Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kalifornia

Kalifornian pikaloman ensikuulumiset

Tadaah! Juu, hiljaa olin taas pidemmän ajan, mutta kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, olin jokin aika sitten todella poikki tämän koulukiusausasian takia. Jotenkin menneet viikot sai imettyä meikäläisestä siihen malliin mehut ja teki minusta sen verran kyynisen, että en sitten hehkuttanut pätkääkään tätä meidän San Franciscon lomaa somessa. Itse asiassa jätin tämänkin postauksen julkaisemisen siihen hetkeen, että varmasti häivyttiin tältä koleasta Suomesta pois ja palattiin ehjänä takaisin. Eipähän kerennyt tulla sontaa naamalle mistään suunnasta ennen reissua ja oltiin me kyllä se pieni rauhan hetki ansaittu.

Rapakon toiselle puolelle me matkattiin Finskin siivin ja olpahan menomatka. Comfort-luokan keulapaikka antoi mukavasti jalkatilaa, mutta sattumuksien kautta päädyin saamaan vierustoverikseni jonkun oikein leveäharteisen miehen, joka tuntui päästelevän tuoksuvia ilmoja pihalle tasaiseen tahtiin. Vielä kun takana istui nainen, joka hakkasi selkänojan näyttöä ahkeraan, ei iso jalkatila paljoa auttanut reissussa. Olishan sitä tietty saanut hyvän jalkatilan ja rauhallisen selkänojan businesluokan puolella suolaiseen syyslomahintaan, mutta sarjapaukuttelijoista ja virtsaisesta vessan lattiasta ei olisi päässyt välttämättä eroon edes verhon paremmalla puolellakaan.

Pstt. Marimekon pussukat Finnairin Comfort-luokassa on nyt historiaa ja tervetuloa vaan pahvilaatikot. Ei nyt niin luksusta, mutta takuuvarmasti edullisempaa ja kevyempää (?).

Anyway, kaksi ensimmäistä yötä majoituttiin Novatossa, joka sijaitsi San Franciscon lahden pohjoispuolella, Marinin piirikunnassa. Matkaa San Franciscon kansainväliseltä lentokentältä hotellille oli sellaiset vajaat 60 kilometriä ja koska halusimme hotellille hyvän hinta-laatusuhteen, päädyttiin toiselle puolelle lahtea jo heti San Franciscoon laskeuduttuamme. Samalla päästiin hyötymään lomastamme mahdollisimman paljon, kun liikkuminen ensimmäisiin tutustumiskohteisiin oli helpompaa.

Lentoa seuraavana päivänä käytiin punapuumetsä Muir Woodsissa, pyörähtämässä Linnut-kauhuleffan talon edessä Bodegassa sekä ajeltiin pikkuinen lenkki ihan vaan maisemia ihaillen. Parin Novatossa vietetyn yön jälkeen siirrytiin San Franciscoon ja loppuloma vietettiin nähtävyyksiin tutustuen. Kaupungissa majoituksemme sijaitsi Fisherman’s Warfissa, joten nähtävyyksiin tutustuminen oli kaikin puolin helppoa ja olihan alue myös samalla rauhallinen. Se ei kuitenkaan poistanut sitä, etteikö alueellammekin olisi ollut yhtä sun toista epämiellyttävää. Huumeiden käyttäjiä oli useampikin keskellä kirkasta päivää ja olihan se rankan näköistä katseltavaa. Kaiken kruunasi eräänä aamuna muutaman metrin päässä meistä kadulla ollut alaston itsensätyydyttäjä, jolla oli naisen rinnat ja miehen vehje.

