Kuva: Emma Roinila
Emma Roinila

Tamperelainen Emma yllättyi lentokentällä Irlannissa: matkatavaroiden lisäksi myös matkustajat punnittiin

Tamperelainen Emma Roinila on matkaaja, joka tekee päätöksen matkalle lähdöstä spontaanisti ja matkustaa yksin. Tämä tarkoittaa sitä, että Roinila matkustaa usein yksin. Roinila muutti esimerkiksi kypsemmällä iällä Kaukoitään työharjoitteluun.

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Emma Roinila, majakoita, dinosauruksia ja ylellisiä iltapäiväteehetkiä rakastava, erityisesti Itä-Aasiaan hurahtanut seikkailija. Kirjoitan matkoiltani Mutkia Matkassa -blogia.

Matkustan useimmiten yksin, vaikka mielelläni otan silloin tällöin mukaan matkalle myös ystäväni tai mieheni. Matkustan kuitenkin sen verran paljon ja teen usein päätöksen lentojen varaamisesta niin spontaanisti, että olen jo kauan aikaa sitten luopunut toivosta löytää seuraa jokaiselle matkalle – ja yksin matkustaminen on sitä paitsi ihan järjettömän kivaa!

En ole budjettimatkailija vaan pikemminkin etsin sitä täydellistä hinta-laatusuhdetta. Maailmalla matkustaessa rahaa saa kulua elämyksiin, hyvään ruokaan ja erikoisiin majapaikkoihin. Yritän aina nähdä myös paikallista luontoa ja eläimiä, mutta eläintarhat kierrän kaukaa. Saatan valita matkakohteen myös pelkästään maisemien takia: eritysesti karut ja villit merenrantamaisemat kiehtovat minua.

Kuva: Emma RoinilaEmma Roinila
Skotlannissa sijaitseva Isle of Skye teki vaikutuksen luonnosta pitävään Emma Roinilaan.

Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Viime kesänä matkustin pari viikon ajan Keski-Aasiassa, tarkemmin ottaen Tadžikistanissa ja Kirgisiassa. Matka oli täynnä erikoisia yöpaikkoja, mutta kaikkein mieleenpainuvin yöpaikka tuolla matkalla oli kuitenkin lähes 4 000 metrin korkeudessa vuoristossa, tiettömän matkan takana sijainnut Bulunkulin pikkukylä.

Kylässä ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä ja suihkujakin oli vain yksi yhteinen koko kylälle. Onneksi me olimme paikalla kesällä – talvella lämpötila Bulunkulissa voi laskea lähelle 70 miinusastetta eikä lumen saartamasta kylästä ole mahdollisuutta päästä pois.

Kyläläisten ainoa elinkeino on karvaisten jakkien kasvatus ja edellisenä talvena eläimistäkin 70 prosenttia oli kuollut kylmyyteen.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Aasiassa matkustaessani olen saanut eteeni monia eksoottisia ruokia. Aikoinaan työmatkoilla saatettiin isännän puolesta tuoda pöytään parasta ja kalleinta mitä ravintolasta löytyy ja se oli usein esimerkiksi haineväkeittoa tai pääskysenpesää. Niitä oli sitten pakko syödä ja hymyssä suin kehua, vaikka itse olisinkin jättänyt moiset kyseenalaiset ruokalajit tilaamatta.

Positiivisempiin ruokakokemuksiini Aasiassa kuuluu muun muassa maailman halvin Michelin-ravintola Hongkongissa. Hongkongissa sijaitsevan tähden ansainneen ravintolan lisäksi Tim Ho Wan -ketjulla on Aasiassa useita täsmälleen samoja dim sumeja tarjoilevia ravintoloita ja niissä kaikissa voi huoletta tilata pöydän täyteen herkkuja kympillä tai parilla.

Milloin sinua on pelottanut matkustaessasi?

Olin palaamassa veneellä Gili-saarilta Balille, kun juuri merimatkan alkaessa puhkesi hirveä myrsky. Taivas muuttui täysin mustaksi, satoi kaatamalla ja aallot heittelivät venettä kuin pientä kaarnalaivaa.

Veneen matkustajista kolmasosa oksensi koko matkan, itse keskityin laatimaan mielessäni hätäsuunnitelmia: mietin valmiiksi missä pelastusliivit ja hätäuloskäynnit sijaitsevat ja miten pääsisin pintaan kun vene uppoaisi. Olin nimittäin täysin varma, että niin tulisi käymään.

Olen sittemmin lukenut useitakin saman tyyppisiä kokemuksia nimenomaan tuolta meriosuudelta, joten olkoot Gili-saarten kävijät täten varoitettuja: jos on mahdollista odottaa seuraavaan päivään, niin myrskysäällä ei kannata lähteä tuolle välille!

Kuva: Emma RoinilaEmma Roinila
Itä-Aasiaan hurahtanut Roinila matkustaa paljon myös Euroopassa. Kuva Zürichin lentoasemalta.

Mikä on ollut erikoisin lentomatkasi?

Pari vuotta sitten vierailimme Irlannin Aran-saarilla Galwaysta käsin. Pieni paikallinen lentoyhtiö lensi saarten ja mantereen välistä vain kymmenen minuutin lentomatkaa pienimmillä potkurikoneilla mitä olen koskaan nähnyt: matkustajakapasiteetti taisi olla kuusi.

Pahinta oli silti se, että lähtiessä lentokentällä punnittiin jokaisen matkustajan matkatavarat ja matkustajat itse. Tämän jälkeen meidät sijoitettiin painomme mukaan tasaisesti koneen vähille paikoille. Henkeäsalpaavan kauniit maisemat saivat kyllä lopulta unohtamaan niin ahtaan paikan kammon kuin punnituksen aiheuttaman traumankin!

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

Viisi vuotta sitten, jo hyvin kypsässä aikuisiässä, päätin että nyt on viimeinen hetki toteuttaa matkustamiseen ja maailman valloittamiseen liittyvä unelma, joka jäi nuorempana kokematta, eli vaihto-opiskelu.

Opiskelin tuolloin harrastusmielessä työn ohessa matkailun restonomiksi, joten vaihtoon lähtö sitä kautta oli helppoa. Mutta niinhän siinä kävi, että nälkä kasvoi syödessä.

Lopulta vietin yhden lukukauden opiskelijavaihdossa Soulissa, ja sitä seuraavan lukukauden matkailualan työharjoittelussa Shanghaissa. Näiden vaihtojen päälle tein vielä kuukauden kesäopinnot Ljubljanan yliopistossa Sloveniassa.

Nyt ei tarvitse enää koskaan katua, etten lähtenyt nuorena vaihtoon!

Mikä on erikoisin paikka, missä olet kohdannut jotain suomalaista?

Paikka sinänsä ei ollut sen eksoottisempi kuin Italian Trieste, mutta taustalla on hauska sattuma. Asun ja työskentelen Tampereella, jossa tapasin tänä keväänä työn merkeissä italialaisen kollegan, jonka kanssa tulimme heti loistavasti juttuun. Meitä yhdisti muun muassa rakkaus matkustamiseen, ruokaan ja eläimiin. Pian matkustinkin hänen luokseen Triesteen.

Ensimmäisenä aamuna ystäväni lähti esittelemään minulle kaupunkia, joka on muuten todella kaunis ja sopii erityisesti historian ja arkkitehtuurin ystäville. Heti ensimmäisessä kadunkulmassa meitä vastaan käveli suomalainen pariskunta, jonka puheesta ehdin kuulla heidän ohittaessaan meidät yhden lauseen: ”paljonko onkaan väkiluku Tampereella?”.

Täysin italiankielinen ystävänikin oli erottanut puheesta sanan Tampere ja jäimme molemmat hölmistyneinä tuijottamaan toisiamme ja nauramaan erikoiselle sattumalle. Oli kuin ympyrä, joka oli yhdistänyt meidät Tampereella ja tuonut minut Triesteen, olisi sulkeutunut.

>> Lue lisää Emman seikkailuista Mutkia Matkassa -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Emma Roinilan kotialbumi

Päivitetty: 24.8.2018

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä

Arvostelut ja vinkit

1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (No Ratings Yet)

Kerro kokemuksesi ja jaa omat matkavinkkisi!

Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä mieltä olet?

2 kommenttia

Punnitseminen pikkukoneeseen on kyllä ehdottomasti hyvä turvallisuustekijä, pelastaa joku kerta henkesi, hyvä lentoyhtiö!
Lentokone putoaa kun painoa on liikaa. Kone on täysin tunnoton sille onko paino rahtia, matkatavaroita, ihmisiä vai polttoainetta koneen oman massan lisäksi.
Isossa koneessa voidaan käyttää keskiarvoja kun ihmisiä on yli sata, hieman pienemmissä kuten Finnairin ATRissä ei vielä ihmisiä punnita mutta olen nähnyt vajaassa koneessa siirrettävän matkustajia eri paikkaan jotta saadaan kone tasapainoon ennen lähtöä.
Muutaman hengen koneessa jokaisen matkustajan massa on mekitsevä niin koneen tasapainon kuin kokonaismassan kannalta.
Ja on isokin kone tullut alas matkustajien oman massan takia, 1985 Kanadassa Arrow Air, lento 1285, McDonnell Douglas DC-8 tuli alas koska se oli täynnä USAn isokokoisia sotilaita, jolloin ihmisten keskimääräinen paino ei toiminutkaan laskelmissa. Toki oli muitakin syitä niinkuin lento onnettomuuksissa aina, mutta oletetulla matkustajan keskimääräisellä painolla onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

Hmmm vai oli pahinta oli silti se, että lähtiessä lentokentällä punnittiin jokaisen matkustajan matkatavarat ja matkustajat itse.

Mielestäni on paljon pahempaa se kun pikkukone tungetaan täyteen. Siellä on niin vuohet ja muut tavarat sikin sokin.
Sen jälkeen ”kiitotien” päähän ja hanat auki.

Ensin huomaat että jes lähtö onnistui ja sen jälkeen kuulet varoitusäänen siitä että kone sakkaa. Pilotti pitää hanat auki edelleen kone ottaa pompun kentän pinnasta ja vihdoin matka voi alkaa.

Entä laskeutuminen? ”Täyttä muulia” eli hanat kaakossa kohti kenttää ja vauhdilla alas. Tämä siksi koska pienemmällä nopeudella kone olis todnäköisesti alkanut sakkaamaan taasen ja mahdollisuus koneen rysähtämiseen maahan olisi suuri.

Että sinänäsä ”kuskilta” järki veto mitoittaa paino koneeseen oikein oikeassa suhteessa.