Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Saksa

Sunnuntain viettoa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Kylläpä valkeni harmaana tämä sunnuntai. Aamulla satoi. Harmitti niiden puolesta, jotka järjestelivät kaupunkitapahtumaa.

Kävimme iltapäivällä katsomassa mitä on tarjolla. Ajatella!  Viikko vasta vierähtänyt ja jo löytyy tuttuja täältä.  Thomas, joka opetti meille  tanssia  muutama päivä sitten, soitti kavereidensa kanssa katutapahtumassa.

Thomas, tanssiopettajamme soittaa katutapahtumassa. Frankfurt an der Oder/Saksa

Sunnuntain katutapahtuma /Frankfurt an der Oder/Saksa

Täällä kuulemma pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Mielenkiintoinen havainto: Suomessa naiset yleensä kansoittavat kaikenlaiset opintopiirit ja harrastetapahtumat. Modern Theater Oderland -teatterissa oli lauantaina enemmän miehiä kuin naisia, tanssikurssilla oli viidestä kolme miestä ja tässäkin maalaa pääsiäismunia sen näköiset nuoret miehet, jotka Suomessa yhdistäisin enemminkin johonkin muuhun harrastukseen.

Pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Frankfurt an der Oder/Saksa

 

Eipä tapahtumassa ollut juuri tungosta. Varmaan ilma vaikutti siihen.

Syödähän pitää. Katutapahtuman muutama grillikoju ei houkuttanut, sillä sormet sinersivät kylmyydestä. Frankfurt an der Oderissa on paljon etnisiä ravintoloita. Yksi harvoista saksalaiselta kuulostava paikka osui silmiimme raatihuoneen torilla, Rathaus Keller. Se ei kuitenkaan ollut enää sen niminen. Kyltti oli enää jäljellä, mutta paikan nimi on Redo XXL. Nimikin avautui kun siellä tovin olimme istuneet. Siellä kilpailtiin ruoan syömisellä.

Mahani täyttyi 200 gramman Schnitzelistä, joka oli pienin tarjolla olevista vaihtoehdoista. Joku oli vetänyt 1, 3 kiloa eli 6,5 kertaa sen määrän.

Enpä ole aiemmin tällaista kilpailua nähnyt. Toivottavasti en näekkään. Aika vastenmielinen ajatus syödä kilpaa. Nimen saa taululle kun on syönyt lautasen tyhjäksi. Redo XXL/ Frankfurt an der Oder/Saksa

Frankfurt an der Oder/Saksa valmistautuu pääsiäiseen.

Redo XXL kellariravintoln seinälltä voi tutkia alueen historiallisia tapahtumia. Frankfurt an der Oder/Saksa

Illalla tietsikka imi meidät  ruutunsa ääreen. Pakkohan vaalivalvojaisiin oli osallistua. Skumppaa tietenkin siemailimme samalla kun seurasimme kahta ihmettä. Meinasi Rotkäppchen mennä väärään kurkkuun, kun näyttivät Naisleijonien matsin lopputulosta.

 

Modernia meininkiä teatterissa – Residenssielämä Frankfurt(Oder)

Vajavaisella kielitaidolla varustettuna ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä Saksassa teatteriin. Eilen kuitenkin menin. Kyseessä oli Elkes Frisiersalon – musikaali ja arvelin, että voin nauttia musiikista, vaikken muuta ymmärtäisikään. Niinhän siinä kävi. Vitsit menivät ohi. Ymmärsin DDR, Honecker ja muutaman muun vastaavan sanan. Sen verran kärryillä pysyin, että käännekohta oli vallankumous ja tapahtumat kampaamossa sijoittuivat aikaan ennen vuotta 1989.

Hauskaa oli seurata yleisöä. Porukka taputti, vihelsi, buuasi, lauloi välillä mukana,  ryysti kaljaa pullon suusta. Peräännyin minäkin vielä hakemaan baarista oluen, kun huomasin sen olevan teatterin tapa.

Vieressäni istunut vanhempi nainen nauroi katketakseen. Hän eli niin voimakkaasti mukana, että useamman kerran mietin, että ei se nyt noin hauskaa voi olla. Myöhemmin kävi ilmi, että lapsenlapsi oli rummuissa. Totta kai se oli hänestä hauskaa. Lapsenlapsi oli jo aikoja teini-iän ylittänyt, pussaili naisia, murjoi vitsejä.

Naapureitakin näin samalla. Teatteri sijaitsee samassa korttelissa kuin residenssi.  Jonon pituutta voi tarkastella residenssin ikkunasta. Eilinen näytös oli loppuunmyyty, kun yritimme saada siihen lippuja jo  alkuviikosta. Menin kuitenkin kysymään ja lippu löytyi. Samoin istumapaikka, vaikka olihan siellä sellaisiakin, jotka istuivat rappusilla.

Niin ne naapurit. Kun teatterista patatessani kaivelin avainta alaovella, ääni takanani sanoi, että hänellä on avain. Nuoripari oli kotiutumassa teatterista myös. Käytin tilaisuuden ja lähes koko aktiivisen sanavarastoni, kun astuin sisällä rappukäytävässä ensimmäiselle rappuselle:

”Vier und achtsich mal”.

Ehdin jo katua, että avasin suuni, kun näyttivät niin ällistyneiltä. Tämä käy minulle useasti Saksassa, ei juuri koskaan Espanjassa. Hetken päästä nuoripari repesi nauruun.  He ymmärsivät, että puhun jäljellä olevien portaiden määrästä. Arvelivat itse pääsevänsä vähemmällä, vaikka eivät olleet kuulemma laskeneet montako porrasta heidän asuntoonsa oli.

Kurkkaa ohjelma netistä, jos satut olemaan residenssissä tai muuten lähistöllä. Modernes Theater Oderland

Modernes Theater Oderland

Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

”Revolution” Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

Vaeltamaan – residenssielämää Frankfurt (Oder)

84 rappusta alas. Huonoja uutisia. Aurinkolasit unohtuivat residenssiin. Hyviä uutisia. Aurinko paistaa. Takasin ylös 84 rappusta ja saman verran alas. Kyllä se päivän liikunta tulee näinkin, mutta ajattelin kuitenkin kävellä seuraavan etapin Santiagon tietä. Täälläpäin nimi on  Jacobswege.

Piti kävellä Lebusiin, syödä siellä lounas ja tulla takaisin bussilla.

Eksyin Boossenin, joka nyt tarkemmin katsottuna on Jacobswegein varrella. Lebus sen sijaan ei ole.  Ruokapaikkoja ei ollut matkan varrella, joten tulin busilla takaisin Frankfurt an der Oderiin. Ei hassumpaa 1,70 eurolla aika kattava sightseeing-kierros.

Tämä seutu voisi olla hyvä vaelluskohde. Tai pyöräilykohde. Nyt ei ollut paljoa ihmisiä poluilla, mutta miten lie kesällä.

Katselin hieman lähistön majoitushintoja. Ne vaikuttivat kohtuullisilta. Ruoka on huokeaa, kympillä olen selvinnyt joka kauppareissusta. Aina puhutaan, että täällä ei käytetä kortteja. Ehkä paikalliset puljaavat käteisellä, mutta kyllä korttimaksu toimii. Ei ole vielä tullut eteen paikkaa, jossa ei olisi kelvannut. Ravintolahinnatkin ovat meikäläisittäin edullisia.

Tänne Frankfurt an der Oderiin pääsee helposti. Lento Berliiniin ja sieltä junalla Frankfurtiin. Lentoja saa usein tarjouksina, junalippu msksam kympin. Postasin aeimmin tuosta tulomatkastani tänne.

Muutamia kuvia matkan varrelta.

Jacobswege johtaa lopulta Santiago de Compostelaan. Tässä Frankfurt an der Oderin tien viitta.

 

Jacobswege johtaa lopulta Santiago de Compostelaan. Matkan varrella näkee maisemaa jos mitä. Frankfurt an der Oderista lähtiessa alkumatkalla on kaikenlaista röttelöä ja hylättyä teollisuuskiinteistöä. Melkein hirvitti, kun en tiennyt mitä tulossa on. Alueelle tyypillistä on se, että röttelön vierestä – jopa kiinni röttelössä – saattaa löytyä hyvinhoidettu rakennus.

Siirtolapuutarhoja kaiketi. Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Mahtaako tulla vielä paperilehti? Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

 

Parsa-aika (spargel) parhaillaan. Eipä vaan ollut avoinna tuo puutarha. Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Kyllä kelpaa tipun pesiä. Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Niityltä kuului määäääää Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

 

Kliestowin kirkko / Frankfurt an der Oderista muutaman kilometrin päässä/ Jacobswege

Kliestow – hyvä tässä on istua. Lähellä Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Boossen – hieno kaivonkansi /lähellä Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Lupaava näky, mutta ei ollutkaan avoinna. Nyt täytyy jo kääntyä takaisin Frankfurt an der Oderiin, kun eväät jäivät residenssille.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege – vain reilut 3000 kilometiä Santiago de Compostelaan.

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Olisi pyhiinvaelluspassi valmiina. Koska matkaan? Nyt ei ehdi, kun on töitä rästissä. Mutta ehkä joskus syssymmällä… Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

 

 

 

 

Pyhien polkujen kupeessa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Vähän väliä netti heittää ulos täällä residenssissä. Varmaan haluaa pitää huolta, että emme uuvu töissämme. Ensimmäisen kerran kun näin kävi, yritin löytää reitittimestä katkaisinta, onnistumatta. Onneksi fiksu kämppis älysi, että sitähän voi vetää töpselin seinästä. Ei tarvinnut tehdä edes sitä,  sillä jakorasiassa on katkaisin. Naps ja wifi toimii taas.

Näkymä residenssin olohuoneesta Oder-joelle. Liikenteeltään aika hiljaista.

Viikko on jo vierähtänyt näissä mukavissa olosuhteissa. Kaupungilla on vähänlaisesti houkutuksia, onneksi. Muutama museo ja kauppoja. Runoilija ja näytelmäkirjailija Heinrich von Kleist on syntyjään täältä. Hänen nimikkomuseonsa löytyy keskustasta. Muutama taidemuseokin on, niihin suuntaan ensi viikolla joku päivä.

Kaksoiskaupunki, Frankfurt an Oder ja Slubice.

 

Ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset.  Pyörällä voi halutessaan polkaista Itämerelle asti. Santiagon teistä innostuneet voivat talsia aina Santiago de Compostelaan saakka. Aikaa kannattaa varata, sillä matkaa on kolmisen tuhatta kilometriä.

Aika liikuttaja tuo Santiago. Sitä,  joka keksi Santiagon luitten luokse kävelyn, voisi kenties kutsua muinaiseksi personal traineriksi. Hänhän pani ihmiset tuhat vuotta sitten kävelemään kohti Santiagoa ja syömään tietynlaista ruokaa, ja homma jatkuu yhä.

Joku sitten kehitti myöhemmin kävelystä brändin simpukkoineen päivineen.  Santiagon simpukka lienee yksi tunnetuimmista vaellusreittien tunnuksista.

Pakkohan sitä oli vaelluspassi hakea Marien Kirchestä.

Simpukan kuvia löytyy sieltä täältä. Tämä Puolan puolelta. Slubicesta kulkee yksi kolmesta alueen reitistä.

Flirttitanssia oppimassa – residenssielämää Frankfurt (Oder)

Niin pientä kyläpahasta ei maailmankaikkeudesta löydy, ettenkö inspiroidu ympäristöstä. Täällä pienessä Frankfurt an der Oderissakin löytyy vaikka mitä. Kämppikseni, joka saapui maanantaina ja on muuten tosi mukava, huomasi residenssin vieressä olevan teatterirakennuksen seinällä  mainoksen. Tiloissa näyttää olevan monenlaista ajanvietettä: joogaa, musikaaleja ja tanssin opetusta.

Tanssista kun molemmat pidämme, niin tanssitunnille suuntasimme. Hienoinen epäilys kaihersi kylläkin. Mahtavatko olla paritansseja. Olen diskosukupolvea, enkä yhtään omimmillani oudon hikisen kavaljeerin kainalossa. Nimenomaan kainalossa, sillä olen pätkä ja useimmat tanssittajat yleensä paljon pidempiä.

No niinhän siinä kävi. Paritansseja tai ryhmäkainalointeja olivat.

Ensimmäiseksi harjoittelimme gavottia. Siinä koko porukka – tuona iltana kaksi miestä, kämppis ja minä – tarttui käsitaiverinkeliotteella toisiinsa ja välillä erottauduttiin kahdeksi pariksi.  Tämän tanssin aikana sain vapautuksen oikeasta ja vasemmasta. Jo kakkoskuvioon päästessä aktiiviseen sanavarastooni siirtyivät Fenster (ikkuna) ja Wand (seinä). En ole koskaan erottanut vasenta ja oikeaa, ellei ei ole kelloa ranteessa. Ei ollut.

”Einmal hin, einmal her, rund herum ist gar nicht schwer”, tahditti partneri.

Seuraavana vuorossa oli Bourrée,  alkuperältään ranskalainen paritanssi. Se oli ehdottomasti minun makuuni. Siinä koko porukka, opettaja mukaan lukien tanssi yhdessä kahta  suht helppoa kuviota. Koskettaa ei saanut, mutta flirttiä piti olla. Linkin videossa on mallia. Se oli vauhdikasta ja hauskaa.  Lisäksi tanssista löytyi se, mitä yleensä Suomessa tanssilattialta puuttuu: katsekontakti  ja inspiroituminen yhteiseen ilotteluun ilman mitään sivuajatuksia.

Skottitanssi, nimeä en muista, oli vauhdikas myös. Partnerillani oli liian pitkät kengänkärjet ja huonot refleksit, mutta herrasmiehen hermot. Ei  äännähtänyt kertaakaan. Vaelluslenkkareita ei saa kovin hyvin liikkumaan tanssilattialla. Mukaan residenssiin ei tullut edes sukkahousuja, joiden  avulla yleensä saa kehiteltyä kengistä kuin kengistä liukaspohjaiset tanssikengät.  Eräällä Pohjois-Karjalan reissulla lahjaksi saamani reinot pelastivat parketin. Sukkahousut nilkoista poikki ja venytys tossun yli. Kyllä luisti.

Illan ylimääräisenä numerona oli vuoristolaisgavotti. Siinä testattiin pysyykö käsivarret kiinni kropassa. Porukka taas käsitaiverinkeliotteeseen ja jonoon. Ensimmäinen jonossa riuhtoo vauhdin ja viimeisen pitäisi pysytellä mukana.

Residenssiin tulijoille ja miksei muillekin alueella vieraileville tiedoksi: joka toinen viikko tiistai-iltaisin klo 20 tanssiopetusta . Marraskuussa alkaneella tanssikurssilla osallistuija on ollut kolmesta kahdeksaantoista. Eilen meitä oli neljä.

Maittava ateria syntyy oudossakin keittiössä – residenssielämää

Sattuipa lähikaupan tarjoukset kohdalleen! Kesäkurpitsaa ”niedrigpreissiin” ja vielä salaattia ”knallerpreisillä”. Olen kehnohko kokki ja kehnous korostuu kun joudun outoon keittiöön. Mutta kesäkurpitsareseptini on pomminvarma. Se onnistuu keittiössä kuin keittiössä, mikäli saan lieden päälle. Niitä on sellaisiakin liesiä, joita ei noin vain saa lämpiämään. Kerran sattui kohdalleni sellainen kummitätini keittiössä Tanskassa. Hän asuu jonkin sortin senioritalossa.

Täällä Särön Oder-residenssin liedessä on kolmen vaihtoehdon nappulat. Sellaiset lapsuudesta tutut 1-3.

Käväisin lähi-Aldissa kurpitsaostoksilla. Nyt huomaan, että olinkin vahingossa ostanut parmesan-juuston liuskoina. Piti olla raastetta, mutta hyvin tuo suli siitä huolimatta.

Aldin juustohylly sai minut miettimään, onko täällä erilaiset rasvaprosentit kuin Suomessa. En löytänyt yhtään alle 20 %:n juustoa.

Kesäkurpitsareseptini

Lempparisilmälasit vaihdetaan kakkosvaihtoehtoon.

Kesäkurpitsat kuoritaan ja siivutetaan noin sentin paksuisiksi. Siivut kuivataan käsipaperilla ellei ole huomannut siivuttaa ajoissa ilmakuivumaan.

Miksikö kuivataan?

Siksi, että seuraavaksi ne laitetaan kuumaan oliiviöljyyn (lähiruokavaihtoehto rypsiöljy käy yhtä hyvin) ja jos kesäkurpitsasiivut ovat märät, öljy tekee keljun tempun. Se roiskii koko ympäristön. Vielä jo sattuu olemaan pinnoitetut silmälasit päässä, seuraavaksi on asiaa optikolle.

Kun kesäkurpitsat on saatettu onnellisesti pannulle, niiden annetaan ruskistua maltillisessa lämmössä.

Kun ne ovat sopivan ruskettuneita, laitetaan liesi pois päältä ja odotetaan hetki. Ei kuitenkaan liian pitkää hetkeä, sillä seuraavassa vaiheessa tarvitaan jonkin verran lämpöä sulattamaan parmesanraaste.

Jälkilämmöllä porisevaan pannuun lorautetaan soijakastiketta ja kesäkurpitsat kruunataan parmesanraasteella. Soijakastike ei saa kiehua, muuten siitä tulee venyvää. (Kokemusta on.)

Sitten vaan nauttimaan. Lautaselle jääneen mausteisen öljyn voi kaapia leivän avulla suuhunsa. Näin ei mitään joudu hukkaan eikä viemäriä tukkimaan.

 

 

 

Residenssielämää – Frankfurt an der Oder

Sunnuntaiaamu Frankfurt an der Oderissa. Istun täällä residenssissä ja ihmettelen, miten minä tännekin olen joutunut. Ikkunasta näkyy Oder-joki, jonka toisella rannalla Puola. Pöydällä makaa paikallisten kauppojen mainoksia ja kolmen nappulan radiossa tarinoidaan taukomusiikista päätellen jotain jännittävää.
Kolmenappulainen radio on ihastuttava. Kerrankin sopiva aparaatti teknostressistä kärsivälle. En ole varma onko laite oikeasti vanha vai retroa. Sen kanssa ei tarvitse temppuilla wifien  ja muiden asetusten kanssa. Yhdestä nappulasta määritellään aallot ja toisesta äänen voimakkuus. Kolmanteen en ole koskenut, kai silläkin joku funktio on.

Pitkään aikaan en ole matkoillani kokenut sellaista ylellisyyttä, ettei aamusta tarvitse rientää mihinkään. Yleensä reissuohjelma alkaa jo yhdeksältä, jopa aikaisemmin, ja jatkuu tukkiputkella kunnes jalat pettää. Nyt ei tarvitse lähteä mihinkään kahteen viikkoon, ellei halua. Saa tehdä duunia.

Nyt päästään siihen, miten olen tänne joutunut. Joutuminen ei ole oikea sana vaikkakin kuvastaa hyvin suomalaisen kulttuurin viestintätapaa. Oikeasti olen onnekas. Sain kahden viikon residenssiapurahan Jokesilta, Journalistisen kulttuurin kehittämiskeskukselta tänne Särön Oderin residenssiin.

Residenssissä on tarkoitus työskennellä, saattaa eteenpäin jotakin omaa projektia. Tänään on sunnuntai, lepopäivä ja käytän sen ympäristöön tutustumiseen. Huomenna alan paneutua Kekkosen päiväohjelmiin vuodesta 1956 eteenpäin. Tietenkin jatkan käsinkirjoitusharjoituksiani.  Huom. ei käsikirjoitus. Varmaan jossain postauksessani kerroin, että viime lokakuussa kyllästyin käsialaani ja päätin harjoitella joka päivä vartin verran oikein kynällä ja paperilla. Project ongoing. Tulokset hapuilevia.

Eilen kuulin Markilta, joka isännöi tätä Särön residenssiä, että useimmat hänen tuntemistaan runoilijoista kirjoittavat runonsa koneella. Suuri yllätys minulle! Olen kuvitellut, että runot jos mitkään kirjoitetaan käsin. No, minähän en runoista tiedä. Olen niin proosallinen, että jo aikoinaan kirjoituspiirissä minut vapautettiin runojen analysoinnista.

Tämän Särön Oder-residenssin omistaa saksalaisnainen, joka haluaa asuntoa käytettävän taiteellisiin tarkoituksiin. Aiemmin residenssi oli Berliinissä, mutta uusien vuokralaislakien tultua voimaan, Särö päätyi muuttamaan residenssinsä Frankfurt an der Oderiin. Työskentelyn kannalta varmaan parempi vaihtoehto, sillä kuka nyt voisi vastustaa Berliinin monia houkutuksia.  En muista aivan tarkkaan tuota lakimuutosta, mutta saman tyyppistä sääntelyä on ollut monissa muissakin kaupungeissa, johtuen siitä että turisteille tarkoitetut uudet alustat kuten airbnb vievät vuokra-asunnot paikallisilta. Käytännössä siis vuokra-asuntojen hinnat nousevat paikallisten saavuttamattomalle tasolle.

Näkymä Särön Frankrurt an der Oder residenssistä. Oder-joen vastarannalla Puola.

Särön Frankfurt an der Oder residenssin olohuone.

Huomenna täytyy suunnata jääkaapin täyttöön. Viikonlopun mainoksista on apua ostoslistan laadinnassa. Ihana kolminappulainen radio säestää. Särön Frankfurt an der Oder residenssi.

Särön Frankfurt an der Oder residenssin näkymä ruokapöydästä Puolaan.

Taiteilijan työpöydän takana oleva ikkuna antaa sisäpihalle ja 15 kerroksiselle tornitalolle. Särön Frankfurt an der Oder residenssi.