Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Firenze

Helmikuu oli kiirettä, Italiaa sekä ystäviä

Huh, helmikuu meni niin että hujahti. Vaikka se onkin vuoden lyhyin kuukausi, niin voin käsi sydämellä sanoa että nyt päivät loppuivat kesken.

Olen tähän asti ollut aika hyvä organisoimaan työt, arjen, perheen ja ystävät. Kuitenkin helmikuun aikana väsymys painoi sen verran pikkuisen hampaiden teon vuoksi, että huomasin tämän yhtälön olevan hieman haastavampi. Mutta pian koittaa helpotus, kun Matteo jää isyyslomalle ja itse pystyn keskittymään työntekoon – blogi päivittyy useammin ja aikaa riittää nyt bisnesjuttuihinkin ihan eri tavalla. Uusi nettisivu on viime silausta vaille valmis, ja työt voivat alkaa uudella volyymillä. Olen tästä tietenkin ihan superinnoissani.

Facebookissa kiertää tällä hetkellä viikon arkihaaste, jossa kuvataan arkisia juttuja. En ole tähän haasteeseen ottanut osaa, mutta toimikoon tämä blogiartikkeli hieman samankaltaisena arkihaasteena – miltä meidän helmikuu näyttikään?

Kuvat ovat perus kännykkäräpsyjä, lisää kuvia ja tarkempaa selostusta esimerkiksi Hollannin reissusta luvassa myöhemmin.

IMG_1610

Helmikuu alkoi Kölnin visiitillä.  Tapasin lounasdeiteillä Lempipaikkojani-blogin Jonnan ja Viherjuuriani-blogin Heidin – leidien suosittelema Kölnin belgialainen kortteli oli itselleni aivan uusi tuttavuus, ja ihan mainio paikka a) tällaiselle parkkeerausrajoitteiselle (löytyi helposti ajettava parkkitalo) ja b) Kölnin yleiseen fiilistelyyn. Olimme ainoat asiakkaat lounasravintolassa, ja omistaja jätti meidät odottelemaan kun läksi läheiseen Reween ostamaan vuohenjuustoa salaatteihimme. Olipahan ainakin tuore salaatti, ja hyvää olikin. Tsekatkaa Kölnin belgialainen kortteli, jos kaupunkiin satutte!

IMG_1628

Olen työskennellyt nettisivuni parissa helmikuun, ja tosiaan alkaa olla ihan pian valmista. Tauolla oli hyvä aika lähteä ajelulle Starbucksin Drive In -kaistalle, ja hakemaan vähän piristeitä. Kuppi kuumaa Düsseldorfin maalaismaisemissa Gerresheimin lähistöllä toimii aurinkoisena perjantai-päivänä just eikä melkein.

IMG_1661

Helmikuussa oli aikaa myös ajella Hollantiin. Tyttöjen reissu rajan taa Hollannin Sittardiin oli hauska, ja tämä pieni kaupunki josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan (mukaanlukien minä) oli yksi kuukauden piristeistysruiskeista (suomityttöjen viini-illan ohella tietenkin).

Pieni kaupunki, hyvät shoppailumahdollisuudet sekä 7,50€ maksava shampanjabrunssi. Hollantilaiset tykkäävät myös naamioida liköörishotteja vanukkaiksi, noita keltaisia ylläolevassa kuvassa.

IMG_1669

Saimme vieraita Italiasta, kun appivanhemmat saapuivat viihdyttämään pientä. Vierailimme Düsseldorfin keskustassa sijaitsevassa tv-tornissa, Rheinturmissa, tutkimassa kaupungin maisemia. Söimme hyvin ja isovanhemmat nauttivat pienen seurasta.

Sitten olikin aika meidän nousta vuorostaan Firenzen koneeseen, ja mennä paikan päälle järjestämään parin viikon päästä järjestettäviä hyvin pienimuotoisia hääjuhliamme! Tästä lisää hieman myöhemmin. Toscanassa meitä oli vastassa kevät, valo ja auringonpaiste.

IMG_1729

Ehdimme kaiken järjestelyn ohella viettää aikaa myös ihanassa Firenzessä, ja kävimme pyynnöstäni tutkimassa Piazza Santa Trinitalla sijaitsevan Salvatore Ferragamon näyttelyn. Matteo ja vauva tulivat mukaan, ja sen jälkeen siirryimme nauttimaan Italian herkuista eli pizzasta tietenkin. Kun italialainen palaa kotimaahansa, on suunta ensimmäisenä omaan lempipizzeriaan. Enkä minä sitä tietenkään pahakseni laita.

IMG_1779 IMG_1748

Paluumatka Italiasta sujui erittäin turbulenttisissa tunnelmissa, kun myrsky oli ottanut vallan Saksasta (ja suuresta osasta läntistä Eurooppaa, jossa Storm Doris ravisteli UK:sta rajulla otteella). Vauvan syntymän jälkeen olen alkanut havaita itsessäni hieman lentopelon merkkejä, eikä Dash 8 -potkurikoneet joilla Firenzeen lennetään varsinaisesti auta asiaa. Eikä se, että kyseisestä konetyypistä oli Amsterdamissa samaisena päivänä samaisessa myrskyssä murtunut laskuteline.

Täten toivotan mahtavaa maaliskuuta kaikille! Kiinnostavatko tämäntyyliset jutut matkaraporttien ohella?

Ristiriitainen suhteeni Firenzeen

Syyskuun loppu ja lokakuun alku kuluivat meidän perheellämme Toscanassa. Matteon kotipaikka sijaitsee aivan kuuluisan Firenzen kyljessä, joten luonnollisesti vietimme kaupungissa aikaa.

Sitä tosiasiaa ei poista mikään, että Firenze on järkyttävän kaunis kaupunki. Siinä on Kuopion tyttö ihmeissään joka kerta, kun niitä katuja astelee. Historiaa, kulttuuria ja mielenkiintoista arkkitehtuuria on joka puolella.

Viime aikoina visiittini kaupunkiin ovat kuitenkin vähentyneet, vaikka Italian reissujen määrä on pysynyt vakiona. Olen jäänyt tutkimaan Matteon kotikaupunkia Pratoa, tuota Euroopan pikku Kiinaksikin kutsuttua kaupunkia, vaellellut sen katuja ja tutustunut sen kauppoihin ja kahviloihin. Prato ei varmasti ole tämän planeetan mediaseksikkäin kaupunki, se on lähinnä tunnettu suuresta kiinalaisesta siirtokunnastaan ja teollisuudestaan (arvatkaas missä osa Made in Italy -kamasta tehdään?), mutta se on muuten hyvin tavallinen italialainen kaupunki. Ja siitä pidän.

Olemme viime aikoina käyneet paljon myös muualla Toscanassa ja lähiseuduilla, vaellelleet kukkuloilla ja tutkineet pieniä kyliä.

IMG_4456

IMG_4453

Kun aloin matkaamaan Toscanaan useita kertoja vuodessa, ihmettelin miksi Matteon sukulaiset ja kaverit käyvät niin harvoin Firenzessä. Eihän Pratosta mene kuin 20 minuuttia junalla Firenzen Santa Maria Novellan rautatieasemalle – eihän tuo ole matka eikä mikään. Vanhempieni luota menee sama matka julkisilla Kuopion keskustaan. Aloin tiedustella, että miksi näin – miksi yhtä kentiens maailman kauneimmista kaupungeista ei hyödynnetä enemmän? Italialaiset ovat tosin muutenkin melko lojaaleja omille kotikaupungeilleen, mutta moni nosti esille sen, että Firenze on liian täynnä. Rautatieasemalta alkaen joku yrittää tyrkyttää sinulle jotain, kadut ovat tukossa, kaupungin ydin on jotenkin epäaito.

Meidän brittiläinen ystäväpariskuntamme oli samaan aikaan Firenzessä lomalla, ja he olivat hieman ”pettyneitä” Firenzeen, vaikka sen kauneutta kehuivatkin. Ei ole satunnaisen matkailijan kuulemma helppoa löytää aitoa italialaisuutta kaupungista. Olen kuullut samaa muiltakin matkailijoilta.

IMG_4389

Minäkin olen turisti

Minä olen Italiassa turisti. Ei minua usein muut turistit matkoillani haittaa, jos jonkin kohteen haluan ehdottomasti nähdä. Firenze ei koskaan ollut reittisuunnitelmissani ennen Matteon tapaamista, mutta otetaan esimerkiksi Venetsia jonka halusin ehdottomasti nähdä. Olin kuullut sen olevan myöskin liian täynnä ja aivan liian turisti, mutta ehkä matalista odotuksistani johtuen paikka olikin kiva. Olihan siellä ihmisiä lokakuussakin, mutta Giudeccan saarella majoittuessani koin varmasti kaupungin parhaat palat. Siellä pääsi rauhoittumaan.

Ensi kerrat Firenzessä meni samalla tahdilla – ei minua kanssaturistit haitanneet. Halusin vain kuljeskellä ympäriinsä, nauttia fiiliksestä ja ruoasta. Ehkä aivan viime kerroilla minulle on kuitenkin tullut fiilis, että jään mielummin Matteon kotinurkille tai lähden esimerkiksi retkelle Luccaan tai Pistoiaan Firenzen sijaan. Siksi, että kaupunki on tosiaan melko täysi päiväsaikaan ja siksi, että kaipaan ”aidompaa” italialaisuutta. Firenzeen menen nykyään esimerkiksi näyttelyn tai illallisen vuoksi – jos pöytä on varattuna etukäteen. Tai tapaan ystäviä aperitivolla. Iltaisin kaupunki on muutenkin aivan ihana, eikä niin tupaten täynnä, mutta etenkin viikonloppuisin ravintolavaraus on oltava. Teen lähiaikoina pientä vinkkilistaa kaupungin ravintoloihin paikallisten näkökulmasta, tyypillisen italialaisen (voi kuulkaa kun se ruokailu osaa olla joskus tarkkaa puuhaa!) kanssa ravintoloita kolunneena.

Firenze oli ensimmäinen Italian ihastukseni, nyt muut paikat ovat menneet ohi

Firenze oli ensikosketukseni Italiaan, ensimmäinen kaupunki johon tykästyin – ja sieltä alkoi myös intoni tutustua maan kulttuuriin paremmin. Siitä on kuitenkin nyt tullut kaupunki, joka ei kosketa entiseen malliin. Osittain siksi, että haluan nähdä muutakin, mutta myös sen vuoksi, että haluan kokea jotain aidompaa italialaista. Katselen paikkaa kriittisemmin kuin ennen, ja se on saanut miettimään myös turismin varjopuolia – joskus upeat paikat ovat kertakaikkiaan vain liian täynnä. Firenzen kohdalla tilanne tuskin heti helpottaa, sillä esimerkiksi Emirates on taannoin avannut suoran, päivittäisen reitin Dubaista Bolognaan, joka palvelee Firenzeä kaupungin oman pikkuruisen kentän ohella. Firenzeen matkaaminen on myös idästä nyt helpompaa.

Olen ollut onnekas, että olen saanut nähdä myös paikallisemman puolen ystävien avulla Firenzestä, mutta haluaisin nähdä vielä lisää. Pienemmissä kaupungeissa paikallista eloa on helppo löytää, Firenzessä sen löytämiseen pitää nähdä vaivaa (Liza in London -blogin Liza on asunut kaupungissa, olisiko Liza sinulla kommenttia aiheeseen?).

Italiassa meteliä ja meininkiä kun riittää  – nämä meidän reissut eivät ole aina niitä rennoimpia lomareissuja. Ulkosuomalaiset ainakin tietänevät, mistä näissä reissuissa on kyse. Näin ollen on kiva käyttää maassa vietetty aika hieman rauhallisemmissa kohteissa väkijoukkoja vältellen. Kai sitä on matkaajanakin tullut muututtua, ja suuremmat kaupungit ovat vaihtuneet pienempiin, myös luontokohteisiin. Isot väkimäärät ahdistavat. En ehkä niinkään haaveile enää Firenzessä asumisesta, vaan asumisesta jossain pienemmässä kaupungissa sen ympäristössä. Lucca olisi ihana (menkää Firenzestä päivän reissulle Luccaan! Ja Pistoiaan!).

