Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Yhdysvallat

Kun pahin painajainen tapahtui ja joukkopaniikki iski Chicagossa

Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta oli ensimmäinen päivämme Chicagossa, ja kaupunki oli ehtinyt jo näyttää meille päiväsaikaan parhaansa. Vastassa oli kunnon helle, iloista tunnelmaa ja paljon väkeä, eikä mitään häiriöitä näkösällämme. Poliisejakin tuntui olevan mukava määrä turvaamassa kansan olemista joten mikäs siinä, ei muuta kuin iltasella kävelemään hotelliltamme 20 minuutin matka Navy Pierille itsenäisyyspäivän ilotulituksia katselemaan.

Kippis Yhdysvaltain itsenäisyyspäivälle! Olpahan kallis drinkki LondonHouse Chicagon kattoterdellä kun tuli maksettua 20 USD drinkistä minimitippeineen. Mutta kyllähän ne maisemat sieltä ylhäältä oli hulppeat.

Me emme olleet todellakaan ainoita suuntaamassa Navy Pierille ja kyllähän minä hieman pohdin sitä, miten alueen turvallisuudesta oli huolehdittu. Mieli rauhoittui kuitenkin, kun näin paikalle tuodut raskaat ajoneuvot sulkemassa autoliikennettä sekä estämässa pahoja aikeita, ja olihan sitä poliisejakin useampia valvomassa yleistä menoa. Perille tultua mies olisi halunnut jäädä jo tiettyyn kohtaan aluetta, mutta minä halusin jatkaa matkaamme vielä lähemmäs järven rantaa. Ehkä siinä oli jo yksi kohtalon johdatus ja hyvä niin.

4th of Julyn ilotulitukset tuli ihailtua väkijoukon saartamana. Siinä tämä pieni 158-senttinen nainen sai hiukkasen nostella kännykameraansa ilmaan saadakseen edes jonkin sortin kuvia isojen hartioiden takaa. Ilotulituksia oli tullut katselemaan kaikki vauvasta vaariin ja siellä me kaikki tiiviissä porukassa ihastelimme taivaalle ammuttuja raketteja.

Ilotulitusten loppumisen jälkeen me lähdimme väkimassan mukana valumaan keskustan suuntaan samaa tietä takaisin, mistä mekin olimme paikalle saapuneet. Jonkin aikaa me olimme jo miehen kanssa kävelleet, kun mies pyysi siirtymään ison tien vasempaan reunaan. Kait siinä jokin johdatus taas oli, tai niin minä ainakin jaksan uskoa.

Joku hassu poliisiajoneuvo, sellainen golfkärryn kokoinen, tuli vastaan hirveällä kiireellä ja hieman epämiellyttävä tunne minulle siitä tuli. En tiedä oliko siinä montaakaan hetkeä väliä, kun kuulin pauketta ja meidän kanssa samaan suuntaan kävellyt väkimassa alkoi huutaa paniikissa ja juosta meitä vastaan huutaen ”get out of here”. Paniikki oli todellista, väkijoukko rynni kauhistuneena pois tieltä puiston suuntaan ja niin myös mekin. Muutama juoksijoista kompastui maahan ja välillä katselimme epäuskoisena taaksemme juoksun aikana.

Tilanne noina sekunteina tai muutaman minuutin aikana oli kaoottinen, täynnä kauhua ja samalla niin epäuskottava. Me jäimme puun taakse mahdollisia luoteja suojaan ja seuraamaan tilannetta, mutta pakoon juossut ihminen huusi meille käskyjä poistua alueelta niin kauhistuneen ilmeen kera, että uskoimme tilanteen olevan vakava. Ehkä hän oli nähnyt jotain kamalaa tai ehkä ei, mutta me jatkoimme käskystä juoksua alueelta pois.

Minä en hitto vie tiedä, kuinka pitkälle me sieltä paikalta pakenimme väkijoukon mukana, mutta hiljensimme juoksua vasta sitten, kun muutkin alkoivat rauhoittua. Kävelimme pikku hiljaa takaisin hotellia kohti, mutta olihan siinä pakko tiirailla olan taakse tasaiseen tahtiin. Minä en jotenkin suomalaisena sinisilmäisenä meinannut uskoa tilannetta todeksi, mutta märkä rätti lävähti pian päin kasvoja. Navy Pierille suuntasi hälytysajoneuvoja kovaa vauhtia jatkuvalla syötöllä. Oli ambulansseja, poliisiautoja, poliisimoottoripyöriä, polkupyöräpoliiseja ja muutama ratsupoliisikin. Eikä siinä vielä kaikki, tummat tunnuksettomat poliisiajoneuvot suuntasivat kohti Navy Pieriä ja kaiken tuon nähtyäni ymmärsin, että joku oli oikeasti tehnyt jotain pahaa ja huonosti oli usemmalle ihmiselle käynyt.

Minulla oli paha olla. Kait se järkytys sitten pamahti tulla. Kyyneleet kohosivat silmiin sitä mukaa, kun uusi hälytysajoneuvon ääni pamahti ilmoille ja minua hermostutti. Kuinka monta ihmistä olikaan kuollut, jäänyt auton runtelemaksi tai jonkun ampumaksi?. Nettiin ei päässyt väkimassan takia ja mikä pahinta, paikalliset paikalta poistuneet ihmiset tuntuivat olevan liian rauhallisia. Ihan kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan tai koko juttu olisi ollut amerikkalaisille arkipäivää. Meille se ei sitä todellakaan ollut.

Matkalla hotellille sain jo viestiä Suomen suunnalta tilanteesta. Kolmea oli puukotettu mutta hotellilla pääsin nettiin ja tietoja tippui lisää. Puukotuksen lisäksi alueella oli ammuskeltu (ne paukaukset), yksi oli saanut osuman ja 17 oli loukkaantunut jäätyään rynnivän väkijoukon tallomaksi. Meillä kävi tuuri, sillä jos olisimme jääneet alkuperäiseen paikkaan katsomaan ilotulituksia tai emme olisi siirtyneet vasemmalle laidalle tietä, olisimme olleet varmastikin tapahtumapaikalla ja jääneet eri tavalla rynnäköivän väkijoukon alle.

Ensimmäiset uutiset eivät sitten pitäneet aivan paikkansa. Kolmea puukotettiin tappelussa, mutta ampuma-asetta ei ollut vaan yksityisen turvallisuusfirman vartija oli huutanut erheellisesti varoituksen asemiehestä. Huudosta oli luonnollisesti aiheutunut paniikki ja 14 ihmistä loukkaantui joukkopaon aikana. Yksi pakenijoista löi tuossa tilanteessa jalkansa pöydän kulmaan saaden jalkaansa sellaisen haavan, jota oli alunperin luultu ampumahaavaksi. Moni lapsi eksyi tilanteessa vanhemmistaan ja sinänsä lieviä vammoja suurempia henkilövahinkoja ei joukkopaniikissa tullut, mutta alueella ollut ravintola kärsi omaisuuvahinkoja väkijoukon rynnittyä sisälle turvaa hakemaan. Olipa muutama mennyt jopa ravintolan kylmiöön piiloon.

Miltä minusta nyt tuntuu ja tuliko traumaa tilanteesta? Yöni nukuin heti hyvin, eikä tilanne loppujen lopuksi jättänyt mitään negatiivisia fiilareita, sillä uskon niin vahvasti kohtaloon. Puukkohippasia sattuu Suomessakin ja harvemmin niissä ulkopuoliset kärsii. Ammuskelua tai terroristisessa mielessä tehtyä iskua ei tilanteessa ollut ja me emme luonnollisestikaan myöskään loukkaantuneet joukkopaon aikana.

Tämä tapahtuma oli ainoa paha koko matkallamme ja kyllähän se pienesti palautti mieleen terroriteot Euroopassa, mutta Chicagoon menisin kuitenkin vaikka jo huomenna uudelleen. Jos ja kun kyseisen kaupungin turvallisuus kiinnostaa, niin pankaas sivu seurantaan. Tulen tekemään erillisen postauksen Chicagon turvallisuudesta ja liikkumisesta kaupungissa hiukkasen myöhemmin sekä liitän kyseisen postauksen myös tänne julkaisemisen jälkeen.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

Hääpäivämatka Yhdysvaltoihin: Chicago ja Milwaukee

Tadaah, täällä sitä taas ollaan, kotomaan kamaralla. Mulla oli postaus väsättynä pikkuista vailla valmiiksi julkaistavaksi matkamme aikana, mutta eipähän sitä aikaa jäänyt julkaisulle sittenkään, sillä kuvien valitseminen ja niiden koon muuttaminen ym. olisi vienyt liikaa aikaa. Me liikuskeltiin miehen kanssa lomalla siihen tahtiin, että tietokonetta en avannut kuin kerran ja senkin vaan muutamaksi minuutiksi. No, oltiinpahan ainakin lomalla.

Juu, paluu Suomeen tapahtui eilen ja onpahan jäätävä jet lag. Saavuttiin aamukymmenen jälkeen Helsinki-Vantaalle, jolkotettiin julkisilla kotio, ei kun pyykkikone pyörimään sekä kauppaan sumuisella päällä ostamaan jotain epämääräistä tyhjään jääkaappiin. Pyykkikoneellisia pyöri neljä kappaletta (jösses mä inhoan sitä pyykin valmistumispiippiä), päikkäreitä vedettiin parisen tuntia ja kaikkeen tuohon lisättiin helvatan oksettava olo, tyhjääkin tyhjempi pää, ärtyneisyys sekä jatkuva vättö olo, jonka lisäksi meikäläinen paleli 24/7. Olpahan raju paluu arkeen. Kiitti vaan kylmääkin kylmempi Suomi, näytät jälleen parhaasi.

Anyway, muutama päivä ennen hääpäiväreissua päätettiin miehen kanssa muutella hieman varauksia ja luovuttiin ajatuksesta ottaa vuokra-auto alle heti Chicagon O’Harelle saapumisen jälkeen. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella Chicagon ulkopuolelle ja majoittua pari päivää siellä olevassa hotellissa, mutta päätettiinkin jäädä ensimmäiseksi yöksi lentokenttähotelliin ja ottaa vuokra-auto vasta seuraavasta päivästä. Täytyy sanoa, että joku kohtalon johdatus siinäkin oli, sillä lentomatkaan tuli pienoinen mutka.

Juu, siellä yläilmoissa meikäläinen istui lipitellen kuohuvaa ja nettaili, kun en mää vaan pysty olemaan ilman koko matkan nettiä. Amerikkalainen kamuni rupes pistelemään mesevistiä ja kyseli, ollaanko tosiaan suuntaamassa Chicagoon. Kävi siinä viestien vaihdossa ilmi, että Chicagoa oli lähestymässä vakava ukkosmyrsky ja niin vaan kapu ilmoitteli jokusen hetken päästä koneen suuntaavaan Detroitiin välitankkaukselle.

No, olihan siinä jotain uutta ja jännää meikäläiselle, ensin hymyilytti mutta alkoi se hymykin hyytymään siinä tuntien aikana. Kaksi tuntia kökötettiin Detroitin kentällä koneessa, jossa tiedottaminen oli vähän niin ja näin. Juomaa ei tuona aikana tarjoiltu tuosta vaan ja en oikeasti tiedä, oisko sitä edes saanut kysyttäessä. Onneksi sentään ilmastointi pelitti 30 asteen helteessä.

Kahden tunnin jälkeen päästiin matkaan, mutta ruuhkan takia jouduttiin vielä tekemään ekstrakierroksia järven toisella puolella. Kaikkinensa kepposesti alle yhdeksän tunnin lento kesti sellaiset 12 tuntia ja sanotaanko vaan, että oltiin miehen kanssa jättiryytyneitä saavuttuamme Chicagoon. Eipä olis ollut kummastakaan meistä auton rattiin ja minähän en olisi ajanut edes virkeänäkään.

Että nuin, ensimmäinen yö nukuttiin ryytymystä pois lentokenttähotellissa ja seuraavana päivänä suunnistettiin Deerfieldiin toiseen hotelliin. Matkalla pysähdyttiin upeassa Chicago Botanic Gardenissa ja ilta otettiin ihan iisisti Embassy Suites by Hilton Chicago North Shore Deerfieldissä, joka oli kyllä nappivalinta hotelliksemme.

Tiistai-iltana meillä olikin sitten jo Lionel Richien konsertti ja seuraavana iltana Jennifer Lopezin konsertti, eikä elämä ollut liian tylsää kun miehen kanssa käveltiin konsertista illalla hotellille. Meikähän on sen kaltainen pelkuri, että melkoisen nopeat kävelyt oli tiedossa. Rauhallista Milwaukeen Downtonissa kuitenkin oli, joskin yhden huumesätkän polton näin.

Milwaukeessa muutaman vietetyn yön jälkeen palailtiin takaisin Chicagoon, luovutettiin auto ja majoituttiin historiallisessa ja komeassa LondonHouse Chicagossa, joka kuuluu Hiltonin Curio Collectioniin. Kyseinen hotelli valikoitui ihan oman mieltymykseni mukaan, sillä sopivaa hotellia etsiessäni silmiini osui upea kuva hotellilta joelle. Kun hotelli vaikutti arvosteluiden myötä olevan hyvä ja hotellin desing miellytti kovastikin, painoimme varausnappulaa kahdelle yölle One King Bedroom Vista Suitesta. Olisihan samalla rahalla saanut toisesta hotellista isomman sviitin, mutta me halusimme maksaa Chicagojoelle avautuvasta näkymästä ekstraa. Viimeiseksi yöksi siirryimme ”tois pual jokke” boutiquetasoiseen Kinzie hotelliin. Teen tarkemman yhteisen esittelyn ja arvostelun Chicagon hotelleista myöhemmin, josta on varmasti apua Chicagoon suuntaaville ja sieltä majoitusta pohtiville ihmisille.

Hääpäivämatkamme osui jenkkien 4th of Julyn tienoille ja olimme juuri silloin Chicagossa. Päätettiin käydä katsomassa ilotulituksia Navy Pierillä ja Instaa sekä Facea seuranneet tietävätkin, että ko. tapahtuma sisälsi surullisia ja yleistä paniikkia aiheuttaneita käänteitä. Kyllähän se jätkytyksen puolelle meni, kun poistumisemme Navy Pieriltä muuttui paniikkikaaokseksi sekä ”eloonjäämistaisteluksikin”, jossa oli juostava pakoon mahdollista terroristia tai tappajaa. Moni ihminen loukkaantui tuossa tilanteessa ja me olisimme voineet aivan hyvin olla yksiä niistä, mutta onneksi selvisimme vammoitta. Availen tuotakin tilannetta tarkemmin toisessa postauksessa, jossa tulen käsittelemään Chicagon turvallisuutta. Lisäksi voin luvata postaukset Chicagon nähtävyyksistä sekä hieman kokemuksia liikkumisesta Chicagossa.

Että nuin, ensimmäinen viikko lomaa on nyt sitten takana ja kiirettä pukkaa. Tänään suuntaamme jo auton nokan Tampereelle noukkimaan sinne tulleet lapset ja ajelemme iltaa myöten vielä Itä-Suomeen mökille viikoksi. Sieltä palaamme Länsi-Suomen Poriin, jossa otamme kunnolla ilon irti Pori Jazzeista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Karibian risteily: Miamin kuulumiset, Key West ja hotellimme

No niin, heippa vaan taas täältä Suomen kamaralta, jonne palasimme ryytyneinä viime sunnuntaina. Käytännön syistä olin ihan hiljaa matkastamme ennen reissua, sillä pelkäsin todellakin kohtalon kostoa aina viime metreille saakka. Minua tuntevat tietävätkin mistä on kyse, mutta tuntemattomille kerron pikkuisen taustoja. ”Kel onni on, se onnen kätkeköön” on minulle melkoisen merkityksellinen lausahdus, sillä hyvin monesti matkojani etukäteen julkisesti hehkutellessa olen saanut karvaasti kokea minulle rakkaiden läheisten sairastumisia ja aikoinaan jopa oman isäni kuoleman. Ajoitus on ollut monesti niin onnistuneesti hehkutusten ja matkojen lähettyvillä, etten voi olla liittämättä läheisten sairastumisia juuri omiin toimiini. Kun hehkutan onneani julkisesti, minua opetetaan olemaan hiljaa onnestani muistuttamalla läheisten menettämisen mahdollisuudesta. Nyt olin suuremmalti hiljaa matkastani ja vanhempamme eivät sairastelleet tai joutuneet sairaalaan matkan alla, mutta eräs perheemme läheinen kylläkin vakavan ja vammauttavan asian vuoksi. Kaiken kukkuraksi mies hankki itselleen flunssan matkan alla ja minäkin liityin sairastelevien joukkoon hieman ennen Finnairin suoraa lentoa Miamiin. Onneksi sentään sai kärsiä ja lievitellä oloani  business-luokan penkeillä samppanjaa lipitellen, ol meinaan hiukkasen eri meininki siellä keulilla.

Samppanjaa, Salt Pastillereita ja Fazerin karkkeja yläilmoissa. Parasta.

Anyway,  Miamissa majapaikkanamme oli tällä kertaa Hyatt Place Miami Airport-East. Hirveän pitkään me hotellia pohdittiin ja itse asiassa hotellikin varattiin vasta lentopäivän aamuna. Meillä oli tietynlainen ohjelmarunko risteilyä edeltäville päiville valmiina, mutta vaihtoehtoja oli nelisen kappaletta ja se vaikeutti hotellivalintaa. Yhdessä vaihtoehdossa olisi oltu neljä yötä yhteensä kahdessa eri hotellissa, toisessa vaihtoehdossa kolmessa eri hotellissa, kolmannessa vaihtoehdossa kahdessa eri hotellissa aivan toisella suunnalla ja täysin eri ohjelmalla, ja vimosimmassa vaihtoehdossa vain yhdessä hotellissa. Voitte vaan arvata, mikä vaihtoehto voitti tämän pakkaamista inhoavan pariskunnan rankan arpomisen jälkeen.

Kokemuksia Hyatt Place Miami Airport-East -lentokenttähotellista

Hyatt Place Miami Airport East valikoitui meille kätevän sijaintinsa, hintansa ja arvostelujensa vuoksi. Koko nelihenkinen perheemme majoittui hotellissa 225 eurolla/vrk ja hintaan kuului ilmaiset lentokenttäkuljetukset (24/7), verot sekä buffetaamupalat koko köörille. Majoitushintaa nosti lisäksi vuora-automme kahden yön parkkimaksu, joka kevensi lompakkoa 20 USD:llä/vrk. Kaikkialla oli erittäin siistiä, palvelu oli kauttaaltaan hyvää ja buffetaamupalakin melko toimiva, joskin puutteitakin löytyi. Lämpimiä tarjottavia oli ne tavalliset (munakas, pekoni, juureksia, puuro ja jotain makeaa), kylmissä suolaisissa oli tarjolla puolestaan vain keitettyjä kananmunia. Leikkeleet ja juustot puuttuivat kokonaan, mutta marjoja ja hedelmiä kera kreikkalaisen jugurtin löytyi. Mehuja oli useita, leipiä myös ja tietty tavalliset lisukkeet kuten erilaisia muroja, hunajaa ja hilloa.

