Browsing Tag

Lappeenranta

Pulsan Asema – yksinkertaisesti ihana

Täällä on tunnelma, jota et muistanut enää olevan.

Yhteistyössä: Pulsan Asema

Entten tentten teelikamentten. Muistatko miltä tuntui olla pikkutyttönä maalla? Istuttiin mökin kiviportailla, pujotettiin metsämansikoita heinään ja välillä mentiin läheiselle järvelle uimaan. Tuvan räsymatot tuoksuivat mäntysuovalle ja vanha puulattia narisi. Aina paistoi aurinko.

Johonkin tällaiseen menneiden aikojen maalaisidylliin sukelsin hiljattain. Lappeenrannan kupeessa, kiemuraisen hiekkatien päässä on Pulsan kylä. Ja siellä, missä et uskoisi enää mitään olevan, on eriskummallinen paikka nimeltään Pulsan Asema.

1800-luvun puolella rakennettu vanha asemarakennus tiluksineen on kokenut sellaisen muodonmuutoksen, että kaikenlaista viehkoutta nähneen bloggaajankin tämä paikka hiljentää.

Ensin on se ihana kahvila, jossa tuoksuu vastapaistettu pulla. Ja jonka kakut sulavat suussa ja kahvi maistuu parhaimmalle ohutreunaisesta ruusukupista. Kun on vihdoin päättänyt mihin istahtaa useasta huoneesta, sitten alkaa katseen seikkailu. Joka puolella lukuisat vanhat esineet ja kauniit yksityiskohdat vaativat huomiota.

Ja sitten on se sisustuskauppa, joka saa huokailemaan kaiken ihanuuden perään. Ensi alkuun näyttää siltä kuin tavarataivaan tuotteet olisi roiskaistu epämääräisiin röykkiöihin kahden kerroksen puodissa. Sitten huomaat, että tämä onkin täysin harkittua. Tuoteryhmät, värimaailmat ja asettelu ovat kaunista ja houkuttelevaa. Tekisi mieli tarttua vähän kaikkeen.

Sitten on se maaseudun idyllinen pihapiiri, jonka punamultamaalilla suditut pikku mökit kertovat vanhasta rautatieläisten asuinkulttuurista. Vanhat tienviitat kertovat, että tuolla on asunut junanlähettäjä ja tuolla veturinkuljettaja. Ketokukat helottavat auringonpaahteessa ja pelargoniat hehkuvat vanhoissa maitokärryissä.

Kuin sokerina pohjalla tai kuin varjeltuna salaisuutena muutama Pulsan Aseman taloista kätkee sisäänsä jotain kerrassaan sulokasta. Ettei täällä vaan olisi Suomen paras bed & breakfast paikka?

Neljä entistä rautatieläisten asuinrakennusta on muutettu pieteetillä maalaisromanttisiksi bed & breakfast -huoneistoiksi, joiden tasokkuutta on vaikea selittää. Kyse on muustakin kuin vain viehättävästä sisustuksesta. Kyse on kokonaisuudesta, joka nostaa esiin positiivisia fiiliksiä ja saa aikaan sisältä kumpuavaa hyvää oloa.

Pulsan Asemaa emännöi sisustuksen ammattilainen, Petra Karjalainen, jonka visuaalinen silmä on pettämätön. Oman majapaikkamme lisäksi pääsin kurkistelemaan myös muihin huoneistoihin ja voin sanoa, että kaikki on huippua ellei täydellistä. Vähän kuin olisi hypännyt Country Living -lehden sivuille.

Huoneet ovat avaria, raikkaita ja valoisia. Useamman metrin huonekorkeus, alkuperäiset maalatut lautalattiat ja hirsiseinät, valkoisilla ikkunapieluksilla kehystetyt ruutuikkunat sekä tarkoin harkittu sisustus ja värimaailma tekevät tiloista viehkoja kuin mitkä. Pienet, sievät yksityiskohdat, kuten tuoreet kukat maljakoissa ja kauniit vuodetekstiilit, viimeistelevät tätä ihanuutta.

Pulsan Aseman taloissa ja pihapiirissä yhdistyy omintakeinen tunnelma, joka kuljettaa sinut jonnekin lapsuuden huolettomiin vuosiin. Sellaiseen olotilaan, joka pyyhkii pois pahan maailman. Vanhoista esineistä nousee muistoja ja takaumia. Muistin kuinka isä lämmitti juuri tuollaisia pönttöuuneja. En osaa tätä selittää, mutta nämä huoneet huokuvat harmoniaa. Täällä vallitsee rauha ja kiireettömyys. Täällä pysähtyy aika.

Mitään museoita huoneistot eivät kuitenkaan ole. Kaikki nykyajan mukavuudet näistä majapaikoista löytyvät. Kun asiansa osaa, uutta ja vanhaa pystyy hienosti yhdistelemään. Kartellin valaisin ja vanha rustiikkinen tammipöytä käyvät sopusointuista keskustelua keskenään. Lopputulos on tyylikäs sortumatta ylisöpöilyyn.

Majoituimme takimmaisessa Perätalossa, jonka useampi huoneisto muodostaa kokonaisuuden, mikä sopii erinomaisesti pienten juhlien ja kokousten pitopaikaksi. Ja voipa täällä vaikka latotanssit järjestää, sillä vastapäätä on vanha liiteri, joka on saanut uuden elämän riisuttuna juhlatilana.

Matkaa kuutostieltä Pulsan Asemalle tulee noin 14 kilometriä. Jos vaan tuolla Lappeenrannan suunnassa ajelet, tässä majoitusvaihtoehto, joka persoonallisuudessaan tarjoaa jotain ihan muuta kuin ketjuhotelli. Tai oikeastaan tänne pitäisi tulla välillä vain rauhoittumaan. Pitämään omaa retriittiä, laittamaan mielentila kuntoon ja asiat järjestykseen.

Haluaisitko istua tällaiseen aamiaispöytään?

Päätettiin ystäväni kanssa mennä illalla uimaan, vähän niin kuin lapsena joskus kauan sitten. Junaradan toisella puolella on pieni järvi, jonne oli kiva mennä pulahtamaan helteisen päivän päätteeksi.

Mahdoimme olla hupaisa näky, kun kaksi täti-ihmistä kulkee uikkareissaan radan vierustaa, keräilee mennessään metsämansikoita ja vilkuttelee ohi ajavien junien veturinkuljettajille, kuin pikkutytöt konsanaan. Hissun kissun vaapula vissun. Pulsa tekee hyvää.

Aiemman juttuni Pulsan Asemasta löydät täältä.

www.pulsanasema.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappeenranta valeturistin silmin – roihahtiko vanha rakkaus?

Lähelle on vaikea nähdä. Kun asioista tulee liian tuttua tai itsestään selvää, kiinnostavuutta tai kauneutta on joskus vaikea huomata.

Eräs bloggaajakollegani kehui minulle hiljattain kotikaupunkiani Lappeenrantaa kauniiksi kaupungiksi. Sen sijaan, että olisin todennut näin olevan, aloin luetella erinäisiä vikoja. Hmmm, no onhan satama kesällä ihan kaunis, mutta talvella kuollut. Kaupungin uudisrakennusten peittämä keskusta on aika kirjava ja tylsähkö. Vanha Linnoituksen kaupunginosa on äkkiä läpi kävelty, muuta vanhaa kaupungista ei juuri löydykään.

STOP! Miksi niin helposti hehkutan muita paikkakuntia, mutta näkemys omasta kotikaupungista jää kovin vaisuksi, jopa negatiiviseksi? Kuljenko tutun kaupungin raitteja laput silmillä näkemättä mielenkiintoa ympärilläni? Onko asuinympäristöstäni tullut vähän kuin pakkopullaa, joka ei jaksa enää innostaa?

Lappeenrannan katuja olen tallannut siitä alkaen, kun opin kävelemään. Tässä kaupungissa olen syntynyt ja käynyt kouluni. Aikuisiässä tiemme erkanivat muutamaan otteeseen, mutta etärakkaus oli silti aina olemassa. Kunnes palasin uudelleen. Nyt ihan tositarkoituksella.

Ehkä kyse onkin siitä, että pitkäaikainen kaupunkisuhteeni on vain päässyt väljähtymään ja sitä pitäisi vähän viritellä. Hoivata ja huoltaa kuin vanhaa parisuhdetta. Jossain varmasti on vieläkin olemassa se lämminhenkinen karjalaiskaupunki, josta löytyy aidompaakin jännittävyyttä kuin tv-sarja Sorjosen fiktiivisessä maailmassa.

Pakkasin kesäkuisena päivänä kameran reppuuni ja päätin lähteä katsomaan kotikaupunkiani turistin silmin. Katsomaan, voisiko tuttu ympäristö minua enää mitenkään yllättää tai inspiroida. Lähdin etsimään Lappeenrannan kauneutta ja omaleimaisuutta, jotka olin jostain syystä kadottanut. Saisinko vanhan rakkauteni roihuamaan vielä uudelleen?

Tällaista antia muutama tunti kotikonnuilla synnytti. Vaikka rakkaudessani onkin säröjä, siltikin paljon sykähdyttävää löytyi. Olkaa hyvää, valeturistin kierros: iloista lomaa Itä-Suomessa, miun Lappeenrannassa.

Torirakkautta

Parhaiten Lappeenrannan karjalainen luonne tulee esille kesäisellä kauppatorilla. Mie ja sie värittävät kaupankäyntiä ja tuntemattomille kuuluu jutella. Pysähdy maistelemaan paikallista lihapiirakkaerikoisuutta vetyä tai atomia. Näitä mainioita piirakoita saat kesäaikaan myös satamatorilta, jossa tuntuikin olevan enemmän menoa kuin virallisella kauppatorilla.

Lappeenrannassa kannustetaan Saipaa ja syödään vetyjä.

Saimaa-rakkautta

Lappeenrantaa ei voi ohittaa puhumatta Saimaasta ja satamasta. Ja tietysti laivoista. Huurteisen voit siemailla Prinsessa Armadalla, mutta vesille et tällä paatilla satama-allasta pidemmälle pääse. Sen sijaan useampi venhonen vie sinistä Saimaata ihailemaan tai jos naapurimaahan halajat, m/s Carelialla pääset Saimaan kanavaa pitkin aina Viipuriin asti.

Lappeenrannan satama on rakkaassani ehdottomasti parasta.Lappeenrannan satamasta pääsee rantaraittia pitkin kulkemaan lapsiperheitä kiinnostavalle Hiekkalinnalle. Tosin kyllä noita hiekasta tehtyjä taideteoksia katsoo vanhempikin ihan mieluusti.

Satamasta lähtee kaunis ”laiturireitti”. Lapsuudessani nämä rantareunukset olivat törkyisää jättömaata.

Historiarakkautta

Lappeenrannassa ei paljoakaan vanhaa rakennuskantaa löydy, mutta onneksi kaupungillamme on edes yksi vanha alue Linnoitus. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin ruotsalaisten toimesta 1721 ja sitä jatkoivat myöhemmin venäläiset. Linnoituksesta löydät kaupungin merkittävimmät museot kuten Etelä-Karjalan museon, ratsuväkimuseon ja Lappeenrannan taidemuseon. Täällä sijaitsevat myös Suomen vanhin ortodoksinen kirkko ja Lappeenrannan kesäteatteri.

Minusta parasta Linnoituksessa ovat sen vehreät vallit, joilta on kauniit näkymät alas satamaan ja kaupungin silhuettiin. Tajusin yhtäkkiä, että nuo vallithan ovat mitä mainioin paikka kivuta kauniina kesäpäivänä nauttimaan kuohujuomaa lehmusten katveeseen.

Linnoitus ei ole vain ulkoilmamuseo. Siellä myös asutaan ihan oikeasti.

Rakastaa, ei rakasta – ryppyjä keskustarakkaudessa

Vai pitäisikö tässä kohtaa puhua jonkinlaisesta viha-rakkaussuhteesta. Onhan Lappeenrannan keskustassa toki jotain kotoisan viehättävää pikkukaupunkimaisuutta. Keltainen raatihuoneen rakennus pilkottaa ilopillerinä ja Marian kirkon puurakennus kirkkopuiston reunalla on sellainen perinteinen puukirkko keskellä kylää. Mutta.

Jotenkin vaan Lappeenrannan keskustan kaupunkikuva on hajanainen. Pääväylä Valtakatu on jäänyt ajastaan jälkeen, juuri valmistunut Marian aukio ammottaa tyhjyyttään ja pääosin arkkitehtuuri on joko rumaa tai tylsää. Tässä kohden rakkauteni vähän säröilee. Onneksi kesällä kaupungin vehreys paikkailee paljon.