Myönnän ihan suoraan, että tämä reissu Jenkkilään oli minulle tietynlainen kulttuurishokki ja mielipiteeni maasta muuttui omalla tyylillään rajustikin. Olen aiemminkin pitänyt maata tietynlaisena takapajulana ja ottanut sen kuitenkin mukisematta vastaan kulttuurien erilaisuuksien takia, mutta nyt taisi tulla tälläkin naisella mitta täyteen. Ennen katselin innoissani hotellissa televisiota ja hymyilin mainoksille sekä kaikelle hömppäpömpälle, mutta nyt se alkoi jo oikeastaan ärsyttämään. Hotellin sonta-aamupalat, muovien määrä, liibalaaba, teennäisyys, eriarvoisuus, kodittomuus, huumeet, ihme säännöt ja jopa osa ihmisistä. Sanoinkin reissun jälkeen miehelleni, että nyt kyllä saa luvan katsella konsertteja Euroopan puolelta seuraavan kerran. Ei Yhdysvallat ole minulta pannassa, mutta neljä kertaa vuoden sisällä oranssin miehen johtamaa maata vaan on ehkä tälle naiselle liikaa. Jotain muuta seuraavaksi, kiitos.

Niin, siitä lomamme loppuhuipennuksesta, Phil Collinsin konsertista joka oli ehkäpä niitä viimeisimpiä mitä kyseinen herra enää koskaan vetää. Konsertti oli onnistunut, Phil osasi laulaa ja tunnelma oli hyvä. Konserttilippuun kuului automaattisesti ilmaiset liikkumiset julkisilla sinä iltana ja mehän tietty käytettiin se hyväksi. Liikenne sujui hyvin, mutta pieniä risuja annan konsertin jälkeisille järjestelyille. Plussaa siitä, että konsertista palaajat ohjattiin tunnuksettomaan metrojunavaunuun (?) joka vei keskustaan, mutta juna vaihteli tunnuksiaan kesken matkan. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, minne oikein oltiin menossa ja eipähän myöskään kuuluteltu, että juna tuli kesken matkaa päättärille ja vaihtoi tunnusta. Siellä junassa moni tietämätön sitten seisoskeli, ennen kuin liikenteestä jotain tietävät huikkasivat tietämättömille vinkin lähteä ulos. Pikkasenhan sitä tuli tehtyä ylimääräinen lenkki hotelliin palatessa, mutta hengissä selvittiin muutamasta huumehörhöstä huolimatta.

Tämmöset maisemat kaikkein edullisimmilta paikoilta, piippuhyllyn vikalta riviltä. Hinta 110 USD/kpl. Kalleimmat liput lavan lähettyviltä olisi maksanut lähes 500 USD/kpl. Ihan ei innostanut pistää tuota summaa lippuihin, sillä ihan hyvin sitä kuuli ja omalla tavallaan näkikin tuonne ylös. Musiikki ja tunnelmahan se loppujen lopuksi tärkeintä oli.

Kerron tarkemmin pienestä road tripistä Kaliforniassa, näkemistämme nähtävyyksistä ja esittelen pienesti hotellimme hintoineen myöhemmin. Pysykeehän siis kuulolla.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Art Decon, historian ja merenkulun ystäville: RMS Queen Mary

RMS Queen Mary

Valtameren vinttikoira, maailman kahdeksas ihme, yksi maailman parhaista Art Deco -tyylisistä maamerkeistä, Yhdysvaltojen kymmenen kummittavimman paikan joukossa. Siinäpä muutama asia, jolla vielä ehjänä ja nähtävillä olevaa RMS Queen Marya kutsutaan.

RMS (Royal Mail Ship) Queen Marya aloitettiin rakentamaan vuonna 1930, mutta se keskeytyi joksikin aikaa suuren laman aiheuttamien rahoitusongelmien takia. Hallituksen myöntämällä lainalla ja Queen Maryn varustamon, Cunardin, sulautumisella surullisenkuuluisaan White Star Lineen turvattiin töiden jatkuminen ja laiva valmistui vuonna 1936. Neitsytmatkalleen Southamptonista New Yorkiin Queen Mary lähti  27.5.1936 ja 31-vuotisen meriuransa aikana se seilasi Atlantin yli 1 001 kertaa. Queen Mary piipahti myös Australiassa, Pohjois-Afrikassa, Singaporessa ja Nova Scotiassa, sekä kuljetti ennätykselliset 16 683 ihmistä yhtä aikaa New Yorkista Skotlantiin. Aivan normaaleista matkustajista tuolloin ei ollut kuitenkaan kyse, vaan yhdysvaltalaisista sotilaista, jotka tulivat sotimaan Hitlerin valtaa vastaan. Harmaaksi maalattu Queen Mary oli sodan aikaan erinomainen joukkojenkuljetusalus, sillä sen nopeus oli niin valtava, etteivät vihollisten sukellusveneet tai edes niiden torpedot pysyneet perässä.

Oman aikansa luksuslaiva, Atlantin nopein ja glamourin elämän viihdekeskus kiehtoi minua niin paljon, että käytimme ainoan Los Angelesin vapaapäivämme Queen Maryyn tutustumiseen. Laiva sijaitsee Long Beachin kaupungissa, Los Angelesin piirikunnassa, ja sinne pääsee helposti vaikkapa ilmaisella Transit Passport Bussilla Long Beach Transit Mallilta. Me pääsimme Long Beach Transit Mallille kätevästi julkisilla kulkuvälineillä, joita pystyimme käyttämään mielin määrin kahdeksan dollarin hintaisella vuorokausilipulla (TAP-kortti).

Sisäänpääsylipuissa olisi säästänyt muutaman dollarin ostamalla ne etukäteen netistä (lähtöhinnat 27 dollaria/aikuinen), mutta me halusimme ostaa ne paikan päältä, koska emme olleet tuolloin aivan varmoja päivän aikataulustamme. Valitsimme ns. peruslipun (Queen Mary Passport), joka sisälsi tuolloin joko oppaan johdattaman ”Glory Days” tai Ghost & Legends” -kierroksen. Aluksen historian ja glamourin ystävänä valitsin Glory Days -kierroksen, enkä katunut valintaani pätkääkään. Opas oli viihdyttävä, kertoi innostavasti ja vastaili mielellään kysymyksiin. Laivalla oli mahdollisuus kierrellä myös itsekseen ja olisipa saanut mukaansa kuulokkeetkin, joista olisi voinut kuunnella eri kohteissa knoppitietoa aluksesta, mutta oppaan kertomat asiat riittivät hyvin meille. Peruslipun hintaan kuului myös 4D-teatterinäytös, mutta edellä mainittujen lisäksi olisi kalliimmilla lipuilla päässyt myös ihastelemaan mm. Prinsessa Diana -näyttelyä.

No, millainen kaunotar laiva sitten oli?

Queen Mary BridgeQueen Mary Promenade Deck

Ajatelkaa kävelevänne tätä leveää Promenade-kantta pitkin laivan seilatessa komeaa vauhtia Atlantilla. Aurinko paistaa ja avatuista ikkunoista tulee virkistävää meri-ilmaa. Piipahdat kenties nauttimassa Promenaden varrella sijaitsevassa kahvilassa maukkaan leivoksen kahvin kera, tai kävelet aluksen jyhkeään keulaan katselemaan aluksen etenemistä merellä.

RMS Queen Mary Bow

Jo on pituutta keulalla. Laiva rakennettiin siten, että se pystyi ylittämään Atlantin huippunopeudella huonommissakin keleissä. Kunnon keikkukeleillä pylväiden väliin sijoitettiin köysiä, joista pitämällä matkustajat vaelsivat paikasta toiseen. Onnettomuuskuolemiakin laivalla sattui ajoittain, sillä esimerkiksi merenkäynnissä portaissa kompuroitiin kohtalokkaasti. Yleisimmin kuolinsyy oli kuitenkin matkustamisesta johtunut jännitys ja stressi yhdistettynä ylensyömiseen, joka johti sydäninfarktiin.

Queen Mary Stairs

Queen Maryn sisustus huokui luksusta ollen täynnä upeita yksityiskohtia. Aluksen sisustuksessa oli käytetty taidokkaasti yhteensä 56 eri tyyppistä puuta ympäri maailmaa.

Queen Mary Interior 1Queen Mary Interior 4Queen Mary Interior 5Queen Mary Interior 6Queen Mary Interior 7Queen Mary Interior 8

Vanhan ajan GPS. Seinään koverretulla reitillä oli molemmille reittivaihtoehdoille valaistu kristallilaiva, jota miehistön jäsenet siirsivät seinän takana sopivin väliajoin.