Hotellin ravintola, jossa aamupala tarjoiltiin.

Huoneena meillä oli Two Queen Beds (with sofa bed) -huone, jossa oli mukavasti tilaa perheellemme, eikä seinät kaatuneet päälle neljän päivän aikana. Huoneessa oli kaikki perushuoneen mukavuudet, 42-tuuman televisio ihan sopivan kokoinen ja ilmainen WiFi pyöritti Youtube-videotkin yskimättä. Näkymä oli uima-altaille ja sopivan vehreä, vaikka oltiinkin lähiöalueella lähellä lentokenttää. Lentokonebongareille huoneemme sijainti oli upea, sillä ajoittain laskeutuvat ja nousevat koneet lensivät sopivasti hotellimme lähistöltä ja näkyivät hyvin huoneeseemme. Lentomelua kantautui jonkin verran sisälle ymmärrettävistä syistä, mutta iltaisin melu hiljeni eikä siitä ollut yölläkään haittaa. Päiväsaikaan ja alkuillasta melu oli melkoinen uima-altaalla ollessa, joten lentomelua ja isoja ääniä inhoaville en hotellia suosittele.

Uima-allasalue oli melko sopivan kokoinen ja rauhaisa ajoittaista lentomelua lukuun ottamatta, ja alueelta löytyi myös ruokapöytiä sekä varjoisa sohvaryhmäalue leppoisaan hengailuun. Iltaisin tunnelmaa alueella lisäsi pari tulisijaa.

Me emme kovin paljoa vaivaantuneet lentomelusta, joten voin suositella hotellia silloin, kun tarvetta on lentokenttähotellille tai hakee kohtuuhintaista hotellia, jonka huoneissa on tilaa, hakee nimenomaan siisteyttä ja silmälle miellyttävää sisustusta. Kaikissa hotelleissa kun se ei ole itsestään selvyys Yhdysvalloissa(kaan). Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Lentokonebongareiden unelmahuone?

Anyway, olisihan se ollut mahtava majoittua jossain hulppeassa hotellissa ja tuntea Miamin ihana syke, mutta emme viitsineet pistää enempää rahaa hotelliin, sillä emme paljoa hotellilla makoilleet lomamme aikana. Saavuimme Miamiin tiistai-iltana ja heti keskiviikkoaamuna haimme käyttöömme vuokra-auton, jolla suunnistimme päiväksi shoppailemaan mm. hyväksi havaitulle Dolphin Mallille. Torstaina suuntasimme koko päiväksi Key Westiin ja sillä reissulla menikin koko päivä ajomatkojen takia, joten perjantaina ohjelmaan kuului enää leppoista olemista ja vuokra-auton palautus kentälle.

Mites Key West?

Ajelimme Miamista Key Westiin yli kolmisen tuntia/suunta ja paluumatka vei hieman pidempään autoon ilmenneen ongelman takia. Kojelautaan lävähti moottorin merkkivalo ja ohjekirjaa tutkailtuamme uhkailut olivat sen verran valtavia, että ajoimme lähimmälle pysähdyspaikalle ja rupesimme selvittelemään hätäpalvelun kanssa jatkoa. Onneksi saimme jatkaa autollamme matkaa, mutta melkoisen ryytyneitä me olimme päivän päätteeksi hotellille palattuamme.

Key Westissä katsastimme muutaman nähtävyyden, mutta muutoin nautimme vain ihanan  leppoisasta tunnelmasta. Ymmärrän kyllä, minkä takia ihmiset suunnistavat sinne ja mielelläni olisinkin majoittunut siellä saadakseni visiitistä enemmän irti. Tällä kertaa aika ja lompakko (muistakaa resort fee) ei antanut periksi minilomaa Key Westissä.

Smathers Beach sijaitsee lentokentän vieressä ja on kuulemma Key Westin komeimpia rantoja.

Tämä kuva on otettu kuuluisan, Southernmost Point-monumentin vieressä. Syy, minkä takia itseäni en monumentilla kuvauttanut selviää alla.

Ehkä minä olen vanha, mukavuudenhaluinen tai sitten vain tyhmä, kun en viitsinyt jonotella yhden kuvan takia. Tulin ja kävin vieressä. Se riitti tälle naikkoselle.

Celebrity Cruisesin Celebrity Equinoxin risteily Miamista

Taksimatka lentokenttähotellilta satamaan ei maksanut kuin 27 USD ja tipit. Hyttinä meillä oli Concierge-luokan parvekehytti, joka ei olemukseltaan poikennut mitenkään tavallisesta parvekehytistä. Parveke tosin oli valintamme mukaan neliön-pari isompi kuin tavallisen kokoinen parveke, ja Concierge-luokassa parvekekalustoon kuului lisäksi myös jalkarahit. Tulen kertomaan kokemuksia Celebrity Cruisesin Concierge-luokassa matkustamisesta myöhemmin, mutta voit lukea kokemuksiani Celebrity Cruisesilla risteilemisestä ja tavallisesta parvekehytistä täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Testissä Miamin suomalainen matkatoimisto EKITravels

*Yhteistyössä EKITravels ja We Love Cruises*

Oletko menossa lomailemaan Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Karibialle, Meksikoon, tai ehkä kenties lähdet Karibian risteilylle Miamista tai Fort Lauderdalesta? Jos ja kun paluulentosi Suomeen lähtee vasta illalla tai olet ennen risteilyä useamman päivän Floridassa, kannattaa lukaista tämä postaus. Se on nimittäin niin,  että Floridasta löytyy suomalainen matkatoimisto EKITravels, joka on erikoistunut USA:n ja Karibian alueen hotelleihin, kuljetuksiin sekä omatoimisiin ja opastettuihin retkiin. Luonnollisestikin suomalaisille on palvelua molemmilla kotimaisilla ja tarjontaa löytyy erilaisille budjeteille, aina tasokkaisiin VIP-asiakkaiden palveluihin saakka. (Juups, pikku prinsessa minussa kiinnostui).

EKITravelsin perustaja Eki Mikkonen on toiminut Yhdysvalloissa matkaoppaana useita vuosikymmeniä ja osa saattaa muistaa hänet mm. Aurinkomatkojen retkiltä. Minulle Eki Mikkonen ja itse asiassa koko EKITravels oli aivan uusi juttu enkä edes tiennyt kyseisen matkatoimiston olemassaolosta, ellei We Love Cruisesilta olisi vinkattu heistä. Meidän laiva näet saapui Miamin satamaan aamulla, Finnairin lento Suomeen oli vasta illalla ja tuossa välissä olisi ollut luppoaikaa liiaksikin lentokentällä pyörimiseen. Laivayhtiöllä oli listallaan maksullinen päiväretki Miamiin, johon olisi sisältynyt bussikuljetus kentälle, mutta retken kielenä olisi ollut englanti. We Love Cruisesin ja EKITravelsin tarjous samantyylisestä päiväretkestä houkutti kuitenkin ihan jo siitä syystä, että heidän kautta saimme päiväretken suomenkielisellä oppaalla sisältäen bussikuljetuksen kentälle. Luonnollisestikin bussimme oli käytössämme koko päivän ajan ja matkalaukut pysyivät siellä visusti säilössä.

Millainen kokemus EKITravels ja sen järjestämä päiväretki sitten oli?

Täytyy myöntää, että päiväretki osui omalta kohdaltani hyvään saumaan. Post-cruise depression oli tuttuun tapaan kolkuttelemassa takaraivossa jo Celebrity Equinoxin aamupalasta saakka, ja eräänlainen ketutus olisi ollut varmasti isompi lentokentällä tunteja istuessa. Nyt ison persoonan Eki otti meidät kollegan kanssa risteilyterminaalin ulkopuolella vastaan ja sai lomatunnelman jatkumaan laivalta poistumisesta huolimatta. Meille suunnatun päiväretken sisältö koostui muutamista nähtävyyksistä sekä shoppailusta ja päättyi lentokentälle, jonne bussi kippasi päivästä väsähtäneet (?) risteilyturistit iltasella. Eki hoiti kiertoajelun selostukset varmalla matkaoppaan kokemuksella, mites muutenkaan tuolla taustalla.

Anyway, siitä retkestä. Ensimmäisenä bussimme suuntasi värikkääseen ja hipsteriin Wynwoodin kaupunginosaan (must see!), jossa pydähdyimme ihastelemaan Wynwood Walls-katutaidenäyttelyä. Wynwoodista löytyi taidegallerioita. antiikkiliikkeitä, kauppoja, trendikkäitä baareja ja ruokapaikkoja sekä tietysti paljon nähtävää katutaiteen saralla.

Psst. En muuten pistäisi pahakseni, jos jotain tällaista löytyisi tässä laajuudessaan Helsingistäkin, ihan luvallisesti maalattuna. 

Seinätaiteen lisäksi Wynwood Wallsissa oli muutakin nähtävää. Minulta ei valitettavasti löydy positiivista sanottavaa Yhdysvaltojen oranssin värisestä johtajasta, mutta kyllä minunkin pääni käänsi hänen edesmenneestä Atlantic Cityn Taj Mahal -kasinosta pelastetut tavarat, mukaanlukien melkoisen muhkean kokoinen kattokruunu. Jotain hyötyä oranssistakin miehestä näköjään on ollut.

Wynwood Wallsin näyttely oli itselleni positiivinen kokemus ja mielelläni olisin tutustunut Wynwoodiin kävellen enemmänkin. Tutustumisaikaa alueeseen meillä retkeläisillä ei kuitenkaan ollut, joten suuntasimme takaisin bussille ja ihastelimme Miamin rakennuksia bussista käsin. 

Eihän se ihan mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä tämän naisen olkapäälle tupsahti nukkumatti ja pienet nokkaunet tuli otettua siinä bussin penkillä istuessa. Hyi minua. Useamman kuuluisuuksien talon ohitimme kiertoajelun aikana ja herättyäni kuviakin bussin ikkunasta talojen suuntaan nappasin. Muistanko yhtäkään julkkiksen taloa ja sainko kunnon kuvaa? No enpä, joten yksi vaivainen kuva jonkun alueen talosta, olkaattes hyvät.

Onneksi sentään historiallinen julkinen uima-allas Venetian Pool Coral Cablesissa tuli nähtyä kunnolla bussin ikkunasta. Kyseinen uima-allas valmistui vuonna 1924, se on pidetty hyvässä kunnossa ja suorastaan kutsui pulahtamaan sinne. Kuvaa en tänne laita, sillä kyseisestä uima-altaasta Coral Cablesin sivuilta tietoa hakiessa törmäsin kaikenmoisiin kuvauslupaehtoihin. Rantapallon omasta artikkelista pääset katsomaan kyseisen uima-altaan kuvia ja hintatietona kerron, että keväällä 2019 Venetian Poolin sisäänpääsyhinta on 13-vuotiailta ja sitä vanhemmilta 15 USD sekä 3 – 12 vuoden ikäisiltä 10 USD. Alle kolmevuotiailla ei altaalle ole asiaa.

Kiertoajelun ja hups, niitten pienten nokkaunien jälkeen pysähdyimme kuubalaisuutta sykkivään Little Havanaan pienelle jaloittelukierrokselle. Sikarien ystäviä hemmoteltiin visiitillä Cigar Loungeen ja siinä samalla saimme pikkumaistiaiset tuhdin makeasta kahvista. Ei ihan meikäläisen juttu nuo sikarit näin tupakoimattomana ihmisenä ja kahvinkin mielelläni juon mustana ilman sokeria tai maitoa, mutta heräsipä tuollaisen tuhdin juoman jälkeen ja olihan alueella ihanan letkeä tunnelma. 

Pääsimme hiukkasen aikaa kiertelemään Little Havanan alueella, ennen kuin jatkoimme matkaamme Miamin suurimpaan outlet-ostoskeskukseen, Dolphin Mall’iin. Sen verran päivä ja risteily oli vienyt meikäläiseltä mehut, että Dolphin Mall’illa en edes jaksanut astua yhteenkään kauppakeskuksen yli 240 liikkeestä. Tyydyin kiltisti vetelemään burgeria yhdessä sporttibaarissa ja öklömakean pirtelön Johny Rockets burgeribaarissa. Ei ihan paras ruokavalio kymmenen tunnin lennon alle, joten pikkuisen taputtelin kyllä itseäni olalle, kun olin valinnut paluulennolle käytävänpuoleisen Comfort-paikan. Pienessä on ihmisen ilot.

Kerrassaan onnistunut päivä. Sopivasti ryytymisen keräämistä bussissa, tietävän matkaoppaan palvelut suomeksi, pieni raapaisu Miamin innostavista alueista ja shop till you drop -finaali Dolphin Mall’illa ennen paluuta lentokentälle. Muitakin vaihtoehtoja toki EKITravelsilta löytyy ja lienee vain avaruus rajana. Kiinnostaisiko enemmänkin pikku suokiituriajelu Everglades-suolla? Onnistuu Ekin kautta, eikä tarvitse itse enempää asioita selvitellä.

EKITravelsin sivuille pääset suoraan tästä ja sitä kautta voit myös lähettää tarjouspyynnön haluamastasi retkestä/palvelusta. Jos olet varannut risteilysi We Love Cruisesin kautta, mainitse tarjouspyynnössä We Love Cruisesin risteilyvarauksesta. Sen myötä EKITravels osaa valita sopivimmat retket sekä niiden aikataulut ja saat myös retket edullisemmin.

