Budjettimatkaileva Anni säikähti pahasti thaimaalaisella lentokentällä – juuttui kengännauhasta liukukäytävään

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen tamperelainen matkabloggaaja Anni Aalto ja kirjoitan Rajatapaukset-matkablogia.

Olen aktiivinen luonnossa ja täydellinen matkakohde olisikin jossain lumihuippuisten vuorten äärelle patikoimassa ja ihailemassa maisemia. Viihdyn hyvin myös kaupunkiympäristössä ja etenkin värikkäät ja persoonalliset kaupungit ovat mieleeni. Mieluiten tallaan jalan ympäriinsä ihailemassa arkkitehtuuria ja katutaidetta. Matkustan useimmiten puolisoni Villen tai ystävien kanssa, mutten kaihda yksin matkailuakaan.

Kutsun itseäni mukavuudenhaluiseksi budjettimatkaajaksi eli pyrin matkustamaan säästeliäästi, mutta kuitenkin niin, etten yövy pelkästään hostelleissa tai valitse niitä kaikkein halvimpia lentoja, joihin kuuluu kolme vaihtoa ties missä. Pidän suunnittelusta ja fiilistelen matkoja hyvissä ajoin etukäteen melko perusteellisesti, ja teen paljon vertailua. Tutkin tarkkaan hinta-laatusuhteen ja huomioin etenkin majoituksen sijainnin ja sen, kuuluuko hintaan aamiainen. Hyödynnän majoitusta varatessa lähes aina jonkin tarjouksen, oli se sitten kampanja tai kanta-asiakasohjelma.

Tykkään myös seurailla matkakulujani ja raportoinkin matkojeni kustannuksista usein blogin puolella.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Halusin Toscanan matkalla kokeilla jotain vähän erikoisempaa paikallista ruokaa, joten päädyin firenzeläisessä kauppahallissa syömään lambredottoa eli lehmän mahalaukkua. Firenzeläisesti tyypilliseen tapaan keitetty mahalaukku tarjoiltiin sämpylän välissä karkeasti viipaloituna paloina kastikkeen kera.

Valitettavasti herkullinenkaan kastike ei pystynyt pelastamaan ruokailukokemusta, sillä lihan rakenne oli niin sitkeä ja jänteinen, että sitä oli kamalan vaikea syödä eikä suutuntumakaan varsinaisesti houkutellut jatkamaan.

Anni Aalto

Milloin sinua on pelottanut matkustaessasi?

Onnekseni näitä hetkiä on ollut hyvin vähän. Edellisellä Kreikan matkallamme olimme siirtymässä saarelta toiselle juuri Zorba-myrskyn lähestyessä aluetta, ja saarten väliä kulkeva lautta heittelehti aallokossa villisti ja horisontti vain vilahteli ikkunoiden takana. Kolmen tunnin lauttamatkan aikana aloin ihan oikeasti miettimään, selvitäänköhän tässä perille asti.

Oli tavallaan onnekasta, että tulin todella merisairaaksi, sillä se ainakin antoi jotain muuta ajateltavaa, kuten mistä saada lisää oksennuspusseja!

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi

Sloveniassa sain vihiä että Triglavin kansallispuiston alueella järjestetään varjoliitoa ja pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan. Lentoon lähdettiin noin kilometrin korkeudesta, kallion kielekkeeltä, josta käytännössä vain juostiin suoraan tyhjän päälle.

Kyseessä oli tandemlento, jossa mukana on kokenut ohjaaja ja tunsinkin olevani luotettavissa käsissä. Täytyy kuitenkin myöntää, että silti varsinkin lentoon lähtö ja laskeutuminen jännittivät etukäteen melko lailla. Maahan päästyäni koko juttu ei sitten tuntunutkaan enää yhtään hurjalta, vaan olisin lähtenyt uusinta kierrokselle vaikka heti!

Voin suositella kokemusta lämpimästi, lento oli huikea ja Slovenian vuorimaisemat antoivat sille täydellisen loppusilauksen.

Mikä on erikoisin turistihuijaus, johon olet törmännyt matkoillasi?

Täytyy alustaa tämä kertomus toteamalla, että tähän päivään mennessä en ole varma oliko kyseessä huijaus vai vain todella erikoinen tapa.

Indonesiassa Lombokin saarella minulle ja ystävilleni tarjottiin eräässä temppelissä mahdollisuutta syöttää kananmunia ankeriaille. Tarkalleen ottaen saatoimme halutessamme ostaa keitettyjä kananmunia, joiden avulla temppelin työntekijä yrittäisi houkutella temppelin alla kulkevasta putkistosta esille ankeriaita, sillä ne tuottaisivat meille runsaasti hyvää onnea – voiko tuollaisesta tarjouksesta kukaan kieltäytyä?

Saimme keitetyn munan tikun päähän ja veteen syötiksi. Vartin huljuttelun jälkeen pieniä ankeriaita todella ilmestyi paikalle, joten ainakaan se osuus ei ollut tuulesta temmattua, mutta en siitä onnesta tiedä.

Anni Aalto

Mikä on ollut pahin lentokenttämokasi?

Elettiin vuotta 2008 ja olin lähdössä vaihto-opiskelemaan Kanadaan. Olin matkustanut hyvin vähän ja menomatka Ottawaan oli kolmas lentomatkani koskaan, ja samalla myös ensimmäinen matkani yksin.

Tulevan vaihto-opiskelun ja yksin matkustamisen ansiosta olin jo valmiiksi jännityksen kourissa. Lisää stressiä aiheutti se, kun pari päivää ennen lähtöä huomasin etten vain yksinkertaisesti vaihtaisi lentoa Washingtonissa niin kuin olin kuvitellut, vaan minun pitäisi vaihtaa kokonaan toiselle lentoasemalle. Olin tuolloin vielä niin kokematon matkailija, ettei mieleeni ollut edes tullut jossain kaupungissa olevan enemmän kuin yksi lentoasema.

Kaikki sujui lopulta aivan mainiosti, mutta se jännityksen määrä oli jotain aivan uskomatonta. Olin niin hermostunut ja hikinen koko usean kymmenen kilometrin matkan lentoasemalta toiselle, että oli suoranainen ihme, etten joutunut ylimääräisiin turvatarkastuksiin.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin myös todeta, että kokeneempanakin matkailijana on helppo mokailla. Etenkin jos tykkää käyttää lentokenttien liukukäytäviä, suosittelen lämpimästi sitomaan kengännauhansa. Muuten voi käydä pahastikin, kuten itselleni meinasi käydä tammikuisella Vietnamin matkalla, jolloin vaihdoin lentoa Bangkokissa.

Avoin kengännauha jäi poistuessani jumiin liukuhihnan koneistoon, ja kompuroin liikkuvalla hihnalla koomisesti takaperin hetken, jonka jälkeen onnistuin jotenkin riuhtaisemaan itseni irti. Hetken luulin, että potkaisen kirjaimellisesti tyhjää, mutta siitäkin selvittiin kaikeksi onneksi helpotuksen ja sitä seuranneen naurunremakan saattelemana.

>> Lue lisää Aallon matkoista Rajatapaukset-blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Anni Aallon kotialbumi

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää