Hyppää sisältöön

Christa on nukkunut tuntemattomien luona New Yorkissa ja pelännyt skorpioneja aavikolla – nauttii nyt perhematkoista

Rantapallon päätoimittaja Inka Khanji
Inka Khanji Päivitetty: 15.05.2019
Aikuisiällä matkailuun hurahtanut Christa Koski matkailee useimmiten yhdessä miehensä ja kouluikäisten lastensa kanssa, mutta kokee miehensä kanssa yhdessä tehdyt matkat myös tärkeiksi.

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Christa Koski ja kirjoitan Traveldreaming-nimistä matkablogia. Kuten blogini nimikin kertoo, haaveilen matkustamisesta jatkuvasti.

Matkahaaveilu alkoi jo pikkutyttönä, vaikka ensimmäinen ulkomaanmatkani olikin vasta 10-vuotiaana ja sekin naapurimaahan Ruotsiin. Matkahaaveilu alkoi varmasti siitä, kun sain postikortteja eksoottisissa kohteissa matkustaneilta isovanhemmiltani.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Matkojen suhteen olen kaikkiruokainen. Tutuksi ovat tulleet niin kaupunki- ja rantalomat, omatoimi- ja pakettimatkat kuin kiertomatkatkin, lähellä ja kaukana.

Useimmiten matkaseurana on perheeni eli mies ja kouluikäiset lapset, mutta viihdyn maailmalla myös yksin. Olemme päässeet silloin tällöin kahdestaan miehen kanssa nauttimaan parisuhdeajasta, ja kyllä ne matkat ovat aina olleet todella rentouttavia ja onnellisia. Laatuaikaa vietän myös lasten kanssa kahdenkeskisillä matkoilla. Lapset muistelevat näitä matkoja vuosienkin päästä.

Mikä on ollut erikoisin paikka, jossa olet yöpynyt?

Nykyään teen aina taustatutkimusta varaamistani yöpymispaikoista ja yllätyksiä tulee todella harvoin.

Teini-ikäisenä ja parikymppisenä, kun matkabudjetti oli vähän toisenlainen, tuli koettua erikoisempiakin majoituksia, kuten muun muuassa bussin lattia. Erikoisin yöpymispaikka taitaa kuitenkin olla beduiinileirissä Negevin autiomaassa Israelissa, jossa olin rippikoululeirillä 15-vuotiaana.

Nukuimme beduiiniteltoissa hiekalle asetelluissa makuupusseissa. Meille kerrottiin, että hiekasta saattaa yöllä kaivautua kuumuutta pakoon menneitä skorpioneja, mutta ne kuulemma harvoin pistivät ilman ärsyttämistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kolmen viikon rippileiri Israelissa oli melkoinen kokemus eikä vähiten siksi, että lähdin sinne kahdestaan kaverini kanssa kuudenkymmenen ruotsalaisnuoren porukassa. Olin nähnyt isäni tilaamassa ruotsalaisessa lehdessä ilmoituksen kyseisestä rippileiristä ja ajattelin, että olisi hienoa kokea rippikoulu autenttisessa ympäristössä. Ihmettelen vieläkin, että vanhempamme oikeasti päästivät meidän tuolle seikkailulle.

TraveldreamingTraveldreaming
Christa Koski nauttii matkailusta monella eri tapaa, ja viihtyy maailmalla hyvin myös yksin.

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Erikoisin on varmastikin Brasiliasta useamman vuoden takaa. Olin vanhempieni kanssa kolmistaan matkalla ja he halusivat vierailla Nova Jerusalemissa, joka oli teatteri ja pienoismalli Jeesuksen ajan Jerusalemista.

Lähdimme matkaan Olindasta Fazenda Novaan, jossa Nova Jerusalem sijaitsi, hotellista saamiemme ohjeiden perusteella. Parin tunnin bussimatkan jälkeen olimme perillä, keskellä ei mitään, tyhjässä kulissikylässä. Paikka oli hieno ja saimme kaikessa rauhassa tutkailla mielenkiintoisia rakennuksia. Kun sitten alkoi olla aika lähteä takaisin Olindaan, kävelimme samalle pysäkille kuin jossa olimme jääneet pois bussin kyydistä. Bussia ei kuitenkaan kuulunut. Lähdimme kävelemään tietä tulosuuntaan, sillä muistelimme nähneemme pienen kylän tullessamme.

”Kylä” koostui bensa-asemasta, yhdestä talosta ja myyntikojusta. Siinä sitten yritimme selvitellä bussin aikatauluja parilta paikalliselta, jotka eivät puhuneet englantia. Olen lukenut jonkin verran espanjaa ja portugaliakin, ja yritin kommunikoida heidän kanssaan.

Sainkin selville, että oli pyhäpäivä eikä bussi Caruaruun, jossa olisi pitänyt vaihtaa Olindaan bussiin, kulkenut enää sinä päivänä. Ilta alkoi hämärtää. Bensa-asemalle ilmestyi kuitenkin lava-auto, ja meitä neuvoneet paikalliset hankkivat meille paikat sen kyytiin. Lavalla kyydissä oli muitakin: mies kanahäkin kanssa, toinen lintuhäkki sylissään, naisia vihannesröykkiöitä kasseissan ja pari lasta. Siinä sitten köröteltiin ja yritettiin keskustella uteliaiden paikallisten kanssa, jotka luulivat meitä amerikkalaisiksi eivätkä olleet koskaan kuulleet Suomesta.

Oletko joutunut matkoillasi tilanteeseen, josta luulit ettet selviä?

Olimme viime kesänä Madagaskarilla ja sademetsissä kiertelyn jälkeen siirryimme Île Sainte Marien saarelle paratiisimaisemiin. Olin ennen matkaa lukenut, ettei kohtalaisen lyhyt matka salmen yli ollut kaikista turvallisimmista päästä ristiaallokon vuoksi. Meille oli paikallinen matkanjärjestäjä valinnut pidemmän, mutta turvallisemman ylityksen. Meidät vietiin lautalle pienehköllä moottoriveneellä ja kaikille laitettiin tarkasti pelastusliivit päälle. Lautta vaikutti modernilta ja siistiltä.

Lautan lähtiessä kaikille jaettiin oksennuspussit, ja siinä kohtaa vielä vitsailtiin. Puolen tunnin kuluttua puolet matkustajista oksensi pusseihinsa. Kolmen tunnin matka tuntui ikuisuudelta, kun molemmilla puolillani oksennettiin jatkuvasti. Taisin olla yksi harvoista, joka ei oksentanut, vaikka lähellä oli minullakin. En ole ikinä ollut merisairas, mutta nämä ihmeellisen vellovat sivuttaiset aallot olivat kammottavia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
TraveldreamingTraveldreaming
Christa Koski matkailee mielellään niin lähi- kuin kaukokohteissakin. Euroopassa Kosken perhe on ihastunut muun muuassa Moselin ja Reinin jokilaaksoihin Saksassa.

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

En ole mikään hurjapää ja yleensä pelaan varman päälle. 20-vuotiaana nollabudjetilla tekemäni matka Kanadassa ja Yhdysvalloissa lienee kuitenkin matkoista hurjin, sillä koko reissu tehtiin yöpymällä hyvänpäivän tuttujen luona ilmaiseksi.

Ainoastaan ensimmäinen majapaikka oli suunniteltu etukäteen. Yövyimme ensin Torontossa au pairina olevan tuttumme isäntäperheen kellarissa ja sitten Hamiltonissa vaihtovuonna tapaamani opiskelukaverin tulevassa asunnossa. Hän oli menossa naimisiin parin viikon kuluttua ja hääparilla oli asunto odottamassa häiden jälkeistä aikaa.

Hamiltonista matka jatkui Niagara Fallsin kautta Uticaan, New Yorkin osavaltioon, jossa jälleen yövyimme entisen opiskelukaverini perheessä. Opiskelukaverin tunsimme lähinnä nimeltä.

Kaiken huippu oli, kun New Yorkissa päädyin kaverini kanssa täysin tuntemattoman naisen ystävän asuntoon. Olimme olleet New Yorkissa kaksi viikkoa ja majoittuneet tuttavan tuttavan luona Queensissä. Hänelle oli kuitenkin tulossa vieraita ja meidän piti etsiä viikoksi majapaikka pikaisesti. Minulta oli ensimmäisenä päivänä New Yorkissa varastettu käsilaukku rahoineen ja kaverillakin alkoivat rahat olla lopussa.

Kävimme Time Square Churchissä kuuntelemassa gospelia, ja siellä tuli puheeksi erään naisen kanssa, että etsimme majapaikkaa. Naisen kaveri oli lähtenyt matkoille kuukaudeksi ja oli jättänyt avaimet ystävälleen. Niinpä pääsimme Upper East Sideen ihan Keskuspuiston viereen pieneen yksiöön viimeiseksi viikoksi. Enää en moista uskaltaisi.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Erikoisin ja hienoin ruokakokemukseni oli malesiankiinalaisissa häissä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Opiskelin vuoden Yhdysvalloissa ja senaikainen malesialainen ystäväni kutsui minut häihinsä Malesiaan. Kaksipäiväiset häät useine seremonioineen olivat mieletön kokemus.

Juhlat huipentuivat toisen päivän iltana illalliseen hienossa hotellissa, jossa vieraat oli sijoitettu pyöreisiin isoihin pöytiin. Alkupalaksi oli paikallisittain erittäin hienoa ruokaa, haineväkeittoa. Minusta se maistui lähinnä nuudelikeitolta.

Illan aikana pöytäämme kannettiin mitä upeampia ruokia, jotka piti ottaa puikoilla pöydän keskelle asetetusta astiasta omalle lautaselle. Vaikka olin syönyt puikolla ennenkin, olivat nämä ruoat haastavia puikkosyötäviä, ja saimme toisen länsimaisen vieraan kanssa osaksemme paljon hymyileviä katseita. Kaikki oli todella hyvää, mutta en tunnistanut puoliakaan ruoista.

>> Lue lisää Kosken matkoista maailmalla Traveldreaming-blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Traveldreaming ja Ahmed Rasheed

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Matkablogien nojatuolimatkat

Uppoudu matkakertomuksiin! 7 seikkailua maailmalta, mitkä tuovat helpotusta matkakuumeeseen

Pia Pajunurmi

Yksin matkustamista hehkutetaan, mutta kaikille se ei sovi – suomalainen Pia: “Seurassa on huomattavasti mukavampaa”

Mirka Kallio

Suomalainen Mirka haaveilee talvista lämpimässä ja hitaasta matkailusta: “Minulla ei ole tarvetta käydä monessa paikassa”

Virpi Siekkinen

Nelikymppisen Virpin matkaunelmat muuttuivat tytärten aikuistuessa: ”Suuri haaveeni on jo kauan ollut yksin matkailu”

Lisää aiheeseen liittyviä artikkeleja