Tätä puistoa kutsutaan Pusupuistoksi. Ei hassumpi paikka siihen hommaan.

Ruokarakkautta

En voi ohittaa yhtään paikkakuntaa puhumatta ruuasta, en myöskään kotikaupunkiani. Minusta Lappeenrannan paras ruokaravintola on ydinkeskustassa, vanhassa Wolkoffin kauppiassuvun talossa sijaitseva ravintola Wolkoff. Ihana miljöö ja fine dining tason ruokaa.

Lounaspaikaksi suosittelen Linnoituksessa sijaitsevaa Kehruuhuonetta. Erinomaiset salaatit ja loistava hinta-laatusuhde. Paikan nimi tulee muuten siitä, että talossa on aikoinaan sijainnut naisvankien kehruusali.

Ravintola WolkoffKehruuhuone

Kahvilarakkautta

Ja pakko on nostaa esille myös pari Lappeenrannan mukavaa kahvilaa. Kahvisalonkien ystävä viehättyy varmasti Linnoituksessa sijaitsevasta Majuskasta. Herkullisen kakkuvalikoiman lisäksi tarjolla silmäkarkkia.

Melko toisenlaista kahvilakulttuuria edustaa kaupungin kahviloiden uusi tulokas Kahvipaahtimo Lehmus Roastery. Satama-alueelle pienpaahtimon yhteyteen avattu kahvila on mukavan kierrätyshenkinen ja letkeätunnelmainen. Itsetehdyistä raakakakuista plussaa.

Majurskan talossa sijaitsee ihastuttava kahvila ja käsityöläisputiikkeja.Kahvipaahtimo Lehmus Roastery

Terassirakkautta

Minusta Lappeenrannan paras kesäterassi on ehdottomasti satamassa sijaitseva veden päälle rakennettu Kasinon terassi. Voiko terassia saada enää lähemmäs järveä? Kiva paikka seurata veneiden kulkua ja auringonlaskua varsinkin jos sää suosii.

Terassin vieressä on muuten vanha kylpylärakennus Lappeenrannan kylpylä, joka toimii myös hotellina. Hyvä majoitusvaihtoehto, mikäli etsit normaalista poikkeavaa hotellimajoitusta.

Toinen ulkoterassi, josta pidän kovasti on aiemmin mainitsemani Wolkoffin ravintolan sisäpihan terassi. Mikäli paikkaa ei tiedä, se jää helposti huomaamatta, sillä sen verran piilossa porttien takana tämä helmi sijaitsee. Mukava vanhojen puutalojen ympäröimä Pikku-Pietarin pihatunnelma. Juomaa terassille voi hakea pihan laidalta löytyvästä Wolkoffin viinikellarista.

Shoppailurakkautta

Valeturistin viimeisenä rakkauskohteena ovat Lappeenrannan shoppailupaikat. Kaupungin kattavin ostoskeskus on Iso-Kristiina, mutta koska en itse juurikaan perusta kauppakeskuksista, annan mieluimmin rakkaudenosoituksia parille puodille.

Ravintola Wolkoffia vastapäätä ydinkeskustasta on suloinen kivijalkakauppa Ideri. Pieni puoti täynnä taidetta onhan omistaja tunnettu akvarellisti Heli Pukki. Ideri kuuluu sarjaan ihanat putiikit, jotka ovat täynnänsä kaikkea hauskaa ja yllätyksellistä.

Toinen kiinnostava putiikkikokonaisuus löytyy Linnoituksesta samasta rakennuksesta kuin Kahvila Majurska. Usean huoneen verran käsitöitä ja lahjatavaraa.

Miten sitten kävi, roihahtiko kotipaikkarakkaus uudelleen? Kyllä ja ei. Löysin paljon ihanaa, tuttua ja turvallista, kaunista ja innostavaa, mutta samassa paketissa myös epäkohtia, joita tulee vaan sietää ja hyväksyä. Sopii kysyy, onko täydellisiä kaupunkeja olemassakaan? Paljon enemmän valeturistin vaakakuppiin jäi kuitenkin hyvää ja kaunista. Joka tapauksessa, Lappeenranta, mie siuta rakastan.

www.visitlappeenranta.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

 

 

 

Lappeenrannassa autot maan alle ja puisto päälle

Miten usein tuntuukaan, että kaupunkikuvaa suunnitellaan enemmän autojen tarpeista kuin ihmisten. Onneksi ajat muuttuvat. Parkkipaikan tilalle voi rakentaa vaikka puiston, kuten Lappeenrannassa.

Jokainen lappeenrantalainen tietää varmasti keskustan Vapaudenaukion, maakuntakirjaston, kauppakeskuksen ja toimistotalojen reunustaman alueen, mikä vielä parisen vuotta sitten oli vain ja ainoastaan kaupungin suurin parkkipaikka. Tasainen ja tylsä kenttä, sellainen kuin parkkipaikat nyt yleensä ovat.

Sitten Lappeenrannan kaupungin teknisellä puolella joku sai kuningasajatuksen. Laitetaan autot maan alle ja rakennetaan päälle puisto, asukkaiden yhteinen olohuone. Idea meni kuin menikin läpi kunnallisen organisaation jähmeässä koneistossa ja hiljattain juhlittiin uuden Vapaudenaukion puiston avajaisia.

Vapaudenaukion alle rakennettiin parkkihalli ja sen kannen päälle hienosti toteutettu viheralue. En tiedä onko puiston suunnittelu tehty pelkästään kaupungin oman henkilöstön voimin, mutta lopputulos on todella onnistunut.

puisto5puisto5puisto2puistopuisto2puisto6puisto4

Alue on jaettu erilaisiin istutusalueisiin, joiden välissä kiemurtelevat väylät ja käytävät liikkumista varten sekä nurmialueet ilmeisimmin oleskelulle. Mukavaa vaihtelua puistoon on saatu tekemällä maa-aineksella kumpuilevia korkeuseroja ja aaltoilevia muotoja. Mielenkiintoa puistoon on saatu myös vaihtelemalla lukuisten erilaisten pensaiden, perennojen ja puiden lajikkeita, värimaailmaa ja muotokieltä.

Vaikka kasvit vielä tässä vaiheessa ovat pieniä, ne näyttävät jo nyt upealta kokonaisuudelta. Rinteitä peittävät sadat erilaiset havut ja pikkupensaat, sinihopean ja vihreän eri sävyissä. Voin vain kuvitella, miten hieno lopputuloksesta tuleekaan kasvien saatua hieman enemmän kokoa ja tuuheutta.

kasvit2pensaat2penkitpensaat3pensaat5puisto8puisto4pensaat

Puiston suunnitteluvaiheessa kuultiin myös alueen asukkaita, joilta lähti toive patsaiden sijoittamisesta tulevaan puistoon. Ja niin myös tehtiin. Lappeenrannan teknillinen lautakunta hyväksyi taidehankinnat ja nyt muutama humoristinen ja hyväntuulinen patsas piristää ohikulkijan matkaa. Yksi patsaista, linnunluuranko, lukee kirjaa ja sen viereen on mahdollisuus istahtaa itsekin lukemaan, vaikka viereisestä kirjastosta haettua luettavaa.

patsaatkoirapatsaspatsaslukijapatsas2lukupatsas2

Pidin kovasti myös puiston kalustuksesta. Lehtikuviota muistuttavat penkit ja pöytäryhmät houkuttelevat puiston keskeisimmällä kohdalla, reunoilla pirteät punasävyiset puistonpenkit tarjoavat lepuutusta. Ja voipahan puistossa pelata vaikka pingistä tai lausua runoja esiintymiskorokkeella.

penkkipöytä ja penkitpenkki2penkki3

Minua viehätti myös taidokas ja mielenkiintoinen kivimateriaalien käyttö ja yhdisteleminen.puisto3kiveäkivetyksetkivet4kivet2

Lappeenrannan kaupunki on lähtenyt hienosti kohti eurooppalaista kaupunkisuunnittelua, jossa keskustaa kehitetään ihmisten viihtymistä parantaen ja suunnittelemalla keskustaa autottomampaan suuntaan. Asukkaana olen myös erittäin iloinen siitä, että kotikaupunkini on valmis satsaamaan ympäristön viihtyvyyteen huolimatta tiukasta taloudellisesta tilanteesta. Uskon vakaasti, että kauneus ympärillämme lisää aina hyvinvointiamme. Jokaisella noppakivellä ja angervopensaalla on vissi merkitys. Kiitos siitä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

Putiikkien helmiä Suomessa osa 2: Pulsan asema Lappeenrannassa

Mitä ihmettä? Ihmiset ajavat kahvittelemaan 25 kilometrin päähän Lappeenrannasta, vanhalle Pulsan asemalle jonnekin perähörkkölään. Kuulostaa täysin pimeeltä.

Niin kuulosti minustakin ennen kuin ensimmäistä kertaa joulun alla polkaisin autolla katsomaan mikä paikka tämä oikein on, josta puolet Lappeenrantaa oli alkanut puhumaan. Miten ihmeessä kukaan voi olla niin hullu, että perustaa yrityksen keskelle ei mitään?

Mutkikkaan maaseututien päässä tulijaa odottaa vanha asemarakennus, Pulsan asema. Jämäkässä vanhassa puutalossa on ajan patinaa ja kun astuu talon narisevista ovista sisään kohtaa tunnelman, jota harvoin enää missään pääsee kokemaan. Aika pysähtyy. Sekoituksesta mummolaa, pitsihuvilakulttuuria, talonpoikaisantiikkia ja tarkoin harkittua värimaailmaa on syntynyt puitteet viehättävälle kahvilalle ja inspiroivalle sisustuskaupalle. Täällä totisesti feng shuit ovat kohdallaan.

Pulsan asemarakennusMonta paikkaa kahvitteluun.pulsan asemapulsan asema2Pulsan asema13jääkalusto

Tarvittiin idearikas suomalais-sveitsiläinen pariskunta, joka teki parisen vuotta sitten rohkean ratkaisun ja osti jo jonkin aikaa tyhjillään olleen vuonna 1869 rakennetun asemarakennuksen sekä ympärillä olevat vanhat asemaväen asunnot. Toinen omistajista, Lasse Karjalainen, oli sydän syrjällä seurannut vanhan kotikylänsä arvokiinteistön rapistumista. Tässä kohtaa sydän toimikin tiennäyttäjänä ja perheen taival johti Joensuusta Lappeenrannan Pulsaan, jossa käynnistyi melkoinen remonttiprojekti.

Feenikslintu nousi tuhkasta ja vanhasta asemasta kuoriutui ihastuttava kahvila ja sisustuskauppa, joita emännöi Lassen vaimo Petra Karjalainen. Huoneita kierrellessä ei ole vaikea arvata että taustalla on ammattisisustaja. Petran kädenjälki näkyy hallitussa yleisilmeessä, mielenkiintoisissa sisustuksen yksityiskohdissa, kekseliäässä kalustuksessa ja koristelussa, silmää hivelevässä värimaailmassa ja sisustuspuodin kiinnostavissa tuotteissa. Täällä jos missä tunnelma puhuu. Seesteistä, rauhoittavaa, hauskaa ja oivaltavaa, mutta missään kohdin ei sorruta ylisöpöilyyn. Harkittua, mutta sopivan rustiikkista.

Sisustuskauppa on rakennettu mielenkiintoisesti. Tuotteista on tehty omia kokonaisuuksia, joita välillä luulee osaksi sisustusta, mutta lähemmin tarkasteltuna huomaakin niiden olevan myytävänä. Kauniita astioita ja tekstiilejä, lempeitä lahjatavaroita ja hellyyttäviä leluja: visualistia ja sisustusfriikkiä tämä kauppa totisesti ruokkii.

Pulsan asema5Pulsan asema11Pulsan asema7Pulsan asema9Pulsan asema17Pulsan asema6Pulsan asema4Pulsan asema3

Kahvilan ja sisustusliikkeen lisäksi Pulsan asema tarjoaa maaseutumajoitusta. Junanlähettäjän ja veturinkuljettajan puutalot ovat saaneet uuden elämän lämminhenkisinä majoitustiloina. Molempiin taloihin on remontoitu viehkot makuuhuoneet, keittiötilat ja kylpyhuoneet. Eteisessä asukasta odottaa rivi vaaleanpunaisia reinoja. Haluaisin heti asettautua taloksi, laittaa tohvelit jalkaan, sytyttää tulen pönttöuuniin ja käpertyä ruusukuvioisten tapettien katveeseen houkuttelevaan nojatuoliin. Maailmassa on onneksi vielä paikka, jossa kiirettä ei ole olemassa.

Pulsan asema16Pulsan asema14Pulsan asema15reinot

www.pulsanasema.fi

 

Samppanjaa muovimukista blogi nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

 

Putiikkien helmiä Suomessa osa 1: Ideri Lappeenrannassa

Vastapainoksi ostoskeskusten tasapäiselle tylsyydelle päätin nostaa blogissani esille eri puolilta Suomea löytyneitä persoonallisia kauppoja ja pieniä putiikkeja, jotka ovat omaleimaisella tuoterepertuaarillaan jääneet erityisesti mieleen. Tiedättekö, sellaisia hyvänmielen kauppoja, jotka pelastavat päivän ja saavat inspiroitumaan, usein myös sen sisällä piilevän shoppailijan.

Kestosuosikkini mielenkiintoisten putiikkien sarjassa on lappeenrantalainen Ideri, kirjaimellisesti oikea kivijalkamyymälä. Ideri sijaitsee yli 100-vuotiaassa Tashinin talossa, sen kivijalassa. Jos on talo ihana, ihastuttava on myös tämä pieni puoti. Oven pielessä tulijaa vastaanottavat vanhat puusukset ja kun astuu sisään tuntuu kuin siirtyisi suoraan keskelle kiehtovaa satumaailmaa. Vaikka kauppa ei ole suuren suuri, pöydät ja seinät rönsyilevät toinen toistaan mielenkiintoisempia tavaroita. Aluksi ei oikein tiedä mihin huomionsa kiinnittäisi, sillä niin paljon kaikkea ihanaa ympärillä on.

Ideri2IderiIderi tekstiilit

Seinillä seikkailevat tauluissa herrat Karhunen ja Kettunen ja koreista kurkkivat huopaketut, joita myydään vain hyviin koteihin. Siisteissä pinoissa odottavat ottajaansa akvarellikuvituksen saaneet tekstiilit ja pöydällä töröttävät taikasauvat, joilla pystyy myyjän mukaan taikomaan mitä vaan. Vai tarvitsenko sittenkin Hermosavuja-kynttilöitä, joiden etiketissä puhkuu punaisena vihainen jänis? Korttitelineissä nököttävät sen kymmenen sorttia herkullisia akvarellikortteja, joista tekisi mieli ostaa joka ainut. Luovuus ja mielikuvitus ovat tässä kaupassa päästetty valloilleen. Tulee kummallinen tunne kuin Iderin tavaroilla ja hahmoilla olisi oikeasti henki.

Näillä taikasauvoilla onnistuu taikomaan mitä vain.Ideri taikasauvatKotouttamista odottamassa. Vain hyvään kotiin.Ideri ketutHermosavuja-kynttilöitä tarvitaan, jos on käämit karrella.Ideri kynttilätideri kortit

Samalla kun Ideri on kaikenlaisten kummallisuuksien lahjapuoti, se on myös galleria. Puodin omistaja Heli Pukki on maanlaajuisesti tunnettu akvarellisti ja kuvittaja. Hänen tunnistettavaa kuvitustansa löytyy mm. liikkeessä myytävistä postikorteista, kalentereista, sisustustauluista, julisteista, tekstiileistä ja pituusmitoista, niin ja tietysti alkuperäisistä akvarellitauluista. Heli on julkaissut myös kirjoja: elämänmakuisia runokirjoja ja Uusi pieni -vauvakirjan, joka on kaikkea muuta kuin se totuttu vaaleanpunainen babyopus.

Iderin omistaja Heli Pukki valittiin vuoden 2016 postikorttitaiteilijaksi.Heli Pukki2Ideri pituusmitatIderi taulutNaulakko Iderin malliin.Iderin naulakko

Iderin Heli toteuttaa myös tilaustöitä. Voiko yksilöllisempää lahjaa kuvitella kuin vartavasten saajalle maalattu persoonallinen akvarellitaulu? Taatusti uniikki lahjavinkki vaikka kesän hääparille.

Iderissä kannattaa poiketa, jos Lappeenrantaan on asiaa. Täältä löydät mukavia tuliaisia ja hauskoja lahjoja. Kujeilevassa kaupasta saa lisäksi hyväntuulista palvelua.

www.ideri.fi

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Lappeenrannan upouusi teatteri rakennettiin erikoiseen paikkaan

Lappeenrannan ihka uusi kaupunginteatteri tuli korkattua. Sain etuoikeuden olla yksi 440 katsojasta, joka onnistui saamaan lipun teatterin ensimmäiseen ensi-iltanäytökseen. 22,7 miljoonaa maksanut teatteri sai kalleutensa vuoksi melkoista kritiikkiä kaupunkilaisten keskuudessa ja pitkään väännettiinkin kättä siitä, mitä kaikkea teatteriin olisi varaa rakentaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön taholta hanketta tuettiin neljällä miljoonalla eurolla, mikä on toiseksi suurin yksittäiseen kohteeseen suunnattu avustus veikkausvoittovaroista. Suurin ennakko-odotuksin nousin teatteriin johtavaa portaikkoa tähän uutukaiseen kulttuuripyhättöön.

Mielenkiintoista Lappeenrannan teatterissa on sen ainutlaatuinen sijainti uuden kauppakeskus IsoKristiinan yhteydessä, sen ylimmässä kerroksessa. Portaat teatteriin nousevat todellakin kauppakeskuksen käytävältä. Teatteri on tuotu lähelle ihmisiä, mikä kuulostaa hyvältä ajatukselta. Toisaalta arkistaako sijainti keskellä ostosmaailmaa teatteria liikaa? Halutaanko teatterilta kuitenkin edes hitunen arjen yläpuolelle nostattavaa glamouria? Mietinkin, millainen teatteri olisi noussut vaikkapa Lappeenrannan upeimmalle paikalle satamaan?

Lappeenrannan teatteriin noustaan portaita pitkin suoraan kauppakeskuksen käytävältä.Lappeenrannan teatteri2portaatIsoKristiina

Majoitusta tarvitsevalle teatteriin saapumisen tekee helpoksi sen käytäväyhteys viereiseen Sokos Hotelli Lappeeseen. Mietimme naisystävieni kanssa, miten mukava kokonaisuus matkailijalle tässä onkaan esimerkiksi viikonlopun teatterimatkaa ajatellen. Samalla teatterireissulla voi käydä ilman päällystakkia shoppailemassa, leivoskahvilla tai skumpalla ja syömässä. Naisena myös arvostaa sitä, että teatteriin pääsee hotellista muutamassa minuutissa talvipakkasellakin pikkukengissä. Ja kampauskin kestää 🙂

Takaisin ensi-iltaan ja ensikokemuksiin uudesta teatterirakennuksesta. Ehkä ennakko-odotukset olivat osaltani liian korkealla, sillä pienoinen pettymys kokonaisuus ikävä kyllä oli. Lainatakseni erään arkkitehdin mielipidettä, oliko tämä aloittavan ahtaajan konttikasa? Ensivaikutelma oli tylsähkö. Foliopaperia muistuttavat seinäpäällysteet ja männyn syykuvioita jäljittelevät laminaattilevyt (?) näyttivät vanhanaikaisilta, elleivät peräti halvoilta. Vaikutelmaa täydensivät punaiset samettiverhot ja valkoiset rypytetyt valoverhot.

Olihan Lappeenrannan teatterissa toki jotain mielenkiintoistakin. Katsomopuolen laatoista koostuvat sinisävyiset seinäpinnat toivat tilaan mukavasti eloa ja kaivattua teatteritunnelmaa. Äänentoisto oli myös erinomainen. Pienimmätkin kuiskaukset kuuluivat takariviin erinomaisesti. Pidin myös aulatilassa olleesta pronssisesta ratsukkopatsaasta, jossa oli hauska vapauden ja hulvattomuuden fiilis.

teatterin seinäLappeenrananan teatteri

Ensi-iltanäytelmänä oli Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin musiikkinäytelmä Kolmen pennin ooppera. Enemmän ”sirkushuveja” kaipaavana minun on ehkä paras olla arvostelematta näytelmää sen enempää. Sanottakoon nyt vain, että minusta se oli pitkäpiimäinen ja jopa puuduttava. Olisiko yhteiskuntasatiirin sijaan avajaisnäytelmäksi sopinut paremmin näytelmä, jossa olisi ollut enemmän iloa ja hehkua?

skumpat

Mutta menkää itse katsomaan. Lappeenrannan kaupunginteatteri on joka tapauksessa käymisen arvoinen ja kaupunki itsessään mukava viikonloppukohde kotimaan kaupunkimatkaajalle.

www.lprteatteri.fi

 

Samppanjaa muovimukista blogi on nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista