Browsing Category

Afrikka

Himomatkaajan käytännön vinkit Marrakechiin

Aiotko matkustaa lähiaikoina Marokkoon? Ennakoimalla seuraavat kolmetoista asiaa, teet matkastasi huomattavasti mukavamman. Vinkit on henkilökohtaisesti testattu!

Varaa mukaan kävelyyn sopivat kengät!

Marrakechin soukkien kujat ovat mukulakivillä päällystetyt, tosin aika on tehnyt tehtävänsä ja kivet ovat joko irti tai niitä ei ole ollenkaan. Myöskään korkokengillä tai varvastossuilla kävely ei ole listan kärkipäässä. Tavatonta ei myöskään ole kuopat, irtoroskat, kura ja rapa, joten kenkien kannattaa olla myös sellaiset joista olet valmis Marrakechin matkan jälkeen luopumaan. Mikäli et sitten halua pestä kengistä eläinten jätöksiä kotona?

Ylimääräisiä adaptereita ei tarvita

Kerrankin maa, jonka pistorasioihin menee meidän sähkölaitteet. Voit myös ostaa pienelektroniikkaa Marokosta edullisesti mukaan kotiin.

Juo tuorepuristettuja mehuja

Medinan torilla on lukemattomia kojuja joissa myydään marokkolaisista hedelmistä puristettuja mehuja. Mehut ovat suoranaisia vitamiinipommeja ja samalla vievät janon! Halutessasi myyjät lisäävät mehun joukkoon hitusen sokeria. Mehut ovat myös todella edullisia; muki tuorepuristettua appelsiinimehua maksaa 4 dirhamia eli 0,40 €. Muut maut maksavat 1€. Valittavanasi on mm. banaania, mansikkaa, avokadoa, granaattiomenaa, pähkinää, omenaa eri muodoissa ja vesimelonia. Voit myös pyytää mehusekoituksen.

Käytä taksia

Taksi on isommalle porukalle paljon halvempi kuljetusmuoto kuin linja-auto.

Sovi kuitenkin ennen taksiin astumista hinta. Jos ensimmäinen taksi ei ota tarjoustasi vatsaan, älä luovuta, toinen tai kolmas taksikuski jo ottaa, koska kilpailu on kovaa. Kannattaa varata sopimasi summa käteen, kuskeilla ei usein ole vaihtokassaa tai eivät ainakaan halua käyttää sitä.

Tee Soukin ostokset päivällä

Jos haluat säästää hermojasi ja rahojasi, tee Soukeissa ostokset päiväsaikaan. Kauppiaat ovat tuolloin huomattavasti laiskempia, lähtöhinnat ovat alhaisempia ja vältyt suurimmalta ryysikseltä. Ja muista tinkiä!

Älä syö Jema al-Fna torilla

Mikäli haluat välttyä varmalta vatsataudilta, jätä Jema al-Fna iltatorilla syöminen väliin. Torilla on mukava ihmetellä ruokakojuja ja erityisesti heidän ruokatarjontaa, mutta lampaan päitä ja raakoja kananpalasia säilytetään paljaan taivaan alla. Syö ken uskaltaa!

Varaudu maksamaan kuvistasi

Marrakechin torilla on paljon eksoottisia kuvauskohteita kuten käärmeenlumoajia, hennatatuoijia ja apinankesyttäjiä. Jos otat heistä tai heidän eläimistään kuvan, varaudu siitä myös maksamaan. Ja kyllä, he huomaavat myös kaukokuvauksen. 😉

Opettele muutama sana ranskaa

Marrakechissa puhutaan lähes joka paikassa ranskaa, englantia paljon kehnommin. Muutama sana ranskaa ilahduttaa paikallisia kuin nopeuttaa myös asioimista. Esimerkiksi ruokalistan lukeminen helpottuu kummasti, kun osaa sanat; vasikka, kana, vuohi ja nauta.

Ota huomioon Marokon kylmät yöt

Talviaikaan marraskuusta maaliskuuhun Marokon yöt ovat viileitä. Pahimmillaan lämpötila on nollan tienoilla. Auringon laskettua, ilma jäähtyy nopeasti ja tulee nopeasti kylmä.

Käy kaupungin nähtävyyksillä

Marrakechissa kannattaa käydä kulttuurikohteissa. Hinnat ovat suorastaan ilmaiset, keskimäärin noin 1€ kohde, ja anti on jotain sellaista mitä harvimmin näkee. Jos olet liikenteessä turistikauden ulkopuolella, on nähtävyyksillä myös hiljaista joten voit kaikessa rauhassa ihmetellä sulttaanien ja suurvisiirien valtavia palatseja sekä niiden hienoja yksityiskohtia.

Käy Hammamissa

Suomalaisen kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa paikallinen ”sauna” – Hammam. Maksa hieman lisää ja ota pakettiin mukaan oriental-hoito. Luvassa on mm. jynssäystä varpaista kaulaan karhealla hierontakintaalla, vaahtopesu sekä koko vartalon seitsemän yrtin hoitonaamio. Pesijä pesee sinut lopuksi hienotunteisesti päästä varpaisiin. Suositellaan uimahousuja tai bikinin alaosia mukaan.

Yövy Riadissa

Marrakechin vanhalla alueella, Soukkien keskellä on lukemattomia Riadeja eli majataloiksi muutettuja yksityiskoteja. Yöpyminen Riadissa on kokemus, mutta ota huomioon, etteivät ne täysin täytä hotellien tasoa. Palveluita kyllä on, mutta esimerkiksi lämmitystä ei välttämättä ole tai se on puutteellinen.

Varaa aikaa lentokentälle

Marrakechin lentokentällä on luvassa useita turvatarkastuksia, ensimmäinen heti sisääntuloaulan ovilla. Jonoja muodostuu helposti, joten jos haluat olla ajoissa koneessa, -varaudu jonotukseen!

Mukavaa matkaa! Bon Voyager!

  

 

”Why did you have to come to Casablanca? There are other places.”

Casablanca, Marokko osa 4.

Näin Humphrey Bogart tokaisi vastanäyttelijä Ingrid Bergmanille vuonna 1942 ensi-iltaan tulleessa elokuvassa Casablanca. Casablancassa huomasin toistavani samaa lausetta yhä uudestaan saavuttuamme lyhyelle vierailulle itse kaupunkiin.

Aina silloin tällöin tulee reissaajalle eteen kaupunki jonka sointi ei syki matkaajan oman sydämen tahtiin. Tällaiseksi kaupungiksi osoittautui Casablanca.

Casablanca lyhyesti

Casablancaa kuvataan Marokon liike-elämän keskuksena. Samalla Casablanca tai Casa kuten paikalliset kaupunkiaan kutsuvat, on Marokon suurin ja Afrikan mantereen 10. suurin kaupunki. Viimeisen laskennan mukaan suurkaupungin alueella asuu 7 miljoonaa asukasta.

Casablancan esikaupunki Anfa on perustettu jo 3000 vuotta sitten berberien toimesta. Tämän jälkeen kaupunkia ovat hallinneet niin roomalaiset, almoravidit, almohadit ja Merinidien dynastia.

Huomattavaa on, että kaupungin yleiskuva on valkoinen. Syynä tähän on siirtomaa-ajat jolloin kaupunkia hallitsivat portugalilaiset. He tuhosivat  merirosvokaupungin maineessa olleen Casablancan vuonna 1468 ja rakensivat kaupungin uudelleen nimellä Casa Branca vuonna 1575.

Portugalilaisten jälkeen kaupunkikuvaan jättivät omat puumerkkinsä myös ranskalaiset. Vuonna 1920 ranskalainen kuvernööri Marshal Lyautey päätti uudistaa Casablancaa Art Deco-tyyliseksi esikuvanaan Marseillen kaupunki. Ranskalaisten siirtomaa-aika näkyy kaupungin yleiskuvassa edelleen mm. lukuisten kahviloiden, kielen ja ranskalaistyyppisten leivonnaisten muodossa.

Suurelle yleisölle kaupunki tuli viimeistään tutuksi Hollywood-tuotannosta Casablanca. Elokuvan pääosissa olivat Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman. Elokuva sijoittuu Toisen maailmansodan aikaan, jolloin Casablanca oli liittoutuneille tärkeä satama.

Itse elokuvalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Casablancan kanssa, itse asiassa yhtään ottoa ei edes kuvattu Marokon kamaralla, vaan miljöö oli lavastettu Hollywoodin studioihin. Silti vuosittain useampi matkaaja käy Casablancassa elokuvan innoittamana, kuten mekin kävimme.

Eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen diplomaatti Kathy Kriger lähti mukaan turistibisnekseen ja perusti vuonna 2004 Casaan elokuvan innoittamana Rick´s Café-nimisen paikan. Nimestään huolimatta kahvila on paremman luokan ravintola johon suositellaan tehtäväksi etukäteen pöytävaraus. Nykyisin Rick´s Café on usean turistiryhmän retkiohjelmassa mukana.

Kohteessa

Jo viimeiset kilometrit junassa kertoivat karua kuvaa tulevasta kaupungista, junaraiteiden penkkoja oli häikäilemättä käytetty paikallisten kaatopaikkana. Penkoilta näkyi löytyvän päivittäistavarapakkausten lisäksi patjoista huonekaluihin ja kuolleisiin aaseihin. Ei kovin mairittelevaa.

Saavuimme hieman Tampereen rautatieasemaa muistuttavalle asemalle. Heti ulkopuolella iski kymmenien taksikuljettajien joukko kimppuun, joita paikallinen poliisi kävi hätistelemässä kauemmaksi. Hän myös puhui meille ranskaksi jotain ohjeita, jotka jäivät meille täysin epäselväksi, koska emme osaa ranskaa muutamaa sanaa enempää.

Välittömästi alkoi myös taksimiesten kanssa neuvottelu kuljetuksen hinnasta. Kaupungin takseilla näytti olevan kartelli, eikä summaa meinattu millään saada laskettua. Huom. Takseissa on mittarit, mutta kuljettajat eivät suostuneet käyttämään niitä.

Siirryimme hieman kauemmas asemalta ja saimme lennosta taksin joka suostui viemään meidät hotellille halvemmalla hinnalla kuin hänen asemalla olevat kollegaansa. Jotain huutelua hän saikin peräänsä, lastatessaan matkalaukkuamme katolle. Kyllä, ja vieläpä lasikatolle. Kyseessä on Petit Taxi, jonka peräkonttiin ei isoa matkalaukkua mahdu. Onneksi meno oli sen verran rauhallista, jotta laukku pysyi katolla hotellille asti.

Pienen lepohetken jälkeen jätimme hotellin ja läksimme tallustelemaan kaupungille. Portugalilaiset ja ranskalaiset rakennukset ovat hienoja, mutta kaupungin yleisilme on törkyinen ja ennen kaikkea haiseva. Porttikongeissa ja talojen nurkilla haisee ihmiseritteet erittäin voimakkaasti. Myös roskia on sikin sokin joka paikassa. Täällä olisi puhtaanapito-osastolla töitä.

Etukäteen tutkittuna, kaupungissa ei ole montaakaan must-nähtävyyttä. Saman vahvisti kaupungin matkailutoimisto jonka ohi kävelimme kaupungilla liikkuessamme. Huom. Matkailutoimiston virkailijakin puhui ainoastaan ranskaa!

Mikäli joskus eksyt kaupunkiin, kannattaa vierailla seuraavissa paikoissa:

  • Casablancan vanha Mediana
  • Kuningas Hassan II moskeija
  • Mohammed V:n aukio, jolta löytyy Grande Poste-kellotorni sekä oikeuspalatsi.
  • Kesäisin ratikkalinjan päätepisteessä on myös julkinen uimaranta, jota suositeltiin käyntikohteeksi
  • Vanha kauppahalli

Avenue Hassan II vie aika suoraan Mohammed V:n aukiolle, joka näyttikin olevan iltaisin paikallisten kohtaamispaikka. Siellä missä on ihmisiä, on myös kaupustelijoita, joilta eivät myyntiartikkelit loppuneet. Myynnissä olisi ollut mm. sytkäreistä hassikseen ja sateenvarjoista nessuihin.

Kellotornista ei voi erehtyä. Vilkkaan kadun ali on joskus mennyt alikulkutunneli, mutta nyt se on suljettu koska se on ”muutettu” yleisön toimesta yleiseksi käymäläksi. Ja haju on sen mukainen.

Kaupungin katukuvassa ei montaa turistia näe. Joten olimmekin varsinaisen mielenkiinnon kohteita paikallisille. Suuret risteilyalukset rantautuvat kyllä Casan satamaan, mutta ryhmät siirtyvät paikasta toiseen busseilla.

Casablancan vanha Mediana ja Soukkialue on valtava. Myös ihmisiä on iltaisin liikenteessä mieletön määrä, joten jos haluat välttyä tuuppimiselta ja tehdä ostoksia, suosittelen käymään Medianassa päiväsaikaan. Meno ei silloin ole niin levotonta.

Torit ovat täynnä paikallisille tarkoitettuja ostoskohteita, ruokaa kaloista vihanneksiin ja yrteistä eläviin kanoihin, länsimaisia kopiovaatteita, kenkiä, puuovia, auton varaosia. Ihan mitä vain kuvitella saattaa. Turistikrääsää on vähemmän tarjolla.

Kilometrien verran Soukeissa tönittyinä ja tuupittuina lähdimme takaisin hotellille nukkumaan. Hotelli oli kuvissa näyttänyt mukavalta ja värikkäältä, ja värikäs se olikin mutta epäsiisti. Ensimmäistä kertaa koskaan reissussa ollessa huoneen seinillä ja wc-tiloissa kävelivät russakat eli saksantorakat. YÄK! Myös sänky oli erittäin epämukava ja ne kaksi yötä jotka vietimme Casablancassa, jäivät huonosti nukutuiksi.

Seuraava päivä nousi rukouskutsujen siivittämänä kylmänä ja harmaana. Päivän mittaan tuli mereltä useita sadekuuroja jotka viilensivät säätä entisestään. Otimme taksin Kuningas Hassan II:n moskeijalle.

Kuningas Hassan II moskeija

Kuningas Hassan II moskeijaa alettiin rakentaa vuonna 1980 ja se valmistui vuonna 1993. Moskeija on yksi Afrikan mantereen isoimmista, ja lähteistä riippuen sijalla 2 – 4. Joka tapauksessa meren rannalle rakennettu moskeija on erikoinen. Moskeijan parissa uurasti peräti 35 000 marokkolaista käsityöläistä. 200 metriä korkean tornin kerrotaan olevan maailman suurin minareetti.

Moskeijan sisälle mahtuu majoittumaan 2500 ihmistä ja lähialueen rakennuksiin 80 000 henkilöä. Moskeijan pääsylipun hinta on 120 dirhamia eli 12€, joka on paljon muihin marokkolaisiin nähtävyyksiin verrattuna. Tämän vuoksi emme menneet sisälle vaan tutkiskelimme rakennusta ulkoa käsin.

Tunnin kestäviä kierroksia järjestetään moskeijassa lauantaista torstaihin klo 09.00, 10.00, 11.00 ja 14.00. Perjantaisin kierrokset ovat klo 9.00 ja 14.00.

Osoite: Boulevard Sour Djedid, Casablanca.

Kohteessa

Jo ulkoa moskeija on näyttävän näköinen, sen eeppisyyttä korostivat tummat ukkospilvet jotka mereltä vääjäämättä saapuivat mantereen puolelle. Moskeijan aukiolla oli paljon ryhmiä sekä aasialaisia, yksittäisiä turisteja kameroidensa kanssa. Aasialaisilla oli jokin juttu menossa kuvaamisen kanssa, joka kuvassa joku heistä hyppäsi ylös outoihin asentoihin ja ilmeisiin… Aukiolla kävelevät vartijat eivät ko. aktiviteettia estäneet.

Jos et ole koskaan suurmoskeijaa nähnyt, tässä on oiva kohde sellaisen näkemiseen. Suosittelen käymään paikalla kesäaikaan kun mereltä tuleva viileys ei tunge vaatteiden läpi luihin ja ytimiin asti.

Kaiken kaikkiaan Casablanca jätti meidät kylmäksi. Olikin mukava hypätä takaisin junaan ja jättää likaisen valkoinen Casa taakse.

Casablancasta on muuten mahdollista päästä junalla Marrakechin lisäksi Agadiriin, Tangeriin sekä Feziin, joten jos haluat junailla Marokossa enemmänkin ja ennen kaikkea edullisesti, se onnistuu varsin näppärästi junilla.

Tästä matkamme jatkui takaisin kodikkaaseen Marrakechiin.

Kuinka päästä helposti Marrakechista Casablancaan?

Marrakech, Marokko osa 3.

Mikäli olet omatoimireissulla, mutta mielit kartoittaa Marrakechin lomallasi hieman muitakin kaupunkeja kuin vain Marrakechin, yhtenä vaihtoehtona on tehdä retki Marokon suurimpaan kaupunkiin Casablancaan.

Casablancaan pääset tietenkin erinäisten retkiyrittäjien kyydissä mutta suosittelen käyttämään julkisia kulkuneuvoja, jotka ovat paljon halvempia tapoja päästä liikkumaan. Samalla pääset tutustumaan aitoon marokkolaiseen elämäntyyliin. Matka-aika Casablancaan tai Casaan kuten paikalliset sanovat, on noin 3,5 h/suunta.

Marrakechistä kulkee Casablancaan vakiona linja-autovuoroja, mutta ehkä helpoin tapa on kuitenkin hypätä junaan. Juna lähtee Gare de Marrakechin rautatieasemalta. Tässä yksityiskohtaiset vinkit mukavaan matkantekoon!

  • Marrakechin rautatieasema löytyy uuden kaupungin puolella. Mikäli yövyt Medinassa, voit ottaa asemalle taksin (tingi hinta ennen kyytiin hyppäämistä, 30-40 dirhamia on hyvä hinta) tai hypätä nro 5 paikallisbussiin (bussilipun hinta 4 dirhamia/hlö eli 0,40 €), jonka kulkureitti menee rautatieaseman ohitse.
  • Rautatieasemalta voit myös ostaa eväitä mukaasi; asemalla on muutama kahvila sekä kaaristaan tuttu kansainvälinen pikaruokapaikka.

  • Marrakechin rautatieasemalta junalipun osto käy kätevästi joko automaatista tai jonottamalla paikallisen VR:n, ONCF:n lipputiskille. Marrakechin päässä käy maksuvälineeksi myös luottokortit. Matkalipuista ei saa alennusta vaikka ostaisit samalla kertaa meno-paluulipun.

  • Suosittelen ostamaan liput 1. luokkaan.
  • Matka Casablancaan maksaa 1. luokassa 150 dirhamia eli 15 €. 2. luokan junalippu maksaa 95 dirhamia eli 9,5 €.
  • 1. luokassa on oma vaunu jossa on kuuden hengen looseja mukavilla penkeillä. Vaunussa on myös wc, joka on ainoastaan 1. luokkalaisten käytössä. Lisäksi looseissa on ilmastointi ja jokaisella loosin matkustajalla oma lukulamppu. Konduktööri sekä siistijä kiertävät tiuhaan vaunussa. Myös käytävällä kiertävän tarjoiluvaunun eväät ovat paremmat. On kuulkaas viiden euron arvoista.
  • 2. luokan vaunuissa on mahdollisuus istua samantapaisissa vaunuissa kuin Suomessa tai kahdeksan hengen looseissa. 2. luokan wc:t kuten myös loosit ovat todella törkyiset. Ihmiset polttavat vaunujen väliköissä vaikka junassa polttaminen on yleensäkin kielletty. Konduktööriä tai siistijöitä ei ihmeemmin 2. luokan vaunuissa näy.

  • Marraskechin laiturialueelle ei jostakin syystä päästetä kuin vasta hieman ennen junan lähtöä ja silloinkin vain matkalippujen kera.

  • Näkymät junasta ovat varsin punaiset; lähempänä Marrakechia näkyy vielä hetken aikaa N´Fiss joki, jonka reunoilla rehevät kasvisto viihtyy. Hitaasti maisema muuttuu palmupuumetsiä punaiseksi aavikoksi. Siellä täällä on pieniä kyliä joihin junakin välillä pysähtyy. Lähempänä Casablancaa asutus tihenee ja Marrakechista tutut punaiset talot vaihtuvat Casablancan likaisen valkoisiin.

  • Casablancassa on kaksi rautatieasemaa, joista Casa Voyageursiin pysähtyvät Marrakechista tulevat junat. Tästä eteenpäin voit suunnistaa Petit taxilla tai raitiovaunulla, mutta muista myös tässä päässä neuvotella taksissa hinta etukäteen!

  • Paluumatkalle vinkiksi, että Casa Voyageursin rautatieaseman kuulutukset tulevat vain ranskaksi, muutokset aikatauluissa enemmän kuin mahdollisia ja junalippuja voi ostaa lipputiskiltä vain käteisellä.

Tulevaisuudessa matka-aika Marrakechin ja Casablancan välillä tulee lyhentymään, koska raiteilla tehdään tällä hetkellä valtaisia muutostöitä.

Seuraa mukana, luvassa lähitulevaisuudessa juttua myös Casablancasta.

 

 

Muurien ja palatsien Marrakech

Marrakech, Marokko osa 2.

Jos saapuminen Marrakechiin oli hieman shokeeraava, oli herätys samaa tasoa. Ensin heräsimme auringon noustessa vilpoisen yön jälkeen kaupungin yllä kiiriviin lukuisiin rukouskutsuihin ja heti kun saimme jälleen unen päästä kiinni – naapurin epävireisellä nuotilla laulavaan aasiin. Aasin ääni oli korniudessaan niin hauska, ja oli oikeastaan varsin mukavaa herätä uuteen aamuun nauraen.

Yksinkertaisen, leipävoittoisen aamiaisen jälkeen suuntasimme kulkumme Marrakechin kujille. Soukeissa herätään myöhään joten oli helpompi kävellä ja tiirailla ympäristöä.

Sadat elämän kolhimat kissat venyttelivät uuteen aamuun. Olisin halunnut ottaa ne kaikki mukaani. Kävellessä saimme sopivasti kiinni italialaisen turistiryhmän joka oppaansa johdolla suuntasi kulkunsa yhdelle Marrakechin nähtävyyksistä – Dar Si Said museoon. Liityimme hetkeksi ryhmän mukaan.

Dar Si Said museo lyhyesti

Dar Si Said museo on Marrakechin vanhin museo. Museorakennus tai oikeastaan palatsialue on palvellut 1800-luvulla Si Saidin veljen Marrakechin suurvisiiri Bou Ahmedin kotina.

Museo tunnetaan myös Marrakechin marokkolaisen taiteen museona. Valitettavasti juuri tämä puoli museosta ei ollut käyntipäivänä avoinna.

Museo on avoinna klo 9.00 – 11.45 ja klo 14.30 – 17.45. Perjantaisin poikkeukselliset aukiolot klo 9.00 – 11.30 ja klo 15.00 – 17.45.

Museon osoite on: Dar Si Said Museum, Riad Ez-Zaitoun El Jadid, Marrakech.

Vierailu museossa

Marrakechin nähtävyyksien pääsylippujen hinnat eivät päätä huimaa, Dar Si Said museo hyvänä esimerkkinä. Pääsylipun hinta on 10 dirhamia eli euron. Näillä hinnoilla onkin mainio syy käydä tutustumassa useampaa palatsiin sekä matkailunähtävyyteen. Mielenkiintoista on, ettei ulkoapäin voi koskaan nähdä mitä sisältä löytyy, niin myös tämän museon kanssa kävi.

Suurien palatsien sisäänkäynnit tunnistaa kapeista, viileistä sisäkäytävistä sekä korkeista tiloista, jotka johdattavat vierailijan sisemmälle rakennukseen.

Tämän palatsimuseon alakerrasta löytyi hieno mosaiikein koristeltu sisäpiha ja erittäin mukava vartija, joka toivotti meidät tervetulleeksi uuteen kotiimme. Marokkolaiset ovat lähes varauksetta hyvin ystävällistä väkeä, ja ohikulkevat henkilöt tervehtivät niin turisteja kuin paikallisia henkilöitä hyvin spontaanisesti.

Jokaisesta Marrakechin palatsista löytyy hienoja yksityiskohtia, joten vaikka sinulla olisi vain päivä aikaa, löydät varmasti mielenkiintoista tutkittavaa ja ennen kaikkea kuvattavaa. Postikortteihin painettuja kohteita ei tarvitse hakemalla hakea.

Tällainen on myös Dar Si Said, kapeat portaat ylös toiseen kerrokseen ja vastassasi on ihmeellinen, lukuisin yksityiskohdin koristeltu huoneisto. Valitettavasti nähtävillä on vain tyhjä rakennus, koska se osa museosta jossa olisi mm. vanhoja aseita, soittimia, pukuja ja muuta esineistöä, on suljettu. Silti jokainen voi mielikuvituksensa siivin kuvitella kuinka loisteliailta huoneet ovat aikoinaan näyttäneet jos kuoretkin ovat jo tällaiset.

