Ulla muutti yksin Manhattanille, aviomies jäi Suomeen: “Aloin ajatella että mikä vain on mahdollista, jos on tarpeeksi tahtoa”

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen 50 State Puzzle -matkablogia Rantapallossa kirjoittava Ulla Alakangas. Matkustan yleensä mieheni kanssa, mutta toisinaan myös yksin tai ystävien kanssa. Olen matkustanut kolmella mantereella, mutta ylivoimaisesti eniten matkustan Yhdysvalloissa, jossa käyn 1–3 kertaa vuodessa.

Rakastuin New Yorkiin vuonna 2006 tehdyllä opintomatkalla ja sen jälkeen olen halunnut oppia tuntemaan koko maan sen ympärillä. Olen vieraillut vasta 17 osavaltiossa, sillä moni muu kaupunki New Yorkin tapaan on vienyt sydämeni ja palaan suosikkikohteisiin aina uudestaan.

En erityisesti kerää osavaltioita, vaikka blogini nimi siihen viittaakin. Olisi toki huikeaa, jos joskus pääsisin käymään kaikissa osavaltioissa, mutta se ei ole itsetarkoitus. Matkustan paikkoihin, jotka tekevät minut onnelliseksi – en suorittaakseni mitään.

Kuka on ollut jännittävin matkoillasi tapaama henkilö?

Yhdysvalloissa voi törmätä käytännössä keneen tahansa, sen olen vuosien saatossa saanut huomata.

New Yorkissa olen joutunut presidentti Barack Obaman saapumisen aiheuttaman mediasirkuksen keskelle, nähnyt Sarah Jessica Parkerin tavaratalon kenkäosastolla ja törmännyt Chris Nothiin eli “Mr. Bigiin”. Olen nähnyt myös Kiefer Sutherlandin eli “Jack Bauerin” Broadwaylla. Yhteentörmäyksistäni maailmantähtien kanssa voi lukea lisää tästä postauksesta: Yhteentörmäyksiä maailmantähtien kanssa.

Viime aikoina on ollut myös jännittävintä huomata, että lempipaikkoihini aina uudelleen palaamisella on ollut suotuisat vaikutukset ihmissuhteiden syntymiselle. Nautin siitä, että tapaan matkoillani kaukana asuvia kavereita ja tuttuja.

Mikä on ollut erikoisin lentomatkasi?

Suoritin matkailun liikkeenjohdon opintoihin kuuluvan työharjoittelun pienlentokoneita operoivassa yrityksessä Floridassa muutama vuosi sitten.

Teimme tuolloin kolme päivää kestävän lentoretken nelipaikkaisella pienkoneella Floridasta Bahamalle ja tätä jännittävämpää lentoretkeä tuskin tulen koskaan kokemaan. Lähtöä piti siirtää monta kertaa sääolosuhteiden takia ja kun lopulta pääsimme matkaan yksimoottorisella koneella turkoosin valtameren päälle, jännitys koneessa oli lähes käsin kosketeltavaa.

Kävimme yhteensä seitsemällä eri saarella ja näimme muun muassa Bahaman kuuluisat uivat possut. Joka kerta laskeutuessamme pienten saarten muhkuraisille korpikentille tunsin todella eläväni seikkailua. Myös pikkuruisella koneella Floridan kansainvälisille lentokentille laskeutuminen pilvenpiirtäjien ja katuvalojen loisteessa oli elämys, jota en koskaan unohda.

Ulla Alakangas

Oletko joutunut matkoillasi tilanteeseen, josta luulit ettet selviä?

Menetimme edellä mainitun Bahaman retken paluumatkalla radioyhteyden lennonjohtoon, kun radio lakkasi toimimasta ja lentäjä joutui tekemään u-käännöksen taaksepäin. Emme voineet saapua ulkomailta tunnistamattomana ilma-aluksena Yhdysvaltain ilmatilaan, enkä tiennyt voimmeko minnekään palatakaan ja kauanko polttoaine riittää. Olin tuolloin todella peloissani, koska en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan ja allamme oli vain loputtomasti merta.

Lopulta käytyämme erään saaren yläpuolella, yhteys Bahaman lennonjohtoon palasi hetkeksi ja saimme koneemme merkattua jotenkin, että uskalsimme lentää takaisin Yhdysvaltoihin tunnistettuna ilma-aluksena. Kun Miamin valot tulivat näkyviin jo pimentyneessä illassa, helpotus oli valtaisa.

Mikä on erikoisin asia, mitä olet joutunut pakkaamaan matkoille?

Muutama viikko ennen Bahaman lentoretkeä hurrikaani Joaquin oli tehnyt tuhojaan Long Island -saarella, jossa majapaikkamme sijaitsi. Vaihdoimme sähköposteja hotellin johtajattaren kanssa, ja tiedustelimme onko saarelle ylipäätään tulemista.

Meille luvattiin, että pohjoisessa Stella Mariksessa on kaikki hyvin. Saimme myös kuulla, että ehdotuksemme toimittaa avustustarvikkeita saarelle otettaisiin kiitollisena vastaan. Niinpä pakkasimme matkaan lähtiessämme lentokoneen täyteen tyynyjä, vilttejä, pyyhkeitä ja lapsille tarkoitettuja joululahjoja, joita meiltä oli toivottu.

Walmartissa avustustarvikkeita ostaessamme joululaulut soivat – aivan liian etuajassa, olihan vasta marraskuu – mutta tällä kertaa toimittaen täysin asiaansa. Tutut rallatukset muistuttivat joulun sanomasta ja tuntui hyvältä, että meillä etuoikeutetuilla oli mahdollisuus auttaa niitä, joita elämä ei ollut kohdellut yhtä lempein ottein. Kerrankin pystyimme varmistamaan, että apu todella menee perille.

Ulla Alakangas

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

Minulle hurjin kokemus oli lähteä opiskelemaan englantia yksin Manhattanille kevään 2011 ajaksi. Asuin tuohon aikaan Oulussa mieheni kanssa, enkä ollut ikinä matkustanut yksin minnekään.

Oman opiskelija-asunnon vuokraaminen New Yorker -pilvenpiirtäjästä ja ainoana suomalaisena Kaplan midtown -koulun käyminen muuttivat elämäni täysin. Tuon kokemuksen jälkeen aloin ajatella, että mikä vain on mahdollista, jos on tarpeeksi tahtoa.

Avioliittokaan ei New Yorkin keväästä kärsinyt. Päinvastoin, tuo kokemus vaan vahvisti liittoamme. Uskon, että on tärkeää toteuttaa unelmiaan sekä yhdessä että myös yksin, jos muuta mahdollisuutta ei ole.

>> Lue lisää 50 State Puzzle -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Ulla Alakankaan kotialbumi