Browsing Tag

Ruotsi

Käveltävän kokoinen Malmö

Saatoin jo mainitakin, että Malmöön pääsee kätevästi Kööpenhaminan Kastrupin lentokentän kautta. Sieltä menee juna suoraan Malmön keskustaan. Juna pysähtyy useilla asemilla, joten kannattaa katsoa mikä on hotellia lähin asema. Minun tapauksessani se oli Triangeln, josta muutama sata metriä hotellille.

Junassa ihmettelin, miksi viereisessä loosissa istunut amerikkalaisseurue sai osakseen närkästyneitä katseita – jos kertoisin vastaavasta tapauksesta Suomessa, sanoisin mulkaisuja, sillä muuten vähäeleiset suomalaiset ilmaisevat yleensä tämän tunteen ruotsalaisia näyttävämmin – kunnes poislähtiessä huomasin tämän kyltin.

Hiljainen junavaunu Kastrup – Malmö -junassa.

 

Triangelnin asema, Malmö.

Malmön keskusta on pieni, kävellen pääsee helposti paikasta toiseen. Malmöläiset pyöräilevät paljon.

Stortorget ja Gustav Adolfs torg ovat keskeisiä paikkoja Malmössä.

Taiteilijoiden kengistä tehtyjä taideteoksia sillalla. Tässä ikuistettu balettimestasin jalkineet sievästi asennossa.

 

Möllevångstorgetin alueella löytyy lukemattomia etnisiä raviontoloita. Happy hour houkuttaa 45 kruunun (noin 4 euroa) oluttuopiellaan. Lounasaikaan ilmaantuvat toinen toistaan edullisemmat lounastarjoukset.

Friisgatan -kävelykatua pitkin Triangelnilta Folkets Parken -kansanpuistoon.

Valoa kansalle! Luulisi riittävän. Jättivalaisin Folkets Park -kansanpuiston sisäänkäynnin lähellä.

Tästä ura urkenee – paikallinen työkkäri – Arbetsförmedlingen, Malmö

Systembolaget  – paikallinen alko

Olen käynyt useita kertoja Ruotsissa, jopa asunut siellä,  mutta en ole ikinä käynyt Systembolagetissa. Jottei pyhimyksen kehä loistaisi liian kirkkaana, paljastan että asuessani siellä kävin usein kotona ja ostin tarvittavat juhlajuomat laivalta tai lentokentältä. Mutta nyt korjasin asian, kun paikallinen alko oli melkein hotellin vieressä.

Ovensuussa komeili palvelupalkintokyltti. Parasta palvelua jo viisi vuotta! Ihan kuin kotimaassa; jos haluaa hemmotella itseään palvelulla, niin Alkon myymälä on hyvä paikka.

Umamiin pääsi tutustumaan heti sisään astuttuaan. Pidemmälle kun ehdin hyllyjä syynäämään huomasin, että näytti heillä olevan vartijoitakin.

 

 

Antavassa saunamailmassa – Malmö, Ribersborgs kallbadhus

Pakkohan sitä oli käydä kokemassa ruotsalaista saunakulttuuria, etenkin kun kehitän parhaillaan suomalaista saunatuotetta ulkomaalaisille matkailijoille.  Monenlaista olen saunomiseen liittyen nähnyt, mutta en nähtävästi vielä kaikkea.

Ribersborgs kallbadhus – jonkinlainen ympärivuotinen saunamaailma sijaitsee kävelyyn tottuneen mummon köpötttelymatkan päässä keskustasta. Paikalliset kylläkin jessustellen ehdottivat bussia, jos toista. Ainakin linja numero 7 vilahti keskusteluissa. Kätevä hakukone Malmön bussilinjoista löytyy tästä  Skånetrafiken.se

Ribersborgs kallbadhus – saunamaailmaan astuminen avasi uudenlaisen maailman minulle, suomalaisen saunan viikkokäyttäjälle.

Kun olin selvinnyt muodollisuuksista eli saanut pyyhkeen ja lukon – oikein kunnon Kiinassa valmistetun möhkäleen varustettuna kahdella avaimella – astelin naisille osoitetusta ovesta sisään saunamaailmaan. Pukukopeilla reunustetulla laiturimaisella alueella makaili naisia kuka minkäkinlaisessa asennossa – täysin alasti, jalkovälit joillain niin antavassa asennossa, että hämmentyneenä käänsin pääni taivaisiin. Tarkempi silmäys olisi varmaan paljastanut hammaslääkärin laittamat amalgaamitkin näiden kylpijöiden läpien kautta.

”Här badar man naken”, opasti paikallinen nainen, joka osoittautui himokylpijäksi. Miestenpuoli ja naistenpuoli erikseen, siksi kylvetään nakuna.

Hän kertoi käyvänsä kylpemässä kolme kertaa viikossa ympäri vuoden, omalla lukolla ja pyyhkeellä varustautuneena, ja asteli tottuneen näköisenä tiloissa. Suomalaisena olen tottunut alastomuuteen, mutta jotenkin niukemmin esiteltynä. Yleensä pyrimme kietoutumaan pyyhkeeseen liikuskellessamme varsinaisen lämpöhuoneen ulkopuolella.  Kaikkien naisten seassa käyskenteli mies, joka putsaili paikkoja hissukseen.

Saunamaailmassa oli kolme erityyppistä saunaa. Kummallakin puolella oma puusauna ja  sähkösauna sekä kummallekin sukupuolelle yhteinen höyrysauna.

Höyrysaunankin näkymät yhtä antavia kuin ulkolaiturit. Erona vain se, että tällä kertaa lauteilla retkotti varsin tukevankokoinen mies. Miten olikaan päätynyt kävelemään koko saunatilan poikki naisten osaston oven viereen – ylälauteelle haarat levällään.

En sitten tullut ottaneeksi antavia kuvia. Tässä muutamia tiloista.

Ribersborgs kallbadhus, Malmö – saunasäännöt

Ribersborgs kallbadhus, Malmö näkymä Turning Torso – rakennukselle.

Ribersborgs kallbadhus, Malmö perustettiin 1898. Pukukoppeja seinustoilla.

Ribersborgs kallbadhus, Malmö

Saunomisen ja uimisen jälkeen voi istuskella ravintolassa. Naakkakin haluaisi osansa herkuista. Ribersborgs kallbadhus, Malmö

Monikulttuurinen Malmö

 

Melkein tuupahdin reissujen vuoksi. Kuukauden sisällä kolme varsin erilaista, vaativaakin pidennettyä viikonloppua eri maissa: saarihyppely, Malmö, Berliini. Siitä tämä aika pitkä blogimykkyys.

Saarihyppelystä jo postasinkin. Nyt on Malmön vuoro.

Alun perin piti lähteä Malmössä järjestettävään Pohjoismaiseen freeseminaariin perjantaina ja palata sunnuntaina. Niin tapahtuikin seminaarin osalta, mutta kuhnin sen verran lentolippujen tilaamisen kanssa, että päädyin hintojen vuoksi viipyilemään Malmössä vielä maanantaihin. Hyvä niin, sillä ehdin katsella Malmössä muutakin kuin seminaaripaikkaamme Moriskania.

Hotellihinnat ehtivät kellua epäedukseni, niin että päädyin vaihtamaan Scandic Triangelnista Teater-hotelliin sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi. Sinänsä hyvä sekin, sillä nyt näin kaksi eri hotellia. Tämä kuitenkin osoittaa sen, että matkanjärjestelyissä kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Hinnat nousevat mitä lähemmäksi matkustusajankohta tulee.

Malmö herättää ajatuksia viimeaikaisten uutisointien takia. Autoja poltetaan ja levottomuuksista viestitään. Paikalliset kuitenkin vakuuttelevat, että Malmössä on turha pelätä sen enempää kuin muuallakaan. Autojen poltot ja muut hankaluudet keskittyvät Rosengårdin alueelle ja liitttyvät enemmänkin rikollisten omien välien selvittelyyn.

Superhelpon menomatkan jälkeen – lensin Kööpenhaminaan ja jatkoin junalla parikymmentä minuuttia Malmön Triangeln asemalle – jäi aikaa ennen illan free-tapaamista tutustua hotelli Scandic Triangelnin ympäristöön. Onhan Malmö aikamoinen kulttuurien sulattamo, sen näkee heti. Erään arvion mukaan lähes puolet malmöläistä on syntynyt ulkomailla. Kansallisuuksiakin löytyy 186.

Lähdin liikkeelle sen kummemmin kävelyreittiä suunnittelematta ja muutaman hetken päästä löysin itseni enemmän ulkomailta kuin olisin tällä reissulla olettanut päätyväni. Möllevångstorget – toriaukion ympäristö huokui monikulttuurisuutta. Oli intialaista, pakistanilaista, libanonilaista ja vaikka mitä etnistä ravintolaa, joukossa tanskalainenkin. Hinnat listoissa saivat minut epäilemään valuuttakurssivirhettä, niin edullisia olivat.

Tässä muutamia kuvia ensimmäiseltä iltapäivältä. Seuraava postaus käsittelee hotelleja.

Malmö Södra Förstadsgatan – tukka kuntoon 15 eurolla. Ei paha.

Malmö on pyöräilykaupunki.

Malmö on pyöräilykaupunki.

Sillagumman – vapaasti käännettynä sillieukko – Gunnel Friebergin teos 1980.

Möllevångtorgetin ympäristön katunäkymiä.

Puolukka-aika – Möllevångtorget

Möllevångtorget – hedelmäloistoa

Katunäkymässä myös irakilaista tarjontaa.

 

 

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – Gålö ensimmäisenä vuorossa

Oletko kuullut hylkeistä bongaamassa sukellusveneitä? Tai huippusalaisesta operaatio Palmenista? Gålöstä? No, en minäkään, ennen kuin osallistuin Turun ammattikorkeakoulun organisoimalle saarihyppelylle. Kävimme Ruotsissa Gålön saarella, joka joskus aikoinaan oli saari mutta nykyään kiinni mantereessa, sekä Ahvenanmaalla, Korpoströmissa ja Örössa. Neljän saaren hyppelyn tarkoituksena oli löytää kehityskohtia matkailupalveluissa.

Gålön saarelle on Tukholmasta matkaa nelisenkymmentä kilsaa, reilun puolen tunnin bussimatka. Bussiaikataulut löytyvät tästä.

Matkasimme kuitenkin tilausbussilla. Bussissa istui matkanjärjestäjiä, toimittajia ja reissun järjestelyihin osallistuvia.
Ryssevik-opaste vilahti hieman ennen Gålö Havsbadetia, jossa pysähdyimme lounaalle. Mikähän historia tuolla Ryssevik-kylällä on?

Gålön saarelta löytyy Ruotsin eteläsaariston pisin hiekkaranta. Näin meille kerrottiin, tutustumaan emme kuitenkaan ehtineet. Kun ruotsalaiset puhuvat eteläsaaristosta, se tarkoittaa Tukholmasta etelään olevaa saaristoa. Mummon mitoilla ilmaistuna alue on kartalla sormenverran alempana kuin Tukholma.

Gålö havsbadet – Bistroon lounaalle

 

Gålö havsbadet – Bistrossa tarjoillaan ruotsalaista kotiruokaa

 

Gålö havsbadet – esteetön minigolfrata on paikan erikoisuus

 

Ranskalainen David tutkii pikkupuodissa infoa pitävän Sonjan kanssa alueen majoitustarjontaa. Gålö Havsbadet, Ruotsi

Gålön hyljeaseman salainen operaatio

Gålö Havsbadetista noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Gålön hyljeasema.

Hylkeitä ei Gålön hyljeasemalla nimestä huolimatta näy, kuvia kyllä. Ja houkuttavia kieltokylttejä. Tiedäthän, kaikki mikä kielletään, houkuttaa. Kieltokyltit ovat kuitenkin ainoastaan osoituksena menneestä maailmasta, ajasta jolloin paikalla toimi Ruotsin puolustusvoimien huippusalainen operaatio ”Operation Palmen”.  Operaation salaisista salaisimmat olivat hylkeitä.

Gålön hyljeasema – huippusalainen1940-luvulla. Nykyään toivottaa matkailijat tervetulleiksi.

Kaiken takana on Valdemar Fellenius, hyljekuiskaaja – siksi häntä varmaan nykypäivinä kutsuttaisiin, jos eläisi. Hän keksi, että hylkeitä voisi opettaa bongaamaan alueella liikkuvia vieraan vallan sukellusveneitä. Ruotsin puolustusvoimat innostui ajatuksesta. Näin turvattiin kauppalaivaston kulku saaristossa.

Tässä altaassa polski aikoinaan parikymmentäkin hyljettä. Gålö, Ruotsi

Nykyään Gålön hyljeasemaa kehitetään matkailijoiden käyttöön. Yhteisillä rahoilla kun sitä on elvytetty, niin pääsy tulee olla kaikilla. Siksi alueen pikkumökeissä yöpyjien lomassa vaeltelee myös päivävierailijoita. Mökkiläisten mukavuuksiin kuuluu tällä haavaa maisemasuihku ja ulkovessa, hyyskä kuten tällä reissulla korviin niin monesti kantautui. Huussi.

Gålön hyljeasema. – ei hassumpi ulkohuussiksi.

Gålön hyljeasema. – tästä suihkusta aukeaa hyvät näkymät.

 

Matkailutuotetta kehittävä ranskalaispari

Isabelle ja Olivier Boujou ovat kaksinkertaisia maahanmuuttajia. He muuttivat aikoinaan Ranskasta Ruotsiin. Sitten takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Ruotsiin. Nyt he ovat asuneet Ruotsissa kymmenisen vuotta. Isabelle pyörittää matkatoimistoa ja siksi kokonaisuuteen istuu tämä hieno hyljeaseman maisema, jonne pariskunta pykää turisteille sopivia majoituspalveluja. Mökit ovat jo valmiina, samoin keittiörakennus. Seuraavaksi on tulossa saniteettirakennus suihkuineen ja vesivessoineen. Valmista on kuulemma vielä tämän vuoden puolella. Perustukset näkyvät jo. Mahtaako täälläpäin olla ripeämpiä puolalaisia rakentamassa kuin Suomessa. Juuri putkirempan kokeneena uskallan epäillä. Mutta toisaalta jos vaikka myöhästyy, turistit varmaan tulevat vasta kesän korvilla.

 

Gålön hyljeaseman laiturilla voi istuskella saaristomaisemaa ihailemassa. Isabelle ja Olivier Boujou – harvinaista herkkua yrittäjäpariskunnalle.

 

 

Saariston puolustuskohteet -reissu on rahoitettiin EU-tuella. Turun ammattikorkeakoulun hallinnoiman Ruotsin, Ahvenanmaan ja Turunmaan saariston EU-hankkeen tarkoituksena on kehittää puolustuskohteista saariston matkailuvaltteja. Mukana seilasi matkatoimistoväkeä ja toimittajia sekä hankkeen toimijoita. Reissulta kerättiin asiakaskokemuksia, joiden avulla on tarkoitus hioa palvelut sellaisiksi, että kansainväliset matkanjärjestäjät innostuisivat tuomaan asiakkaitaan kohteisiin.

Uumaja – Kulttuuripääkaupunki 2014

Uumajaa lähestyttäessä olen tutkinut kasapäin matkailumateriaalia, joita info-pisteet auliisti jakelevat. Niissä on lähes jokainen lätäkkö luetteloitu.

EU:n kulttuuripääkaupungille näytti tulleen kiire. Joka puolella on rakennustyömaita ja nostokurkia, melkein kuin Helsingissä viime vuodet mukaan lukien aika, jolloin Helsinki toimi maailman design-pääkaupunkina.

Kulttuurikeskus Väven, Uumajan uusi vetonaula, odottaa vielä valmistumistaan. Kulttuurikeskukseen muuttava kansankirjasto on tarkoitus vihkiä käyttöön 21.11.2014.  Silloin alkaa saamelaisten kahdeksas vuodenaika. Saamelaisten vuosi jakautuu neljän vuodenajan sijasta kahdeksaan. Saamelaisuus oli yksi kulttuurikaupunkihankkeen tärkeistä teemoista. Kulttuurikeskuksen yhteyteen avataan 162 huoneen U&Me –hotelli.
Väven
”Uumaja on naisten kaupunki ja se saa myös naishistoriaa valottavan museon. Aivan ainutlaatuinen ”, hehkuttaa Uumaja-oppaamme Valter Linghult. Hän kertoo myös, että vasta kolme viikkoa sitten saivat joen rantapuiston, kaupungin paraatipaikan valmiiksi.
Kulttuurikaupunkikausi on jo yli puolivälissä ja ihmetyttää eikö rakennusasioita saada paremmin koordinoitua. Ei varmaankaan. Liekö kyse samasta ilmiöstä, jonka takia oma kotikatumme revitään auki kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. Yksi laittaa sähkökaapeleita, toinen valokuitua, kolmas kaukolämpöputkia, eikä näitä saada synkattua samaan ajankohtaan vaikka se olisi taloudellisestikin varmaan järkevää. Kaikilla toimijoilla omat aikataulut rulettaa oli sitten kulttuurikaupunkivuosi tai mikä. No, en jää selvittelemään mikä on syynä Uumajassa.
Kaupungin puutarhuri Mikael Holm pantiin tiukalle paikallisessa sanomalehdessä perennojen vuoksi. Englannista tilattiin 12 eri lajia, Ruotsista vain kahta. Ruotsista ei hänen mukaansa löydy puutarhaa, joka voisi toimittaa perennat ”sen laatuisina, niitä määriä ja siihen hintaan, jonka haluamme”.

Näistä perennoista on puhuttu
Koivut ovat Uumajan tunnusmerkki. Sitä symbolisoi valko-mustana vanhan rakennuskannan seassa kohoava Vävenin kulttuurikeskus.

Joki on Uumajan ylpeys ja siitä halutaan kaupunkilaisten kohtauspaikkaa. Kolmeen alueeseen jakautunut ranta-alue: nuoriso, keski-ikäiset ja rauhaa hakevat.

Paikallislehdessä kerrotaan kuolleiden lohien kauhistuttavan kaupunkilaisia. Moni pitää nenästä kiinni ohittaessaan kävelykadulla kaupungin ulkolaidoilla kohdan, jossa kuolleet lohet mätänevät.  Tekijöistä tuntuu olevan pula täälläkin. Lohet tunnustetaan, mutta kenen kuuluisi siivota ne pois rannoilta, siitä nousi poru.

Kiveä Kiinasta
Hämmästelin tässä taannoin sitä, että joku kertoi kotoisen Helsingin Keskuskadulle tuotetun katukivet Kiinasta asti. Eikö meillä ole itsellämme kiveä vaikka millä mitalla? Niin on kiinalaista kiveä täälläkin, uusissa rakennuksissa. ”Puretuista taloista säästettiin kuitenkin kivijalat”, kertoo oppaamme.
Kaupungin vanhimmat rakennukset ovat valmistuneet vuoden 1888 jälkeen, sillä aiemmat tuhoutuivat tulipalossa sen vuoden juhannuksena. Kummallista on, että myös Ruotsissa paloi myös Sundsvallissa samana yönä.
Vuosina 1888-93 kaupungin arkkitehtina toiminut F.O.Lindström levensi tiet suunnitelmissaan yhdeksästä metristä 18 metriin. Esplanadin vielä leveämmäksi, 66 metriseksi.
Uumajalle terva oli aikoinaan tärkeä vientituote. Kun kaupunkiin perustettiin yliopisto, sen asukasmäärä lähti kasvuun. Nykyään 118 000 asukasta.
Eniten lääninsellivankila on muuntautunut Gamla Fängelset –hotelliksi. Kätevää. Vankiselli toimii hyvin yhden hengen huoneena, joista yleensä saa pulittaa aika lailla tavallisissa hotelleissa. Toki täytyy varautua askeettisuuteen, niin vessat kuin suihkutkin ovat yhteiskäytössä.

Bildmuseet – Umeå University

Bildmuseet- Umeå University väljyyttä ja näköaloja

Lasiseinän taakse suihkuun

Hotel Avenyn on suunnitellut Maya Iwdal


Hotel Avenyssa näkee sängystä kylpyhuoneeseen
ja
kylpyhuoneesta sänkyyn

Opasteita osataan tehdä Ruotsissa

Hotelli ohjaa aamiaisvieraitaan
Ravintolan jononjärjestelijä – liitutaulu kertoo missä mennään
Tupakointikielto ruotsalaisittain

Lottas krog

Ensin opastetaan vieraita toimimaan oikein

Palkkiona maistuva varras

Piteå

Piteå näyttääkin jo vilkkaamalta kaupungilta. Hodari ja jäätelö maistuvat lounaaksi. Puiston kahvikupista riittäisi aamukahviksi minullekin.  Ruotsalainen kahvi maistuu erittäin hyvältä.

Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Cecil-kahvila, josta muistona jättikuppi ja -kannu. Nykyään puistikossa voi tuoksutella liljoja.

Pite Havsbad kuulostaa rantatouhuilta. Juuri kotoa muuttaneen lapsen vanhempina, vesipuistot ja –leikit ovat vielä liian tuoreessa muistissa meillä kummallakin. Jatkamme matkaa. Tulemme sitten joskus mahdollisten lastenlasten kanssa katsomaan onko se ”kanonbra strand”.
Suomen puolella Pohjanmaalla ihailin somia postilaatikkosuojuksia ja pyntättyjä pihoja. Mutta täällä Ruotsin puolella ne vasta pyntättyjä ovat. Luonnontilaisia ei juuri näe. Talojen ympärillä, tieltä näkyvällä  alueella muotoonajeltu nurmikko näyttää juuri leikatulta. Koristeita, kukkia ja puutarhakalusteita säntillisessä järjestyksessä. Vilkaisu erään talon takapihalle paljastaa mihin ovat romunsa taikoneet, siellähän ne makaavat talon takana, mutta poissa silmistä.

Jossain vaiheessa sääsket vaihtuivat mäkäräisiksi. Ne vasta ilkeitä ovat. Pieniä, näkymättömiä ja saavat aikaan kutisevan punaisen näppylän. Sääskien puremat eivät kutisseet, jostain kumman syystä. 

Pääostoskatu. Kas Ekberg täälläkin!

Onpas ystävällistä. Jos parkkikiekko on kateissa, lainaa laatikosta.

Paljon puhetta Luulajassa

Ravintolassa viereisessä pöydässä ruokailee motoristipariskunta. Heidän keskusteluaan on kiva seurata, sillä se paljastaa suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin perimmäisiä eroja.  Mies on tukevalihaksinen ja kalju, tatuointejakin modernisti. Hän makuuttaa vasenta kättään pöydän laidalla lautasen ja vatsan välissä ja haarukoi ruokaansa oikealla. Tätä käytäntöä näkee Suomessakin nuorison keskuudessa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävät.

Mies avaa ruokapöytärupattelulippaansa ja siinä vaiheessa kiittelen kaikkia ruotsinkieltä päähäni kaataneita opettajia – Hulda Hongankolistajaa, Ryppystä Rusinaa ja Baari-Pirkkoa – sekä suomenruotsalaista miestäni, sillä tämäkin keskustelu olisi jäänyt avautumatta ilman kielitaitoa.

Pariskunta analysoi makunautintoaan jokaisen suupalan jälkeen. ”Helt fantastisk”, ”Kanoonbra ställe” yms. superpositiiviset ilmaisut vilahtelevat tiuhaan. Ruotsissa mikään ei ole vain hyvää, vaan vähintäänkin jättihyvää. Miten he löytävätkin niin paljon positiivista sanottavaa varsin tavanomaisesta ruoasta. Itse en edes keksisi niin monia ruokaan liittyviä ylistyssanoja vaikka luulisi minulla olevan sanojen ammattilaisena suht laaja valikoima hallussani.

Emme ole edes missään gourmet-ravintolassa vaan terassilla, yhdellä harvoista, joka on avoinna Luulajassa sunnuntaina. Ruoka kuuluu suomalaisittain jos ei nyt ihan ”syö ennen kuin selkäänsä ottaa” –kategoriaan, niin ainakin lähelle sitä. Pariskuntaa ei yhtään häirinnyt se että he joutuivat hakemaan tarjoilijan unohtamat ruokailuvälineet. Terassin tarjoilukäytäntöön näytti kuuluvan myös se, että ensin tuotiin liharuoka, perunat ja muut lisäkkeet antoivat odottaa itseään ja aterimet sai eri pyynnöstä.

Keskustelu kuuluu varmaan ruotsalaiseen ruokahalunkohotusseremoniaan eikä sanojen edes oleteta olevan totta.

Avokadokeittoa alkupalaksi  ravintola Köpmannens kök. Hyvää oli mutta lähdimme pääruokaa hakemaan pääkadulle.

Lisää kuvateksti

Valokuvaaja Maria Åsén kuvaa Luulajaa kollegansa kanssa pienoishelikopterista käsin www.photobymaria.com

Kanonbra´ta kaikki tyynni

Haaparannassa paikallinen sanasto alkaa avautua minullekin. Tähän mennessä olen epäillyt osaanko ruotsia ollenkaan, niin kummallisesti puhuvia ihmisiä on eteeni tullut, liekö norjalaisia vai eroaako murre täällä niin paljon, ettei suomenruotsilla pärjää. Matkailuinfon virkailijan puheessa vilahtelevat ”kanonbra cafeteria, väldigt intresant ställe” ja kaikki muodot, jotka ilmaisevat adjektiivin suurempana, parempana tai peräti jättikokoisena. Sitä on hauska verrata kotosuomen ilmaisuihin, jotka ovat jotenkin vaisumpia.

Haaparannasta näkee Suomeen

 Jätämme kuitenkin ”kanonbra cafeterian” väliin ja suuntaamme Pålängenin kyläjuhliin. Kylän löydämme, mutta juhlia saa etsiskellä pitkään. Kylän ilmoitustaululla esite kertoo, että tänään juhlitaan. Minuuttiaikataulukin on, mutta ei osoitetta, ainoastaan talon nimi. Onneksi kuin tyhjästä ilmaantuu turisti, joka arveli nähneensä viitan kyläyhdistyksen taloon tuonnempana. Pitkän ja kippuraisen taipaleen päästä juhlat löytyvätkin.

Viivähdämme hetken sisäänlämpiävissä juhlissa. Jäämme ilman purtavaa, sillä maksu olisi pitänyt suorittaa eri paikkaan kuin mistä ruuat saa. Pitkä jono, jossa odottelu porottavassa auringossa ei kiehtonut.

Todellista biobensaa käyttävä kulkuneuvo

Jatkoimme matkaa kohti Kalixia. 

Tore ja Söre nimisten paikkojen jälkeen tie muuttuu tylsäksi moottoritieksi.

Kukkolassa breikki

Matka jatkuu Ylitorniosta kohti Haaparantaan.

Kukkolassa pysähdys ihailemaan sekä Suomen että Ruotsin kuulua luontokohdetta Kukkolankoskea.

www.kukkolankoski.fi
www.kukkolaforsen.se

Nämä kuvat ovat Ruotsin Kukkolasta. Kiva pieni breikki ja samalla voi tutustua museoituihin kalastus- ja maatalousympäristöihin. Kutsuvat itseään saunan valtakunnaksi. Häh? Eikö Suomi olekaan saunan valtakunta?

Suomi vaihtuu Ruotsiin

Kolarin rajanylityspaikalta ajamme kohti kaunokirjallisuudesta tuttua Vittulaa, Pajalan asuinaluetta, jonka arvellaan saaneen nimensä taloissa aikoinaan ahkerasti siitetyistä lapsista. Mitähän Paskajänkällä tehtiin?

Vittulan vieressä on Laestadius –museo. Yksi pihapiirin taloista rakennettiin Lars Laestadiukselle, joka ei kaiketi ehtinyt nähdä sitä valmiina.  www.laestadiusfriends.se

Kirjallisuuskierroksista kiinnostuneille vinkki: Matkailuinfosta saa (tiskin alla piilottelevat) Mikael Niemen jalanjäljillä karttaa. Ruotsiksi kylläkin, mutta Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä -paikat löytyvät siitä.

Muita Pajalan ylpeyksiä on otaksuttavasti Euroopan suurin aurinkokello.

Napapiiri Ruotsin puolella

Yövymme Ylitorniossa (Övertorneå), jossa järjestetään vanhojen autojen kokoontumisajot. Tapahtumasta huolimatta saamme huoneen ja tapahtuman vuoksi pyydän huonetta pihanpuolelta. En ole osunut juurikaan autotapahtumiin, mutta sen verran voin kuvitella, että niillä ajetaan ympäriinsä, ja hiton myöhään. Eikä varmaan hiljaisimmilla kierroksilla.

Netti ei toimi ja laskua maksaessamme vastaanottovirkailija manaa harmaatalouden kitkemiseksi luotua käytäntöä. Ruotsissa harmaan sävyä ei ole tässä ilmaisussa, vaan siellä puhutaan svart ekonomi, mustasta taloudesta.  Jokainen maksutapahtuma täytyy käyttää veroviranomaisten kautta. Se koskee kaikkia, jopa torikauppiaita.
 ”Laitteen hankkiminen maksaa paljon ja monet torikauppiaat ovat joutuneen lopettamaan sen vuoksi, etteivät voi ottaa maksua”,  respan virkailija kertoo.
Tökkivästä yhteydestä huolimatta, luottokortilta maksu saadaan kuin saadaankin veloitettua, mutta kuittia ei saada. Se lähetetään postilla perässä kotiosoitteeseeni.