Firenzen matkaajan kannattaa ehdottomasti tutustua Girl in Florence -blogiin, jossa kaupunkiin muuttanut texasilaisleidi kertoo kokemuksiaan kaupungista. Blogissa paljon ravintolavinkkejä ja paikkoja, jotka vaan pitää tietää – hyvä suunnittelu on reissun A ja  O. Suomalainen Exploras on kirjoittanut myös ruokapaikoista kaupungissa. Tasty Travelissimo -blogissa vinkataan puolestaan suositun Toscanan haastajasta, naapurimaakunnasta Emilia Romagnasta.

Mitä kokemuksia teillä on Firenzestä? Oletko käynyt? Entä onko joku paikka ollut liian ”täysi” sinun makuusi?

Ennakkoäänestys ulkomailla: Firenze

Satuimme Italiaan sopivasti ennakkoäänestyksen aikana ja koska koen, että kansallisvelvollisuuden käyttämättä jättäminen on jokseenkin vakava asia, suuntasimme eilen Firenzen keskustassa sijaitsevaan Suomen konsulaattiin äänestyshommiin. Matteo ihmetteli kovasti, että pystyin äänestämään pelkällä passilla, sillä Italian vaaleissa ulkomailla äänestäminen onkin jo sitten monimutkaisempi juttu. Suomi nosti taas pisteitään Matteon silmissä ja suitsutusta sai osakseen asioiden yksinkertaisuus ja käytännöllisyys. Tähän minun täytyi lisätä että tämä äänestysasia on totta tosiaan toimiva, mutta muuten Suomi on kyllä hölmöjen sääntöjen ja niuhotuksen luvattu maa. Tietäisitpä vaan.

Olimme paikalla 12-13 aikoihin ja tähän mennessä ennen minua äänestäjiä oli käynyt noin 30 kappaletta. En osaa sanoa, millaista lukua odotin, mutta minusta se oli jokseenkin paljon. Lontoossa on aina paljon äänestäjiä liikkeellä enkä tietenkään samanlaista määrää Firenzessä odottanut, mutta konsulaatti oli auki klo 18 asti ja luku varmasti nousi tuosta vielä jonkin verran.

IMG_2099

IMG_2100

(Tämä blogi on hyvin kaukana poliittisesta blogista, mutta sanon silti aiheesta pari sanaa. Vaikka näin paljon maailmaa kiertäneen näkökulmasta, jotta pysytään joksenkin aihepiirissä. Blogimaailmassa äänestämisestä ja äänioikeuden käyttämättä jättämisestä on nimittäin käyty viimeaikoina vilkasta keskustelua, ja jokaiselle mielipiteen vapaus tietysti suotakoon. Mutta kehotan kaikkia miettimään kuitenkin muutamaa asiaa. Ensinnäkin sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää. Tiedätteko kuinka onnellisia monet maailman ihmisistä olisivat siitä, että he saisivat äänioikeuden? Onnellisia siitä, että he saisivat elää demokraattisessa, toimivassa valtiossa? En väitä, että Suomi täydellinen maa olisi, en todellakaan. Mutta on niitä paljon huonompiakin tuolla maailmalla nähty, sellaisia joissa tavan kansalaiset vaan voivat haaveilla vaikuttamisesta. Tietysti aina ei vain ole mahdollista äänestää, esimerkiksi ulkosuomalaisille paikan löytäminen voi olla hankalaa, tai mahdollisesti ulkomailla vietettyjen vuosikymmenten jälkeen ei vain Suomi ja sen politiikka tunnu kovin läheiseltä asialta. Nämä ovat mielestäni valideja syitä olla antamatta ääntä, asiat eivät ole koskaan täysin mustavalkoisia.)

Äänestykseni hoitui noin 15 minuutissa, jonka jälkeen olin valmis poistumaan Matteon kanssa keväiseen Firenzeen tutkimaan ravintoloiden tarjontaa. Oli lämmin, reippaasti yli 20 astetta, ja halusin syödä ulkona. Just because I can. Matteo kierrätti minua lempipaikoissaan syömässä, gelatolla ja kävimmepä vielä etnisessä ruokakaupassa ostamassa aineksia thairuoasta koostuneelle illalliselle. Kokkasimme anopille ja muulle perheelle thairuokaa, kiitokseksi siitä että he pitävät meistä taas huolta tämän viikon. Illallinen hieman venähti ja menimme nukkumaan vasta yhden aikaan yöllä. Myöhäiset illalliset, tykkään!

