Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

uusi-seelanti

Unelma toteutui: Hobbiton, ja i-kä-vä kameraepisodi

P1290903

Kun mietin maata kielikurssille olivat oikeastaan ainoat vaihtoehdot Uusi-Seelanti tai USA, ja sieltä ykkösvaihtoehtona San Francisco. Vaihtoehdoista kärkeen nousi Auckland, sillä samalla reissulla pystyin käymään myös muualla maailmalla ja tulikin oltua muutama päivä Sydneyssä, Singaporessa ja Kuala Lumpurissa. Yksi suurimmista syistä oli kuitenkin Taru sormusten herrasta -elokuvat. En ole kirjaa koskaan lukenut ja ajattelin koko Hobitti-maailman olevan tylsä, mutta kuinka väärässä olinkaan! Tykkään elokuvista tosi paljon ja kirjankin tulen varmasti joskus lukemaan.

Lähes kaikki varmasti tietävät, että elokuvia kuvattiin Uudessa-Seelannissa. Varasinkin jo Suomesta retken Hobbiton-kuvauspaikan kierrokselle. Ensimmäisenä viikkona kun ”activity coordinator” kyseli meiltä uusilta opiskelijoilta mitä halusimme tehdä ilmoitin tietysti haluni vierailla Hobbitonissa ja varanneeni matkankin sinne jo. Mutta tulin myöhemmin toisiin aatoksiin. Matka, jonka varasin Suomesta käsin oli itse asiassa vain bussimatkat ja olisin joutunut ostamaan pääsylipun erikseen, mikä ei varmasti olisi ollut ongelma. Mutta matkaan kuului muutaman bussin vaihto, josta en ollut kovin innostunut. Kun retki tuli koulun toimesta ohjelmistoon, päätin peruuttaa Suomesta varaamani reissun ja lähteä sen sijaan kavereiden kanssa yhteiselle retkelle. Asiassa oli monta hyvää puolta, eikä vähiten se, ettei bussia tarvitsisi missään vaiheessa vaihtaa. Saisin myös (EF)opiskelijana alennusta retkestä ja ei tarvitsisi lähteä retkelle yksin! Vähän jännitti, saisinko rahani takaisin jo varatuista bussilipuista, mutta se hoitui itse asiassa tosi hyvin. Ei tarvinnut käydä edes toimistolla, vaan lähetin heille sähköpostia ja asia oli sillä selvä. Olin onneksi ostanut peruutusturvan! Rahat palautuivat jonkin ajan kuluttua..en enää muista varmaan pari-neljä päivää siinä meni.

P1290857

Matkaan lähdimme aikaisin aamulla ja reissussa oli myös muutama toisen kielikoulun opiskelijoita. Reissun järjesti meille Mana Tours ja kaikki toimi hyvin. Pelkäsin aamulla ihan hirveästi myöhästyväni keskustaan menevästä bussista, sillä bussia ei vaan kuulunut (tai sitten olin liian ajoissa). En ollut myöskään koskaan ennen lähtenyt siltä bussipysäkiltä ja host”perheeni” asui noin tunnin matkan päästä koululta (jolta meidät haettiin), joten aikataulu ei saanut yhtään pettää. Ajoissa onneksi ehdin. Nopeasti matkalaiset olivat koossa ja lähdimme ajamaan Matamatan kaupunkiin. Siellä pysähdyimme vessa- ja ruokatauolle. Paikkakunnalla on myös kiva ”Hobbiton”-kyltti ja info-talo on tietysti Hobbiton-tyylinen. Kiertelimme paikkaa ja kävin chileläisen kanssa kaupassa, josta löysin Moro-suklaapatukan. 😀
(mutta ne kaikki kolme makua olivat yhtä pahoja ja en tosiaan sano helposti näin suklaasta!)

P1290863

P1290870

P1290867

P1290872

Sitten olikin aika palata bussiin, mutta piti saada ottaa vielä yksi kuva, vaikka vähän kiire oli (SE kuva on tuossa yllä). Ja kappas vaan miten sitä yleensä kiireessä tulee toimittua, en sitten laittanut kamerani hihnaa ranteeseeni ja kamera tippui maahaan!! Pelästyin ja noukin äkkiä kameran käteeni, muut olivat jo palanneet bussiin. Kävelin kohti bussia ja tarkastin kameraa, aivan pimeä! Muistan vielä yhä sen tunteen, kun istun bussissa ja kamera on ihan musta. Sinnekö meni kaikki valokuvat, ajattelin ja vielä, kun olemme matkalla kohti Hobbitonia! Syy, jonka takia koko maahan tulin. :/ Ei auttanut, vaikka kuinka taikavoimilla yritin vääntää on-off-on-off, ottaa akun irti, puhaltaa yms., mustana pysyi. Jossakin vaiheessa katsoin kameraa valoa vasten ja huomasin, että itse asiassa se ei ollut täysin musta. Otin muutaman kuvan ja mielestäni ne tallentuivat. Kun saavuimme Hobbitoniin kerroin muille mitä oli tapahtunut. Suuri onni oli, että chileläisellä oli lähes identtinen kamera kanssani, joten pyysin jos voisimme vaihtaa muistikortteja hetkeksi, että näkisin onko kuvat vielä tallella. Ja ne olivat, myös ne, jotka otin bussissa. Eli kamera periaatteessa vielä toimi, mutta vähän huonosti pystyi kuvia ottamaan, kun ei voinut yhtään zoomailla, sillä ei nähnyt mitään.

P1290878

P1290880

Olin kuitenkin huomattavasti iloisempi ja jälleen innoissani vierailemaan Hobbitonissa. Manan bussi jäi parkkiin ja lähdimme vihreällä Hobbiton-bussilla oppaan kanssa kohti kuvauspaikkaa. Olin siis heinäkuun puolella Uudessa-Seelannissa ja siellä on melko sateinen talvi. Tai no lähes joka päivä sataa enemmän tai vähemmän. Mutta maa on kuuluisa vaihtuvasta ilmasta päivän aikana ja saimmekin tosi kivan sään lopulta, juuri kun kiersimme paikkaa. Paikka on melko pieni, mutta kuvattavaa riitti paljon ja itsekin kuvailin melkein kuin tavallisesti. Ja onneksi kuvasin kameran kunnosta huolimatta, sillä sain aika kivoja kuvia kuitenkin muistoksi.

P1290884

P1290886

P1290896

P1290919

Kierrokset on aika tiukkaan aikataulutettu ja tästä syystä itseltäsi ja muutamalta muulta jäi suurin osa oppaan puheista kuulematta. Tämän lisäksi olimme vähän myöhässä paluubussista, opas tuli jo meidän peräämme hakemaan meitä (työn haittapuolia). :I Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, sillä paikkaan ei pääse tutustumaan oman ajan kanssa. Iso miinus! Mutta voin kuitenkin suositella paikkaa tosi paljon, varsinkin TSH-faneille. Kierrokseen kuuluu myös ilmainen juoma, vaihtoehtoina on ainakin inkivääriolut ja olut. Itse otin oluen, joka tilattiin aika makeesta baarista. Ulkona oli sen verran kiva ilma, että nautimme oluset (vai mitä kukin sitten tilasikaan) ulkosalla.

P1290957

P1290963

P1290960

P1290950

P1290954

En ole katsonut pitkään aikaan TSH-elokuvia, mutta olisi kyllä tosi mielenkiinoista katsoa se ensimmäinen elokuva uudestaan, nyt kun on paikan päälläkin käynyt. Kierros päättyi matkamuistomyymälään, josta on aika suolaiset hinnat. Pari opiskelijaa osti kuitekin ”No admittance except on party business!” -kyltin, mutta en muista mitä sillä oli hintaa, ehkäpä 20$?
Mana toursin järjestämään kierrokseen kuului myös käynti Hamiltonin puutarhoissa, mutta koska tämä on kohta jo novelli jatkan juttua toisessa postauksessa.

P1290971

Tuulinen talvi!

P1290922

P1290975

Päivitän muutamia kuvia myös Instagramin puolelle, jos tässä oli liian vähän. 😀

EF:n kielikurssi Uudessa-Seelannissa

EF eli Education first, ei kuten Pietarissa lukee (kuva). Heh.

Lomailin viime kesänä noin kuukauden verran, heinäkuussa ja matkustin koko kuukauden. Mikä aika olla pois Suomesta (varsinkin kun kuulin, että täällä oli kunnon helteet), mutta minkäs teet, kun kesäkuussa ei lomaa saanut. Lomallani ajattelin myös hieman opiskella, sillä kielikurssin ottaminen on ollut pitkäaikainen haaveeni. Päätinkin viettää sen mahdollisimman kaukana Suomesta ja väliäkö sillä vaikka Uudessa-Seelannissa olisi talvi, sinne vain!

Tähän postaukseen aion kirjoitella kielikurssin plussat ja miinukset. Kielikurssini vietin siis Aucklandissa, joten risut ja ruusut luonnollisesti koskevat kyseistä koulua, jossa pystyin viettämään vain kaksi viikkoa (koska halusin käydä lomallani myös muualla kuten Australiassa).

EF:n kielikoulu: Auckland, NZ

Plussat:

+ koulu on pieni, joten voit helposti tutustua melkein kaikkiin oppilaisiin (uusia oppilaita ja vanhoja lähtee toki melkein viikottain pois)

+ opettajat ovat mukavia ja motivoituneita opettamaan

+ jokainen oppitunti on erilainen ja periaatteessa saat itse valita minkälaisille tunneille haluat osallistua*

+ eri-ikäiset ihmiset (oli kiva, etteivät kaikki olleet 20-vuotiaita, sillä sitä vähän jännitin etukäteen. Helposti ystävystyy niiden henkilöiden kanssa, jotka saapuvat samaan aikaan. Minun tapauksessa he olivat itävaltalainen 20v, chileläinen 24v ja brasialainen 17v vasta!) Eli ikä on vain numero, meillä oli hauskaa yhdessä!
(huom. eivät toki he vain saapuneet, mutta jostain syystä aasialaiset ovat aina melko tiivis porukka, tutuistuin toki myös hieman heihin. Host-perheessä kämppäkaverini oli Thaimaasta kotoisin).

Käytävillä oli koneita vapaaseen käyttöön ja tietokoneluokkaa sai käyttää jos siellä ei ollut opetusta.

+ koulu järjestää (maksullisia) kivoja retkiä. Hobbinton on ehdoton, jos TSH kiehtoo!

+ yli 25-vuotiaille on oma ”lounge”, jossa on mikro ja vedenkeitin. Ikärajasta ei kyllä kovin tarkkoja oltu. 🙂

+ yläkerroksessa oli myös tapahtumajärjestäjän ”toimisto” sekä biljardipöytä, kitara ja tv. Myös parveke, mutta talvella se ei sattuneesta syystä ollut kovassa huudossa.

+ ainutlaatuinen kokemus

+ upea luonto

+ koulu sijaitsee keskustassa

+ olin ainoa suomalainen koko koulussa, joten suomea ei tulllut puhuttua edes vahingossa

Luokat oli merkitty numeroilla (kerrokset) ja jokaisella luokalla oli nimi, joka on aina jokin kaupunki U-S:ssa.
Kerroksia oli neljä(?) ja rappusia tuli ravattua päivittäin. Koulu ei muuten taida sopia liikuntarajoitteisille!

Miinukset:

– kaksi viikkoa on liian lyhyt aika

– isäntäperhe voi asua kaukana keskustasta. Itse kuljin noin 40min. bussilla kouluun ja yhdensuuntainen matka maksoit yli 4 dollaria. Matkat joutuu itse maksamaan. Itselle ei tullut järkeväksi ostaa matkakorttia. Uudessa-Seelannissa lähes jokaisella on oma auto (ja omakotitalo).

– liikkeet menevät yleensä jo klo 18 kiinni kuten jotkut kahvilat! Kolupäivät voivat kestää klo 18 asti, joten se on vähän tylsää.

-asunnot ovat kylmiä: yksinkertaiset ikkunat, ei periaatteessa lämmitystä, ota villasukat mukaan! Itse nukuin lisäksi fleece-päällä ja kahden peiton kanssa. Ei tule ikävä sitä sängystä nousua ja palelua.

– ei voi vaikuttaa aamupalaan/ruokaan, jos on host-perhe. Tottakai oli kiva, kun joka ilta oli ruoka valmiina odottamassa, mutta se oli melko yksipuolista, kahden viikon aikana söin kerran kalaa, kaikki muut ruoat olivat kanaa (en syö punaista lihaa, joten sekin varmasti vaikutti). Aamupala taas oli paahtoleipää Nutellan kanssa, kun se loppui; leipää ja joskus juustoa (yritin) raastaa päälle. Hedelmiä oli onneksi myös joskus.

– koulun sisäänkäynnin lasiovet ovat raskaat 😉
………………………………………….


Tässä luokkahuoneessa puhuttiin, puhuttiin ja vielä kerran puhuttiin. Aineina olivat mm. ruoka ja söisitkö koiraa. Opin esimerkiksi että kenguruvauva on joey.

Voin kyllä suositella kielikurssille lähtemistä. Se on kasvattava ja avartava kokemus, mahdollisesti saat ystäviä ympäri maailmaa, varsinkin jos vietät useamman kuukauden.

* Ensimmäisenä päivänä täytät paperin, jossa on noin seitsemän eri tuntityyppiä/erilaisia painotuksia esimerkiksi Drama, Public speech, Grammar jne. Niistä voi valita kolme mieluisinta ja tämän perusteella sinun lukkari tehdään (tietysti siihen vaikuttaa, kuinka suosittu tuntityyppi on, kaikki eivät välttämättä toteudu).
Ensimmäisenä päivänä tehdään myös kielitaitotesti, joka on lyhyt keskustelu jonkun opettajan kanssa. Tosi rento tilanne, jossa vain vastailet opettajan kysymyksiin.

Britomart eli päärautatieaseman pysäkki ja lähin pysäkkini koulusta. Tosin tämä kuva on kauempaa.

Kielikurssin hinta varmaan kiinnostaa (ne on tosin listattu EF:n sivulle). Olen liian laiska tarkistamaan hintaa, mutta sanon mututuntumalta että kahden viikon Yleiskurssi taisi olla jotain 1400-1900€. Tuohon hintaan sisältyy opetus, majoitus, ruoat (aamiainen/illallinen), vakuutus sekä oppikirjat. Aika kallis siis, mutta joka pennin arvoinen!

Heräsikö kysymyksiä?

Näkötornilta on kivat näkymät, sieltä voi myös halutessaan hypätä alas tai kävellä sen ulkopuolella! Itse en ikinä uskaltaisi. Jo sisällä olo sai hetken ajaksi pyörryttävän olon. Olen vähän korkeanpaikankammoinen. Koulua kuvasta ei näy, sillä se on näin pieni rakennus.