Pstt. En voi muuten olla mainitsematta, että viikon mittainen Välimeren risteily parvekehytissä (Neighborhood Balcony) Oasis of the Seas aluksella toukokuussa lähtee tarjoilupalkkioineen hieman yli tuhannella eurolla/henkilö. Tuon lisäksi saa nyt kaupanpäällisenä 100 USD käyttörahaa/hytti. Nappaisin itse kiinni merenpuoleisen parvekehytin, mutta samaisen reitin olen käynyt jo kaksi kertaa aiemmin ja lasten koulu rajoittaa hieman matkoja. Ja ihan pikku vinkki: Onhan nuo Karibian risteilyt aina supermukavia, mutta se raha, mikä menee lentoihin ja useampaan yöhön hotellissa, säästyy Välimeren risteilyissä. Ei muuta kuin edullinen lento Barcelonaan ja yö hotellissa/pikkuloma risteilyä ennen tai sen jälkeen. Ihanan helppoa. We Love Cruisesin risteilytarjontaa ja tuota Oasis of the Seas -diiliä pääset katsomaan täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Karibian risteily: Terveisiä Miamista!

Surprise, täällä taas ollaan, kolmatta kertaa Miamissa! Taitaapis muuten olla viides lokakuussa heitettävä viikon mittainen risteily, joten kyllä huomaa, mikä on meidän perheen lempikuukausi matkustaa. Syitä on muutama: Koulujen syysloma, tarpeeksi lämpimät/kuumat kelit kohteissa ja alemmat risteilyhinnat. Se haitta tosin näissä lokakuisissa Karibian risteilyissä on, että hirmumyrskyt sun muut puhurit saattavat siirtää lähtöajankohtaa, muuttaa laivojen reittejä taikka tehdä matkanteosta vähemmän tasaista, mutta ainakin meillä moisesta on ollut haittaa ainoastaan yhden kerran. Tuo kerta oli lokakuussa 2014, kun itäisen Karibian risteily vaihtui läntiseksi kesken matkanteon. Kyllähän se harmitti, kun mm. kauan haaveiltu Maho Beach jäi kokematta, mutta mikäs siinä oli nauttiessa hulppeasta sviittimatkustamisesta ja kuumista keleistä toisaalla.

Anyway, päätimme tälläkin kertaa majoittua lentokenttähotelliin. Olisihan minulla ollut haluja majoittua superhulppeaan hotelliin lähemmäs satamaa, mutta hotellien vanhoja sisustuksia katsellessa jouduin plaraamaan sen verran hotelleja, että ne minua vihdoin ja viimein miellyttäneet hotellihuoneet menivät kirkkaasti yli budjetin. Siinä mielessä kyllä inhoan Jenkkilää, että näiden sisustusmaku ja huoneiden kunto/siisteys on jotain ihan eri luokkaa kuin vastaavan tasoisten hotellien Euroopassa. Harvoin sitä viitsii maksaa 200-300 euroa perheen yöstä siitä, että kädet liimautuvat pienesti huoneen ovia koskiessa ja sänkyjen alle ei uskalla kurkkia, joten lentokenttähotelli perheellemme on sentään hinta-laatusuhteeltaan parempi. Tähän perään vielä pienesti närkästynyt muistutus siitä, että Aasiassa samalla yöpymishinnalla saa suoranaista luksusta. Well, näillä mennään ja on tämä Pullman hyvin siisti ja sängyt ihanan pehmoset.

Pullman Miami Airport Hotel

Pullman Miami Airport

Onhan tämä hotelli melkoisen ”peruspaikka”. Sen verran epäluuloisena tänne majoittauduin, että pistin miehen ostamaan UV-taskulampun ennen matkaa. Sillä lampulla meikä sitten ratsasi sängyt ennen matkalaukkujen purkamista, mutta onneksi hotelli selvisi sänkytarkastuksesta. Muita paikkoja en uskaltanut ruveta syynäämään ihan siitä syystä, että liika tieto lisää tämän basillikammoisen naisen tuskaa.

Maxell UV-taskulamppu

Mielenrauhoittaja.

Täällä me tosiaan ollaan tasailtu jet lagiä pari päivää, eikä ohjelmaan ole kuulunut muuta kuin uima-altaalla löhöilyä ja shoppailua. Miami Dade-Coyntyn suurimmalla ostoskeskuksella Dolphin Mall’lla vierähtikin perjantaina useampi tunti, sillä liikkeet suorastaan huusi meitä piipahtamaan sisälle ja kortti vinkui.

Piakkoin me sitten vaihdetaankin majapaikkaa ja astutaan vuoden vanhan Norwegian Escapen sisuksiin. Päivittelen sieltä kuulumisia matkan etenemisestä ainakin Faceen, joten kannattaa pistää meikä seurantaan, jos Karibian risteilyt kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.