Browsing Tag

Suomi

lapset Yleinen

Mistä olen kotoisin?

maanantai, tammikuu 28, 2019

Bildresultat för rauma

(kuva:visitfinland.com)

 

Niin…eli mistä olen kotoisin? Hyvä kysymys. Olen syntynyt Raumalla. Valitisin nyt tähän artikkeliin kuvat Raumalta, koska se nyt kuitenkin on synnyinkaupunkini, vaikka en mitenkään tunne, että olisin Raumalainen. Olin n. puolivuotta vanha kun muutimme sieltä pois ja Tampereen Teiskoon. Siellä asuin n. neljävuotiaaksi kunnes muutimme Tampereelle. Tampereelta tie vei Ruotsiin ja Nässjön pikkukylään Etelä-Ruotsiin. Sieltä muutimme Västeråsiin joka sijaitsee Keski-Ruotsissa.

 

Bildresultat för rauma kirkko

(kuva:rauman seurakunta)

Västeråsissa asuin kunnes olin parikymppinen, jolloin testasin asumista Italiassa sekä Kyproksella todella pikaisesti (taisin olla n. kuukauden molemmissa paikoissa, eli melkein lähemmin pitkä loma vaikka töissä olinkin) kunnes muutin Irlantiin 23 vuotiaana. Siellä asuin kolmisen vuotta ja muutin sitten Teneriffalle. Teneriffalta takaisin Irlannin kautta löysin sitten tieni Tukholmaan. Ja täällä nyt olen ollut kymmenen vuotta ja aika on siis taas muuttaa takaisin Irlantiin. Eli mistä olen kotoisin? Erittäin hyvä kysymys.

 

Bildresultat för rauma

(kuva:museot.fi)

 

Mikä sen määrittää, että mistä on kotoisin? Muutenkin inhoan tuota kysymystä, sillä en ikinä tiedä mitä vastaisin. Olen suomalainen, mutta jos joku kysyy mistä olen kotoisin, vastaan todennäköisimmin ”Ruotsista”, sillä olen asunut täällä lähes koko elämäni.  Tai oikeastaan vastaan ”Ruotsista, mutta olen alunperin suomalainen”. Onko oikeasti edes pakko kertoa tämä? Mitä väliä sillä loppuviimein on, vaikka sanoisin että Siperian perämetsästä? Vai onko se vastaus se, missä sillä hetkellä asuu? Vai se, missä on syntynyt? Vai se maa jonka kansalainen on? En tiedä.

Ja mitähän tyttöni tulee vastaamaan vuosien päästä? ”Olen Irlannista, tai siis ruotsista, eli olen Irlantilainen ja puoliksi Suomalainen, mutta synnyin Ruotsissa mutta asun Irlannissa”.

Niin että… mistä olet kotoisin?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa Joulu Koti lapset Yleinen

Lyhyt vuosikatsaus

keskiviikko, joulukuu 19, 2018

Mennyt vuosi on ollut aikamoista menoa. Vaikka reissattiin normaalia vähemmän, ollaan silti matkustettu enemmän kuin monet muut.  Tammikuu alkoi heti koneessa kun palasimme Irlannista uudenvuoden päivänä tytön kanssa. Mies jäi vielä Irlantiin vanhempiensa luokse.

 

 

Helmikuu meni kotona pakkasia pidellessä ja sitten maaliskuussa lähdimmekin Dubain lämpöön. Vietimme pääsiäisen siellä ja huhtikuun lopussa olimmekin taas Irlannissa.

 

 

Irlannista tullessamme vaihdoimme lentokoneen laivaan ja lähdettiin heti seuraavana päivänä mökkilomalle suomeen. Tämä loma oli todella kiva ja sellainen täytyykin suunnitella myös ensi vuodelle! Voi tosin olla ettei jää aikaa moiselle, sillä on jo tulevia matkoja tiedossa ja myös suomenreissu suunnitteilla, sillä pari erittäin tärkeää ihmistä valmistuu ylioppilaaksi. <3

 

 

Lämmin toukokuu piti meidät kotona juhannukseen asti, ja niin kun aina, satoi vettä kaatamalla ja lähdettiin risteilylle sadetta karkuun. Huono idea, sillä laiva keinui niin paljon että siellä ei pysynyt pystyssä ja ihmiset oksentelivat käytävillä. Taxfree-myymälä oli yhtä sotkua ja ravintolassa oli pitelemistä ettei lautanen lähtenyt käsistä!  Juhannusaatto vietettiin sitten pahoinvointisena risteilyn jälkeen kotisohvalla.

 

 

Heinäkuun alussa lähdettiin autolla Irlantiin ja pysähdyimme Tanskassa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Englannissa. Loma oli ihan mukava vaikka se vähän päälle viikko menikin todella nopeaa. Lisää matkastamme voi lukea täältä.

 

 

Mummo tuli siskontytön kanssa meille heinäkuun lopussa, ja sitten Elokuussa lähdettiin taas Irlantiin, tällä kertaa hautajaisiin. Mietin paljon miten lapsen kanssa puhutaan surusta, ja edelleen välillä tyttö miettii näitä isoja asioita.

 

 

Syyskuun alussa tulimme kotiin ja pysyimme taas aloillamme lokakuun loppun saakka jolloin lähdimme suomeen ja Haikon kartanoon viettämään miehen synttäreitä. Tyttö pääsi mummolle lomalle joten koko perhe oli tyytyväisiä minilomaansa! 🙂 Jutun voi lukea täältä.

 

 

Ehdittiin vielä käydä Oslossa joulumarkkinoilla joulukuun alussa, tämä oli kiva reissu kun en ole ennen Norjassa käynytkään. Nautittiin vaan kivasta kaupungista, hyvästä ruoasta ja hotellin mukavuudesta. Hyvä reissu kaikin puolin, ja jutun voi lukea täältä.

 

 

Joulu vietetään taas Irlannissa, joten sitä maata on tullut nähtyä normaalia enemmän kuluneen vuoden aikana. Ikävä kyllä syynä on suurin osin ollut miehen äidin huono terveys ja hänen edesmeno.  Vuosi kuitenkin päättyy valoisissa merkeissä ja uusi vuosi otetaan vastaan sekä minun perheen että miehen perheen jäsenien kanssa.

 

 

 

Hullu tunne, kun kirjoittaa kaikki menot tälla tavalla (kuvien avulla muisteltuna), ja huomaa miten paljon tosiaan on tullut mentyä, koettua ja nähtyä. Uusi vuosi on minun ehdoton lempijuhla ja odotan joka vuosi innolla tulevaa vuotta, sillä mielestäni on jännää nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Meillä valetaan myös tänä vuonna tinaa, vaikka se onkin ongelmajäte, mutta me käytetään viimevuotiset tinat uudelleen. Perinne on perinne, ja vanhat tavat ovat vaikeita karistaa. Tiedän, että on esim. mehiläisvahanappeja jotka toimivat yhtä hyvin, mutta nyt valetaan kuitenkin ihan oikea tina. 🙂

 

Mitä te odotatte eniten seuraavalta vuodelta?

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Yleinen

”It’s a nice house” päivä tuli ja meni

perjantai, joulukuu 7, 2018

Itseänisyyspäivä tuli ja meni ja niin kuin aina muutenkin, emme juhlineet sitä sen enempää. Sytytin kynttilät ikkunalle tottumuksen mukaisesti, siinnä kaikki. Mies on oppinut myös toivottamaan Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomeksi sanomalla ”hyvää it’s a nice house päivää”, ja mikäpä siinnä, kyllähän tuosta ymmärtää mitä hän toivottelee. 🙂

 

 

Ainut kansallispäivä tai itsenäisyyspäivä jota juhlitaan enemään meillä on pakostakin St Patricks day. Siinnä missä Suomalaiset vaikenevat rauhalliseen muisteluun ja kunniotuksen osoitukseen itsenäisyyspäivänä, Irlantilaiset vetävät parran kaulaan ja juhlivat niin että piisaa! Meillä juhlitaan brunssilla aamulla ja sitten lähdemme katsomaan paraatia kaupungille. Lapsille riittää puuhaa ja katselemista ja aikuiset saavat juhlia yömyöhään jos siltä tuntuu, meille yleensä riittää edellä mainittu. Itsenäisyys pitäisi tosiaan olla kunnon juhlan aihe, eikä kynntilänvalossa mököttämistä samalla kun katsoo puolella silmällä Linnan juhlien loputonta kättelyjonoa. Pitääpä ottaa asiaksi juhlia myös Suomen itsenäisyyttä vähän enemmän, tämä perinne kun meiltä tosiaan puuttuu.

 

Bildresultat för linnan juhlat

(kuva:areena.yle.fi)

 

Onneksi saa juhlia muidenkin maiden juhlia ja perinteitä  ja että kaikilla on oma tapa juhlia, ettei mene vallan mököttämiseksi. Onhan Suomessakin vauhdikkaampia tapahtumia, etten nyt väitä etteikö Suomalaiset osaisi juhlia. Lähinnä vaan vertailen miten erilaista näiden kahden maiden väliset juhlimistavat juuri itsenäisyyspäivänä onkaan.

 

Finland Flag Photography

 

Mutta onhan se mukavaa että on tällainen arvokkaampi tapahtuma, tai siis olisihan se, jos pääsisi linnaan niitä juhlimaan!

Tyttöhän eilen tosiaan ihmetteli, että miksi hän ei ole saanut kutsua, koska onhan hän kuitenkin ”Nooni”. (tytön lempinimi). Eli Sauli, laitappa kirje tulemaan ensi vuodelle ettei tyttö vedä hernettä nenään! 🙂

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa lapset Yleinen

Seitsemän kukkaa tyynyn alle

perjantai, kesäkuu 22, 2018

 

Pienenä juhannus oli aina niin jännää. Odotin aina että saan kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, jos vaikka näkisin tulevan mieheni unissa. Useimmiten en nähnyt mitään, tai ainakaan muistanut unia, ja eräänä vuotena pettymys oli erittäin suuri kun näin unta kastemadoista. Juhannus vietettiin usein mökillä suomessa, isäni, sisarieni  ja setieni sekä mahdollisesti heidän perheiden kanssa, tai kuka nyt sattui olemaan paikalla. Monesti mukana oli lapsuuden paras kaverini Heidi, jonka kanssa painettiin pitkin metsiä ja niittyjä.  Aamusta haettiin juhannuskoivut oven pieleen, käytiin ehkä järvellä, illemmalla lämmitettiin sauna ja grillailtiin. Jossain vaiheessa isä veti haitarin esiin ja soitti pari valssia. Siinnä se yleensä oli, ja nukkumaan mentiin kukat tyynyn alla.

Vieläkin keräämme kukat tyynyn alle ja olen tämän perinteen myös tuonut miehelle, joka ei lapsena juhannuksesta olekkaan tiennyt mitään sillä sitä ei irlannissa juhlita, ainakaan yleisesti. Ruotsissakaan en ole osallistunut juhannuksen viettoon, sillä lapsena olin aina kesät Suomessa, ja aikuisiässä ei ole juhannusmenot pienten sammakoiden keskellä jaksanut kiinnostaa. Edelleenkään en ymmärä tuota tangon ympäri hyppelemistä, mutta onneksi se ei ole pakollista. 🙂 Tyttökään ei vaikuta innostuvan asiasta, tai sitten hän on ollut vielä liian pieni, mutta kokeillaan taas tänä vuonna jos neitiä innostaa.

 

Juhannuskokon polttaminen Suomessa on varmaan hulluin perinne. Kuumimpana ja kuivempana vuodenaikana päätetään polttaa kokko. Perinteet on perinteitä, ja tottakai niitä ei (onneksi) kaikkialla polteta juuri siksi kun on kuivaa ja kuumaa mutta sattuuhan niitä että ihmiset polttavat kuitenkin, onhan se perinne.  Suomen juhannukseen kuuluu jotenkin myös veneily tai järvenrannalla oleminen, joka sitten aiheuttaa ikäviä uutisia hukkumisista juhannuspäivän ilta-sanomien kannessa. Tiedän, että kuullostan tosi negatiiviselta nyt, mutta itse asiassa pidän juhannuksesta vaikka se ei siltä kuullosta. Nämä asiat ovat vain sellaisia jotka ovat painuneet minun mieleen juhannusvietosta ylipäätänsä.

 

Miten sitten itse vietämme? Useimmiten on ollut niin kylmä että ollaan oltu kotona villasukat jalassa ja kokkailtu hyvää ruokaa, ja sen jälkeen kun tyttö syntyi ollaan käyty ihmettelemässä ruotsalaisia perinteitä juhannussalon juurella. Usein ollaan myös oltu Irlannissa, ja silloin ei olla pahemmin muistettu koko juhannusaattoa, paitsi että kukat ovat olleet tyynyn alla. Haluan kuitenkin, että tyttö muistelisi juhannusta samalla tavalla taianomaisena yönä niin kuin itse sen koin pieneneä tyttönä, joten tänä vuonna pitää varmasti panostaa hieman juhannuksen viettoon ja tehdä päivästä vähän spessumpi. Luulen, että joko lähdemme päiväristeilylle Ekeröhön ja viis veisaamme perinteistä, tai sitten käymme taas juhannussalkoa katsomassa ja sitten kotiin syömään, saunomaan ja kukkia keräämään, ihan niin kun itse tein pienenä, paitsi huomattavasti pienemmällä porukalla. Haitaria ei kukaan soita, mutta onneksi vaarista löytyy video jossa hän soittaa haitaria, joten ehkäpä haitari kuitenkin soi myös tänä juhannuksena.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail