Kun mietin maata kielikurssille olivat oikeastaan ainoat vaihtoehdot Uusi-Seelanti tai USA, ja sieltä ykkösvaihtoehtona San Francisco. Vaihtoehdoista kärkeen nousi Auckland, sillä samalla reissulla pystyin käymään myös muualla maailmalla ja tulikin oltua muutama päivä Sydneyssä, Singaporessa ja Kuala Lumpurissa. Yksi suurimmista syistä oli kuitenkin Taru sormusten herrasta -elokuvat. En ole kirjaa koskaan lukenut ja ajattelin koko Hobitti-maailman olevan tylsä, mutta kuinka väärässä olinkaan! Tykkään elokuvista tosi paljon ja kirjankin tulen varmasti joskus lukemaan.
Lähes kaikki varmasti tietävät, että elokuvia kuvattiin Uudessa-Seelannissa. Varasinkin jo Suomesta retken Hobbiton-kuvauspaikan kierrokselle. Ensimmäisenä viikkona kun ”activity coordinator” kyseli meiltä uusilta opiskelijoilta mitä halusimme tehdä ilmoitin tietysti haluni vierailla Hobbitonissa ja varanneeni matkankin sinne jo. Mutta tulin myöhemmin toisiin aatoksiin. Matka, jonka varasin Suomesta käsin oli itse asiassa vain bussimatkat ja olisin joutunut ostamaan pääsylipun erikseen, mikä ei varmasti olisi ollut ongelma. Mutta matkaan kuului muutaman bussin vaihto, josta en ollut kovin innostunut. Kun retki tuli koulun toimesta ohjelmistoon, päätin peruuttaa Suomesta varaamani reissun ja lähteä sen sijaan kavereiden kanssa yhteiselle retkelle. Asiassa oli monta hyvää puolta, eikä vähiten se, ettei bussia tarvitsisi missään vaiheessa vaihtaa. Saisin myös (EF)opiskelijana alennusta retkestä ja ei tarvitsisi lähteä retkelle yksin! Vähän jännitti, saisinko rahani takaisin jo varatuista bussilipuista, mutta se hoitui itse asiassa tosi hyvin. Ei tarvinnut käydä edes toimistolla, vaan lähetin heille sähköpostia ja asia oli sillä selvä. Olin onneksi ostanut peruutusturvan! Rahat palautuivat jonkin ajan kuluttua..en enää muista varmaan pari-neljä päivää siinä meni.
Matkaan lähdimme aikaisin aamulla ja reissussa oli myös muutama toisen kielikoulun opiskelijoita. Reissun järjesti meille Mana Tours ja kaikki toimi hyvin. Pelkäsin aamulla ihan hirveästi myöhästyväni keskustaan menevästä bussista, sillä bussia ei vaan kuulunut (tai sitten olin liian ajoissa). En ollut myöskään koskaan ennen lähtenyt siltä bussipysäkiltä ja host”perheeni” asui noin tunnin matkan päästä koululta (jolta meidät haettiin), joten aikataulu ei saanut yhtään pettää. Ajoissa onneksi ehdin. Nopeasti matkalaiset olivat koossa ja lähdimme ajamaan Matamatan kaupunkiin. Siellä pysähdyimme vessa- ja ruokatauolle. Paikkakunnalla on myös kiva ”Hobbiton”-kyltti ja info-talo on tietysti Hobbiton-tyylinen. Kiertelimme paikkaa ja kävin chileläisen kanssa kaupassa, josta löysin Moro-suklaapatukan. 😀
(mutta ne kaikki kolme makua olivat yhtä pahoja ja en tosiaan sano helposti näin suklaasta!)
Sitten olikin aika palata bussiin, mutta piti saada ottaa vielä yksi kuva, vaikka vähän kiire oli (SE kuva on tuossa yllä). Ja kappas vaan miten sitä yleensä kiireessä tulee toimittua, en sitten laittanut kamerani hihnaa ranteeseeni ja kamera tippui maahaan!! Pelästyin ja noukin äkkiä kameran käteeni, muut olivat jo palanneet bussiin. Kävelin kohti bussia ja tarkastin kameraa, aivan pimeä! Muistan vielä yhä sen tunteen, kun istun bussissa ja kamera on ihan musta. Sinnekö meni kaikki valokuvat, ajattelin ja vielä, kun olemme matkalla kohti Hobbitonia! Syy, jonka takia koko maahan tulin. :/ Ei auttanut, vaikka kuinka taikavoimilla yritin vääntää on-off-on-off, ottaa akun irti, puhaltaa yms., mustana pysyi. Jossakin vaiheessa katsoin kameraa valoa vasten ja huomasin, että itse asiassa se ei ollut täysin musta. Otin muutaman kuvan ja mielestäni ne tallentuivat. Kun saavuimme Hobbitoniin kerroin muille mitä oli tapahtunut. Suuri onni oli, että chileläisellä oli lähes identtinen kamera kanssani, joten pyysin jos voisimme vaihtaa muistikortteja hetkeksi, että näkisin onko kuvat vielä tallella. Ja ne olivat, myös ne, jotka otin bussissa. Eli kamera periaatteessa vielä toimi, mutta vähän huonosti pystyi kuvia ottamaan, kun ei voinut yhtään zoomailla, sillä ei nähnyt mitään.
Olin kuitenkin huomattavasti iloisempi ja jälleen innoissani vierailemaan Hobbitonissa. Manan bussi jäi parkkiin ja lähdimme vihreällä Hobbiton-bussilla oppaan kanssa kohti kuvauspaikkaa. Olin siis heinäkuun puolella Uudessa-Seelannissa ja siellä on melko sateinen talvi. Tai no lähes joka päivä sataa enemmän tai vähemmän. Mutta maa on kuuluisa vaihtuvasta ilmasta päivän aikana ja saimmekin tosi kivan sään lopulta, juuri kun kiersimme paikkaa. Paikka on melko pieni, mutta kuvattavaa riitti paljon ja itsekin kuvailin melkein kuin tavallisesti. Ja onneksi kuvasin kameran kunnosta huolimatta, sillä sain aika kivoja kuvia kuitenkin muistoksi.
Kierrokset on aika tiukkaan aikataulutettu ja tästä syystä itseltäsi ja muutamalta muulta jäi suurin osa oppaan puheista kuulematta. Tämän lisäksi olimme vähän myöhässä paluubussista, opas tuli jo meidän peräämme hakemaan meitä (työn haittapuolia). :I Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, sillä paikkaan ei pääse tutustumaan oman ajan kanssa. Iso miinus! Mutta voin kuitenkin suositella paikkaa tosi paljon, varsinkin TSH-faneille. Kierrokseen kuuluu myös ilmainen juoma, vaihtoehtoina on ainakin inkivääriolut ja olut. Itse otin oluen, joka tilattiin aika makeesta baarista. Ulkona oli sen verran kiva ilma, että nautimme oluset (vai mitä kukin sitten tilasikaan) ulkosalla.
En ole katsonut pitkään aikaan TSH-elokuvia, mutta olisi kyllä tosi mielenkiinoista katsoa se ensimmäinen elokuva uudestaan, nyt kun on paikan päälläkin käynyt. Kierros päättyi matkamuistomyymälään, josta on aika suolaiset hinnat. Pari opiskelijaa osti kuitekin ”No admittance except on party business!” -kyltin, mutta en muista mitä sillä oli hintaa, ehkäpä 20$?
Mana toursin järjestämään kierrokseen kuului myös käynti Hamiltonin puutarhoissa, mutta koska tämä on kohta jo novelli jatkan juttua toisessa postauksessa.
Tuulinen talvi!
Päivitän muutamia kuvia myös Instagramin puolelle, jos tässä oli liian vähän. 😀