Kuva: Mirka Kallio
Mirka Kallio

Suomalainen Mirka haaveilee talvista lämpimässä ja hitaasta matkailusta: ”Minulla ei ole tarvetta käydä monessa paikassa”

Mirka Kallio haaveilee useita kuukausia kestävistä matkoista ja talvesta lämpimässä, vaikka matkaileekin kesät kotimaassa.

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Mirka Kallio ja kirjoitan Rantapallossa Reason for Season -blogia. Perustin matkablogini tammikuussa 2012 Kaakkois-Aasian matkojeni innoittamana.

Aiemmin olen sanonut olevani reppureissaaja, mutta nykyään en halua määritellä itseäni matkailijana sen tarkemmin. Viihdyn yhtä lailla edullisimmissa hostelleissa kuin hienommissakin paikoissa. Olen matkustanut paljon niin yksin, kaksin kuin ryhmässäkin, ja kaikelle on mielestäni aikansa ja paikkansa.

Jos saisin vapaasti päättää, viettäisin jokaisessa matkakohteessani useamman kuukauden kerrallaan, sillä nautin siitä, että pääsen tutustumaan paikalliseen arkeen. Teen omaa työtäni läppärillä, joten pystyn työskentelemään eri puolilla maailmaa. Tälläkin hetkellä haaveilen siitä, että voisin viettää talven jossain lämpimässä maassa. Vaikka talvisin haikailen tropiikkiin, kesäisin tulee reissattua enimmäkseen kotimaassa ja etsittyä uusia paikkoja omasta kotikaupungistani eli Helsingistä.

Minulla ei ole tarvetta käydä mahdollisimman monessa paikassa, ja välillä palaankin samoihin paikkoihin monta kertaa. Jos omasta kotikaupungistakin löytyy jatkuvasti uutta, niin ihan varmasti löytyy jokaisesta matkakohteestakin. Minusta ei siis ole ollenkaan tylsää matkustaa kohteeseen, jossa olen aiemmin käynyt.

Olen loputtoman utelias ja innostun helposti yksityiskohdista, kuten yksittäisestä graffitimaalauksesta tai kauniista auringonlaskupaikasta. Aina ei tarvitse kokea mitään suurta ja ihmeellistä, vaan hyvinkin arkiset asiat ovat minulle tärkeitä. Arvostan matkoillani myös uusien ihmisten kohtaamista.

Oletko joutunut matkoillasi tilanteeseen, josta luulit, että et selviä?

Akuutissa hengenvaarassa en ole koskaan ollut. Yksi ikävä tilanne oli 12 vuotta sitten Keniassa, jossa jumituimme autoinemme tulvien keskelle Masai Maran liepeille. Joet tulvivat nopeasti niin paljon, että autolla ei voinut enää jatkaa matkaa niiden yli, ja tiet muuttuvat ajokelvottomiksi. Muutamaan päivään en esimerkiksi juurikaan syönyt, sillä emme olleet varanneet eväitä mukaan pähkinöitä lukuun ottamatta. Silloin mietin, saammeko ikinä apua ja pääsemmekö pois. Viimeisen haastavan joen ylityksen kohdalla automme jumittui keskelle jokea, mutta jostain ilmaantui lopulta paikallisia, jotka onnistuivat auttamaan meidät sieltä pois. Tilanne päättyi onnellisesti.

Kuumottavin lentomatka on ollut Bangkokin ja Istanbulin välillä. Koneemme kierteli ehkä pari tuntia Istanbulin yllä ennen laskeutumista, eikä tilanteesta tiedotettu mitenkään. Kun olimme laskeutuneet, ja matkustajat olivat jo nostaneet käsimatkatavaransa hyllyiltä alas, tuli yhtäkkiä kuulutus, että nostakaa tavarat takaisin, nyt lähdetään. Ei mitään muuta selitystä. Kaikki olivat olleet siinä uskossa, että olimme jo perillä määränpäässämme, mutta ilmeisesti olimme siinä kohtaa jollain toisella kentällä.

En ollut ainoa, joka mietti, onko koneemme kaapattu. Onneksi kaikki päättyi hyvin, vaikka koskaan emme saaneetkaan selitystä siihen, miksi teimme tämän ylimääräisen välilaskun tai miksi kommunikaatio koneessa oli niin epämääräistä.

En ole koskaan joutunut maailmalla esimerkiksi väkivallan uhriksi, mistä olen erittäin kiitollinen. Tiedostan, että kaikenlaista voi matkoilla sattua, mutta en halua elää elämääni pelossa, sillä yhtä lailla mitä tahansa voi sattua kotonakin.

Kuva: Mirka KallioMirka Kallio
Pienet asiat ja yksityiskohdat kuten graffitit saavat Kallion innostumaan. Hän korostaakin, että matkailun tarvitse olla aina suurta jännitystä.

Kuka on ollut jännittävin matkoilla tapaamasi henkilö?

On pakko vastata, että Fidan kummityttöni, jonka tapasin Bangkokissa vuonna 2011. Harvoin olen jännittänyt kenenkään tapaamista yhtä paljon! Keskustelimme tulkin välityksellä, eikä se ollut kovin helppoa, sillä kumpaakin varmasti jännitti. Tyttö oli lisäksi hyvin ujo.

Tämä kohtaaminen on jäänyt mieleen, ja olen monesti miettinyt, missä kummityttöni nykyään on – hän on nimittäin jo aikuinen, eikä ole enää Fidan ohjelmassa mukana. Olen toisinaan pohtinut, että jonain päivänä olisi mahtavaa kohdata hänet uudelleen ja kuulla, millaista hänen elämänsä on nykyään.

Mikä on ollut erikoisin paikka, jossa olet kohdannut suomalaisia?

Yksittäisiin suomalaisiin on tullut törmättyä eksoottisissa ja syrjäisissäkin paikoissa, mutta haluan tässä kohtaa nostaa esille sen, että tiiviitä suomalaisyhteisöjä löytyy ympäri maailman mitä mielenkiintoisimmista paikoista.

Vierailin työkeikan puitteissa erään lähes satavuotiaan suomalaisnaisen kotona Blue Mountainsin alueella Australiassa. Tilaisuudessa oli koolla paljon suomalaisia eläkeläisiä, jotka ovat muuttaneet Australiaan 60-luvulla työn perässä. Kukaan ei vaikuttanut katuvan valintaansa lähteä maailman toiselle laidalle, ja sain kuulla paljon kiehtovia tarinoita vuosikymmenten varrelta.

Oli mielenkiintoista olla niin kaukana kotoa ja samalla keskellä suomalaisten yhteisöä. Nämä aurinkoiset ja elämäniloiset eläkeläiset tekivät minuun ehdottomasti ison vaikutuksen, enkä ollenkaan laittaisi pahakseni, jos olisin jonain päivänä heidän asemassaan.

Kuva: Mirka KallioMirka Kallio
Kallio ei halua lokeroida itseään matkailijana, ja hän viihtyykin niin hulppeissa paikoissa kuin edullisissa hostelleissakin.

Mikä on erikoisin ennakkoluulo, mitä suomalaisista on ajateltu vierailemassasi kohteessa?

Ennakkoluuloja useammin olen törmännyt siihen, että ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan Suomesta. Kirjoitettuna Finland taipuu usein muotoon Findland. Hassuimmat ennakkoluulot Suomeen liittyen ovat lopulta tosi kliseisiä, kysellään jääkarhuista ja esimerkiksi siitä, toimivatko Pohjois-Suomessa sähköt ollenkaan.

Suomalaisista ihmisistä taas monilla on ollut ihan positiivinen käsitys – hiljaisuus, rehellisyys ja kiltteys taitavat olla ne yleisimmät mielikuvat. En ole kohdannut mitään kovin kummallisia ennakkoluuloja, mitä nyt joku on saattanut kysyä, fanittavatko kaikki suomalaiset metallimusiikkia.

Mikä on ollut pahin lentokenttämokasi?

Kerran lähes myöhästyin lennolta aikataulusekoilujen vuoksi, mutta ehdin viimeisellä minuutilla koneeseen. Sen jälkeen on tullut tarkistettua lentojen lähtöajat aina moneen kertaan, enkä ole toistaiseksi koskaan myöhästynyt lennolta.

Minulle ei ole ihme kyllä sattunut muuten mitään erityisen pahaa mokaa, pieniä kömmähdyksiä kylläkin. Olen esimerkiksi pari kertaa unohtanut hattuni lentokentälle. Yleensä, kun olen tiputtanut passini kentällä tai hukannut jotain, on tilanne selvinnyt nopeasti, eikä sen kummempaa vahinkoa ole ehtinyt sattumaan.

Yhden kerran olen hölmöyttäni joutunut huijaritaksin uhriksi Delhin lentokentällä keskellä yötä. Siinä hymy hyytyi ja lompakko keveni. Myöhemmin on tullut oltua tarkka siinä, että käytän virallisia takseja.

>> Lue lisää Kallion seikkailuista Reason for Season -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Mirka Kallion kotialbumi

Päivitetty: 3.6.2019

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä

Arvostelut ja vinkit

1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (No Ratings Yet)

Kerro kokemuksesi ja jaa omat matkavinkkisi!

Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä mieltä olet?

0 kommenttia