Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Ruotsi

Uumaja – Kulttuuripääkaupunki 2014

Uumajaa lähestyttäessä olen tutkinut kasapäin matkailumateriaalia, joita info-pisteet auliisti jakelevat. Niissä on lähes jokainen lätäkkö luetteloitu.

EU:n kulttuuripääkaupungille näytti tulleen kiire. Joka puolella on rakennustyömaita ja nostokurkia, melkein kuin Helsingissä viime vuodet mukaan lukien aika, jolloin Helsinki toimi maailman design-pääkaupunkina.

Kulttuurikeskus Väven, Uumajan uusi vetonaula, odottaa vielä valmistumistaan. Kulttuurikeskukseen muuttava kansankirjasto on tarkoitus vihkiä käyttöön 21.11.2014.  Silloin alkaa saamelaisten kahdeksas vuodenaika. Saamelaisten vuosi jakautuu neljän vuodenajan sijasta kahdeksaan. Saamelaisuus oli yksi kulttuurikaupunkihankkeen tärkeistä teemoista. Kulttuurikeskuksen yhteyteen avataan 162 huoneen U&Me –hotelli.
Väven
”Uumaja on naisten kaupunki ja se saa myös naishistoriaa valottavan museon. Aivan ainutlaatuinen ”, hehkuttaa Uumaja-oppaamme Valter Linghult. Hän kertoo myös, että vasta kolme viikkoa sitten saivat joen rantapuiston, kaupungin paraatipaikan valmiiksi.
Kulttuurikaupunkikausi on jo yli puolivälissä ja ihmetyttää eikö rakennusasioita saada paremmin koordinoitua. Ei varmaankaan. Liekö kyse samasta ilmiöstä, jonka takia oma kotikatumme revitään auki kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. Yksi laittaa sähkökaapeleita, toinen valokuitua, kolmas kaukolämpöputkia, eikä näitä saada synkattua samaan ajankohtaan vaikka se olisi taloudellisestikin varmaan järkevää. Kaikilla toimijoilla omat aikataulut rulettaa oli sitten kulttuurikaupunkivuosi tai mikä. No, en jää selvittelemään mikä on syynä Uumajassa.
Kaupungin puutarhuri Mikael Holm pantiin tiukalle paikallisessa sanomalehdessä perennojen vuoksi. Englannista tilattiin 12 eri lajia, Ruotsista vain kahta. Ruotsista ei hänen mukaansa löydy puutarhaa, joka voisi toimittaa perennat ”sen laatuisina, niitä määriä ja siihen hintaan, jonka haluamme”.

Näistä perennoista on puhuttu
Koivut ovat Uumajan tunnusmerkki. Sitä symbolisoi valko-mustana vanhan rakennuskannan seassa kohoava Vävenin kulttuurikeskus.

Joki on Uumajan ylpeys ja siitä halutaan kaupunkilaisten kohtauspaikkaa. Kolmeen alueeseen jakautunut ranta-alue: nuoriso, keski-ikäiset ja rauhaa hakevat.

Paikallislehdessä kerrotaan kuolleiden lohien kauhistuttavan kaupunkilaisia. Moni pitää nenästä kiinni ohittaessaan kävelykadulla kaupungin ulkolaidoilla kohdan, jossa kuolleet lohet mätänevät.  Tekijöistä tuntuu olevan pula täälläkin. Lohet tunnustetaan, mutta kenen kuuluisi siivota ne pois rannoilta, siitä nousi poru.

Kiveä Kiinasta
Hämmästelin tässä taannoin sitä, että joku kertoi kotoisen Helsingin Keskuskadulle tuotetun katukivet Kiinasta asti. Eikö meillä ole itsellämme kiveä vaikka millä mitalla? Niin on kiinalaista kiveä täälläkin, uusissa rakennuksissa. ”Puretuista taloista säästettiin kuitenkin kivijalat”, kertoo oppaamme.
Kaupungin vanhimmat rakennukset ovat valmistuneet vuoden 1888 jälkeen, sillä aiemmat tuhoutuivat tulipalossa sen vuoden juhannuksena. Kummallista on, että myös Ruotsissa paloi myös Sundsvallissa samana yönä.
Vuosina 1888-93 kaupungin arkkitehtina toiminut F.O.Lindström levensi tiet suunnitelmissaan yhdeksästä metristä 18 metriin. Esplanadin vielä leveämmäksi, 66 metriseksi.
Uumajalle terva oli aikoinaan tärkeä vientituote. Kun kaupunkiin perustettiin yliopisto, sen asukasmäärä lähti kasvuun. Nykyään 118 000 asukasta.
Eniten lääninsellivankila on muuntautunut Gamla Fängelset –hotelliksi. Kätevää. Vankiselli toimii hyvin yhden hengen huoneena, joista yleensä saa pulittaa aika lailla tavallisissa hotelleissa. Toki täytyy varautua askeettisuuteen, niin vessat kuin suihkutkin ovat yhteiskäytössä.

Bildmuseet – Umeå University

Bildmuseet- Umeå University väljyyttä ja näköaloja

Lasiseinän taakse suihkuun

Hotel Avenyn on suunnitellut Maya Iwdal


Hotel Avenyssa näkee sängystä kylpyhuoneeseen
ja
kylpyhuoneesta sänkyyn

Opasteita osataan tehdä Ruotsissa

Hotelli ohjaa aamiaisvieraitaan
Ravintolan jononjärjestelijä – liitutaulu kertoo missä mennään
Tupakointikielto ruotsalaisittain

Lottas krog

Ensin opastetaan vieraita toimimaan oikein

Palkkiona maistuva varras

Piteå

Piteå näyttääkin jo vilkkaamalta kaupungilta. Hodari ja jäätelö maistuvat lounaaksi. Puiston kahvikupista riittäisi aamukahviksi minullekin.  Ruotsalainen kahvi maistuu erittäin hyvältä.

Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Cecil-kahvila, josta muistona jättikuppi ja -kannu. Nykyään puistikossa voi tuoksutella liljoja.

Pite Havsbad kuulostaa rantatouhuilta. Juuri kotoa muuttaneen lapsen vanhempina, vesipuistot ja –leikit ovat vielä liian tuoreessa muistissa meillä kummallakin. Jatkamme matkaa. Tulemme sitten joskus mahdollisten lastenlasten kanssa katsomaan onko se ”kanonbra strand”.
Suomen puolella Pohjanmaalla ihailin somia postilaatikkosuojuksia ja pyntättyjä pihoja. Mutta täällä Ruotsin puolella ne vasta pyntättyjä ovat. Luonnontilaisia ei juuri näe. Talojen ympärillä, tieltä näkyvällä  alueella muotoonajeltu nurmikko näyttää juuri leikatulta. Koristeita, kukkia ja puutarhakalusteita säntillisessä järjestyksessä. Vilkaisu erään talon takapihalle paljastaa mihin ovat romunsa taikoneet, siellähän ne makaavat talon takana, mutta poissa silmistä.

Jossain vaiheessa sääsket vaihtuivat mäkäräisiksi. Ne vasta ilkeitä ovat. Pieniä, näkymättömiä ja saavat aikaan kutisevan punaisen näppylän. Sääskien puremat eivät kutisseet, jostain kumman syystä. 

Pääostoskatu. Kas Ekberg täälläkin!

Onpas ystävällistä. Jos parkkikiekko on kateissa, lainaa laatikosta.

Paljon puhetta Luulajassa

Ravintolassa viereisessä pöydässä ruokailee motoristipariskunta. Heidän keskusteluaan on kiva seurata, sillä se paljastaa suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin perimmäisiä eroja.  Mies on tukevalihaksinen ja kalju, tatuointejakin modernisti. Hän makuuttaa vasenta kättään pöydän laidalla lautasen ja vatsan välissä ja haarukoi ruokaansa oikealla. Tätä käytäntöä näkee Suomessakin nuorison keskuudessa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävät.

Mies avaa ruokapöytärupattelulippaansa ja siinä vaiheessa kiittelen kaikkia ruotsinkieltä päähäni kaataneita opettajia – Hulda Hongankolistajaa, Ryppystä Rusinaa ja Baari-Pirkkoa – sekä suomenruotsalaista miestäni, sillä tämäkin keskustelu olisi jäänyt avautumatta ilman kielitaitoa.

Pariskunta analysoi makunautintoaan jokaisen suupalan jälkeen. ”Helt fantastisk”, ”Kanoonbra ställe” yms. superpositiiviset ilmaisut vilahtelevat tiuhaan. Ruotsissa mikään ei ole vain hyvää, vaan vähintäänkin jättihyvää. Miten he löytävätkin niin paljon positiivista sanottavaa varsin tavanomaisesta ruoasta. Itse en edes keksisi niin monia ruokaan liittyviä ylistyssanoja vaikka luulisi minulla olevan sanojen ammattilaisena suht laaja valikoima hallussani.

Emme ole edes missään gourmet-ravintolassa vaan terassilla, yhdellä harvoista, joka on avoinna Luulajassa sunnuntaina. Ruoka kuuluu suomalaisittain jos ei nyt ihan ”syö ennen kuin selkäänsä ottaa” –kategoriaan, niin ainakin lähelle sitä. Pariskuntaa ei yhtään häirinnyt se että he joutuivat hakemaan tarjoilijan unohtamat ruokailuvälineet. Terassin tarjoilukäytäntöön näytti kuuluvan myös se, että ensin tuotiin liharuoka, perunat ja muut lisäkkeet antoivat odottaa itseään ja aterimet sai eri pyynnöstä.

Keskustelu kuuluu varmaan ruotsalaiseen ruokahalunkohotusseremoniaan eikä sanojen edes oleteta olevan totta.

Avokadokeittoa alkupalaksi  ravintola Köpmannens kök. Hyvää oli mutta lähdimme pääruokaa hakemaan pääkadulle.

Lisää kuvateksti

Valokuvaaja Maria Åsén kuvaa Luulajaa kollegansa kanssa pienoishelikopterista käsin www.photobymaria.com

Kanonbra´ta kaikki tyynni

Haaparannassa paikallinen sanasto alkaa avautua minullekin. Tähän mennessä olen epäillyt osaanko ruotsia ollenkaan, niin kummallisesti puhuvia ihmisiä on eteeni tullut, liekö norjalaisia vai eroaako murre täällä niin paljon, ettei suomenruotsilla pärjää. Matkailuinfon virkailijan puheessa vilahtelevat ”kanonbra cafeteria, väldigt intresant ställe” ja kaikki muodot, jotka ilmaisevat adjektiivin suurempana, parempana tai peräti jättikokoisena. Sitä on hauska verrata kotosuomen ilmaisuihin, jotka ovat jotenkin vaisumpia.

Haaparannasta näkee Suomeen

 Jätämme kuitenkin ”kanonbra cafeterian” väliin ja suuntaamme Pålängenin kyläjuhliin. Kylän löydämme, mutta juhlia saa etsiskellä pitkään. Kylän ilmoitustaululla esite kertoo, että tänään juhlitaan. Minuuttiaikataulukin on, mutta ei osoitetta, ainoastaan talon nimi. Onneksi kuin tyhjästä ilmaantuu turisti, joka arveli nähneensä viitan kyläyhdistyksen taloon tuonnempana. Pitkän ja kippuraisen taipaleen päästä juhlat löytyvätkin.

Viivähdämme hetken sisäänlämpiävissä juhlissa. Jäämme ilman purtavaa, sillä maksu olisi pitänyt suorittaa eri paikkaan kuin mistä ruuat saa. Pitkä jono, jossa odottelu porottavassa auringossa ei kiehtonut.

Todellista biobensaa käyttävä kulkuneuvo

Jatkoimme matkaa kohti Kalixia. 

Tore ja Söre nimisten paikkojen jälkeen tie muuttuu tylsäksi moottoritieksi.

Kukkolassa breikki

Matka jatkuu Ylitorniosta kohti Haaparantaan.

Kukkolassa pysähdys ihailemaan sekä Suomen että Ruotsin kuulua luontokohdetta Kukkolankoskea.

www.kukkolankoski.fi
www.kukkolaforsen.se

Nämä kuvat ovat Ruotsin Kukkolasta. Kiva pieni breikki ja samalla voi tutustua museoituihin kalastus- ja maatalousympäristöihin. Kutsuvat itseään saunan valtakunnaksi. Häh? Eikö Suomi olekaan saunan valtakunta?

Suomi vaihtuu Ruotsiin

Kolarin rajanylityspaikalta ajamme kohti kaunokirjallisuudesta tuttua Vittulaa, Pajalan asuinaluetta, jonka arvellaan saaneen nimensä taloissa aikoinaan ahkerasti siitetyistä lapsista. Mitähän Paskajänkällä tehtiin?

Vittulan vieressä on Laestadius –museo. Yksi pihapiirin taloista rakennettiin Lars Laestadiukselle, joka ei kaiketi ehtinyt nähdä sitä valmiina.  www.laestadiusfriends.se

Kirjallisuuskierroksista kiinnostuneille vinkki: Matkailuinfosta saa (tiskin alla piilottelevat) Mikael Niemen jalanjäljillä karttaa. Ruotsiksi kylläkin, mutta Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä -paikat löytyvät siitä.

Muita Pajalan ylpeyksiä on otaksuttavasti Euroopan suurin aurinkokello.

Napapiiri Ruotsin puolella

Yövymme Ylitorniossa (Övertorneå), jossa järjestetään vanhojen autojen kokoontumisajot. Tapahtumasta huolimatta saamme huoneen ja tapahtuman vuoksi pyydän huonetta pihanpuolelta. En ole osunut juurikaan autotapahtumiin, mutta sen verran voin kuvitella, että niillä ajetaan ympäriinsä, ja hiton myöhään. Eikä varmaan hiljaisimmilla kierroksilla.

Netti ei toimi ja laskua maksaessamme vastaanottovirkailija manaa harmaatalouden kitkemiseksi luotua käytäntöä. Ruotsissa harmaan sävyä ei ole tässä ilmaisussa, vaan siellä puhutaan svart ekonomi, mustasta taloudesta.  Jokainen maksutapahtuma täytyy käyttää veroviranomaisten kautta. Se koskee kaikkia, jopa torikauppiaita.
 ”Laitteen hankkiminen maksaa paljon ja monet torikauppiaat ovat joutuneen lopettamaan sen vuoksi, etteivät voi ottaa maksua”,  respan virkailija kertoo.
Tökkivästä yhteydestä huolimatta, luottokortilta maksu saadaan kuin saadaankin veloitettua, mutta kuittia ei saada. Se lähetetään postilla perässä kotiosoitteeseeni.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)