Browsing Category

Viro

Tallink Silja juhlii Viron 100-vuotisjuhlaa ruoan merkeissä

Tallink Siljan laivojen Menu Nordic on virolaisen huippukeittiömestarin suunnittelema

*Blogijuttu tehty kaupallisessa yhteistyössä Tallink Siljan kanssa

Tallinkin ja Silja Linen fine dining-ravintoloissa on mahdollista osallistua mukaan veljeskansan juhlavuoden juhlintaan ruokailun merkeissä. Ja mikä onkaan parasta juhlimisessa kuin hyvin syöminen!

Menu Nordic

Pääsin mukaan tapaamaan menun suunnitellusta vastaavaa Viron huippukokkia ja keittiömestaria Peeter Piheliä. Pihel on muuten ensimmäinen virolainen huippukokki, joka on saanut suunnitella Tallink Siljan laivoille Menu Nordicin.

Keittiömestari Peeter Pihel

Pihelin menu muodostuu yksinkertaisista maanläheisistä aineksista, lautasella on korkeintaan 3 – 5 pääraaka-ainetta kerrallaan. Mielestäni menu kuvastaa hyvin Piheliä itseään, miehestä välittyy pyyteetön kuva henkilöstä jolla on jalat tukevasti Viron maaperässä.

”Kuva: Tallink Silja”.

Kasvissyöjille ja vegaaneille on suunniteltu erikseen kolmen ruokalajin menu, jossa liha ja kala on korvattu erilaisilla vihanneksilla ja kasviksilla, kuten mustajuurella, maa-artisokalla ja lehtikaalilla.

Sommerlier Mati Timmermann

Seuraksemme maistelutilaisuuteen saimme myös mainion virolaisen sommerlierin Mati Timmermannin, jonka viinivalinnat täydentävät Menu Nordicin maanläheisiä ruokia erittäin kattavasti.

Värikästä ruokaa nykyaikaisella twistillä

Ja sitten itse asiaan eli Menu Nordicin pariin!

Aivan ensimmäiseksi pöytään tuodaan kaunis annos joka hyvin kuvastaa syksyä ja sen väriloistoa. Lautasella on heinässä savustettua punajuurta, karhunlaukan marjoja sekä puoli vuotta suolauksessa ollutta porsaankylkeä. Ruoka-elementit ovat maistuvia, itävaltalainen nuori valkoviini täydentää mukavasti makuelämystä.

Seuraavana eteemme tuodaan esteettisesti aseteltu annos, joka sisältää paahdettua mustajuurta, graavattua siikaa siianmädillä sekä tilliöljykastiketta. Lisukkeena on mm. viiriäisen muna, kanttarelleja sekä tummaa leipää. Mustajuuri osoittautuu annoksen ehdottomaksi kuningattareksi! Se kirpeällä makeudellaan mukavasti hioo makunystyröitä. Lasiin tuodaan takuuvarmaa italialaista valkoviiniä.

Menun ensimmäinen lämmin annos aiheuttaa kanssaruokailijoissa hieman ihmetystä, kyseessä on nimittäin sirkulaattorilla kypsennettyä turskanposkea ja sipulia, jokirapukastikkeella ryyditettynä. Virolainen, järvestä kalastettu turska ja lautaselle päätyneet poskipalat ovat yllättävän isokokoisia ja pehmeitä. Jokirapukastike on suussa sulavan samettista ja herkullisen paksua. Sipuli täydentää hyvin kokonaisuutta. Tämän annoksen olisin voinut syödä myös pelkällä sipulilla ja jokirapukastikkeella, AIVAN IHANAA! Mieleen tuli pyytää kastiketta kotiin “dogibäckissä”, olisivatkohan pyyntöön suostuneet? Ruoka huuhdotaan alas ranskalaisella valkoviinillä josta jää suuhun pirskahtelevan mukava suutuntuma.

Tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että pieni tauko saattaisi olla paikallaan syömisestä, mutta ei toki, pöytään tuodaan vauhdikkaasti menun toinen lämmin ruoka. Kyseessä on viiriäistä Järveotsan tilalta, pikkelöityä porkkanaa sekä savustettua maa-artisokkaa. Tosin minun annoksesta ovat porkkanat jääneet keittiön puolelle, mutta se ei suinkaan menoa haittaa. Viiriäinen on ihanan mureaa ja punaviinikastike pehmeydessään viettelevää. Ranskalainen lasiin kaadettu punaviini on minulle hieman liian tuhtia, mutta kylmä vesi sopii oikein hyvin aterian kyytipojaksi.

Juuri kun olo on enemmän kuin täysi, Pihel haluaa tarjota meille oman lapsuutensa hetkistä muistuttavaa jälkiruokaa eli mannaa ja punaherukkaa. Kyseessä on hieman jalostetumpi annos perinteisestä mannapuurosta, nimittäin lautasella on punaherukka-semolinamoussea, rahkalunta ja tuoksumataralla maustettua maitoa. Jälkiruoka ei täysin yllä muiden annosten tasolle esteettisessä mielessä vaikka hyvää, “lohturuokaa” onkin. Jälkiruoan oheen valittu italialainen Spumante ottaa makeudellaan ja värillään luulot pois ruokailijalta. Kuohuviini on täydellinen päätös viiden ruokalajin aterialle!

Menu Nordic menossa mukana

Parasta Menu Nordicissa ovat kastikkeet; jokirapukastike sekä viiriäisen kanssa tarjottu punaviinikastike vievät kielen mennessään. Jopa niin, että meinasin nuolla lautaset kunkin ruokailun jälkeen. Menu Nordic on todellakin hyvin maanläheinen; antimet ovat kerätty Viron maaseudun pienviljelijöiltä, metsästä sekä järvistä. Villiys ja omanlainen maan maku maistuu annoksissa positiivisella tavalla. Aterian jälkeen olo on kylläinen, mutta ei täpösen täysi. Miellyttävää oli, että menun aterioihin oli käytetty ajankohtaan sopivia kasviksia ja vihanneksia hyödyksi.

”Kuva: Tallink Silja”.

Keittiömestari Peeter Pihelin suunnittelema viiden ruokalajin Menu Nordicia pääsee maistamaan Helsinki-Tukholma-reitin ja Tukholma-Tallinna-reitin fine dining – ravintoloissa 19.9.2018 alkaen aina 9.1.2019 saakka. Viiden ruokalajin menu viineineen maksaa 118 euroa ja kanta-asiakkaille 109 euroa.

*Artikkelikuva: Tallink Silja.

Nopea nousu taivaaseen – Tallinnan Teletorni

Tallinna, Viro

Muutama tunti aikaa Tallinnassa. Mitäpä sitä oikein tekisi? Näin ajatukset kulkivat toukokuun alussa kun pyörähdimme Viking XPRS:llä 100-vuotiaan Viron kamaralla.

Hei, mitä jos nyt lähdettäisiin katsomaan Tallinnaa ylhäältä käsin? Ja näin suunnaksi valikoitui noin 9 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta löytyvä Teletorni.

Teletorni lyhyesti

Televisiotorni on rakennettu Moskovan kesäolympialaisia silmällä pitäen, välittämään kuvasignaaleja Tallinnassa järjestettävistä purjehduskilpailuista eteenpäin. Torni valmistuikin aivan viime tipassa vuonna 1980. Tornin avajaiset järjestettiin 11.7. ja olympiakisat starttasivat 22.7.

Torni on olympialaistenkin jälkeen ollut todistamassa Viron historiaa ja käänteentekeviä tapahtumia. 19.8.1991 Moskovassa yritettiin vallankaappausta joka kulminoitui Virossa seuraavana päivänä, kun Viron Tasavallan Neuvosto päätti ettei Viro kuulu enää Neuvostoliittoon, ja on näin ollen jälleen itsenäinen tasavalta. Seuraavana yönä Neuvostoliiton laskuvarjojoukot yrittivät vallata televisiotornin siinä onnistumatta. Nimittäin tornissa oli ylhäälle ovien taakse linnoittautunut aseellisia virolaisia ”puolustamaan” tornia. Ja näin torni jäi sotilailta valtaamatta.

Torni pääsi vuosien mittaan huonoon kuntoon ja suljettiin vuonna 2007. Torni avattiin uudelleen vuonna 2012 täysin uudistettuna. 170 metrin korkeudessa pääsee tutkailemaan maisemia Pohjois-Euroopan korkeimmasta ravintolasta sekä tutustumaan Viron menneisyyteen ja merkittäviin virolaisiin keksintöihin futuristisessa näyttelytilassa. Unohtamatta seikkailuhenkisiä jotka pääsevät 22. kerroksessa kävelemään reunalla…

Teletornin pääsyliput: Aikuiset 13€, lapset 7-18v. 7€, ryhmät (vähintään 10 henkilöä) 11€ sekä perhelippu (2 aikuista ja 2 alle 18v. lasta) 27€. Tarjolla on erilaisia yhteistyölippuja sekä opaspalveluita. Tornin esittely maksaa 35€/30 minuuttia.

Osoite: Kloostrimetsa tee 58 A, 11913 Tallinna.

Kohteessa

Tie tornille mutkitteli läpi asuinlähiöiden, Pirita Span ja soutukeskuksen. Viimeiset kilometrit kuljimme mäntymetsän välissä ja taisipa hautausmaakin jäädä matkan varrelle.

Tornille vie kävelyliuska. Liput ostettuamme suuntasimme oppaan johdolla vilkaisemaan hissien taakse jäävää pientä historianurkkausta joka torniin on tehty.

Suomenkielinen opas kertoi mm. Viron mafiasta, joka kokoontui tornin vanhassa ravintolassa usein. Mafian jäsenet tunnisti helposti, heillä kun oli kaikilla matkapuhelimet, aikana jolloin tavallisilla ihmisillä ei niitä vielä ollut. Ravintolaan oli muuten hankala päästä syömään, sisäänpääsyä kun sai jonotella 3kk kerrallaan…

Opas kertoi myös tornin rakennusajan sattumuksia sekä episodia tornia puolustaneiden ja laskuvarjosotilaiden välillä. Suosittelen opaspalvelua, tornista vaan saa niin paljon enemmän irti kuin itse lukemalla.

Nousemme Koneen hisseillä 49 sekunnissa ylös torniin. Tornissa on nykyisin rajoituksia, ylhäällä saa olla samanaikaisesti vain 50 henkilöä kerrallaan. Nyt ei ollut muita innokkaita liikenteessä joten pääsimme torniin jonottamatta. Kesällä jonot voivat olla pitkätkin, joten tornista infosta suositellaan ostamaan liput etukäteen.

Ylhäällä panoraamakerroksessa on mahdollista tutkia virolaista historiaa avaruusajan näköisistä monitoreista Viron huippujen huippu-näyttelyssä. Esillä on 30 ruudullisen verran merkittäviä henkilöitä sekä keksintöjä vuosikymmenten varrelta.

Ehkä kuitenkin suurin nähtävyys on kuitenkin tornista aukeavat 360-asteen näkymät ympäri Viroa. Näköalakerroksen lattiaan on tehty myös pyöreitä ikkunoita joista voi kurkkia alas tornin juurelle. AUHHH… Ei tykkää! Muutama luukku nimittäin aukeaa liikkeen tunnistimella ja voitkin huomata yllättäen seisovasi pleksillä tyhjän päällä. Onneksi muovipleksi on 5,5cm paksu, mutta silti tuntuu siltä että muovi voi murtua koska tahansa ja pudotus 170 metristä alas on taattu.

Kuva: Tallinna Teletorni.

22. kerroksessa pääsee ottamaan drinksut tyylikkään näköisessä, hieman kasarivaikuttaisessa ravintolassa tai jos nälkä alkaa kurnia vatsassa, mikäpä olisi nauttiessa lounas mahtavien näkymien kera. Ravintola on avoinna joka päivä klo 10.00 – 23.00.

Tuulisena päivänä tornin kerrotaan hieman huojuvan tuulessa, onneksi käydessämme ilma oli tyyni. Ravintolakerroksesta pääsee verkkoaidalla aidatulle ulkotasanteelle. Täällä pääsisi myös kulkemaan reunalla mikäli sellaiseen olisi haluja. Minulla ei ihmeemmin ole, on nimittäin tämä näköalatasolla kävelykin hieman tutinan säestämää.

Tuuliselta näköalatasanteelta laskeudumme takaisin alakertaan. Alakerrassa on museokaupan lisäksi vanha tv-studio jossa voi hetken leikkiä uutistenlukijaa. Kaupan vierestä löytyy 90-luvulta myös Sputnik, Cosmos 2083-satelliitti.

”Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään.”

Museokaupan vierestä pääsee tutustumaan omassa näyttelyhallissa 26.4. jälleen avattuun ja viime vuonna vierailijoita ihastuttaneeseen ”Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään-näyttelyyn.” Näyttelyssä pääsee hyvin kouriintuntuvasti näkemään kuinka Virossa elettiin Neuvostoliiton ikeessä. Vierailija pääsee käymään mm. kaupassa, koulussa, ravintolassa sekä virolaisessa kodissa.

Myös Suomi ja Yleisradio ovat näyttelyssä läsnä, nimittäin virolaiset katsoivat länsimaalaisen maailman menoa lähinnä Suomesta näkyvän televisiokanavan avulla.

Täytyy kyllä myöntää, että osa 70–80-luvun esillä olevista tavaroista on hyvin tutunnäköistä vaikka en Virossa tuolloin asunutkaan. Myös Suomessa marjojen ja sienien säilöminen talvea vasten oli isossa roolissa, eikä silloiset kaupat ja marketit pursunneet tavaroita kuten nykyisin tekee. ”Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään-näyttely on esillä galleriassa 30.9. asti. Teletornin pääsylippu oikeuttaa sisäänpääsyyn myös näyttelyyn.

Muutama tunti hujahtaa Teletornissa kuin hujauksessa ja on aika lähteä takaisin satamaan. Teletornissa vierailu ja oheisnäyttelyt olivat yllättävän mielenkiintoisia ja antavia. Suosittelenkin perinteisen Vanhankaupungin kävelyn sijasta ottamaan taksin tai bussin 34A, 38 tai 49 tornille ja tutustumaan juhlavuoden kunniaksi niin Viron lähimenneisyyteen kuin nykyisyyteenkin.

*Otsikkokuva: Tallinna Teletorni.

Nuku rauhassa puoli tuntia pidempään

Tallinna, Viro

*Blogijuttu toteutettu osin yhteistyössä Eckerö Linen kanssa

Tämän vuoden alusta alkaen ainoa Suomen lipun alla Tallinnaan liikennöivä matkustajalaiva M/s Finlandia siirsi päivän ensimmäisen lähdön lähtemään Länsiterminaalista klo 9.00.

Pääsimme menneenä loppiaisena hyödyntämään puolen tunnin aikahaarukkaa, kun ostimme Black Friday-tarjouspäivänä jo toisen kerran peräkkäin euron maksavat risteilyt Tallinnaan. Voit halutessasi lukea viime vuoden reissustamme tästä.

Kuva: Eckerö Line.

Toisin kuin edellisenä vuonna, innokkaat matkustajat olivat löytäneet halvat risteilyt ja uutuuttaan hohtava Länsiterminaali oli hyvin täynnä. Ovien avauduttua alkoikin varsinainen rynnistys laivaan, M/s Finlandian tilojen täytyttyä nopeasti matkustajista.

Saimme paikat Bar Nosturista, jossa The Sense Band:n duo viritteli jo soittimiaan. Paluumatkalla olisi luvassa koko bändin keikka, nyt saimme ”tyytyä” varsin mukavaääniseen laulajaan sekä kitaristiin, jotka täyttivät yleisön biisitoivomuksia runsaan kahden tunnin matkan aikana. Laivalla esiintyykin joka ilta Suomen artistikermaa esimerkiksi ihastuttavasta Irinasta Laura Voutilaiseen sekä Elastisesta kuumaan Pete Parkkoseen. Laivan keikkakalenteria pääset vilkaisemaan tästä.

Lasten ja lastenmielisten iloksi Bar Nosturissa esiintyi duon ollessa kahvitauolla myös taikuri Keke Pulliainen. Valitettavasti show oli lähes identtinen edellisen vuoden show’n kanssa, joten keskityimme tutkimaan terminaalista ottamaamme The Baltic Guide-lehteä ja suunnittelemaan päiväämme Tallinnassa. Paluumatkalle lähtisimme vasta klo 18.30, joten aikaa 100 vuotta täyttävän Viron tutkimiseen olisi kerrankin oikein mukavasti.

Maihin päästyämme päädyimme vierailemaan KGB:n pahamaineisessa tutkintavankilassa. Ja kyllä, vankila ei ole pienten lasten vierailukohde, mutta reissussa oleville teineillemme tekee hyvää nähdä myös toisenlaisia ihmiskohtaloita. Voit lukea vierailustamme tämän linkin takaa.

Karun ja ajatuksia herättelevän KGB:n tutkintavankilan jälkeen suuntasimme kulkumme Vanhaankaupunkiin ja Pikk-kadulla sijaitsevaan suosikkikahvilaamme Maiasmokk:n. Kahvilan lämmin tunnelma välittyy jo ovea avatessa. Suosittelen maistamaan lihapirukasta, hinta vain 1,2€ sekä herkullisia leivoksia, jotka vievät kielen mennessään.

Valitettavasti joka kerta kahvilassa vieraillessa huomaamme jälleen hintojen nousseen, erityisesti juomien osalta. Mutta kerrankos sitä! Kahvilan toisesta päästä löytyy marsipaanipaja, jossa työntekijä maalaa marsipaanimassasta possuja ja muita suloisia koristeita kahvilakävijöiden iloksi ja mukaan ostettavaksi.

Glögin lämmittäminä suuntasimme vesisateesta huolimatta Raatihuoneen aukion joulumarkkinoille, jossa kaikuu eri kielien suloinen sekamelska. Vaikka joulu on ohi, tulee aukiolla hyvin jouluinen olo. Siitä pitävät huolen torilla kuuluvat jouluiset sävelmät, suuri koristeltu joulukuusi sekä jouluiset hajukiehkurat, joita ruokakojuista pärskähtelevät ilmaan markkinakansan riemuksi.

Torin jälkeen haemme perinteiset hajukynttilät Olde Hansan puodista, mukaan lähtee niin tervainen viettelys kuin kanelikynttilä. Poudissa olisi kaikkea kivaa tarjolla, mutta tyydymme kynttilöihimme.

Toinen kohde jonka olimme etukäteen matkaamme varten bonganneet, oli Design- ja arkkitehtuurigallerian PiparkoogiMaania. Olin lukenut näyttelystä jo usean vuosien ajan, mutta tällä kertaa pääsimme myös paikan päälle ihastelemaan piparista tehtyjä taideteoksia. Ehdottomasti iso suositus, jos olet Tallinnassa käymässä joulu-/tammikuun alun aikana. Voit lukea käynnistämme PiparkoogiMaaniassa tästä.

Ruokailu on Tallinnassa aina yhtä hankalaa, ei siksi etteikö sopivia ruokailupaikkoja olisi vaan siksi, että niitä on hieman liikaakin ja jokaisella vain yksi vatsa, johon syödä! Joka vuosi kaupunkiin tulee uusia, hienoja ravintoloita, jotka ahnaasti kaipaavat myös suomalaisten euroja pysyäkseen pystyssä. Valintamme oli teinien pyynnöstä Best pizza-ravintola, joka mainosti all you can eat-buffeeta juomineen vain 9,90€.

Ravintolakokemus ei ollut mikään mieletön makumatka, mutta tulipa kupu ravittua. Paikan pizzat olivat kyllä hyviä, mutta kylmiä. Salaattiaineksia oli kymmeniä, mutta hieman liian kauan tarjoilupöydän altaissa lojuneita.

Loppuajan reissusta käytimme teinityttöjen mieliharrastukseen eli shoppailuun, olivathan joulun alennusmyynnit jo kaupungissa alkaneet.

Lopulta sateessa kastuneina ja matkasta ryytyneinä, astelimme kantamusten kanssa A-terminaaliin ja laivaan, jossa meitä odotti tavoista poiketen A-luokan hytti. Oi mikä ihana pieni ylellisyys arjen keskelle!

Koko porukka hyytyi alta aikayksikön ja puolet porukastamme kävi syvissä vesissä eli nukkui 2,5h merimatkan takaisin Helsinkiin, herätän virkistyneenä laivan terminaaliin saapuessa. Matka kävi todellisena irtiottona ja ennen kaikkea, oli kokonaisuudessaan hyvin edullinen retki!

M/s Finlandian uudet aikataulut:

M/s FINLANDIA 2.1.2018 ALKAEN
HELSINKI TALLINNA  TALLINNA  HELSINKI
MA-LA 06.00 08.15
JOKA PÄIVÄ 09.00 11.15 12.00 14.15
JOKA PÄIVÄ 15.15 17.30 18.30 21.00
SU-PE 21.40 23.50

Matka-aika 2 h 15 min
(klo 18.30 Tallinnasta 2 h 30 min).

Aina ei siis tarvitse lähteä kauas, jotta tulisi matkavietti tyydytettyä! Kannattaa tarttua Eckerö Linen Matka 2018-messutarjouksiin, niin taidan tehdä minäkin.

Piparia, piparia PiparkoogiMaaniassa

Tallinna, Viro

Vuodesta 2006 lähtien on Tallinnan Vanhankaupungin Design- ja arkkitehtuurigalleriassa päässyt ihastelemaan hieman erilaisia piparkakkuluomuksia PiparkoogiMaania-tapahtuman yhteydessä.

Joka vuosi tapahtumaan osallistuu lähes 100 taiteilijaa, designeria ja arkkitehtiä, joiden käsissä 300kg piparkakkutaikinaa muuttuu valaistuiksi linnoiksi, pienen pieniksi yksityiskohdiksi tai vaikkapa vaatteiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Teokset ovat todella loistokkaita ja minä, jolla on leivonnan suhteen peukalo keskellä kämmentä, voi vain ihmetellä miten piparitaikina taipuu tuollaiseen!

Joka vuosi taideteoksille on päätetty etukäteen teema, vuonna 2017 teemana oli Vana Tallinn eli Tallinnan Vanhakaupunki.

5 euron lisämaksulla lapsilla on mahdollisuus osallistua mukaan työpajaan jossa taiteillaan omanlaisia piparkakkuja. Myös valmiita herkkuja on myynnissä niille jotka eivät ehdi tai halua askarrella pipareita.

Yleisö pääsee näyttelyn aikana äänestämään teoksien joukosta oman suosikkinsa. Vuoden 2017 suosikiksi valittiin 671 äänellä Bernt Notken ”Surmatants”-pipariteos. Oma suosikki Notsu eli possu omena- ja porkkanapedillä, sijoittui äänestyksessä kolmanneksi.

Galleria on avoinna joulukuun alusta loppiaiseen. Kannattaa seurata PiparkoogiMaania-facebook sivuja vuoden 2018 näyttelyn avajaisista.

Sisäänpääsyliput näyttelyyn maksavat aikuisilta 2 euroa, lapsilta sekä eläkeläisiltä euron.

Design- ja arkkitehtuurigalleria löytyy osoitteesta Pärnu maantee 6, Tallinna.

Kävimme loppiaisena ihastelemassa luomuksia, ohessa parhaat palat gallerian tarjonnasta kuvien muodossa.

Pahamaineinen KGB:n tutkintavankila

Tallinna, Viro

Loppiaislauantaina vierailimme Tallinnassa, ja jotta reissu ei olisi ollut pelkkää humputtelua ja jäähyväisiä jouluajalle joulutorin muodossa, kävimme katsastamassa Paks Margareetan portin läheisyydestä heinäkuussa 2017 avatun pahamaineisen KGB:n tutkintavankilamuseon.

KGB:n tutkintavankila lyhyesti

Venäjä miehitti Viron vuonna 1940. Osoitteeseen Pagari 1, perustettiin Neuvostoliiton sisäasian kansankomissariaatin Viron osaston valtiollisen turvallisuushallinnon (NKVD:n myöhemmin KGB:n) päämaja (varsinainen sanahirviö!). Jotta hallinnon varsinaiset viholliset saatiin paljastettua, Pagari 1:n rakennettiin sellejä ja tutkintavankila vuonna 1941, jossa mahdollisia syyllisiä ja myös syyttömiä hakattiin, kidutettiin ja lopulta lähetettiin tuomioistuimeen joka määräsi kuulusteltavat joko heti teloitettavaksi tai kärsimään pitkää vankeustuomiota lähinnä Gulagin vankileirille.

Kuulusteluissa mukana olleiden mukaan vankileirille määrääminen antoi edes pienen toivon kipinän pelastumisesta, paon muodossa. Tosin moni leireille passitetuista jäi sille tielleen…

KGB:n toiminta Pagarilla jatkui vuoteen 1950 asti.

Tutkintavankilamuseo palkittiin viime vuonna Paras matkailuteko-yrittäjäpalkinnolla.

Tutkintavankilamuseo on avoinna: 01.05 – 30.09 maanantaista sunnuntaihin klo 10.00 – 18.00 ja 01.10 – 30.04 maanantaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Pääsyliput: 5€ aikuiset, 4€ lapset ja perhelippu 11€. Mahdollisuus ostaa myös yhteislippu Miehitysmuseoon; aikuiset 9€. Ryhmäopastukset myös suomeksi etukäteisvarauksella.

Osoite: Pagari tn. 1, Tallinna. Museo sijaitsee Pikk- ja Pagarikatujen kulmassa.

Kohteessa

Olimme lukeneet museosta menneen puolen vuoden aikana useita lehtijuttuja, joten hieman tiesimme jo mitä odottaa. Rakennus, jonka kellariin yksi miehitetyn Viron tutkintavankiloista rakennettiin, on varsin näyttävä 1912 rakennettu jugend-kivitalo. Ohi kävellessä ei voisi uskoa kuinka paljon kipua, pelkoa ja tuskaa sen kellari on sisäänsä kätkenyt. Vanhassakaupungissa sijaitsevassa rakennuksessa on neljä kerrosta, sanonnan mukaan siksi, että sieltä näkee Siperiaan asti.

Kellarimuseoon laskeutuu muutama kiviporras. Sisään päästyämme, eteen avautuu kellarikäytävä jonka seinillä roikkuvat taulut joissa esitellään tänä vuonna 100 vuotta juhlivan Viron historiaa viroksi, englanniksi sekä venäjäksi.

Käytävän vasemmalla puolella on varsinaisia 8,5 neliön sellejä kuusi kappaletta. Ensimmäisessä sellissä on mahdollisuus tutustua aiheeseen opasvideon avulla.

Seuraavassa sellissä on esillä kuusi valokuvaa kellareissa vankeina olleista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Yksi kuvissa esiintyvistä henkilöistä on noussut kasvoillaan ja nimellään edustamaan kaikkia tutkintavankeudessa viruneita uhreja, kyseessä on mediassakin paljon esillä ollut Ageeda Paavel. Mikä tästä 15-vuotiaan Ageedan tarinasta sitten tekee niin mielenkiintoisen, voit lukea Iltasanomien tekemästä artikkelista tästä.

15-vuotias Ageeda Paavel

Viimeistään tässä vaiheessa kun eteen tuodaan todellisia ihmisiä julmien tarinoiden takaa, alkaa pala nousta kurkkuun. Kuulusteluiden uhreiksi kun on voinut valikoitua lähes kuka vain, vaaravyöhykkeellä olivat mm. inkerinsuomalaiset.

Kolmanteen selliin on lavastettu kuulustelijoiden huone. Kalustus on vähäistä. Neljännestä sellistä löytyy kolme erilaista sellin ovea joiden luukuissa pyörii videoita. Viidennessä sellissä on makuulavitsoja ja kuudennessa sellissä mahdollisuus istumiseen sekä koululaisten opetustuokioon liitutaulujen muodossa. Aikoinaan kussakin sellissä odotti kohtaloaan pahimmillaan 18 vankia, ja kuulusteluihin haettiin henkilöitä yleensä yöaikaan.

Käytävän perällä on vihreä kaappi eli boksi, jossa vankeja pidettiin hereillä yö toisensa jälkeen. Boksissa ei mahdu asettumaan makuuasentoon, joten olo on hakattuna ollut varmasti kurja. Voi kuvitella kuinka itse kukin olisi useiden viikkojen hereillä olon jälkeen tunnustanut lähes mitä vain, oli sitten syyllinen tai ei, jotta saisi edes hetken nukkua.

Selleissä olevilta opastauluilta voi lukea uhrien kertomuksia, kuinka pahoinpitelyjen tuloksena ajantaju katosi, kuinka vuosien kuluessa tutkintavankilan toimet muuttuivat aina vain raaemmiksi sekä vankien olot heikkenivät entisestään. Myös kuulusteluita alettiin tehdä kahdessa vuorossa, niiden kestäessä ajallisesti aina vain pidempään.

Kellari haarautuu oikealle puolelle pienemmäksi tilaksi, josta löytyy vankileiriltä selviytyneen taiteilija Joann Saarniitin varsin puhuttelevia taideteoksia perustuen todellisiin tilanteisiin, karsserihuone eli eristyskoppi sekä nykyaikainen, mutta miljööseen sopiva saniteettitila vierailijoita varten.

Todellisuudessa tutkintavankila oli kooltaan huomattavasti tätä museota suurempi ja KGB:llä oli kuulustelutiloja myös rakennuksen muissa kerroksissa. Mutta jo näkemällä nykyisen museon tilat, tulee ajatus hyvin selväksi.

Tutkintavankilamuseo on silmiä avaava kokemus. Ajallisesti museokierros ei vie puolta tuntia kauempaa, mutta se saa ajatukset porautumaan niin sodan, miehittäjien kuin ihmismielen mielettömyyteen pidemmäksi aikaa.