Browsing Category

Costa del Sol

Malaga on oivallinen taidemuseokaupunki

Malaga hemmottelee taiteen ystävää. Kaupungissa on monta merkittävää taidemuseota, joissa saisi menemään useammankin päivän.

Hyppäsin Fuengirolasta yhtenä aamupäivänä junaan ja hurautin Malagaan viettämään yksikseni laatuaikaa taidemuseoissa. Olen huomannut, että nämä taidemuseokäynnit kannattaa tehdä yksin, sillä mitäpä sinne raahaamaan puoliväkisin miestä, joka lähtee mukaan lähinnä velvollisuudesta. Suurempi nautinto näin meille molemmille.

Taidemuseot on hyvin opastettu Malagan katukuvassa.

Picasso museo

Suuntasin ensimmäiseksi Malagan vanhaan kaupunkiin ja siellä Picasso museoon. Jotenkin tuntuu, että tuottoisan Picasson selässä ratsastaa yksi sun toinen kaupunki Espanjassa ja Ranskassa. Siksi vähän skeptinen olin myös Malagan Picasso museota kohtaan.

Vaikka Pablo Ruiz Picasso syntyi Malagassa 1881, kaupunki ei koskaan näytellyt merkittävää sijaa hänen urallaan. Picasso muutti vanhempineen Malagasta pois hänen ollessaan 10-vuotias. Viimeisen kerran taiteilija kävi Malagassa ainoastaan 19-vuotiaana palaamatta sinne enää koskaan.

Malagan Picasso museon näyttely pohjautuu taiteilijan pojanpojan ja miniän taidekokoelmaan. Yli 200 työtä tarjoavat läpileikkauksen Picasson tuotannosta ja tuovat hyvin esiin hänen monipuolisen lahjakkuuden niin taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin keramiikkataiteilijana.

Muistin vielä huikean Picasso-näyttelyn Ateneumissa vuonna 2009, joka oli minusta itse asiassa parempi kuin tämän museon anti. Mutta kannattaa Malagan Picasso museossa kyllä käydä, etenkin jos Picasso vähänkään kiinnostaa.

Käyntipäivänä museossa oli melkoinen ruuhka (ilmeisesti on vähän aina) ja se vähän häiritsi tauluihin tutustumista. Olisikohan parasta mennä heti aamusta museon avauduttua välttääkseen ruuhkaa?

Vaikka et raaskisi maksaa 8 euron pääsymaksua, käy kurkkaamassa museon laadukasta kauppaa. Myytävänä on kaikenlaista Picasso-kuoseilla varustettua käyttötavaraa.

Museon näyttelyitä ei saanut kuvata, joten siksi yhtään sisäkuvaa ei ole. Mukavia tuliaisia Picasso-kuosissa. Museon sisäpihalla oli pieni viehättävä kahvila.

Museo Carmen Thyssen

Lähellä Picasso-museota Plaza de la Constitucion aukion vieressä on kokoelmaltaan laaja espanjalaisen taiteen museo Carmen Thyssen. 1500-luvulta peräisin olevassa palatsirakennuksessa on yksityiskokoelmaan pohjautuvaa taidetta kolmessa kerroksessa.

Taulujen pääpaino on 1800-luvun teoksissa, erityisesti andalusialaista kulttuuria kuvaavissa maalauksissa. Olen käynyt tässä museossa joskus aikaisemmin ja nyt muistin, miksi runsaasta kokoelmastaan huolimatta tämä museo ei oikein tehnyt vaikutusta tälläkään kertaa.

Carmen Thyssen museossa on tajuton määrä romantiikan ajan maisemia sekä tauluja, jotka kuvaavat flamencotanssijoita, härkiä, andalusialaisia fiestoja ja patiopihoja. Kun nämä aihepiirit jatkuvat huone toisensa jälkeen, kiinnostus ei  jaksanut aivan täysillä pysyä yllä.

Loppua kohden kokoelma kuitenkin parani ja viimeisistä huoneista löysin omaan makuuni melkoisia helmiä. Laatumuseo tämä joka tapauksessa on. Pääsymaksu aikuiselta 10 euroa.

Näyttelyn lopussa tuli mm. tämmöinen helmi vastaan. Taiteilija Enrique Martinez Cubells.

Malaga museo (Museo de Malaga)

Matkailutoimiston turistineuvojan suosituksesta etsin käsiini melko uuden Malaga museon, joka sijaitsi katedraalin takana meren puolella puiston vieressä. Entisessä merenkulun tullitalossa sijaitseva museo on maakunnallinen museo, jonka ensimmäisessä kerroksessa on espanjalaisen taiteen museo ja toisessa kerroksessa arkeologinen museo.

Tämän museon maalauskokoelmasta pidin paljon. Erityisesti 1900-luvun taiteesta löytyi paljon tauluja, jotka olivat itselleni kovin mieluisia. Olipa täällä jokunen Picassokin. Mielenkiintoista muuten oli, että sain kulkea näyttelyhuoneesta toiseen aivan yksikseni. Vasta seuraavan kerroksen arkeologisella museo-osalla näin muitakin kävijöitä.

Kannattaa poiketa varsinkin, kun EU-maiden kansalaisilta sisäänpääsy on ilmainen.

Uudempi taide oli mieleeni.Picasso oli myös taitava keramiikkataiteilija.Yläkerran arkeologinen näyttely ei ollut ihan oma juttuni, mutta pätkän kaunista mosaiikkilattiaa sieltä löysin.

Nykytaiteen museo CAC Malaga (Centro de Arte Contemporáneo de Malaga)

Tarkoitukseni oli vielä tällä reissulla käydä tutustumassa 2015 avattuun Malagan Pompidou keskukseen, mutta väsymys iski tässä vaiheessa. Koska tuo nykytaiteen museo kiinnostaa sen verran paljon, päätin varata sille ihan oman päivän tai no, ainakin puolikkaan.

Sen sijaan suunnistin kierrokseni päätteeksi katsomaan kaupungin toista nykytaiteen museota Malagan CAC:ta. Varsinkin kun tämä museo sijaitsi paluumatkani varrella aivan paikallisjuna-aseman läheisyydessä.

Entisessä kauppahallissa oleva museo oli suppeampi kuin oletin. Luin aiemmista arvosteluista, että museossa on mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä, mutta ainakin tällä kertaa kokemus jäi vaisuhkoksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen. Muuten tämä näyttely ei ainakaan minua vakuuttanut.

Tuossa aiemmin mainitsin, että Malagassa on Pariisin Pompidou-keskuksen sivumuseo. Tiesitkö, että Malagasta löytyy myös Pietarin venäläisen museon ainut ulkomainen sivupiste? 2015 avattu Malagan venäläinen museo sijaitsee samassa rakennuksessa Malagan automuseon kanssa.

Tämähän on hyvä kombo. Mies voi mennä automuseoon, sillä aikaa kun itse herkuttelen taiteella. Seuraavalle kerralle jäi vielä paljon kiinnostavaa taidetta tutkailtavaksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Miten onnistui Fuengirolassa lomailu huonosti liikkuvalta anopilta?

Asioita ja tekemisiä joutuu tarkastelemaan hyvin eri tavoin silloin, kun liikkuminen on vaikeaa. Tervejalkaisena ei tule juurikaan kiinnittäneeksi huomiota siihen, minkälaisia nousuja vaikkapa kulkuvälineisiin tai kauppakeskuksiin on.

Lonkkaleikkauksesta toipuva anoppini on ollut meillä Fuengirolassa vieraanamme viimeiset kaksi viikkoa. Koska liikkumiskyky ja jaksaminen on rajallista, päiväohjelmaa on pitänyt miettiä ensisijaisesti mahdollisimman esteettömän liikkumisen kannalta.

Samalla on tullut itsekin tajuttua, miten hienosti koko Aurinkorannikolla on liikuntaesteiset otettu huomioon. Kulkuväylät ovat kynnyksettömiä ja tasaisiksi päällystettyjä vaikka pyörätuolilla kulkea, junissa on vaunuja, joihin pääsee ilman portaiden nousua ja paikallisbussit pystyvät kallistamaan autoa niin, että huonojalkaisen on helpompi nousta kyytiin. Ja mikä parasta, lumessa ei tarvitse köpötellä tai jäisillä teillä liukastella.

