Perheenäiti Hanneli nauttii yksin matkustamisesta – vietti hääpäivän yksin Etelä-Euroopan road tripillä

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Hanneli Mäkinen, ja kirjoitan Toisiin maisemiin -nimistä matkablogia.

Matkablogini kertoo autolomista, kaupunkimatkoista, pikkukylistä ja luontokohteista eri puolilla Eurooppaa. Reissaan mieluiten autolla ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.

Hakeudun mieluiten hieman syrjään tunnetuimmista nähtävyyksistä ja niitä ympäröivistä väkijoukoista, enkä viihdy uimarannoilla. Haaveilen matkustavani kaikkiin Euroopan maihin, ja pyrin matkustamaan mahdollisimman paljon sesongin ulkopuolella.

Matkustan aviomieheni, teini-ikäisen tyttäreni, vanhempieni ja ystävieni seurassa. Nykyään pidän myös yksin matkustamisesta. Matkustan työssäni melko paljon messumiesten matkassa, joten vähän erikoisempi työmatkailukin vilahtaa teksteissä.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi maailmalla?

Ruoka on minulle matkoilla yksi tärkeimmistä asioista, ja käytän mielelläni aikaa hyvien paikkojen etsimiseen. Koska matkustan lähinnä Euroopassa, enkä juuri syö lihaa, kovin eksoottisia ruokia ei eteen ole osunut.

Joskus ei kuitenkaan aina tiedä, miten jotain ruokaa kuuluu syödä. Sveitsissä ollessamme menin tietenkin syömään fondueta. Mutta eipä tullut mieleen, että kyseinen ruoka ei todellakaan ole muuta kuin juustoa, johon kastetaan leipäpaloja. Annos tuotiin pöytään fonduepadassa, jonka alla oli tuli. Mukana oli erikoinen lusikka.

Mietin seurueeni kanssa pitkään mitä ihmettä lusikalla kuuluu tehdä, ja käytettiin sitä lopulta suojaamaan pöytää juuston valumiselta varsinaisesta kauhasta. Kun tarjoilija tuli hakemaan astiat pois, hän hämmästeli miksemme olleet sammuttaneet tulta vaan annoimme juuston kiehua padassa. Tätä “lusikkaa” olisi siis kuulunut käyttää sammuttamaan liekki.

Hanneli Mäkinen

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

Aika moni pitää yksin matkustamista, jos ei nyt hurjana, niin ainakin rohkeana.

Viime keväänä yksin tekemäni road trip Andorraan, Espanjaan ja Ranskaan herätti paljon ihmetystä ja pohdintaa jopa parisuhteemme tilasta, kun meillä sattui olemaan matkani aikana hääpäivä.

Ihmettelen enemmän sitä, miksi hääpäivää ei voisi juhlistaa niin, että kumpikin on siellä missä viihtyy. Mies halusi olla ennemmin kotona ja minä matkalla. Eikä se estänyt meitä skoolaamasta juhlapäivälle. Minä skoolasin Ranskassa Pyreneiden vuoristossa Puilaurensin linnanraunioilla ja mies olohuoneen sohvalla.

Mikä on erikoisin asia, mitä olet joutunut pakkaamaan matkoille?

Tämä liittyy työasioihin. Rakennan työkseni messuosastoja eri puolilla Eurooppaa, ja aina joskus jotain unohtuu tai ei ehdi varsinaiseen rahtiin mukaan. Niinpä vuosien varrella matkalaukusta on löytynyt hyvin monenlaista työkalua ja tarviketta ovenkahvoista kulmarautoihin.

Erikoisempina taitaa olla viime vuosilta Düsseldorfiin kuljetut ruistähkät ja Lontooseen viedyt pimennysverhot. Ruistähkiä tarvitiin asiakaslahjoiksi annettavien ginipullojen pakkauksiin koristeeksi ja rullaverhoilla pimennettiin pimeänäkölasien testaamiseen tehty huone.

Meillä töissä harrastetaan myös käytännön piloja matkatavaroiden kanssa. Niitä ei todellakaan kannata jättää vartioimatta tai matkalle lähtevän laukkuun on saatettu sujauttaa makkaran valmistuksessa käytettävää keinosuolta, kumihanskoja tai festivaalikiertueelta jääneitä kondomeja.

Hanneli Mäkinen

Mikä on ollut pahin lentokenttämokasi?

Eräs tapahtumaketju on jäänyt erityisesti mieleen. Matkustimme Madeiralle lapsemme ollessa pieni, ja tarvitsimme matkalle mukaan ensi kertaa myös matkarattaat. Itse matka sujui moitteetta, kunnes bussissa matkalla lentokentältä hotellille huomasimme, ettemme muistaneet ottaa rattaita mukaan matkatavara-aulasta. Rattaat oli toimitettu lentäkentän poliisiasemalle, josta kävimme ne vähän noloina seuraavana päivänä hakemassa.

Haettuamme rattaat hotellille huomasin, etten löytänyt kameraa mistään. Pian ymmärsin, että kamera oli jäänyt taksiin, jolla olimme juuri saapuneet hotellille. Hotellin vastaanotosta kerrottiin, että taksin jäljittäminen olisi mahdotonta. Sinne meni hyvä kamera, ajattelin.

Illalla saimme vastaanotosta kuitenkin iloisia uutisia: taksinkuljettaja oli vienyt kameran lentoaseman poliisille, mikä tarkoitti meille kolmatta vierailua lentoasemalla muutaman päivän sisään. Mies lähti tällä kertaa yksin. Perillä poliisit halusivat luonnollisesti todisteita, että mieheni oli kameran omistaja. Kamerassa oli onneksemme yksi kuva miehestäni, samaisen poliisiaseman edustalta niiden eilen noudettujen rattaiden kanssa.

Koko episodin kruunasi se, että rattaat menivät rikki loppumatkasta.

Mikä on oudoin paikka, missä olet vieraillut?

Oudoin paikka on ehdottomasti Kreikan pohjoisosissa sijaitseva Ropoton kylä, joka valuu hiljalleen vuoren rinnettä tuhoutuakseen lopulta kokonaan.

Tuhon taustalla on vuonna 2012 tapahtunut maanvyöry, jonka seurauksena perustukset pettivät, rakennukset siirtyivät ja valuvat yhä edelleen alemmas vuoren rinnettä.

Kovin pitkää aikaa kylässä ei halunnut olla, sillä siellä tunsi olonsa tirkistelijäksi. Kaikkialla vallitsi loputon hiljaisuus, jonka rikkoi vain mehiläisten surina, sirkkojen siritys ja lintujen laulu. Kuin aika olisi pysähtynyt.

>> Lue lisää Toisiin maisemiin -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Hanneli Mäkisen kotialbumi

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää