Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Suomi

Kuusamo kutsuu

Tänä vuonna tiemme ovat hiukan erkaantuneet, kun toinen meistä muutti vajaaksi vuodeksi pois kotoa. Ei kovin kauas sentään, Kuusamoon vain, mutta kuitenkin. On sinne Imatralta matkaa. Pete päätti toteuttaa yhden pitkäaikaisista haaveista, ja lähti opiskelemaan valokuvausta Kuusamo-opistoon. Nämä valokuvausopinnot painottuvat luonto- ja maisemakuvauksiin, siksi lähempänä olevat koulut eivät kelvanneet. Onhan Kuusamossa tietysti eri tavalla kuvattavaa kuin vaikkapa Kouvolassa tai pääkaupunkiseudulla.

Onneksi Kuusamo ei kuitenkaan ole niin kovin kaukana, etteikö sinne toinen voisi tulla kyläilemään tai toinen kotivisiitille. Kätevin tapa matkustaa tämä väli on junalla ja lentokoneella. Imatran rautatieasemalta on vain kahden ja puolen tunnin junamatka Helsinki-Vantaan lentoasemalle, eikä lento Kuusamoon kestä kuin puolitoista tuntia. Ajaminen varsinkaan talvisaikaan ei olekaan kovin houkutteleva vaihtoehto julkisten pelittäessä näin hyvin.

Pete on syksyn aikana opiskelujen myötä sekä ohella ehtinyt tutustua Kuusamon seudun kauniiseen luontoon. Nyt jos koskaan on valokuvaukseen ollut aikaa paneutua kunnolla. Säätkin ovat kuvauksia suosineet ja hyvää jälkeä on syntynyt. Seuraavassa syksyn valokuvaussaaliin saldoa:

Kuusamon kunnanjohtajan talo

Kuusamon kunnanjohtajan talo

Riisitunturin peililampi, Suomen kuvatuin lampi

Riisitunturin peililampi, Suomen kuvatuin lampi

Kuohuva Myllykoski pienellä karhunkierroksella

Kuohuva Myllykoski pienellä karhunkierroksella

Pauhaava yhdeksänmetrinen Jyrävän köngäs

Pauhaava yhdeksänmetrinen Jyrävän köngäs

Yksi pienen karhunkierroksen riippusilloista

Yksi pienen karhunkierroksen riippusilloista

Kuukkeli

Kuukkeli

Kesy kuukkeli, kuva: Juha-Matti Tenhunen

Kesy kuukkeli, kuva: Juha-Matti Tenhunen

Porontimajoki

Porontimajoki

Karhukuvaus Kuusamo on paikka, jossa voi piilokojuista seurata ja valokuvata villikarhuja sekä kotkia.

Karhukuvaus Kuusamo on paikka, jossa voi piilokojuista seurata ja valokuvata villikarhuja sekä kotkia.

_MG_9161

Välillä karhuja voi olla ruuhkaksikin asti.

Välillä karhuja voi olla ruuhkaksikin asti.

Syyskuun ruskaa Kuusamossa

Syyskuun ruskaa Kuusamossa

Anukin saapui Kuusamoon pidennetyksi viikonlopuksi. Tämä tuskin jäi viimeiseksi vierailuksi, sen verran mukavaa Kuusamossa oli. Karhunkierrokselle emme tällä kertaa yhdessä lähteneet, mutta Kiutakönkään komeaan putoukseen kyllä tutustuimme. Sää suosi retkeä, vaikkakin syksyn ote oli jo hiipumassa. Talven tuulet puhalsivat jo selvästi, mutta aurinko yritti viimeisillä säteillään estää sitä ottamasta ylivaltaa syksystä.

Kiutakönkään putouksilla

Kiutakönkään putouksilla

IMG_0034

Kiutakönkään lisäksi Kuusamon alueella on paljon muutakin hienoa nähtävää. Nähtävyydet liittyvät tietenkin luontoon. Yksi tällainen paikka on Nissinjärvi, jonka aalloissa voi syksyllä nähdä suuria määriä joutsenia kerralla. Joutsenet kokoontuvat yhteen ennen muuttomatkalle lähtöä. Ne viivyttävät lähtöä, sillä poikasten on oltava riittävän vahvoja lentomatkaa varten. Joutsenet tervehtivät toisiaan, mutta kahakoilta ei voida välttyä. Järvellä lipuva joutsen on upea näky, varsinkin kun niitä on satoja.

Nissinjärven joutsenia

Nissinjärven joutsenia

IMG_0013

Kitkanjokeen kuuluva Käylänkoski on myös kaunis paikka. Käylänkoski kuohuu Käylän kylän kohdalla aivan maantien vieressä, joten siellä on helppo poiketa ajomatkan aikana. Alueelle on rakennettu siltoja aivan veden ääreen, ja paikkaan voikin tutustua kätevästi kävellen. Viehättävien maisemien lisäksi täällä voi nähdä koskikaroja.

Käylänkoskella

Käylänkoskella

IMG_0055

IMG_0042

IMG_0046

IMG_0049

IMG_0057

Lopuksi vielä pari Peten ottamaa revontulikuvaa. Nämä olivat kyseisen valokuvaajan elämän ensimmäiset revontuliotokset. Lisää varmasti on luvassa, mutta näihin kuviin on hyvä päättää tämä postaus.

_T2A1275

_T2A1265

Susi- ja karhusafarilla Kuhmossa

Kotimaan matkailu on meillä muutaman viime vuoden aikana ollut melko vähäistä, vaikka Suomestakin löytyy paljon kiinnostavia kohteita. Parasta Suomessa on meidän molempien mielestä itäisten ja pohjoisten seutujemme luonto. Luontomatkailua olemme kotimaassa aiemminkin harrastaneet. Nyt kun talo valmistui, on meillä taas enemmän aikaa toteuttaa haaveita.Yhtenä jo pitkäaikaisena haaveenamme on ollut nähdä luonnonvaraisia susia. Yrityksistä huolimatta emme niitä koskaan onnistuneet näkemään USA:n reissuillamme, emme Yellowstonessa emmekä Alaskassa. Nyt tähän tarjoutui mahdollisuus.

Netistä googlaamalla löytyy paikkoja, joissa on mahdollista nähdä villejä susia. Kuhmoon ei vaikuttanut olevan hirmuisen pitkä matka meiltä Imatralta, joten valitsimme kohteeksi sen. Paikka, jossa vierailimme, sijaitsee n. 60 km Kuhmon keskustasta itään eli käytännössä olimme aivan itärajan tuntumassa. Siellähän niitä susia juuri elelee!

Lassi Rautiainen, palkittu luontokuvaaja, on 1980-luvun lopulta asti pyörittänyt tätä toimintaa, joka mahdollistaa villipetojen seuraamisen katseluetäisyydeltä. ”Lassi Rautiainen Wildlife Safaris Finland”-yritykseen kuuluu kesäaikaan kahdeksan työntekijää, Lassi itse, joka omistaa 60% yrityksestä, hänen vaimonsa Barbara, poika Sami, joka omistaa yrityksestä 40%, tämän vaimo Anu, Antti sekä huoltotyöntekijöitä ja tuuraajia. Tukikohtana toimii Kuikan kämppä, jossa on majoitus- ja ruokailupalvelut. Juuri Kuikan kämpälle vierailijat ensin saapuvat.

Kuikan kämppä sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla.

Kuikan kämppä sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla.

image

image

image

Viime vuonna kävijöitä oli 650. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 10 %. Sesonki on huhti-lokakuussa, jolloin karhut, sudet ja ahmat ovat liikkeellä. Vierailijoista 70 % on ulkomaalaisia ja loput suomalaisia. Suurin osa kävijöistä tulee nimenomaan valokuvaamaan eläimiä.Tämä onnistuu tarkoitukseen sopivissa eri puolille sijoitetuissa piilokojuissa, joissa voi myöskin yöpyä. Kojuja on yhteensä 15 ja ne sijaitsevat neljässä eri paikassa. Kojussa yöpyminen on tavallista, joskin toiset haluavat viettää kojulla vain illan ja suunnata tämän jälkeen Kuikan kämpälle saunomaan, grillaamaan ja yöpymään. Lassin mukaan jotkut ovat myös toteuttaneet melonta-, kalastus- tai patikkaretken.

Lassi Rautiainen on pyörittänyt villieläinsafareita jo 1980-luvun lopulta asti. Tässä Lassi piilokojujensa edustalla.

Lassi Rautiainen on pyörittänyt villieläinsafareita jo 1980-luvun lopulta asti. Tässä Lassi piilokojujensa edustalla.

Perinteinen ohjelma pitää sisällään seuraavan aikataulun: Klo 16 on päivällinen Kuikan kämpällä. Klo 17:n jälkeen suunnataan autoilla piilokojulle. Petojen bongailupaikalle on n. 10 km:n ajomatka hiekkatietä pitkin. Autot jätetään parkkiin ja viimeiset parisataa metriä mennään kävellen. Ilta ja yö vietetään piilokojulla. Kojulle voi ottaa mukaan eväitä ja siellä on mahdollisuus myös nukkua, jos malttaa. Kahdeksan aikaan aamulla lysti on ohi ja on aika suunnata taas Kuikan kämpälle aamupalalle, joka on yhdeksältä. Tämän jälkeen voi joko lähteä pois tai jos aikoo jäädä useammaksi yöksi, on hyvä idea joko saunoa tai käydä suihkussa sekä ottaa huone, jossa voi nukkua ja kerätä voimia seuraavaa yötä varten.

Viimeinen etappi kuljetaan jalkaisin.

Viimeinen etappi kuljetaan jalkaisin.

Nämä piilokojut sijaitsevat suon laidassa aukealla paikalla.

Nämä piilokojut sijaitsevat suon laidassa aukealla paikalla.

image

Ensimmäinen kopissa vietetty yö on takana.

Ensimmäinen kopissa vietetty yö on takana.

Luonnonvaraisten eläinten näkeminen on aina kysymysmerkki, joten yhden yön varaan vierailua tuskin kannattaa jättää. Itsekin olimme tuolla kaksi yötä. Kesäaikaan susia näkee keskimäärin 4-6 yönä viikossa. Karhu on yleisempi vierailija haaskalla. Keväällä pedot ovat arempia ja tulevat usein vain pikaisesti ja harvemmin haaskalle. Kesän myötä niiden rohkeus kasvaa ja loppukesästä voi nähdä susien ja karhujen kulkevan haaskalle avaran suon poikki. Näin keväällä ne sen sijaan tulevat metsän suojasta.

Petoja houkutellaan piilokojujen edustalle siis haaskan avulla. Haaska kiinnitetään lujasti kiinni lähipuihin, jotteivat pedot saa vietyä sitä kokonaan pois kuvaajien näkymättömiin. Haaska on karhujen ja susien bongauspaikalla n. 80 metrin päässä piilokojusta, mutta eläimet saattavat tulla paljon lähemmäksikin kojuja.

Lassi viemässä lisää houkutuksia pedoille.

Lassi viemässä lisää houkutuksia pedoille.

Karhujen ja susien lisäksi Lassilla on paikka, missä voi nähdä ahmoja. Joskus voi nähdä myös hirviä, metsäpeuroja tai majavia. Lisäksi on mahdollista päästä näkemään ja valokuvaamaan erilaisia lintuja, kuten joutsenia, teeriä, pöllöjä, hanhia, kurkia ja kotkia. Merikotkia vierailee haaskalla usein talvella, mutta näimme mekin yhden merikotkan liitelevän kauempana odotellessamme petoja haaskalle.

Kurki suolla piilokojujen lähellä.

Kurki suolla piilokojujen lähellä.

IMG_4582m

Vietimme molemmat yöt kojuilla, joista on mahdollista nähdä karhuja ja susia. Meitä onnistikin siinä mielessä, että ensimmäinen yömme piilokojussa oli kevään paras siihen mennessä. Illan, yön ja aamun aikana haaskalla vieraili neljä karhua. Neljän suden lauma näkyi suon toisella puolella olevan metsikön laidassa. Emme olleet uskoa silmiämme, kun näimme ne. Sudet kiersivät metsää pitkin lähemmäs ja pian lauman alfanaaras saapui saaliinjaolle. Myöhemmin yön jo pimetessä alfauroskin tuli haaskalle ja otti hiukan yhteen karhujen kanssa. Harmi vain, että hämäryys esti tässä kohtaa valokuvauksen. Pääasia kuitenkin, että näimme vihdoin ja viimein niitä susia!

Karhu on varmimpia petoja haaskalla.

Karhu on varmimpia petoja haaskalla.

IMG_4539m

Susikin ilmestyi haaskalle.

Susikin ilmestyi haaskalle.

IMG_4381m

IMG_4549m

IMG_4372m

Vietimme seuraavan päivän Kuikan kämpällä ja illalla palasimme taas kojuille. Toisen illan, yön ja aamun aikana näimme 5-6 karhua, mutta susia emme juurikaan. Yksi susi vilahti kaukana metsässä, mutta jostain syystä lauman jäsenet eivät uskaltautuneet haaskalle ollenkaan. Niiden ulvontaa kyllä kuulimme sekä ensimmäisen yön aamuvarhaisena hetkenä että toisen illan aikana. Lisäksi molempina iltoina ja aamuina näimme ja kuulimme kauempana pellolla 7-8 teerikoirasta soitimella. Niiden ääntely oli jotain ennenkuulumatonta. Meillä kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusimme, että pulputus lähtee teerien kurkusta. Pellolla teerien luona on myös piilokoju, josta voi seurata ja valokuvata näitä lintuja lähietäisyydeltä.

Toisena iltana haaskalla kävi sopuisasti keskenään ruokaileva kolmen karhun porukka.

Toisena iltana haaskalla kävi sopuisasti keskenään ruokaileva kolmen karhun porukka.

IMG_4253m

Jos aikoo tulla seuraamaan ja valokuvaamaan eläimiä, on hyvä muistaa pari sääntöä. Kojuihin mentäessä kengät otetaan pois. Lisäksi on syytä olla hiljaa, etteivät eläimet säiky. Varsinkin pedot ovat hyvin arkoja, ja ne pelkäävät ihmistä. Huomasimme itsekin, että joskus karhu vain jostain syystä säikähti meitä kojuissa piileskeleviä ihmisiä ja pinkoi pakoon. Kyllähän pedot tarkkavainuisina tiedostavat, että me ihmiset lymyilemme kojuissa, mutta jos viestejä heille päin alkaa tulla liikaa, ottavat ne jalat alleen ja häipyvät.

Ohjeita kojuun tulijoille

Ohjeita kojuun tulijoille

Valokuvaaja valmiudessa piilokojussa.

Valokuvaaja valmiudessa piilokojussa.

Näkymää suolle piilokojulta

Näkymää suolle piilokojulta

Muita rajoituksia ei Lassin piilokojuilla ole. Jotkin yritykset kieltävät alkoholin, hajusteiden ja hyttysmyrkyn käytön, mutta Lassin tietämyksen ja kokemuksen perusteella syytä tällaiseen ei ole. Asiaa on testattukin, eikä vaikutusta ole huomattu. Ihmisen hajuhan se kaikkein pelottavin pedoille on, kun taas hajusteet, tupakka tai alkoholi pikemminkin merkityksettömiä.

Lisätietoja:
http://www.articmedia.fi/suomi/
http://www.wildfinland.org/info/prices-important

Kannattaa tulla Kuhmoon petoja katsomaan!

Kannattaa tulla Kuhmoon petoja katsomaan!

IMG_4524m3

Tämä naarassusi jäi päällimmäisenä mieleen tältä reissulta.

Tämä naarassusi jäi päällimmäisenä mieleen tältä reissulta.

Aamuöinen auringonnousu

Aamuöinen auringonnousu

Parikkalan Siikalahti huhtikuussa

Etelä-Karjalassa Parikkalan kunnassa kuutostien varressa sijaitsee kuuluisa lintujenbongauspaikka Siikalahti. Siikalahtea sanotaan Suomen parhaaksi lintujärveksi. Alueella on tavattu jopa 250 lintulajia. Siikalahdelle kannattaakin ehdottomasti suunnata, jos Etelä-Karjalaan eksyy. Paikka on erityisesti kesällä hyvin kaunis ja siellä on mukava viettää vaikka koko päivä luonnosta nauttien.

image

image

Olemme käyneet Siikalahdella muutamia kertoja parin viime vuoden aikana. Yksi aiempi blogipostauskin aiheesta löytyy kahden vuoden takaa. Paras aika mennä Siikalahdelle on kevät ja alkukesä, mutta muulloinkin voi lintuja mennä bongailemaan. Kävimme Siikalahdella huhtikuun alkupuolella, ja tarkoituksena on tänä vuonna käydä siellä aiempaa useammin.

image

image

Tosiaan nyt huhtikuun alkupuolella Siikalahti oli vielä hiukan ankean harmaa. Lunta oli vielä jonkin verran, jäätä aika paljonkin. Silti monet lintulajit olivat jo saapuneet tänne, ja elämää oli paljon. Laulujoutsenet, hanhet ja kurjet olivat jo kotiutuneet pesimäseudulleen, samoin nokikanat, lokit ja töyhtöhyypät. Kalatiiroja emme vielä nähneet, mutta kalasääskiä ja haukkoja kylläkin. Näimme myös merikotkan liitelevän yläpuolellamme, mutta hyvää kuvaa siitä emme onnistuneet saamaan.

Siikalahdella on huhtikuussa paljon elämää.

Siikalahdella on huhtikuussa paljon elämää.

IMG_2797

Siikalahdelle voi tulla piipahtamaan lyhyeksi ajaksi, tai siellä voi viettää vaikka koko päivän. Alueella on useita lintujenkatselupaikkoja. Lintutorneista näkee hyvin laajalle alueelle, kun taas piilokojusta on mahdollisuus päästä tarkastelemaan niitä lintuja, jotka sattuvat lähellä kojua uiskentelemaan. Piilokojulla voi syödä eväitä, kuten missä tahansa muuallakin Siikalahdella. Grillausmahdollisuuskin on. Jos sää on hyvä, on Siikalahdella kiva viipyä koko päivä.

image

image

image

image

image

image

Piilokoju näkyy kuvan vasemmassa laidassa.

Piilokoju näkyy kuvan vasemmassa laidassa.

Grillauspaikalla

Grillauspaikalla

Seuraavassa lintubongauspäivän antia:

Laulujoutsen

Laulujoutsen

IMG_2629

IMG_2548

Telkkä

Telkkä

Telkät taistelussa

Telkät taistelussa

Nokikanat

Nokikanat

IMG_2919

Hanhia

Hanhia

Kurkia

Kurkia

Västäräkki

Västäräkki

Kalasääski

Kalasääski

Ruskosuohaukka

Ruskosuohaukka

Viimeistään toukokuussa meidän on tarkoitus pistäytyä Siikalahdella uudelleen. Silloin kaikki jäät ja lumet ovat jo sulaneet ja loputkin muuttolinnut saapuneet. Toivon mukaan luvassa on entistäkin antoisampi lintujenbongauskokemus.

Lappeenrannan hiekkalinna ja muita nähtävyyksiä

Kävinpä tuossa yksi lomapäivä naapurikaupungissa Lappeenrannassa. Se oli vähän niin kuin pikku kesälomareissu samalla. Asumme Imatralla ihan juna-aseman lähellä, joten päätin käväistä Lappeenrannassa junalla. Tarkoitus oli käydä katsomassa ainakin hiekkalinnaa sekä lounaalla Lappeenrannassa asuvan ystävän kanssa.

Lappeenrannan juna-asema

Lappeenrannan juna-asema

Erittäin hyvä lounaspaikka Lappeenrannassa on ravintola Wolkoff. Siellä on loistava salaattibuffet. Lounaan voi nauttia sisällä tai viihtyisällä sisäpihalla. Pahoitteluni huonosta kuvien laadusta. Ipad ja minä (Anu) emme pystyneet parempaan tuona aurinkoisena päivänä. Tässä kuva ravintola Wolkoffista.

image

Hiekkalinna on epäilemättä Lappeenrannan suosituin kesänähtävyys. Kolme miljoonaa kiloa hiekkaa on kasattu, tampattu, muotitettu ja veistetty hienoksi kokonaisuudeksi, jonka aihe vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna hiekkalinnan teema on musiikki. Tässä muutama kuva hiekkalinnasta.

Teemana musiikki

Teemana musiikki

Sibelius

Sibelius

image

image

image

Lappeenrannan satama on myös hieno käyntikohde näin kesäaikaan. Sieltä löytyy terasseja, kioskeja ja katukahviloita. Atomit ja vedyt ovat kuuluisa herkku, jäätelökin käy. Hyvällä kelillä satama on usein todella kansoitettu.

Lappeenrannan satama

Lappeenrannan satama

Vedyt ja atomit löytyvät täältä.

Vedyt ja atomit löytyvät täältä.

Armadan terassi

Armadan terassi

On Lappeenrannassa muutakin nähtävää kuin hiekkalinna ja satama, esimerkiksi hieno vanha raatihuone. Tämä 1829 valmistunut rakennus on Suomen vanhin puinen raatihuone. Nykyään raatihuone toimii edustustilana. Itse pääsin käymään siellä vuonna 2009, kun voitimme kultaa hiihdon SM-viesteissä Kontiolahdella. Kaupunginjohtajalla on nimittäin tapana kutsua kaikki lappeenrantalaiset kultamitalistit mitalikahveille raatihuoneelle. Harmi etten silloin ottanut yhtään kuvia sisältä.

Lappeenrannan raatihuone

Lappeenrannan raatihuone

Lopuksi vielä kuva keskustan luterilaisesta Marian kirkosta

Marian kirkko keskustassa, rakennettu v. 1792-1794

Marian kirkko keskustassa, rakennettu v. 1792-1794

sekä kellotapulista.

Tämä kellotapuli valmistui vuonna 1856.

Tämä kellotapuli valmistui vuonna 1856.

Imatrankoski ja Valtionhotelli

Todella harvoin tulee käytyä katsomassa Imatran hienoa koskinäytöstä. Sitä liikkuu kosken ohi lähes viikottain, mutta itse kosken kuohuja tulee ihailtua vain kerran muutamassa vuodessa. Täytyy koittaa tehdä parannus tuossa asiassa.

Lauantaina sitten ajattelin, että menenpä nyt kerrankin koskinäytökseen, kun satuin rakennuskiireiltä ehtimään. Hienohan se oli, kuten aina ennenkin. Turisteja oli paljon, suomalaisia, venäläisiä, amerikkalaisia… Tässä pari kuvaa koskesta.

Koskinäytöksen alkuvaihe

Koskinäytöksen alkuvaihe

Kuohuva koski

Kuohuva koski

Imatrankoskea kävi 1700-luvulla ihastelemassa itse Venäjän keisarinna. Se oli 1800-luvun lopulla Eiffel-tornin ohella Euroopan suurimpia nähtävyyksiä ja sitä tultiin katselemaan kaukaa ulkomailta asti. Noihin aikoihin koski virtasi vapaasti, mutta 1937 lopullisesti valmistuneen Imatrankosken voimalan takia koski kuivattiin. Kuivamisen jälkeen koskea on juoksutettu vain näytösluonteisesti sekä häiriö- ja huoltotilanteissa.

Nykyään kosken yli voi mennä vaijeriliu’ulla. Sen voi ylittää eri tyyleillä ja joko kuohuvan tai kivisen kosken yli. Perusliuku kivisen kosken yli näyttää maksavan 20€, kuohuvan kosken yli 35€. Itse emme ole tätä kokeilleet, ainakaan vielä.

Tästä lähtee Imatrankosken ylittävä vaijeriliuku.

Tästä lähtee Imatrankosken ylittävä vaijeriliuku.

Kosken kupeessa sijaitsee myös kuuluisa Imatran Impi-patsas. Tämä 1972 valmistunut patsas on huomionosoitus kaikille ihmisille, jotka ovat tehneet itsemurhan hyppäämällä Imatrankoskeen.

image

Imatran Impi

Imatran Impi

Imatrankosken lisäksi Valtionhotelli on merkittävä nähtävyys Imatralla. Imatrankosken tuntumassa sijaitseva Valtionhotelli on valmistunut vuonna 1903. Sitä ennen paikalla oli kaksi puuhotellia, jotka kuitenkin paloivat maan tasalle. Tämä jugend-tyyppinen linna on kyllä varmasti yksi Suomen hienoimmista rakennuksista. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos Etelä-Karjalassa päin liikuskelee!

Hieno Imatran Valtionhotelli

Hieno Imatran Valtionhotelli

Kesäinen Imatra

Tänä kesänä on tullut oltua koto-Suomessa ja Imatralla paljon enemmän kuin monina aiempina kesinä. Täytyy siis koittaa nauttia kotikaupungista niin paljon kuin mahdollista. Ajatukset ovat kyllä olleet aika pitkälti raksa-asioissa. Opettajan kesäloma onneksi kuitenkin mahdollistaa sen, ettei leipätyössä tarvitse pitkään aikaan käydä ja hiukan ehtii Suomen kesästäkin nauttia. Peten kesäloma oli ja meni jo, ja se kului hyvin pitkälti raksalla.

Asumme tällä hetkellä melko keskellä kaupunkia alueella, josta on lyhyehkö matka kaikkialle muualle Imatraa. Imatra on vesistöjen ympäröimää aluetta. Järvistä Saimaa ja Immalanjärvi ympäröivät kaupunkiamme. Lisäksi kaupungin halki virtaa Vuoksi. Meiltä Vuoksen rantaan on vain parisataa metriä. Välillä tulee poljettua tai lenkkeiltyä Vuoksen rannalla kulkevia hiekkateitä pitkin. Talvella ruokimme sorsia, jotka kyyhöttävät pakkasessa. Kesäisin sorsienruokintapaikalla on lähinnä lokkeja, mutta muitakin vesilintuja voi nähdä joka puolella.

Kesäinen Vuoksi

Kesäinen Vuoksi

Tässä vielä muutama kuva Vuoksesta. Vuoksi on Saimaan vesistön laskujoki Laatokkaan.

Kaunis Vuoksi

Kaunis Vuoksi

Tässä kuvassa on yksi Vuoksen saarista, Varpasaari. Siellä käymme talvisin avannossa.

Tässä kuvassa on yksi Vuoksen saarista, Varpasaari. Varpasaaressa käymme talvisin avannossa.

Vasemmalla Varpasaarta ja sieltä liikkelle lähtevä pikku risteilijä Vuoksen lautturi. Oikealla näkyvät kaarevakattoiset urheilutalo ja uimahalli.

Vasemmalla Varpasaarta ja sieltä liikkelle lähtevä pikku risteilijä Vuoksen lautturi. Oikealla näkyvät kaarevakattoiset urheilutalo ja uimahalli.

Leikin turistia eräänä päivänä ja kävin räpsimässä kuvia muistakin paikoista kuin Vuoksesta. Kulttuuritalo ja kaupungintalo ovat molemmat ihan lähellä asuinpaikkaamme.

Kulttuuritalo kohosi Vuoksen varrelle vuonna 1986.

Kulttuuritalo kohosi Vuoksen varrelle vuonna 1986.

Kaupungintalo ja sen edustan kukista muodostettu Imatran vaakuna. Vaakunan aihe viittaa voimalaitoksiin, joita Imatralle alettiin rakentaa 1920-luvulla.

Kaupungintalo ja sen edustan kukista muodostettu Imatran vaakuna. Vaakunan aihe viittaa voimalaitoksiin, joita Imatralle alettiin rakentaa 1920-luvulla.

Tykkäämme asua Imatralla, koska täällä on paljon luontoa ja vähän ihmisiä. Sopii meille erittäin hyvin. Uudisrakennuksemme tulee keskeiselle paikalle lähelle palveluja, mutta kuitenkin samalla myös keskelle metsää alueelle, jossa voi nähdä mm. paljon eri lintuja. Suunnitelmissa onkin lintulauta omalle pihalle.

Talonrakennus vie energiaa ja voimia tällä hetkellä, mutta alituinen matkakuume on koko ajan takaraivossa. Milloinhan sitä taas pääsee maailmalle? Jaa-a… No, siihen asti postauksemme tulevat käsittelemään Suomea ja oikeastaan lähialuetta, koska kovin pitkälle ei ehdi eikä malta lähteä. Seuraavassa postauksessa lisää Imatrasta ja sen nähtävyyksistä…

Parikkalan patsaspuisto ja Siikalahti, Suomen paras lintujärvi

Tänä kesänä ei pitkille ulkomaanreissuille ole asiaa, mutta pikku irtiottoja rakentamisesta on välillä pakko ottaa. Juhannusaattona otimme pakun allemme ja suuntasimme Parikkalaan, eli n. 60 km kutostietä koilliseen Imatralta katsottuna. Parikkalasta löytyy pari hyvää käyntikohdetta. Elikä jos Etelä-Karjalaan syystä tai toisesta eksyy, kannattaa käydä tsekkaamassa nämä kaksi paikkaa…

Patsaspuisto on taiteilija Veijo Rönkkösen perustama puisto, jonka ensimmäinen teos syntyi vuonna 1961. Betonipatsaita tuli reilun 50 vuoden aikana yhteensä lähes 500 kappaletta, ja ne ovat hyvin moni-ilmeisiä ja -aiheisia. Tässä muutama kuva patsaista.

Joogapuisto

Joogapuisto

IMG_1600

IMG_1594

IMG_1602

Patsaspuistoon on ilmainen pääsy. Siellä käy vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Patsaspuiston kupeessa on levähdyspaikka, jossa voi vaikka olla picnicillä kauniina kesäpäivänä. Vieressä on myös kioski.

Parikkalan patsaspuisto on hyvä käyntikohde.

Parikkalan patsaspuisto on hyvä käyntikohde.

Toinen käymisen arvoinen paikka Parikkalassa on Siikalahti, lintujenbongauspaikka. Siikalahti on Parikkalan Simpelejärven umpeenkasvanut lahti Kaukolan kylässä. Sen laajuus on noin 445 hehtaaria.

IMG_1604

IMG_1605

Siikalahden sanotaan olevan Suomen paras lintujärvi. Se on kuuluisa arvokkaasta lajistostaan. Lintulajeja alueella on tavattu n. 250. Siikalahti on otettu lintuvesien suojeluohjelmaan vuonna 1982.

Vietimme muutaman tunnin Siikalahdella. Juhannusaattona näkyi olevan liikenteessä muutama muukin lintubongari. Kävelimme aluksi pitkospuita pitkin tähystystornin luo ja kipusimme ylös torniin. Sieltä saa jonkinlaisen yleiskuvan alueesta. Näimme jo ainakin joutsenia ja nokikanoja.

Tähystystorni

Tähystystorni

Maisema tähystystornilta

Maisema tähystystornilta

Sitten siirryimme Siikalahden parhaaseen paikkaan eli piilokojuun. Piilokoju on rakennettu matalan veden päälle ja sinne vievät myöskin pitkospuut. Kojuun pääsee lintujen huomaamatta, jos vain kulkee hiljaa. Kojussakin pitää malttaa olla suht hiljaa, vaikka eivät linnut kyllä ainakaan kameran äänestä näyttäneet välittävän.

Kojussa on monia kuvausaukkoja sekä ikkunoita, joista lintujen puuhia on hyvä seurata. Ne saattavat tulla aivan kojun kupeeseen. Esimerkiksi joutsenpariskunta, jolla oli peräti kuusi poikasta, esittäytyi meille hyvinkin lähellä.

Laulujoutsenperhe

Laulujoutsenperhe

Kalatiiroilla oli pieni yhdyskunta aivan kojun vieressä olevassa pienessä saaressa. Osa poikasista oli jo kuoritunut, mutta osa tiiroista hautoi vielä muniaan pesässä. Tiirat ruokkivat poikasiaan sekä pitivät välillä kovaakin mekkalaa. Joutsenia ne häätivät pois niiden tullessa liian lähelle yhdyskuntaa.

Tiiran kalasaalis

Tiiran kalasaalis

Tässä vielä muutamia kuvia piilokojulta.

Härkälintu

Härkälintu

Tukkasotkat

Tukkasotkat

Lapasorsa

Lapasorsa

Ruskosuohaukka

Ruskosuohaukka

Laulujoutsenet

Laulujoutsenet

Siikalahdelta löytyy myös grillikatos.

Siikalahdelta löytyy myös grillikatos.

Ahmojen katselua ja kuvausta Erä-Eerolla

Jo maailmanympärimatkan aikana puhuimme siitä, että kun palaamme Suomeen, haluamme lähteä tutkailemaan Suomen kaunista luontoa ja eläimistöä. Pari vuotta takaperin olimme katsomassa ja kuvaamassa villikarhuja Suomussalmella. Tällä kertaa päädyimme Lieksaan Erä-Eeron luo ahmojenbongausretkelle.

Erä-Eeron petojen katselu- ja kuvauspaikka sijaitsee vajaat 30km Lieksasta kaakkoon. Yrittäjä Eero Kortelainen on pyörittänyt paikalla petojen katselua ja kuvausta kuuden vuoden ajan. Päävetonaulana ovat ahmat, joita tullaan katsomaan Suomen lisäksi muualtakin maailmasta aina Yhdysvalloista saakka. Tämä paikka onkin Eeron mukaan yksi maailman parhaimmista paikoista tutustua luonnonvaraiseen ahmaan. Alueella pyörii myös muita petoja, kuten karhuja ja kettuja. Majavista ja susistakin on tehty havaintoja. Lisäksi kasvavaa kiinnostusta on ollut lintujen katselua ja kuvausta kohtaan. Tämä lieneekin Eeron mukaan alue, jolla saattaa tulevaisuudessa olla suurtakin kysyntää.

Saavuimme Erä-Eeron tuvalle torstaina 19.7 klo 14 maissa. Eero esitteli meille ensin hiukan toimintaansa. Näimme myös ahmoista ym. eläimistä otettuja valokuvia. Kolmen jälkeen olimme valmiita lähtemään kopille. Kuvauskoppi ja katselumökit sijaitsevat noin seitsemän kilometrin päässä Eeron tuvasta. Siirryimme paikalle Eeron autolla. Muita osallistujia ei sinä päivänä ollut, joten saimme olla kopilla ihan kahdestaan. Valitsimme bongauspaikaksemme ammattikuvaajien kopin, joka on hyvin pelkistetty verrattuna varsinaisiin katselumökkeihin. Katselumökit ovat suurempia ja niissä on muun muassa sauna. Me olimme tulleet tänne kuitenkin ainoastaan ja vain kuvaamaan ja seuraamaan eläimiä, joten paremmalla kuvauspaikalla sijaitseva ammattikuvaajien koppi oli oikea valinta meille.

Tältä näyttää katselukoppi sisältäpäin.

 

Koppi ja mökit sijaitsevat hienolla paikalla keskellä metsää lammen rannalla. Eero piilotti puunrunkoihin makupaloja sekä heitteli niitä myös maahan ympäri kopin edustalla olevaa heinikkoa. Sitten hän lähti pois ja jätti meidät kahdestaan kopille odottelemaan ahmoja. Takaisin hän aikoi tulla seuraavana aamuna kahdeksan maissa, joten meillä olisi 16 ja puoli tuntia aikaa olla kopilla.

Käpytikka omissa puuhissaan.

Alkuun emme nähneet muita eläimiä kuin lokkeja ja korppeja, jotka tulivat harmillisesti repimään osan ahmoille tarkotetuista makupaloista puusta. Lopulta keksimme, että saimme häädettyä linnut pois heilauttamalla kopin kuvausaukon suojakangasta. Kello 17 havaitsimme lähipuussa käpytikan, joka ensin maisteli ahman herkkuja, mutta siirtyi sen jälkeen omiin puuhiinsa eli nakuttelemaan hyönteisiä puunrungosta.

Kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen eli klo 19.10 näimme viimein toivottua liikettä lammen vastarannalla. Sieltä tulla viipotti ahma. Se siirtyi lammen paremmalle puolelle lammessa olevaa puunrunkoa pitkin ja löysi maasta makupaloja. Ahma liikkui vikkelästi, eikä se oikein tahtonut pysyä paikallaan. Tämän vuoksi kuvien ottaminen siitä osoittautui melkoisen haastavaksi puuhaksi. Pete oli kuitenkin tarkkana ja onnistui nappaamaan ahmasta pari hyvää kuvaa. Ahma ruokaili jonkin aikaa kopin lähettyvillä, nappasi sitten suuhunsa lisää makupaloja ja poistui paikalta lammen yli samaan suuntaan, josta se oli tullutkin. Epäilimme kyseessä olevan naarasahman, jolla oli pentuja lähistöllä.

Ahma poistumassa paikalta eväät suussaan.

 

Viidentoista minuutin päästä ilmeisestikin sama ahma tuli kopeille toista kautta. Se kiipeili puihin etsien makupaloja. Harmi, että korpit olivat ehtineet napata osan ruuista! Taas sama kuvio toistui – ahma ruokaili itse, jonka jälkeen se keräsi suunsa täyteen ruokapaloja ja poistui lammen yli puunrunkoa pitkin. Ajattelimme, että kunpa vain näkisimme ne pennut!

Ahma innostui kiipeilemään puissa etsimässä ruokaa.

 

Tämän jälkeen jouduimme odottelemaan tunnin ennen ahman seuraavaa visiittiä. Ahma tuli vielä kolme kertaa illan aikana hakemaan ruokaa. Näimme myös toisen ahman vastarannalla. Kyseessä taisi olla pentu, jota ahma ei syystä tai toisesta halunnut tuoda ruuan ääreen, vaan katsoi parhaimmaksi kuskata ruuat itse lammen yli. Se tähyili levottoman oloisesti metsikköön. Epäilimme, että se vainusi jonkin toisen eläimen, mahdollisesti karhun, eikä tämän vuoksi uskaltanut ottaa riskejä pentujensa suhteen.

Ahma oli valppaana kaiken aikaa.

 

Aurinko alkoi jo laskea ja lopulta pieni hämärä laskeutui metsikköön. Ahmaa ei näkynyt, ja muutenkin alueella näytti olevan hiljaista. Söimme välillä Eeron mukaamme laittamia eväitä, jotka kuuluivat retken hintaan. Anu nukkui joitakin hetkiä katseluikkunan äärellä olevassa penkissä. Pete puolestaan otti tunnin unet sängyssä, jossa oli myös tyynyjä ja makuupusseja vieraita varten. Vahdimme vuorotellen metsää ja lampea, mutta liikettä ei näkynyt.

Ahma oli oikea ikiliikkuja, mutta tässä kohtaa se pysähtyi paikalleen ehkä sekunniksi.

 

Melkein yhdeksän tunnin odottelun jälkeen klo 5.35 näimme tutun hahmon vastarannalla. Ahmahan se sieltä taas tulla tepasteli vikkelästi lammen yli ruokien ääreen. Se teki aamuvarhaisella yhteensä neljä eri vierailua kopin eteen, joten pääsimme seuraamaan sen puuhia aika mukavasti. Kyllä se oli hauskannäköinen vipeltäjä! Kuuden maissa näimme vastarannalla myös kolme muuta ahmaa. Äitiahman pentue se siellä leikki ja temmelsi metsärinteessä. Äiti ei harmiksemme tuonut pentuja ollenkaan kopin edustalle, mutta onneksi näimme pennut sentään lammen toisella puolella! Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin tyytyväisiä iltaan ja aamuun, sillä näimme kuitenkin ahman useita eri kertoja ja saimme siitä myös ihan hyviä kuvia. Pennuistakin Pete onnistui räpsäisemään muutaman otoksen. Villieläinten kanssahan on aina se varaus, että ne eivät tulekaan paikalle, vaikkakin useimmiten ne tulevat, jos vain jaksaa odottaa kopissa hiirenhiljaa. Karhua ja kettua emme nähneet, vaikka molemmista on tehty havaintoja alueella. No, ahmat olivat kuitenkin tällä kertaa se pääasia!

Ahmaemo pentueineen lammen vastarannalla. Pennut olivat jo ehtineet kasvaa emon kokoisiksi. Emo on kuvassa kapean puun oikealla puolella.

 

Eero haki meidät kopilta kahdeksan maissa aamulla. Suuntasimme tuvalle aamupalalle, jonka jälkeen olikin kotiinlähdön aika. Eero antoi meille molemmille diplomit Lieksan Kontiovaarassa vietetystä ”petojen yöstä.” Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä tähän paikkaan ja yöhön sekä Eeron toimintaan. Voimmekin lämpimästi suositella Erä-Eeroa kaikille Suomen luonnosta kiinnostuneille. Tämä ahmojenkatselupaikka tarjoaa kyllä ikimuistoisen elämyksen!

Sateinen keli ei ahmaa tuntunut haittaavan.

 

Lisää tietoa Erä-Eerosta ja hänen toiminnastaan löytyy osoitteessa www.eraeero.com.

Erä-Eero eli Eero Kortelainen