Browsing Tag

Islanti

Rakkautta ensi silmäyksellä!

Golden Circle, Islanti

Pian Reykjavikin pölyt renkaista karistettuamme eteemme avautui jännittävä maisema. Pienehköjä peltoplänttejä joilla aamuauringon noustessa käyskentelivät Islanninhevoset. Ja olihan sitä pysähdyttävä ottamaan kuva.

Ja niitä kuvia sai sitten ottaa lyhyiden välimatkojen välein. Maisemat olivat todellakin henkeäsalpaavia.

Näköalat ovat omassa karuudessaan loistavia ja erityisesti se rauha, mikä on aistittavissa pehmeän auringon värjätessä huurteiset pellot kellertäviksi, tuulen kohistessa aavassa maisemassa, Issikoiden käyskennellessä pelloilla, kaikki tämä oli oikeistaan sellaista, jonka voi kokea vain käymällä paikan päällä.

Ensimmäinen oikea Golden Circlellä eli Kultaisella kierroksella pysähtyminen oli Pingvellirin kansallispuistossa.

Pingvellir pähkinänkuoressa: Pingvellirin alue on Unescon maailmaperintökohde.  Kyseessä on ikiaikainen parlamenttipaikka. Historian sivuja taaksepäin päästään aina vuoteen 930, jolloin Pingvellirillä aloitettiin maakäräjien pitäminen. Valtiollisia asioita kuten lakien säätämistä ja kiistojen ratkaisemista käytiin alueella läpi aina vuoteen 1798 saakka.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee se, että Pingvellir sijaitsee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen saumakohdassa. Täällä pääset käytännössä kävelemään mannerlaattojen välissä.

Pingvellirin alueella on useita luonnon muovaamia nähtävyyksiä: vieressä virtaa Öxara-joki, joka päättyy Almannagjan rotkoon, alueella on myös toinen rotko Peningagjá, joka on täyttynyt superkirkkaalla vedellä. Alueella on myös Islannin suurin järvi Thingvallavatn.

Näkymät kallion päältä ovat melkoiset. Laaksossa Öxara-joen varrella oli muutama valkoinen yhteen rakennettu talo sekä kirkko. Siellä täällä näkyi kirpeässä ilmassa kuumien lähteiden suuaukoista nousevia höyrypatsaita.

Idylli olisi valmis, jos ei otettaisi huomioon bussilasteittain paikan päälle hönkiviä turisteja, erityisesti pieniä aasialaisia, jotka jonomuodostelmassa ottivat kuvia kaikesta mikä eteen tuli. Erityisesti kävely alas kallioiden välistä suoritettiin isona ihmismattona, joka tuotti minulle suurta tuskaa.

Haluan nimittäin kulkea, pysähtyä ja havainnoida kaikessa rauhassa ympäröivää maailmaa, ilman että takaa tulee joku joka puskee eteenpäin. Näin tämän nähtävyyden osalta valitettavasti kävi. Parasta olisi, jos osuisi paikan päälle silloin kuin ryhmämatkat ovat kaukana alueelta.

Pingvellirilla on uudehko matkamuistokauppa, jossa samanlaiset villatuotteet etsivät uutta omistajaansa, mutta vieläkin kalliimmalla jos se vain on kaupungin hintoihin nähden mahdollista.

Jatkoimme matkaa. Seuraavana ajomatkalla olisi vuorossa geoterminen Haukadalur, joka on paremmin tunnettu Geysirien alueena. Alueella on myös muita kuumia lähteitä kuten Strokkur. Meille tuli yllätyksenä, että yksi kuumista lähteistä on todellakin nimeltään Geysir ja tämän mukaan kaikkia muitakin lähteitä on alettu kutsumaan geysireiksi. Olimme kuvitelleet, että se on yleisnimi kuumille lähteille, totta siis toinen puoli. Näin se matkailu avartaa tietämystä!

Pieni pettymys oli, että tämä kyseinen Geysir on nykyisin ”vain” kuuma lähde, eikä suihkua taivaalle 60 metrin vesipatsaita kuten ennen vanhaan teki. Nykyisin aktiivisin kuumista lähteistä on Strokkur, joka purkautuu noin 10 – 20 metriin muutaman minuutin välein.

Jätimme auton parkkiin ja kävelimme muutaman kymmenen metriä aukean alueen keskelle. Kallionkoloissa on lätäköitä ja höyryäviä reikiä. Ennen kuin huomasimmekaan Strokkur alkoi maan sisältä suihkuta… Ensin pientä sihinää, joka voimistuu sekunti toisensa perään ja sitten valtava purkaus. Ja millä paineella! Katsoimme useamman suihkupurkauksen putkeen, oli se sen verran ihmeellisen näköistä.

Strokkur oli matalasti aidattu, jotta kukaan ei saisi päähänsä mennä kuumaan lähteeseen ”suihkuun”. Myös siellä täällä aluetta oli varoituskylttejä jotka varoittivat tulikuumasta vedestä, joka maasta pulppuaa. Silti, vierailija jos toinenkin kokeili vettä näissä ei niin aktiivisissa lätäköissä, joita alueella oli enemmän kuin joka sormelle. Myös täällä ”kananmuna” oli helposti haistettavissa, siihen hajuun onneksi tottui pian.

Alueella on kattava valikoima erilaisia palveluita kuten ravintola, hotelli Geysir, matkamuistomyymälä ja kunnon wc-tilat. Kannattaa pistäytyä jos on tarve, nimittäin tien päällä oli aika vähän toilettiratkaisuja tarjolla.

Jos Pingvellir ei meidän neitiä kauheasti kiinnostanut, oli Haukadalur hänestä huomattavasti mielenkiintoisempi. Tosin se aiheutti myös kysymyksiä, joihin emme tuolla hetkellä osanneet vastata kuten: ”miksi nuo kuumat lähteet tuolleen räjähtää?”

Matkalla Gullfossin vesiputoukselle ihailimme syksyisiä maisemia ja pysähdyimme ottamaan kuvia aina kuin vain mahdollista. Tien päällä oli rauhallista, turistit olivat pakkaantuneet lähinnä näihin Kultaisen kierroksen nähtävyyksiin.

Kaikki Kultaisen kierroksen nähtävyydet löytyivät hyvien viittojensa ansioista. Myös itse nähtävyydet tuntuivat vain ilmestyvän tien varrelle, joten mitään ihmeempiä ohjeita tai karttaa löytämiseen ei tarvittu. Johtuisiko osin myös siitä, että Islannin puusto on matalaa ja kiikkerää, joten sellaisia näköesteitä ei ole kuten Suomessa, etteikö kauas näkisi.

Viimeinen meidän kierroksen nähtävyyksistä oli Gullfossin vesiputous. Jätimme auton parkkiin hieman vanhemman näköisen turistipisteen viereen, ja kävelimme katettuja polkuja pitkin itse vesiputoukselle. Putous on Islannin suosituin, onhan se Kultaisen kierroksen varrella. Itse putous on todellisuudessa kaksi erillistä putousta ylin 11 metriä sekä alempi 21 metriä. Ja putoukset ovat osa Hvità-jokea. Täällä humina on melkoinen. Joen vartta on mahdollista kävellä pieni lenkki ja napsia kuvia putouksen eri kohdista.

Miten tällainen joen ”mutka” voikin olla niin hieno? Virtaavaa vettä voisi katsella loputtomiin, se on lähes meditoivaa ja puhdistaa tyhjät ajatukset nopeasti pois kuleksimasta, kuten edellisen yön hotelliselkkauksesta…

Kävimme turistikaupassa katsomassa tarjontaa ja muutaman juoman jälkeen jatkoimme hetken matkaa soratietä Lángjökull-jäätikölle päin, kunnes pyörähdimme ympäri ja jatkoimme matkaa takaisin Reykjavikiin.

Voin kyllä suositella auton vuokrausta lokakuussa Islannissa: päätiet olivat hyvässä kunnossa ja kuten sanottua, liikenne oli hyvin rauhallista, joten epävarmempikin ajaja pärjää tien päällä.

Toisin on asia pikkuteillä, niille ei ole menemistä ilman autoa, jossa on erityinen neliveto. Ja meillä ei sellaista ollut. Autovakuutuksessakin mainittiin, että mahdolliset pikkuteillä tapahtuneet vauriot menevät kuljettajan piikkiin, joten jätimme Lángjökull-jäätikölle ajelun ”paremmille” autoille.

Mikäpä se olisi sellainen Islannin matka, ettei Issikoilla ratsastettaisi? Ei mikään, ja Reykjavikia lähestyttäessä olikin useita isoja talleja tien puolessa. Valitsimme yhden idyllisen näköisen ja painelimme pihaan.

Omakotitalon näköisessä talossa oli ovi auki ja menimme sisälle hevosen tuoksuiseen eteiseen. Vastaan tuli tyttönen, jolle esitimme asiamme: ”olisiko teillä mahdollista ratsastaa?” Ja olihan siellä. Meidät vietiin talliin, jossa tallityttö kertoi, että heillä on yhteensä 300 Issikkaa! Ja ei siinä mitään, aina kun hevoset lasketaan, niitä on aina muutama enemmän, ei siksi että ne olisivat luonnollisesti lisääntyneet vaan siksi, että muutama villi-issikka on liittynyt laumaan.

Ymmärsin, että nämä villit tapaukset olivat hieman ongelma tallin pitäjille. Aiemmin on sovittu, että jos villihevonen tulee maillesi, se on sinun, mutta nykyisin kun tallien hevoset ovat palkittuja ja jalostettuja, villihevosten ilmaantuminen maisemiin, ei enää ole pelkästään hyvä juttu.

Tahtoo tuon ja tuon ja tuon… <3

Tallissa oli myös kissanpentuja… Minulla tekee aina tiukkaa karvaisten palleroitten näkeminen, olisin voinut ottaa muutaman kotiin vietäväksi. Ja tallityttö sanoikin, että ota siitä vaan! 😉

Matkalla Issikkavaellukselle.

Tytär ja mieheni lähtivät ratsastamaan maastoon kun minä jäin näiden lempeiden hevosten ja kissanpentujen kanssa tallille. Meillä oli oikein kivaa yhden hevosen kanssa, joka välittömästi työnsi turpansa minun taskuun.
Valitettavasti minulla ei ollut siellä sokrua eikä mitään muutakaan namia tarjolla. Hän oli erittäin hellyyden kipeä. Oli hänellä nimikin, mutta se oli islanniksi ja tarkoitti jotakin tähtivyötä ja kuuta.

Hän oli niiiin ihana!

Ratsastajilla oli ollut hyvin mieleenpainuva retki. He kulkivat jonossa kolmistaan pitkin maatilan peltoja, hyppivät pienien purojen yli ja ohittivat varoen villihevoslauman. Kuuleman mukaan niin tallin hevoset kuin villihevosetkin olivat mulkoilleet toisiaan. Ratsastamassa ollut ohjaaja oli kertonut, että ongelmia tulee jos jompikumpi osapuoli hermostuu, sitten mennään ja kovaa! Onneksi näin ei käynyt ja trio pääsi kahden tunnin ratsastuksen jälkeen lopulta tallille takaisin. Ja kyllä kannatti lähteä, molempien posket hehkuivat onnesta!

Sanoimme hevosille ja tytöille heipat, ja lähdimme ajelemaan hotellia kohti. Suosittelen muuten poikkeamaan tuolla hevosfarmilla jos Islannissa päin liikutte. Talli on nimeltään Hestheimar ja sijaitsee 50 minuutin päässä Reykjavikista. Tästä pääset heidän nettisivuilleen.

Kun astuimme sisälle aulaan, jo yöllä tutuksi tullut hotellivirkailija kertoi, että hotellin asiakaspäällikkö oli ottanut yhteyttä rakennusliikkeeseen, joka yöllä oli häiriköinyt untamme tai lähinnä koko hotellin siiven unta. Ja rakennusliike oli niin pahoillaan aliurakoitsijoiden tekosista, että he olivat valmiita korvaamaan meillä yön kauheudet, tarjoamalla illallisen haluamassamme Reykjavikin ravintolassa. Häh? Ja kyllä, he korvaavat koko illallisen pitkän kaavan mukaan.

Olimme käyneet syömässä ennen hotellille menoamme, joten tarjottu sovintoesitys jäisi seuraavaan iltaan. Vastaanottovirkailija kertoi myös, että kun olemme päättäneet ravintolan, hän voisi tehdä paikkaan pöytävarauksen. Sanotaanko näin, että veti hieman hiljaiseksi. Alkuihmetyksestä toivuttuamme, kysyimme mitä ravintoloita hän suosittelisi ja palasikin mieleen yksi todella kallis paikka edellisen illan ruokalistaretkeltä. Tämä Reykjavik-niminen ravintola kuului myös vastaanottovirkailijan suosittelemiin paikkoihin, sieltä kuulemma saisi puffee-pöydästä kaikenlaisia islantilaisia erikoisuuksia valaasta hylkeeseen ja kaikkea siltä väliltä. Ja näin pöytä kyseisestä paikasta varattiin seuraavalle illalle.

Tästä illallisesta ja päivällä käydystä, maailmankuulusta Blue Lagoonista voit lukea seuraavasta turinasta.

 

 

Pikkuinen Reykjavik

Reykjavik, Islanti

Joitakin vuosia sitten, otimme tavoitteeksi käydä perheen kanssa jokaisessa Pohjoismaan pääkaupungissa saman vuoden aikana. Eniten odotimme Islannissa vierailua, olihan maasta ja maan tavoista kuultu paljon ja hyvää. Varasimme pitkän viikonlopun syyslomastamme maan ihmettelemiseen, varsinkin kun Icelandair tarjosi edullisia suoria lentoja.

Jo lentokoneessa maa erottui edukseen, tyttäremme sai puuhapaketin, johon kuului islanninkielistä materiaalia: pelejä, postikortteja (mummoille) ja ennen kaikkea Skyr-rahkaa. Tällöin rahkaa ei vielä myyty Suomen liikkeissä, joten perheen nuorin sai ensituntumaa matkakohteeseen jo ilmasta käsin.

Olimme varanneet koko reissun ajaksi auton, koska tarkoitus oli myös kierrellä ympäri saarta. Lentokentällä menikin hetken aikaa auton vuokraselvityksessä, kunnes pääsimme matkaan ja ajamaan noin 50 kilometrin päässä kaupungissa olevalle hotellillemme.

Lentokentältä pääsee kaupunkiin myös lentokenttäbussilla, tästä linkistä löydät lisätietoa eri yhtiöiden bussikuljetuksista Keflavikin kansainväliseltä lentokentältä Reykjavikin kaupunkiin.

Islanti pähkinänkuoressa: Islanti on pienin Pohjoismaan maista, pinta-alaltaan 103 000 km2.  Se sijaitsee Atlantin valtameressä, ja sen pääkaupunki Reykjavik on maailman pohjoisin pääkaupunki. Islannissa on noin 338 000 asukasta. Islannin rahayksikkö on kruunu.

Islanti asutettiin 840-luvun vaiheilla. Ensimmäiset muuttajat tulivat Norjan rannikolta. Tarinoiden mukaan myös iiriläiset munkit olisivat viettäneet kesiä Islannissa ennen skandinaavien saapumista saarelle. Tätä tietoa ei kuitenkaan ole saatu tieteellisin keinoin vahvistettua.

Saaren luonto on ainutlaatuisen karua tulivuorineen, laavakenttineen, vesiputouksineen, jäätikköineen ja geysirineen. Islannissa on tällä hetkellä neljä aktiivista tulivuorta Hekla, Katla, Grimsvötn sekä Bároarbunga, jotka ovat antaneet ensimerkkejä mahdollisesti pian tapahtuvasta purkautumisestaan. Ovathan Islannin tulivuoret aiemminkin sekoittaneet koko Euroopan lentoliikenteen.

Islannin vesijohtovesi on juotavaa, vaikkakin se haisee hyvin rikkipitoiselle (kananmunalle). Vesiverkostosta tuleva vesi on myös todella kuumaa, joten kannattaa olla varovainen hanojen kanssa.

Islannin historia ja mytologia ovat hyvin rikasta. Kukapa ei olisi kuullut tarinoita kivettyneistä menninkäisistä ja haltijoista. Ja enpä enää ihmettele, kun olen maassa vieraillut, että miksi näin on. Saari suorastaan vilisee pieniä kiviröykkiöitä ja jos oikein nopeasti vilkaisee, aivan kuin jokin olisi kivien takana juuri liikahtanut…

Reykjavik on pienehkö kaupunki, mutta suurin Islannissa. Hotellinamme toimi koko matkan ajan hieman kauempana keskustasta oleva Park Inn. Aluksi meillä oli hankaluuksia löytää hotelli, mutta löytyihän se kun tarpeeksi kauan suhasi katuja pitkin.

Majoituimme nopeasti huoneeseemme ja lähdimme kaupungille. Kiersimme Reykjavikin asuinalueen ja lähiö kerrallaan, ja yllätyimme kovasti siitä, miten pienestä kaupungista olikaan kyse.

Hallintorakennus.

Kaupungin keskustan rakennuskanta on mielenkiintointoista: muutama vanhahko talo, yleisesti nykyaikaista sekä suorastaan moderneja taloja. Yksi erikoisemmista on Reykjavikin Harpa-rakennus.

Harpa on vuonna 2011 valmistunut konserttitalo sekä messukeskus. Korkeutta rakennuksella on 43 metriä. Erikoisen, kalliin ja Islannissa kovasti puhutun, rakennuksesta tekee sen ulkokuori. Se on tehty lasitiilistä, jonka jokaisen tiilen sisällä on ledilamppu, joka on säädettävissä niin värinsä kuin valotehonsa suhteen. Näin koko rakennuksen väri on säädeltävissä lamppujen mukaan. Milloin talo hehkuu punaisena, milloin sinisenä. Harpassa voit käydä katsomassa vaikkapa Islannin kansallisoopperan tai Islannin sinfoniaorkesterin esityksiä.

Harpa konserttisali ja messukeskus.

Ajelimme kauppakadun läpi, jolla oli samanaikaisesti menossa vanhojen amerikanrautojen läpiajo. Kadun ympärille kokoontuneet ihmiset vilkuttivat niin -raudoille kuin meillekin. Johan oli kavalkaadi! 😉

Kauppojen ikkunoissa oli myytävänä lammastuotteita: taljoja, villasukkia ja -paitoja, hattuja, menninkäispatsaita, laavatuotteita, jne. Mistään shoppailijan paratiisista ei kuitenkaan ole kyse, varsinkaan hintojen suhteen. Kaupunkiin on kuitenkin viime vuosina noussut erilaisia desing-kauppoja, joten jos hieman arvokkaammat sekä yksilölliset tuliaiset kiinnostavat, kannattaa poiketa näissä kaupoissa ostoksilla. Design-kauppoja ja erilaisia ravintoloita löytyy uusitulta mm. Fishpacking district-alueelta.

Kauppakadun tarjontaa.

Ajoimme Skólavöroustiguria Islannin korkeimman rakennuksen ja suorastaan maamerkin Hallgrimskirkjaa luo, joka on saanut vaikutteita maan vulkaanisista kivimuodostelmista. Kirkko on nähtävissä lähes joka paikkasta kaupungissa.

Kirkko on suunniteltu jo vuonna 1937, ja näyttää enemmän elokuvan lavasteelta (jätti-isolta sellaiselta) kuin todelliselta rakennukselta. Kirkon ollessa auki, kannattaa ottaa hissi ylös tornin näköalatasanteelle ja ihastella kaupunkia sieltä käsin. Meidän käydessä kirkolla, oli se jo sulkenut ovensa siltä päivältä ja tornissa käyminen ei valitettavasti onnistunut.

Erikoinen Hallgrimskirkja.

Illalla alkoi vähitellen myös vatsoja hiukoa. Jalkauduimme kaupungin pääkadulle Laugavegurinille ja sen sivukaduille, sekä kiertelimme ravintoloita tutkien heidän ruokalistojaan. Vaikka etukäteen olimmekin lukeneet Islannin varsin korkeasta hintatasosta, oli ruokapaikkojen hinnat todella melkoiset. Kaupungista hävisi McDonalds Nato-joukkojen myötä, joten myös pieniin grillikioskeihin verrattavissa olevat paikat, olivat meikäläisten hintoihin verrattuna kovin kalliita. Ja sellaista ruokaa olisi tytär nyt halunnut.

Lopulta löysimme paikallisten teinien suosiman pikaruokapaikan ja hampurilaisaterian äärellä keskusteltuamme, juoduimme toteamaan, ettei Reykjavik ole meidän kaupunki. Kaupungissa on vähänlaisesti meitä kiinnostavia nähtävyyksiä, se on meidän silmäämme varsin outo ilmestys sekä pelkkä eläminen siellä on kallista. Tosin harvempi turisti Islantiin tämän kaupungin takia tuleekaan.

Islanti tunnetaankin luontokohteena, ja erilaisia retkienjärjestäjien palveluita olisikin ollut varsin kattavasti kaupungissa tarjolla. Ehdottomasti eniten mainostettiin valas- ja hyljeretkiä sekä uintiretkeä Blue Lagooniin. Blue Lagooniin tehdystä omatoimiretkestämme pääset lukemaan hieman myöhemmin. Kävimme myös testaamassa paikallisten ”uimahallin”, joka oli hyvin mielenkiintoinen kokemus sekin.

Kaupunki tunnetaan myös varsin villinä ilta- ja menokaupunkina,  osa ravintoloista on auki klo viiteen asti aamulla. Jos siis sellainen rankka biletys jotakuta kiinnostaa!

Lokakuinen ilta Islannissa.

Ylikalliin hamppariaterian jälkeen vetäydyimme hotellihuoneeseemme, koska seuraavana aamuna olisi aikainen herätys road tripille. Niin, vetäydyimme kyllä, mutta nukuimmeko, emme!

Hotellin alakerrassa oli nimittäin menossa diskotilan remontti, jonka piti loppua ensin klo 21.00, sitten klo 23.00 ja lopulta kuuntelimme iskuporan ääntä, vasaran hakkausta ja metallipalkkien raahausta klo 4.00 asti. Ja voitte vain arvata, valitimmeko? Soitettiin hotellin vastaanottoon, käytiin respassa, mutta meteli ei vaan tauonnut, vaikka miten olisimme vedonneet lapsen unen tarpeellisuuteen jne.

Hotellihuoneen ikkunasta aamulla avautuva näkymä.

Meren takana häämöttää Esja-vuori.

Aamulla olimme lopun uupuneita ja se valitettavasti purkaantui syyttömään hotellin vastaanottovirkailijaan, ehkä hieman liiankin ”kiihkeillä” äänenpainoilla. Pelkona kun oli, että seuraavasta yöstä olisi tulossa samanlainen kuin edellinen oli ollut. Mukava, mutta hieman hämmentynyt vastaanottovirkailija lupasi jutella asiakaspäällikön kanssa tilanteestamme.

Huoneen hintaan kuulunut aamiainen oli aika köykäinen. Teetä, kahvia ja muroja. Hieman leipää ja lammasmakkaraa. Lampaita kun maassa riittää, yli puoli miljoonaa määkijää, tosin nyt yksi vähemmän.

Nopean aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan sisämaahan päin. Tarkoituksena oli kiertää kehuttu Golden Circle-kierros. Ikimuistoiselle kierrokselle pääset tutustumaan seuraavassa turinassa syvemmin.

Oletko käynyt Reykjavikissä? Mitä tykkäsit?