Niin ja menipä täällä melkein mihin tahansa kaupunkiin, joka paikassa on iso osa keskustaa pyhitetty vain jalankulkijoille. Päällystettyjä autottomia kävelykatuja on neliömääräisesti melkoisesti.

Anoppi valitti sitä, että Suomessa on julkisilla paikoilla liian vähän penkkejä, missä voisi tarvittaessa levähtää. Costa del Solilla penkeistä ja istumapaikoista ei ole pulaa. Kun anopin kanssa kuljettiin niin kaupungin keskustoissa, ostoskeskuksissa kuin rantakaduilla, istumapaikkaa ei koskaan tarvinnut kaukaa hakea.

Etenkin Fuengirolan penkein reunustettu rantakatu Passeo Maritimo on ihanteellinen broadway huonosti liikkuvalle. Mukavaa on istahtaa merimaisemista ja auringosta nautiskelemaan aina silloin, kun jalkaa painaa. Tällaista menoa iäkkäämpikin jaksaa.

Köpöttelimme usein hiljakseen asunnoltamme pitkin rantakatua kohti Fuengirolan keskustaa. Pysähdyimme väliin kahville tai nälän vaivatessa johonkin ravintolaan. Joskus tilasimme listalta tapaksia, väliin söimme hinta laatusuhteeltaan loistavia päivämenuita (menu del día), joskus poikkesimme vain viinilasilliselle.

Kerran söimme Fuengirolan rantakadulla Bolichesin kaupunginosassa olevassa uudehkossa buffet-ravintolassa. Vaikka en juuri mikään buffet-pöytien suuri suosija olekaan, tätä ravintolaa voi suositella. Lisäarvoa perinteiseen buffet-pöytään toivat hyvät sushit ja tuoreet merenelävät.

Mustekalojen, simpukoiden ja kalojen valikoimasta pystyi kokomaan toivomansa setin ja kiikuttamaan sen kokin valmistettavaksi. Sama systeemi toimi myös kanavartaiden ja isohkojen pihvien kanssa. Lisäksi valittavana oli erilaisia salaatteja, lämpimiä ruokia ja jälkkäreitä. 15 euron hintaan sisältyivät myös viinit, oluet ja virvokkeet. Erinomainen hinta laatusuhde minusta, vaikka paikka ei itsessään mikään erityisen viehättävä ollutkaan.

Buffalla jaksaa.Ja välillä mentiin tapaksilla.

Huonosti liikkuvalle iloa on myös siitä, että Espanjassa taksilla ajaminen on melko edullista. Jos olimme kauempana kotoa ja anoppia alkoi väsyttämään, hyppäsimme taksin kyytiin ja hurautimme kotiin. Fuengirolan keskusta-alueella taksimatkan hinta kaupunginosasta toiseen liikkuu kuuden – kahdeksan euron hujakoilla.

Paikallisjuna on kätevä keino tehdä pieniä päiväretkiä lähikaupunkeihin. Torremolinos on yksi omista suosikeistani, jossa kävimme myös anopin kanssa vähän shoppailemassa. Keskusta-alue on tiivis ja helppokulkuinen monine kävelykatuineen. Pienellä alueella on paljon liikkeitä ja ravintoloita, joten kovin pitkää matkaa ei tarvitse näiden palveluiden perässä talsia.

Viimeisen lomapäivämme vietimme yhdessä Aurinkorannikon valkoisista kylistä Benalmádena pueblossa. Ihana aurinkoinen päivä houkutteli kuljeskelemaan kauniilla viherkasvein koristelluilla kujilla ja istuskelemaan kylän aukioiden terasseilla päivää paistattelemassa.

Taksilla päästiin jälleen kätevästi kotiin. Vielä ennätettiin hetkeksi omalle parvekkeellemme auringosta nauttimaan. Eilen ja tänään on ollut kovin kesäisen tuntuista ja lämpömittari kivunnut kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Jopa perhoset näyttivät ilmaantuneen maisemaan. Olisiko niin, että Costa del Solilla talven selkä alkaa taittumaan?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kohti valoa

Muovimukissa helmeilee kylmä kuohari (samppanjaa ei SASilta saanut). Voi autuus. Istun lentokoneessa jälleen matkalla Fuengirolan talvikotiin. Takana kolme viikkoa töitä Suomessa. Kolme viikkoa epäterveellistä nysväyselämää ja kärvistelyä talvipakkasissa. Ihan oma vika.

Toiset meistä ovat talvi-ihmisiä, toiset eivät. Kuulun itse niihin, joille talvi on vuosi vuodelta käynyt yhä suuremmaksi rasitteeksi. Kylmyys jäytää, elämä rajoittuu seinien sisälle ja elämänlaatu heikkenee pimeään.

Kuvittelin, että kestän kylmää ja pimeää tänä vuonna paremmin, kun olen voinut viettää mukavan siivun talvea Espanjan auringossa. Tässä kävikin nyt päinvastoin. Suomeen tullessa mieliala kääntyi miinukselle vähän kuin ulkolämpötila. Nyt kun tiedän, millaista elämä talvikuukausinakin voi olla, kontrasti tuntui niin valtavalta ja paluu normaaliin entistä vaikeammalta. Talvi maistuu entistä vähemmän.

Vietin viimeiset kolme viikkoa Suomessa lähestulkoon seinien sisällä ja poistuin ulos vain tapaamaan muutamaa läheistäni tai kun oli ihan pakko. Asiakaskäynnit täytyi hoitaa ja välillä hankkia täydennystä tyhjyyttä kumisevaan jääkaappiin. Söin kaapeista miehen viime kesäisen Lapin reissun jäljelle jääneet retkimuonat sekä pakastimen annin vanhasta pullapitkosta haukifileisiin, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo ajat sitten. Ei vaan tehnyt mieli mennä ulos muuta kuin pakon edessä.

Jumiuduin totaalisesti tietokoneen taakse niin työ- kuin vapaa-ajalla. Tiedän, tiedän. Olisi pitänyt mennä lenkille. Astua raikkaaseen ulkoilmaan saamaan happea ja liikuntaa. Punaposkisena ja reippaana nauttia talven kauneudesta.

Ja kaunistahan ulkona kieltämättä olikin. Aurinkokin näyttäytyi aika ajoin, puhtaan valkoinen hanki kimmelsi ja huuruiset puut lumikuorman alla olivat kuin veistoksia, jotka kutsuivat talvigalleriaan. En vaan halunnut ulos. Kylmyys tuntui epämiellyttävältä. Katselin tätä hyytävää kauneutta mieluiten lämpimän kotini ikkunoista. Herra paratkoon, siellähän oli välillä enemmän miinusta kuin meidän pakastimessa.

Jos ei pakkanen pitänyt luontoa kurimuksessaan, sitten satoi lunta. Ja kyllähän sitä satoikin. Lähes joka ikinen päivä. Valkoinen kurittaja vieraili tiheään ja lumipatja pihallamme vain kasvoi. Mietin kuinka pitkään keväällä menee, ennen kuin tämä kaikki lumi sulaa. Jos hyvin käy, minun ei tarvitse olla sitä katsomassa.

Sen sijaan vedin paketista suoraan kylmiä nakkeja, söin mielialalääkettäni tummaa suklaata, nukuin paljon ja kärvistelin. Kuivassa sisäilmassa iho hilseili ja päänahka kutisi. Kuin pieni lapsi laskin kuinka monta yötä piti vielä nukkua, että pääsen takaisin Aurinkorannikolle. Väliin tuntui, etten jaksa millään odottaa.

Ikävä kyllä kovin pitkää jaksoa en pysty tällä kertaa Fuengirolassa viettämään ennen seuraavaa työrupeamaa. Mutta jokaisesta päivästä, jonka voin Costa del Solilla viettää, olen onnellinen. Ja siitä olen niin iloinen, että edessä on taas jakso jos ei niin lämpimiä päiviä, niin ainakin aurinkoisia, toivottavasti. Anoppiani lainaten: lunta on vähemmän kuin kotona 🙂

Minun päiväni ovat hetken valoisia.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Mitä kannattaa huomioida, kun vuokraat asuntoa Fuengirolasta

Asuntojen vuokraus Fuengirolasta ensi talvikaudeksi käy kuumana. Jos mielit löytää asunnon, joka täyttää toiveesi mahdollisimman monelta osin, viimeistään nyt kannattaa olla liikkeellä. Hyvät ja kohtuuhintaiset asunnot eivät kauaa vuokraajien listoilla vanhene.

Minulle on tullut viime aikoina paljon yhteydenottoja asunnon vuokraamiseen liittyen ja siksi ajattelin vähän kirjoitella asian tiimoilta. En minä mikään asuntojen vuokraamisen asiantuntija ole, mutta joitain asioita on tullut käytännön kautta opittua. Ja myös omat oppirahat maksettua.

Mieti, mitä painotat eniten

Kun viime keväänä etsiskelimme asuntoa vuokralle syksystä alkaen, alkoi tulla jo vähän epätoivo. Matkustin Fuengirolaan varta vasten tutkimaan asuntojen tarjontaa ja toivoin, että olisin voinut myös käydä katsomassa kohteita paikan päällä.

Ikävä kyllä, siinä kohtaa olin jo auttamattomasti myöhässä. Pääosin välittäjät tarjosivat eioota puolen vuoden vuokra-ajalle lokakuusta seuraavan vuoden huhtikuulle. Tai jos jotain oli tarjolla, niissä oli  jokin keskeinen vika: syrjäinen sijainti, korkea vuokra tai huono kunto ja järkyttävä kalustus.

Palasin kotiin tyhjin käsin. Pian kuitenkin huomasin Tori.fi -sivustolta remontoidun asunnon noin kilometrin päästä ranta-alueesta ylöspäin. En olisi muuten uskaltanut vuokrata asuntoa tätä kautta, mutta Fuengirolassa asusteleva veljeni kävi asunnon toteamassa ja tarkastamassa.

Asunto oli remontoitu ja ihan asiallisesti sisustettu, tosin sijainti meni vähän turhan ylös rinteille. Hätäpäissäni tartuin kolmeksi kuukaudeksi tähän vaihtoehtoon, vaikka asunto oli vapaa vasta seuraavan vuoden alusta.

Hieman myöhemmin löysin paikalliselta kiinteistövälitysfirmalta vuokralle asunnon, joka pääosin vastasi toiveitamme niin sijainniltaan ja varustetasoltaan. Saimme tämän asunnon vuokralle vuoden loppuun kolmeksi kuukaudeksi ja sitten harmitti. Harmitti nimittäin sen suhteen, että olisimme niin mieluusti jääneet tähän samaan paikkaan koko ajaksi. Sijainti ja asunnon viihtyisyys olivat parempia verrattuna toiseen asuntoon.

Meitä kuitenkin onnisti. Saimme kuin saimmekin tämän asunnon vuokrasopimusta jatkettua kolmella kuukaudella eteenpäin. Olimme kotiutuneet tähän talvikotiimme sen verran hyvin, että teimme päätöksen olla vaihtamatta asuntoa. Siitäkin huolimatta, että menetimme toisesta asunnosta maksamamme 500 euron varausmaksun.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että mieti etukäteen, mitkä asiat sinulle vuokrattavassa asunnossa ovat kaikkein tärkeimpiä. Älä tartu ensimmäiseen vastaan tulevaan vaihtoehtoon, jos yksikään tärkeimmistä kriteereistäsi ei täyty.

Jos haluat mahdollisimman edullisen vuokran, joudut ehkä raahaamaan kauppakasseja vähän pidemmän matkan ylös vuorille, sietämään puhkikuluneita sohvia tai elämään ilman parveketta. Jos taas kaipaat mahdollisimman kodikasta miljöötä ja meren rantaa palveluiden äärellä, ole valmis maksamaan vähän kalliimpaa vuokraa.

Kokosin tähän muutaman vinkin, joihin minusta kannattaa kiinnittää huomiota, kun etsiskelet sopivaa asuntoa Fuengirolasta. Ja jälleen muistutan, puhun vain omista kokemuksistamme. Nämä asiat ovat tärkeitä meille, mutta joku muu voi olla ihan eri mieltä niiden merkittävyydestä.

Sijainti

Luulin, että kun jaksaa vielä kulkea, sillä ei ole niin väliä vaikka asunto sijaitsisikin vähän syrjemmässä. Fuengirolan osalta tämä tarkoittaa usein sijaintia ylempänä rinteillä ja samalla melko rankkaa nousua.

Jos käytettävissä ei ole autoa, tarkista missä sijaitsee lähin ruokakauppa. Jaksatko varmasti raahata jatkuvasti ruokakasseja ylämäkeen?

Kaikkien palveluiden läheisyys on ollut nykyisessä asunnossamme äärimmäisen mukavaa. Peruselintarvikkeet saa ihan vierestä ja lähin Mercadonakin on kävelymatkan päässä. Iltaisin voi piipahtaa ex tempore rantakahvilaan iltakahville. Tai suit sait mennä syömään jonnekin lähiravintolaan. Jos asuisimme kauempana, menoja täytyisi suunnitella tarkemmin ja tuskin viitsisi aina edes lähteä minnekään.

Rakastan myös meren läheisyyttä. Minulle on iso plussa, että muutamassa minuutissa olen meren rannalla.

Asunnon raikkaus, sisustus ja varustetaso

Kun etsin meille sopivaa vuokra-asuntoa, hylkäsin armotta kaikki kohteet, joissa asunnon sisustus oli jäänyt 70-luvulle tai joissa ei oltu tehty minkäänlaisia remontteja. Puoli vuotta on pitkä aika tuijotella raskaita kirjahyllyviritelmiä tai kestää montuille painuneita patjoja. Remontoimaton asunto myös suuremmalla todennäköisyydellä sisältää riskin homeesta.

Ikävä kyllä monilla espanjalaisilla on ilmeisesti tapana ajatella, että vuokra-asunto on kalusteiden poistopiste, jonne voi koota kaikki vanhat huonekalut ja tavarat, jotka eivät enää muuanne kelpaa. Itse tulen lähinnä äkäiseksi peitellyistä sohvista tai tunkkaisista vilteistä.

Tavallinen kodinomainen varustetaso minusta tarvitaan ja sellainen yleinen siisteys ja raikkaus. Ihan kivahan myös on, jos astiat ovat järkevällä tasolla normaaliin elämiseen. Eri pari astiat näyttävät myös olevan jonkin sortin maan tapa monissa vuokra-asunnoissa.

Espanjalaisissa keittiöissä uuni ei ole itsestäänselvyys. Jos aiot kokkailla, tarkista että uuni kuuluu keittiövarustukseen. Astianpesukoneitakaan ei monessa vuokra-asunnossa ole. Tästä toiveesta jouduimme itsekin luopumaan. Pyykinpesukone sen sijaan lähes kaikista kohteista löytyy.

Älä myöskään odota, että nettiyhteys olisi vakiovarusteena. Jos nettiyhteys löytyy, tarkista kuuluuko vuokraan vai joutuuko siitä maksamaan lisähintaa.

Lämmitys

Talvella Fuengirolassa voi olla kylmää, kosteaa ja kalseaa. Ilman jonkinlaista lämmitystä lämpimiin asuntoihin tottunut suomalainen ei tule talvikuukausina toimeen. Tarkista, miten asunnon lämmitys on järjestetty.

Väittäisin myös, että jos sinulla on useamman makuuhuoneen asunto ja neliöitä vähän enemmän, yksi ilmalämpöpumppu on aika vähän pitämään koko asuntoa lämpimänä. Hyvä olisi, jos jokaista makuuhuonetta kohden olisi oma ilmalämpöpumppu tai patteri.

Varaudu myös siihen, että lämmittäminen maksaa. Sähkö on Espanjassa kallista ja kylmimpinä kuukausina sähkölaskuun saattaa mennä pienessäkin taloudessa 100 euroa kuukaudessa. Yleinen tapa on, että sähkö ja vesi maksetaan vuokran päälle kulutuksen mukaan.

Asunnon ilmansuunta

Minulle ei aiemmin ole koskaan tullut mieleen huomioida asunnon ilmansuuntaa. Espanjassa sillä on merkitystä erityisesti talviaikaan. Jos suunta on pohjoiseen tai itään, talvikuukausina aurinko ei paljoa lämmitä. Länsi- tai eteläsuunta tarjoavat vuorokaudessa enemmän asuntoa lämmittäviä aurinkotunteja. Niin ja tarkeneehan aurinkoisella parvekkeella paremmin istuskella ja saahan ne pyykitkin paremmin kuivamaan.

Jotkut asunnot muuten sijaitsevat rakennusten alakerroksissa kapeilla kaduilla, jonne päivä ei koskaan pääse paistamaan. Itse en koskaan vuokraisi talveksi tällaista pimeää ja kylmää asuntoa.

Rauhallisuus

Ehkä kaikkein tärkein asia asumisessa on, että saa yönsä nukuttua rauhassa. Makuuhuoneen sijainnilla on merkitystä. Suurimmassa osassa espanjalaisten asuntojen ikkunoista on yksikerroslasit, joten ulkopuolelta tulevat äänet kantautuvat totuttua enemmän sisätiloihin. Myös asuntojen äänieristys on usein heikkoa ja äänet myös naapurista kantautuvat helpommin.

Tarkista onko alapuolella vilkasliikenteinen katu tai aamuyöntunneille auki oleva ravintola, josta kantautuu meteliä? Tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida. Muistuu mieleen aikoinani Barcelonasta vuokraamani asunto. Muuten tosi kiva kämppä, mutta sijainti suuren sairaalan lähellä tuotti tuskaa. Yötä päivää huutavat ambulanssit häiritsivät yöuntani melkoisesti.

Turvallisuus

Jos olet Espanjassa käynyt aiemmin, olet varmaan pannut merkille, että alimpien kerrosten asunnoissa on kalterit ikkunoissa. Nämä eivät ole siellä turhan takia.

Mitä useamman lukon takana asunto on, sen turvallisemmalla mielellä voi olla. Useimmissa taloyhtiöissä on lukittu portti jo piha-alueelle, sen jälkeen lukittu alaovi ja usein tuplalukittava asunnon ovi. Tarkista, miten asunnossa on estetty ovelle pääsy ja alimmissa kerroksissa myös ikkunoista sisäänpääsy.

Kulkuyhteydet

Meillä on tällä hetkellä muutaman sadan metrin päässä bussipysäkki, juna-asema ja taksiasema. Liikkuminen on helppoa ja nopeaa joka suuntaan. Minusta tämä on iso etu. Joudun itse käymään aika ajoin Suomessa ja siksi myös lentokentän vaivaton saavutettavuus on tärkeää.

Luotettava välittäjä

Turuilta ja toreilta kuulee kaikenlaisia juttuja vuokrahuijauksista ja takuuvuokrien palauttamatta jättämisistä. Someaikakautena hyvä keino tarkistaa vuokraajan luotettavuutta on esimerkiksi googlata yritys tai välittäjä nimellä. Löytyykö minkälaista palautetta?

Pyri saamaan kaikesta mustaa valkoisella, äläkä koskaan jätä mitään suupuheen varaan. Jos et saa selkeää vuokrasopimusta, josta ilmenee vuokranantaja, vuokrakohde, vuokra-aika, kuukausivuokra ja mahdolliset muut kulut, kuten kuka maksaa veden ja sähkön ja paljonko on takuuvuokra, älä luota tähän tahoon. Kuulinpa, että joku vuokraaja oli käynyt maksamassa kuukausittain vuokran käteisellä välitystoimistoon, eikä minkään valtakunnan vuokrasopimustakaan oltu tehty. Sopii kysyä, onko puhtaat jauhot pussissa?

Käyn itse kaiken keskustelun sähköpostilla, jolloin kaikki on todennettavissa siinä tapauksessa, jos jostain asiasta tulee epäselvyyttä.

Huomasin muuten syksyllä, että lähempänä vuokra-ajankohtaa markkinoille tupsahtikin ihan hyviä vaihtoehtoja. Omien suunnitelmien kannalta tosin on aika riskaabelia uskoa hyvään tuuriin ja jättää vuokraaminen ihan viime tippaan. Mutta mahdotonta ei näköjään ole löytää hyvää vuokrakotia viime metreilläkään. Onnea hyvän vuokra-asunnon löytämiseen.

Tuleeko mieleesi vielä jotain muuta, mitä kannattaisi ottaa huomioon vuokra-asuntoa etsiessä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Aurinkorannikkokupla puhkesi

Kun aamulla huojuvat palmut merenrannalla ja illalla tarpoo lumikinoksissa, ei meinaa pysyä pää muutoksessa.

Pakko oli jättää Fuengirola hetkeksi ja suunnistaa työasioissa Suomeen. Vajaa viisi tuntia ja auringonpaiste ja palmupuut vaihtuivat valkoisiin kinoksiin ja pieneen pakkaseen. Meluisan Andalusian rinnalla kotimaa tuntui vähän kuin jonkin sortin retriittiin olisi tullut.

Mieli ei selvästikään suostunut samassa ajassa vaihtamaan maata toiseen. Tarpoessani rautatieasemalta bussipysäkille oli aivan pölmistynyt olo. Sellainen epätodellinen tila kuin näkisi unta, josta uskoo kohta heräävänsä.

Mutta ei tuo tunne yhtään huono ollut. Painajaisesta ei ollut kyse. Ei lainkaan. Vastasatanut lumi ja kaunis valkoisuus yhdistettynä pirtsakkaan pakkaseen tuntuivat pitkästä aikaa oikeastaan ihan hyvältä. Vaikka olin lähtenyt pakoon talven kylmyyttä ja pimeyttä, syvältä selkärangasta suomalaisuus puski esiin. Ihanaa, oikea valkoluminen kunnon talvi! Miten kauniita puut olivatkaan lumikuorman alla.

Siinä kävellessäni ehdin mietiskelemään kaikenlaista. Kuten sitä miten hienoa on, että voin muutaman kuukauden ajan kokea erilaista elämää Euroopan toisella laidalla. Elämässäni on tällä hetkellä kaksi totaalisen erilaista arkea: toinen Andalusian auringon alla, toinen lumisessa Suomessa.

Onhan se totta, että Fuengirola-elämä on vähän oma kuplansa. Elämämme on aika huoletonta ja ristiriidatonta, jos ei lasketa mukaan sitä, että messissä on sama mies ja tutut parisuhdejahinat. Fuengirola-arjessa läsnä ei ole työperäistä stressiä, kiireisiä aamuja, huonoja ajokelejä, ihmissuhdekiemuroita, riittämättömyyden tunnetta eikä hoitamattomia asioita.

Tunnen itseni lapseksi, joka herää jokaiseen aamuun kuin uuteen seikkailuun uteliaana näkemään, mitä kivaa päivä toisi tullessaan. Tarkoituksellisesti siirrän kaikki taka-alalle hiipivät huolet reilun 3000 kilometrin päähän Suomeen. Niiden miettimisen aika ei ole nyt.

Tiesin, että kupla puhkeaisi Suomeen tultaessa. Espanja-euforia ei jaksanut kauaa kantaa. Se toisenlainen arki hyökkäsi vaateineen armotta vastaan. Minua odotti selvitettävänä melkoinen työrupeama. Selviäisinkö ajallisesti kaikesta? Oliko poissaoloaikanani tullut taas sen sata muutosta? Työstressi pyrki pilaamaan seuraavan yön unen ja työntymään alkavaan työjaksoon. Huolettomuus oli tipotiessään.

Mitä sitten tulee siihen ihanaan lumivalkoiseen talveen, hmmmm, otetaanpa vähän takaisin. Seuraavan päivän aloitin raappaamalla autoni ikkunoita. Suhailin autollani työkohteesta toiseen lumipöpperöisillä ja jäisillä kaduilla, jotka muistuttivat kyntöpeltoa.

Pikku korealainen oli kovilla auraamattomilla tienpätkillä. Piti keskittyä kunnolla ajamiseen pysyäkseni tiellä ja päästäkseni ylipäätään eteenpäin. Taivaalta tuli valkoista ihanuutta tuulen kera lisää. Ei tehnyt mieli avata auton ovea. Pakkastakin oli reippaasti. Palelsi.

