Kotimaan matkailu on meillä muutaman viime vuoden aikana ollut melko vähäistä, vaikka Suomestakin löytyy paljon kiinnostavia kohteita. Parasta Suomessa on meidän molempien mielestä itäisten ja pohjoisten seutujemme luonto. Luontomatkailua olemme kotimaassa aiemminkin harrastaneet. Nyt kun talo valmistui, on meillä taas enemmän aikaa toteuttaa haaveita.Yhtenä jo pitkäaikaisena haaveenamme on ollut nähdä luonnonvaraisia susia. Yrityksistä huolimatta emme niitä koskaan onnistuneet näkemään USA:n reissuillamme, emme Yellowstonessa emmekä Alaskassa. Nyt tähän tarjoutui mahdollisuus.
Netistä googlaamalla löytyy paikkoja, joissa on mahdollista nähdä villejä susia. Kuhmoon ei vaikuttanut olevan hirmuisen pitkä matka meiltä Imatralta, joten valitsimme kohteeksi sen. Paikka, jossa vierailimme, sijaitsee n. 60 km Kuhmon keskustasta itään eli käytännössä olimme aivan itärajan tuntumassa. Siellähän niitä susia juuri elelee!
Lassi Rautiainen, palkittu luontokuvaaja, on 1980-luvun lopulta asti pyörittänyt tätä toimintaa, joka mahdollistaa villipetojen seuraamisen katseluetäisyydeltä. ”Lassi Rautiainen Wildlife Safaris Finland”-yritykseen kuuluu kesäaikaan kahdeksan työntekijää, Lassi itse, joka omistaa 60% yrityksestä, hänen vaimonsa Barbara, poika Sami, joka omistaa yrityksestä 40%, tämän vaimo Anu, Antti sekä huoltotyöntekijöitä ja tuuraajia. Tukikohtana toimii Kuikan kämppä, jossa on majoitus- ja ruokailupalvelut. Juuri Kuikan kämpälle vierailijat ensin saapuvat.
Kuikan kämppä sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla.
Viime vuonna kävijöitä oli 650. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 10 %. Sesonki on huhti-lokakuussa, jolloin karhut, sudet ja ahmat ovat liikkeellä. Vierailijoista 70 % on ulkomaalaisia ja loput suomalaisia. Suurin osa kävijöistä tulee nimenomaan valokuvaamaan eläimiä.Tämä onnistuu tarkoitukseen sopivissa eri puolille sijoitetuissa piilokojuissa, joissa voi myöskin yöpyä. Kojuja on yhteensä 15 ja ne sijaitsevat neljässä eri paikassa. Kojussa yöpyminen on tavallista, joskin toiset haluavat viettää kojulla vain illan ja suunnata tämän jälkeen Kuikan kämpälle saunomaan, grillaamaan ja yöpymään. Lassin mukaan jotkut ovat myös toteuttaneet melonta-, kalastus- tai patikkaretken.
Lassi Rautiainen on pyörittänyt villieläinsafareita jo 1980-luvun lopulta asti. Tässä Lassi piilokojujensa edustalla.
Perinteinen ohjelma pitää sisällään seuraavan aikataulun: Klo 16 on päivällinen Kuikan kämpällä. Klo 17:n jälkeen suunnataan autoilla piilokojulle. Petojen bongailupaikalle on n. 10 km:n ajomatka hiekkatietä pitkin. Autot jätetään parkkiin ja viimeiset parisataa metriä mennään kävellen. Ilta ja yö vietetään piilokojulla. Kojulle voi ottaa mukaan eväitä ja siellä on mahdollisuus myös nukkua, jos malttaa. Kahdeksan aikaan aamulla lysti on ohi ja on aika suunnata taas Kuikan kämpälle aamupalalle, joka on yhdeksältä. Tämän jälkeen voi joko lähteä pois tai jos aikoo jäädä useammaksi yöksi, on hyvä idea joko saunoa tai käydä suihkussa sekä ottaa huone, jossa voi nukkua ja kerätä voimia seuraavaa yötä varten.
Viimeinen etappi kuljetaan jalkaisin.
Nämä piilokojut sijaitsevat suon laidassa aukealla paikalla.
Ensimmäinen kopissa vietetty yö on takana.
Luonnonvaraisten eläinten näkeminen on aina kysymysmerkki, joten yhden yön varaan vierailua tuskin kannattaa jättää. Itsekin olimme tuolla kaksi yötä. Kesäaikaan susia näkee keskimäärin 4-6 yönä viikossa. Karhu on yleisempi vierailija haaskalla. Keväällä pedot ovat arempia ja tulevat usein vain pikaisesti ja harvemmin haaskalle. Kesän myötä niiden rohkeus kasvaa ja loppukesästä voi nähdä susien ja karhujen kulkevan haaskalle avaran suon poikki. Näin keväällä ne sen sijaan tulevat metsän suojasta.
Petoja houkutellaan piilokojujen edustalle siis haaskan avulla. Haaska kiinnitetään lujasti kiinni lähipuihin, jotteivat pedot saa vietyä sitä kokonaan pois kuvaajien näkymättömiin. Haaska on karhujen ja susien bongauspaikalla n. 80 metrin päässä piilokojusta, mutta eläimet saattavat tulla paljon lähemmäksikin kojuja.
Lassi viemässä lisää houkutuksia pedoille.
Karhujen ja susien lisäksi Lassilla on paikka, missä voi nähdä ahmoja. Joskus voi nähdä myös hirviä, metsäpeuroja tai majavia. Lisäksi on mahdollista päästä näkemään ja valokuvaamaan erilaisia lintuja, kuten joutsenia, teeriä, pöllöjä, hanhia, kurkia ja kotkia. Merikotkia vierailee haaskalla usein talvella, mutta näimme mekin yhden merikotkan liitelevän kauempana odotellessamme petoja haaskalle.
Kurki suolla piilokojujen lähellä.
Vietimme molemmat yöt kojuilla, joista on mahdollista nähdä karhuja ja susia. Meitä onnistikin siinä mielessä, että ensimmäinen yömme piilokojussa oli kevään paras siihen mennessä. Illan, yön ja aamun aikana haaskalla vieraili neljä karhua. Neljän suden lauma näkyi suon toisella puolella olevan metsikön laidassa. Emme olleet uskoa silmiämme, kun näimme ne. Sudet kiersivät metsää pitkin lähemmäs ja pian lauman alfanaaras saapui saaliinjaolle. Myöhemmin yön jo pimetessä alfauroskin tuli haaskalle ja otti hiukan yhteen karhujen kanssa. Harmi vain, että hämäryys esti tässä kohtaa valokuvauksen. Pääasia kuitenkin, että näimme vihdoin ja viimein niitä susia!
Karhu on varmimpia petoja haaskalla.
Susikin ilmestyi haaskalle.
Vietimme seuraavan päivän Kuikan kämpällä ja illalla palasimme taas kojuille. Toisen illan, yön ja aamun aikana näimme 5-6 karhua, mutta susia emme juurikaan. Yksi susi vilahti kaukana metsässä, mutta jostain syystä lauman jäsenet eivät uskaltautuneet haaskalle ollenkaan. Niiden ulvontaa kyllä kuulimme sekä ensimmäisen yön aamuvarhaisena hetkenä että toisen illan aikana. Lisäksi molempina iltoina ja aamuina näimme ja kuulimme kauempana pellolla 7-8 teerikoirasta soitimella. Niiden ääntely oli jotain ennenkuulumatonta. Meillä kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusimme, että pulputus lähtee teerien kurkusta. Pellolla teerien luona on myös piilokoju, josta voi seurata ja valokuvata näitä lintuja lähietäisyydeltä.
Toisena iltana haaskalla kävi sopuisasti keskenään ruokaileva kolmen karhun porukka.
Jos aikoo tulla seuraamaan ja valokuvaamaan eläimiä, on hyvä muistaa pari sääntöä. Kojuihin mentäessä kengät otetaan pois. Lisäksi on syytä olla hiljaa, etteivät eläimet säiky. Varsinkin pedot ovat hyvin arkoja, ja ne pelkäävät ihmistä. Huomasimme itsekin, että joskus karhu vain jostain syystä säikähti meitä kojuissa piileskeleviä ihmisiä ja pinkoi pakoon. Kyllähän pedot tarkkavainuisina tiedostavat, että me ihmiset lymyilemme kojuissa, mutta jos viestejä heille päin alkaa tulla liikaa, ottavat ne jalat alleen ja häipyvät.
Ohjeita kojuun tulijoille
Valokuvaaja valmiudessa piilokojussa.
Näkymää suolle piilokojulta
Muita rajoituksia ei Lassin piilokojuilla ole. Jotkin yritykset kieltävät alkoholin, hajusteiden ja hyttysmyrkyn käytön, mutta Lassin tietämyksen ja kokemuksen perusteella syytä tällaiseen ei ole. Asiaa on testattukin, eikä vaikutusta ole huomattu. Ihmisen hajuhan se kaikkein pelottavin pedoille on, kun taas hajusteet, tupakka tai alkoholi pikemminkin merkityksettömiä.
Lisätietoja:
http://www.articmedia.fi/suomi/
http://www.wildfinland.org/info/prices-important
Kannattaa tulla Kuhmoon petoja katsomaan!
Tämä naarassusi jäi päällimmäisenä mieleen tältä reissulta.
Aamuöinen auringonnousu