Jätämme Dar Si Said palatsin taaksemme ja suuntaamme kulkumme muurin toisella laidalla sijaitsevalle Bahia Palacelle.

Bahia Palace lyhyesti

1800-luvun palatsialue on valtava. Bahia palatsi koostuu useista rakennuksista, puutarhoista ja sisäpihoista. Kokoa palatsialueella on 8000 neliön verran. Bahia palatsia rakennettiin 14 vuoden ajan parhaimpien käsityöläisten voimin.

Palatsi on kuulunut sulttaanin suurvisiiri Si Moussalle. Palatsi on nimetty yhden hänen vaimonsa Bahian mukaan. Alueelta löytyykin alue joka palveli Moussan haaremina.

Palatsin koristelut ovat tehty islamilaiseen ja marokkolaiseen tapaan; paljon paikalla tehtyjä yksityiskohtia, seiniä jotka on katettu peileillä, monimutkaisia puuveistoksia, seinä- ja lattiamosaiikkeja, värillisiä ikkunoita, suihkulähteitä, jne.

Palatsialue on avoinna päivittäin klo 9.00 – 16.30.

Osoite on: Bahia Palace, Rue Riad Zitoun El Jedid, Marrakech.

Vierailu Bahialle

Sisäänpääsylipun hinta on jälleen 10 dirhamia. Astelemme läpi suuren puutarhan jossa kissojen lisäksi on paljon ruusuja, banaani- ja sitruspuita. Mitään suurempaa ruuhkaa ei ole. Joitakin pienempiä seurueita suuntaa kulkunsa samaan suuntaan kanssamme.

Jyhkeät oviaukot johdattavat meidät todella kapeisiin mutta korkeisiin käytäviin, kunnes pääsemme ensimmäiseen huoneistoon. Tämän jälkeen seuraa aina vain suurempia tiloja jotka aukeavat aina uuteen sisäpuutarhaan. Palatsialue on suurenmoinen; koristeellisia huoneita ja vaaleita paljaita käytäviä, vehreitä sisäpihoja. Ja mitä sisemmälle palatsialueella sukellamme, sitä loisteliaammiksi alue muuttuu. Uskomaton paikka.

Myöskään täällä ei ole alkuperäistä sisustusta jäljellä, eikä ylipäätään mitään huonekaluja esillä. Palatsialue on kuitenkin hyvin hoidettu, ja pääsimmekin lähietäisyydeltä seuraamaan sisäpihan kunnostustöitä.

Jos joskus pääset kurkistamaan Bahia Palaceen ihan ”livenä”, huomio hienot ovet ja niiden syvennykset sekä ovien koristeelliset kaaret. Näyttää siltä ettei yksikään palatsin lukemattomista oviaukoista ole täysin samanlainen.

Tässä vaiheessa pidimme pienen ruokatauon. Ravintolaan tullessa ei kannata olla sudennälkäinen, nimittäin ruoat valmistetaan ”atomeista” ja odotellessa saattaa vierähtää helposti tuntikin. Onneksi pöytään tuodaan paikasta riippuen leipää, maustettuja oliiveja ja erilaisia kastikkeita kuten linssejä ja tomaattikastikkeita. Osassa ravintoloista esitarjoilut kuuluvat ruokailun hintaan mukaan, joissakin paikoissa niistä veloitetaan pieni lisämaksu.

Ruokailun jälkeen vuorossa on muurien kätköistä löytyvä El Badi Palace. Erikoiseksi Marrakechin muuten tekee punainen noin 12 kilometriä pitkä muuri joka sulkee kaupungin sisäänsä. Muureja on myös alueen sisällä ja portteja vain vähän, joten saatat joutua kävelemään pitkänkin matkan ennen seuraavaa sisäänpääsyporttia. Kannattaa siis pysyä reitillä tai ladata kännykkään ennakkoon gps-kartta, jonka käyttöön ei nettiä tarvita.

El Badi Palace lyhyesti

El Badi Palace on nykyisin suuri turistien ja kyyhkysten suosima raunioalue. Palatsin rakennutti sulttaani Ahmad al-Mansur noin vuonna 1578. Rahat rakentamiseen saatiin portugalilaisilta jotka maksoivat lunnasrahat Kolmen kuninkaan taistelun jälkeen.

Palatsialuetta rakennettiin 25 vuotta ja siihen käytettiin sen hetkisiä kalleimpia materiaaleja kuten kultaa, Onyxiä ja marmoria. Italialaiset kauppiaat vaihtoivat marmoria sokeriin, kaavalla; yhtä monta kiloa marmoria, saman verran sokeria.

Palatsissa oli aikoinaan 360 huonetta, sisäpiha kooltaan 135 x 110 metriä ja keskusallas joka oli 90 x 20 metriä.

Palatsialue on avoinna klo 9.00 – 16.30. Perjantaisin klo 15.00 – 15.45.

Osoite on: Ksibat Nhass, Marrakech.

Vierailu El Badilla  

Sukkuloimme vanhojen muurien läpi kivikujalle joka vie El Badi Palacen raunioille.

Pääsylipputiskillä selviää, että samassa yhteydessä on mahdollista ostaa pääsylippu alueella olevaan vanhaan moskeijaan, mutta jätämme sen tällä kertaa väliin vaikkakin luvassa olisi hienoja koristepuun ootrauksia sekä kullalla ja hopealla tehtyjä kirjoituksia. Rauniolipun hinta on jälleen 10 dirhamia, yhdistelmälippu olisi 20 dirhamia eli huikeat 2€.

Osoittautuu, että raunioalue on suunnattoman suuri, ja olemmekin tyytyväisiä, että olemme matkassa marraskuussa kun Marokon sää vastaa Suomen hyvää kesäsäätä. Raunioilla kiipeilemisessä ei näin ollen hikikarpaloita vuodateta.

Raunioalue muodostuu useasta taivaan alla olevasta ”salista”, isosta puutarha- ja allasalueesta, parista pienestä, mutta uudesta museosta, moskeijasta ja vanhasta palatsin asuinalueesta.

Marokkolaiseen historiaan perehtyessä tulee mieleen, kuinka edistyksellisiä aikalaiset marokkolaiset ovat olleet ja kuinka koettu historia on muuttanut niin edistysaskelia kuin maan asioitakin. Yksi merkittävimmistä vaikuttimista on ollut Ranskan siirtomaakausi.

Toisaalta juuri varmaan ranskalaisten vuoksi, maa on yksi vapaimmista Islamiin suhtautuvista maista joka tarkoittaa sitä, että myös turistit voivat pukeutua hieman vapaammin kuin esimerkiksi Lähi-idässä.

Paikalliset naiset ovat pukeutuneet joko länsimaisiin vaatteisiin tai värikkäisiin paikallisiin kasvot paljastaviin huntuihin, ja matkan varrella tulee hyvin harvoin vastaan täysin mustaan abayaan pukeutuneita naisia. Ihmiset koskettavat toisiaan, ja näkeepä myös miesten ja naisten välisiä poskisuudelmia jaettavan. Arvaten, tämäkin ranskalaisen siirtomaa-ajan peruja.

Takaisin pohdinnoista itse rauniolle.

El Badi on selkeästi kolmesta vieraillusta kohteesta huonokuntoisin ja saa todella käyttää mielikuvitusta, että hahmottaa huoneiden sijainnit. Keskusaltaissa on likaista vettä juuri ja juuri pohjalla, joten hienot kuvat jäävät siltä osin ottamatta.

Osaan altaista on istutettu hedelmäpuita, joiden lähes kypsät hedelmät odottavat poimijaansa. Ehkä suurimman vaikutuksen tekevät kattohaikarat jotka ovat rakentaneet pesänsä rauniomuurin päälle. El Badi rauniot ovatkin koostaan huolimatta kolmesta käydystä nähtävyydestä nopein kohde vierailua silmällä pitäen.

Kaikki kolme kohdetta ovat noin kilometrin päässä toisistaan ja ovat helposti yhdistettävissä saman päivän omatoimiseen retkiohjelmaan.

Tästä matkamme jatkui muutamaksi päiväksi valkoiseen mutta likaiseen Casablancaan.

Elämää sykkivä Marrakech

Marrakech, Marokko osa 1.

Marrakech, satujen ja tuhannen yhden yön kaupunki vai onko? Siitä lähdimme ottamaan selvää Norwegianin avattua suoran lentoreitin Suomesta Marokon sydämeen Marrakechiin.

Marrakech lyhyesti

Nykyisen Marokon juuret ovat neoliittisella kaudella. Alkuperäiset marokkolaiset ovat berbereitä, jotka edustavat edelleen maan suurinta vähemmistöä. Sijaintinsa vuoksi maa on ollut hyvin haluttu. Valloittajina ovat toimineet niin foinikialaiset, roomalaiset, visigootit ja tietenkin arabit. Viimeisimpänä maa toimi Ranskan siirtomaana aina 1950-luvulle asti. Ranskalaisten mukanaan tuomat tavat ja kieli ovat juurtuneet maahan syvästi.

Myös Marrakechin kaupungilla on pitkä ja värikäs historia takanaan. Kaupungin perusti Atlasvuoriston läheisyyteen vuonna 1062 almoravidi Yusuf ibn Tashfin. Maurien pääkaupunkina Marrakech toimi 1100 – 1200- luvulla. Saadienin dynastia hallitsi kaupunkia 1524 – 1659. Marrakechissa onkin nähtävillä paljon erilaisia historian kerroksia kuninkaallisesta loistosta sulttaanien palatseihin.

Marrakechin alueella asuu 2014 tehtyjen laskentojen mukaan noin 1 063 000 asukasta.

Tänään

Saavumme Marrakechin kansainväliselle lentokentälle Menaralle. Koska hotellimme sijaitsee Marrakechin vanhassa kaupungissa Medinassa, olimme aikoneet mennä lentokenttäbussilla (Express) nro 19 kaupunkiin, mutta varsin uudelta lentokentältä ulos päästyämme, ajattelimme kuitenkin kokeilla onneamme taksien kanssa. Lentokenttäbussin lipun hinta on muuten 30 Marokon dirhamia eli noin 3 euroa / hlö (vuoden 2017 hinta).

Pohdimme; jos saisimme taksin 100 dirhamilla (10€), sillä myös menisimme, koska taksi veisi meidät hieman lähemmäksi hotelliamme kuin mitä bussi tekisi. Alkoi matkan ensimmäinen rahaneuvottelu. Näihin saa Marokon matkalla varautua. Samalla tuli selväksi, että jos osaisimme hieman ranskaa, olisi Marokossa huomattavasti helpompi ”neuvotella”. Ranskan kieltä puhutaan alueella edelleen hyvin vahvasti.

Taksikuskin alkuperäinen pyyntö oli 200 dirhamia, mutta ”tiukkojen” neuvottelujen jälkeen hinta laski ensin 150 MAD:n ja lopulta sataseen. Ja niin sitä lähdettiin huristelemaan kohti 6,4 kilometrin päässä olevaan Marrakechin vanhaa kaupunkia.

Kaupungin yleisilme on yllättävän vihreä. Olimme etukäteen saaneet lukea useammastakin blogista ja matka-artikkelista, että kyseessä olisi ns. punainen, kuiva kaupunki. Sen vuoksi vihreys ja lukuisat, valtavat puistoalueet tulivat meille hieman yllätyksenä.

Ja suomalaisille tärkeästä säästä sen verran, että marraskuussa päivisin Marrakechin lämpötila on 23 – 28 asteen vaiheilla, illalla auringon laskiessa noin 18 astetta ja öisin 10 asteen huituvilla, joten matkalle tarvitsee mukaan niin lämpimiä kuin ”hellevaatteitakin”.

Vanhan kaupungin soukkeihin ei takseilla tai muillakaan autoilla ole asiaa, joten kävelimme loppumatkan. Ja tietenkin hieman eksyimme. Kapeat kujat ovat hyvin samankaltaisia, myöskään basaarialueen myyntiartikkelit ja myyjät eivät ensisilmäyksellä erottuneet toisistaan.

Kujat ovat myös likaisia, täynnä väkeä ja mopoja. Mopot ja skootterit ajavat ahtaissa väliköissä luokattoman aggressiivisesti, ja matkailija saakin olla varuillaan, ettei jää molemmista suunnista tulevien rämisevien kaksipyöräisten alle.

Mopojen tuoma suurempi ongelma on kuitenkin ilmansaasteet. Kujilla ei kierrä ilma jonka vuoksi soukkienkujat ovat paksun, harmaan savun peitossa. Ottaa kuulkaas keuhkoihin ja nenäonteloihin.

Vihdoin löydämme oman majapaikkamme Riad L´Arabisquen. Ulkoa päin majatalo näyttää yksinkertaiselta, punertavalta talolta (siis täysin identtiseltä alueen muihin punertaviin taloihin verrattuna), mutta sisään päästyämme paljastuu varsin viehättäväksi keitaaksi. Riadit toimivat aiemmin Marrakechin rikkaampien perheiden ja virkailijoiden koteina, nykyisin riadeissa on yksityisiä majataloja ja boutique-hotelleja.

Jos kujilla oli meteliä, saasteita ja epäjärjestystä, samaa ei voi sanoa riadistamme. Hotellimme pieni mosaiikkilaatoilla ja puukaiverruksilla koristeltu sisäpiha sekä kattoterassi henkivät seesteisyyttä, rauhaa ja puhdasta ilmaa. Myös meteli jää paksujen seinien ulkopuolelle. Miten voi näin ollakin?

Riadit ovat oiva tapa päästä tutustumaan lähemmin marokkolaiseen kulttuuriin ja elämään basaarialueen välittömässä läheisyydessä. Suosittelenkin varaamaan ainakin yhden yön jostakin kaupungin lukuisista majataloista.

Huoneemme oli nimeltään Gharnata, kolmelle hengelle suunnattu vaaleanpunainen viettelys, jossa paikallinen kulttuuri on vahvasti läsnä taulujen, kattostuccojen ja pehmeiden sisustusmateriaalien myötä.

Pienen breikin jälkeen jätämme tavarat huoneeseen ja lähdemme etsimään illallispaikkaa. Samalla pääsemme mukaan kuplivan Marrakechin sykkeeseen; Djemaa el-Fna aukion ja soukkien innokkaiden perinneasuihin pukeutuneiden myyjien, savuttavien mopojen, suulaiden torikauppiaiden, talon kulmissa kyyhöttävien rampojen, pienten työaasien, eksoottisten käärmeenlumoajien, apinan kesyttäjien sekä tietenkin lukemattomien muiden turistien joukkoon.

Ei kannata pelästyä, Afrikan suurin torialue Djemaa el-Fna läheisine soukkeineen on mielestäni Marrakechia parhaimmillaan. Tällaiselta kaupunki on näyttäytynyt jo vuosisatojen ellei tuhannen ajan. Jos siis haluat kokea jotain todella autenttisen tuntuista, on sinun ehdottomasti tultava Marrakechiin, muurien ja kissojen luvattuun kaupunkiin.

Seuraavana päivänä tutustuimme kaupungin upeisiin sulttaanien palatseihin. Niistä saatkin lukea seuraavasta Marokko-aiheisesta postauksesta, kunhan olemme ensin viettäneet ensimmäisen yömme Marrakechin sylissä.