Browsing Category

Portugali

Portugali Sintra Unesco

Penan palatsi: yksi Portugalin seitsemästä ihmeestä

9.5.2023

Portugalin Sintrassa sijaitseva Penan palatsi on paljon hienompi kuin mitä pelkän nimen perusteella voisi olettaa. Kyseessä ei suinkaan ole mikään lähiön räkälä (kuten kaverini luuli), vaan todella värikäs ja kaunis palatsi, jonka yksityiskohdat lumoavat taatusti jokaisen kävijän. Ja kävijöitä palatsissa riittää. Siksi vierailuun kannattaakin valmistautua etukäteen.

Sintran kaupunki on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja sen satumainen tunnelma vetää puoleensa kävijöitä ympäri maailman. Sintra tuntuu tarjoavan jokaiselle jotakin ja siksi kaupungissa viihtyvät kaikenlaiset kulkijat reppureissaajista turistiryhmiin ja luontomatkailijoista pariskuntiin! Sympaattisten mukulakivikatujen täyttämä kaupunki myös sykkii elämää ja se tarjoaakin linnojen lisäksi myös palveluja, ja kaupungista löytyy lisäksi useita matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kahviloita.

Penan palatsi

Sintran ehdoton helmi on sen kuuluisin linna, Penan palatsi, josta löytyy kuvia valehtelematta jokaisesta turistikaupasta. Palatsin nimi ei juonnu (epäromanttisesti) kenestäkään Pentistä tai hänen lempinimestään, vaan Palácio da Pena on saanut nimensä samalla paikalla sijainneelta keskiaikaiselta kappelilta, joka oli nimetty paikallisen kallioiden (penha) suojelupyhimyksen mukaan.

Penan palatsi on nimetty yhdeksi seitsemästä Portugalin ihmeestä. Muut ovat: Guimarãesin linna, Óbidosin linna, Alcobaçan luostari, Batalhan luostari, Hieronymites-luostari ja Belémin torni.

Nykymuotoinen palatsi on peräisin 1800-luvulta, jolloin kuningatar Maria II:n taiteilijapuoliso prinssi Ferdinand II teetti vuosikymmeniä ränsistyneeseen luostariin täydellisen restauroinnin ja rakennutti samalla uuden linnan. Työ valmistui vuonna 1854, ja lopputulos on mieletön: vielä tänäkin päivänä linnan ulkoasu ja yksityiskohdat kiinnostavat vierailijoita ympäri maailman.

Linnan keltaiset ja punaiset muurit ja tornit toimivat hyvänä kiintopisteenä, sillä ne näkyvät tulijoille jo kilometrien päähänt. Hyvällä säällä linnan kerrotaan näkyvän selvästi jopa Lissaboniin asti – ja tämä on syy, jonka takia linnasta aikoinaan haluttiin mahdollisimman värikäs. Lähemmäs tultaessa myös muut värit, kuten sininen, liila ja valkoinen sekä upeat koristelut ja yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa.

Linnakaupunki Sintra

Sintraa ei suotta kutsuta linnakaupungiksi. Kaupungissa on valtavasti nähtävyyksiä, ja Penan palatsin lisäksi sieltä löytyy muun muassa Maurien linna (Castelo dos Mouros) 800-luvulta ja lähes yhtä vanha Sintran kansallispalatsi (Palacio Nacional). Lisäksi pienempiä linnoja ja palatseja riittää runsain määrin.

Me olimme varanneet Sintran vierailulle aikaa vain puolisen päivää, joten ehdimme kiertää vain Penan palatsin. Suosittelen kuitenkin varaamaan kaupunkiin päivän tai kaksi, jolloin ehtii rauhassa kiertelemään alueen muitakin kohteita.

Vinkit vierailulle Penan palatsiin

1. Varaa lippu ajoissa. Itse hieman vastustelen, jos liput pitää ostaa ennakkoon (sillä koskaan ei voi tietää, mitä minäkin päivänä oikeasti haluaa tehdä), mutta Penan palatsiin liput toden totta kannattaa varata ajoissa! Paikan päällä lippuja myydään rajoitetusti (monesti loppuvat iltapäivään mennessä), ja lippuja laitetaan sitä mukaa myyntiin, kun palatsista poistuu porukkaa. Sanomattakin selvää, että tässä voi kestää. Paikan päällä jonot olivat myös todella pitkiä näin sesongin ulkopuolellakin, joten jonottamiseen kannattaa varata pahimmillaan useita tunteja aikaa.

2. Mieti, miten pääset huipulle. Penan palatsi sijaitsee kukkulan päällä, ja nousua kertyy mukavasti. Lipunmyyntipisteelle (jonka jälkeen on vielä vajaan puolen tunnin jyrkkä nousu ylös palatsille) pääsee busseilla ja tuktukeilla (Huom! Alle 7-vuotiaat eivät saa lain mukaan matkustaa tuktukeilla tai avonaisilla jeepeillä) – sekä ilmeisesti joskus myös hevoskärryillä, mutta tätä vaihtoehtoa kenenkään ei mielestäni pitäisi edes miettiä! Muutamalla eurolla voi kuitenkin ostaa jatkokyydin lipunmyyntipisteeltä ylös palatsille. Huomioitavaa on myös se, että huipulle ei voi ajaa omalla autolla, vaan se on pysäköitävä alhaalle kylään. Me lähdimme innokkaina kiipeämään alhaalta kaupungista ylös linnalle, mutta luojan kiitos eräs latvialainen mies nappasi meidät kyytiimme puolivälissä matkaa. Kipuaminen oli nimittäin melko aikaavievää ja hikistä hommaa!

3. Pikkulasten kanssa pääset kaikkien jonojen ohi. Tämä oli mukava yllätys! Jos joukosta siis löytyy pikkulapsi, pääsee lipunmyynnissä ja palatsilla kaikkien jonojen ohi. Lapsiperheille on järjestetty jopa oma ohituskaistansa! Kieltämättä tuntui aika hyvältä, kun joukkomme, jossa oli pieniä lapsia, pääsi vauhdilla etenemään alueella. Kannattaa muuten huomioida, että sisälle palatsiin ei pääse rattaiden eikä kantorinkkojen kanssa! Lapset ovat kyllä tervetulleita, mutta portaiden, ahtaiden käytävien ja matalien kattojen takia kaikki ”ylimääräinen” pitää jättää sisääntulon yhteyteen.

4. Kerrospukeudu. Luin monesta eri lähteestä, että palatsilla saattaisi tuulla todella voimakkaasti, ja ylipäätään puhutaan siitä, miten Penan palatsilla sää on muuta Sintraa pari astetta viileämpää. Meidän kohdalla väite ei ollut tosi – hikoilimme koko vierailun ajan auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, mutta suosittelen silti ottamaan jotain lämmintä vaatetta mukaan.

5. Ota omat eväät mukaan tai varaa pöytä jostain muualta. Palatsin läheisyydessä sijaitsevat ravintolat ja kahvila ovat älyttömän kalliita ja tarjonta on heikkoa. Suosittelenkin lämpimästi pakkaamaan omat eväät mukaan ja nauttimaan ne palatsin kauniissa ympäristössä. Vaihtoehtoisesti voit myös varata pöydän Sintran keskustasta sijaitsevasta laadukkaammasta ravintolasta, josta saa ihan oikeaa portugalilaista ruokaa.

6. Jos mahdollista, välttele viikonloppua ja ole ajoissa liikkeellä. Penan palatsiin saapuu turisteja joka päivä, mutta viikonloppuisin homma kirjaimellisesti räjähtää käsiin. Jos siis mahdollista, kannattaa ajoittaa oma vierailu johonkin toiseen ajankohtaan. Palatsille kannattaa myös saapua mahdollisimman aikaisin, sillä iltapäivää kohden väkimäärä lisääntyy huomattavasti.

7. Varaa vierailuun aikaa. Penan palatsi on muutakin kuin itse palatsialue, ja se sisältää sisä- ja ulkotilat sekä puutarhat. Vierailtava alue on valtava, joten reissuun kannattaa varata useampi tunti aikaa, jotta kaikkialla ehtii käymään.

lapsen kanssa Portugali

Portugali on lapsiperheen unelmakohde – yhdellä miinuksella

23.4.2023

Loma ja pikkulapset saattaa kuulostaa mahdottomalta yhdistelmältä, mutta Portugali pääsi yllättämään positiivisesti! Reissuun mahtui monta positiivista kohtaamista paikallisten kanssa, ja ajattelinkin nyt kertoa teille syitä, miksi Portugali on lapsiperheen unelmakohde (ja lisätä loppuun myös poikkeuksen, joka vahvistaa säännön):

Alle 2-vuotiaiden kanssa pääsee kaikkialla jonon ohi. Tämä pätee niin lentokentällä kuin muualla Portugalissa. Ilmeisesti lentokentällä on tuo kahden vuoden ikäraja, ja muualla Portugalissa pääsee sitten jonojen ohi, jos on liikkeellä pienten lasten kanssa (emme saaneet mistään tarkkaa ikärajaa selville, vaikka koitimme udella). Positiivinen juttu, josta paikalliset muistuttivat meitä aina, kun siirryimme kiltisti jonon hännille. Esimerkiksi huippusuositulle Penan palatsille pääsimme kaikkien jonojen ohi: ensin lippujonossa, ja hetkeä myöhemmin pääsimme vielä monta sataa metriä pitkän jonon ohi suoraan linnaan. Ja tosiaan jonon ohi pääsi koko seurueemme, eivät vain lasten kanssa matkaavat. 

Kaikissa liikennevälineissä (gondolihissit yms.) tullaan innokkaasti auttamaan. Olen välillä kauhulla katsellut, miten vanhemmat taistelevat Suomessa rattaiden kanssa esimerkiksi paikallisbussiin: monesti kuski ei tee muuta kuin lähinnä murisee, jos hommassa menee liian kauan. Toista se on Portugalissa! Ihan sama, mihin liikennevälineeseen sitä yritti lapsineen tunkea (joko rattailla tai kantorinkan kanssa), aina oli useita ihmisiä tarjoamassa apuaan. Lisäksi istumapaikkaa tarjottiin aina lapsen kanssa kulkevalle – joskus jopa liikuttavan innokkaasti.

Lapset huomioidaan aina ja he ovat kaikkialle tervetulleita. Oli kiva huomata, ettei täpötäydessäkään ravintolassa tullut kiukkuisia katseita tai dramaattisia huokauksia, kun saapui lasten kanssa paikalle. Ja jos jollekin lapsista iski kiukku tai väsymys, siihen suhtauduttiin suopeasti paitsi henkilökunnan myös kanssaruokailijoiden osalta. Monesti myös henkilökunta tuli leikittämään ja hauskuuttamaan lapsia siksi aikaa, kun vanhemmat ja muut aikuiset tekevät tilaustaan. Kaikissa ravintoloissa, joissa kävimme oli myös syöttötuolit lapsille – ja useassa paikassa pystyi jopa valitsemaan, minkälaisen tuolin lapselleen haluaa: perinteisen syöttötuolin lisäksi saatavilla oli erilaisia pöytään kiinnitettäviä versioita.

Lapset kulkevat kaikkialla mukana – jopa yömyöhään asti. Edelliseen kohtaan viitaten pakko sanoa, että tämä tuntui aluksi oudolta. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä pikkulapsia ravintolassa, puistossa tai ostarilla puolenyön aikaan (joko täysi touhu päällä tai rattaissa retkottamassa). Toisaalta on taas tavallaan ihan kaunis ajatus, että lapset voi ottaa kaikkialle mukaan illallakin, mutta Suomessa joku olisi jo tekemässä lastensuojeluilmoitusta moisesta menosta.

Ja mikä tärkeintä, paikallisten ystävällisyys ja lapsirakkaus on aitoa eikä mitään lavastettua asiakaspalvelua. Reissun aikana seurueemme pikkupojat saivat ilmaiseksi leluja. Vähänkään jos jomman kumman sormi erehtyi osoittamaan jotain kivaa, niin heti oli joku lahjoittamassa sitä heille. Pari mummelia jopa halusi välttämättä maksaa parkkimaksun, sillä pojat olivat heidän mielestään niin suloisia. ”Tämä on lahja pojille”, mummot selittivät samalla, kun syöttivät kolikoita automaattiin.

No entäs se miinus? Se tulee lastenruuista. Valikoimat ovt todella pieniä verrattuna suomalaisiin kauppoihin, ja lisäksi lähes kaikki vauvanruoat ovat ällömakeita. Joissain valmisvelleissä ja ruuissa esimerkiksi on vanha kunnon Marie-keksi yksi ravintoaineista (tai ”ravintoaineista”)… Kannattaa siis varata reilusti ruokaa mukaan, mikäli lapsi on siinä iässä, että elää Pilteillä ja/tai Sempereillä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on eri maista lapsiperheen silmin? Entä oletteko törmänneet maahan tai paikkaan, jossa lapsista ei niin välitettäisi?

Portugali Serra de Aire

Moedan tippukiviluolissa aika ja paikka katoavat

20.4.2023

Käydessämme Serra de Airessa ihmettelemässä dinosaurusten jälkiä, päätimme yhdistää samaan reissuun visiitin Moedan tippukiviluolilla, jotka sijaitsivat noin vartin ajomatkan päässä. Moedassa meitä kiinnosti hyvän sijainnin lisäksi myös hauskat tarinat, jotka liittyvät luolien löytymiseen ja huoneiden nimeämiseen.

Moedan luolat löydettiin sattumalta vuonna 1971, kun kaksi metsästäjää jahtasivat kettua, joka pääsi luikahtamaan turvaan keskellä metsää sijaitsevaan luolaan. Hetken pohdittuaan uteliaisuus voitti, ja metsästäjät astuivat ketun perässä luolaan. Melko pian he huomasivat, että luolasto oli suuri ja siellä mahtui kulkemaan varsin helposti. Lisäksi he ihastuivat luolan kauneuteen: kirkkaana kimaltavaan veteen sekä patsasmaisiin kalkkikivimuodostelmiin.

Miehet pitivät löydön omana tietonaan useiden kuukausien ajan. He halusivat tutkia luolastoa ja sen kätkemiä aarteita aivan rauhassa. Lopulta miehet eivät kuitenkaan osanneet olla hiljaa, vaan sana taianomaisesta luolastosta alkoi levitä kyläläisten keskuudessa. Myöhemmin tieto kiiri geologeille ja speleologeille, jotka kiinnostuivat luolastosta toden teolla. Tästä alkoi myös vääntö luolan tarkoituksesta: tutkijat olisivat halunneet sen tutkimuskäyttöön, kun taas monen muun mielestä luolaa ja sen ympäristöä pitäisi suojella mahdollisimman tarkasti. Lopulta päädyttiin jonkinlaiseen kompromissiin.

Toinen mielenkiintoinen tarina liittyy luolaston osan nimeen. Tarinan mukaan alueelta kotoisin oleva rikas mies joutui syystä tai toisesta kävelemään yksin metsän läpi. Hänen kimppuunsa kuitenkin hyökättiin heti metsäosuuden alussa, ja roistot yrittivät viedä miehen vyötäröllään kantamansa kolikkopussin. Homma eskaloitui kuitenkin jonkinlaiseksi painiksi, jonka tuoksinnassa rikas mies putosi luolaan. Samalla hän sai napattua kolikkopussin itselleen, ja yhdessä he tippuivat syvälle luolaan. Kolikot levisivät ympäriinsä – suurin osa veteen, eivätkä ryöstäjät lopulta saaneet niitä. Jostain syystä rikas mies antoi vedessä olevien kolikoiden olla, ja samoja kolikoita löytyy Onnenjärvi-nimisestä huoneesta edelleen. Sen lisäksi monet turistit ovat heitelleet sinne omia rahojaan paremman onnen toivossa.

Me saavuimme Moedan tippukiviluolille vain hetkeä ennen sulkemista. Hieman jännitimme, ehtisimmekö kiertää luolan reilussa puolessa tunnissa, mutta oppaat sanoivat, että se riittäisi mainiosti. Eivätkä he kyllä väärässä olleet! Vajaan puolen kilometrin pituisen reitin kävelee nopeasti, vaikka miten jäisi kuvaamaan ja ihailemaan välissä.

Luolaan on saatavilla opastettuja kierroksia, mutta me päätimme mennä ilman. Sen sijaan kuuntelimme QR-koodien avulla luolaston historiasta ja luolien sekä tippukivien synnystä. Taustalla soiva rauhallinen musiikki yhdistettynä ihanaan viileyteen koko päivän ulkonaolon jälkeen saivat olon hyväksi ja rentoutuneeksi. Oli kiva jättää aivot hetkeksi narikkaan ja tutkailla lapsenomaisella innolla, mitä kaikkea luolastosta löytyisikään. Itselle jäi ainakin olo, että luolasto parani paranemistaan: jokaisen mutkan takaa löytyi aina vaan hienompia näkymiä ja turkoosimpaa vettä. Siksi harmittikin, kun kierros oli niin äkkiä menty. Teki mieli kääntyä ympäri, mutta aikataulusyistä jouduimme valitettavasti nousemaan takaisin maanpinnalle.

Oletko käynyt tippukiviluolissa maailmalla? Minkälaisia kokemuksia sinulla on niistä?

Portugali Serra de Aire

Dinosaurusten jäljillä Portugalissa

17.4.2023

Portugali on dinosaurusten maa ja sieltä onkin löydetty suuri määrä dinosaurusten fossiileja. Löydettyjä lajeja on erään lähteen mukaan 24, ja useimmat niistä ovat eläneet myöhäisellä jurakaudella. Me lähdimme aikamatkailemaan jurakaudelle Serra de Airessa, jossa sijaitsee dinosaurusten jalanjälkien luonnonmonumentti (Monumento Natural das Pegadas dos Dinossáurios da Serra de Aire).

Serra de Airen luonnonmonumentti on erikoislaatuinen paikka. Kallioihin on jäänyt jälkifossiileja, kun alueella aikoinaan liikkuneiden dinosaurusten jäljet ovat painautuneet matalan meren rantamutiin ja hautautuneet sedimenttiin. Vuosien saatossa jäljet ovat kivettyneet, kunnes merenpohja on noussut ylös rantakallioiksi ja jäljet ovat paljastuneet veden alta.

Noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Lissabonista sijaitseva Serra de Aires oli aiemmin matala rannikkoalue. Eurooppa oli tuolloin vielä yhteydessä Pohjois-Amerikkaan muodostaen supermantereen, joka tunnettiin nimellä Pangea. Iberian ja nykyisen Kanadan välissä oli matala meri kirkkaine lämpimine vesineen, mikä edisti kalsiumkarbonaatin saostumista kalkkikivestä ja suosi koralliriuttojen muodostumista. Ilmasto oli kuuma ja kostea ja siksi myös kasvillisuus oli runsasta. Näiden merilaguunien pohjalle kerrostui kalkkikivimutaa, jossa ohikulkeneiden eläinten jalanjäljet ​​olivat helposti havaittavissa.

Jäljet peittyivät uusilla sedimenteillä, jotka myöhemmin muuttuivat kalkkikiveksi, jonka louhinta myöhemmin mahdollisti dinosaurusten jälkien löytämisen.

Louhoksesta muistomerkiksi

Serra de Airen dinosaurusten jalanjälkien luonnonmonumentti perustettiin vuonna 1996. Kuten nimestä voi päätellä, se sijaitsee Serra de Airessa, ja se on erottamaton osa noin 20 hehtaarin kokoista Serras de Aire e Candeeirosin luonnonpuistoa.

Paikalla, jossa dinosaurusten jalanjäljet ​​ovat nykyään, oli aikaisemmin louhos. Kaikki muuttui heinäkuussa 1994, kun kolme louhoksen työntekijää löysivät dinosaurusten jalanjäljet kaivausten keskeltä. Löytö herätti luonnollisesti luonnontieteilijöiden kiinnostuksen, ja tehtyjen tutkimusten perusteella louhos muutettiin nykyiseksi muistomerkiksi.

Monumentti avattiin yleisölle maaliskuussa 1997. Vuonna 2002 paikkaan perustettiin lisäksi Jurassic Garden, jonka tavoitteena on esitellä vierailijoille ”dinosaurusten aikakaudelle” ominaisia ​​kasvitieteellisten ryhmien nykyisiä kasveja. Jalanjälkien ja puutarhan lisäksi puistosta löytyy päärakennus, jossa pääsee tutustumaan alueen elämään lyhytelokuvan avulla. Paikka on erityisen suosittu koululaisten keskuudessa, ja piha-alueelta löytyykin katajien ja lehtipuiden varjoon katettu eväsalue sekä useita ”tietoiskukylttejä”, joita on ripoteltu ympäriinsä noin kahden kilometrin pituisen reitin varrelle.

Serra de Airesta löytyy kaikkiaan 20 dinosauruksen jäljet, joista vanhimmat ovat 175 miljoonaa vuotta vanhat ja kuuluvat saurupodille, 30 metriä pitkälle ja 70 tonnia painavalle kasvinsyöjälle.

Lapsellinen ja ylihinnoiteltu luonnonmonumentti

Mielenkiintoisesta historiastaan huolimatta Serra de Airen monumentti ympäristöineen näyttäytyi meille melko lapsellisena ja turistisena kohteena pääsymaksuineen ja elokuvineen. Paikka on selkeästi suunnattu kouluikäisille, ja se näkyy muun muassa värikkäine taukotiloineen ja myytävine pehmoleluineen.

Parin kilometrin pituinen lenkki kiersi käytännössä myös samojen jälkien ympäri, eikä se tarjonnut missään vaiheessa vau-elämyksiä tai mitään uutta ja hienoa. Louhosmaisuus, kesken jääneet kaivaukset ja taustalla huriseva uudenkarhea ja jättimäinen tuulimylly hieman latistavat tunnelmaa. Me siis haimme puhtaasti luontokohdetta, ja sellainen tämä ei missään nimessä ollut. Taustatyöt oli siis tällä kertaa tehty todella huonosti (ja hieman turhan vauhdikkaasti), ja se kostautui.

Onneksi Serra de Airen dinosauruksen jalanjäljet eivät kuitenkaan ole ainoat laatuaan, vaan niitä pääsee ihailemaan ympäri Portugalia – ja monessa paikassa vielä täysin ilmaiseksi! Jälkiviisaana (ja asiaan paremmin perehtyneenä) suosittelisinkin mieluummin lähempänä Lissabonia sijaitsevaa Pedra de Muan luonnonmonumenttia, jossa dinosauruksen jälkiä pääsee katsomaan ilmaiseksi ja vieläpä kauniissa luonnonmaisemissa!

Oletko törmännyt dinosauruksen jälkiin Portugalissa tai jossain muualla?