Muistin palmut, muistin auringon ja hiekkarannan. Muistin valon, meren ja tutun rantakahvilan. Muistin aamulenkit, lounaat parvekkeella ja lämmön tunteen.

Minulla on jo kova ikävä takaisin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

3 x hyvä päivä

Voi hyvä päivä” tulee täällä Costa del Solilla huokaistua aika useasti. Enkä sano tätä retorisesti, vaan tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti.

Fuengirolassa asumisen yksi parhaista puolista on sen keskeinen sijainti kutakuinkin puolivälissä Costa del Solia. Mihinkään Arinkorannikolla ei oikeastaan ole pitkä matka. Omaa autoakaan ei tarvita, sillä julkinen liikenne on halpaa ja erittäin toimivaa. Tunnissa pyyhkäisee jo moneen mielenkiintoiseen paikkaan.

Joskus jopa huvittaa, että ihan tosissaan voi heittää kysymyksen: lähdettäisiinkö tänään käymään junalla Malagassa vai mentäisiinkö sittenkin bussilla Marbellaan?

Rantaa rakastavalle lähietäisyydellä on monta mielenkiintoista rantakaupunkia. Bussilla pääsee länteen, missä on hienostunut Marbella ja suloinen Estepona. Itään matkatessa paras kulkuväline on paikallisjuna, jonka pisinkään matkaosuus, Fuengirola – Malagan keskusta, ei maksa kuin 2,80 euroa.

Itselleni kaikista mieluisin Costa del Solin kaupungeista on Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki Malaga. Kun ensimmäisen kerran kävin tässä kaupungissa, minulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Kirjoitinkin tuolloin blogiini, että äänekästä Malagaa voi samaan aikaan vihata ja rakastaa.

Malaga on vihreä kaupunki.

Mitä enemmän Malagaa olen oppinut tuntemaan, sitä mieluisampi siitä on tullut. Suurkaupungilla on suurkaupungin tarjonta on sitten kiinnostunut kulttuurista, museoista, ravintoloista tai shoppailusta. Eikä Malaga jätä kylmäksi rantaihmistäkään. Aivan keskustan kupeessa pääsee sukeltamaan Välimeren aaltoihin Malaquetan hiekkarannalta.

Ja eihän tämä meidän kotikaupunkimme Fuengirolakaan huono ole. Vaikka kuinka olemme täällä ollessamme kierrelleet kaupungin eri kulmia, meillä on vielä paljon käymättömiä kaupunginosia ja tuntemattomia kolkkia. Eräskin päivä päätimme ajaa lähimmältä bussipysäkiltä pääteasemalle Boquetilloon katsomaan vain mitä sieltä tulisi vastaan.

Joulun ja loppiaisen väli lähinnä chillailtiin rauhaiseloa omilla kulmilla, mutta ehdittiin piipahtamaan Malagassakin. Kolme päivää jäi erityisesti mieleen. Sellaisia päiviä, että piti huokaista ”voi hyvä päivä”.

Meksikolaista ruokaa ja Mojitot Malagassa

Loppiaisen alla päätimme lähteä viettämään aurinkoista päivää Malagaan. Paikallisjunalla pääsee aivan Malagan keskustaan (pysäkki Malaga Centro), josta on vain muutaman sadan metrin matka vanhaan kaupunkiin.

Matkalla poikkesimme Malagan vanhassa kauppahallissa, jonne tosin ei meinannut oikein sekaan mahtua. Koko Malaga oli lähtenyt liikkeelle, sillä tulossa oli espanjalaisten suurin juhla loppiainen, joka vastaa lähinnä meidän jouluaattoa juhlaruokineen ja lahjoineen.

Tänne vanhaakin vanhempaan Atarazanasin kauppahalliin täytyy tulla uudelleen vähemmän vilkkaana päivänä. Kuulun niihin, jotka rakastavat kiertelyä vanhoissa kauppahalleissa, joissa minusta elää paras paikallistunnelma.

Ja onhan mielenkiintoista tutkailla myyntitiskien tarjontaa. Jos nyt ihan rehellinen olen, minusta näytti, että lihatiskeille oli eksynyt koirien ruokaa, kuten siansorkkia ja -korvia 🙂

Kauppahallista oli sopiva sukeltaa Malagan vanhan kaupungin kujille. Tosin tuhannet malagalaiset olivat juuri tuona päivänä päättäneet tehdä viime hetken loppiaisen lahjaostokset ja vähän täälläkin tuli sellainen tunne, että mahtuuko sekaan. Suosituimmissa lahjaliikkeissä jono ulottui ulos asti.

Jollakin vanhan kaupungin kaduista huomasimme kiinnostavan meksikolaisen ravintolan El Taqueon. Ilman pöytävarausta päädyimme baaritiskille, mutta pystyihän siinäkin syömään. Tapaksista ei jaksa enää innostua niin paljon kuin aluksi ja väliin kaipaa muutakin makumaailmaa. Paikan cevichelle ja tacoille peukkua, kuten myös äärettömän ystävälliselle palvelulle. Kiva miljöö ja hyvää ruokaa.

Mies ei ollut koskaan käynyt Malagan rantapuolella ja suunnistimmekin lounaan jälkeen satamaan. Viime käynnistäni satama-alueen ravintolatarjonta oli laajentunut melkoisesti. Jotenkin minusta rantabulevardi palmuineen toi mieleen Nizzan. Joka tapauksessa mukava alue viettää aurinkoista päivää ja kuljeskella kiireettä pitkin rantaa.

Matkalla huomasin Malagan Pompidou-keskuksen värikkään lasikuution ja päätin pyhittää itselleni yhden kokonaisen taidemuseopäivän Malagaan. Meillä ei mies oikein innostu taidemuseoista, joten olen huomannut parhaimmaksi tehdä nämä käynnit ihan omineni. Malagassa on useampi korkeatasoinen taidemuseo, joten taidemuseofriikille täällä riittää tutkimista useammaksi päiväksi.

Hauska yksityiskohta Malagan vanhassa kaupungissa. Rantabulevardia parhaimmillaan.Tänne paremmalla ajalla.

Paluumatkalla mies kiinnitti huomiota korkeaan rakennukseen, jonka katolla istui ihmisiä. Näköalaterassi ilmiselvästi. Hetken päästä istuimme Mojitot kourissa ihmettelemässä Malagaa yläilmoista.

Olimme AC Hotel Marriott Malaga Palacion 15. kerroksen kattoterassilla. Päästäkseen sinne täytyi maksaa 8 euron pääsymaksu, joka sisälsi vapaavalintaisen drinkin. Hotelli on kutakuinkin katedraalin ja rantapuiston välissä. Toinen puoli terassista oli varattu ruokailijoille ja mietimmekin, että lämpimänä päivänä noissa näköaloissa voisi olla aika mukavaa ruokailla.

Takaisin juna-asemalle ja kotiin. Malagassa on aina mukava piipahtaa.

Terassiseuraa ja Malagaa kattojen yllä.

Kolmen kuninkaan kulkue

Loppiaisaattona oli jälleen lämmin päivä. Silkkaa aurinkoa aamusta alkaen. Sellainen paras mahdollinen sää lähteä kuljeskelemaan pitkin merenrantaa.

Jos jotain rakastan, niin tällaisia kiireettömiä päiviä ja päämäärätöntä kuljeskelua. Suunnistimme Benalmádenaan päin ja kuljimme rantaa niin pitkälti kuin pääsimme. Jäimme lopuksi istuskelemaan rantakiville ja katselemaan paikallisten rantakalastajien touhuja.

Illalla kokoonnuimme ystävien kanssa johonkin bussikadun ravintoloista odottelemaan illan päätapahtumaa: kolmen kuninkaan kulkuetta (los Reyes Magos). Kolme itämaan tietäjää, Melchor, Gaspar ja Baltasar, saapuisivat karnevaalikulkueessa kaupunkiin.

Kadun varret olivat täynnä ihmisiä ja kassein varustautuneita lapsia valmiina keräämään Fuengirolan kaupungin lahjoittamia karkkeja, joita kulkueesta heiteltiin melkoiset määrät. No, ehkä ihan muutama karkki tuli itsekin poimittua, kun nyt kerta kohdalle osuivat ja kun veljelle oli jostain syystä sattunut kassi tulemaan mukaan…

Jos satut olemaan Espanjassa 5.1. kannattaa ottaa selville milloin ja mitä reittiä nämä kulkueet liikkuvat. Olen aiemmin nähnyt samankaltaisen kulkueen Barcelonassa, joka oli aika mieletön spektaakkeli oikeine kameleineen ja valtaisine tanssiryhmineen. Fuengirolan kulkue oli pikkukaupungin kulkue, mutta ihan sympaattinen ja näkemisen arvoinen.

Ihan vähän vaan poimin, kun kohdallle sattui…

Los Bolichesin viinibaarikerros

Viininystävällä on kissanpäivät viinimaassa, etenkin Espanjassa. Pidän espanjalaisista tuhdeista punaviineistä ja erityisen iloiseksi tekee se, että hyvää viiniä saa edullisesti niin kaupoista kuin ravintoloista.

Fuengirolan suomalaiskaupunginosana tunnetussa Los Bolichesissa on kaksi viinibaaria, joista pidän erityisesti. Toinen näistä, El Callejon, on sen oloinen, että on ollut samassa paikassa iät ajat. Kovin ihastunut en ole seinällä tuijottavaan härän päähän tai muuhunkaan härkätaistelurekvisiittaan, mutta paikka on muuten sopivan paikallisväritteinen.

Baarissa on liitutaululla nähtävänä vaihtuvat viinit, jotka ovat useamman kokemuksen perusteella oikein kelvollisia. Viinin seuralaiseksi löytyy pitkä lista tapaksia.

Toinen uusi tuttavuus ja uudehko baari on bussikadulla oleva Distinto Vinos. Viinibaarin lisäksi kyse on viinikaupasta ja mikäpäs sen parempaa kuin voi ennen ostopäätöstä maistella viinejä ennakkoon. Paikka pyrkii löytämään myyntiin harvinaisempia ja vähemmän tunnettuja viinejä pientuottajilta.

Niin se kolmas hyvä päivä. Meillä oli bileperjantai, jonka teemana olivat hyvät viinit. Aperitiivit nautittiin Callejonissa ja sieltä siirryttiin Distintoon.

Mies halusi maistaa parhaaksi mainittua kinkkua iberico de Bellotaa. Viinibaarin pöydällä makasi ilmakuivattu ”jalka”, josta vuoltiin pitkällä veitsellä ohuen ohuita siivuja.

Meitä on niin usein ihmetyttänyt, että mikä noissa kinkuissa tekee suuret hintaerot. Kallein näkemämme kinkku maksaa peräti reilut neljäsataa, kun halvimmat lähtevät muutamalla kympillä. Minua eivät kinkut kovinkaan viehätä, mutta mies oli sitä mieltä, että kalliimpi on maultaan parempaa.

Kun kaksi viininystävää pääsee viinien karkkikauppaan, lopputuloksena olikin kunnon tasting. Ja kyllähän sieltä löytyi kunnon cavaakin. Jos haluat maistella vähän erikoisempia laatuviinejä, suunnista tänne.

Ennen nämä baarikierrokset olivat ehkä vähän laajempia, mutta nykyisin hyvä kun jaksaa saman illan aikana kahdessa paikassa käydä. Sitten mentiinkin hyvissä ajoissa kiltisti kotiin. Voi hyvä päivä, tämäkin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Shoppailuvinkkejä Fuengirolaan

Nyt vähän ajankohtaista asiaa. Kaikkialla Espanjassa käynnistyivät eilen massiiviset talvialet. Tammikuussa heti loppiaisen jälkeen kannattaa suunnistaa kaupoille, jos vähänkään shoppailuvietti vaivaa.

Mitä enemmän ikää on tullut, sen laiskempi shoppailija minusta on tullut. Lyhyillä lomareissuilla en nykyisin viitsi juurikaan käyttää aikaa kaupoissa kiertelyyn.

Täällä Fuengirolassa ollessani aikaa on ollut paljon ja olenpa huomannut jälleen, että viileimpinä päivinä kaupoissa kiertely on ollut ihan rattoisaa puuhaa. Toki uusi paikka ja uudet kaupat ovat pitäneet mielenkiintoa eri tavalla yllä. Ja hei, täältä saa muutakin kuin aurinkorasvaa ja rantapyyhkeitä 🙂 Fuengirola on itse asiassa oikein hyvä shoppailukaupunki.

Saman havainnon täällä on voinut tehdä kuin muuallakin. Globalisoituneessa maailmassamme ostoskeskusten tarjonta on nykyisin niin tasapäistä, että väliin tuntuu siltä, ettei kauppakeskuksia erota toisistaan. Ihan sama kuljetko kauppakäytäviä Singaporessa tai Helsingissä. Samat ketjumyymälät tulevat vastaan kaikkialla.

Onneksi Espanjalla on paljon omia merkkejä etenkin vaatepuolella, joten pieni espanjalainen vivahde täällä tuotetarjonnassa kuitenkin on. Vaatteita ja kenkiä Espanjasta kannattaa ostaa.

Rebajaisissa nopeat syövät hitaat

Pyrin jaksottamaan ostokseni aina pääosin alennusmyyntiaikaan. Ylipäätään harvemmin tulee hankittua mitään normihinnalla. Minut saa tositarkoituksella liikkeelle vasta ale-lapuilla. Kuten tänään Espanjan talvialennusmyyntien ensimmäisenä päivänä.

Kaikkialla Espanjassa on sama juttu. Massiivinen talviale, rebajas, alkaa heti loppiaisen jälkeen. Kyse on todellisista ”repijäisistä”, kuten olen alehysterian nimittänyt. Käytäntönä on, että aleprosentit ovat heti alkuun suuria ja vajaan 47 miljoonan kansa lähtee liikkeelle.

Olin käynyt ennakkoon katsomassa Mijaksen El Corte Inglesin tavaratalosta erästä toppatakkia ja paria neuletta. Siirsin tarkoituksella ostopäätöstä alennusmyynteihin ja niinpä tänään iltapuolella suuntasin toiveikkaana Fuengirolan Mijas Costan suureen tavarataloon.

Huonosti kävi. Tintoretto vaatemerkistä näyttää pitävän moni muukin. Toivomassani takissa oli alennusta -50%, mutta haluamaani väriä ei enää ollut. Katsomissani neuleissakin aleprosentit pyörivät 40 pinnassa, mutta ikävä kyllä jäljellä oli enää pieniä kokoja.

Laukkuosastolla pyörittelin kädessäni kauan erästä pientä käsilaukkua, mutta sitten tulin järkiini. Tarvitsenko oikeasti laukkukokoelmaan enää yhtään lisää? Tiedoksi teille toisille: jos olet Fuengirolassa ja laukkua vaille, suunnista El Corte Inglesin laukkuosastolle. Merkkilaukuista oli oikein mojovia aleprosentteja.

Entä minne muuanne shoppailuintoisen kannattaa Fuengirolassa suunnistaa? Tässä teille omat vinkkini, vaikkeivat nyt mitään kovin yllätyksellisiä kohteita olekaan. Joka tapauksessa näillä nurkilla kauppoja on ainakin samassa ryppäässä enemmän. Vähän jokaiselle jotakin.

Miramar-ostoskeskus

Fuengirolan suurin ostoskeskus, jonka tietävät varmaan kaikki Fugessa käyneet. Täältä löytyy paljon nuorisomuotia ja merkittävimmät espanjalaiset ketjuliikkeet kuten Bershka, Mango, Sfera, Stradivarius ja Zara. Aikuisempaan makuun tarjolla on esimerkiksi C&A, Punto Roma ja Massimo Dutti. Ja tietty koko kansaa palveleva halpisketjumyymälä Primark, jossa muodin lisäksi myös kodintekstiilejä. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta laadusta en sano mitään.

Miramaressa on myös suuri Carrefourin ruokapainotteinen tavaratalo. Minusta tämä ruokaosasto on yksi kaupungin parhaimpia.

Miramar sijaitsee Sohailin linnan luona. Aivan kauppakeskuksen viereen pääsee kaupunkibusseilla 1, 4 ja 5.

Dunnes Stores

Miramaresta kannattaa jatkaa jalkaisin muutama sata metri eteenpäin siltaa pitkin joen yli. Käänny heti sillan jälkeen vasemmalle ja hetken päästä näetkin ensimmäiset kyltit seuraavasta kaupparyppäästä. Dunnes Stores näkyy ensimmäisenä.

En ollut aiemmin kuullutkaan tällaisesta kaupasta. Piti googlettaa nimi ja irlantilaisen kauppaketjun jäljille pääsin. Dunnes Storessa on erittäin kivan hintaisia vaatteita ja vielä kivemman hintaisia alusvaatteita, mutta myös hyvä valikoima kodin tekstiilejä, sisustusta ja astioita.

Joulun alla tuli käytyä Dunnesilla parikin kertaa, sillä mm. kaupungin parhaat kynttilävalikoimat ja joulusomisteet löysin täältä. Huomasin myös, että saman ketjun pienempi myymälä on Fuengirolan keskustassa.

Decathlon

Dunnesin jälkeen kannattaa pistäytyä suuressa urheiluvälineliikkeessä Decathlonissa. Tämä ranskalainen urheiluun ja vapaa-aikaan keskittynyt kauppa myy kohtuuhintaisia vapaa-ajan tekstiilejä ja jos jonkinmoista urheiluvälineistöä. Erinomaiset valikoimat retkeilyvälineistöä ja vaatetusta.

Kenkien ystävän kannattaa katsastaa vastapäätä oleva kenkäkauppa Merkal Calzadones. Jonkinmoinen kenkien outlet-myymälä on kyseessä.

Ja löytyyhän näiltä hoodeilta myös tuttavamme Lidl. Meidän oli ihan pakko uteliaisuuttamma käydä katsomassa Lidlin viinien hintoja. Olin aika äimissäni huomatessani, että tarjouksessa oli samppanjaa alle 12 euroa pullo. No, eihän se kyllä kovin hääppöistä ollut.

El Corte Ingles

Mikäli teet ostoksia mieluiten kunnon tavaratalossa, Espanjassa et voi olla ohittamatta El Corte Ingles tavarataloja, joita maassa on yli 90. Fuengirolassa näistä on kaksi: pieni versio Los Bolichesin kaupunginosassa ns. junakadulla ja kunnollinen, useampi kerroksinen tavaratalo Las Lagunas kaupunginosassa Mihas Costalla.

Tavarataloon pääsee keskustasta kaupunkibusseilla 129, 120, 127 ja 113. Myös Carvajal/Torreblanca suunnasta busseilla 2 ja 3 pääsee hyvin lähelle. Jää pois päätepysäkillä Boequetillossa. Kävele pätkä bussin tulosuuntaan ja käänny urheilukentän kohdalla vasemmalle. Sen jälkeen mene alikulun läpi ja El Corte Ingles on edessäsi.

Plaza Mayor

Vaikka Plaza Mayor ostoskeskus ei enää Fuengirolan kaupunkialueella sijaitsekaan, otettakoon se nyt kuitenkin mukaan. Sen verran merkittävä shoppailupaikka joka tapauksessa on kyseessä.

Plaza Mayor edustaa uudenaikaista yksittäisistä taloista koostuvaa kaupparypästä. Olen nähnyt samankaltaisia kylämäisesti rakennettuja kauppa- ja ravintolakeskittymiä aiemmin Barcelonassa ja Budapestissä. Plaza Mayor koostuu kahdesta alueesta: toisessa kokonaisuudessa on pääosin ravintoloita ja toisessa puoliskossa pääosin kaupat.

Mitään poikkeavaa Plaza Mayorista en juuri löytänyt. Sellaiset tavalliset ketjuliikkeet täälläkin. Jos minun pitäisi valita Miramaren ja Plaza Mayorin kesken, menisin Miramareen. Kutakuinkin samantyyppinen liiketarjonta molemmissa. Tosin lähitulevaisuudessa Plaza Mayor tulee laajentumaan aika lailla, sillä lisäneliöitä on rakenteilla melkoisesti.

Fuengirolasta pääsee junalla aivan Plaza Mayorin viereen. Jää pois saman nimisellä pysäkillä.

Niin ja jos Ikea kiinnostaa, suuren tien toiselta puolelta löytyy tämäkin. Samalla alueella on paljon muitakin kodin kalustukseen ja sisustukseen keskittyneitä myymälöitä.

Tänään on pilvistä. Taidanpa lähteä katsomaan, mitä Miramaren rebajaisilla on tarjolla. Jospa sen toppatakin sittenkin  löytäisin.

Onko sinulla omia suosikkishoppailupaikkoja Fuengirolassa?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Fuengirola on tarjonnut lisämaustetta elämään

Poks ja muiskis, suukot molemmille poskille paikalliseen tyyliin. Feliz Año Nuevo juuri sinulle!

Tiedän kuinka tylsää on lukea sellaisia jatkuvia hehkutusvirtoja, joissa kaikki on hattaraisen vaaleanpunaista. Kultapilven reunalta kirjoitellaan, että kaikki on niin ihanaa, ettei kestä. Juodaan vaan joka käänteessä kuohuvaa, syödään loistodinnereitä ja väliin käydään rentoutumassa viiden tähden hotellien spaosastoilla.

Palauttakaa minut maan pinnalle, jos kirjoitelmani alkavat vähänkään tuntua höttöiseltä. Tällainen tunnepuolen tyyppi kun olen, helposti innostun hehkutuksiin, etenkin kaikesta kauniista, uudesta ja ihmeellisestä.

Niin kuin nyt viimeisen kahden kuukauden aikana, jotka olemme täällä Aurinkorannalla viettäneet. Vuoden vaihtuessa ynnättiin miehen kanssa kokemuksia uuden elämänvaiheen alkutaipaleelta. Uskaltaisiko varovaisesti myöntää, että ihan äärettömän hyvää aikaa tämä Espanja-elämä on meille ollut. Ei mitään makeaa hattaraa, mutta sellaista hyväplus arkea. Herkullista kuin vastapaistettu korvapuusti. Samalla kertaa tuttua ja turvallista, mutta nautinnollisen maistuvaa.

Elämää lisämaustein

Olisinko aiemmin uskonut, että Costa del Sol ja sen suomikaupungiksi leimattu Fuengirola, saavat minut innostumaan näin kovin? Suoraan sanoen en. Tulimme avoimen varovaisesti kokeilemaan, voisiko tämä mitenkään olla meidän juttu.

Tavallinen arki pyykinpesuineen, viikkosiivouksineen ja kaupassa käynteineen se on läsnä täälläkin. Mutta siltikin jonkinmoinen lisäulottuvuus meidän arkeen on tullut.

On vähän vaikea selittää, mikä juttu se oikein on. Ehkä se on sellaista mukavaa kihelmöivää sisäistä täpinää, mikä valtaa heti aamusta. Sitä herää innolla uuteen päivään ja sen mukanaan tuomiin yllätyksellisiin asioihin.

Kun aamulla avaan makuuhuoneen kaihtimet ja huoneen täyttää kirkas auringonvalo, se vaan tuo väkisinkin hyvän mielen. Lähdetään sitten aamulenkille, lähikauppaan tai vietetään kotinysväyspäivää, tavallisissakin asioissa on sellainen oma pikantti lisämausteensa. Puhumattakaan siitä, jos suunnitelmissa on retkipäivä jonnekin kauemmas uuteen paikkaan.

Päiväretki Esteponan kukkaiskaupunkiin

Joulun ja uuden vuoden välillä on tullut liikuttua aika tavalla. Miehen aktiivisuusmittari on näyttänyt sen verran runsasta askelsaldoa, että hyvinkin tässä voipi ottaa muutaman päivän lunkimmin.

Joulun jälkeen hyppäsimme Fuengirolan linja-autoasemalta bussiin ja lähdimme katsomaan meille molemmille tuntematonta rantakaupunkia Esteponaa. Uuden ihastuttavan kaupungin löysimmekin. Suosittelen Esteponaa lämmöllä lomakohteeksi tai ihan vaan mukavan kaupunkipäivän viettoon. Kuvia ja kokemuksia Esteponasta löydät täältä.

