Mystinen Kummituskämppä on monen lomailijan reitillä Saariselällä, mutta mikä antoi tuvalle pahaenteisen nimen?

Kummituskämppä siirrettiin Saariselälle

Jos suuntaat Saariselällä hiihtämään tai liikut muuten luonnossa lähellä matkailukeskittymää, voit törmätä ladun varrella erikoiseen paikkaan nimeltä Kummituskämppä.

Kummituskämppä sijaitsee lähellä sekä Saariselän kylää että Urho Kekkosen kansallispuistoa. Sinne on helppo poiketa käymään vaikka ei olisikaan hiihtoretkellä. Maja on merkitty kaikkiin Saariselän karttoihin Vellinsärpimälle vievälle tielle.

Kummituskämppä on siirretty nykyiselle paikalleen Inari-Kittilän tieltä vuonna 1997. Siellä väitetään tapahtuneen jotain, mikä selittää pahaenteisen nimen. Kuka kämpässä oikein on kuollut? Kysytään paikalliselta alueen tuntijalta.

Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden suunnittelija Aini Magga tietää, että kämpästä liikkuu monenlaisia tarinoita. Hän on niitä itsekin kuullut.

Magga löytää arkistoistaan Kummituskämpän legendan, mikä kertoo haamun kuuluvan naispuoliselle kauppiaalle. Tämä katosi pienen poikansa kanssa työmatkalla Ruijasta Kittilään. Tapaukseen epäillään liittyvän metsärosvojen tekemä ryöstömurha.

Myöhemmin kämpässä majoittuneet poromiehet ja retkeilijät kertoivat havahtuneensa yöllä aukeavaan oveen, halkojen hakkauksen ääniin tai kivien heittelyyn seinää vasten. Tekijää ei yleensä nähty, ja tarinat häilyivät faktan ja fiktion rajoilla.

Jotain hämärää kämpässä kuitenkin on todistettavasti tapahtunut. Sen sai selville Martti Mattus, joka kuljetti 30-luvulla postia Inarin ja Kittilän välillä ja yöpyi kämpässä säännöllisesti.

Kummittelu mietitytti Mattusta, joka päätti tutkia kämpän läpikotaisin. Vintin katon alta löytyi piilotettu luuranko, jonka Mattus vei postisäkissä Inarin poliisille Heimo Lehtolalle. Ruumiin henkilöllisyys ei ikinä selvinnyt.

Kyltti kertoo kummituksen tekosista

Vaikka karmivat tapahtumat sattuivatkin Kummituskämpän vanhassa sijainnissa, ei menneisyyttä ole unohdettu Saariselälläkään. Autiotuvalla legendoja ei hyssytellä.

Kämpän oven viereen on kiinnitetty kyltti, jossa lukee kummituksen tervehdys kävijöille. Leikkimielisessä tekstissä kummitus kertoo kuuntelevansa kävijöiden juttuja niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Hauskinta on kuulemma säikäytellä isoja karhuja.

– Ihmisten säikyttäminen ei ole ollenkaan niin hauskaa. Sen sijaan on hauska viilettää pitkin tuntureiden rinteitä huimaa vauhtia hiihtäjän suksien kannoilla. Tai kauniina kevätpäivänä leikkiä “kylmän huokujaa” ja puhaltaa “turjan” perältä sellaiset pakkashuurut, jotka tuntuvat hiihtäjän luissa ja ytimissä, kertoo kyltti.

Seuraavan kerran, kun kiroat ladulle putoavia neulasia, saattaa asialla olla kylän oma kummitus.

– Lauhan lounatuulen myötä saatan ripotella männyn neulasia latu-uralle hiihtäjien harmiksi, kummitus kirjoittaa.

Kummituskämppä on päiväkäytössä, eikä siellä ole lupa yöpyä. Myös takka on käyttökiellossa, joten makkarat on paistettava jossain muualla hiihtoreitin varrella. Lähin tulentekopaikka löytyy vain noin 150 metrin päästä Kelo-ojan kullankaivajan tuvan yhteydestä.

Sisällä Kummituskämpässä on pöytä ja penkit, joilla voi syödä vaikka eväitä. Lisätietoa kämpästä löytyy Metsähallituksen retkikohteita listaavalta sivustolta.

Lue myös: Suomen ihanat talvihelmet – 30 paikkaa, jotka on pakko kokea

Teksti ja kuva: Maria Hietala