Herkullisia illallisia viimeisen päälle pukeutuneena, juhlia, tanssia, hyvää musiikkia ja coctailien ja samppanjan siemailua hienostuneesti merimaisemia ihaillen. Aluksen keulassa sijaitseva Observation Bar oli oiva paikka lempijuoman nauttimiseen.

Queen Mary Interior Observation Bar 1 Queen Mary Interior Observation Bar 2

Kyseistä baaria on jatkettu hieman sitten alkupäivien, sillä ikkunoita on viety muutama metri eteenpäin ottamalla tila Promenade-kannen keulaosasta.

Observation Barin lähettyville oli kätevästi rakennettu ensimmäisen luokan leikkihuone, jonne ensimmäisen luokan matkustajat pystyivät kätevästi jättämään lapsensa hoidettavaksi. Leikkihuoneita laivalla oli luonnollisesti yhteensä kolme, yksi jokaista matkustusluokkaa kohti.

Queen Mary Interior

Kuvassa oleva ensimmäisen luokan (First-Class tai Cabin-Class) leikkihuone ei ole alkuperäinen, vaikkakin se on samassa kohtaa kuin alkuaikoina. Kuvassa olevat lelut ovat alkuperäisiä leluja toisen luokan (Tourist-Class) ja kolmannen luokan (Third-Class) leikkihuoneista. Titanicista poiketen Queen Maryn ensimmäisen matkustusluokan hytit sijaitsivat keskellä alusta, toisen matkustusluokan hytit aluksen peräosassa ja kolmannen matkustusluokan hytit aluksen keulaosassa. Kaikkein huonoin tuuri hyttien sijoittelussa oli miehistöllä, sillä heidän hytit oli sijoitettu aivan laivan keulaan ja perään. Syy edellä mainittuun hyttien sijoitteluun oli ymmärrettävä. Atlantin tyrskyillä keinunta oli vähäisintä aluksen keskiosassa ja pahiten tyrskyt tuntuivat aluksen keulassa.

Queen Mary Interior Cabin Corridor

Kuvasta ei ehkä näe niin selvästi sitä, mikä näkyi paljaalla silmällä paikan päällä. Aluksen pitkistä käytävistä ja kansirakenteista huomasi, että ne laskivat ja nousivat. Alus rakennettiin tosiaan ”banaanin” muotoiseksi, jotta se kestäisi Atlantin tyrskyt paremmin. Yleensä matkustusnopeus oli 28.5 solmua, mutta huippunopeus oli yli 31 solmua. 160 000 hevosvoimaa ja neljä 32-tonnista potkuria piti siitä huolen, että alus voitti myös tavoitellun The Blue Riband (Sininen nauha)-palkinnon vuonna 1938 ja piti sitä hallussaan 14 vuotta.

Queen Mary Engine Room 1 Queen Mary Engine Room 2 Queen Mary Engine Room 3

Minun täytyy kyllä kehua konehuonevisiittiä. Sinne oli laitettu kaiuttimet, joista kuului oikeasti konehuoneen ääniä. Se jumputus oli suorastaan musiikkia tämän laivafanin korville, ja nostipa se hymyn miehenikin huulille.

Yhteenveto:

Neljä tuntia vierähti kohteessa nopeasti ja paljon jäi näkemättä. Laiva on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja uskon, että se sopii lapsillekin. Liikuntaesteisille en kuitenkaan suosittele kohdetta, sillä aluksen historiallisen luonteen takia portaita ja muita liikkumista rajoittavia paikkoja on paljon. Suosittelen pistämään aluksen visiteerauslistalle, mikäli liikkuu Los Angelesin tienoilla ja kannattaa ostaa liput netistä ennakkoon, jos haluaa osallistua aluksen erikoisohjelmistoon. Niissä on kuitenkin rajoitettu osallistumismäärä ja tietyt osallistumisajat. Aluksesta on mahdollisuus nauttia pidempäänkin halutessaan, sillä Queen Mary toimii myös hotellina.

RMS Queen Maryyn voit tutustua tarkemmin sen omilla sivuilla täällä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.