Onko teillä äänestyskokemuksia Suomen ulkopuolelta?

Vapaailta Firenzessä

Terveisiä Taipeista! Palasin Taiwaniin pienten vaikeuksien siivittämänä myöhään eilisillalla ja nyt minulla on vihdoin aikaa istua koneen ääreen ja palata blogin pariin (pahoittelut viivästyneistä vastauksista kommentteihin).

En voi uskoa että Italian reissuni on ohi – aika riensi sellaista vauhtia että sitä on hankala itsekään ymmärtää. Matka oli kokonaisuudessaan todella ihana, joskin hyvin kiireinen. Otimme Italianon kanssa viikon mittaan kuitenkin muutaman vapaahetken vain meille kahdelle ja lähdimme vaeltamaan pitkin Firenzen katuja, välillä pieniin ravintoloihin ja baareihin eksyen.

Tähän postaukseen minua motivoi niin ihanat iltakävelymme kuin myös Conde Nast Traveler, joka postasi Facebook-sivulleen linkin slideshowhun. Slideshown pääosassa 23 äärettömän kaunista kuvaa Firenzestä, ja niiden kautta pääsee helposti tutustumaan tähän kauniiseen kaupunkiin. Alla fiiliksiä vapaa-illaltamme, sen kummemmitta jäsennelyittä.

15:00-17:30

Illanviettomme alkoi Firenzen Hard Rock Cafesta menneenä torstaina kolmen maissa. Olin siellä odottamassa Italianoa saapuvaksi töistä ja koska minuulle tuli selittämätön himo syödä caesar-salaattia, päädyin HRC:een. Minulla on sääntö, että reissuillani syön paikallista ruokaa, mutta voin silloin tällöin tehdä poikkeuksen Hard Rock Cafen kohdalla. Nostalgiasyistä, olen aivan pienestä pitäen niissä reissuillani käynyt. Olen aina ollut kohtuullisen tyytyväinen Firenzen HRC:een, mutta viime torstaina palvelu ei vastannut yleistasoa. Olin yksin lounaalla vain kirja seuranani ja minun oli melkein mahdoton saada tilausta tehtya. He ilmeisesti luulivat minun odottavan lounasseuraa, vaikka tein selväksi että olin yksin. Yritin kahdesti saada tarjoilijan huomion itseeni, tuloksetta. Kolmannella kerralla päätin, että jos en saa palvelua nyt ja heti (ravintola ei todellakan ollut täysi), niin kerään tavarani ja lähden. Sain kuitenkin mukavan tarjoilijan luokseni joka otti tilaukseni vastaan. Sen verran kuitenkin olin käärmeissäni palvelusta, että emme Italianon saapumisen jälkeen jääneet enää HRC:n baariin drinkille vaan lähdimme muualle. Ja hyvä niin, löysimme nimittäin jotain paljon parempaa: gelatobaarin sekä oikein idyllisen katukahvilan Firenzen ytimestä.

IMG_9638

IMG_9672

IMG_9670

17:30-19:00

Gelaton ja viinilasillisen jälkeen lähdimme kävelemään rauhassa kohti Arno-jokea sekä Ponte Vecchiota, määränpäänämme kaupungin rauhallisempi puoli Ponte Vecchion toisella puolen. Ilta alkoi pikkuhiljaa pimetä auringon painuessa mailleen. Tämä on ehdoton suosikkiaikani päivästä – silloin mieli alkaa valmistautua iltaan, ja onpa valo mieleinen valokuviakin ajatellen.

IMG_9643

IMG_9654

IMG_9700

Ylitimme Arnon Ponte Vecchiota pitkin noin kello kuuden maissa. Muistin silloin, miksi yleensä välttelen tuota paikkaa: väentungos sillalla on jotain aivan käsittämätöntä. Kuitenkin heti joen toisella puolen alkaa turistien määrä vähentyä ja pienen kävelymatkan päässä löytyy kivoja ruokapaikkoja sekä paikallisempaa fiilistä.

IMG_9724

IMG_9725

IMG_9727

IMG_9738

Reitillemme osui myös muutama kiva pieni aukio, joilla sijaitsee hyvin viihtyisiä ruoka- ja juomapaikkoja. Alla kuvamaistiaisia Via Toscanellan varrella olevalta aukiolta, jossa myös sattui hauska tapaaminen. Tapasimme Italianon Espanjassa asuvan kaverin, eikä kumpikaan pojista ollut tietoinen että olivat samaan aikaan Firenzessä. Tämän kaverin vanhemmat omistavat lähistöllä ravintolan, syy miksi hän kulmilla oleskeli, ja odottamaton jälleennäkeminen monen vuoden jälkeen oli mukava juttu meille kaikille.

IMG_9741

IMG_9740

19:00-22:00

Seuraava kohteemme tuona iltana oli Piazza Santo Spirito, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä edellisesta kohteestamme. Se on mielestäni visiitin arvoinen kohde Firenzessä: Santo Spiriton aukio on täynnä pieniä kivoja kahviloita ja ravintoloita, annoksella paikallistunnelmaa maustettuna. Viime torstaina kanssamme samassa ravintolassa oli illastamassa joukko opiskelijoita, perheitä sekä afterworkilaisia muutaman turistin kera, mikä oikein kiva cocktail.

Noilla suunnilla liikkuessaan kannattaa kuitenkin katsella hieman ympärilleen ja käyttää aikaa ravintolan valitsemiseen – muutama Piazza Santo Spiriton ravintola on mainittuna Lonely Planetissa ja näissä paikoissa paikalliset olivat selkeä vähemmistö. Tuo Lonely Planet-maininta on sinänsä kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on hienoa, että ravintola tuossa opuksessa mainitaan. Mainosta ja kävijöitä tulee ravintolalle väistämättä lisää. Mutta sitten se toinen puoli, eli paikallisesta ravintolasta saattaa tulla turistinähtävyys ja omaleimaisuus katoaa. Kaksipiippuinen juttu tämä ja voisi olla blogipostauksen arvoinen ihan itsessään.

IMG_9742

IMG_9744

IMG_9743

22:00

Matka kävi Piazza Santo Spiritolta kohti kotia kymmenen maissa. Vatsat täynnä ja hyvillä mielin. Tällaisia iltoja kaipaan paljon: rauhallista kävelyä, pysähtelyä kadunvarsikuppiloissa ja ravintoloissa sekä Italian hyvää fiilistä. Kotimatkan varrelle osui vielä öinen Ponte Vecchio – kaunishan se on, ei siitä mihinkään pääse.

IMG_9766

Olen parhaillaan työstämässä hieman informatiivisempaa postausta Firenzestä, matkavinkkien muodossa. Tämä postaus oli ajatusvirtaa, tuo työn alla oleva postaus tarjoaa enemmän asiapitoisempaa juttua. Tykkäättekö te Firenzestä?

Kun saavuin ensi kertaa Firenzeen // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Muistellaanpa IG Travel Thursdayn kunniaksi tänään hieman menneitä ja ensimmäistä visiittiäni Firenzeen. Muistan sen visiitin nimittäin erittäin hyvin. Se oli myöhä syyskuinen iltapäivä, kun frecciarossa-niminen juna toi meidät Milanosta Firenzen Santa Maria Novellan rautatieasemalle. Olin sinä samaisena aamuna lentänyt Milanoon Kuopiosta ja tapasin Matteon Malpensan lentoasemalla, tarkoituksenamme viettää muutama viikko Toscanan auringon alla. Milano valikoitui tapaamispaikaksi siksi, koska Matteo oli Milanossa asuvan ystävänsä kanssa reissussa ja he olivat palanneet Milanoon edellispäivänä. Ja minä halusin nähdä edes vähän Milanoa (vaikka sinne palasinkin muutaman viikon kuluttua tästä päivästä).

En ollut koskaan aikaisemmin tavannut Matteon perhettä, joten reissu oli monella tapaa jännittävä. Se oli tavallaan myös ensimmäinen kunnon kosketukseni Italiaan – olin siellä muutaman kerran käynyt vuosia sitten mutta lähinnä pikkukaupungeissa Ranskan Rivieran läheisyydessä ja hyvin pikaisesti.

Kuvasin reissulla ahkerasti ja postasin otoksiani instagramiin, joten instagram-otokseni havainnoivat tätä lyhyttä pohdintaa siitä, miten Firenzeen niin kovin paljon tykästyin.

photo 3-25

Tuolta Firenzen rautatieasemalta suunnistimme Matteon vanhempien kotiin hieman kaupungin ulkopuolelle, otimme auton ja ajoimme Firenzen keskustaan. Tässä vaiheessa myönnettäköön että en ollut tehnyt kotiläksyjäni eli ottanut juuri mitään selvää kohteesta etukäteen ja siten Firenze oli minulle täysi kysymysmerkki. Olin pikaisesti hankkinut hieman lisätietoa Ponte Vecchiosta sekä Duomosta, mutta siinäpä se.

Nopeasti minulle kuitenkin valkeni että Firenze oli kaupunki, johon ihastuisin palavasti. Vaikka olen matkustanut paljon ja nähnyt matkoillani yhtä sun toista, en ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista kaupunkia. Ajoimme ensi töiksemme ylös Piazzale Michelangelolle, josta aukesi upea näköala kaupunkiin auringon laskiessa. Firenzen kulttuuri, arkkitehtuuri ja pienet kujat skoottereineen tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ja se Duomo. Sille eivät kuvat eivät tee oikeutta – se on nähtävä itse. Firenze on mielestäni niinsanottu pienisuuri kaupunki. Kaupunki, jossa on tekemistä ja näkemistä olematta kuitenkaan mikään suuri metropoli. Ja kun Italiassa ollaan, ruoka on ihan oikeasti hyvää kun tietää minne mennä ja mistä etsiä.

photo 1-34photo 4-18

Minulle tuli Firenzessä heti hyvin kotoisa olo. Sellainen olo, jota en ole koskaan Lontoossa kokenut, en edes silloin kun siellä kävin kauan ennen kuin olin tietoinen siitä että sinne tulisin joskus muuttamaan. Saattaahan se kotoisa olo toki johtua siitä että Matteo on kaupungista kotoisin, tiedä häntä. Tai sitten siitä, että yleisesti ottaen pidän kovasti italialaisesta elämänmenosta. Tai vaihtoehtoisesti siitä, että Firenze oli tavallaan ensi kosketukseni italialaiseen elämään ja kulttuuriin. Oli miten oli, koin kaupungin heti omakseni, mikäli niin voi sanoa. Olen palannut Firenzeen neljä kertaa tuon syyskuisen reissun jälkeen, eikä viiden visiitin perusteella tietenkään voi tietää millaista siellä olisi asua. Mutta silti minä uskon, että siellä viihtyisin erittäin hyvin. Kielenkin oppisi nopeasti kun olisi pakko.

photo 5-8photo 2-36

Perustelisin vieläkin paremmin sen, miksi Firenzestä pidän mikäli suinkin vain osaisin. Mutta kun en oikein enää tätä paremmin osaa – nuo aiemmin kuvailemani jutut nimittäin sopisivat moneen muuhunkin italialaiskaupunkiin. Tiedättekö sen tunteen kun jossain kaupungissa vain on se juttu? Ja sen tunteen, kun tietää palaavansa tuohon kaupunkiin takaisin ilman sen kummempaa syytä?

Maailma on täynnä kauniita kaupunkeja joissa on kiva käydä, mutta joskus ne eivät sen kummemmin sytytä. Joihinkin asioihin ei oikein löydy järkiperäisiä vastauksia, mutta ei niihin toisaalta aina tarvitsekaan löytyä. Minulle kaupungista, josta tiesin hävettävän vähän, tuli kaupunki joka vei sydämeni aivan täysin – eräällä miehellä on tässä luultavasti näppinsä pelissä, muttei sekään kokonaan selitä Firenzen lumoa.

Kertokaahan te nyt vuorostanne, mitkä ovat teille tällaisia kaupunkeja joista jostain selittämättömästä syystä tykkäätte?

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.