää ja fiestaa siihen malliin, että ihan vakavasti on pitänyt miettiä, että missä välissä paikalliset oikein ennättävät töitä tekemään. Ja kaikkia juhlapäiviä vietetään asiaan kuuluvasti: hyvän ruuan merkeissä, sosiaalisesti, äänekkäästi ja pitkälle aamutunneille. Välillä lauletaan, taputetaan ja tanssitaan. Arriba!

Virallisten juhlapyhien lisäksi kullakin itsehallintoalueilla on omia vapaapäiviä, kaupungeilla ja kylillä lisäksi omia paikallisjuhlia, joita vietetään yleensä koko yhteisön voimin.

Mielenkiintoinen ilmiö on, että lisää juhlapyhiä saadaan sillä, että juhlapyhän sattuessa sunnuntaille seuraava arkipäivä on myös vapaa. Ja jos juhlapäivä sattuu torstaille, usein myös perjantai pidetään vapaapäivänä. Toisaalta tämä kaikki ruokkii entisestään espanjalaisten sosiaalista elämäntapaa. Perheelle ja ystäville on enemmän aikaa. Mikäli olet kiinnostunut näkemään millaisia juhlia espanjalaisten vuoteen kuuluu, kurkkaa täältä.

Joulua vietettiin meillä varsin rauhallisesti. Uutenavuotena ja loppiaisena sen sijaan pantiin bilevaihde päälle.

Uudenvuodenbileet vapputunnelmissa

Uudenvuodenaattona osallistuimme Fuengirolan kaupungin järjestämään vuodenvaihteen juhlaan kaupungintalon aukiolla. Kaupunki kustansi paikallaolijoille siideriä, bilerekvisiittaa ja viinirypäletölkkejä, joiden rypäletusinan söimme oikeaoppisesti vuoden 12 viimeisen sekunnin aikana. Bilebändi piti huolta tunnelmasta lattarimeiningillä.

Meitä nauratti, että ilmiselvästi nyt oli mennyt vappu ja uusivuosi sekaisin, sillä harvoin sitä on tullut koristeltua itseään uudenvuodenaatoksi serpentiinillä ja vappuhatulla puhumattakaan vappupilleistä ja -nenistä.

Menomatkalla ihmettelimme, miten rauhallista uudenvuoden aattoiltana kaupungin keskustassa oikein olikaan. Suurin osa ravintoloista oli kiinni ja niissä paikoissa, mitkä olivat avoinna, oli lähes poikkeuksetta yksityistilaisuus. Hädin tuskin missään näkyi ketään. Vuoden viimeisellä tunnilla olisi odottanut kaupungin keskustassa joltisenkin riehakasta menoa.

Syy tähän selvisi vähän myöhemmin. Puolen yön jälkeen taivaltaessamme takaisin kohti kotikulmia ravintolat vasta availivat oviaan. Paikallisten juhliminen näytti alkavan vuoden vaihtumisen jälkeen.

Kaupungintalon aukiolla oli hyvä meininki.

Itämaan kuninkaat saapuivat

Pian uudenvuoden jälkeen koitti loppiainen, joka espanjalaisittain vastaa ehkä enemmän meidän joulua. Tuolloin Itämaan tietäjät, Caspar, Melchior ja Balthasar, saapuvat näyttävissä kulkueissa ja tuovat lapsille lahjoja ja tuhmille hiilenkokkareita. Fuengirolaan kolmikko saapui helikopterilla.

Olimme seuraamassa Fuengirolan keskustassa loppiaisaaton kulkueita melkoisessa ihmispaljoudessa ja saimme osamme karkkisateesta. En tiedä onko uskomista, mutta Fuengirolan kaupungin nettisivuilla väitettiin, että heitettäviä makeisia olisi ollut peräti 33 tonnia. Sehän on ihan järkyttävä määrä! Melkoisen saaliin näytti useampikin keränneen. Jos uudenvuoden aattona oli vappumeininki, loppiainen oli selvästi karnevaalihenkinen.

Karkit kelpasivat pienille ja vähän isommille.Perinneleivonnainen Roscon kuuluu ehdottomasti espanjalaiseen loppiaiseen.

Shoppailua, josta tuli hyvä mieli

Loppiaisen jälkeen alkoivat perinteiset alennusmyynnit ”rebajaiset”. Käytiin miehen kanssa kiertelemässä niin Fuengirolan suurimmassa tavaratalossa Mijaksen El Corte Inglesissä ja ostoskeskus Miramaressa.

Kyllä se nyt on todistettu, ettei meitsistä ole enää kunnon shoppailijaksi. Vaikka hyviä alennuksia olikin, en jotenkaan osannut ihmispaljoudessa mitään ostaa. En nykyisin ole edes niin kiinnostunut kaupoissa kiertelystä ja ilmiselvästi minusta on tullut myös paljon harkitsevaisempi kuluttaja. Hyvä niin.

Sen sijaan suurta mielihyvää tuotti hyväntekeväisyyskirpputori, jonne poikkesin ihan sattumalta. Kutakuinkin Fuengirolan juna-aseman ja Feria-alueen puolivälissä junakadulla sijaitsee riippumattoman Cudeca-säätiön kirpputori, jonka tuotto menee syöpäsairaiden palliatiiviseen hoitoon.

Säätiön perustajan, englantilainen Joan Huntin, aviomies kuoli syöpään 1991, jonka jälkeen hän päätti pyhittää elämänsä parantumatonta syöpää sairastavien potilaiden ja heidän omaistensa elämän helpottamiseen. Säätiö ylläpitää Benalmadenassa saattohoitokotia.

Varoja yhdistys kerää lahjoistusten lisäksi mm. vapaaehtoisten työntekijöiden pyörittämillä kirpputoreilla eri puolilla eteläistä Espanjaa. Fuengirolan kirpputori ottaa vastaan lahjoituksina vaatteita, kenkiä, astioita ja erilaista kodintavaraa sekä myös huonekaluja, jotka toimitetaan Malagan myymälään.

Katsokaapa, minkälaisen löydön tein tuolta kirpputorilta. Päätin, että Fuengirolan kauden päätteeksi laitan hyvän kiertämään ja luovutan osan vaatteistani tälle kirpputorille. Rikka rokassa, mutta näin tärkeän asian puolesta tehtävää työtä haluan ehdottomasti olla tukemassa. Menkää käymään tuolla kirppiksellä ja jos teillä on ylimääräistä hyvää tavaraa, viekää mukananne.

Juhlamekko kahdeksalla eurolla.

Pudotus arkeen

Nyt alkoi meitsillä sitten, jos ei ihan tipaton tammikuu, niin jonkinlaiset nenänvalkaisuviikot. Kyllähän se niin on, että jatkuvat juhlat ja hyvä seura saavat kumoamaan viinilasillisia herkemmin kuin muulloin. Mutta hauskaa  on ollut, vaikka nyt tuntuukin hyvältä asettautua viettämään rauhallisempaa ja kuivempaa normiarkea.

Pudotus arkeen tulee olemaan tällä erää monella tapaa melkoinen. Pakko on sanoa hetkeksi hyvästit kaikelle Espanjan ihanuudelle ja lennellä takaisin Suomen kamaralle töitä puurtamaan. Vähän kyllä huolettaa, mitä tuleman pitää ja miten sitä taas osaa vaihtaa työmoodin päälle. Elämän sietämättömään keveyteen alkoi jo liian hyvin tottua.

Mutta toisaalta minusta kontrastit tekevät elämästä parempaa ja rikkaampaa. Tarvitaan juhlaa ja tarvitaan arkea, carambaa ja raatamista. Tarvitaan highlighteja ja tarvitaan tylsyyttä. Kukapa sitä jaksaisi kultajyviä koko ajan syödä? Puisevilta ne alkavat ennen pitkää maistua.

Tapakset vaihtuvat nyt vähäksi aikaa ruisleipään, Iberico Aitonakkeihin ja viini terveellisempiin juomiin. Erinomaista uutukaista vuotta teille kaikille.

PS: Blogin Facebook sivulla on menossa kilpailu, jossa arvotaan liput kahdelle ensi viikonlopun, 17. – 19.1.2020 Matkamessuille Helsingin Messukeskuksessa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Ihana rantareitti Puerto Banúksesta Marbellan keskustaan

maanantai, 6 tammikuun, 2020

Marbellassa on aina kiva piipahtaa. Vanhan kaupungin viherkasvein reunustetut kadut ovat silmäkarkkia parhaimmillaan ja muutenkin kaupungilla on sellainen kevyesti hienostunut ilmapiiri.

Rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja katukuva kaikkinensa huoliteltua ja visuaalista. Ravintolat ovat satsanneet selvästi muuta Aurinkorannikkoa enemmän ulkoasuun ja sisustukseen. Fuengirolalle tyypillisiä tylsiä kelmukuppiloita ei ole samaan malliin. Sama pätee myös kiinakauppojen määrään. Vanhan kaupungin kaduilla on kivoja pikkuputiikkeja.

Olkoonkin, että tässä on paljon turisteille suunnattua tarjontaa, se ei siltikään vähennä tosiasiaa, että Marbella on viehättävä. Ainakin minä viihdyn vanhan kaupungin sokkeloissa ja sievillä aukioilla oikein hyvin.

Marbellalla on edelleenkin oma elitistinen maineensa ja toki monista asioista pystyy päättelemään, että kaupungissa liikkuu äveriäämpää porukkaa kuin muissa Costa del Solin kaupungeissa. Silmä bongasi kalliiden autojen merkkiliikkeitä, luksushuonekalukauppoja, ylellisen näköisiä kampaamoita, kauneushoitoloita ja koruliikkeitä. Ja sittenhän Marbellalla on raharikkaiden oma ”huvipuisto” Puerto Banús.

En ollut koskaan aiemmin käynyt katsomassa tuota ökyturismista tunnettua huvisatama-aluetta ja päätin tällä kertaa katsastaa, miltä näyttää alue, joka kelpaa vaikkapa Saudi-Arabian prinssille.

Fuengirolasta pääsee Marbellaan kätevästi bussilla, joita lähtee linja-autoasemalta puolen tunnin välein. Matka kestää bussista riippuen 45 minuuttia (bussi 60) tai 1 h 15 minuuttia (bussi 220). Lippu ostetaan etukäteen bussiaseman luukulta ja se maksaa yhteen suuntaan vajaa 3,50 euroa.

Jos mielit Marbellan keskustaan, jää pois keskustan, centron, pysäkillä, sillä kaupungin linja-autoasema sijaitsee hieman syrjemmässä. Myös vanha kaupunki sijaitsee aivan tämän pysäkin takana.

Mikäli haluat jatkaa Puerto Banukseen, busseja sinne lähtee viereiseltä pysäkiltä noin 20 minuutin välein (bussi nro 1) ja taksa on normaali kaupunkimaksu 1,15 euroa.

Puerto Banúkselle ei meidän tarvinnut paljoa antaa aikaa. Kyllähän se on totta, että paikka selvästi tuoksuu kalliille samppanjalle ja kaviaarille. Toinen toistaan hienompia huvijahteja satamassa kuin St. Tropezissa konsanaan. Toisella puolella rivistö merkkiliikkeitä, joihin minulla ei ollut asiaa ja taustalla hetkittäin Ferrarin kehräävää pörinää.

Ihailin lähinnä kauniita näyteikkunoita ja totesin, että onpas täällä kaikkea ”ihanan kallista”. Ironiselta tuntuivat tässä miljöössä Senegalin katukauppiaat, jotka yrittivät tyrkyttää omia Michael Korsejaan ja Vuittoneitaan.

Sen sijaan syy, miksi Puerto Banúkseen kannattaa mennä, on ihastuttava rantareitti pitkin merenrantaa Marbellan ja Puerto Banúksen välillä. Noin seitsemän kilometrin matka oli minusta todella kiva taittaa välimaastossa, jossa toisella puolella meren aallot huuhtoivat rantoja ja toisella puolen hyvinhoidetut viheralueet reunustivat rantatietä.

Ohitimme useita korkeiden aitojen ympäröiviä luksushuviloita, kauniita loma-asuntoja, kalliin näköisiä hyvinvointiin keskittyneitä yrityksiä, ravintoloita ja jäipä matkan varrelle myös islamilainen moskeija. Reitti on saanut lempinimen ”Kultainen maili”.  Matkalla oli mukavaa pysähtyä viinilasilliselle aivan meren tuntumaan, vaikka hintataso oli saanut lisäkertoimia totutusta.

Marbellan keskustan päässä kävimme muuten syömässä rantakadun libanonilaisessa ravintolassa Yaba Ofissa. Piskuisen paikan ruoka oli maukasta ja edullista. Mikäli Lähi-idän keittiö kiinnostaa, suositus tälle hieman kotikutoisen oloiselle pikkuravintolalle.

Bussi takaisin Fuengirolaan lähti samalta kadulta kuin mihin tullessa jäimme. Pysäkki on tien toisella puolella puiston jälkeen, noin 200 metrin päässä tulopysäkiltä Fuengirolaan päin. Paluumatkan lipun voi ostaa bussista.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Fuengirolan joulu – aurinkoa, mereneläviä ja elämämme kalleinta kinkkua

lauantai, 28 joulukuun, 2019

Aurinkoinen ja kesäisen lämmin joulu on iloinen asia, mutta ainakin minulle hieman hämmentävä.

Fuengirolassa vietettiin joulua tänä vuonna poikkeuksellisen lämpimissä keleissä. Lähinnä kummallinen fiilis tuli, kun Suomen jouluradio soitti korkeista nietoksista, mutta meidän ikkunoista pyrki aurinko iloisesti sisään jouluviikolla päivä toisensa jälkeen.

Perinteistä joulutunnelmaa sai vähän hakea, eikä kynttilöidenkään sytyttäminen tuntunut samalta kuin pohjoisen pimeydessä. Oli ihan liian valoisaa ihan liian pitkään. Siltikin jotain riemukasta on siinä, kun joulun päivinä saattoi kuljeskella rannalla kesämekossa.

Aattopäivänä käytiin ystävien luona maistelemassa jouluglögiä, mikä tuoksui ja maistui niin ihanan perinteiselle joululle. En voinut kuitenkaan mitään mielikuvalleni, että kuumaa glögiä paremmin tänne istuu joulujuomaksi kylmä cava. Näin se vaan maa muokkaa omiakin jouluperinteitä.

Kun Suomessa voi joulupyhien pimeydessä hyvällä omallatunnolla linnoittautua sohvan nurkkaan punaviinin, suklaan ja kirjan kanssa, täällä häikäilemättömästi sisälle tunkeva aurinko lähes pakotti lähtemään ulos. Ken raaskii ”haaskata” kaunista aurinkopäivää sisällä nysväämiseen?

Omat hyvät puolensa molemmissa. Suklaarasiassa on puolet jäljellä, mutta jouluksi varatuista kirjoista suurin osa lukematta. Minulla on ollut selviä keskittymisvaikeuksia suuntaan jos toiseen.

Meille joulu ei ole koskaan aiheuttanut suurempaa stressiä ja täällä Fuengirolassa vieläkin vähemmän. Vuosien varrella joulumme on muuntautunut aina tilanteen ja paikan mukaan. Olemme vapauttaneet itsemme ajat sitten perinteisten jouluvalmistelujen härdellistä.

Nautinnollista on, kun voi joulupöydän rakentaa juuri sellaisista raaka-aineista kuin meille parhaiten maistuu. Harmaasuolattu kinkku ja laatikot eivät ole enää vuosiin maistuneet. Lapissa joulupöydän kunkku on ollut poro, täällä etelänmailla tuntui luontevalta kääntyä merenelävien puoleen.

