Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin kootaan yhteen menneen vuoden matkailusaldoa. Olemme parhaillaankin reissun päällä, kuten viime vuosina usein olemme vuodenvaihteen aikaan olleet. Matkailu on ja pysyy edelleen yhtenä rakkaimmista harrastuksistani. Yhdessä pyrimme matkustamaan vähintäänkin sen pari kolme kertaa vuodessa. Tänäkin vuonna onnistuimme valikoimaan matkakohteiden joukosta mieleenpainuvia ja unohtumattomia kohteita.
Vuosi 2017 alkoi hiukan ikävissä merkeissä, vaikka reissussa silloin olimmekin. Sairastuin Arabiemiraattien ja Omanin reissulla flunssaan, josta poiki ikäviä jälkitauteja, mukaan lukien sitkeä korvatulehdus. Vuosi vaihtui Dubaissa, ja itse asiassa juuri tuona samana yönä matkasimme kohti kotia parin viikon reissaamisen jälkeen. Eipä ollut hirveästi fiiliksiä ihastella Dubain ilotulitusta. Itse matka oli ollut kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä, lukuun ottamatta tuota sairastelua.
Vuosi vaihtui Dubaissa, tosin tämä kuva on otettu hiukan aiemmin.
Keväällä tein elämäni ensimmäisen reissun yksinäni. Kohteeksi olin valinnut Kaukasuksen vuoristossa sijaitsevia maita, Georgian ja Armenian. Olipa muuten hyvä valinta. Tykkäsin todella tästä meille suomalaisille hiukan tuntemattomammasta maailmankolkasta. Kaukasuksen vuoret veivät mennessään. Tbilisiin ihastuin aivan hirveän paljon, ja kyllä arvoituksellinen Armeniakin oli minun mieleeni. Kaukasukselle haluan kyllä vielä uudestaankin! (Ja itse asiassa olen menossa sinne taas huhtikuussa…?) Yksin reissaaminen onnistui mainiosti, vaikka sitä aluksi vähän jännitin.
Ihana Tbilisi, Georgian pääkaupunki
Ja mystinen Armenia
Ja upeat lumihuiput jylhillä Kaukasuksen vuorilla
Toukokuussa vietimme yhdessä pidennetyn viikonlopun Amsterdamissa. Amsterdamista on vuosien varrella tullut yksi suosikkikaupunkikohteistamme. Syitä tähän ovat mm. lyhyt lento, kohteen helppous ja kaunis arkkitehtuuri. Tällä reissulla tosin huomasimme ydinkeskustan roskaisuuden ja turistimäärän lisääntyneen, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu. Amsterdamissa on kuitenkin silti aina hauskaa! Tällä kertaa pääsimme myös ylös Westerkerkin torniin.
Iloinen Amsterdam
Heinäkuussa pääsimme tutustumaan Euroopan luontokohteiden aarteeseen, kauniiseen Azoreiden saariryhmään. Kiersimme näitä häikäisevän upeita saaria vajaan parin viikon ajan ja näimme ja koimme vaikka mitä. Liikuimme vuokra-autolla, laivalla ja lentäen. Ehdoton plussa oli turistien vähäinen määrä, mikä on todella ällistyttävää, kun ottaa huomioon, miten paljon kaunista nähtävää Azoreilla on. Tulivuoria, kalderoita, kraatterijärviä, kauniita vaellusreittejä, tuhansia villihortensioita, rauhallisia teitä, viihtyisiä pikkukyliä ja kallioisia uimapaikkoja, niistä on Azorit tehty. Näissä tunnelmissa sielu ja mieli kyllä lepäsivät!
Azorit sykähdytti meitä maailmanmatkaajia.
Lokakuun syyslomalla jatkoin maabongausta ja suuntasin viikoksi Moldovaan. Sain matkakaveriksi äitini, jolta lienen perinyt viehätyksen vieraisiin maihin. Moldova kuului myös sarjaan ”ei niin tavalliset kohteet”, ja siksikin se oli kovin viehättävä paikka. Turistien vähyys oli täälläkin plussaa, samoin erittäin matala hintataso. Täältä löytyvät hinta-laatusuhteeltaan maailman parhaat viinit. Luostarit ja kirkot ovat kauniita, ja elämänmeno mukavan rauhallista. Säät eivät tällä kertaa suosineet, mutta kohteena Moldova oli hyvä valinta.
Moldovan aarteita
Moldovassa ollessa piti tietenkin pistäytyä maassa, jota ei ole olemassa, eli Transnistriassa. Sinnekään ei tarvinnut lähteä yksin, vaan äitini lähti mukaan päivän reissulle. Kokemushan sekin oli, ja kyllä Transnistriasta löytyi sekä hyvää ruokaa että jotain hienoa nähtävääkin.
Tiraspolissa, Transnistrian pääkaupungissa
Benderin linnoitus
Vuoden 2017 viimeinen reissu suuntautui Mauritiukselle, jossa lomailemme parhaillaan, ja jossa vietämme myös uuttavuotta. Mauritius on jo vuosikaudet muhinut mielessämme, ja nyt viimein tänne sitten pääsimme. Pitkän lentomatkan päässä tämä Kauriin kääntöpiirillä sijaitseva paratiisirantojen maineessa oleva eksoottinen kohde on. Täytyy sanoa, että kyllä lähes 12 tunnin lentomatka tänne kannatti. Mauritius on ollut tosi kiva. Keskellä Suomen pimeintä talvea on mukava päästä kohteeseen, jossa oikeasti on kesä ja lämmin!
Mauritiuksen paratiisirannoille päättyy meidän matkailuvuotemme, ja alkaa uusi matkailuvuosi.
Lopuksi haluamme toivottaa kaikille blogimme lukijoille hyvää ja onnekasta vuotta 2018!
Azorit ei tule monelle ensimmäisenä mieleen kesälomareissua suunnitellessa. Vaikka kyseessä on tavattoman kaunis kohde, on se silti onnistunut välttämään pahimmat turistimassat. Valtaosa Portugaliin matkaavista turisteista suuntaa Lissaboniin, maan etelärannikolle tai Madeiralle. Azorit on täten säilyttänyt aitoutensa ja rauhallisuutensa. Se on ehdoton kohde kokeneelle matkaajalle. Myös vähemmän matkustaneelle Azoreita voi suositella, vaikka sinne päästäkseen täytyykin nähdä hiukan enemmän vaivaa kuin peruskohteisiin menemiseen.
Azoreiden saariryhmä lepää Atlantin valtameressä 1500 km:n päässä Lissabonista ja 3900 km Pohjois-Amerikan rannikolta. Tämä yhdeksästä saaresta koostuva Portugalin autonominen alue on tunnettu vehreydestä, kauneudesta, hienoista maisemista ja miellyttävistä kesälämpötiloista. Mikään rantalomakohde se ei ole, vaikka toki saarilla uidakin voi. Azorit on lyhyesti sanottuna rauhaa ja luontoa rakastavan matkaajan akiivilomakohde.
Azorit on hyvin kaunis luontokohde.
Azoreille voi periaatteessa matkustaa milloin vain, mutta talvisin on paikka paikoin todella sumuista ja lämpötilat pysyttelevät 10 asteen tietämissä. Kesä on parasta matkustusaikaa. Mukavat lämpötilat takaavat sen, että aktiiviloma onnistuu keskikesälläkin. Lämpötila ei nouse juurikaan yli 27 asteen. Sateeseen on hyvä varautua, mutta sademäärät pysyttelevät kesällä melko alhaisina. Sumuakin voi olla, mutta oikeastaan vain ylhäällä vuorilla. Nopeat säänvaihtelut ovat tyypillisiä näille saarille. Kuten paikalliset sen muotoilevat, Azoreilla voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa saman päivän aikana.
Azoreiden vehreitä maisemia.
Sumu voi välillä yllättää ylhäällä vuorilla.
Azoreille ei ole Suomesta suoria lentoja. TAP Portugal lentää Helsingistä Lissabonin kautta yhdellä välilaskulla Azoreiden pääkaupunkiin Ponta Delgadaan. Lentokentältä pääsee keskustaan taksilla kymmenellä eurolla. Vuokra-auto, jonka voi napata alle heti lentokentältä, on kuitenkin suositeltavin menopeli oikeastaan millä tahansa Azoreiden saarella, kuten täälläkin. Pääkaupungistakin löytyy ilmaisia tai huokeita parkkipaikkoja, eikä liikenne ole mahdottoman vilkasta. Pääkaupungin ulkopuolella sekä muilla saarilla liikenne on suorastaan rauhallista.
Azoreihin tutustuminen on hyvä aloittaa pääkaupungista Ponta Delgadasta. Tässä satama-aluetta.
Tässä puolestaan kaupungin pääportti.
Ponta Delgadaan tutustuu päivässä, mutta Sao Miguelin saareen on hyvä varata muutama päivä aikaa, jotta ehtii kiertää koko kauniin saaren. Saari on pullollaan toinen toistaan hienompia näköalapaikkoja, joten sitä ei edes kovin nopeasti pysty läpi ajamaan. Lisäksi jos haluaa vaeltaa, menee aikaa luonnollisesti paljon enemmän. Vaeltaminen onkin oiva tapa nauttia Azoreiden raikkaasta kesäsäästä ja kauniista maisemista. Pelloilla ympärivuotisesti oleilevat lukuisat lehmät ovat myös hauska näky. Täällä kaikkien lehmien sanotaan olevan iloisia, saavathan ne nauttia mehevästä ruohosta ulkosalla vuoden jokaisena päivänä.
Lehmät laiduntavat Azoreilla ulkona ympärivuotisesti, sillä navettoja täällä ei ole. Maito on Euroopan parasta.
Azoreiden parhaimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Sao Miguelin saaren kraatterijärvet. Järvien viereen pääsee, mutta ylhäältä ne näyttävät paljon hienommilta. Järviä ja maisemia yleisestikin komistavat suuret hortensiapensaat, jotka kasvavat ja kukkivat valtoimenaan ympäri saarta. Ne reunustavat teitä, peltoja ja metsänreunoja.
Lagoa do Fogo eli Tulijärvi
Sete Cidades eli kaksoisjärvet
Furnas-järvi
Sao Miguelin kauniita maisemia, vehreyttä ja kukkia silmänkantamattomiin
Furnasin kylä on myös hauska paikka pistäytyä Sao Miguelin saarta kiertäessä. Kuumat lähteet ovat tämän kylän päänähtävyys. Täällä on myös mahdollista poiketa lämpimistä luonnonaltaista koostuvaan ulkokylpylään tai nauttia tuliperäisessä maassa kypsynyttä herkullista ruokaa.
Furnasin kuumia höyryäviä lähteitä
Herkullista maan sisällä kypsynyttä ruokaa. Hinta 10€/hlö.
Tänne Furnasissa sijaitsevaan Poca da Dona Beija-luonnonkylpylään on neljän euron pääymaksu. Altaita on useita.
Toinen paikka nauttia kuumista lähteistä on Caldeira Velha. Tämä paikka on melko pieni, mutta silti kiva. Alueella on sekä viileä että lämmin luonnoallas. Sisään pääsee parilla eurolla. Pukuhuoneessa voi vaihtaa uikkarit.
Caldeira Velhan viileämmällä luonnonaltaalla
Saaren itäosissa on kaunis vesiputous. Se sijaitsee lähellä Achadan kylää. Nordesten etelä- ja kaakkoispuolella voi puolestaan hyvällä tuurilla nähdä harvinaisen Azorienpunatulkun. Laji oli aiemmin uhanalainen, mutta suojelutoimien ansiosta se luokiteltiin vuonna 2016 vaarantuneeksi.
Achadan vesiputous
Azorienpunatulkku
Sete Cidades-kaksoisjärvien luona on mielenkiintoinen ”nähtävyys.” Kolkko ja kalsea autiohotelli, joka ei koskaan menestynyt sumuisella paikalla, seisoo hylättynä korkealla paikalla vuoren rinteessä. Hotelliin pääsee sisälle ja jopa sen katolle voi mennä. Paikka on suorastaan aaveminen, mutta näkymät sieltä alas järville ovat upeat.
Monte Palace-hotelli seisoo autiona Sete Cidades-järvien näköalapaikan vieressä.
Saarten välillä on mahdollista kulkea lautalla, mutta pisimmät välimatkat kannattaa taittaa lentäen. Azoreiden oma lentoyhtiö, Sata Airlines, lentää päivittäin saarten välejä. Liput maksavat n. 85€/ suunta. Lennot ovat luonnollisestikin lyhyitä, pisimmillään vain noin 50 minuuttia.
Sata Airlines liikennöi Ponta Delgadasta päivittäin kaikille Azoreiden saarille.
Sao Miguelin lisäksi Azoreilla kannattaa siis vierailla muillakin saarilla. Picon saari on kuuluisa samannimisestä tulivuorestaan, joka on Portugalin korkein huippu. Se kohoaa 2351 metriin merenpinnan yläpuolelle. Picon valloitus onkin yksi Azoreiden must-kokemus. Myös saari itsessään on viihtyisä ja rauhallinen. Se on myös Azoreiden paras valaiden- ja delfiinienbongauspaikka. Madalena on suositeltava yöpymispaikka Picolla.
Näkymiä ylhäältä Picon huipulta, 2351 metristä merenpinnan yläpuolelta
Myös Picon saarella on vehreät maisemat sekä paljon lehmiä.
Sekä muun muassa tällainen viehättävä punainen tuulimylly.
Seuraavassa lyhyt videopätkä leikkisistä delfiineistä Picon saaren edustalla.
Picon saarelta voi tehdä päiväretken viereiselle Faialin saarelle. Lauttamatka Picon Madalenasta Faialin Hortaan kestää alle puoli tuntia ja maksaa muutaman euron. Faialilla kannattaa vuokrata auto ja hurauttaa pienen saaren ympäri. Kuuluisin nähtävyys on saaren keskiosassa sijaitseva kaldera eli tulivuoren romahtamisessa syntynyt kulhon muotoinen muodostuma. Toinen hieno paikka, epätyypillinen sellainen muuten niin vehreille Azoreille, on Faialin itäosan Capelinhoksen alue, tuliperäinen tosin sekin. Koko saari itsessään on kaunis, kuten kaikki Azoreiden saaret. Faialilta on hienot näkymät Picon tulivuorelle.
Faialin pääkaupunki Horta
Saaren keskiosan kaldera
Tuliperäinen ja kuiva Capelinhos
Picon tulivuori näkyy komeana myös toiselle Picon naapurisaarelle, Sao Jorgelle. Sao Jorgelle päästäkseen täytyy ajaa taksilla Sao Roque do Picolle, josta pääsee lautalla Sao Jorgen Velasiin. Tietysti matkan voi tehdä myös toisinpäin. Matka maksaa kymmenisen euroa ja kestää alle tunnin. Hyvällä tuurilla voi nähdä vaikkapa delfiinejä.
Sao Jorge on oiva paikka rauhoittumiseen, uimiseen, vaelteluun ja kauniista maisemista nauttimiseen. Velas ja Calheta ovat saaren suurimmat asutuskeskittymät, mutta pieniä ovat nekin. Velas on paras yöpymispaikka, sillä siellä ovat satama sekä lentokenttä. Tiet ovat rauhallisia ja autolla pääsee kaikkiin tärkeimpiin paikkoihin.
Sao Jorgen upeita maisemia
Azoreista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, niin paljon hienoa nähtävää siellä on. Ken sinne matkustaa, huomaa sen itse. Ja sinne kyllä kannattaa matkustaa. Seuraavaksi muutamia tärppejä näille kauniille saarille.
– Tee kävelykierros pääkaupungissa Ponta Delgadassa.
– Vieraile Sao Miguelin kraatteerijärvillä.
– Kylve Furnasin ja Caldera Velhan lämpimissä luonnonaltaissa.
– Maista herkullista tuliperäisessä maassa kypsynyttä ruokaa Furnasissa.
– Vieraile muilla Azoreiden saarilla, kuten Picolla ja Sao Jorgella.
– Kiipeä ylös Picon tulivuorelle.
– Vaella millä tahansa saarella.
– Ui luonnon merivesialtaissa.
Azoreilla vaeltaessa törmää mitä ihastuttavimpiin paikkoihin. Tässä Sao Miguelin saaren itäosassa sijaitseva pieni sininen lampi.
Lopuksi vielä Azoreiden plussat ja miinukset.
+ Turvallinen ja rauhallinen kohde.
+ Kauniit maisemat kaikilla saarilla.
+ Miellyttävä ilmasto. Keskikesälläkään ei ole tukahduttavaa hellettä ja illat ovat silti mukavan lämpimiä.
+ Ei massaturismia eikä innokkaita kauppiaita.
+ Hyvät vaellusmahdollisuudet.
+ Vuokra-autolla on helppo liikkua ja parkkipaikkoja löytyy.
+ Hyvä ruoka ja viinit.
+ Hintataso on Suomen hintatasoa edullisempi, vaikkakin autonvuokraus ja polttoaine ovat samaa luokkaa kuin meillä.
– Ei suoria lentoja Suomesta.
– Palveluita on melko harvassa ja monissa paikoissa on vielä keskipäivän siesta.
– Äkilliset säänvaihtelut ovat tavallisia.
Jokainen Azoreiden saari on kaunis, niin myös Sao Jorge. Vehreät niityt, vuoristoiset maisemat, hienot vaellusreitit ja henkeäsalpaavan upeat näköalapaikat, niistä on tämä saari tehty.
Sao Jorge
Tämäkin saari on pullollaan upeita hortensioita. Taustalla kohoaa naapurisaaren Picon huippu.
Sao Jorge on pitkähkö kapea saari. Sen rantaviivaa hallitsevat suurelta osin jyrkät kalliorinteet. Asukkaita saarella on vain 9500. Saarelle pääsee lentäen Azoreiden pääkaupungista Ponta Delgadasta. Lähisaarilta kätevin tapa saapua saarelle on vesiteitse.
Me tulimme Sao Jorgelle lautalla Picon saarelta. Lippu maksoi 10,50€/hlö ja matka kesti n. 40 minuuttia. Majoituimme Velasiin, joka on toinen saaren pikkukaupungeista. Nappasimme välittömästi allemme vuokra-auton, jolla sitten ajelimme pari päivää ympäri saarta. Oma auto onkin erittäin suositeltava menopeli millä tahansa Azoreiden saarella. Liikenne on melko vähäistä ja teitä on suhteellisen paljon. Maisemat ovat hienot ja omalla autolla pääsee juuri sinne, minne haluaa.
Velasin pikkukaupungin keskustaa
Auto on täällä hyvä menopeli.
Majapaikaksi olimme valinneet Quinta do Canavialin, joka sijaitsee hiukan Velasin keskustan ulkopuolella vuoren rinteellä, oikein komealla paikalla siis. Näkymät ovat suoraan kimaltelevalle merelle. Kalliojyrkänteet estävät näkymät Picon tulivuorelle, mutta tämä maisemaa hallitseva naapurisaaren vuorenhuippu näkyy kyllä yleisesti Sao Jorgen saarelta käsin.
Quinta do Canavial, Sao Jorge
Tervetuliaistarjottimen äärellä, likööriä, leipää ja juustoa :)
Majapaikan ystävällinen emäntä neuvoi meille muutamia käyntikohteita, joita ei kannata jättää väliin, jos Sao Jorgen saarelle tulee. Yksi tällainen on Norte Granden kylässä saaren pohjoisosassa sijaitseva kaunis uimapaikka. Kyseessä on meren rannalla oleva laavakivestä muodostunut luonnonallas. Merivesi on melko viileää, vain noin 20-asteista, mutta altaan vesi on tätä lämpimämpää. Satuimme uimapaikalle nousuveden aikaan. Meren tyrskyt löivät välillä altaan puolelle. Vesi oli virkistävän raikasta. Tummat laavakivet imevät itseensä auringon lämpöä, joten kylmä siellä ei kyllä tullut.
Norte Granden luonnonallas
Myös Sao Jorgen saari on oiva paikka nauttia vaeltamalla Azoreiden hienosta luonnosta. Saarella on useita vaellusreittejä. Reiteistä paras on kuitenkin saaren pohjoisosien Santo Criston vaellus. Tämä vaellus on kymmenen kilometrin mittainen ja sen voi tehdä kummin päin haluaa. Me jätimme auton päätien varteen alle 10 km päähän Calhetan kaupungista itään.
Aluksi vaellus kulkee pääasiassa alamäkeen. Reitti mutkittelee suurimmaksi osaksi metsän suojissa. Välillä aukenevat hienot näkymät vuoristoon metsän raosta. Alamäkiosuuden puolivälissä on kaunis vesiputous. Alamäkietappi päättyy meren rannan Santo Criston laguuniin.
Tässä reitin alkupään pieni putous
Tässä puolestaan varsinainen reittiinkin merkattu vesiputous
Reitin puoliväli ja laguuni häämöttävät edessä.
Laguunin lähellä on myös tällainen pieni kirkko.
Laguunin jälkeen reitistä tulee vaihtelevampaa. Ylä- ja alamäet vuorottelevat. Vaellus kulkee vuoren rinteillä meren rantaa pitkin. Pieni tuulenhenkäys vilvoittaa mukavasti, vaikka aurinko porottaisikin. Maisemat ovat upeat. Reitti päättyy lopulta pieneen kylään, jossa on siis myös reitin vaihtoehtoinen aloituspiste. Kylässä on pieni ravintola, josta soitimme taksin. 20 eurolla pääsimme takaisin vaelluksen alkuun. Ei ollut kovin kallis kyyti verrattain pitkästä matkasta.
Vaellusreitin varrelta
Yksi hyvä käyntikohde Sao Jorgella on saaren länsipäässä sijaitseva Sete Fontes-metsä. Sete Fontes on kuin suoraan sadusta. Rähjäisen huoltorakennuksen seinillä kasvaa köynnöskasveja. Metsän puut ovat suuria ja punarunkoisia ja kivet sammaleisia. Pöydät ja tuolit näyttävät siltä, että niissä viihtyisivät maahiset tai muut metsän satuolennot. Lepakot lentävät metsän lammelle juomaan keskellä päivää. Tämä paikka tuntuu jotenkin erityiseltä.
Sete Fontesin satumetsää
Metsän alueella elelee myös ankkoja.
Kävimme myös saaren vastakkaisessa päädyssä Topon kylässä. Täälläkin olisi voinut käydä uimassa luonnonaltaassa. Karu saari ja punakupolinen majakka ovat Topon tunnusmerkkejä.
Topo sijaitsee Sao Jorgen saaren itäpäässä.