Kävellen Benalmádenasta Fuengirolaan

Perjantaina ajoimme paikallisjunalla viereiseen kaupunkiin Benalmádenaan. Tarkoituksemme oli kävellä noin kymmenen kilometrin matka takaisin kotiin Fuengirolaan. Loppujen lopuksi saimme tehtyä paluusta joltisenkin pidemmän erilaisilla syrjähypyillä. Halusin poiketa mm. Benalmádenan Paloma-puistoon, jossa juoksentelee vapaana kanoja, kukkoja ja kaneja. Mutta mikäs siinä. Aurinko paistoi ja päivä oli mitä kaunein.

Yritimme niin paljon kuin mahdollista kulkea rantalinjaa pitkin, mutta kaikilta osin se ei onnistunut. Useaan otteeseen nousimme ja laskimme rannalle johtavia portaita. Rantapenkereen sortumavaaran takia rantareitti oli myös jostain kohdin suljettu.

Matkan mukava bongaus oli tuttavamme mainitsema Costa del Solin paras rantaterassi Yucas. Siinä kutakuinkin Torrequebradan tienoilla on uusi näköalaterassi, joka on aivan rannan tuntumassa, näköalojen kannalta kuitenkin sopivasti ylhäällä. Tuttava oli oikeassa. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista yhtä upealla paikalla olevaa terassiravintolaa.

Oli aivan pakko istahtaa täydeltä laidalta paistavan mollukan lämpöön ja kostuttaa kuivia kurkkujamme. Odotimme, että hinnoissa olisi ollut uutukaisella mestalla näköalalisää, mutta mitä vielä. Vai mitä olette mieltä 2,5 euron hintaisesta olutpullosta näin upeissa puitteissa? Enpä muista kohdanneeni täällä missään turistiryöstöhinnoittelua, mikä ikävä kyllä on aika yleistä monissa turismin leimaamissa paikoissa.

Rannikon paras terassi?

Siinä vaiheessa, kun selvitimme viimeiset kilometrit omalle rantabulevardille, nälkä muistutteli olemassaolostaan. Hetken mielijohteesta päätimme lounastaa yhdessä rantakadun kalaravintoloista, chirinquitoista.

Mereneläviä muovituoleissa rantaravintolassa

Joulun ja uuden vuoden väli on tuonut selvästi enemmän paikallista väriä asuinkulmillemme ja sen huomasi myös tässäkin ravintolassa. Osuimme ravintolaan pahimpaan lounasaikaan. Paikka oli täpösen täysi ja meteli sen mukaista. Saadaksemme pöydän tarvittiin sellainen parinkymmenen minuutin odottelu. Mikäs siinä, eihän meillä mihinkään kiirettä ollut.

Ravintola itsessään oli sisustukseltaan karu: muovituoleja ja pöydillä vaihdettavia plastiikkaliinoja. Mutta eivätpä olleet hinnatkaan pahoja. Pääosin annoshinnat liikkuivat merenelävien osalta viidestä kymmeneen euroon.

Pöytäämme kannettiin grillattuja sardiineja (yhden annoksen hinta vain kolme euroa!), avokadoa ja katkarapuja, pieniä mustekaloja, grillattuja chipironeksia eli jonkinlaisia mustekaloja nämäkin ja kuivaa valkkaria. Muy bien!

Muistin jälleen, että ruokalistoja tutkaillessa täytyy olla tarkkana: fritos-sanaa tulee välttää. Espanjalaiset näyttävät rakastavan kaikkea uppopaistettua ja suuri osa erilaisista ruoka-annoksista valmistetaan uppopaistamalla. Itse en juurikaan friteeratusta ruuasta perusta. Muu ruoka olikin mieleen, paitsi nuo epämääräiset uppopaistetut pikkumustekalamöykyt.

Satulinna puskien keskellä

Seuraavana päivänä silmiini osui juttu Rantapallon-sivustolta Benalmadenan Castillo de Colomares nimisestä ”linnasta”. Muistan, että ihmettelimme tätä satulinnan näköistä rakennelmaa joskus aiemmin ylhäältä käsin käydessämme Benalmadenan vuoristokylässä pueblossa.

Taidehistoriaan ja arkkitehtuuriin perehtynyt tohtori Esteban Martín Martín rakennutti tätä hämmästyttävää rakennelmaa seitsemisen vuotta kunnianosoituksena Kolumbukselle ja hänen retkilleen. Eriskummallinen linna valmistui 1994.

Matkasimme junalla Torremuellen asemalle ja kävelimme siitä reilun parin kilometrin matkan ylös linnalle. Matka oli silkkaa nousua, joka pani minut heikompikuntoisemman puuskuttamaan ihan toden teolla.

Linna itsessään oli merkillinen. Tuntuu hullulta, että joku yksittäinen henkilö on rakentanut moisen vaativan rakennelman keskelle ei mitään. Linnaa ei meinannut toisesta suunnasta edes erottaa puskien keskeltä, eikä sitä edes oikein mainostetakaan missään.

Muuan elokuva tuli mieleen…

Harmi vaan, että rakennuksen sisätiloihin ei päässyt. Liekö nämä osat yksityiskäytössä, sillä linnaa ylläpitävät nykyisin rakennuttajan leski ja poika.

Joskus mopo karkaa käsistä ja jostain kumman syystä päätimme palata kävelemällä kotiin. Matkaa olikin vähän enemmän kuin olimme ajatelleet. Lisäksi puuskittainen mereltä puhaltava tuuli teki paluumatkasta aika tavalla vilpoista.

Taas kerran huomasin, että vaatetusta oli liian vähän. Liekö tällä syynsä, että minulla on taas flunssa. Tämä flunssakierre alkaa jo kyllä riepomaan. Lenkkareiden lisäksi meillä on viime aikoina kulutettu flunssalääkkeitä kiitettävästi.

Paluumatkalla mereltä puhalsi melkoinen tuuli.

Ikivihreitä espanjalaisia ja rypäleitä viime sekunneilla

Meistä on tullut vanhoja. Ainakin, jos asiaa mitataan uudenvuodenaaton meiningillä. Syötiin miehen kokkaamia tapaksia, avattiin pullo halpiscavaa ja kuunneltiin Spotifysta ikivihreitä espanjabiisejä. Bésame mucho vaan!

Jottei nyt ihan nysväämiseksi vuoden vaihtuminen mennyt, vedin meikit naamaan ja väkertelin tukkaa muumihaalarissani. Tämä on nimitys Lidlistä ostamalleni lämpimälle kokovartalohaalarille, josta on tullut lempikotivaatteeni.

Jos meidän uuden vuoden viettomme oli kovin rauhallista, sitäkin railakkaampaa se näytti olevan rantakadun ravintoloissa. Lastenkutsujen tötteröhattuihin ja naamareihin somistautunut juhlakansa näytti minusta ohikulkeissamme jotenkin hassulta. Vähän kuin uusi vuosi ja vappu olisivat menneet sekaisin.

Suuntasimme Ilunion-hotellin ravintolaan, joka normaalista poiketen olikin lähes täysi. Illan mielenkiintoisin osuus oli seurata paikallisen suvun uudenvuodenviettoa naapuripöydässä. Lähes 30 henkeä arviolta neljästä sukupolvesta ottivat iloa irti vuoden viimeisellä tunnilla. Melu oli sen mukaista, vaikka alkoholilla ei näyttänyt olevan asiassa mitään tekemistä. Taustalla soittavan pianistin pimputtelu hautautui täysin tähän mekkalaan.

Ennen h-hetkeä tarjoilijat kiersivät jakamassa pöytiin viinirypälepusseja. Espanjalaiset syövät vuoden kahdentoista viime sekunnin aikana kaksitoista rypälettä, yhden kullakin sekunnilla. Siinä sitten mekin osallistuimme paikalliseen perinteeseen ja popsimme rypäleemme ja toivotimme toisillemme Hyvää uutta vuotta. Tulkoon tästäkin hyvä vuosi!

Kaikki valmiina h-hetkeen. Onnellista uutukaista vuotta teille kaikille!

Viikonloppuna menemme mielenkiintoiseen mestaan, jota en vielä paljasta. Ostimme yhteiseksi joululahjaksi palan kaunista maisemaa ja hitusen ylellisyyttä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista