Browsing Category

Afrikka

Näe, koe, maista Marrakech 2/2

Marrakech, Marokko

Viimeisten kahden Marokkopostauksen aiheena on ollut esitellä nopeita vierailukohteita Marrakechista. Edellisessä postauksessa käytiin Saadien haudoilla, Koutoubian moskeijan puutarhassa sekä Tannerien nahka-alueella. Tässä ja samalla viimeisessä osassa pyörähdetään Ben Youssef Madrasan koraanikoulussa ja Palmeraien keitaalla.

Ben Youssef Madrasan koulu

Koraanikoulun perusti vuonna 1570 marokkolainen monarkki Abu el Hassan, nimeten sen Almoravidien sulttaani Ali ibn Yusufin mukaan.  Yli neljänsadan vuoden ajan, Ben Youssef Madrasan koraanikoulussa opetettiin parhaimmillaan 900 oppilasta kerrallaan, koulun ollen Marokon suurin sekä yksi Afrikan suurimmista.

Koulussa oli 132 majoitushuonetta varattuna oppilaille jotka eivät olleet paikallisia. Uskonnon lisäksi oppilaille opetettiin mm. lakia.

Koulu suljettiin 1960-luvulla ja kunnostuksen jälkeen museorakennus avattiin vuonna 1982 yleisölle.

Ben Youssef Madrasan koulu on avoinna joka päivä klo 9.00 – 17.00. Pääsylipun hinta on 60 dirhamia eli 6€.

Kohteessa

Kävelimme Tannerien nahka-alueelta hotelliamme kohti kun erään kulman takana kävi kuhina ihmisten pyrkiessä sisälle Ben Youssef Madrasan koraanikouluun. Ei niin, että koululla olisi ollut varsinaista ruuhkaa, mutta turistiryhmä täytti koko kujan. Emme olleet kyseisestä koulusta tai paremminkin museosta kuulleet, joten olihan se mentävä sisälle ryhmän mukana.

Pääsylippu oli hieman kalliimpi kuin useimmissa muissa Marrakechin nähtävyyksissä, joihin pääsi maksamalla 10 dirhamin pääsylipun. Mutta kerrankos sitä!

Koulun sisäpiha on hieno. Osa koristeista näyttää samanlaisilta kuin on Granadan Alhambran palatsissa, ja onkin arveltu, että Espanjasta on tuotu käsityöläisiä Marokkoon tekemään rakennuksen koristeluita.

Pihan keskustan täyttää mosaiikein koristeltu allas jossa ei valitettavasti ollut vettä. Sisäpihan toisessa päässä on rukoushuone. Rakennuksen yläkerroksissa on majoitustilojen ikkunaluukkuja, joista ihmiset ottavat kuvia alas sisäpihalle.

Erityisesti kohde näytti olevan vloggaajien suosiossa, eikä suotta, erilaiset ikkunat ja koristeelliset yksityiskohdat mahdollistavat erikoisten kuvakulmien ottamisen.

Yläkertaan johtaa sisäportaat, jonne päästyämme voi todeta, että yläkerta ei sitten olekaan niin hyvässä kunnossa kuin alakerta on.

Yläkerta muodostuu sisäpihan ympärille molemmin puolin rakennetuista kerroksista. Kapeiden käytävien varrella on erikokoisia, mutta hyvin pieniä ja pimeitä huoneita. Huoneissa ei ole huonekaluja, vaan kumisevat tyhjyyttään. Yläkerran yleisten tilojen koristelut eivät ole sitä tasoa kuin mitä alakerran sisäpihalla on. Väistämättä tulee huoneita silmäillessä mieleen, että miten tänne on todellakaan voitu majoittaa samanaikaisesti 900 oppilasta?

Laskeudumme portaat takaisin alakertaan ja käymme silmäilemässä alakerran majoitustilat. Sama yksinkertainen tyyli löytyy myös täältä. Osa alakerran huoneista on vieläkin huonommassa kunnossa kuin yläkerrassa olivat. Rappion syy näyttäisi olevan jonkinlainen kosteusvaurio. Alakerran toisesta siivestä löytyy myös wc-tilat, jonne on eri maksu.

Mukava lisä hieman ankeilla käytävillä ovat mustavalkoiset valokuvasuurennokset seinillä. Kuvissa on koulusta otettuja kuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Ben Youssef Madrasan museo on pieni kohde, jonka viileiden seinien sisälle voi mainiosti hetkeksi paeta kaupungin helteitä ja hälinää.

Palmeraien keidas   

Muutaman kilometrin päässä Marrakechin keskustasta löytyy Palmeraien aavikkoalue joka tunnetaan tuhansista palmupuistaan. Alueen koko on 140 neliökilometriä. Palmupuiden lisäksi täältä löytyy kaupungin kalleimmat resortit sekä yrityksiä jotka tarjoavat turisteille mönkijäretkiä, hevos- ja kameliratsastusta.

Rakennussäädösten mukaan resortit eivät saa olla korkeampia kuin palmupuut ovat, joten hotellien korkeudet ovat varsin hallittuja. Alueelta löytyy myös golfkenttä ja ravintoloita.

Tarinan mukaan palmualue sai alkunsa satoja vuosia sitten Arabisotureiden heittämistä taatelinsiemenistä Almoravidien hallintokaudella. Nykyisin keitaalla kasvaa yli 100 000 palmupuuta sekä oliivi- ja hedelmäpuita.

Kohteessa

Vuokrasimme taksin kuljettajineen pyörittämään meitä Palmaraien keitaalla. Huristelimme pitkin Marrakechin katuja kunnes saavuimme noin 4 kilometrin päässä olevan Palmeraien alueelle.  Keitaan kiertää hieman huonossa kunnossa oleva tie jota pitkin myös Hop On, Hop Off-bussit näyttivät kulkevan.

Keidas on valtava hiekkakenttä jossa kasvaa erikokoisia palmuja. Silloin tällöin ”puumetsän” rakoon on tehty resort, joiden muurit estävät näkyvyyden suoraan hotellialueelle.

Siellä täällä kamelit ja aasit odottivat sidottuina jaloistaan ratsastajia. Taksikuski yritti suostutella meitä kamelien kyytiin mutta emme lähteneet. Kuskilla olisi varmasti ollut kameliyrittäjien joukossa tuttuja ellei jopa sukulaisia töissä…

Huomionarvoista on kännykkämastojen naamiointi, ne on nimittäin rakennettu muistuttamaan palmuja. Hyvä idea! Voisikohan Suomessa naamioida rumat pylväät kuusiksi?

Kun on nähnyt muutaman palmukeitaan, on nähnyt koko alueen ja puolen tunnin ihmettelyn jälkeen lähdimme takaisin kaupunkiin. Helppo ja edullinen pieni retki, jos haluaa nähdä hieman muutakin kuin vain Marrakechin keskustaa. Maksoimme yli tunnin pituisesta retkestämme 80 dirhamia eli 8€. Keitaalle järjestetään myös yön yli kestäviä telttaretkiä kaikkine ”berberilisukkeineen”.

Tähän tarinaan loppuu meidän mielenkiintoinen matkamme Marokossa. Suosittelen matkustamaan Marrakechiin, kaupungissa pääsee takuulla eroon arkisista ajatuksista sekä löytää paljon mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa!

Mikäli sinulta on jäänyt edelliset Marokkopostaukset lukematta, ne löytyvät vaikka klikkaamalla näitä otsikoita: Elämää sykkivä Marrakech, Muurien ja palatsien Marrakech, Kuinka päästä helposti Marrakechista CasablancaanCasablanca ja Himomatkaajan käytännön vinkit Marrakechiin.

Näe, koe, haista Marrakech! 1/2

Marrakech, osa 5.

Viimeisten kahden Marokkopostauksen aiheena on esitellä nopeita vierailukohteita Marrakechista. Tässä postauksessa käydään Saadien haudoilla, Koutoubian moskeijan puutarhassa sekä Tannerien nahka-alueella. Seuraavassa osassa pyörähdetään Ben Youssef Madrasan koulussa ja Palmeraiella.

Ensiksi vierailulle Saadien haudoille.

Saadien haudat

Sinänsä hienossa nähtävyydessä on kyse Saadi-dynastian vanhoista haudoista jotka rakennutti rahojaan säästämättä suvun sulttaani Ahmad al-Mansour Ed Dahbi. Hän kuoli vuonna 1603, ja seuraavana valtaan tullut sulttaani Moulay Ismail peitti haudat ja sinetöi kulkureitit. Ainoastaan Kasbahin moskeijalta haudoille kulki kapea kuja, ja näin haudat vähitellen unohdettiin ajan saatossa.

Saadien haudat löydettiin jälleen aluetta valokuvatessa kenraali Hubert Lyauteyn toimesta vuonna 1917. Alkoi välitön alueen restaurointi nykyiseen asuunsa.

Alueen kolmihuoneiseen mausoleumiin on haudattu 60 suvun jäsentä, sulttaani itse lähiperheensä kanssa. Mausoleumin koristeet on tehty italialaisesta Carrara marmorista ja osin sivelty lehtikullalla.

Mausoleumin ulkopuolella on maassa lukuisia suurin mosaiikkilaatoin peitettyjä hautapaikkoja. Tänne on haudattu perheen uskollisia palvelijoita ja sotilaita. Koko alueelle arvioidaan haudatun noin 200 ihmistä.

Sisäänpääsymaksu on 10 dirhamia eli 1€.

Nähtävyys on avoinna päivittäin klo 9.00 – 18.00.

Kohteessa

Saadien haudat löytyvät läheltä Kasbah moskeijaa, juutalaisten kaupunginosasta Mellahista.

Haudoille kuljetaan edelleen hyvin kapean kujan kautta, jossa juuri ja juuri pääsee vastaantulevan henkilön ohittamaan. Kujalta päästyäsi oletkin jalkapallokentän kokoisella sisäpihalla jossa lukuisat ruusut ja rosmariinipensaat tuoksuvat.

Päänähtävyydelle eli tunnetulle 12 pilarin mausoleumille on jonoa. Vartija istuu tyynenä ja patistelee ihmisiä jonossa eteenpäin. Kukin vuorollaan pääsee kuvaamaan kohdetta oviaukosta muutaman minuutin ajan. Hauta on loistokas kuten kuvitella saattaa. Suoraan oviaukkoa vastapäätä lepää sulttaani Ahmad al-Mansour Ed Dahbi lähimpien perheenjäsentensä kanssa. Hieman tämän salin ulkopuolella on Saadien suvun vanhin Mohammed esh Sheikh sekä sulttaanin äiti.

Mausoleumin ulkopuolella on niin palvelijoiden hautapaaseja kuin lukuisia kissojakin. Hauta-aluetta kiertävän muurin koloissa kujertavat kyyhkyset. Omalla tavallaan paikka on varsin miellyttävä.

Keskellä on mausoleumi jonka puukoristeet on tehty pikkutarkasti ja taidokkaasti, selkeä kohde turistien selfieille. Alue on nopeasti nähty. Puiston toisesta päästä löytyy wc:t.

Koutoubian moskeija

Pari sataa metriä Djemaa el-Fna aukiolta sijaitsee Koutoubian moskeija. Moskeijan 77 metriä korkea minareetti toimii hyvänä maamerkkinä kaupungissa kulkiessa. Minareettia alettiin rakentaa jo 1100-luvulla ja on toiminut esimerkkinä muille moskeijoille kuten Sevillan La Giralda-moskeijalle ja Rabatin Hassanin tornille.

Moskeijan rukouskutsut kaikuvat kaupunkiin neljän miehen voimin, jokaisen miehen laulaessa eri ilmansuuntaan.

Moskeija on avoinna vain muslimeille, joten sisäänpääsyä matkailijalla ei ole. Voit kuitenkin tehdä kierroksen viime vuosina kunnostetulla puutarha-alueella, jossa on suihkulähteiden lisäksi paljon ruusuja, puita ja niin, niitä kissoja.

Puistoalue on avoinna klo 8.00 – 20.00.

Kohteessa

Koutoubian moskeijan aukiolla muutama opashenkilöksi itseään väittävä tarjoaa palveluksiaan, myös läheisen puiston laidalla on joitakin kaupustelijoita myymässä turistirihkamaa.

Koska sisälle moskeijaan ei ole menemistä, kierrämme rakennuksen päätyen vihreää puistoon. Täällä on poikkeuksellisesti penkkejä joilla istua, tosin hieman epämääräisen tuntuiset henkilöt istuvat niillä juuri nyt. Paikallinen poliisikin ajelee alueella.

Tänne puiden lehvistöön olisi varmasti mukava paeta hellettä ja kaupungin sähläystä, mikäli olisi oikein kuuma. Marraskuun lopussa sää on oikein mukava tallusteluun ja kaupungin ihmeiden katseluun.

Puisto tarjoaa kukista ja kasveista kiinnostuneille matkaajille paljon katsottavaa.

Marrakechin nahkatehtaat

Viimeisenä tässä jutussa on Marrakechin nähtävyyksistä esittelyvuorossa nahkatehtaat eli Tannerien alue. Marokko tunnetaan nahoistaan ja varsinkin niiden käsittelystä. Fezin kaupunki tunnetaan värikkäistä kuvistaan, joita nahkojen värjäysaltailla on otettu. Myös Marrakechista löytyy useampi alue jossa käsitellään nahkoja.

Lähdimme ottamaan asiasta selvää. Jotta välttyisimme eksymiseltä, otimme taksin kaupungin toiselle laidalle, jonka portista pääsi suoraan sille alueelle jossa muutamakin nahkatehdas sijaitsee.

Portti oli epäsiisti ja sen seinät sivelty sillä itsellään. Liekö joku käyttänyt seiniä vessapaperina? Ainakin iso kämmenen kuva oli taltioituna useammassakin kohdassa.

Tämä osa Marrakechia oli enemmän sitä autenttisen oloista kuin keskusta itsessään on. Täällä myös erilaiset hajut tarttuvat nenän reseptoreihin, eikä millään hyvällä tavalla.

Ensimmäinen nahkatehdas löytyi muutaman kymmenen metrin päässä portilta. Nahkatehtaat erottaa kujalle avautuvasta avonaisesta oviaukosta ja pinosta eläinten nyljettyjä vuotia sen vierestä.

Kimppuumme hyökkäsi mies joka olisi halunnut vetää meille oman excursion nahkatehtaalla. Hän myös antoi meille tuoreita mintunoksia, joita voisimme nuuhkia, mikäli kuolleiden eläinten hajut kävisivät sietämättömäksi. Emme kuitenkaan jääneet tähän ensimmäiseen nahkatehtaaseen, koska siellä ei saanut kuvata.

Nahkatehtaita on muutaman metrin välein ja löysimmekin paikan jossa meitä kierrätettiin ulkopuolisen henkilön toimesta eri altailla, samalla kun mieshenkilö kertoi nahan tekoprosessista.

Hieman epäselvästä selostuksesta sai sen verran selvää, että prosessiin kuuluu kuusi eri vaihetta. Tämä tehdas oli kuuluisa väreistään, nahka värjättiin vain muutamalla luonnosta saatavalla väriyhdistelmällä.

Varoituksen sana; nahkatehtaalla haisee! Siinä eivät mintunlehdet paljoa auta kun alkaa etoa… Oli aika lähellä ettei tämä matkaaja oksentanut huuhtelualtaaseen. Tässä kyseisessä tehtaassa oli muutenkin hyvin epäsiistiä, taljojen päällä makoili koiria joiden ”tortut” koristivat muutenkin kapeita kulkuväyliä.

Opastuksen lopuksi meidät ohjattiin nahkakauppaan jossa yli-innokas henkilö yritti epätoivoisesti myydä meille kylläkin hyvin hienoja nahkatuotteita, ja todella ylihintaan. Hänellä oli ystävä Helsingissä joka oli opettanut miehelle muutaman sanan suomea. Meillä oli vaikeuksia päästä kaupasta ulos, ja lopuksi myyjä taisi kirotakin meidät…

Ulkona odotteli tämä ulkopuolinen opastuksen vetänyt henkilö joka olisi myös halunnut hyötyä meistä… Ja saimme nähtävästi tuplakiroukset päällemme kun emme häntä huomioineet. Jos alueelle menet, ole siis valmiina maksamaan opastuksista!

Seuraavassa ja vihonviimeisessä Marokkoaiheisessa postauksessa on vuorossa Ben Youssef Madrasan koulu sekä Palmeraiella.

Himomatkaajan käytännön vinkit Marrakechiin

Aiotko matkustaa lähiaikoina Marokkoon? Ennakoimalla seuraavat kolmetoista asiaa, teet matkastasi huomattavasti mukavamman. Vinkit on henkilökohtaisesti testattu!

Varaa mukaan kävelyyn sopivat kengät!

Marrakechin soukkien kujat ovat mukulakivillä päällystetyt, tosin aika on tehnyt tehtävänsä ja kivet ovat joko irti tai niitä ei ole ollenkaan. Myöskään korkokengillä tai varvastossuilla kävely ei ole listan kärkipäässä. Tavatonta ei myöskään ole kuopat, irtoroskat, kura ja rapa, joten kenkien kannattaa olla myös sellaiset joista olet valmis Marrakechin matkan jälkeen luopumaan. Mikäli et sitten halua pestä kengistä eläinten jätöksiä kotona?

Ylimääräisiä adaptereita ei tarvita

Kerrankin maa, jonka pistorasioihin menee meidän sähkölaitteet. Voit myös ostaa pienelektroniikkaa Marokosta edullisesti mukaan kotiin.

Juo tuorepuristettuja mehuja

Medinan torilla on lukemattomia kojuja joissa myydään marokkolaisista hedelmistä puristettuja mehuja. Mehut ovat suoranaisia vitamiinipommeja ja samalla vievät janon! Halutessasi myyjät lisäävät mehun joukkoon hitusen sokeria. Mehut ovat myös todella edullisia; muki tuorepuristettua appelsiinimehua maksaa 4 dirhamia eli 0,40 €. Muut maut maksavat 1€. Valittavanasi on mm. banaania, mansikkaa, avokadoa, granaattiomenaa, pähkinää, omenaa eri muodoissa ja vesimelonia. Voit myös pyytää mehusekoituksen.

Käytä taksia

Taksi on isommalle porukalle paljon halvempi kuljetusmuoto kuin linja-auto.

Sovi kuitenkin ennen taksiin astumista hinta. Jos ensimmäinen taksi ei ota tarjoustasi vatsaan, älä luovuta, toinen tai kolmas taksikuski jo ottaa, koska kilpailu on kovaa. Kannattaa varata sopimasi summa käteen, kuskeilla ei usein ole vaihtokassaa tai eivät ainakaan halua käyttää sitä.

Tee Soukin ostokset päivällä

Jos haluat säästää hermojasi ja rahojasi, tee Soukeissa ostokset päiväsaikaan. Kauppiaat ovat tuolloin huomattavasti laiskempia, lähtöhinnat ovat alhaisempia ja vältyt suurimmalta ryysikseltä. Ja muista tinkiä!

Älä syö Jema al-Fna torilla

Mikäli haluat välttyä varmalta vatsataudilta, jätä Jema al-Fna iltatorilla syöminen väliin. Torilla on mukava ihmetellä ruokakojuja ja erityisesti heidän ruokatarjontaa, mutta lampaan päitä ja raakoja kananpalasia säilytetään paljaan taivaan alla. Syö ken uskaltaa!

Varaudu maksamaan kuvistasi

Marrakechin torilla on paljon eksoottisia kuvauskohteita kuten käärmeenlumoajia, hennatatuoijia ja apinankesyttäjiä. Jos otat heistä tai heidän eläimistään kuvan, varaudu siitä myös maksamaan. Ja kyllä, he huomaavat myös kaukokuvauksen. 😉

Opettele muutama sana ranskaa

Marrakechissa puhutaan lähes joka paikassa ranskaa, englantia paljon kehnommin. Muutama sana ranskaa ilahduttaa paikallisia kuin nopeuttaa myös asioimista. Esimerkiksi ruokalistan lukeminen helpottuu kummasti, kun osaa sanat; vasikka, kana, vuohi ja nauta.

Ota huomioon Marokon kylmät yöt

Talviaikaan marraskuusta maaliskuuhun Marokon yöt ovat viileitä. Pahimmillaan lämpötila on nollan tienoilla. Auringon laskettua, ilma jäähtyy nopeasti ja tulee nopeasti kylmä.

Käy kaupungin nähtävyyksillä

Marrakechissa kannattaa käydä kulttuurikohteissa. Hinnat ovat suorastaan ilmaiset, keskimäärin noin 1€ kohde, ja anti on jotain sellaista mitä harvimmin näkee. Jos olet liikenteessä turistikauden ulkopuolella, on nähtävyyksillä myös hiljaista joten voit kaikessa rauhassa ihmetellä sulttaanien ja suurvisiirien valtavia palatseja sekä niiden hienoja yksityiskohtia.

Käy Hammamissa

Suomalaisen kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa paikallinen ”sauna” – Hammam. Maksa hieman lisää ja ota pakettiin mukaan oriental-hoito. Luvassa on mm. jynssäystä varpaista kaulaan karhealla hierontakintaalla, vaahtopesu sekä koko vartalon seitsemän yrtin hoitonaamio. Pesijä pesee sinut lopuksi hienotunteisesti päästä varpaisiin. Suositellaan uimahousuja tai bikinin alaosia mukaan.

Yövy Riadissa

Marrakechin vanhalla alueella, Soukkien keskellä on lukemattomia Riadeja eli majataloiksi muutettuja yksityiskoteja. Yöpyminen Riadissa on kokemus, mutta ota huomioon, etteivät ne täysin täytä hotellien tasoa. Palveluita kyllä on, mutta esimerkiksi lämmitystä ei välttämättä ole tai se on puutteellinen.

Varaa aikaa lentokentälle

Marrakechin lentokentällä on luvassa useita turvatarkastuksia, ensimmäinen heti sisääntuloaulan ovilla. Jonoja muodostuu helposti, joten jos haluat olla ajoissa koneessa, -varaudu jonotukseen!

Mukavaa matkaa! Bon Voyager!

  

 

”Why did you have to come to Casablanca? There are other places.”

Casablanca, Marokko osa 4.

Näin Humphrey Bogart tokaisi vastanäyttelijä Ingrid Bergmanille vuonna 1942 ensi-iltaan tulleessa elokuvassa Casablanca. Casablancassa huomasin toistavani samaa lausetta yhä uudestaan saavuttuamme lyhyelle vierailulle itse kaupunkiin.

Aina silloin tällöin tulee reissaajalle eteen kaupunki jonka sointi ei syki matkaajan oman sydämen tahtiin. Tällaiseksi kaupungiksi osoittautui Casablanca.

Casablanca lyhyesti

Casablancaa kuvataan Marokon liike-elämän keskuksena. Samalla Casablanca tai Casa kuten paikalliset kaupunkiaan kutsuvat, on Marokon suurin ja Afrikan mantereen 10. suurin kaupunki. Viimeisen laskennan mukaan suurkaupungin alueella asuu 7 miljoonaa asukasta.

Casablancan esikaupunki Anfa on perustettu jo 3000 vuotta sitten berberien toimesta. Tämän jälkeen kaupunkia ovat hallinneet niin roomalaiset, almoravidit, almohadit ja Merinidien dynastia.

Huomattavaa on, että kaupungin yleiskuva on valkoinen. Syynä tähän on siirtomaa-ajat jolloin kaupunkia hallitsivat portugalilaiset. He tuhosivat  merirosvokaupungin maineessa olleen Casablancan vuonna 1468 ja rakensivat kaupungin uudelleen nimellä Casa Branca vuonna 1575.

Portugalilaisten jälkeen kaupunkikuvaan jättivät omat puumerkkinsä myös ranskalaiset. Vuonna 1920 ranskalainen kuvernööri Marshal Lyautey päätti uudistaa Casablancaa Art Deco-tyyliseksi esikuvanaan Marseillen kaupunki. Ranskalaisten siirtomaa-aika näkyy kaupungin yleiskuvassa edelleen mm. lukuisten kahviloiden, kielen ja ranskalaistyyppisten leivonnaisten muodossa.

Suurelle yleisölle kaupunki tuli viimeistään tutuksi Hollywood-tuotannosta Casablanca. Elokuvan pääosissa olivat Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman. Elokuva sijoittuu Toisen maailmansodan aikaan, jolloin Casablanca oli liittoutuneille tärkeä satama.

Itse elokuvalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Casablancan kanssa, itse asiassa yhtään ottoa ei edes kuvattu Marokon kamaralla, vaan miljöö oli lavastettu Hollywoodin studioihin. Silti vuosittain useampi matkaaja käy Casablancassa elokuvan innoittamana, kuten mekin kävimme.

Eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen diplomaatti Kathy Kriger lähti mukaan turistibisnekseen ja perusti vuonna 2004 Casaan elokuvan innoittamana Rick´s Café-nimisen paikan. Nimestään huolimatta kahvila on paremman luokan ravintola johon suositellaan tehtäväksi etukäteen pöytävaraus. Nykyisin Rick´s Café on usean turistiryhmän retkiohjelmassa mukana.

Kohteessa

Jo viimeiset kilometrit junassa kertoivat karua kuvaa tulevasta kaupungista, junaraiteiden penkkoja oli häikäilemättä käytetty paikallisten kaatopaikkana. Penkoilta näkyi löytyvän päivittäistavarapakkausten lisäksi patjoista huonekaluihin ja kuolleisiin aaseihin. Ei kovin mairittelevaa.

Saavuimme hieman Tampereen rautatieasemaa muistuttavalle asemalle. Heti ulkopuolella iski kymmenien taksikuljettajien joukko kimppuun, joita paikallinen poliisi kävi hätistelemässä kauemmaksi. Hän myös puhui meille ranskaksi jotain ohjeita, jotka jäivät meille täysin epäselväksi, koska emme osaa ranskaa muutamaa sanaa enempää.

Välittömästi alkoi myös taksimiesten kanssa neuvottelu kuljetuksen hinnasta. Kaupungin takseilla näytti olevan kartelli, eikä summaa meinattu millään saada laskettua. Huom. Takseissa on mittarit, mutta kuljettajat eivät suostuneet käyttämään niitä.

Siirryimme hieman kauemmas asemalta ja saimme lennosta taksin joka suostui viemään meidät hotellille halvemmalla hinnalla kuin hänen asemalla olevat kollegaansa. Jotain huutelua hän saikin peräänsä, lastatessaan matkalaukkuamme katolle. Kyllä, ja vieläpä lasikatolle. Kyseessä on Petit Taxi, jonka peräkonttiin ei isoa matkalaukkua mahdu. Onneksi meno oli sen verran rauhallista, jotta laukku pysyi katolla hotellille asti.

Pienen lepohetken jälkeen jätimme hotellin ja läksimme tallustelemaan kaupungille. Portugalilaiset ja ranskalaiset rakennukset ovat hienoja, mutta kaupungin yleisilme on törkyinen ja ennen kaikkea haiseva. Porttikongeissa ja talojen nurkilla haisee ihmiseritteet erittäin voimakkaasti. Myös roskia on sikin sokin joka paikassa. Täällä olisi puhtaanapito-osastolla töitä.

Etukäteen tutkittuna, kaupungissa ei ole montaakaan must-nähtävyyttä. Saman vahvisti kaupungin matkailutoimisto jonka ohi kävelimme kaupungilla liikkuessamme. Huom. Matkailutoimiston virkailijakin puhui ainoastaan ranskaa!

Mikäli joskus eksyt kaupunkiin, kannattaa vierailla seuraavissa paikoissa:

  • Casablancan vanha Mediana
  • Kuningas Hassan II moskeija
  • Mohammed V:n aukio, jolta löytyy Grande Poste-kellotorni sekä oikeuspalatsi.
  • Kesäisin ratikkalinjan päätepisteessä on myös julkinen uimaranta, jota suositeltiin käyntikohteeksi
  • Vanha kauppahalli

Avenue Hassan II vie aika suoraan Mohammed V:n aukiolle, joka näyttikin olevan iltaisin paikallisten kohtaamispaikka. Siellä missä on ihmisiä, on myös kaupustelijoita, joilta eivät myyntiartikkelit loppuneet. Myynnissä olisi ollut mm. sytkäreistä hassikseen ja sateenvarjoista nessuihin.

Kellotornista ei voi erehtyä. Vilkkaan kadun ali on joskus mennyt alikulkutunneli, mutta nyt se on suljettu koska se on ”muutettu” yleisön toimesta yleiseksi käymäläksi. Ja haju on sen mukainen.

Kaupungin katukuvassa ei montaa turistia näe. Joten olimmekin varsinaisen mielenkiinnon kohteita paikallisille. Suuret risteilyalukset rantautuvat kyllä Casan satamaan, mutta ryhmät siirtyvät paikasta toiseen busseilla.

Casablancan vanha Mediana ja Soukkialue on valtava. Myös ihmisiä on iltaisin liikenteessä mieletön määrä, joten jos haluat välttyä tuuppimiselta ja tehdä ostoksia, suosittelen käymään Medianassa päiväsaikaan. Meno ei silloin ole niin levotonta.

Torit ovat täynnä paikallisille tarkoitettuja ostoskohteita, ruokaa kaloista vihanneksiin ja yrteistä eläviin kanoihin, länsimaisia kopiovaatteita, kenkiä, puuovia, auton varaosia. Ihan mitä vain kuvitella saattaa. Turistikrääsää on vähemmän tarjolla.

Kilometrien verran Soukeissa tönittyinä ja tuupittuina lähdimme takaisin hotellille nukkumaan. Hotelli oli kuvissa näyttänyt mukavalta ja värikkäältä, ja värikäs se olikin mutta epäsiisti. Ensimmäistä kertaa koskaan reissussa ollessa huoneen seinillä ja wc-tiloissa kävelivät russakat eli saksantorakat. YÄK! Myös sänky oli erittäin epämukava ja ne kaksi yötä jotka vietimme Casablancassa, jäivät huonosti nukutuiksi.

Seuraava päivä nousi rukouskutsujen siivittämänä kylmänä ja harmaana. Päivän mittaan tuli mereltä useita sadekuuroja jotka viilensivät säätä entisestään. Otimme taksin Kuningas Hassan II:n moskeijalle.

Kuningas Hassan II moskeija

Kuningas Hassan II moskeijaa alettiin rakentaa vuonna 1980 ja se valmistui vuonna 1993. Moskeija on yksi Afrikan mantereen isoimmista, ja lähteistä riippuen sijalla 2 – 4. Joka tapauksessa meren rannalle rakennettu moskeija on erikoinen. Moskeijan parissa uurasti peräti 35 000 marokkolaista käsityöläistä. 200 metriä korkean tornin kerrotaan olevan maailman suurin minareetti.

Moskeijan sisälle mahtuu majoittumaan 2500 ihmistä ja lähialueen rakennuksiin 80 000 henkilöä. Moskeijan pääsylipun hinta on 120 dirhamia eli 12€, joka on paljon muihin marokkolaisiin nähtävyyksiin verrattuna. Tämän vuoksi emme menneet sisälle vaan tutkiskelimme rakennusta ulkoa käsin.

Tunnin kestäviä kierroksia järjestetään moskeijassa lauantaista torstaihin klo 09.00, 10.00, 11.00 ja 14.00. Perjantaisin kierrokset ovat klo 9.00 ja 14.00.

Osoite: Boulevard Sour Djedid, Casablanca.

Kohteessa

Jo ulkoa moskeija on näyttävän näköinen, sen eeppisyyttä korostivat tummat ukkospilvet jotka mereltä vääjäämättä saapuivat mantereen puolelle. Moskeijan aukiolla oli paljon ryhmiä sekä aasialaisia, yksittäisiä turisteja kameroidensa kanssa. Aasialaisilla oli jokin juttu menossa kuvaamisen kanssa, joka kuvassa joku heistä hyppäsi ylös outoihin asentoihin ja ilmeisiin… Aukiolla kävelevät vartijat eivät ko. aktiviteettia estäneet.

Jos et ole koskaan suurmoskeijaa nähnyt, tässä on oiva kohde sellaisen näkemiseen. Suosittelen käymään paikalla kesäaikaan kun mereltä tuleva viileys ei tunge vaatteiden läpi luihin ja ytimiin asti.

Kaiken kaikkiaan Casablanca jätti meidät kylmäksi. Olikin mukava hypätä takaisin junaan ja jättää likaisen valkoinen Casa taakse.

Casablancasta on muuten mahdollista päästä junalla Marrakechin lisäksi Agadiriin, Tangeriin sekä Feziin, joten jos haluat junailla Marokossa enemmänkin ja ennen kaikkea edullisesti, se onnistuu varsin näppärästi junilla.

Tästä matkamme jatkui takaisin kodikkaaseen Marrakechiin.

Kuinka päästä helposti Marrakechista Casablancaan?

Marrakech, Marokko osa 3.

Mikäli olet omatoimireissulla, mutta mielit kartoittaa Marrakechin lomallasi hieman muitakin kaupunkeja kuin vain Marrakechin, yhtenä vaihtoehtona on tehdä retki Marokon suurimpaan kaupunkiin Casablancaan.

Casablancaan pääset tietenkin erinäisten retkiyrittäjien kyydissä mutta suosittelen käyttämään julkisia kulkuneuvoja, jotka ovat paljon halvempia tapoja päästä liikkumaan. Samalla pääset tutustumaan aitoon marokkolaiseen elämäntyyliin. Matka-aika Casablancaan tai Casaan kuten paikalliset sanovat, on noin 3,5 h/suunta.

Marrakechistä kulkee Casablancaan vakiona linja-autovuoroja, mutta ehkä helpoin tapa on kuitenkin hypätä junaan. Juna lähtee Gare de Marrakechin rautatieasemalta. Tässä yksityiskohtaiset vinkit mukavaan matkantekoon!

  • Marrakechin rautatieasema löytyy uuden kaupungin puolella. Mikäli yövyt Medinassa, voit ottaa asemalle taksin (tingi hinta ennen kyytiin hyppäämistä, 30-40 dirhamia on hyvä hinta) tai hypätä nro 5 paikallisbussiin (bussilipun hinta 4 dirhamia/hlö eli 0,40 €), jonka kulkureitti menee rautatieaseman ohitse.
  • Rautatieasemalta voit myös ostaa eväitä mukaasi; asemalla on muutama kahvila sekä kaaristaan tuttu kansainvälinen pikaruokapaikka.

  • Marrakechin rautatieasemalta junalipun osto käy kätevästi joko automaatista tai jonottamalla paikallisen VR:n, ONCF:n lipputiskille. Marrakechin päässä käy maksuvälineeksi myös luottokortit. Matkalipuista ei saa alennusta vaikka ostaisit samalla kertaa meno-paluulipun.

  • Suosittelen ostamaan liput 1. luokkaan.
  • Matka Casablancaan maksaa 1. luokassa 150 dirhamia eli 15 €. 2. luokan junalippu maksaa 95 dirhamia eli 9,5 €.
  • 1. luokassa on oma vaunu jossa on kuuden hengen looseja mukavilla penkeillä. Vaunussa on myös wc, joka on ainoastaan 1. luokkalaisten käytössä. Lisäksi looseissa on ilmastointi ja jokaisella loosin matkustajalla oma lukulamppu. Konduktööri sekä siistijä kiertävät tiuhaan vaunussa. Myös käytävällä kiertävän tarjoiluvaunun eväät ovat paremmat. On kuulkaas viiden euron arvoista.
  • 2. luokan vaunuissa on mahdollisuus istua samantapaisissa vaunuissa kuin Suomessa tai kahdeksan hengen looseissa. 2. luokan wc:t kuten myös loosit ovat todella törkyiset. Ihmiset polttavat vaunujen väliköissä vaikka junassa polttaminen on yleensäkin kielletty. Konduktööriä tai siistijöitä ei ihmeemmin 2. luokan vaunuissa näy.

  • Marraskechin laiturialueelle ei jostakin syystä päästetä kuin vasta hieman ennen junan lähtöä ja silloinkin vain matkalippujen kera.

  • Näkymät junasta ovat varsin punaiset; lähempänä Marrakechia näkyy vielä hetken aikaa N´Fiss joki, jonka reunoilla rehevät kasvisto viihtyy. Hitaasti maisema muuttuu palmupuumetsiä punaiseksi aavikoksi. Siellä täällä on pieniä kyliä joihin junakin välillä pysähtyy. Lähempänä Casablancaa asutus tihenee ja Marrakechista tutut punaiset talot vaihtuvat Casablancan likaisen valkoisiin.

  • Casablancassa on kaksi rautatieasemaa, joista Casa Voyageursiin pysähtyvät Marrakechista tulevat junat. Tästä eteenpäin voit suunnistaa Petit taxilla tai raitiovaunulla, mutta muista myös tässä päässä neuvotella taksissa hinta etukäteen!

  • Paluumatkalle vinkiksi, että Casa Voyageursin rautatieaseman kuulutukset tulevat vain ranskaksi, muutokset aikatauluissa enemmän kuin mahdollisia ja junalippuja voi ostaa lipputiskiltä vain käteisellä.

Tulevaisuudessa matka-aika Marrakechin ja Casablancan välillä tulee lyhentymään, koska raiteilla tehdään tällä hetkellä valtaisia muutostöitä.

Seuraa mukana, luvassa lähitulevaisuudessa juttua myös Casablancasta.