Norja

Norjan luoteisosissa sijaitsevaan Lofoottien saariryhmään tutustuu parhaiten omalla autolla. Kilpisjärveltä matka Lofoottien niin sanottuun pääkaupunkiin Svolværiin kestää reilut kuusi tuntia, mutta matkalla saattaa tulla pysähtyneeksi useampaan otteeseen ihastelemaan maisemia ja räpsimään valokuvia.

Paras aika matkustaa Lofooteille on kesä. Heinä-elokuu on vilkkainta matkustusaikaa, mutta kesäkuussa on hieman rauhallisempaa. Säät voivat vaihdella paljonkin. Lofooteilla on mahdollista päästä nauttimaan aurinkoisen lämpimistä ja tyynistä kesäpäivistä kera yöttömän yön. Toisaalta huonolla tuurilla sää voi olla pilvinen ja sateinen, jolloin hienot maisemat eivät pääse oikeuksiinsa. Valoisaa on silti aina kesäaikaan, sillä Lofootit sijaitsee reilusti pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Mutta mikä parasta, Lofooteilla ei ole juuri ollenkaan hyttysiä!

Lofootit ovat kuuluisia komean jylhistä terävähuippuisista vuorista, jotka antavat saariryhmän maisemille omaleimaisuutensa. Vuoria pääsee ihastelemaan monestakin kohtaa alhaalta käsin. Jos vaeltaminen kiinnostaa, on Lofootit siihen oiva kohde, ja silloin maisemiakin näkee vähän eri kuvakulmista. Monet vaellukset vievät kuitenkin aina huipulle, joten kuntoa ja ketteryyttäkin vaaditaan, ainakin jos huipulle mielii. Edellisessä Lofoottien postauksessamme oli tuhti tietopaketti vaeltamisesta Lofooteilla.

Tiet ovat Lofooteilla kapeammat ja mutkikkaammat kuin Suomessa. Ajoajat ovat myös pidemmät. Täällä ei siis kannata edetä kiireessä. Tunnelit tuovat vaihtelua ajamiseen. Näköalapaikkoja soisi olevan enemmän. Tilan puutteen vuoksi niitä on Lofooteilla vain siellä täällä.

Svolvær on Lofoottien epävirallinen pääkaupunki, ja sieltä löytyy palveluita eniten. Täällä kannattaakin tankata auto ja täydentää ruokavarastoja. Turisti-infossa voi käydä kyselemässä neuvoja ja vinkkejä. Svolværissa on myös ravintoloita, kahviloita ja leirintäalueita ja muita majapaikkoja.

Mahtavien lumihuippuisten vuorten lisäksi Lofootit tunnetaan viehättävistä pikku kalastajakylistään. Saaren läpi kulkevan E10-tien eteläkärjessä on pieni Å eli Å i Lofoten. Täälläkin on mahdollista yöpyä.

Melko lähellä Å:ta on myös kaksi muuta valokuvauksellista kalastajakylää, joissa kannattaa viettää aikaa. Reinen kylässä on suosittu Reinebringenin vaellusreitti ja samanniminen vuorenhuippu, jonka valloittaminen on monen Lofooteille matkaavan tavoitteena. Läheisessä Hamnøyan kylässä on Reinen tavoin omia kauniita yksityiskohtia.

Reinen ja Å:n kylien välissä on Moskenesin leirintäalue, jossa kannattaa yöpyä, jos on karavaanari tai kuljettaa telttaa mukanaan. Leirintäalue on kauniilla paikalla ja siihen paistaa ihanasti ilta-aurinko, ainakin kirkkaalla säällä.

Henningsværin kylässä ei ole leirintäalueita, mutta muita majoituksia, kuten kalastajamökkejä ja hotelleja, löytyy. Kylässä on myös hiekkaparkki, jossa voi yöpyä ilmaiseksi vaikkapa omassa autossa. Parkkipaidan laidalla olevat vessat ovat auki yötä päivää.

Lofooteilla voi periaatteessa yöpyä missä vain parkkipaikalla tai levikkeellä, jos lähettyvillä ei ole ”No camping”-kylttiä. Peseytymistä ajatellen on kuitenkin kiva yöpyä ainakin osa öistä ihan leirintäalueella tai kalastajamökissä. Hotellikin on vaihtoehto. Majapaikkojen hinnat ovat lähellä Suomen hintoja.

Lofooteilla näkee paljon turskankuivatustelineitä. Kalaa kuivatetaan merenrantojen tuntumassa. Turska onkin sellainen ruokalaji, jota kannattaa Lofooteilla ollessa maistaa. Lähes jokaisessa kylässä on oma pikku ravintolansa, josta turskaa saa. Ravintolaruoka on jonkin verran kalliimpaa kuin Suomessa, mutta kyllä täällä ravintolassa silti kannattaa ainakin kerran käydä.

Lofooteille on hyvä varata aikaa vähintään muutamia päiviä. Viikkokaan ei ole liian pitkä aika. Itse vietimme siellä viisi yötä. Ehdimme nähdä paljon, ja saimme varsin monipuolisen kuvan paikasta. Toisaalta monia paikkoja jäi näkemättä, eikä Lofooteille palaaminen uudestaan ole mahdoton ajatus. Vaelsimme paljon, joten näimme maisemia paljon myös ylhäältä käsin. Sieltä ne näyttivätkin kyllä hienoimmilta! Itse asiassa on hämmästyttävää, että näinkin lähellä Suomea on niin jylhiä ja upeita maisemia.

Lofoottien saariryhmä Norjan luoteisrannikolla tarjoaa mahtavat puitteet kesäisille vaelluksille. Koska valoisaa on 24 tuntia vuorokaudessa, voi periaatteessa vaeltaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Juuri koskaan ei ole myöskään liian kuuma vaeltamiseen. Itikoita ei ole käytännössä lainkaan. Lofootit on lyhyesti sanottuna vaeltajan unelmakohde.

Suosituin vaellus on Reinen kylästä lähtevä Reinebringenin vaellus. Reinen kylää kohti menevän tien risteyksessä on parkkipaikka ja näköalapaikka, josta on hieno näkymä Reinen kylään. Tähän kannattaa jättää auto. Jos parkkipaikka on täynnä, voi auton jättää myös alas kylään. Vaellus on suositeltavaa tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, jotta välttää ruuhkat.

Itse vaellus on melko lyhyt, vain noin kaksi kilometriä pitkä yhteen suuntaan. Nousua tulee kuitenkin todella paljon ja reitti on jyrkkä, joten ihan kaikille se ei sovi. Suurin osa vaelluksesta kulkee uudehkoja kiviportaita pitkin. Portaita on reilut 1600. Vain vaelluksen loppuosa on rinteessä kipuamista. Ylhäällä kannattaa käydä kahdella eri huipulla. Toiselle huipulle joutuu kipuamaan kieli keskellä suuta jopa nelivetoa käyttäen. Ylhäältä avautuu arvatenkin huikeat näkymät alas Reineen ja vuonoihin. Koko vaellukseen on hyvä varata aikaa pari kolme tuntia tauoista riippuen. Sadesäällä vaellus kannattaa unohtaa, sillä jyrkkä rinne on vaarallisen liukas.

Lofootteja ympäröi monin paikoin turkoosi meri, ja monen hämmästykseksi siellä täällä on vaaleahiekkaisia rantoja. Rannat voisivat olla kuin mikä tahansa Välimeren ranta, vain palmut ja auringonpalvojat puuttuvat. Vesi on nimittäin jäätävän kylmää. Muutamalle rannalle vie myös ainoastaan vaellusreitti, autolla perille ei siis aina pääse. Näilläkin vaelluksilla pääsee nauttimaan Lofoottien upeista maisemista.

Yksi hienoimmista vaelluksista on Kvalvikan rannalle vievä vaellus. Reitin alku löytyy hyvin maps.me-sovelluksesta, ja auton voi jättää päätien varteen. Polku nousee ensin ylös ja laskeutuu sitten alas kohti vaaleaa hiekkarantaa. Edestakainen matka on reilut neljä kilometriä. Ranta soveltuu hyvin myös telttailuun.

Kvalvikan vaellukseen kannattaa yhdistää meno Rytenin huipulle. Kvalvikan rannalta lähtevällä polulla saa kyllä kivuta ylös melkoisen jyrkkääkin rinnettä, mutta se kyllä kannattaa, sillä maisemat ovat henkeäsalpaavan hienot. Tämä reitti on pohjaltaan mukava vaeltaa, vaikka jyrkkyys asettaakin omat haasteensa vaellukselle. Vuonot, lumihuippuiset jylhät vuorenrinteet, vaaleat hiekkarannat ja turkoosina kimmeltävä meri – voivatko vaellusmaisemat tästä enää parantua?

Rytenin huipulla on huimia kuvauspaikkoja. Nämä paikat ovat korkeanpaikankammoisen painajainen. Kameraan voi kuitenkin ikuistaa hurjiakin suorituksia esimerkiksi kallionkielekkeellä, jossa kuvattava näyttää roikkuvan korkean jyrkänteen yllä. Todellisuus ei kuitenkaan ihan sitä ole, vaan alla on tukevaa kalliota.

Yhteispituutta Kvalvikan ja Rytenin vaellukselle kertyy reilut kymmenen kilometriä. Aikaa saa menemään tauoista riippuen noin viisi tuntia ja ylikin. Juomista ja evästäkin kannattaa varata mukaan.

Horseid-ranta on toinen syrjäinen ranta, jonne ei pääse kuin vaeltaen. Tällä reitillä on huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Kvalvikan reitillä. Vaellus alkaa Reinen kylästä, jonka venesatamasta täytyy ensin mennä puolen tunnin lauttamatka varsinaisen vaelluksen alkupisteeseen. Edestakainen reitti Horseid-rannalle on noin yhdeksän kilometriä. Reitti nousee ensin ylös, sitten se laskee alas, ja loppuosuus on tasaista. Vaellus kulkee vuorten ympäröimää laaksoa pitkin, ja sulamisvesien muodostamat purot liplattavat siellä täällä reitin varrella. Itse patikointiin saa varata aikaa kolmisen tuntia.

Henningsværin kylän kupeessa on myös hieno vaelluspaikka. Festvågtindenin huippu kohoaa noin 540 metriin, ja sinne vie lyhyehkö jyrkkä vaellusreitti. Edestakaiselle reitille ei kerry mittaa kuin noin kolme kilometriä, mutta polku on sen verran hidas, että aikaa vaelluksella kuluu vähintään kaksi ja puoli tuntia. Täälläkin maisemat ylhäältä alas merelle ja Henningsværiin ovat hyvällä säällä todella upeat.

Festfågtindenin huiputukseen voi yhdistää käynnin kallionkielekkeellä, joka sijaitsee huimalla paikalla. Tätä ei kuitenkaan voi suositella korkeanpaikankammoiselle eikä oikeastaan kenellekään muullekaan. Kielekkeelle vievä lisäreitti ei ole kovinkaan pitkä, mutta sitäkin vaarallisempi. Huolellisella menemisellä siitä kuitenkin selviää hengissä, mutta tarkkana on oltava. Kallioreunaman maisemat ovat kyllä huimat.

Svolværin kaupungin luona on mukava lyhyt vaellus, joka vie ylös Tjeldbergtinden-nimisen vuoren huipulle. Edestakainen reitti on vain parisen kilometriä, eikä aikaa tarvitse varata kuin tunti tai maksimissaan pari. Tämä vaellus on Lofoottien mittakaavassa helppo, vaikka kipuamista tälläkin vaelluksella on jonkin verran luvassa. Huomioitavaa on, että huipulle on useita vaellusreittejä, mutta kannattaa valita reiteistä lyhin.

Hieman haastavampi vaellus on myöskin Svolværista lähtevä Fløyan huiputus. Reitin loppuosa eli kipuaminen jyrkkää rinnettä pitkin aivan Fløyan huipulle on vaarallinen, mutta tämä osuus ei onneksi ole kovinkaan pitkä. Kannattaa kuitenkin tarkkaan harkita huipulle menoa, sillä alastulo vaatii rohkeutta ja tarkkuutta.

Fløyan huipulle menon voi jättää väliin ja vaeltaa suoraan Djevelportenille, joka on upealla paikalla sijaitseva kalliosilta. Paikka näyttää vaaralliselta, mutta sinne vievä reitti on hyvä. Silta on myös onneksi sen verran leveä, että sinne uskaltaa astella. Djevelportenilla käyntiin saa varata aikaa parisen tuntia, ja jos haluaa käydä Fløyan huipulla, saa laskea tunnin lisää. Lisäksi jos poikkeaa hiukan reitiltä ja kipuaa vielä katselemaan Svolværgeitan pylvään mallisia kalliomuodostelmia, jotka komeilevat hieman alempana kaupungin edustalla, saa varata aikaa lisää puolesta tunnista tuntiin. Itse pylväiden päälle ei kuitenkaan ole asiaa ilman asianmukaista kalliokiipeilyvarustusta.

Lopuksi vielä tärkeitä vinkkejä onnistuneille Lofoottien vaelluksille:

1. Lähde ajoissa liikkeelle. Monissa paikoissa vaellusten lähtöpisteiden parkkipaikat ovat pieniä. Myös reiteillä voi olla ruuhkaa päiväsaikaan. Toinen vaihtoehto on vaeltaa myöhemmin illalla.

2. Käytä vedenkestäviä tukevia vaelluskenkiä. Ainakin alkukesällä monilla reiteillä on lumensulamisvesiä.

3. Varaa mukaan riittävästi vettä ja vähän evästäkin.

4. Pakkaa mukaan lisävaatetta. Vaikka alhaalla olisikin lämmintä ja aurinkoista, tuulee huipulla melko varmasti, ja tuulenpitävä takki on paikallaan.

5. Lataa ennen matkaa kännykkään maps.me -sovellus ja tilaa siihen Norjan kartta (Lofootit ja Nordland riittänee). Tallenna sovellukseen tärkeät paikat, kuten vaellusten lähtöpaikat sekä halutut määränpäät. Sovellus näyttää yllättävän tarkasti myös kaikki vaellusreitit. Sovellus on siksikin tarpeen, koska kaikkia vaellusreittejä ja niiden lähtöpaikkoja ei ole merkattu. Sovellus toimii myös ilman nettiä.

6. Sadesäällä kannatta harkita tarkkaan, lähteekö vaellukselle. Reitit ovat sen verran jyrkkiä, että ne muuttuvat helposti liukkaiksi ja vaarallisiksi sateella.