Yksin matkustamista hehkutetaan, mutta kaikille se ei sovi – suomalainen Pia: “Seurassa on huomattavasti mukavampaa”

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Pia Pajunurmi Vaasasta, keski-ikään ehtinyt matkailija, joka haluaa vain nähdä lisää jokaisen matkan jälkeen. Kirjoitan Levoton sielu maailmalla -nimistä matkablogia.

Lapsena haaveilin matkustamisesta ja ihailin eri sarjojen paikkoja ja maisemia. En voinut silloin kuvitellakaan, että minulla olisi joku päivä mahdollisuus tehdä näinkin monta matkaa, mitä olen tähän ikään asti saanut tehdä. Matkailen paljon yksin, vaikka matkustaisin mielelläni seurassa.

Seurassa on huomattavasti mukavampi syödä ja oleskella kohteissa sekä jakaa näkemäänsä ja kokemaansa. Mutta jo kauan sitten kun lomat ja elämäntilanteet eivät kohdanneet ystävien kanssa päätin, että matkustan mieluummin yksin kuin jätän matkustamatta. Seuraakin onneksi saan aina välillä matkoilleni. Työpaikalla meillä on naisporukka, jonka kanssa olemme jo neljä kertaa tehneet syksyllä naistenmatkan.

Rakastan Euroopan kohteita ja Välimerta, sinne palaan aina uudestaan ja uudestaan vaikka kaukokohteetkin vetävät puoleensa.

Milloin sinua on pelottanut matkoillasi?

Tämä tapahtuma ei varsinaisesti pelottanut, mutta jännitti kyllä. Olimme naisporukalla työkavereiden kanssa Pariisissa, ja matkalla Pariisin ruuhkassa lentokentälle puhelimeni soi. Hotellista soitettiin ja kerrottiin, että lompakkoni, jossa oli myös passini, oli jäänyt pöydälle hotellin vastaanottoon.

Taksikuski käänsi auton keskellä ruuhkaa ja ilmoitti saman tien pelkäävänsä, että emme tule ehtimään koneeseen. Koin kuitenkin olevani vastuussa kuuden hengen seurueesta ja ehdin jo miettiä pahimpia skenaarioita siitä, miten saan uudet lennot hankittua ja järjestettyä mahdollisen ylimääräisen yöpymisen Pariisissa. Sillä taksimatkalla tuli hengitettyä aika vähän, vaikka loppujen lopuksi meille jäi jopa ylimääräistä aikaa ennen lennon lähtemistä.

Pia Pajunurmi

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Nuorena ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdimme ystäväni kanssa interrailille. Junamatkalla Kööpenhaminasta Müncheniin junaan astui mies, joka herätti siihen aikaan huomiomme tatuoinneillaan. Hän istahti vinosti eteemme ja otti salkkunsa syliin.

Jonkun aikaa matkustettuamme huomasimme, että mies avasi salkkunsa, joka oli täynnä aseita. Aseet oli upotettu salkkuun. Istuimme lähemmäs toisiamme, pidimme toisiamme käsistä kiinni ja tärisimme. Emme uskaltaneet sanoa toisillemme sanaakaan, katseemme kertoi toisillemme kaiken. Mies nousi onneksi pois jollakin asemalla aikanaan ja meidän ei enää tarvinnut olla peloissamme siitä, että mitä miehen mielessä mahdollisesti liikkui ja mihin tarkoitukseen aseet olivat.

Oletko joutunut matkoillasi tilanteeseen, josta luulit ettet selviä?

Olin matkalla Arabiemiraateissa, ja sairastuin heti ensimmäisenä päivänä sinne päästyäni. Olin kovassa kuumeessa ja yskin niin, että keuhkot tuntuivat repeävän. Jos olisin jaksanut ensimmäisenä iltana nostaa tietokoneeni lattialta, olisin tilannut heti liput Suomeen, mutta olin niin voimaton, että olin lähes varma siitä, etten edes selviä seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä lääkäri totesi keuhkoputkentulehduksen, joka onneksi saatiin kuriin lääkkeillä. Sairaus tosin vaikutti koko kahden viikon lomaani ja jouduin vielä Suomessakin käydä hoidattamassa itseäni.

Pia Pajunurmi

Mikä on erikoisin turistihuijaus, johon olet törmännyt matkoillasi?

Oliko kyseessä turistihuijaus vai vain todella tietämätön taksinkuljettaja, sitä en tiedä vielä tänäkään päivänä. Olimme ystäväni kanssa Turkissa Antalyan kaupungissa ja nappasimme taksin ja kerroimme hotellimme nimen Lara Beachillä. Kysyin vielä, että tietääkö kuljettaja hotellin, ja kuljettaja ilmoitti tietävänsä hyvin hotellimme. Lähdimme matkaan.

Ystäväni sanoi minulle jossain vaiheessa, että hei, nyt menimme jo toista kertaa tästä samasta kohdasta ohi. Minä yritin rauhoitella ja sanoin, että paikat vaan näyttävät samanlaisilta. Kun ohitimme saman kohdan kolmannen kerran, pyysin kuljettajaa pysähtymään ja kysyin että tietääkö hän ollenkaan mihin on meitä viemässä. Kun hän ilmoitti, että tietää ja näytti väärää suuntaa, ilmoitin matkamme päättyvän siihen.

Hyppäsimme seuraavaan taksiin. Ensimmäinen kuljettaja ajoi perässämme ja huusi kuljettajallemme, että meidän tulee maksaa hänelle matkasta, johon ilmoitin, etten missään nimessä maksa turhaan ajeluttamisesta. Silloinen taksikuskimme ilmoitti vielä ensimmäisen yrittävän hakea sääliä siitä, että yrittäjä tulee laskuttamaan häntä ajelusta. Vielä tänäkään päivänä en tiedä oliko kyseessä huijaus vai mahdollisesti uusi kuljettaja, mutta olisihan hänen pitänyt itse ilmoittaa, ettei tiedä missä hotelli on, kun jatkuvaa ympyrää kiersi kanssamme.

Mikä on erikoisin asia, mitä olet joutunut pakkaamaan matkoille?

Kohteeni on yleensä aika tavallisia, en harrasta minkäänlaista extreme-matkailua. Tämän vuoksi mukaan pakkaamani tavaratkin ovat varmasti hyvin tavallisia, joita kuka tahansa ottaa mukaan matkoilleen. Yhdellä matkalla tosin tuntui, ettei matkalaukkuun meinannut mahtua niitä tavallisia asioita, joita lomalla tarvitsee.

Olin saanut kutsun häihin Kosovoon ja minulla tuli olla mukana häihin puettavan mekon lisäksi kaksi tai kolme muuta mekkoa. Yksi morsiamen hakua varten, yksi anopin mahdollisesti järjestämää häiden jälkeistä tilasuutta varten ja yksi sitten ihan vain varmuudeksi. Mekkojen lisäksi mukana täytyi tietenkin olla kengät ja laukut. Hiukan sai taituroida, että sain kaikki muut asiat mahtumaan, joita sen kahden viikon matkan aikana tarvitsi. Kunnia osallistua häihin meni kaiken muun materian edelle ja vähemmälläkin tavaralla pärjäsi hyvin.

>> Lue lisää Pian seikkailuista Levoton sielu maailmalla -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Pia Pajunurmi

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää