Kun lentokone lähestyy Kuopion lentoasemaa, kaunista järvimaisemaa katsellessa tulee usein mietittyä yhtä sun toista. Muu muuassa sitä, että millaista elämämme olisi jos joskus asuisimme täällä, järven ja luonnon keskellä, kauniissa Kuopiossa. Suomessa.

Lensimme ensi kertaa pienenä perheenä Saksasta Kuopioon kaksi päivää sitten, ja samoja asioita mietin jälleen kerran.

Kuopioon muutto olisi lähestulkoon ainoa asia, joka minut saisi palaamaan Suomeen.

En halua asua Suomessa missään muualla kuin Kuopiossa, joten Suomeen paluuni tarkoittaisi Kuopioon paluuta. Kuopiolla on paljon tarjottavaa ja se on oikea kaupunkien helmi maailman mittakaavassa. Se on paikka, jonka jopa haluaisi pysyvän salassa suurilta massoilta.

Olen kirjottanut aiheesta aikaisemminkin, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äiti. Ja edellisiin kertoihin erona on se, että bebe vaikuttaa luonnollisesti ajatusmaailmaan.

Istun tällä hetkellä vanhempieni keittiönpöydän ääreässä, katson ulos pihalle syksyiseen maisemaan. Näen pihjajanmarjapuita, syksyn värit Puijon metsässä kaikessa komeudessaan, ihanat alkusyksyn auringonsäteet. Tämä on lempisääni, ja se saa minut usein haaveilemaan. Tähän voisi vaikka tottua.

Kuopion hyviä puolia ovat sen koko: pienehkö, juuri sopivankokoinen kaupunki, jossa on kuitenkin palveluja. Kuopiolla on tällä hetkellä hyvä meno päällä, kaupunki kasvaa ja kehittyy koko ajan.

Kuopiossa on joka paikkaan lyhyt matka. Liikenneruuhkia ei juuri ole, ja työmatkakin kaupungin laidalta toiselle on kohtuullinen. Voi asua jopa ihan maalla, ja silti päästä keskustaan puolessa tunnissa. Kuopiossa voi asua lähellä keskustaa ja olla silti luonnon helmassa, ja järvi on melkein aina lähietäisyydellä. Talvella melkein kotiovelta lähtevät hiihtoladut ja lähistöllä olevat laskettelukeskukset tuovat luksusta arkeen. Missä muualla pääsee nauttimaan tästä?

Meiltä Düsseldorfista kun täytyy ajaa Alpeille asti päästäkseen varmalumisiin rinteisiin (parin tunnin päässä on muutama keskus, mutta lumitilanne vaihtelee), ja sinne Alpeille on aika matka.

Vuodenajat kiehtovat myös. Ihana talvi, ihana syksy, ihana kevät, ihana kesä. Kävelyt kesäiltoina Väinölänniemellä, kevätfiilis kaupungilla, katujen ja luonnon tuoksu, syksyn värit… ahh, näitä ulkosuomalaisen kaipuun kohteita.

Luulisin meidän elävän melko mukavaa elämää Kuopiossa.

Sellaista kiireetöntä ja laadukasta arkea, tiedättekö?

Voisin nähdä meidän asuvan esimerkiksi Saaristokaupungissa, nauttivan uudehkojen talojen helppoudesta sekä uuden asuinalueen eduista – sekä järven läheisyydestä. Ja saunan. Matteo on ihastunut saunomiseen ja jos Suomeen joskus muuttaisimme, niin sauna olisi oltava. Ja jos järvi olisi vieressä tai lähistöllä, niin napakymppihän se olisi.

Saaristokaupungin lisäksi Kuopion Sataman alue kiehtoo myös keskustan läheisyydessä, järven rannalla. Tai Niirala keskustan toisella puolella.

Tämä on yksi parhaista paikoista maailmassa, ranta vanhempieni talon lähistöllä Kuopiossa. Täällä on juotu viiniä joskus aamuunkin asti, käyty uimassa ja parantamassa maailmaa. Usein. Tuon tänne aina kaikki ulkomaiset vieraani.

Asuntojen hinnat ovat kohtuulliset Suomen pääkaupunkiseutuun verrattuna, ja maailman mittakaavassa hinnat ovat myös mukiinmenevät. Esimerkiksi Düsseldorfissa saa laittaa rahaa tiskiin ostotarkoituksessa mielestäni todella paljon, etkä silti ole välttämättä luonnon tai järven lähimaillakaan. Saati keskustan. Düsseldorf osaa olla myös ruuhkainen autolla liikkuessa. Aivan vertailukelpoisia Düsseldorf ja Kuopio eivät kooltaan tietenkään ole, mutta noin osviittana.

Oma piha olisi ihana – Kuopiossa sellaisen omistaminen olisi todennäköisesti hyvinkin mahdollista. Tai suuri parveke. Olisi ihanaa grillailla aurinkoisessa kesäillassa ja syysiltoina kavereiden kanssa, saunoa, vain olla. Kyllähän tämä Saksassakin onnistuu, mutta Suomessa se on vaan niin eri juttu. Ne pitkät kesäyöt ovat ihania. Ja plussaa tietenkin siitä, että pidän Kuopiota toistaiseksi vielä turvallisena asuinympäristönä. Jos olisimme päättäneet jäädä Lontooseen, lapsiperhearki olisi ollut haastavampaa –  alue olisi pitänyt valita tarkoin ja budjetti olisi räjähtänyt helposti käsiin. Tai sitten olisi pitänyt muuttaa kauas ytimestä ja työmatkat olisi mitattu tunneissa per suunta.

Varmasti harrastaisin Kuopiossa enemmän kuin nyt, pelaisin kesät golfia tutulla klubilla hyvässä seurassa. Talvella harrastaisin lumilajeja, kokeilisin murtomaahiihtoa uudelleen vuosien jälkeen (kyllä, murtomaahiihtoakin voi tulla ikävä kaiken koulun liikuntatunnilla vuodatetun hien ja tuskan jälkeen!) ja ajelisin lumilauta auton takakontissa usein kohti Kasurilaa ja Tahkoa. Ja viimeisimpänä muttei tietenkään vähäisempänä: liittyisin ehdottomasti kuopiolaisen avantouintiklubin jäseneksi. Harrastin avantouintia lukioaikoina ystävieni kanssa monta vuotta (laskimme harrastajien keski-ikää muuten aika reippaasti) ja nautin siitä suunnattomasti – se fiilis kunnon saunomisen ja uinnin jälkeen on aivan uskomaton. Parasta tässä on se, että myös Matteo on hurahtanut lajiin ensimmäisen kerran järkytyksen jälkeen ja sitä olisi mukava harrastaa yhdessä.

Olisi myös ihanaa, että bebekin oppisi mitä on talvi ja talvilajit, Düsseldorfista käsin se ei oikein onnistu.

Kuviteltu elämäni Suomessani alkaa kuulostamaan vähän liiankin hyvältä.

No, otetaanpas ne ruusupunaiset lasit pois silmiltä. En ole asunut Kuopiossa kunnolla noin kymmeneen vuoteen ja romantisoin kaupunkia pääkopassani – se on se kuuluisa ulkosuomalaisen tauti.

Olen ollut jatkuvasti muuttamassa viime vuodet, ja tavaroiden pakkaaminen pysyvästi voisi olla shokki – ja tunne jämähtämisestä. Se tunne, jota lähdin silloin kymmenen vuotta sitten pakoon. Ei muuttavan elämä helppoa ole, sen tiedän varsin hyvin, mutta jollain tapaa nautin siitä kuitenkin. Maailma on meille avoin ja se pitää seikkailunhalua yllä – koko ajan on vähän sellainen kutkuttava olo vatsan pohjassa. Saksa on nyt koti seuraavat vuodet jos mitään yllättävää ei tapahdu, mutta seuraavaa paikkaa emme tiedä.

Työmahdollisuuksia Kuopiossa on myös erittäin rajoitetusti, ja Matteolle ei niitä ole. Ystävämme perhe asuu Roomassa ja perheen isä käy töissä Düsseldorfissa – hän matkustaa perheensä luokse joka viikonloppu. Mietimme tällaistakin ratkaisua puolitosissamme Kuopion ja Düsseldorfin välillä, mutta lentohinnat pitävät huolen siitä että suunnitelma on melkein yhtä järkevä kun nakkelisi sadan euron seteleitä säännöllisesti takkaan. Elintasomme laskisi Suomessa hintatason vuoksi ja esimerkiksi ulkona syöminen viikoittain olisi kuin muisto vain.

Kuopioon muuttaessamme meidän matkailu loppuisi myös aika lyhyeen  – kuten yllä mainitsin, lentohinnat ovat täältä käsin aivan sieltä ja syvältä meni minne tahansa (paitsi joskus pääsee Helsinkiin alle satasella). Budjetti ei kestäisi matkustamista näin usein, ja se voisi olla myös tämän blogin loppu tai muutos ainakin.

Ulkosuomalaiset, haaveiletteko te muutosta Suomeen? Millaista elämää haluaisit Suomessa elää?