Topon luonnonallas
Me vietimme Sao Jorgen saarella kaksi yötä ja kaksi päivää. Päivä pari olisi hyvinkin mennyt vielä lisää. Saari on melko pieni ja rauhallinen ja sen kyllä kiertää aika äkkiä, mutta kauniista luonnosta voisi nautiskella pidempäänkin. Tämä kohde on nimenomaan rauhaa ja luontoa rakastavalle matkaajalle.
Siirryimme Sao Miguelin saarelta lentäen toiselle Azoreiden saarelle Picolle. Sata Airlines lentää kyseistä väliä päivittäin ja lento kestää alle tunnin. Lautallakin pääsee, mutta matka on monin kerroin pidempi. Picon taas valitsimme kohteeksemme siksi, että siellä sijaitsee Portugalin korkein huippu, tulivuori Pico. Sen valloittaminen oli Azoreiden matkamme päätavoite.
Pico on Azoreiden suurimpia saaria, mutta ihmisiä siellä asuu melko vähän. Tilaa siis on, eikä liikennekään ole vilkasta. Niinpä autonvuokraus on erittäin suositeltavaa. Meilläkin oli auto vuokrattuna päiväksi, jolloin kipusimme ylös Picolle.
Vuokra-autolla kohti Picon vaelluksen alkua…
Majoittumiseen voimme suositella Madalenan kylää. Madalena on Picon suurin asutuskeskittymä ja se sijaitsee saaren koillisosassa. Saaren toinen matkustajasatama on juuri Madalenassa, eikä lentokentällekään ole pitkä matka. Palveluita on niukalti, mutta riittävästi. Meidän mielestämme Madalena on viihtyisä.
Madalenan keskustaa
Madalenan keskustaa mereltä kuvattuna, taustalla kohoaa Picon tulivuori.
Keskustan tuntumassa on tällainen uimapaikka.
Picon saaren tunnusmerkki ja keskeinen elementti on itse tulivuori, Pico. Se ei ole tiettävästi koskaan purkautunut pääkraatteristaan, ainakaan ajanlaskumme aikana. Pienempiä purkauksia pikkukraattereista sen sijaan on ollut, viimeisin vuonna 1720. Kun tulivuorta katsoo kauempaa vaikkapa sen naapurisaarelta Faialilta päin, voi huomata, miten se todellakin levittäytyy koko saaren leveydelle ja on siis iso osa tätä tuliperäistä saarta.
Picon tulivuorta ympäröivät vehreät maisemat.
Ajelimme aamusella Picon vaelluksen lähtöpaikalle. Pakkasimme mukaan reilusti vettä ja vähän eväitäkin. Päivä oli puolipilvinen. Vaikka lämpötila lähtöpaikalla oli hädin tuskin kaksikymmentä astetta, porotti aurinko kuitenkin sen verran kuumasti, että lähdimme matkaan lyhyissä tamineissa. Nousua ylös huipulle oli 1200 metrin verran, joten hiki kyllä tulisi joka tapauksessa virtaamaan.
Kohti vaelluksen alkua…
Vaellus alkoi heti ilman sen kummempia alkulämmittelyjä suoraan ylös tulivuoren rinteeseen. Me vaelsimme lenkkareissa, lähes kaikki muut näkemämme ihmiset vaelluskengissä. Lenkkarit ovat kuitenkin vaelluskenkiä ketterämmät, kevyemmät ja ilmavammat. Pilvisyys vain väheni entisestään vaelluksen edetessä, eikä pitkiä vaatteita tarvittu ylös mennessä.
Iso osa vaellusta on melko jyrkkää rinnettä. Vaellus on merkitty ihan alkua lukuun ottamatta vaalein tolpin. Eksyminen ei ole kovin todennäköistä, sillä näkyvyys reitillä on hyvä. Alusta on kallioista, välillä hiekkapohjaista. Kinkkisin juttu on paikka paikoin kallion päällä oleva irtohiekka sekä kivenmurikat. Liukastumisen vaara on suuri, joten matkaa saa taittaa kieli keskellä suuta. Neliveto kannattaa ottaa käyttöön pahimmissa ja jyrkimmissä paikoissa sekä meno- että paluumatkalla, sillä kallionkielekkeistä saa kyllä tukevan otteen. Tarkkana pitää olla koko ajan. Meille ei onneksi sattunut haavereita.
Tällaista jyrkkää rinnettä oli suurin osa vaelluksesta, tosin kuva ei ihan kerro koko totuutta. Tämä kohta on loppupätkästä.
Meille kerrottiin, että vaellus ylös Picon huipulle kestää kolmesta neljään tuntia. Saavutimme kuitenkin huipun reilussa kahdessa tunnissa. Tauot olivat lyhyitä juoma- ja kuvaustaukoja. Vaellus kävi erittäin hyvästä treenistä. Kyllähän siinä montaa kertaa kävi mielessä, että tuon tolpan jälkeen olemme jo varmaan lähellä huippua. Huippua ei vaan ilmaantunut. Sitten erään pylvään jälkeen meille aukeni tasanne, jossa monet vaeltajat pitävät evästaukoa ja jopa yöpyvät. Tasanteelta lähtee ylös vaelluksen loppuhuipennus ja jyrkin kohta kohti Picon huippua. Tässä kohdassa on se hyvä puoli, että siitä näkee konkreettisesti sen, kuinka pitkä matka on jäljellä. Matka näytti aika pitkältä, mutta loppujen lopuksi se meni nopeasti. Neliveto tuli tässä kohtaa tarpeeseen.
Tässä kohtaa ei olla vielä edes puolivälissä.
Loppuhuipennusta vaille valmis. Tuonne olisi tarkoitus päästä.
Huipullahan tuulee, niin myös Picon huipulla. Näkymät kyllä olivat huikeat. Saavutettuamme huipun pidimme evästauon ja ihastelimme maisemia alas merelle sekä naapurisaarille Faialille ja Sao Jorgelle. Olimme pilvien yläpuolella. Aamulla huippu oli alhaalta katsottuna pilvien peitossa, mutta ylhäältä näimme kuitenkin alas merelle ja muille saarille. Ei siis kannata heittää pyyhettä kehään, jos vaellusaamuna tulivuoren huippua ei alhaalta näy, sillä todennäköisesti tilanne tulee päivän aikana muuttumaan.
Picon huippu on valloitettu!
Alaspäin menoon meillä meni aikaa parisen tuntia. Äkkiseltään luulisi, että alaspäin olisi helpompi tulla, mutta kyllä se nyt taisi mennä toisinpäin. Toki ylöspäin meno oli rankempaa, mutta alaspäin tullessa sai olla vielä tarkempana, ettei kompastuisi tai liukastuisi. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme alas vammoitta.
Matkalla alas…
Alhaalla päätimme vielä käydä vaelluksen alussa olevassa rakennuksessa. Kyseessä oli infopiste, jonka ohitimme aamupäivällä. Mitään kylttejä taloon ei ollut. Kävi kuitenkin ilmi, että paikassa olisi pitänyt ilmoittautua ennen ylös vaellukselle lähtöä. Rekisteröitymisen lisäksi vaeltajille annetaan mukaan paikannuslaite, jotta tiedetään, missä ihmiset liikkuvat. Infopisteen työntekijä seuraa sitten ruudulta ihmisten liikkeitä. No, tämä tieto meni meiltä kyllä sivu suun, ja koska mitään kylttejäkään paikalle ei ollut, valloitimme Picon ilman paikannuslaitteita. Päätimme melko nopeasti liueta paikalta, ettei paikan työntekijä ehtinyt keksiä meille sakkoja tai muuta vastaavaa. Hänen ilmeensä oli kyllä melkoisen epäuskoinen. No, silti voimme todeta, että loppu hyvin kaikki hyvin.
Vaelluksen jälkeen lähdimme vielä kiertelemään saarta…
Azoreiden saariryhmän pääsaari ja suurin saari Sao Miguel on täynnä luonnonnähtävyyksiä. Kraatterijärviä, komeita näköalapaikkoja, kuumia lähteitä ja vehreitä vuoria, siinä muutamia esimerkkejä. Saaren vihreys on silmiinpistävää. Lehmät laiduntavat vapaina vuorenrinteillä ja pelloilla. Vaaleat ja siniset hortensiat koristavat teitä, kukkuloita ja metsänreunoja. Vaikka saari ei ole koolla pilattu, kätkee se sisälleen paljon kaunista luontoa ja monia hienoja käyntikohteita.
Sao Miguelin kaunista maisemaa
Saarikierros on oiva tapa tutustua tähän keskellä Atlantin valtamerta sijaitsevaan Azoreiden saarten suurimpaan saareen. Me menimme Azores On Travel-matkatoimiston retkelle. Tässä linkki heidän sivuilleen:
Retkipäivä alkoi hiukan ennen aamuyhdeksää. Pikkubussi haki meidät kyytiin ja suuntasimme Ponta Delgadasta ensimmäiseksi kohti saaren länsiosia ja Sete Cidades-kraatterijärviä. Kyseessä on yksi Azoreiden kuuluisimmista nähtävyyksistä. Nämä kaksoisjärvet ovat siitä erikoisia, että vaikka niitä erottaa toisistaan vain kapea salmi, ovat ne silti erivärisiä. Salmen ylittävän sillan toisella puolella oleva järvi on sininen, kun taas toinen järvi on vihreänsävyinen. Näköalapaikalta avautuivat upeat näkymät alas järville.
Sete Cidades eli kaksoisjärvet
Matkamme jatkui erinäisten näköalapaikkojen kautta Nossa Senhora da Paz-kappelille. Itse kappeli sijaitsee hienolla paikalla mäen huipulla. Sen alapuolella on isot rappuset, joita pitkin kapuamalla pääsee ylös kappeliin.
Nossa Senhora da Paz-kappeli
Seuraavaksi suuntasimme saaren itäosiin Furnas-järvelle. Tämäkin on kraatterijärvi. Ihastelimme järveä sekä alhaalta että ylhäältä käsin. Myös tämä järvi näyttää ylhäältä käsin paljon hienommalta kuin alhaalta!
Furnas-järvi
Furnas-järven lähettyvillä on alue, joka tuo mieleen Yhdysvaltojen Yellowstonen kansallispuiston. Hajusta tunnistaa, että kyseessä on samanlainen luonnonilmiö, kuumat lähteet. Haju lähtee rikkipitoisesta kiehuvasta vedestä, jota pulppuaa ylös eri kohdista maata. Kyltit varoittavat ihmisiä polttavasta vedestä, joka on paikka paikoin yli 100-asteista. Lähteistä ylös nouseva höyry kertoo sen, että vesi todellakin on vaarallisen kuumaa.
Furnaksen kuumia höyryäviä lähteitä
Furnaksen kuumat lähteet saavat ympäröivän ilman tuntumaan kuumalta. Lähteet myös luonnollisesti kuumentavat maaperää. Läheisen pikkukaupungin ravintolat käyttävätkin tätä maan kuumuutta hyödyksi. Ravintoloiden työntekijät tuovat aamuvarhaisella maahan kaivettuihin kuoppiin lihaa, kanaa, perunaa, bataattia, porkkanaa ynnä muuta syötävää. Ruuat kypsyvät kuopissa seitsemisen tuntia. Sitten ne kaivetaan ylös kuopista ja viedään ravintoloiden asiakkaiden nautittavaksi.
Ruuat nostetaan ylös kuumasta maasta.
Retken lounastauko pidettiinkin juuri Furnaksessa. Tuliperäisessä maassa hitaasti kypsyneet lihat ja juurekset olivat todella herkullisia. Talon punaviini oli raikasta ja kevyttä. Oikein maittava lounas siis!
Herkullista lounasta tarjolla
Lounaan jälkeen kävimme taas muutamalla näköalapaikalla. Niitähän Sao Miguelilla riittää! Lisäksi näimme lisää höyryävän kuumia lähteitä.
Rautaista vettä
Pääsimme tutustumaan myös paikalliseen teetehtaaseen. Astelimme sen kummempia kyselemättä sisään tehtaaseen. Opas ja kuski kertoivat meille teenvalmistuksen vaiheet aina keräämisestä pussittamiseen asti. Lopuksi saimme maistella tehtaan mustaa ja vihreää teetä.
Teetehdas
Teelehtiä kuivumassa
Retki huipentui Tulijärven lähellä sijaitseviin Caldeira Velhan luonnonaltaisiin. Täällä pääsee lillumaan 38-asteiseen veteen. Toinen, hiukan ylempänä oleva allas on viileämpi, mutta hyvin sielläkin tarkenee uida. Viileämmällä altaalla on myös vesiputous, joka ainakin näin heinäkuussa on melko pieni. Paikka on kuitenkin hyvin idyllinen. Alueella on pukuhuoneita, joissa voi vaihtaa vaatteet ennen ja jälkeen uimisen. Myös suihkut ja wc-tilat löytyvät.
Caldeira Velhan lämmin luonnonallas
Viileämpi allas vesiputouksineen
Uimisen ja lilluttelun jälkeen käväisimme vielä huikean hienolla näköalapaikalla katsomassa Tulijärveä, Lagoa do Fogoa. Tämäkin järvi on henkeäsalpaavan hieno. Saaren keskiosassa sijaitsevalta näköalapaikalta voi nähdä samaan aikaan sekä saaren etelä- että pohjoisrannikon ja kimaltelevan meren molemmilla puolila.
Lagoa do Fogo eli Tulijärvi
Tämä Azores On Travel-yhtiön yhdeksäntuntinen retki oli mielestämme hyvin kattava ja se sisälsi paljon käyntikohteita ja pysähdyspaikkoja. Auto oli siisti ja nettikin olisi ollut käytettävissä. Sekä kuski että opas puhuivat sujuvaa englantia. He molemmat kertoivat kohteista sekä saaren elämästä meille retken aikana. Suosittelemme kyseistä retkeä kaikille, jotka tänne päättävät matkustaa!