Browsing Category

Rovaniemi

Yöjunassa

Miten yöjunassa pystyy nukkumaan? Miten siellä voi huolehtia hygieniasta? Tällaisia kysymyksiä ainakin minä mietin etukäteen, ennen kuin pääsin testaamaan yöjunan ihan oikeasti, kun matkustimme sellaisella Tampereelta Rovaniemelle.

Yöjunassa matkustaminen tietysti jännitti vähän etukäteen, koska minä en ollut sellaisessa koskaan ennen matkustanut. Olin tainnut nähdä makuuhyttejä lähinnä Bond-elokuvissa. Haha. Tämän kummoisempaan majoitukseen James Bondin hengessä meillä ei olekaan varaa. Minulle ei kuitenkaan tullut mitään sen kummoisempaa James Bond -fiilistä. Ei se kyllä ollut pahitteeksikaan. Rautahammas tai joku muu roisto piileskelemässä jossain…? Eipä sentään. VR:llä ovelle ilmestyy vain konduktööri, joka tarkistaa liput ja sen jälkeen saa olla rauhassa. Makuuhyteissä eivät kuulutuksetkaan häiritse yön aikana.

Me olimme valinneet kahden hengen makuuhytin, jossa on kaksi sänkyä päällekkäin. Yläkerrassa olisi ollut tarjolla myös omalla wc:llä ja suihkulla varustettuja hyttejä, mutta makuuhytti ilman ylimääräisiä mukavuuksia kustansi jo sen verran paljon, että eiköhän siinä ollut ihan riittävästi. En suinkaan tarvinnut suihkua yhden yön aikana, vaikka sellainen olisi kyllä ollut käytettävissä. Se oli siis alakerran hyteille yhteinen, niin kuin vessatkin. Yleisellä vessalla pärjäsi mielestäni ihan hyvin, vaikka ensin ajattelin, että oma vessa olisi voinut olla kiva, mutta jälkeenpäin sanoisin, että siitä olisi kyllä ollut vähän turha maksaa. Kun ei liikaa juopotellut, ei vessassa tarvinnut yön aikana ravata. Ja lähin vessa ainakin oli sellainen iso ja tilavampi, eli ei niitä pieniä epämukavia.

Hytissä on pieni lavuaari ja avattava kaappi, jossa on peili. Siinä voi pestä hampaansa ja meikata. Matkan hintaan kuului vuodevaatteet, pyyhkeet ja vesipullo. Käytin VR:n tarjoaman vesipullon hampaiden pesuun, koska hanasta tuleva vesi ei ole juotavaa, niin en uskaltanut sillä hampaitakaan pestä. Olimme ostaneet mukaan vesipulloja, eli vettä riitti hyvin juotavaksikin. Jos ei halua tuhlata ravintolavaunussa, kannattaa varata mukaan juomavettä tarvitsemansa määrä.

Olin myös varannut mukaan hellävaraisia kosteuspyyhkeitä, joilla puhdistin kasvot. Ihoni on aika hankala ja mietin, että mitäköhän se tällaisesta tykkää, mutta ei tykännyt pahaa, onneksi. Meikkiä käytän aika kevyesti, niin ei ole mitään suurta sotamaalausta putsattavana. Yhden yön reissun pystyn vielä heittämään ilman konjac-sienen kanssa lotraamista, mutta kahden yön reissuille sieni on jo pakko ottaa mukaan, koska muuten naamaan ilmestyy isoja kipeitä paisefinnejä, jollaisista olen kärsinyt koko aikuisikäni. Aina kun kokeilen jättää yli yhdeksi yöksi sienellä pesun pois, finnejä puskee esiin. En muista, kuinka monta vuotta siitä nyt on, kun löysin konjac-sienet, mutta ne ovat ensimmäinen oikeasti toimiva keino ongelmaan. Jokainen kipeä patti kun pysyy naamassa kuukauden, tai jopa pari (ja jättää vielä jälkensäkin), niin on kivempaa, jos ne saa pidettyä kokonaan poissa. Junassa ei tietenkään olisi viitsinyt alkaa sientä kastelemaan ja huuhtelemaan, koska se vaatii kuitenkin aika paljon vettä.

Käsidesiä meillä on aina sekä pullossa että pyyhkeinä, vaikka kädethän tuolla junan vedellä nyt tietysti pystyy pesemään ihan hyvin. Pahvimukeja ja pari kosteuspyyhettä taisi tuosta kaapista löytyä ihan talon puolestakin.

Näissä hyteissä on myös ovi, joka yhdistää ne viereiseen hyttiin. Näin ne soveltuvat hyvin vähän isommillekin perheille tai muille porukoille. Meillä väliovi oli tietysti suljettuna.

Nämä junanvaunut ovat melko uusia ja varmaan siksikin siistejä. Ylimääräistä tilaa ei tietysti paljoakaan ole. Sängyissä on sivupaneelit, joissa on digitaalikello (taitaa siinä olla herätystoimintokin) ja pistorasia esimerkiksi laitteiden lataamista varten sekä kätevä hylly esimerkiksi vesipullolle ja korvatulpparasialle. Siinä ne pysyvät hyvin vauhdissa mukana. Miehen seinäpaneelin kello ei muuten toiminut.

 

Miten sitten sujui nukkuminen?

Minä kun en ole varustettu millään kovin kummoisilla unenlahjoilla, vaan häiriinnyn pienimmästäkin metelistä, enkä saa unta…

Korvatulpat eivät tässä tapauksessa erityisemmin auttaneet, koska junan tärinä ja kummallinen tunne mutkaan kaahaamisesta herätti ainakin minut vähän väliä. Nukkuminen oli jonkinlaista torkkumista, mutta makuuvaunussa oli kuitenkin ihan hyvä olla, kun sai levätä makuuasennossa. Matka meni nopeasti, ei sitä oikein ehtinyt huomatakaan. Kärsin tosin vielä pitkään sen jälkeen jonkinlaisesta huimauksesta. No joo, junat, laivat, lentokoneet. Aina sama juttu.

Kuvassa puhelin on latauksessa vaarallisen näköisesti sängyssä. Näistähän varoitellaan: älä lataa sängyssä, makuuhuoneessa, yöllä… No, tämä oli jonkinlainen poikkeustilanne. Olisi siellä sängyn jalkopäädyssäkin pari rasiaa ollut.

Me matkustimme tietysti ensin toisella junalla Pieksämäeltä Tampereelle, jossa vaihdoimme yöjunaan. Tampereella ehdimme käydä syömässä McDonaldsissa. Yöjuna lähti kohti Rovaniemeä kymmenen jälkeen. Juna oli perillä jo aamulla seitsemän aikaan, eli tässä tapauksessa kannatti mennä aika pian nukkumaan, jos halusi ehtiä nukkua. Juna nimittäin jatkoi vielä Rovaniemeltä Kemijärvelle. Aikainen herätys otti koville. Tai no, herätys ja herätys. Olinhan minä siinä vaiheessa keikkunut jo jonkin aikaa hereillä ja ehtinyt katsella vähän ohi lipuvia maisemiakin.

Rovaniemellä turistit on otettu hyvin huomioon. Juna-asema on siisti ja vessat ovat ilmaiset. Aamulla hampaiden pesun olisi voinut hyvin hoitaa aseman vessassakin, ehkä se olisi ollut siellä helpompaa ja mukavampaa. Syötiin aamiaista asemaravintolassa ja jätettiin laukut säilöön. Pääsimme hotelliin vasta iltapäivällä ja sitä ennen ehdittiin jo kierrellä kaupungilla ja käydä bussilla Joulupukin pajakylässä. Saman päivän iltana ehdittiin vielä nipin napin Arktikumiin.

Majoituimme siis kaksi yötä Sokos Hotel Vaakunassa.

Rovaniemen reissustamme voit lukea tarkemmin tästä.

Jälkeenpäin kyllä mietin taas, miten raskaalta meidän ”lomailumme” usein tuntuu. Eivätkö ihmiset yleensä lähde lomille lepäämään ja rentoutumaan? No, en minä tiedä. Mutta meillä ongelma on ehkä siinä, että aikaa on vähän ja nytkin haluttiin ehtiä tietyt paikat käydä katsomassa ja tietyt jutut tekemässä, ennen kuin ovet suljetaan.

Perjantaina ei onneksi tarvinnut nousta ihan niin aikaisin, vaikka minua olisi kyllä vielä nukuttanut. Aamiaiselle piti tietysti ehtiä ja sen jälkeen lähdettiin kiipeämään Ounasvaaralle, niin että iltapäivällä jäisi vielä aikaa kaupungille ja shoppailuun. Minulla sattui vielä olemaan huono olo ja päänsärkyä. Onneksi se sitten vähän helpotti, että päästiin illalla ravintolaan nauttimaan poronkäristystä ja suklaakakkua.

Viimeisen hotelliyön jälkeen oli lauantaina aamulla aikainen herätys, koska piti ehtiä käydä aamupalalla ennen junan lähtöä. Minusta tuntui, etten ollut saanut nukuttua reissun aikana ollenkaan tarpeeksi. Olin junassa tosi väsynyt ja penkillä kököttäminen otti koville, vaikka junamatkustus se kaikkein vähiten rasittavin vaihtoehto onkin. Pääseehän siinä sentään helposti jaloittelemaan ja vaikka ravintolavaunuun. Päiväjunassa matkustaminen oli kuitenkin tosi rankkaa, vaikka välillä vaihdettiinkin junaa Oulussa ja päästiin siellä jaloittelemaan. Suomi on tosi pitkä maa ja pohjoiseen matkustamiseen menee paljon aikaa. Siksi pohjoisen reissuun pitäisi mielestäni varata huomattavasti enemmän aikaa, ettei tarvitse lähteä ihan heti uudelleen.

Yöjunasta toteaisin lopuksi sen, että ainakaan minä en pystynyt siellä kunnolla nukkumaan. Siitäkin huolimatta voin suositella yöjunaa ja nimenomaan makuuhyttiä pohjoiseen matkustaville. Sängyssä on mukava maata ja matka menee nopeasti, vaikka vain torkkuisikin. Istumapaikalla matkustamisen jälkeen olisin varmasti ollut vielä väsyneempi, koska siinä tuskin olisin pystynyt nukkumaan ollenkaan. Minä kun en ole sitä tyyppiä, joka sammuu johonkin ’vahingossa’, vaikka olisinkin väsynyt.

 

Tulevat junailut ja muut suunnitelmat…

Tämä vuosi on ollut meillä kotimaanmatkailupainotteinen ja tulee jatkossakin aika lailla olemaan. Ulkomaillekin on kyllä tarkoitus vielä suunnata. Jos vaikka toteutuisi pieni reissu tuohon suuremman puoleiseen naapurimaahan… Aikaa ei kuitenkaan tänä vuonna ole mihinkään kovin kummoiseen retkeen. Interreilaus Ruotsin kautta Tanskaan, Saksaan ja Hollantiin (Belgiaakin mietittiin, mutta siitä voisi tulla jo turhan pitkä reissu), on jätettävä ensi vuoden suunnitelmiin. Alettiin kyllä jo yhtenä iltana alustavasti miettiä, mitä niin hurjan reissun kohteet ja kaupungit voisivat olla ja kuinka paljon aikaa ja rahaa sellainen vaatisi. Jos ei sellaisen reissun jälkeen tulisi lentokoneita ikävä, niin eipä tulisi varmaan koskaan… hahaha. Interreilausta ei kumpikaan meistä ole vielä kokeillut, joten kyllähän se pitäisi vielä tässä elämässä kokea. Itäisemmän Euroopan junailuidea on hylätty, koska Baltian läpi ei pääse junalla ja hirveän pitkät bussimatkat eivät houkuttele. Minä en ihan oikeasti suostu lentämään mihinkään ainakaan pariin vuoteen. Katsotaan sitten joskus, kun olen pitänyt tarpeeksi taukoa. Jos vaikka lentäisin vielä joskus Sisiliaan, tai sitten Skotlantiin tai Irlantiin. Varmasti keksisin monia muitakin hienoja paikkoja, mutta lentokohteet kyllä harkitsen erittäin tarkkaan.

Ja sitten kun taas lähden pohjoiseen, matkustan sinnekin mielelläni mahdollisimman ympäristöystävällisesti, eli junalla.

Mitä tehdä Rovaniemellä toukokuussa?

1. Mene tapaamaan Joulupukkia. Ja laula pukille vaikka Hard Rock Hallelujah…

Rovaniemen keskustasta pääsee bussilla numero 8 kätevästi Joulupukin pajakylään. Pajakylässä voit tavata Joulupukin joka päivä ja ylittää Napapiirin rajan. Ennen pajakylää bussi pysähtyy myös Santa Parkin edessä.

Helatorstaina pajakylä vaikutti hyvinkin hiljaiselta. Niin kuin olisi kulisseissa kuljeskellut. Ei ihmisiä eikä elämää missään. Myös poroaitaukset ammottivat tähän vuoden aikaan tyhjinä. Nuolella varustettu”poroja”-kyltti oli itse asiassa piilotettu kuvassa näkyvään kotaan. Loppujen lopuksi emme onnistuneet tällä Lapin reissulla näkemään yhtään elävää poroa.

Matkamuistomyymälöiden keskellä törmäsimme muutamiin ulkomaalaisiin turisteihin, jotka napsivat innoissaan Napapiirin ylityskuvia, mutta mitään ruuhkaa ei ollut. Mittarin luona lämpötila oli aamupäivällä ja keskipäivän paikkeilla vielä kohtuullinen, +17 astetta. Tuuli kävi aika kylmästi korviin ja minä ainakin tarvitsin vielä takkia ja villapuseroa. Iltapäivällä alkoi lämmetä.

Me olimme molemmat ylittäneet Napapiirin ennenkin, joten siinä ei, ainakaan minulle, ollut tällä kertaa mitään kovin maagista, mutta tulipahan kuitenkin viivalla pyörittyä ja napattua muutama kuva. Aika harvoin sitä kuitenkaan näin pohjoiseen lähdetään.

Minä en ollut etukäteen suunnitellut Joulupukin tapaamista, mutta mies halusi välttämättä mennä pukin luo. Ihmettelin vähän, että sinnekö se nyt ihan oikeasti painelee… Ehdin katsoa, että tuossa on pari tonttua tiskin takana, tervepä terve. Oli vain pakko seurata perässä. Timantit hehkuivat, rattaanpyörät kääntyivät ja portaitakin kiivettiin. Reitti pukin luo oli jännittävä, mutkitteleva ja kivasti tehty. Aikuistakin alkoi vähän pelottaa. Siis ihan positiivisella tavalla, koska ainahan Joulupukin tapaaminen vähän jännittää.

Siellä se pukki sitten lopulta istui monen mutkan takana. Tonttu huikkasi ovelta iloisesti ”hello”, ja tuntui yllättyvän, kun oltiinkin Suomesta. Minä puristelin kameraa käsissäni, mutta en uskaltanut ottaa kuvaa pukista, koska tiesin, että täällä on kuvaajatonttu ja kuvista veloitetaan. Niin paljon pelotti, etten uskaltanut edes kysyä. Päästiin pukin viereen istumaan ja tonttu otti meistä kuvia. Pukin kehotuksesta mies kiekaisi vielä lopuksi pätkän Lordin Hard Rock Hallelujaata.

Poistumisreitillä meidät pysäytti kassakonetonttu, joka kauppasi vierailustamme tallennettua kuva- ja videopakettia hintaan 40 euroa ja yhtä kuvaa hintaan 30 euroa. Täällä osataan selvästi tahkota turisteilta rahat pois, mikä on tietysti ihan hyvä. Köyhät suomalaiset uskaltavat tietysti olla ostamattakin. Pelkkä pukin tapaaminen on ilmaista, mutta sesonkiaikoihin voi tietysti olla paljon jonoakin. Ostimme lahjatavarapuodista perinteisen jääkaappimagneetin muistoksi vierailustamme.  Siinä on kuva Joulupukista, joka istuu kamarissaan vähän samannäköisenä kuin oikeastikin istui.

Olimme muuten näkevinämme samassa kylässä toisenkin oviaukon, jonka päällä luki, että tapaa pukki täällä. Hmm… kaksi pukkia?

Santa is here, and there and everywhere…!?

Ja täällä voi tietysti myös ihastella joulukuusia keskellä kesää…

Luulenpa, että Joulupukilla olisi ollut hyvinkin tylsä ja kiireetön päivä, ellei oltaisi menty häntä tapaamaan. Lapsiperheillehän tämä olisi tavallaan ihan hyvä ajankohta Joulupukin luona vierailuun. Missään ei ollut minkäänlaisia jonoja ja Joulupukilla oli aikaa jutella meidän vanhojen naamojenkin kanssa jopa 7 minuuttia. Mehän ollaan molemmat aina oltu kilttejä ja kyllä se pukki sen tiesi. Jos taas haluaa nähdä poroja, niin kuin minä olisin halunnut, ajankohta ei ole ihan niin hyvä. Pajakylässä ei sentään kannata ruveta kiukuttelemaan, koska tonttuja kurkistelee joka puolella… 😉

Peikkojakin pajakylässä on ja Joulupukki kertoi niiden tekevän remonttia 🙂 Joku kolkutushan siellä taisi kuulua. Näin sesonkien välissä voikin olla korjaustöille hyvä aika.

Lähellä Pajakylää sijaitsee myös maanalaiseen luolaan rakennettu teemapuisto Santa Park. Sitä en osaa sanoa, oliko siellä tähän aikaan vuodesta miten paljon väkeä, koska me emme sinne menneet.

Kuvaan pääsi täytetty poro Joulupukin pajakylästä matkamuistomyymälän edestä. Jotenkin tämä yksilö vaikutti vähän kärsineen näköiseltä… Sarvetkin on kursittu kokoon langalla…?

No, samapa tuo onko poro elävä vai kuollut, kunhan se on Petteri Punakuono? Ehkä kesällä ei nenä punoita, joten sovitaan, että se on Petteri.

 

2. Vieraile Arktikumissa

Arktikum on museo ja tiedekeskus, jossa voi tutustua pohjoiseen luontoon, kulttuuriin ja historiaan. Ehdimme tutustua Arktikumiin helatorstai-iltana. Arktikum meni kiinni kuudelta ja meillä jäi pari tuntia aikaa kiertelyyn. Aikaa olisi kyllä voinut tähän kohteeseen varata vähän enemmänkin, eli sanoisin, että pari tuntia riittää juuri ja juuri. Arktikumissa löytyi täytettyjä poroja. Olipa siellä lapinkoira, karhu ja jääkarhukin. Ja paljon muuta.

Tykkäsin kovasti todella kauniista Polar Opposites -videosta, joka esitteli Lapin luontoa eri vuodenaikoina ja jota sai katsella isolta screeniltä. Älyttiin mennä sinne kyllä vasta ihan lopuksi, hyvä, että ehdittiin.

Arktikum on hienolla paikalla ja rakennuksessa on pitkä kaarevalla lasikatolla varustettu tila, jossa oli auringon porottaessa kuuma kuin saunassa. Näyttelytiloihin avautui ovia molemmin puolin kahdessa kerroksessa, enkä ole ihan varma, missä järjestyksessä ne olisi pitänyt kiertää, kuten en ole varma siitäkään, tulivatko ne kaikki kierrettyä. Museokaupan katseluun meillä ei enää jäänyt juurikaan aikaa.

 

3. Kiipeä Ounasvaaralle

Ylitä Jätkänkynttiläsilta ja ihan lyhyen matkan päässä siitä alkavat jo Ounasvaaran polut. Nyt toukokuussa metsässä ja rinteillä oli vielä paikoitellen lunta. Etenkin hiihtoladun kohdalla, vaikka ei siinä sentään enää hiihtäminen olisi onnistunut. Ylhäällä maasto on aika kivistä ja kivipoluilla kulkemiseen kannattaa varata hyvät kengät. Vaaran laelta löytyy mm. näkötorni. Poroja ei täälläkään nähty, vaikka löydettiin jonkinlainen aitaus, joka sekin oli tyhjä. Tähän aikaan vuodesta positiivista on se, ettei itikoita vielä ollut. Säät sattuivat kuitenkin olemaan kesäisen lämpimät. Perjantaina oli vieläkin lämpimämpää kuin torstaina.

 

4. Syö poroa (ja muita Lapin herkkuja)

Olimme päättäneet jo etukäteen juhlistaa seuraavalle viikolle osuvaa hääpäiväämme syömällä yhtenä iltana vähän hienommassa ravintolassa. Valitsimme Rovaniemen keskustasta ravintola Nilin. Se on tosi kiva lappilaisteemainen ravintola, joka tarjoaa Lapin herkullisia makuja. Sisustus ja musiikki kuljettaa ajatukset mukavasti Lapin maisemiin ja erämaihin. Valittiin molemmat perinteiset poronpaistikäristykset. Enpä ole tainnut niin hyvää poronkäristystä ennen syödäkään. Annos oli myös ihan hyvän kokoinen.

Jälkiruuaksi valitsin ”Saagan suussa sulavaa suklaakakkua, pohjanvariksenmarjasorbettia ja valkosuklaamysliä” ja mies otti ”Aapasuon aatelin”, jossa on karpalovalkosuklaakakkua ja tervakinuskia (kuva löytyy tästä jutusta suklaakakkujen kohdalta).

Muuten yritimme päästä tällä reissulla ruokakuluissa vähän halvemmalla.  Söimme mm. Rovaniemen Torikeitaassa (grilli) ja Subwayssa. Hotellissa (Sokos Hotel Vaakuna) oli tarjolla erittäin hyvä aamiainen, josta löytyi Lapin erikoisuuksina mm. lappapuuroa (vispipuuro, jota meillä lapsena kutsuttiin ihan vain marjapuuroksi), leipäjuustoa ja lakkahilloa. Kuvassa lakkahillo näyttää kyllä erehdyttävästi appelsiinimarmeladilta, mitä se osittain onkin, koska lappasin sitäkin juustojen päälle…

 

5. Maista hienoja suklaakakkuja

Suklaakakut olivat suussa sulavan ihania.

Joulupukin pajakylässä…

suklaakakkua pajakylässä

Choco Delissä, joka on suklaaseen erikoistunut kahvila ja konditoria ja maailman pohjoisin suklaapuoti. Kyllä voi kakku olla päältä kaunis, mutta olipa se myös taivaallisen hyvää. Konvehteja emme ostaneet, mutta valitsimme mieleisen kakkupalan, kaakaon ja kahvin, joita nautittiin lämpimässä säässä Rovaniemen keskustassa.

Pihistelyyn taipuvaisina raaskimme ostaa yleensä vain yhden yhteisen kakkupalan, mutta ravintolassa, hienolla illallisella, molemmat valitsivat tietysti oman jälkiruoka-annoksensa.

 

6. Ota itsestäsi kuva Lordin aukiolla

Sovita käsiäsi Lordi-yhtyeen kädenjälkiin Lordin omalla aukiolla keskellä Rovaniemeä.

 

7. Ihmettele Kemijoessa kovaa vauhtia kohisevia jäälauttoja

Helatorstaina jäälautat kohisivat ohitse hurjaa vauhtia, mutta perjantaina niitä ei enää näkynyt. Uutisissa sanottiin, että seuraavalla viikolla pohjoiseen voi tulla ennätyksellisen pahoja tulvia.

 

8. Töllöttele televisiota revontulivalaistuksella varustetussa huoneessa Sokos Hotel Vaakunassa

Meillä oli huone Sokos Hotel Vaakunassa, joka sijaitsee keskustassa lähellä Kemijoen rantaa. Minulla ei ollut tässä hotellissa ja huoneessa juurikaan valittamista. Aamiainen oli myös erittäin hyvä. Croissantit maistuivat minulle erityisen hyvin. Ja sitten oli tietysti vielä Lapin erikoisuuksia, kuten lakkahilloa, leipäjuustoa ja lappapuuroa, joista jo mainitsinkin. Herkkulettujakin löytyi toisena aamuna.

Miehen aamiaisannos on usein aika ”terveellisen” näköinen… (nakkeja, yök)

Televisioruudussa näkyy muuten Euroviisulava. En seuraa Euroviisuja kovinkaan usein. Nykyajan musiikki tuppaa olemaan muutenkin minun korviini aika mitäänsanomatonta, mutta Euroviisuissa se oli sitä jo viime vuosituhannella. Tänä vuonna tuli kuitenkin vähän seurattua noita viisuja. Matkan aikana oli menossa semifinaali.

Melko lempeä tuo revontulivalaistus oli, niin ettei se yhtään välkkynyt, vaikka värit vaihtuivatkin. Minullakin kun on vähän migreenitaipumusta, niin ei tuo valaistus ainakaan minua mitenkään häirinnyt. Eihän sitä tietysti ole pakko laittaa päälle, mutta onhan se mukava ja eksoottinen lisä huoneessa. En ole nähnyt oikeita värillisiä revontulia vielä koskaan. Etelässä kotipihalla muistan nähneeni vain kerran lapsena jotain haaleita ja värittömiä revontulentapaisia pohjoistaivaalla. Jos ne nyt revontulia edes olivat. Lapissa olen käynyt vain kesällä, jolloin on revontulien sijasta yöttömän yön vuoro.

 

Toukokuussa Rovaniemellä

Toukokuu, talvi- ja kesäsesonkien välissä, on Rovaniemellä vähän hiljaisempaa aikaa. Turisteja ei ole ruuhkaksi asti, mutta Rovaniemi on silti melkoisen eloisa kaupunki ja nuorta väkeä näkyy katukuvassa paljon. Kaduilla kuljeskellessa huomaa hyvin, että Rovaniemi on matkailukaupunki. Pienellä alueella on paljon hotelleja ja ravintoloita ja kaikenlaisia safarijuttuja mainostetaan siellä täällä. Shoppailuunkin on ihan hyvät mahdollisuudet. Joulupukin naamatauluun ei myöskään voi olla törmäämättä. Sillä myydään vähän kaikkea.

Näin toukokuussa oli vähän vaikea päättää, minkälaisia vaatteita olisi ottanut mukaan, kun sitä tietysti ajattelee, että pohjoisessa voi olla kylmempää, vaikka lämmintä sinnekin oli luvattu. Nyt sattui olemaan jopa poikkeuksellisen lämpimät ilmat. Mitään kesähepeniä en laukkuuni varannut, vaikka lämpö sitten yllättikin. Hyvä, etten sentään ottanut pitempää mustaa kevättakkia, koska sitä ei olisi tarvittu ja se olisi vienyt vain turhaa tilaa. Viileämmät hetket pärjäsin ihan hyvin farkkutakilla ja villapuserolla.

Helatorstaiaamuna, kun astuttiin yöjunasta Rovaniemen asemalle aamulla seitsemän aikaan, oli vielä jonkin aikaa viileää ja tuuli puhalsi kylmästi. Iltapäivällä lämpeni huomattavasti ja perjantaina oli vielä lämpimämpää. Lauantaina, kun käväisimme kotimatkalla Oulussa, oli jo suorastaan tukahduttavan kuuma.

Perjantai-iltana oli mukava lähteä vielä iltakävelylle, kun pahin paahde ja kirkkaus oli ohi. Käytiin katsomassa Rovaniemen kirkkoa ja vanhoja hautausmaita.

Rovaniemi on minusta mukava ja kivankokoinen kaupunki. Olin käynyt Lapissa aikaisemmin vain kerran nuorempana. Silloin ajettiin Rovaniemen ohi pohjoisemmaksi, käytiin mm. Levillä, Saanalla ja Norjassa Jäämeren rannalla. Rovaniemen keskustassa en siis ollut koskaan aikaisemmin käynyt.

Haluaisin matkustaa Lappiin myös joskus syksyllä. Niin ettei itikoita enää olisi, mutta ei vielä luntakaan. Mikähän se oikea hetki olisi? Kuusamo ei kuulemma ole Lappia ollenkaan, mutta Kuusamo on kuitenkin yksi sellainen paikka pohjoisessa, mihin saattaisin haluta mennä. Sinne on kuitenkin vähän hankala päästä Pieksämäeltä julkisilla kulkuvälineillä.

Matka pohjoiseen on pitkä ja rasittava ja siksi olisin toivonut, että aikaa olisi ollut tällä kertaa enemmän. Olisi ollut kiva päästä näkemään enemmän pohjoisen maisemia, ja tietysti myös poroja. Tämä oli ehkä enemmän pelkkä kaupunkiloma, vaikka luontoonkin päästiin, koska Rovaniemellä se on lähellä. Paluumatkalla vaihdoimme vielä junaa Oulussa ja siellä oli aikaa kierrellä reilu tunti. En ollut Oulussakaan koskaan ennen ydinkeskustassa käynyt. Söimme jäätelöt ja ennätin käydä jopa pikaisilla pikku ostoksilla.