Suomalainen Emilia yllättyi Sveitsissä – hostellin sänkypaikka olikin riippumatto respassa

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Emilia Jaakkola ja kirjoitan Matkan varrella -matkablogia. Olen surkealla suuntavaistolla varustettu omatoimimatkailija, joka rakastaa spontaaniutta. Matkoilla tärkeintä ovat autenttiset kokemukset ja tarve päästä edes jollain tavalla kiinni paikalliseen kulttuuriin, oli se sitten illallinen paikallisten suosimassa katukeittiössä tai yöpyminen paikallisen luona.

Paras matka on sopiva yhdistelmä luonnossa seikkailua ja paratiisirannalla loikoilua. On vaikea nimetä yhtä maanosaa tai aluetta, jossa matkustaisin mieluiten. Joskus matkailen yksin, joskus puolison kanssa, joskus kavereiden kanssa, joskus hostelleissa, joskus viiden tähden hotelleissa. Minulla ei ole vain yhtä tapaa matkustaa.

Jos voisin, taittaisin kaikki matkat junalla. Rakastan junamatkustamista sen hitaasti vaihtuvien maisemien ja hauskojen tarinoiden myötä. Parhaat kohtaamiset syntyvät monesti junassa.

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Erikoisin lentomatkani oli matka Chicagosta Helsinkiin muutama vuosi sitten. Matkakumppanini oli lentoyhtiöllä töissä, minkä vuoksi meillä oli stand by -liput. Tämä tarkoitti sitä, että jos lento olisi varattu täyteen, me jäisimme pois kyydistä.

Paluumatka alkoi nihkeästi saadessamme tietää, että kone oli tosiaan täysi ja tulisi olemaan ainakin pari tuntia myöhässä. Lähtöön asti saimme jännittää, mahdummeko kyytiin. Lopulta pääsimme koneeseen, mutta koko yhdeksän tunnin lento meni ilman omaa istumapaikkaa.

Minulle ja uteliaalle luonteelleni tämä oli hauska kokemus, ja pääsin kurkistamaan lentoemäntien työn kulisseihin: istuin keittiössä nousun ajan ja heti turvavyön merkkivalon sammuttua minut passitettiin koneen toiselle puolelle business-luokan keittiöön.

Koomista oli, että tapasin business-luokan keittiössä myös entisen työkaverini, joka oli niin ikään tulossa lyhyeltä matkalta Chicagosta stand by -matkustajana. Koska kyseessä oli yölento, nukahdimme molemmat niihin todella epämukaviin penkkeihin, aivan kuin räsynuket. Muutaman tunnin kuluttua kaverini tuli herättämään minut ja sanoi, että jos haluaisin, pääsisin hänen kanssaan ohjaamoon.

Loppupuoli lennosta menikin kapteenia ja perämiestä haastatellessa ja upeista maisemista nauttiessa. Se oli paras lentokokemukseni ikinä!

Matkan varrella

Milloin sinua on pelottanut matkustaessasi?

Tästä päästään näppärästi elämäni hirveimpään lentomatkaan. Olimme lentämässä Manchesterista Philadelphiaan, ja heti Atlantin päälle tullessamme alkoi hirveä turbulenssi.

Kapteeni varoitti matkustajia turbulenssista, ja ajattelimme sen olevan tavalliseen tapaan nopeasti ohi. Kone kuitenkin jatkoi hyppimistä ja pomppimista monta tuntia ja jossain vaiheessa minua rupesi toden teolla pelottamaan.

Lentoemännät pysyivät tiiviisti omilla paikoillaan monista matkustajien pyynnöistä huolimatta, ikkunansuojat piti sulkea ja aina välillä matkustamo täyttyi kiljuista suurten, yllättävien pudotusten tullessa. Tiesin, että turbulenssi on arkipäiväinen juttu yläilmoissa, mutta siinä vaiheessa kun sitä oli yhtäjaksoisesti jatkunut yli kolme tuntia, alkoi pieni paniikki iskemään päälle.

Oli valtavan suuri helpotus kun turvavyön merkkivalo viimein sammui. Heti sen jälkeen poikaystäväni juoksi vessaan oksentamaan.

Kuka on ollut jännittävin matkoillasi tapaama henkilö?

En ole ihan varma onko jännittävä täysin oikea adjektiivi kuvaamaan tätä henkilöä, jonka kohtasin Roomassa, mutta kerrottakoon tämä tarina silti.

Olin Roomassa Interrail-matkalla yhdessä ystäväni Niken kanssa, ja illastimme Montin alueella. Viereisessä pöydässämme istui saksalainen herra syömässä yksin, ja illan mittaan hän pälyili pöytäämme ystävällisen näköisenä. Tunsimme tarvetta ottaa hänet mukaan keskusteluun.

Selvisi, että hän oli nimeltään Germanni. Nauroin silmät päästäni kuullessani tämän nimen – tapasimmeko juuri todella Germannin from Germany vai viilasiko hän meitä nyt linssiin pahemman kerran. Hauskan ja viinintäyteisen illan aikana Germanni kertoi meille tarinoita Roomasta ja kuljetti pitkin kujia kaukana turistikohteista.

En vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä Facebook-ystäväni Ger Mannin oikea nimi on.

Matkan varrella

Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Tämän samaisen Interrailin lopulla matkabudjettimme alkoi kiristyä, ja etsimme koko ajan edullisempia majoitusvaihtoehtoja. Reitillemme osui kuitenkin Sveitsin Interlaken, ja vaikka tiesimme sen ylittävän hintatasossaan ylivoimaisesti kaikki muut paikat, emme olleet valmiita jättämään sitä väliin.

Onnekseni löysin kuitenkin edulliselta vaikuttavan majapaikan. En voinut uskoa silmiäni, että mainiolla sijainnilla sijaitseva hostellli tarjosi sänkypaikkaa viiden euron hintaan. Olisi tietysti pitänyt heti ymmärtää, että jos koko reissun halvin majoitus on Sveitsissä, siinä täytyi olla jokin koira hauduttuna.

Paikalle saavuttuamme selvisi, että meillä ei ole huonetta ollenkaan, vaan hostellin aulassa sijaitseva olohuone ja sen riippumatot tulisivat toimimaan nukkumapaikkanamme. Hiljaisuuden tullen omaan riippumattoon kellahtaessa oli ensin mukava olo, mutta ei siinä melussa ja äärettömän epämukavassa asennossa oikeasti pystynyt nukkumaan.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Tämä kokemus liittyy Kaakkois-Aasiassa tekemääni reppumatkaan poikaystäväni kanssa.

Aloitimme matkamme Laosin pääkaupungista Vientianeesta. Siellä saimme ravintolassa kuulla paikallisen erikoisuuden olevan sammakkokeitto, ja pienen epäröinnin jälkeen rohkenimme uteliaisuudesta tilaamaan kyseisen annoksen.

Myönnettäköön, että sammakkokeitto ei ollut mitään makujen ilotulitusta, vaan maistui lähinnä pakasteseidiltä. Mausta tuli ihan omat opiskelujen alkuaikojen keitokset mieleen, eli en voi sitä suuremmin suositella.

>> Lue lisää Jaakkolan matkoista Matkan Varrella -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Emilia Jaakkolan kotialbumi

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää