Vietnam

Yöbussimatkalla Huesta Hanoihin meitä taas hiukan pelotti, kun kuski oli vähän kaahailevaa sorttia. Pari aiempaa matkaa oli taitettu rauhallisen kuskin johdolla, mutta nyt oli taas enemmän vauhtia matkassa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Meidät kyllä ohitti matkan aikana pari muuta bussia, eli ei kuskimme sentään ihan hurjimmasta päästä ollut. Matka taittui sen verran sukkelaan, että saavuimme Hanoihin pikkuisen etuajassa, puoli seitsemän maissa aamulla.  Tutut kuviot toistuivat, eli taksilla hotellille, aamupala hotellilla, tavaroiden roudaus huoneeseen, asioiden hoitamista netissä, kartan pyytäminen, nähtävyyksien, ravintoloiden ja kauppojen sijaintien selvittäminen sekä kaupunkiintutustumiskävelylle lähtö. Tietenkin piti myös kysyä matkatoimistoista Hanoi – Luang Prabang (seuraava etappimme) bussilippujen hintoja yms. Näihin systeemeihin oli tullut jo sellainen rutiini, että ei paljon tarvinnut miettiä, mitä tekee. Kaikki sujui jo lähes automaattisesti.

Vietnamin pääkaupunki Hanoi osoittautui hyvin samantapaiseksi kaupungiksi kuin Ho Chi Minh City. Liikenne oli sekavaa. Suurimman osan liikenteestä muodostivat mopot ja moottoripyörät, joilla vietnamilaiset kulkevat pääosan matkoistansa. Siinä sai sitten taas olla punkemassa mopojen sekaan, jos mieli tien yli. Liikkuminen oli muuten kyllä ihan sujuvaa verrattuna liikkumiseen esimerkiksi Jakartassa tai Bangkokissa, koska jalkakäytäviä oli oikeastaan joka paikassa keskustan alueella. Jalkakäytävät tosin olivat monissa kohdin ahdettu täyteen mopoja ja tuoleja, joilla istuskeli ihmisiä. Kartan avulla oli helppo suunnistaa kaupungissa, joten nähtävyyksillekin pääsi menemään ihan omatoimisesti.

Vietimme Hanoissa vain yhden yön, mutta koska saavuimme sinne aikaisin aamulla ja lähdimme sieltä eteenpäin vasta seuraavan päivän iltana, oli meillä käytännössä katsoen kaksi päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Tämä aika riitti hyvin. Olimme jo reissullamme tulleet siihen pisteeseen, että jokaista nähtävyyttä ei tarvitse/jaksa lähteä katsomaan, ainakaan suurkaupungeissa, jotka eivät muutenkaan kuulu suosikkikohteisiimme. Lisäksi Hanoin nähtävyydet voi laskea yhden käden sormilla ja ne sijaitsevat kaikki kävelymatkan päässä toisistaan.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme keskustan vanhoissa kortteleissa. Keskustan Hoan Kiem- järvi temppeleineen ja punaisine siltoineen oli ihan kiva miljoonakaupungin asukkaita ajatellen, mutta meidän Järvi-Suomessa varttuneiden ja elävien mielestä se oli lähinnä järven irvikuva. Aamuinen vesisade antoi onneksi periksi iltapäivällä, vaikka toisaalta auringon esiintulo tarkoitti taas kerran saunamaista ilmaa ja litimärkiä vaatteita.

 

Hanoin tunnetuin nähtävyys on varmaankin Ho Chi Minh- mausoleumi. Ho Chi Minh (1890-1969) oli kommunistijohtaja, valtiomies sekä vuosina 1954-1969 Vietnamin presidentti. Hän on ollut hyvin suosittu henkilö vietnamilaisten keskuudessa, sanotaanhan hänen olleen myös Vietnamin vapauttaja. Ho Chi Minhin mukaan on nimetty myöskin Vietnamin suurin kaupunki, entiseltä nimeltään Saigon, jossa mekin pari viikkoa sitten olimme.

Mausoleumille lähdimme aamulla heti aamupalan jälkeen. Ulkoapäin mausoleumi oli ankeahkonoloinen betonijärkäle, omalla tavallaan kuitenkin ihan hieno sellainen. Juomia, edes vesipulloa, ei saanut viedä sisälle mausoleumiin, vaan ne piti jättää säilytykseen ulkopuolelle. Järjestelmäkamera oli myös kiellettyjen tavaroiden listalla, eli sekin jäi ulkopuolelle. Kävelimme muiden vierailijoiden joukossa jonomaisessa muodostelmassa pitkän matkaa ensin ulkona. Lopulta pääsimme itse betonijärkäleen sisäpuolelle. Siellä Ho Chi Minh lepäsi balsamoituna lasivitriinissä. Tunnelma oli jotenkin juhlallinen ja kunnioittava. Vartjoita huoneessa taisi olla ainakin kymmenen. Kiersimme hitaasti kävellen lasivitriinin, jonka jälkeen jonon virtaus vei meidät ulos. Käynti Ho Chi Minhin lepäävän ruumiin luona oli ilmainen.

 

Mausoleumin lähettyvillä on myös Ho Chi Minhin vanha asuinrakennus ja sen ympäristö lampineen ja viheralueineen. Sisäänpääsy alueelle oli vain euron. Vierailijoita oli niin paljon, että kulkeminen tapahtui lähes jonomaisesti täälläkin. Oikeastaan se sama jono, jossa kuljimme mausoleumissa, siirtyi suoraan lipunmyynnin kautta presidentin entiselle asuinalueelle. Näimme muun muassa Ho Chi Minhin vanhan makuuhuoneen, työhuoneen ja autotallin, jonne oli jätetty sankarin kolme komeaa autoa.

 

 

Ho Chi Minhin mausoleumin ja entisen asuinalueen jälkeen kävimme vielä katsomassa Literature Temple- nimistä temppeliä, tosin vain ulkoapäin. Temppelin sisäänkäynnin luona oli isoja kylttejä, jotka kielsivät matkamuistojen kaupustelun ja ostamisen. Kuitenkin aivan kylttien vieressä oli lukuisia myyjiä. Meillekin yritettiin myydä tavaraa, mutta sanoimme, ettemme voi ostaa mitään ja osoitimme yhtä kylttiä. Eipä ollut siitä myyjästä enää meille vaivaa.

 

Vietnamin kierros oli nyt tullut päätökseen. Viidentoista päivän oleskelulupa alkoi olla lopussa. Kaksi viikkoa Vietnamiin oli sikäli ihan sopiva aika, että ehdimme siinä ajassa nähdä maata monipuolisesti ja tutustua niin kaupunki- kuin rantaelämäänkin. Toki joitain kiinnostavia paikkoja, kuten etelän Mekong- joen suistoalue ja pohjoisen Ha Long Bay jäivät näkemättä. Säät suosivat vierailuamme melkein liiankin hyvin, 40 asteen helle tuntui välillä tukalalta. Vietnam ei ole liian turistinen maa, ainakaan vielä, mutta kyllä täälläkin turismi on jo vaikuttanut moneen asiaan. Esimerkiksi monissa paikoissa turisteja yritetään jo huijata pyytämällä korkeampia maksuja esim. taksikyydistä tai hinnoittelemattomista tuotteista. Lisäksi suurten kaupunkien kaduilla liikkuu ihmisiä, jotka yrittävät saada turisteilta rahaa aina jollain verukkeella. Kuitenkaan mihinkään Indonesian tai Thaimaan huijaavien taksikuskien tapaisiin heppuihin emme Vietnamissa törmänneet. Vaikkei Vietnamistakaan tullut meidän suosikkimaatamme, oli se kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen maa jo pelkästään mielenkiintoisen sotahistoriansa takia.

Nha Trangin jälkeen vuorossa oli Hoi An. Sinne matkasimme makuubussilla yön yli. Aikatauluun oli merkattu matkan kestävän 11 tuntia, mutta se kestikin 13 tuntia. Makuubussi oli ennakkokäsityksiimme nähden aika vaatimaton. Ilmastointia ei lupauksista huolimatta ollut, tosin eipä se yöllä haitannut. Aamulla auringon noustessa ilmastointi olisi kyllä ollut tarpeen. Bussiin otettiin extramatkustajia. Paikallisia nukkui pitkin lattioita, niin että liikkuminen pysähdyspaikoilla oli vähän hankalaa. Bussi pysähteli aika usein, koska esimerkiksi kyydissä olleita paketteja piti jättää milloin minnekin. Lisäksi paikallisia matkustajia poistui bussista/tuli bussiin erinäisistä paikoista. No, pääasia tietysti oli se, että pääsimme perille Hoi Aniin.

Hoi Anin bussiasemalla vastassa meitä oli joukko majoituksentyrkyttäjiä. Meillä oli etukäteisvaraus keskustan hotelliin, joten ohitimme nämä tarjoajat sanomalla, ettemme tarvitse majapaikkaa. Kysyimme kylläkin eräältä naiselta, missä meidän hotellimme sijaitsee. Hän kertoi sen olevan kaukana, kolmen ja puolen kilometrin päässä. Otimme taksin hotelliin. Hotelli olikin korkeintaan kilometrin päässä bussiasemalta. Tulipahan taas kerran todettua, että ihmisiin ei näissä maissa voi luottaa (elleivät he saa rahaa), he valehtelevat surutta oman etunsa nimissä. Köyhyys ja kova kilpailu ovat varmasti osasyy tällaiseen toimintaan. Matkaajan on otettava tämä asia huomioon, ettei tule huijatuksi.

Hoi An osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Nha Trangiin verrattuna Hoi An on pieni ja rauhallinen. Vanha keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja on kyllä viihtyisä. Mitenkään erityisen hienoja keskustan rakennukset eivät ollet, mutta tunnelma oli mukava. Tosin huomasimme täällä saman ilmiön kuin Nha Trangissakin – ruokakauppoja ei ollut kuin pari kappaletta. Keskustan pikkukauppa oli kallis, keskustan ulkopuolen kauppa puolestaan Nha Trangin luokkaa hintojen suhteen.

 

Hoi Anissa kannattaa olla liikkeellä iltasella. Keskustan ravintoloiden ja katujen valot syttyvät silloin ja luovat leppoisan tunnelman. Keskustan halki virtaava joki ei näytä pimeässä niin likaiselta. Ravintoloita on paljon, joten illallisvaihtoehtojakin siis löytyy runsaasti.

 

 

 

Vuokrasimme Hoi Anissa polkupyörät päiväksi hintaan 70snt/pyörä ja poljimme keskustan ulkopuolelle katsomaan riisipeltoja. Pelloilla näytti olevan menossa sadonkorjuu. Kartionmuotoisia vietnamilaisia hattuja käyttävät työntekijät olivat ahkeroimassa helteellä. Me hikoilimme kesävaatteissa polttavassa auringonpaahteessa, paikalliset puolestaan käyttivät pitkiä vaatteita, eivätkä näyttäneet olevan moksiskaan kuumuudesta. No, he ovat kyllä tottuneetkin siihen.

 

Pyöräilimme Hoi Anin pitkälle hiekkarannalle, jonne matkaa keskustasta oli nelisen kilometriä. Ranta oli kyllä mahtava siinä mielessä, ettei siellä ollut paljonkaan väkeä. Meri oli ihanan viileää, viileämpää mitä Nha Trangissa, mutta juuri sopivaa kovalla helteellä. Vesikin oli ihan kirkasta. Ainoa miinus oli se, että meressä oli paljon meduusoja. Luulimme ensin, että meressä on muovipussiroskia, mutta katsottuamme hiukan tarkemmin totesimme, että meduusoitahan ne ovat. Niitä ui yllättävän paljon aika lähellä rantaa, joten uimaan mennessä piti olla tarkkana, ettei saanut meduusanpistosta.

 

Hoi Anista matkamme jatkui päiväbussilla Hueen, Vietnamin entiseen pääkaupunkiin. Matka taittui neljässä tunnissa samanlaisella makuubussilla kuin väli Nha Trang – Hoi An. Tässä bussissa, kuten aiemmassakin makuubussissa, piti ottaa kengät pois bussiin mennessä ja laittaa ne muovipussiin. Emme ymmärrä, miksi näin piti menetellä, koska bussin lattiat eivät olleet puhtaat. Osa työntekijöistä käveli kengät jalassa sisällä bussissa, joten eipä kyllä itsekään tehnyt mieli ilman kenkiä bussissa kulkea. Makuupenkeille mennessä riisuimme toki kengät jaloistamme. Oli hassua loikoilla makuupenkeillä keskellä päivää, mutta matka ainakin taittui mukavasti, mitä nyt huonosti toimiva ilmastointi teki matkasta melko hikisen.

Huessa vietimme pari yötä. Hue ei ollut mitenkään erityisen viihtyisä kaupunki, mutta onhan se merkittävä kaupunki Vietnamin historiassa. Kaupunkikierroksella tulivat tutuiksi tärkeimmät nähtävyydet, keisarien haudat, Thien Mu- pagodi sekä vanha kuninkaanpalatsi.

 

 

Itse kaupunkikierros oli kylläkin siinä mielessä pettymys, että useaan paikkaan piti retken aikana maksaa erikseen sisäänpääsymaksuja. Maksuja ei oltu sisällytetty retken hintaan, eikä niistä etukäteen retken myyjä (tässä tapauksessa hotellimme henkilökunta) ollut osannut kertoa, vaikka sitä erikseen kysyimme. Tämä on kylläkin retkemme oppaan mukaan yleinen menettelytapa Huen matkatoimistoissa/hotelleilla, eli asiakkaalle ei kerrota totuutta kaikista kuluista, joita retken aikan tulee. No, jätimme sitten pari keisarin hautaa käymättä, kävimme vain kaikkein hienoimmalla hauta-alueella. Vaikka pääsymaksut olivat vain muutaman euron luokkaa, tulee niistä yhteenlaskettuna sen verran iso summa, että päätimme tässä kohdin hiukan säästää. No, vanhaa kuninkaanpalatsia emme ohittaneet, ja se oli kyllä myös hieno paikka.

 

 

Retken jälkeen annoimme hotellin henkilökunnalle palautetta, että retken ohjelmassa (joka heillä on näytillä kansiossa) täytyy näkyä erittely kaikista maksuista, joita retken aikana tullaan perimään pääsymaksujen muodossa. He tuntuivat ymmärtävän asian ja olivat kovasti pahoillaan. Mentyämme huoneeseen kuulimme vähän ajan kuluttua puhetta käytävältä. Ihmettelimme, mitä käytävällä oikein tapahtuu. Siellä olikin vastaanoton tyttö toimittamassa meille hyvityskahveja retkimaksuepäselvyyksien takia. Emme ole kahvinjuojia, mutta otimme kahvit kuitenkin kiltisti huoneeseemme. Tässä hotellissa ainakin panostetaan asiakastyytyväisyyteen.

Huessa emme kaupunkikierroksen lisäksi tehneet oikeastaan mitään muuta ihmeempää. Hotellimme lähistöltä löytyi monia hyviä ravintoloita. 40 asteen helteen vuoksi emme liikkuneet ulkona enempää kuin mitä oli pakko. Hotellihuone oli siisti, joten siellä oli hyvä viettää aikaa ja suunnitella reissun viimeisiä etappeja. Tosin emme loppureissun matkaohjelman suhteen onnistuneet tekemään lopullisia päätöksiä, eli vielä riittää työtä sillä saralla…

 

Meillä kävi hiukan huono tuuri Nha Trangiin siirtymisen kanssa, sillä juuri tuohon ajankohtaan sattui vietnamilaisten juhlaviikonloppu. Vietnamin sodan päättymisen vuosipäivä sekä työväenjuhla ovat Vietnamissa samaan aikaan, ja juuri tuona viikonloppuna kaikki bussit olivat täynnä, kun ihmiset matkustivat kuka minnekin lomanviettoon. Olisimme halunneet mennä Ho Chi Minh Citystä Nha Trangiin makuubussilla, koska matka kesti kymmenen tuntia, mutta tietenkin kaikki makuubussit olivat täynnä, joten jouduimme sitten menemään normaalilla istumabussilla. Penkit olivat niin tiiviisti, että pisimmillä ihmisillä oli vaikeuksia mahtua istumaan niihin. Onneksi me suht pieninä ihmisinä mahduimme niihin niin, että nukkuminen onnistui jotenkuten yön aikana.

Nha Trangiin saavuttuamme kävi ilmi, että olimme varanneet hotellin vahingossa kahta kuukautta myöhemmälle ajanjaksolle eli 29.6-1.7. Heh, silloinhan meidän pitäisi olla jo kotimatkalla. Lisäksi hotelli oli täynnä, joten varaaminen ei onnistunut myöskään paikan päällä. Työntekijät soittivat kuitenkin erääseen toiseen lähellä olevaan hotelliin, jossa sitten oli tilaa. Siirryimme siis sinne. Agoda. com- sivustolta, jonka kautta olimme hotellin varanneet,  saimme rahat takaisin, eli eipä haitannut mitään tuo pikku moka. Tarkistimme kyllä varausvaiheessa tosi tarkkaan päivämäärät. Ihme homma, että varaus oli kuitenkin mennyt kesäkuun lopulle!

Hotelli, johon pääsimme, oli juhlaviikonlopun takia kyllä sen verran kallis (29e), että sinne emme jääneet yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Ei muuta kuin nettiin taas. Tällä kertaa onnistuimme varaamaan huoneen oikeille päiville. Hintakaan ei ollut juhlapyhistä huolimatta paha, vain 20e/yö, sisältäen myös aamiaisen, jota edellisessä paikassa ei ollut. Olemme huomanneet, että monilla hyvillä hotelleilla on netissä tarjouksia, jotka kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Varaaja saa huoneen jopa puolet halvemmalla kuin paikan päällä varattuna. Näin menetellen olemme useaan otteeseen päässeet yöpymään hienoissa huoneissa pilkkahinnalla, parhaimmillaan 9e/yö.

Nha Trang osoittautui aika mukavaksi rantalomakohteeksi. Itse kaupungissa on kyllä asukkaita se 300000, eli mikään unelmakohde tämäkään ei ole, kun tuota porukkaa on aika paljon. Tosin turisteja täällä oli melko vähän. Kilometrien pituinen hiekkaranta oli päivisin rauhallinen, aamuisin ja iltaisin ranta täyttyi paikallisista. Näin vapun aikaan rannalla tuntui olevan jonkin verran enemmän ihmisiä myös päiväsaikaan. Onneksi turismi on sen verran alkuvaiheessa, että esimerkiksi rantatuoleja ei ole vieri vieressä niin kuin monessa muussa paikassa. Tämä tulee kyllä varmaan muuttumaan, sillä Nha Trangia pidetään nousevana turistikohteena. Rannan läheisyyteen oli jo nyt nousemassa uusia hotelleja.

 

Asuimme kaikki kolme yötä keskustassa, josta löytyi paljon ravintoloita. Kauppoja kaupungissa oli yllättävän vähän. Minimarketteja, joita useimmissa kaupungeissa tuntuu olevan joka kadunkulmassa, sai täällä oikein etsiä kissojen ja koirien kanssa. Löysimme yhden isomman kaupan, mutta se oli juhlaviikonlopun takia kiinni. No, onneksi jälkimmäistä hotelliamme vastapäätä sattui olemaan  minimarket, josta sai kaiken tarvittavan.

 

Vuokrasimme Nha Trangissa pyörät ja kävimme katsomassa kaupungin parit nähtävyydet, buddhapatsaan sekä Po Nagar- torneja. Rantakatua pitkin oli myös kiva polkea. Täällä ilma ei ollut aivan niin helteinen kuin vaikkapa Kambodzassa, päivälämpötila taisi jäädä reilusti alle 40 asteen. Ilma oli kuitenkin sen verran kuuma, että mereen teki mieli. Vesi oli useimmiten kirkasta ja ihan lämmintäkin, ehkä 25- asteista. Oli kyllä mahtavaa heittäytyä aaltojen sekaan, kun vesi oli niin raikastavaa ja virkistävää!

 

 

 

 

 

Teimme Nha Trangissa ollessamme myös snorklausretken. Retki suuntautui lähisaarten rantavesiin ja se toteutettiin vanhalla puulaivalla, jossa meitä retkeläisiä oli parisenkymmentä. Osa sukelsi, me snorklasimme. Korallia oli jonkun verran, samoten värikkäitä kaloja. Näimme joitain uusiakin kalalajeja, mitä emme vielä missään olleet aiemmin nähneet, mutta muuten snorklauspaikat olivat kyllä aika vaatimattomia. No, snorklaamassa oli silti kiva käydä, varsinkin kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt muutama viikko!

 

 

 

 

Vapunjuhlinta tuntui täällä Vietnamissa olevan hillittyä verrattuna Suomen vastaavaan. Ihmiset kerääntyivät rannan läheisyyteen picnicille, mutta oikeastaan muuten työväenjuhla ei näkynyt Nha Trangissa mitenkään. Täällä emme siis nähneet haalaripukuisia opiskelijoita, vappumarsseja tms. Sodan loppumisen vuosipäiväkään ei kyllä näkynyt katukuvassa ollenkaan.

Nha Trangin rannat jäävät nyt taakse suunnatessamme yhä pohjoisemmaksi täällä Vietnamissa. Tarkoitus on jatkaa makuubussilla Hoi Anin kaupunkiin, josta olemme kuulleet/lukeneet paljon hyvää. Sieltä pitäisi olla hotelli kyllä varattuna oikeille päiville! :)

 

Kun Kambodzassa tutustuimme maan raakaan historiaan, niin Vietnamissa puolestaan saimme oikean teho-oppitunnin vuosina 1964-1975 käydystä Vietnamin sodasta. Aloitimme tämän oppitunnin lukemalla netistä hiukan taustatietoa kyseisestä sodasta, joka käytiin Etelä- ja Pohjois-Vietnamin valtioiden sekä näiden kansainvälisten liittolaisten välillä. Merkittävin liittolainen lienee USA, jonka näkökulmasta sota on tullut meille aiemmin hiukan tutuksi. Tällä kertaa pääsimme sitten tutustumaan sotaan vietnamilaisten näkökulmasta.

Kävimme Saigonissa eli Ho Chi Minh Cityssä ollessamme retkellä Cu Chi- tunneleilla, jotka ovat suosittu sotanähtävyys n. 70km:n päässä Ho Chi Minhistä. Saavuttuamme paikan päälle meille näytettiin ensin vietnamilaisten tekemä lyhyt video sodasta. Lisäksi opas kertoi meille mallikaavion avulla tunneliverkostosta, jota kaivettiin aikanaan n. 250km:n verran ja jossa parhaimmillaan asui n. 16000 vietnamilaista. Tämän jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle itse alueelle.

 

Kierroksella pääsimme tutustumaan muun muassa ansoihin, joita Cu Chin alueella asuvat ihmiset tekivät amerikkalaisia sotilaita vastaan. Esittelyssä oli esimerkiksi bambuansa sekä kaikenlaiset muut loukut, joihin astuessaan viholliset joko haavoittuivat tai kuolivat.

Alueelle oli myös rakennettu malliksi esimerkiksi kommunistisen Pohjois-Vietnamin sissejä esittäviä nukkeja sotavaatteineen. Jäljelle sodasta oli jäänyt aseita, pommeja sekä yksi amerikkalaisten tuhottu panssarivaunu. Tunnelma kierroksella oli varsin aito, sillä metsikön uumenista kantautui korviin jatkuva ammuskelu. Ampumaradalla sai maksua vastaan itse kokeilla ampua hiekkamontun maalitauluun samanlaisilla aseilla, joita Vietnamin sodassakin käytettiin.

 

 

Koko kierroksen kohokohta oli päästä tutustumaan itse tunneliverkostoon. Vietnamilaiset  olivat kooltaan huomattavasti pienempiä kuin amerikkalaiset, joten he rakensivat tunneleiden suut ja myös jotkin kohdat itse maan alla niin kapeiksi, että amerikkalaiset eivät mahtuneet menemään niistä tai jos mahtuivat, jäivät he ehkä jumiin tai eivät päässeet takaisin. No, Anu mahtui hyvin aukosta sisään.

 

Ryömimme myös pienen pätkän maan sisällä kapeahkossa ja matalahkossa tunnelissa. Yritimme kuvitella, miltä mahtoi tuntua silloin kauan sitten liikkua ja asua maan sisällä. Monet nimittäin asuivat tunneleissa vuosikausia. Olisi ollut mielenkiintoista käydä myös maanalaisissa asuinhuoneissa, jotka olivat korkeampia kuin itse tunnelit. No, kyllä oli ihan mukava kömpiä taas maan pinnalle ylös tunnelista.

Sotajutut eivät loppuneet tähän. Seuraavana päivänä osallistuimme kaupunkikierrokselle, jonka ensimmäisenä käyntikohteena oli Ho Chi Minhin sotamuseo. Täällä koko sota kertautui vielä valokuvin ja kertomuksin. Suuren huomion olivat saaneet amerikkalaisten Vietnamiin lentokoneista suihkuttamat myrkyt, jotka tuhosivat laajoja alueita viljelymaita ja metsiä. Myrkytykset aiheuttivat myös tulevina vuosikymmeninä paljon epämuodostumia silloin syntyneissä ihmisissä. Itse asiassa näimme siellä täällä ihmisiä, jotka liikkuivat huonosti. Epäilemme heidän olevan juuri noita sodan välillisiä uhreja.

 

Kaupunkikierroksella pääsimme myös käymään itsenäisyyspalatsilla, jossa ennen sotaa ja sodan aikana asui Etelä-Vietnamin kolme presidenttiä. Viimeinen heistä ehti asua palatsissa vain viikon verran, ennen kuin Pohjois-Vietnamin sissit hyökkäsivät paikalle ja ottivat presidentin huostaansa 30.4.1975.

 

 

Muut kaupunkikierroksen kohteet eivät (yhtä lukuun ottamatta) liittyneet Vietnamin sotaan. Notre Damen katedraali muistutti ajasta, jolloin Ranska hallitsi maata, samoin kaupungin pääposti, joka on arkkitehtuuriltaan ranskalaistyylinen. Kiinalaisessa temppelissä esittäytyi puolestaan buddhalaisuus. Kiinalaisella torilla opas esitteli meille myynnissä olevia tuotteita. Käsityötehtaalla näimme Vietnamin sodan myrkkyjen takia  välillisesti myöhemmin vammautuneiden ihmisten työskentelyä. He tekivät pikkutarkkaa työtä ja valmistivat käsin mitä hienoimpia esineitä kulhoista sermeihin.

 

 

 

Itse Ho Chi Minh eli vanhalta nimeltään sekä myös arkikielessä Saigon oli esimerkiksi Bangkokiin ja Phnom Penhiin verrattuna kohtalaisen mukava paikka. Kaupunki on valtavan iso ja kun lähes kaikki ajavat mopoillaan, niin liikenne on kyllä aika mahdotonta. Jos aikoo kadun yli kävellen, on vain pungettava pikkuhiljaa väliin, muuten saa seisoa kadun laidassa koko loppupäivän. Metroa tai busseja ei ole, ja liikkumaan pääsee kävelemisen lisäksi taksilla. Koska kaupunki on rakennettu osin länsimaalaiseen tyyliin, kiitos ranskalaisten ja amerikkalaisten, on se kokoonsa nähden ja aasialaiseksi suurkaupungiksi yllättävän selkeä. Kauppoja ja ravintoloita on myös tarjolla runsaanlaisesti ja niihin pääsee helposti. Mielenkiintoiset nähtävyydet tekevät Saigonista paikan, jossa kannattaa kyllä käydä, jos Vietnamiin aikoo.

 

Asuimme Saigonissa keskustan tuntumassa alueella, jossa oli runsaasti hotelleita, ravintoloita, kauppoja ja matkatoimistoja. Ostimmekin heti ensimmäisenä iltana avoimet bussiliput aina Hanoihin eli Vietnamin pääkaupunkiin asti. Avoin bussilippu tarkoittaa sitä, että saisimme matkustaa tässä tapauksessa reitin Saigon – Nha Trang – Hoi An – Hue – Hanoi etappi kerrallaan siinä tahdissa kuin haluaisimme. Muitakin reititysvaihtoehtoja oli tarjolla, mutta tämä reitti sattui meille parhaiten. Paikat bussiin pitäisi vain aina käydä varaamassa matkatoimistolla päivää ennen matkustamista. Tarkoituksenamme oli edetä pikkuhiljaa kohti pohjoista ja käydä myös pitkästä aikaa rantakohteissa.