Hietasimpukoita, langusteja, norjalaista kylmäsavulohta, uunissa paahdettuja rosmariiniperunoita, salaattia ja vihanneksia. Siinäpä meidän joulupöydän antimet.

Niin ja olihan meidänkin joulupöydässä myös kinkkua, mutta jotain ihan poikkeuksellista. Olemme täällä Espanjassa ihmetelleet ilmakuivattujen kinkkujen suurta määrää kaikkialla. Ruokakaupoissa, ravintoloissa ja kauppahalleissa roikkuu pitkiä sorkkarivistöjä eikä varmaan niin piskuista baaria löydy mistään, etteikö jossain nurkassa jökötä kinkkujalka telineessä.

Ja kyllähän tuota vuoristokinkkua täällä syödään. Jonkin tilaston mukaan espanjalaiset syövät vuodessa noin 45 miljoonaa kinkkua, joka on lähes yhtä paljon kuin koko maan väkiluku. Melkoista kinkkukansaa todella.

Erityisesti olemme ihmetelleet noiden possujen valtaisaa hintahaitaria. Kalleimmat maksavat useamman sata euroa kappeleelta. Oma taiteenlajinsa näyttää olevan myös kinkkujen huolellinen siivuttaminen. Kalleimpia ilmakuivattuja kinkkuja ei suinkaan osteta vakuumissa, vaan niistä siivutetaan pitkällä veitsellä läpikuultavan ohuita siivuja, jotka asetellaan yksitellen alustan päälle.

Ilmakuivattujen kinkkujen valmistaminen on hyvin valvottua touhua. Näistä halvempia Serrano-kinkkuja voi valmistaa kuudella määrätyllä alueella ja kalliimpaa Iberico-kinkkua vain Extremadurassa, Guijuelossa ja Huelvassa.

Hinta ja maku määräytyvät pitkälti kinkkujen kypsymisajan mukaan. Kinkkuja riiputetaan kuivaamoissa vähintään seitsemän kuukautta, yleensä noin 14 kuukautta. Iberico-kinkkuja kypsytetään vähintään kaksi vuotta, mutta kalliimpien laatujen kypsytysaika voi olla jopa neljä vuotta.

Päätettiin tänä jouluna ottaa selvää onko noissa kinkuissa oikeasti suuria makueroja. Ostettiin joulupöytään perinteistä Serranoa sekä Jamón Bellota Ibericoa, kalleinta mitä Mercadonan kinkkutiskillä oli tarjolla. Kun kinkulla oli kilohintaa 125 euroa, eipä tuota kovin suurta määrää raaskittu ostaa. Kyse on tummasta Pata Negra -possusta, joka laiduntaa vapaana ympäri vuoden tammenterhoja popsien.

En ole itse mikään kinkun ystävä, mutta tässä kohtaa täytyy sanoa, että tämä kinkku oli niin herkullista, ettei oikein edes tiennyt syövänsä kinkkua. Ja kyllähän makuero kalliimman ja halvemman välillä oli melkoinen. Kalliimpi Iberico oli suussa sulavan pehmeää ja maku oli suorastaan pähkinäistä. Tässä taisi nyt käydä niin, että minusta tulikin tämän herkun suuri ystävä.

Seuraavaksi sitten uutta vuotta ja loppiaista odottamaan. Joulupukkia enemmän Espanjassa odotetaan Itämaan tietäjiä. Loppiainen täällä on jopa joulua merkittävämpi juhla, johon olennaisena kuuluvat kolmen kuninkaan kulkueet. Jos vaan olet Espanjassa loppiaisen aikaan, loppiaisaaton kulkueita ei kannata jättää näkemättä. Ne ovat ihan viihdyttävää katsottavaa myös aikuiselle.

Fuengirolan vuodenvaihteen ohjelma kuin myös tammikuun 5. päivän kulkueen aikataulu löytyvät oheisesta liitteestä: https://www.fuengirola.es/wp-content/uploads/2019/11/Programa-de-Navidad-2019-WEB.pdf

Onnellisen uuden vuoden toivotuksia jo tässä vaiheessa teille kaikille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista