Browsing Tag

Suomi

Suomi

Helsingin Himalaja

perjantai, syyskuu 15, 2017

Mun on vaikea pysyä paikallani. ”Mihin mennään?” ja ”mitä tehtäis?” ovat ehkä kaksi kulutetuinta kysymystäni. Täydellinen meritähtiasento ei tietty ole mullekaan täysin tuntematon olemisen tila ja nautin suuresti myös ystävien kanssa sohvannurkassa vietetyistä illoista. Uusien tuttavuuksien seurassa kuitenkin koen, että toiseen tutustuu paremmin yhteisen puuhailun lomassa. Siksi kauniisti pyysin (väkisin pakotin) seuralaiseni seikkailemaan kanssani Helsingin Himalajalle.

Täyttömäen huipulta näkee paitsi Helsingin, myös Vantaata ja Porvoota.

Lintubongareiden Himalajaksi nimeämä Vuosaaren täyttömäki on 60 hehtaarin kokoinen ulkoilualue itäisessä Helsingissä. Maisemointityöllä rakennettu poikkeuksellinen ympäristö muistuttaa laajan kasvi-ja eläinlajikirjonsa ansiosta paikoitellen Suomen Lappia. Alueelta löytyy muun muassa kivinen kuru, ”istutettuja” keloja sekä oma metsämansikoita kasvava mansikkamaa. Lappi-vertauksen todenmukaisuudesta en antaisi täysiä pisteitä, mutta tuijotellessamme mäen huipulta vinosti satama-alueen ohi vasemmalle kohti merta, näytti maisema kieltämättä siltä kuin olisimme olleet Järvi-Suomessa. Kaukana horisonttiin piirtyi Porvoon Emäsalon alueella sijaitseva Nesteen tuotantolaitos ja korkeuksista oli mahdollista bongata lännestä esimerkiksi myös Pasilan linkkitorni sekä Roihuvuoren vesitorni.

Kuru in action.

Kukkulan laella oli mukava hengailla, kuunnella Itäväylän pauhua ja tuijotella päättymätöntä vantaalaista metsää. Epätasaisten polkujen vierustalle asetetuilla lohkareilla pomppiessa ja matalan auringon paahtaessa suoraan kohti pystyi hetken aikaa kuvittelemaan olevansa jossain muualla kuin pääkaupungissa. Kurukin olisi houkutellut kiipeilemään kivillä, mutta en uskaltanut viedä jo kerran yhdeltä järkäleeltä horjahtanutta seuralaistani surman suuhun. Mestoilla sai muutenkin katsoa vähän mihin astui jos uskaltautui pois virallisilta poluilta, sillä kiviä ja kuoppia oli kaikkialla. Itsehän nautin jätemäen tapaisten paikkojen tarjoamista lällyistä vaaran hetkistä ja mun lempipuuhaa on kivien ja kallioiden päälle kiipeily.

Yksi jätemäelle ”istutetuista” keloista. Vuosirenkaista päätellen kelolla oli hieman ikää.

Vaikka jätemäkeä tuskin voi verrata tunturiin, oli upeaa jälleen kerran huomata kuinka paljon tarjottavaa kotikaupungillani Helsingillä on myös matkailukohteena. Stadissakin pääsee ”maalle” alle puolessa tunnissa ja ulkoilualueet ovat useimmiten hyvin viihtyisiä ja (kesällä, vain kesällä) vehreitä. Huomaan, että mitä enemmän ikää on tullut (koska mähän olen jo suorastaan ikäloppu kaks-seiska), sitä useammin tulee tarve päästä rauhottumaan luonnon keskelle. Stressaavina hetkinä en kaipaa kylpylään lillumaan tai kotisohvalle rauhoittumaan, vaan nimenomaan luontoon: metsään, rannalle, peltoaukealle.

Somen kautta olen saanut todistaa, että kyseessä ei ole ainoastaan oma ”pakko päästä luontoon” -päähänpinttymä, vaan oikeastaan ihan aito sukupolvijuttu. Maailmalla on toki mahdollista päästä katsastamaan monia henkeäsalpaavia mestoja, mutta erityisesti parin kuluneen vuoden aikana myös Suomi matkailukohteena on mielestäni nostanut profiiliaan nuorten aikuisten keskuudessa. Yhä useampi kaveri on alkanut fiilistellä retkeilyä ja somekanaviin tuutataan kuvia bräniköistä reissuvarusteista ja kauniista suomalaisista maisemista. Satavuotinen Suomi ansaitseekin saamansa huomion ja Vuosaaren jätemäen kaltaiset paikat todistavat sen, että kotimaamme karusta kauneudesta on mahdollista päästä nauttimaan myös ”kaupungissa”.

ℰmilia ☀

Suomi

Riippumaton neitsytmatka Helsingin Pihlajasaareen

Elokuinen aurinko, Helsinki ja meri. Ja yhdet seikkailutreffit. Tällä kertaa arjen seikkailupaikka valikoitui toteutettavan aktiviteetin mukaan: käyttämätön riippumatto kaipasi ensimmäistä ripustustaan. Kahden tukevan puun lisäksi toiveena oli myös merimaisema. Olimme piknikseuralaiseni kanssa käyneet jo edellisviikolla Lauttasaaren kallioilla vetämässä navat täyteen mansikoita ja mietin kuumeisesti…

perjantai, elokuu 4, 2017