Browsing Tag

Ranska

Kaksi yötä Martiniquella

Dominicalta matkamme jatkui lautalla seuraavalle saarelle. Etenimme Karibialla nyt pohjois-eteläsuunnassa, joten vuorossa olisi Ranskaan kuuluva Martinique. Lauttamatka näiden saarten välillä kestää reilut kaksi tuntia. Saarten välisellä merialueella merenkäynti voi olla kovaa, mutta rannikkovesillä keikutusta ei onneksi ole. Horisonttiin tuijottaminen auttaa. Vuoroja on muutamia päivässä. Lippujen hinnat vaihtelevat, ja me maksoimme niistä tällä välillä 79€/hlö. Varaus sujuu helposti ja vaivattomasti netissä. Tässä linkki L’Express- lauttayhtiön sivuille: https://www.express-des-iles.fr/en/

Martinique on yleisilmeeltään erittäin siisti, kuuluuhan saari myös Euroopan unioniin. Meille nämä Ranskan merentakaiset alueet ovat olleet mukavia piristysruiskeita reissun keskellä. Ranskasta löytyy hyviä leipomoita, joista saa joka päivä tuoretta patonkia ja muita herkkuja. Kauppojen valikoimat ovat toista luokkaa kuin muiden Karibian saarten vastaavat, ja ruoka on, yllättävää kyllä, myös huokeampaa. Suklaatakin saa 2-3 kertaa halvemmalla. Myös pesuaineita ja kosmetiikkatuotteita hamstrasimme  Martiniquelta mukaan loppureissun tarpeiden verran, sillä nekin ovat Ranskan alueilla huomattavasti halvempia ja parempia kuin muualla.

Martiniquella asuu peräti reilut 374 000 ihmistä, ja se on näin pienelle saarelle aika paljon. Tuntuukin siltä, että lähes joka paikassa on ihmisiä. Toki turistejakin on. Liikenne on myös usein ruuhkaista, ja parkkitilaa on monin paikoin vaikea löytää. Ehkä hieman liian ruuhkainen kohde siis meidän makuun, mutta kuten sanottu, paikassa on omat hyvät puolensa.

Vaikka vierailumme Martiniquella typistyi vajaaseen kolmeen päivään, ehdimme silti kuitenkin nähdä saarta ihan mukavasti. Vuokrasimme auton, joka toimitettiin meille suoraan pääkaupunki Fort-de-Francen satamaan. Hinta oli n. 50€/vrk. Viimeisenä päivänä ajoimme auton takaisin satamaan, ja autonvuokrausfirman edustaja haki auton sieltä. Todella kätevää kyllä! Ainoa miinus autonvuokrauksessa on se, että poikkeuksena kaikkiin muihin käymiimme paikkoihin verrattuna täällä auto pitää palauttaa takaisin täysin samassa kunnossa kuin se oli vuokratessa. Auto pitää siis siivota ja pestä itse, jollei halua maksaa firmalle 25 euron siivousmaksua.

Majoituimme Martiniquella saaren keskiosien maaseudulle. Kyllä, täältäkin löytyy paikka, jota voi pieneksi maaseuduksi kutsua. Huoneistomme sijaitsi banaaniviljelmien ja kotieläinten keskellä. Liikenteen melun sijaan saimme kuunnella koirien haukuntaa, kukkojen kiekumista ja lampaiden määkimistä. Omistajapariskunta ei juuri englantia puhunut, mutta kääntäjän ja elekielen avulla pärjäsimme hyvin, ranskan kielen taito kun on päässyt vuosien varrella pahasti ruostumaan. Auton pesukin hoitui mukavasti talon pihalla.

Iltakävelyllä majapaikan lähettyvillä

Martiniquella ei ole samanlaisia upeita nähtävyyksiä kuin Guadeloupella, vaikkakin kivoja kyliä ja kaupunkeja löytyy. Saaren pohjoisosissa on kaunista sademetsää. Balatan puutarha olisi voinut olla mukava käyntikohde, mutta satuimme paikalle liian aikaisin, ja paikka oli vielä kiinni. 

Martiniquen pohjoisosien sademetsässä, josta löytyy kauniita käyntikohteita. Suuria vesiputouksia ei tosin ole.

Ajoimme viehättävään Le Morne-Rougen kylään. Läheinen Pelée-tulivuori on usein pilvien peitossa, kuten nytkin. Huipulle voi vaeltaa, ja näkymät lähes 1400 metrin korkeudesta tulivuoren huipulta ovat kirkkaalla säällä varmastikin upeat. Meidän vierailumme aikana huippu pysyi visusti pilvien peitossa, emmekä myöskään kivunneet ylös vuorelle.

Le Morne-Rouge, Pelée-vuori on pilvien peitossa

Takaisin etelään päin ajelimme Karibian rannikkoa pitkin. Saint-Pierren kylässä on nähtävillä vanhoja raunioita, jotka ovat jääneet jäljelle Pelée-tulivuoren 1902 tapahtuneesta purkauksesta. Coin-ranta on puolestaan kaunis, hiljainen palmuranta. Marigot-näköalapaikka on myös hyvä pysähdyspaikka.

Saint-Pierre, Pelée-vuori on tässäkin kuvassa pilvien peitossa.
Saint-Pierren raunioita
Saint-Pierren raunioita
Coin-rannalla
Anse Marigot-näköalapaikka

Martiniquen parhaat rannat löytyvät saaren eteläosista. Toisaalta ne ovat myös suosituimpia. Parkkipaikat ovat varsinkin viikonloppuisin melko täynnä, ja ihmisiä on rannoilla paljon. Rannat ovat toisaalta niin isoja, että rauhallisempia kolkkiakin onneksi löytyy. Kuuluisin ranta on Grande Anse des Salines, josta löytyy myös jonkin verran palveluita. Muita hienoja rantoja ovat Petite Anse des Salines sekä Anse Moustique.

Grande Anse des Salines
Petite Anse des Salines
Anse Moustique

Martiniquen eteläosissa on myös suosittu matkailukaupunki Sainte-Anne. Sainte-Annen satamassa näkee paljon purjeveneitä. Miinuksena mainittakoon turistien paljous. Saaren lounaisosissa on puolestaan hieman rauhallisempi Le Diamantin kylä. Kylän lähellä on kaunis näköalapaikka sekä vuonna 1830 myrskyssä tuhoutuneen orjalaivan ja orjuuden muistomerkki.

Sainte-Anne
Sainte-Anne
Sainte-Annen keskustaa
Cap 110-orjamuistomerkki
Le Diamantissa oleva näköalapaikka

Martiniquella tapasimme myös Merin, saarella asuvan suomalaisen, ja hänen tyttärensä. Meriltä saimmekin hyviä vinkkejä nopeaan saarikierrokseemme. Ehdimme nähdä paljon lyhyessä ajassa. Pian olikin jo aika suunnata taas kohti satamaa ja uutta maata…

Fort-de-France ja Martinique jäivät taakse ja matka jatkui.

Ranskan Guadeloupe

Antigua ja Barbudan jälkeen vuorossa oli Guadeloupe. Olimme reissanneet Karibialla yli kuukauden, ja nyt etenisimme St. Kittsin ja Antigua ja Barbudan jälkeen useamman pykälän järjestyksessä etelään päin saarelta toiselle. Antigua ja Barbudan pääkaupungista St. John’sista pääsee ainakin Ranskaan ja Euroopan unioniin kuuluvalle Guadeloupen saarelle lentäen yhdellä välilaskulla. Ehkä hieman hassua lentää ensin niin sanotusti väärään suuntaan eli pohjoiseen St. Maartenille ja sitten toisella lennolla takaisin yli Antigua ja Barbudan Guadeloupelle. Pääsimme tosin vielä kerran St. Maartenin huikealle Maho Beachille, tällä kertaa lentokoneperspektiivistä käsin.

Guadeloupe on Ranskan merentakainen alue. Siihen kuuluu peräti seitsemän asuttua saarta. Grande-Terre ja Basse-Terre muodostavat yhdessä kaksoissaaren, joka käsittää suurimman osan Guadeloupen maapinta-alasta. Askkaita Guadeloupella on vajaat 400 000. Pääkaupunki on Basse-Terre.

Guadeloupen yleisilme on Ranskaan kuuluvana alueena siistimpi, kuin muut tähänastiset Karibian kohteemme. Hintataso ruuan ja majapaikkojen suhteen on silti kohtuullinen, ainakin jos sitä vertaa Britannian entisiin tai nykyisiin ylihinnoiteltuihin siirtomaihin. Siinä missä  Antigualla joutuu hyvätasoisesta huoneistosta pulittamaan noin satasen yöltä, saa Guadeloupella vastaavan noin 60 eurolla. Ruuan hinta vastaa Suomen hintoja, ja hyvän kuohuviinipullon saa kaupasta muutamalla eurolla.

Guadeloupella majoituimme ensin kolmeksi yöksi Le Gosierin kaupunkiin. Le Gosier oli hyvä valinta alkuun monestakin syystä. Kaupunki sijaitsee melko lähellä lentokenttää, ja sieltä löytyy sopivasti palveluita. Rantojakin on. Se on siis oiva paikka aloittaa tutustuminen Guadeloupeen. Lisäksi tapasimme Le Gosierissa useaan kertaan siellä asuvan suomalaisen Mirvan, joka antoi meille ison liudan hyviä vinkkejä saarella kiertelyyn. (Tässä linkki hänen blogiinsa:)

http://guadeloupeguide.com/

Ja onhan se muutenkin aina mukava tutustua uusiin ulkomailla asuviin suomalaisiin sekä tavata välillä suomalaisia täällä maailmalla.

Le Gosier

Le Gosierissa on viihtyisiä puistoja ja katuja. Datcha-rannan varrella on baareja ja ravintoloita, ja ranta onkin viihtyisä kokoontumispaikka. Datcha-rannalta voi uida Gosierin pienelle saarelle, jossa on kirkasta vettä, kaunis ranta sekä majakka. Myös rantabaari löytyy. Paikalliset viettävät saarella juhlia tai ihan vain viikonloppua. Uintimatka on 600m per suunta, ja poijut helpottavat menoa, luoden turvaa, jos väsymään sattuu. Myös muutaman euron hintainen venekyyti kaupungista saarella ja takaisin on mahdollista.

Datcha-ranta
Kuvassa näkyvälle Gosierin saarelle voi uida tai mennä veneellä.
Gosierin saarella

Grande-Terren ja Basse-Terren muodostama kaksoissaari on sen verran suuri, että autonvuokraus kannattaa. Me otimme auton allemme kolmeksi päiväksi, jonka aikana kiersimme päänähtävyydet. Autonvuokraus maksoi 140€/kolme päivää, sisältäen ovelle toimituksen sekä nolla-omavastuun. Bensaa paloi 52 euron edestä koko aikana. Ensimmäisen roadtrip-yömme nukuimme erään nuukan mummon talon huoneessa Grande-Terren itäosissa, toisen yön Basse-Terren länsirannikolla hyvin varustellussa pienessä huoneistossa.

Grande-Terren päänähtävyys on Pointe des Chateaux, saaren itäkärki, josta aukeavat hulppeat näkymät Atlantin valtamerelle sekä Grande-Terrelle. Nähtävyys on ilmainen. Parkkipaikalta on muutaman sadan metrin kävelymatka ylös ristikukkulalle, josta parhaat näkymät aukeavat.

Pointe des Chateaux
Pointe des Chateaux

Muita hyviä käyntikohteita Grande-Terren puolella ovat muun muassa toinen näköalapaikka La Grande Vigie sekä läheinen Laborde-ranta. Grande-Terreltä löytyy myös muita kivoja rantoja, kuten Douche tai Tarare, joka on naturistiranta.

Pointe de La Grande Vigie
Laborde-ranta
Tarara-ranta

Basse-Terren upein käyntikohde on Carbet-putoukset. Putouksia on yhteensä kolme. Putous 2 on suosituin, sillä sinne on helppo lyhyehkö kävelymatka parkkipaikalta. Putous 1:lle vaellus on hieman haastavampi, ja kestää reilun tunnin suuntaansa. Osa matkasta on helppokulkuista, mutta osa on kivikkoista ja mutaista, osin jyrkkäpiirteistä polkua. Vaellus kuitenkin kannattaa, sillä ykkösputous on todella hieno. Kolmosputouksella emme käyneet. Putouksille on reilun viiden euron suuruinen pääsymaksu.

Osa Carbet-putousten vaelluksesta on helppokulkuista. Reitti kakkosputoukselle on kokonaan tämäntapaista.
Carbet-putous 2
Carbet putous 1
Carbet putous 1

Vaelluksen jälkeen kannattaa suunnata läheiselle joelle, sillä sieltä löytyy paikka, jossa pääsee kylpemään vuoroin lämpimään, vuoroin viileään veteen. Tien laidassa noin puolen kilometrin päässä vaelluksen lähtöpaikalta näkyy tien laidassa pysähtyneitä autoja. Tien oikealla puolella putouksilta päin tultaessa on polku, joka johtaa metsään, mutta mitään kylttejä ei näy. Pian edessä on aita, jossa alueelle meneminen kielletään. Aidan voi kuitenkin kiertää tai kiivetä sen yli, ja matka jatkuu. Alue vaikuttaa ihan turvalliselta ja siellä käy ihmisiä päivittäin, mutta ruuhkia ei ole. Pienen patikoinnin jälkeen saavutaan joen kohtaan, jossa ovat lähekkäin pienet lämmin- ja kylmäaltaat. Vaelluksen jälkeen mikään ei ole parempaa, kuin vaihtokylvyt sademetsän keskellä.

Lämmin allas
Viileä allas

Basse-Terrellä on paljon muitakin vesiputouksia. Acomat ja Écrevisses ovat suositeltavia käyntikohteita. Molemmat ovat kauniita, pienempiä putouksia. Écrevisses-putoukselle on helppo kävely parkkipaikalta. Acomat-putoukselle joutuu puolestaan rämpimään hiukan vaikeakulkuista ja jyrkkää polkua, mutta vaellus ei ole pitkä.

Écrevisses
Acomat

Basse-Terren puolelta löytyy muitakin mielenkiintoisia käyntikohteita. Yksi sellainen on Bouillanten kuuma ranta. Täällä 42-asteista vulkaanista vettä johdetaan suoraan mereen, jonka rantavedessä pääsee pulikoimaan varsin kuumassa kylvyssä. Toki kuuma vesi sekoittuu meriveteen, ja viilenee mukavasti kauemmaksi siirryttäessä. Rannalla on myös kohtuuhintainen baari. Itse ranta on ilmainen.

Bouillanten kuuma ranta

Malenduren tummahiekkaiselta rannalta voi puolestaan pulahtaa mereen snorklaamaan. Malenduressa on erittäin hyvät mahdollisuudet nähdä merikilpikonnia. Olimme jo tällä reissulla nähneet kilppareita useissa paikoissa, mutta vielä kaivoimme snorklausvehkeet esiin ja suuntasimme mereen kilpikonnia bongailemaan. Rantavesissä näkyi myös suuria meritähtiä.

Malenduren ranta
Kilpikonnat tulevat ruokailemaan Malendureen.
Täällä näkee myös isoja meritähtiä.

Basse-Terrellä sijaitsee myös yksi Guadeloupen kauneimmista rannoista, Perle. Perle on saaren pohjoisosan upea kirkasvetinen palmuranta. Ranta on huomattavasti rauhallisempi kuin esimerkiksi Malenduren ranta. Uiminen täällä kannattaa siis.

Upea Perle-ranta

Pienen roadtripin jälkeen oli aika palata takaisin Le Gosieriin vielä pariksi yöksi ennen matkan jatkumista kohti seuraavaa kohdetta. Auton palautus sujui yhtä helposti kuin sen hakukin. Vielä ehdimme käydä piipahtamassa Pointe-à-Pitren keskustassa, jonka kupeessa Karibianristeilijätkin pysähtyvät. Leipomo-kahvilassa piti tietysti vielä käydä maistelemassa ranskalaisia herkkuja. Viikko Guadeloupella oli vierähtänyt, ja oli aika suunnata kohti uutta maata.

Ranskan Guayana

Paramaribosta pääsee Ranskan Guyanaan maateitse kolmen etapin systeemillä. Ensimmäiseksi täytyy matkustaa taksilla rajakaupunki Albinaan. Matka kestää reilut pari tuntia. Tämän jälkeen ylitetään rajajoki veneellä. Ranskan puolen rajakaupungista Saint-Laurent-du-Maronista matka pääkaupunki Cayenneen taittuu myöskin taksilla ja kestää kolmisen tuntia. Bussejakin kulkee, mutta harvoin. Matkustusaika kokonaisuudessaan Paramaribosta Cayenneen on siis kutakuinkin kuusi tuntia, ja kustantaa yhteensä noin 65-85 euroa, per henkilö, riippuen taksikuskeista.

Surinamen ja Ranskan Guayanan rajalla virtaa joki. Tässä ollaan vielä Surinamen puolella.

 

Cayennessa viihtyy hyvin muutaman yön, mutta ei juuri pidempään. Kaupungin nähtävyydet on äkkiä nähty. Viihtyisin paikka on keskustan Palmisteis-puisto. Palmuja kasvava viheralue tuo pientä helpotusta paahteisessa kaupungissa kävelyyn.

Palmisteis-puisto

 

 

Cayennessa on myös kasvitieteellinen puutarha, johon on ilmainen sisäänpääsy.

 

 

Cépérou-linnake on toinen hyvä käyntikohde. Tänne kannattaa suunnata aikaisin aamulla. Ylös linnakkeelle on hieman kipuamista, ja sieltä avautuu näkymä keskustaan. Itse linnake on vaatimaton ja pieni raunioläntti. Täältä löytyy myös perinteinen turistien kuvauspaikka, isoin kirjaimin varustettu kaupungin nimikyltti.

Cépérou-linnakkeen rauniot

 

Näkymä keskustaan

 

 


Cayennen rannat eivät ole uimakelpoisia. Vesi on harmaata ja mutaista. Laskuveden aikaan mutamuodostelmat tulevat esiin. Kävellä rantaviivan lähellä kyllä voi ja näköalapaikkojakin on. Nämä rannat ovat myös lintujen suosiossa.

Cayennen rantaa

 

 

Ranskan Guyanan kuuluisin nähtävyys on Pelastuksen saaret (Iles du Salut). Saarille matkustetaan pienellä katamaraanilla Kourounin kaupungista, jonne on Cayennesta tunnin ajomatka. Päivän ainoa katamaraanivuoro lähtee Kourounin satamasta klo 8.30 ja paluu takaisin mantereelle saarilta on klo 16.30. Liput voi ostaa satamasta, mutta hyvä idea on varata ja maksaa ne etukäteen netin kautta tästäHinta on 47€/hlö.

Katamaraanit Royale-saaren edustalla

 

Pelastuksen saariryhmään kuuluu kolme saarta, Royale-saari, Saint-Joseph-saari sekä Pirunsaari. Vene jättää matkustajat Royale-saarelle, joka on niin sanottu pääsaari. Royale-saarelta voi viiden euron lisähintaan siirtyä muutamaksi tunniksi Saint-Joseph-saarelle, ja palata sitten loppuajaksi Royalelle.

Saint-Joseph

 

Saint-Joseph

 

Saint-Joseph

 

Hautausmaa Saint-Joseph-saarella

 

 

Saint-Joseph

 

Pelastuksen saaret on hieman outo nimi saariryhmälle, joka toimi vuodesta 1852 alkaen rangaistussiirtokuntana. Ranskalaisia rikollisia tuotiin tänne kärsimään tuomiotaan,  eivätkä olosuhteet olleet kummoiset. Vankeja nääntyi kuoliaaksi muun muassa trooppisten tautien seurauksena. Vankila suljettiin virallisesti vuonna 1953, ja nykyään alue on siis Ranskan Guyanan merkittävin nähtävyys.

Royale-saari

 

 

 

 

Pirunsaari on saarista kuuluisin. Sinne vietiin aikanaan syyttömänä maanpetturiksi tuomittu Alfred Dreyfus sekä oman väitteensä mukaan Henri Charrière, joka kirjoitti kokemuksistaan omaelämäkerran Vanki nimeltä Papillon. Myöhemmin on vahvistettu, ettei Charrière koskaan ollutkaan koko saarella, vaan pakeni mantereella olleesta leiristä. Pirunsaarelle ei pääse rantautumaan, ja vangitkin kuljetettiin sinne aikoinaan kaapelivaunulla. Royale-saarelta on kuitenkin hyvät näkymät Pirunsaarelle, sillä saaret ovat hyvin lähellä toisiaan.

Pirunsaari näkyy näin lähellä Royale-saarelta.

 

Pelastuksen saarten luonto on hyvin kaunis. Saaria ympäröi turkoosi meri ja sen rantoja verhoavat tuulessa heiluvat palmut. Uiminen onnistuu, sillä vesi on puhdasta ja kirkasta. Rauniot ja vanhat rakennukset muistuttavat ajoista, jolloin tänne, upean trooppisen luonnon keskelle, passitettiin vankeja kärsimään tuomionsa epäinhimillisiin olosuhteisiin.

Pirunsaari näkyy kuvassa oikealla ja Royale-saari vasemmalla. Kuva on otettu Saint-Joseph-saarelta.


Saarilla asuu myös eri eläinlajeja. Pikkuiset apinat hyppelevät puissa. Metsikön rapina paljastuu hyvin usein kultajänikseksi. Kukot ja kanat juoksentelevat pitkin metsiä, ja Saint-Josephin saarella voi bongata myös riikinkukon ja -kanan.

 

Kultajänis Saint-Joseph-saarella

 

Royale-saaren apinat uskaltautuvat melko lähelle ihmisiä.

Vuosi 2019 oli erityinen matkailuvuosi

Joka vuoden joulukuussa tulee miettineeksi sitä, mihin kaikkiin maihin sitä on menneen vuoden aikana tullut matkustettua. Samoin itse maabongarina laskeskelen uusia valloitettuja maita, sekä yleensä valmistaudun myös vuoden viimeiseen reissuun.

Mennyt vuosi on ollut siitä erityinen, että itselleni tuli viimein täyteen 100 käytyä itsenäistä valtioita. Asetin joitakin vuosia sitten tavoitteeksi 100 käytyä maata, kun täytän 50. Saavutin tavoitteen kuitenkin jo reilusti, yli viisi vuotta etuajassa. Tämä siksi, koska aloinkin panostaa yhä enemmän matkailuun, joka on yksi rakkaimmista harrastuksistani. (Vain hiihto kilpailee matkailun kanssa rakkaimman harrastuksen tittelistä.) Nyt mielessä siintää ajatus siitä, jospa kaikki maailman valtiot olisi mahdollista valloittaa oman eliniän aikana. No, se jää nähtäväksi…

Tänä vuonna täytin 45, ja sata maata on jo kasassa.

Mieheni, joka ei pidä itseään maabongarina, saavutti vuonna 2019 90:n käydyn maan lukeman. Hän ei halua panostaa matkailuun rahallisesti tai ajallisesti niin paljon kuin minä, joten hän lähtee yleensä mukaan häntä kiinnostaviin, ns. parhaisiin kohteisiin. Yksin tai kavereiden kanssa teen sitten muut reissut. Yhdessä kiersimme aikanaan vuoden ajan maailmaa käyden 38 maassa, osittain siksi hänelläkin on noin korkea lukema, vaikkei maabongari olekaan.

Paljon on tullut yhdessä kierrettyä jo maailmaa. Tässä olemme Kauriin kääntöpiirillä Namibiassa kesäkuussa 2019.

Meillä on usein ollut tapana viettää uuttavuotta jossain lämpimässä. Viime vuonna pinkaisimme joulun jälkeen kauas tropiikkiin Seychellien upeille palmurannoille, jotka hakevat vertaistaan maailmassa. Vain Malediiveilla on ollut yhtä hienoja tai hienompia rantoja kuin Seychelleillä. Joidenkin mittarien mukaan Seychellien rannat ovat jopa kauneimpia.

Uuttavuotta juhlistimme Seychelleillä.

maailman kauneimmilla palmurannoilla

Israel sai kunnian olla minun 100. maani. Hieno kohde se olikin, erityisesti Jerusalem. Helmikuussa pääsin tutustumaan ystäväni kanssa tähän upeaan historiaa pursuavaan maahan, jossa eivät nähtävyydet kesken lopu. Pistäydyimmepä myös Palestiinan puolellakin.

Jeesuksen syntymäkirkon sisäänkäynnillä Betlehemissä

Jerusalemin muureilla

Merenpinnan tasolla Israelissa

Huhtikuussa olin työmatkalla Englannissa, tarkemmin sanottuna Tunbridge Wellsissä. Kävimme tällä luokkaretkellä myös muun muassa Lontoossa ja Leedsin linnassa, jossa oli erityisen hieno ja hankala labyrintti.

Lontoon maailmanpyörässä

Leedsin linnan labyrintti oli yllättävän hankala selvittää.

Kesän pääreissu suuntautui kauas eteläiseen Afrikkaan, Namibiaanja Botswanaan. Afrikka on aina kiehtonut meitä, mutta ei mikä tahansa Afrikka, vaan nimenomaan sen upeat eläimet. Etelä-Afrikan ja Kenian safareista oli jo vuosia aikaa, joten päätimme tässä kohtaa tehdä kunnon paluun mantereelle. Tällä kertaa safaroimme täysin omatoimisesti hyvin varustellulla maastoautolla. Vajaat kolme viikkoa ajelimme ympäriinsä ja ihastelimme upeita eläimiä. Siinäpä oli safaria kerrakseen! Petrille muuten Botswana oli hänen 90. maansa.

Namibiaa kiertämässä

Afrikan eläimet ihastuttivat

Heinäkuussa tein parin ystäväni kanssa muutaman päivän mittaisen pikapyrähdyksen Berliiniin. Nopea reissu sinne on nykyään mahdollista myös täältä itärajan tuntumasta, kun Ryanair aloitti suorat lennot Lappeenrannasta Berliiniin. Onhan se huimaa, kun alle parissa tunnissa pääsee Saksan pääkaupunkiin!

Berliini on mielenkiintoinen kohde. Tämä kuva on DDR-museosta.

Tässä pala aitoa muuria.

26.07. menimme salaa naimisiin maistraatissa vain kahden valokuvaajan todistamina. Juhlia emme pitäneet, vaan omistimme päivän valokuvaukselle, tai oikeastaan olimme molemmat tällä kertaa malleina.

Vauhdikkaasti avioon. Kuva: Netta Malm

Kuva: Netta Malm

Naimisiinmenon jälkeen suuntasimme Ranskaan ja siellä jo kerran aiemmin käymäämme Cap d’Agdeen. Tämä oli häämatka 1, joskin reissu oli jo suunniteltu ja varattu ennen kuin tiesimme koko naimisiinmenosta.

Ranskassa kurvailimme pienellä avoautolla.

Cap d’Agden rantaa

Cap d’Agden satamaa

Sataman maailmanpyörä illalla

Syyyskuussa teimme yhdessä muutaman päivän reissun Minskiin Valko—Venäjälle. Olen itse käynyt kyseisessä paikassa syksyllä 2016 äitini kanssa, mutta tällä kertaa menimme yhdessä. Matkustaminen Valko-Venäjälle käy nykyään entistä helpommin, sillä maahan pääsee ilman viisumia lyhyelle vierailulle. Muutama päivä vierähti mukavasti shoppaillen ja Minskin erityisen rauhallisesta ja aidosta tunnelmasta nauttien.

Minsk on hyvä ja rauhallinen lähikohde. Turisteja ei liiemmin näe.

Minskin portit kohoavat juna-aseman vieressä keskustassa.

Vanhakaupunki on viihtyisintä aluetta.

Minskissä on myös kuuluisa oopperatalo.

Lokakuussa tein paluun Keski-Aasiaan, johon ihastuin vuosi takaperin vieraillessani Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Tällä kertaa suuntasin viikoksi Uzbekistaniin, joka on monelle länsimaalaiselle matkailijalle vielä melko tuntematon kohde. Päällimmäisenä tästä maasta jäivät mieleen hätkähdyttävän upeat historialliset rakennukset sekä uskomattoman halpa hintataso, sekä tietysti upea lämmin ja aurinkoinen syksyinen sää.

Kalon-minareetti sekä Kalyan-moskeija Bukharassa

Miri-Arab-madrasa Bukharassa

Gur-e-Amir eli Amir Temur-mausoleumi Samarkandissa

Registan-aukio Samarkandissa

Vuosi 2019 on siis kaiken kaikkiaan ollut varsin onnistunut ja merkityksellinen matkailuvuosi meille molemille. Toivomme, että tulevat vuodet ovat yhtä antoisia!

Kohti uutta vuotta ja uusia matkoja…

Reunion – pala Ranskaa tropiikissa

Kuvittele mielessäsi jylhät trooppiset vehreät vuoret ja tuhannet vuolaasti laskevat vesiputoukset, jotka tippuvat satojen metrien korkeuksista alas pystysuoria vuorenseinämiä. Vihreitä satumetsiä, henkeäsalpaavia kalderoita, autioita ja hiljaisia rantoja, kalliojyrkänteitä ja rantakivikoita, joihin meren aallot lyövät korkeina ja voimakkaina. Maisemia, joita näkee vain saduissa tai seikkailupeleissä. Sellainen on Reunion, Kauriin kääntöpiirillä sijaitseva satumaisen kaunis saari, pala Ranskaa tropiikin lämmössä.

Reunion on kohde, johon ei ensimmäisenä tule mieleen matkustaa. Sitä ei löydy Suomen matkatoimistojen nettisivuilta. Massaturismi ei ole rantautunut niille nurkille, ja hyvä niin. Se ei myöskään ole mikään varsinainen rantalomakohde, vaikka tropiikissa sijaitseekin. Sen sijaan Reunion on luontokohde, jylhä ja rauhallinen sellainen, vesiputousten luvattu saari. Se on myös luonnollisesti siis omatoimimatkaajan kohde. Sinne päästäkseen täytyy nähdä vaivaa, mutta vaivan palkaksi saa unohtumattomia luontoelämyksiä.

Matkustaminen Reunionille

Reunionin vierailu kannattaa yhdistää esimerkiksi Mauritiuksen vierailuun. Air Mauritius lentää päivittäin saarten väliä, ja matka kestää vain puolisen tuntia. Koska Mauritiuksella on melko vähän nähtävää, voi varsin hyvin lähteä vaikkapa vajaan viikon ajaksi naapurisaarelle. Suomesta pääsee Reunionille esimerkiksi Pariisin kautta, joten pelkkä Reunionin matkakin on mahdollista toteuttaa.

Liikkuminen saarella

Oikeastaan ainut järkevä liikkumismuoto Reunionilla on vuokra-auto. Pääkaupunki St. Denisin kansainvälinen lentokenttä on pienehkö, ja sieltä on helppo startata saarikierrokselle. Vuokra-autoissa on rajoittamattomat kilometrit, ja liikenne on oikeanpuoleista. Isoja ruuhkia ei ole, ja tiet ovat hyvässä kunnossa. Etäisyydet eivät ole pitkiä, mutta osa teistä on vuoriston takia sen verran hitaita, että saaren kiertämiseen on hyvä varata aikaa vähintään neljä päivää. Viikkokin vierähtäisi helposti.

Reunionilla on paljon mutkaisia vuoristoteitä.

Saaren ympäri kulkee isompi kehätie. Tätä kehätietä kannattaa kiertää jompaankumpaan suuntaan, ja pistäytyä välillä pienempiä teitä pitkin saaren sisäosissa, jossa upeimmat nähtävyydet sijaitsevat. Pääkaupunkiin ei kannata tuhlata aikaa, vaan viisainta on lähteä heti liikkeelle kohti huimia maisemia.

Vuokra-auto on hyvä kulkupeli Reunionilla.

Maisemat ovat huikeat.

Majoittuminen

Yöpymiset kannattaa suunnitella ja varata etukäteen. Pääkaupungissa voi viettää yhden yön tai lähteä heti eteenpäin, riippuen lennon ajankohdasta. Saaren eteläosissa on hyvä viettää vähintään kaksi yötä, sillä siellä sijaitsee iso osa hienoista käyntikohteista. Myös vuorilla on kiva yöpyä vaikkapa yhden kerran.

Majapaikat ovat pääasiassa pieniä hotelleja tai Bed and Breakfast-tyyppisiä majoituksia. 50-60 eurolla saa kahden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella. Osassa majapaikoista aamiainen kuuluu hintaan, osassa se täytyy ostaa erikseen. Yleensä erillinen aamiainen irtoaa 7-10 eurolla. Aamiaisen taso vaihtelee suuresti. Siinä missä joku hotelli tarjoaa runsaan buffet-aamiaisen, voi jossain toisessa paikassa joutua tyytymään muutamaan patonginpalaan ja kahviin.

Tässä hyvä majoitusvaihtoehto pääkaupungissa St. Denisissaä, hotelli Select.

Nähtävyydet

Reunionin saari on täynnä kauniita ja henkeäsalpaavia luonnonnähtävyyksiä. Saarella on kolme kalderaa, Salazie, Mafate ja Cilaos. Kalderoille päästäkseen täytyy ajaa mutkaisia ja hitaita vuoristoteitä pitkin. Kaikki tiet ovat hienoja, mutta erityisen hieno on tie D48, joka vie Salazieen. Vuorenrinteet ovat korkeita pystysuoria, ja niistä laskevat sadat vesiputoukset. Vesiputoukset ovatkin saaren hienointa antia, erityisesti sadekauden aikaan, jolloin ne laskevat vuolaina kilpaa alas jyrkkiä vuorenrinteitä.

Piton Maido-näköalapaikalta avautuvat huimat näköalat Mafaten kalderaan. Joskus sumu voi haitata näkyvyyttä.

Mafaten kalderan lähes pystysuoraa rinnettä ja näköalapaikka

Salazien lukuisia vesiputouksia

Tässä ehkä hienoin niistä.

Silaoksen kalderan maisemaa

Rannikon hienoimmat nähtävyydet sijaitsevat saaren eteläosissa. Niihin kuuluvat kalliojyrkänteet sekä kaksi rantaa, mustahiekkainen ranta sekä vaaleahiekkainen palmuranta. Rannat eivät Reunionilla ole kovinkaan suotuisia uimiselle muun muassa siksi, että merenkäynti on usein kovaa ja aallot korkeita. Palmurannalla on uimareita varten isoilla kivillä rajattu uima-alue, mutta muuten ihmisiä ei vedessä juurikaan näy.

Saaren eteläosassa Grand Ansessa on vaaleahiekkainen palmuranta.

Lounaisosan tummahiekkainen autioranta, L’Etang-Sale les Bainsissa.

Hienoimmat kalliojyrkänteet löytyvät Le Cap Mechantissa saaren eteläosassa.

Grand Galet-vesiputous on yksi saaren komeimmista vesiputouksista. Se sijaitsee saaren etäosissa hiukan sisämaan puolella St. Josephin kaupungista koilliseen. Vaikka kyse on upeasta paikasta, ei siellä silti ole turistiruuhkia, ainakaan varhain aamulla.

Hieno vesiputous Grand Galet

Eteläosien kenties kuuluisin nähtävyys on tulivuori ”Piton de Fournaise.” Tulivuorella voi myös vaeltaa. Hyvä keli on edellytys, sillä jos näkyvyys on huono, ei tulivuorella tee mitään. Me emme sumun, pilvien ja sateen takia nähneet koko tulivuorta, mutta ajoimme sinne paremman sään toivossa. Sykloni voi joskus sotkea suunnitelmia.

Keliolosuhteet voivat Reunionilla joskus olla haastavat.

Sää

Kuten mainittu, sääolosuhteet voivat Reunionilla olla joskus haasteelliset. Saari on vehreä ja siellä sataa melko paljon. Erityisesti Suomen talven eli Reunionin kesän aikaan voi saarelle osua sykloneja eli trooppisia myrskyjä. Sää voi tuolloin olla kehno viikonkin verran. Rannikolla on todennäköisemmin poutasäätä, kun taas vuoret keräävät enimmät pilvet ja sateet. Autoillessa on myrskyn ja sateen aikana hyvä varoa tielle vieriviä kiviä sekä maanvyöryjä. Vesiputoukset puolestaan ovat kauneimmillaan ja runsaimmillaan juuri sadekaudella.

Tiellä voi myrskyn aikana olla isojakin kiviä.

Ja joskus myös puitakin

Ruoka ja ravintolat

Reunion kuuluu Ranskaan, joten ruokakin on täten tuoretta, hyvää ja laadukasta. Matkailijan kannattaa kuitenkin huomioida se, että ruokaa ei välttämättä saa mihin kellonaikaan tahansa. Esimerkiksi klo 14:n ja 19:n välillä voi olla todella hankala löytää avoinna olevaa ravintolaa, sillä monilla ravintoloilla on perinteiset lounas- ja illallisajat. Jos nälkä iskee tuohon aikaan, saa tyytyä kaupan tai nakkikioskin antimiin. Leipomot puolestaan avaavat Reunionilla ovensa perinteiseen tapaan aamuvarhaisella, joten tuoretta patonkia, croissanteja ja muita herkkuja on mahdollista saada hyvinkin aikaisin.

Reunion on todellakin hieno paikka. Matkaajalle jää sieltä varmasti mieleenpainuvia muistoja ja elämyksiä. Lopuksi vielä kohteen plussat ja miinukset.

+ Upeat maisemat ja hienot luonnonnähtävyydet.
+ Ei massaturismia.
+ Turvallinen kohde.
+ Hyvät tiet, vuokra-autoilu onnistuu hyvin.
+ Hyvä ja laadukas ruoka. Herkulliset leipomotuotteet.
+ Herkulliset tropiikin hedelmät.
+ Vesijohtovesi on juomakelpoista.

– Englannin kieltä ei puhuta kovinkaan yleisesti.
– Vaihtelevat sääolosuhteet. Trooppiset myrskyt mahdollisia.
– Ruokapaikkoja voi joskus olla hiukan hankala löytää.
– Kulkukoirat.

Upea Reunion

Vuosi 2016 oli hyvä matkailuvuosi

On taas se aika vuodesta, jolloin matkabloggaajat postailevat menneen vuoden matkakokemuksistaan. Kirjoitetaan siitä, missä on tullut käytyä ja mitä on tullut koettua. Tänä vuonna meilläkin on aiheeseen liittyvää jutun juurta enemmän kuin vuosiin. Vuosi 2016 oli meille nimittäin todella hyvä matkailuvuosi pitkästä aikaa sitten vuoden 2012, jolloin palasimme kotiin maailmanympärimatkalta.

Aloitetaan alkuvuodesta ja palkintomatkastamme. Uusi torppamme oli valmistunut vuoden 2015 lopussa, olimme asettuneet taloksi ja oli aika palkita itsemme kahden viikon Jamaikan matkalla. Kuten arvata saattoi, kyseessä oli todella mieleenpainuva ja elämyksellinen kohde, monessakin suhteessa. Turkoosi Karibianmeri, vaaleat palmuhiekkarannat, reggae ja kiireetön lomanviettopaikka, sellainen oli Jamaika lyhykäisyydessään. Negril, Ocho Rios, Montego Bay, siinä yöpymispaikkamme Jamaikalla. Näistä Negril oli ehdottomasti paras paikka! Matkan kruunasi vielä se, että saimme yhden lisävuorokauden lentomme myöhästyessä lähes vuorokauden. Sehän vain passasi meille!

Jamaikan paratiisirantaa

Jamaikan paratiisirantaa

Seven Mile Beach, Jamaikan paras ranta

Seven Mile Beach, Jamaikan paras ranta

image

Dunn's River Falls, Jamaikan kuuluisimmat vesiputoukset

Dunn’s River Falls, Jamaikan kuuluisimmat vesiputoukset

Bob Marleyn synnyinkodissa ja mausoleumilla käynti oli ehdoton must.

Bob Marleyn synnyinkodissa ja mausoleumilla käynti oli ehdoton must.

Sitten tuli kesäkuu ja pitkään mielessä muhinut reppumatka Balkanille. Kaksi ja puoli viikkoa rinkkojen kanssa Bulgariassa, Makedoniassa, Albaniassa, Montenegrossa, Serbiassa ja Kosovossa. Nähtävää riitti ja vauhti oli sen mukainen, mutta mukavaa oli! Balkan yllätti hienoilla maisemillaan ja nähtävyyksillään. Halpa hintataso oli ehdoton plussa. Balkanilla oli helppo mennä ja tulla ja ruoka oli hyvää. Mitäpä muuta sitä voi lomaltaan toivoa?

Montenegron maisemissa

Montenegron maisemissa

Makedonian Ohrid-järvellä

Makedonian Ohrid-järvellä

Kasabasin sillalla Albaniassa

Kasabasin sillalla Albaniassa

Bulgarian Sofiassa

Bulgarian Sofiassa

Loppukesästä pyrähdimme vielä uudestaan Euroopassa viikon reissulla. Kohteina olivat Barcelona, Andorra ja Etelä-Ranska ja menopelinä paikan päällä auto. Yleensä liikumme reissuissa julkisilla kulkuvälineillä kuten bussilla tai junalla, mutta tällä kertaa vuokrasimme auton. Valinta osui oikeaan, sillä auto oli todella kätevä paikoissa, joissa kävimme. Hankalin ja eniten keskittymistä vaativa vaihe oli Barcelonan lentokentältä lähtö ja sinne paluu, mutta nekin sujuivat ilman suurempia kommelluksia.

Andorrassa Pyreneitten hienoissa maisemissa

Andorrassa Pyreneitten hienoissa maisemissa

Andorra La Vella

Andorra La Vella

Ranskan Agdessa

Ranskan Agdessa

Elokuussa Pete suuntasi Kuusamoon valokuvausopintoihin. Vietimme syyskuussa siellä yhden yhteisen viikonlopun seudun hienoja maisemia koluten. Kyllähän kotimaassakin kuvattavaa ja nähtävää piisaa!

Kiutakönkäällä

Kiutakönkäällä

Käylänkoskella

Käylänkoskella

Lokakuussa syysloman aikoihin Anu pyörähti äitinsä kanssa Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Kyseessä oli lähinnä maapisteen hakeminen, mutta kyllä Minskistä kävi heti alkuun selväksi se, että sinne ihan oikeastikin kannattaa matkustaa. Siisti ja turvallinen kaupunki ilman turistirysiä, pilkkahintaiset oopperaliput ja hyviä ruokailu- ja shoppailupaikkoja. Kyllä voi sanoa, että myöskin Minsk yllätti positiivisesti.

Kyynelten saarella Minskissä

Kyynelten saarella Minskissä

Valko-Venäjän kansallisoopperan ja -baletin rakennuksella

Valko-Venäjän kansallisoopperan ja -baletin rakennuksella

IMG_0260

Vuosi 2016 huipentui joulukuussa parin viikon Arabiemiraattien ja Omanin matkaan, ja sillä matkalla olemme vielä tälläkin hetkellä. Ensimmäiseksi suuntasimme Dubain ihmeitä katsomaan. Vaikka paikka oli pienoinen pettymys, oli meillä sielläkin silti kivaa! Parasta oli mahtavat kelit.

Dubain ykkösnähtävyys Burj Khalifa

Dubain ykkösnähtävyys Burj Khalifa

Dubain kaupunkia ylhäältä katsottuna

Dubain kaupunkia ylhäältä katsottuna

Arabiemiraateissa yövyimme Dubain lisäksi myös Abu Dhabissa. Siellä ehdoton ykkösnähtävyys oli Sheikki Zayedin moskeija. Vaikuttava rakennus kertakaikkiaan!

Sheikki Zayedin moskeija

Sheikki Zayedin moskeija

Abu Dhabin palmurantaa ja pilvenpiirtäjiä

Abu Dhabin palmurantaa ja pilvenpiirtäjiä

Oman oli sitten tämän vuoden viimeinen maa, jonne matkustimme. Olemme tänä vuonna päässeet 11 uuteen maahan. Vuodesta 2016 tuli siis todellakin oikein hyvä matkailuvuosi. Toivomme lisää tällaisia vuosia tulevaisuudessakin! Mutta nyt haluamme toivottaa kaikille blogimme lukijoille mahtavaa uutta vuotta 2017!

Muscatissa pääsimme kokemaan aitoa arabitunnelmaa.

Muscatissa pääsimme kokemaan aitoa arabitunnelmaa.

IMG_0967

Omanissa riittää nähtävää muuallakin kuin Muscatissa. Tämä kuva on Wadi Shabilta.

Omanissa riittää nähtävää muuallakin kuin Muscatissa. Tämä kuva on Wadi Shabilta.

Hyvää ja onnekasta uutta vuotta 2017 kaikille!

Hyvää ja onnekasta uutta vuotta 2017 kaikille!

Ranskan Agde ja Cap d’Agde

Andorran jälkeen suunnistimme kohti Ranskaa. Rajamuodollisuudet eivät kauaa kestäneet, eikä passeja kysytty. Myöhemmin Ranskan poliisit kuitenkin pysäyttivät kaikki ohi ajavat autot tarkastuspisteessä. Varmaankin autot tutkittiin Andorran vierailun takia, sieltä kun on houkutus tuoda enemmän halpaa tavaraa kuin on luvallista. No, meidän olemattomat ostokset eivät sallittua rajaa olisi ylittäneet muutenkaan, eivätkä poliisit näyttäneet olevan innokkaita tutkimaan autoamme ollenkaan, joten matkamme jatkui saman tien lyhyen pysähdyksen jälkeen. Hyvä niin, sillä matka kesti ja kesti. Olimme valinneet maisematien, vuoriston yli kulkevan mutkittelevan reitin nopean tunnelireitin sijaan. Myöhemmin yritimme päästä nopealle maksulliselle moottoritielle A9, mutta se tuntui mahdottomalta tehtävältä. Kyltit kyllä opastivat kyseiselle pikatielle useassa kohdassa, mutta tielle ei vain tuntunut pääsevän millään. Niinpä köröttelimme ilmaisella hitaammalla tiellä koko matkan aina päämääräämme Adgen kaupunkin asti, ajaen läpi jokikisen kylän ja kaupungin. Booking.com-palvelustakin jo soitettiin meille, että olemmeko ollenkaan tulossa hotellille, kun arvioitu saapumisaikamme oli jo reilusti ylittynyt. Lopulta pääsimme kuitenkin perille pitkän matkapäivän päätteeksi puoli yhdentoista aikaan illalla. Olimme taittaneet matkaa Espanjan Martorellista Ranskan Agdeen asti ja tutustuneet siinä samalla Andorraan ja ylittäneet siis koko Pyreneitten vuoriston. Siinä yhdelle päivälle ohjelmaa ihan riittävästi!

Pyreneitten hienoissa maisemissa kohti Ranskaa

Pyreneitten hienoissa maisemissa kohti Ranskaa

Vesiputous matkan varrella

Vesiputous matkan varrella

Agde on pieni merenrantakaupunki eteläisessä Ranskassa. Kaupungissa on vain reilut 20 000 asukasta, mutta ainakin näin kesällä ihmisiä tuntuu olevan paljon enemmän. Kaupungin keskusta on leppoisa mutta eloisa. Pieni vanhakaupunki löytyy, samoin muutama terassiravintola. Myös pienet markkinat näyttivät olevan meneillään keskustan alueella.

Agden vanhaakaupunkia

Agden vanhaakaupunkia

image

image

image

Agden keskustassa

Agden keskustassa

image

image

Cap d’Agde on Agden kaupungin kupeessa sijaitseva ja kaupunkiin käytännössä kiinni kasvanut lomanviettopaikka, tavallaan kaupunginosa siis. Tämän alueen väkiluku kasvaa keskikesällä ja tuo paljon ihmisiä alueelle. Harrastusmahdollisuuksia on tenniksestä golfiin ja vesiurheiluun. Kimmeltävä Välimeri pitkine hienoine hiekkarantoineen on Agden alueen ehdoton valttikortti.

Cap d'Agden leveää hiekkarantaa

Cap d’Agden leveää hiekkarantaa

Agdeen pääsee junalla muualta Ranskasta, mutta vuokra-auto on myös hyvä vaihtoehto täällä. Liikenne on kohtalaisen hillittyä, vaikkakin vilkasta. Julkisia ei näytä kulkevan kovin tiheään, joten kätevä ja nopea oma auto kyllä on. Lähin lentokenttä on Beziersin kaupungissa, joten tänne tullakseen ei tarvitse ajaa pitkää matkaa, kuten me teimme. (Ajoimme siis Barcelonasta asti.) Parkkipaikkoja löytyy ruuhkista huolimatta, joten senkin puoleen auto on suositeltavin vaihtoehto.

Cap d’Agdessa sijaitsee myös yksi erikoisuus, naturistikylä, ja pitihän se käydä katsastamassa, kun kerran sielläpäin liikuttiin. Kyseessä on hotellikomplekseja sisältävä kaupunginosa, lomanviettopaikka. Hotellit ovat varmaankin aika varattuja tähän aikaan vuodesta, ainakin porukkaa näytti olevan siihen malliin liikkeellä. Alueella on paljon ravintoloita ja kauppoja sekä tietysti naturistiranta. Vaatteet saa jättää kokonaan pois päältä täällä liikkuessa, mutta osa ihmisistä käytti niitä silti. Varsinkin illalliselle oli tapana pukeutua hienosti.

Ranska, liikenneympyröiden luvattu maa. Tästä ympyrästä pääsee Cap d'Agden naturistikylään.

Ranska, liikenneympyröiden luvattu maa. Tästä ympyrästä pääsee Cap d’Agden naturistikylään.

Cap d'Agden naturistirantaa

Cap d’Agden naturistirantaa

Lounaalla naturistirannalla. Viini on täälläkin hyvää!

Lounaalla naturistirannalla. Viini on täälläkin hyvää!

image

Kävimme päiväretkellä myös naapurikaupungissa Setessä. Sete on tärkeä kalastuskaupunki Välimeren rannalla. Se on kuuluisa kaupunkia halkovista kanaaleista. Paikka on näin elokuussa todella ruuhkainen, onhan tämä parhainta lomailuaikaa Ranskassa ja koko Euroopassa. Sete on Agdea selvästi suurempi ja vilkkaampi. Keskustan alue näytti silti kauniilta ja viihtyisältä.

Seten kanaali, jossa on juuri turisteja kuljettava lautta

Seten kanaali, jossa on juuri turisteja kuljettava lautta

Seten rautatieasema

Seten rautatieasema

Ranska on ruoka- ja viinimaa. Tämä tuli todettua tälläkin reissulla. Vaikka maa ei ole mitenkään erityisen edullinen, saa tuoretta ja laadukasta ruokaa ja viiniä silti selvästi halvemmalla kuin Suomen tasokkaammissa ravintoloissa. Talon viini on aina varma valinta, samoin ravintolan menu, johon kuuluu kolme ruokalajia. Menun hinta on aina alhaisempi kuin listan erillisistä ruokalajeista itse koottu kokonaisuus. Menun ruokalajeissakin on silti valinnanvaraa.

Alkupalana tässä vuohenjuustotäytteisiä kevätkääryleitä

Alkupalana tässä vuohenjuustotäytteisiä kevätkääryleitä

Pääruokana ankanrintaa/porsaanfilettä kasviksilla ja perunamuussilla

Pääruokana ankanrintaa/porsaanfilettä kasviksilla ja perunamuussilla

Ja jälkiruuaksi sitruunamarenkitorttua. Menun hinta 23€ ja ruoka oli todella laadukasta ja hyvää.

Ja jälkiruuaksi sitruunamarenkitorttua. Menun hinta 23€ ja ruoka oli todella laadukasta ja hyvää.