Tässä ovat Norjan viisi kauneinta ajoreittiä – näillä upeilla teillä määränpää on sivuseikka
1. Atlantin väylä
Atlantin väylä, norjalaisittain Atlanterhavsveien, on yksi Norjan näyttävimpiä ajoreittejä ja sitä on sanottu myös yhdeksi maailman kauneimmista teistä. Atlantin väylä mutkittelee maan rannikolla kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päässä Trondheimista.
Reitti syntyi, kun alueen kalateollisuus tarvitsi parempia kuljetusmahdollisuuksia kalanviennille. Nykyinen Atlanttitien silta yhdistää mantereen Averøyn saareen. Saaren asukkaat näkivät vaivaa rakentaakseen sillan tuuliselle ja sään armoilla olevalle merialueelle. Olosuhteet olivat niin vaativat, että siltaa rakentaneet työntekijät kokivat kuuden vuoden rakentamisen aikana kaksitoista rajumyrskyä.
Noin 36 kilometrin pituinen reitti Kårvågista Budiin sopii hyvin myös pyöräilijöille, kunhan muistaa, että silloilla tuulee navakasti. Korkein silloista on nimeltään Storseisundet, joka on dramaattisine kaarteineen reitin maamerkki ja nähtävyys jo itsessään.
>> Lue lisää: Tämä seitsemän sillan maisemareitti on Euroopan upeimpia – ja se löytyy läheltä
2. Geiranger
Yksi Norjan tunnetuimpia ja kauneimpia matkakohteita on Geirangerinvuono, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Geiranger-nimellä kutsutaan sekä vuonoa että vuonon pohjalla olevaa samannimistä kylää.
Geirangerin kylä elää matkailusta, minkä huomaa muun muassa siitä, että vuonoon saapuvien risteilyalusten poissaollessa kylä hiljenee ja monet liikkeet sulkevat ovensa aikaisin. Paikalle kannattaakin tulla silloin, kun alukset ankkuroituvat vuonoon.
Geirangerin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat kylän halki kuohuva vesiputous ja lyhyen laivamatkan päässä kuohuvat seitsemän vesiputousta, jotka tunnetaan nimellä Seitsemän siskosta.
Geirangerin unohtumattomimpia nähtävyyksiä ovat kuitenkin sinne johtavat tiet, sillä sekä kaupunkiin tullessa että sieltä poistuessa on mahdollisuus ajaa upeiden maisemien halki. Vuonoon johtavat tiet ovat mutkikkaita ja jyrkkiä, mutta jos katseen ehtii hetkeksi irrottaa tiestä, vihreän vuonon kauneudesta häikäistyy.
Geirangerin eteläpuolisella reitillä on mahdollista nousta lähes 1 500 metrin korkeuteen kohoavalla Dalsnibban maisematasanteelle, jonne täytyy ostaa erillinen lippu tienhaarasta. Dalsnibballe nouseminen sopii erityisesti adrenaliininnälkäisille ajajille, sillä reitillä muistutetaan, että kuljettajat ajavat tietä omalla vastuullaan.
Vaarallisuudestaan huolimatta korkea huippu on suosittu nähtävyys, sillä huipulta avautuu kiipeämisen arvoinen maisema alas laaksoon. Dalsnibban risteys on myös mahdollista ohittaa ja jatkaa sen ohi suoraan Geirangerinvuonoon.
Geirangerinvuonon pohjoispuolella puolestaan sijaitsee yksi Norjan tunnetuimmista teistä: Trollstigvegen, eli peikon portaat. Tie on rakennettu 1900-luvun alussa, ja se tunnetaan jyrkistä neulansilmämutkistaan. Trollstigenin huipulla sijaitsee matkamuistomyymälä ja pienen kävelymatkan päässä on näköalatasanne, josta käsin on mahdollista laskea alhaalla mutkittelevat 11 neulansilmämutkaa.
Talvisin Geirangerin etelä- että pohjoispuolella olevat tiet voivat olla huonon sään vuoksi.
3. Sognevuono
Noin sadan kilometrin ajoreitti Lomin kaupungista Gaupneen Sognevuonon rannalle vie matkailijan läpi erilaisten maisemien. Reitti vie jylhistä vuoristomaisemista alas turkoosinsinisen vuonon rannalle. Idyllinen Lomin pikkukaupunki on hyvä aloituspaikka, sillä tasokkaana ravintolakaupunkina tunnettu Lom varustaa matkailijat tien päälle runsain eväin.
Matkan varrella luonto muuttuu karummaksi, kunnes saavutaan lumisten vuorten huipulle. Yli 1 400 metrin korkeuteen nouseva vuoristotie on ollut käytössä jo menneistä ajoista, jolloin teillä liikkuvat varkaat ja ryövärit väijyivät vuorten yli kulkevia kauppiaita. Gaupnea kohti kuljettaessa tien mutkat muuttuvat jyrkemmiksi, ja luonto vihreämmäksi.
Matkailija voi yllättyä Sognevuonon veden väristä, joka vihertää kilpaa luonnon kanssa. Trooppisen turkoosi vesi syntyy, kun sulavien jäätiköiden vesi irrottaa vuoren rinteiltä mukanaan kalkkihiekkaa ja -pölyä alas vuorilta, jotka se kuljettaa vuonon pohjalle. Vuonoon kulkeutunut hiekka värjää veden vihreäksi keväisin ennen kuin se muuttuu takaisin siniseksi syksyllä.
Lomista Gaupneen johtava tie on auki toukokuusta marraskuuhun, sillä talvisin vuorten ylittäminen ei ole mahdollista.
4. Lofootit
Karunkauniit Lofootit ovat yksi suosituimpia kohteita Norjassa, mikä voi tehdä ajamisesta erityisesti kesäaikaan ruuhkaista. Lofoottien henkeä salpaavat maisemat ihastuttavat matkailijoita, joten rauhaa etsivä ajaja voi poiketa vilkkailta pääreiteiltä kannattaa aina silloin tällöin.
Lofootit ovat tunnetuimpia turskanpyynnistä, joten on sanomattakin selvää, että alueella kannattaa maistaa turskasta tehtyjä ruokia. Saarilla tarjotaan mahdollisuuksia myös kalastaa itse tai harrastaa muita aktiviteetteja ajopäivien välissä.
230 kilometrin maisemareitti johtaa Åsta Raftsundetiin, ja tie on ajettavissa ympäri vuoden.
5. Helgelandin rannikko
Helgelandskysten eli Helgelandin rannikko on pisin Norjan 18 maisemareitistä. 433 kilometrin mittainen maisemareitti vie Holmista Godøystraumeniin, ja matkalla kannattaa varautua maksamaan myös lauttamatkoista: reitille osuu peräti kuusi ylitystä autolautalla.
Pohjois-Norjassa kulkevalla reitillä voi nähdä muun muassa Norjan toiseksi suurimman jäätikön, Svartisenin. Matkan varrelle osuu myös saaria, korkeita vuoria ja valkohiekkaisia rantoja. Reitin varrelle osuu myös Unescon maailmanperintökohteeksi nimetty Vegan saaristo, joka on saanut tunnustuksen kestävästä matkailusta.
>> Innostuitko road tripistä Norjaan? Lue automatkailijan opas vuonojen maahan
Teksti: Elina Venttola
Lähde: Visit Norway
Kuvat: Shutterstock ja Elina Venttola
Lue kommentit (3) Jätä kommentti
Tuo Geiranger on kyllä hieno paikka, erityisesti ne serpentiinitiet alas ja takaisin ylös. Joskus penskana tätini kertoi paikasta jossa hän oli silloin käynyt jollain sen aikaisella bussimatkalla 60-luvulla. Tädit olivat kiljuneet kyydissä että apua, nyt me pudotaan tuonne ja kuollaan kaikki. Isompana piti sitten käydä itsekin toteamassa tuo moottoripyörällä. Eikä tarvinnut katua. Lisäksi vielä löytyi melkein vielä parempi “oikotie” Trondheimistä Geirangeriin kulkiessa. Sundalsøran jälkeen tulee tienhaara, jossa lukee Litedalen -> sinne. Alkuosa asfalttiserpentiiniä, sitten ylhäällä vuoristossa soraa ja alas laaksoon soraserpentiiniä jossa joitakin kivenmurikoita siellä täällä kaiteen virkaa tekemässä. Puolivälissä rinnettä täysin valaisematon tunneli joka tekee pari kierrosta ja tulee takaisin ulos parikymmentä metriä alempana samassa kohtaa. Melkoinen kokemus kun ensimmäisenä meinaa törmätä sisäänajaessa vuorenseinään ennenkuin tottui pimeään. Laaksossa tulee vastaan viehättävä Eikesdalin kylä keskellä jyrkkiä vuorenseinämiä ja komea putous suoraan vuorilta alas. Sekä Eikesdalvattnet-järvi. Alkuaikoina kylään pääsi vain lautalla, sittemmin sinne jyrsittiin vuorenseinän ja järven väliin tie. Joten nyt sinne pääsee helpomminkin.
Valmiiksi tehdyt reitit ja matkamuistokojut. Niistä pysyn erossa.
Valitsen reittini itse ja matkamuistonani ovat valokuvat. Ei kiinassa tehty rihkama.
Kaikissa noissa jutussa mainituissa kohteissa olen vieraillut ja upeita nähtävyyksiä ovat Atlantin väylää lukuunottamatta jossa ei ainakaan kenellekkään Suomen rannikolla asuvalle ole mitään erityistä katsottavaa. Lähes samanlaisia maisemia löytyy kotimaassakin pohjanlahden rannikolla.