Jenni lähti häämatkalle, kohde selvisi vasta lentokoneessa – “Sain mieheltä vain rinkan ja pakkausohjeet!”
Kuka olet ja miten matkustat?
Olen Jenni Nurmi, 34-vuotias kahden lapsen äiti. Asun tällä hetkellä Saksan Düsseldorfissa suomalaisen mieheni kanssa, ja kirjotan H niinkuin Hausfrau -nimistä blogia. Meidät toi Saksaan mieheni työ. Olen onnekseni löytänyt mielenkiintoista tekemistä täyttämään arkea, ja olen muun muassa työskennellyt osa-aikaisena kaupassa.
En matkustellut lapsena paljoakaan, ainakaan jos vertaa siihen, mitä omat lapseni ovat jo 5- ja 3-vuotiaina päässeet kokemaan. Olemme lämpimän ilmaston ranta- ja kaupunkimatkaajia ja matkamme suuntautuvatkin usein lämpimään.
Düsseldorfissa asuessamme olemme hyödyntäneet paljon Euroopan lyhyitä välimatkoja ja matkustaneet paljon autolla. Tänä vuonna olemme käyneet Kööpenhaminassa, Luxemburgissa, muutamaan kerran Hollannissa, Pariisissa, ja kesällä on luvassa vielä lisää automatkailua muun muassa Prahan suuntaan.
Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?
Erikoisiin yöpymispaikkoihin liittyen minun on pakko mainita kaksi paikkaa, joista toinen sijaitsi Puolassa ja toinen Yhdysvalloissa.
Matkustimme Puolassa mieheni perheen kanssa aikana ennen lapsia osana Eurooppaan suuntautunutta automatkaa. Pieni kotikutoinen hotelli oli varattu netin kautta.
Saimme huoneemme avaimen, mutta huoneen löytäminen sokkeloisesta hotellirakennuksesta osoittautui hyvin hankalaksi tehtäväksi. Kun huone vihdoin löytyi, emme meinanneet lainkaan uskoa huoneen olevan oikea. Huoneessa oli paljon erilaisia vanhoja esineitä, maalauksia ja tummanpuhuvia huonekaluja – se oli kaikkea muuta kuin kliininen standardihuone, mitä hotelleista yleensä löytyy.
Toinen kokemus tulee mieleen Yhdysvaltain itärannikolta, jossa olimme automatkalla. Myrsky oli kulkenut juuri edellämme ja katkonut laajalti sähköjä ympäriinsä.
Olimme varanneet majoituksen tienvarsimotellista, juuri sellaisesta jota näkee pääasiassa elokuvissa. Tästä kyseisestä paikasta oli kuitenkin sähköt ja vesi poikki, ja ajoimme lopulta motellin omistajan perässä pidemmälle toiseen heidän omistamaansa motelliin, joka ei aivan vakuuttanut. Uskalsin nukkua motellin lakanoissa, mutta myönnettäköön että suihku jäi sinä aamuna ottamatta, ja peseydyin vasta seuraavassa majapaikassa.
Mikä on ollut erikoisin (lento-, juna-, laiva- tms.) matkasi?
Ehdottomasti ikimuistoisin bussimatka oli festivaalimatka Helsingistä Budapestiin. Matkustimme ensin lautalla Tallinnaan, jossa isoa reissuseuruettamme odotti useampi kaksikerroksinen virolaisbussi.
Bussit matkasivat 24 tuntia yhtä soittoa kohti yöpymispaikkaamme Krakovaa. Via Baltican kapeilla ja mutkaisilla teillä muistan kauhulla katsoneeni, kun kuskit vaihtoivat ajovuoroa rehellisesti lennosta: bussi ei pysähtynyt lainkaan vai tauolle menevä kuski hyppäsi punkkaansa nukkumaan ja toinen kuski hyppäsi vauhdissa rattiin.
Krakovasta matkustimme juhlimiseen kuluneen yön jälkeen vielä rapsakat kahdeksan tuntia Budapestiin, jossa viivyimme viikon Sziget-festareilla. Festareiden jälkeen ohjelmassa oli kotimatka samaa reittiä takaisin – Krakovan pysähdyksellä muistan katselleemme lentojen hintoja Helsinkiin.
Kuka on ollut jännittävin matkoillasi tapaama henkilö?
Oltiin vuonna 2012 Karibialla, Barbadoksella miehen kanssa ja varasimme yhdeksi päiväksi retken pienellä katamaraanialuksella. Mukaan alukselle tuli meidän lisäksemme amerikkalainen pariskunta, ja suomalaisen oli hieman raskasta puhua jatkuvasti small talkia.
Rouva pyysi meitä kovasti lähettämään itselleen matkalla veden alla ottamiamme kuvia, ja antoi käyntikorttinsa. Kävi ilmi, että hän oli Oprah Winfreyn assistentti!
Mikä on ollut pahin lentokenttämokasi?
Olimme häämatkalla pienellä Fidžin saarelle keskellä eteläistä Tyyntämerta. Tunteja kestäneen lennon jälkeen keho ja aivot olivat sen verran turtana, että tulin jättäneeksi passini lentokoneeseen.
Huomasin passin puuttumisen koneesta poistuttuamme. Ennen passintarkastusta paikallista perinnemusiikkia soittava bändi loi ympärilleen rennon letkeän tunnelman, joka kuitenkin katosi itseltäni saman tien ymmärrettyäni, ettei passini ole käsilaukussa. Ymmärsin, että se oli jäänyt koneeseen, ja lähdin siltä seisomalta juoksemaan samaa reittiä takaisin.
Onneksi Fidžin kentällä ei ollut niin tiukkoja turvatoimia kuin esimerkiksi Euroopassa, vaan pääsin juoksemaan suoraan takaisin koneeseen. Palasin omalle paikalleni, jonka jalkatilassa pieni pussukkani passeineen minua odotti.
Mikä on ollut pahin pakkausmokasi?
Meillä oli häämatkalle lähtiessämme sopimus, että minä vastaan häiden suunnittelusta ja mies otti puolestaan kontolleen häämatkan järjestämisen.
Ennen matkalle lähtöä mieheni oli hankkinut meille molemmille uudet tilavat rinkat. Rinkan lisäksi sain pakkausohjeet, millaista vaatetta mukaan tulisi ottaa ja millaisissa lämpötiloissa tulisimme reissun viettämään. Sen hän teki täydellä sydämellä, enkä saanut tietää kohdettamme ennen kuin vasta ensimmäisellä lennolla Amsterdamiin.
Sain tietää, että matkaamme Hongkongiin, Tokioon ja Fidžille kolmeksi viikoksi. Hieman kokemattomana rinkan pakkaajana ja ilman tietoa määränpäästä päädyin pakkaamaan mukaan aivan liikaa vaatteita. Osa jäi täysin käyttämättä ja ostoksille oli harmittavan vähän tilaa.
Mikä on erikoisin paikka, missä olet kohdannut jotain suomalaista?
Tässäkin täytyy palata Fidžin saarelle. Parin viikon lepolomamme oli lopussaan, ja lentokentällä ihastelin ääneen edellämme olevan perheen pienten lasten hauskoja lentolaukkuja.
Perhe olikin suomalainen! Vaihdoimme siinä hetken kuulumisia, ja kävi ilmi, että he olivat olleet purjehtimassa noin vuoden verran ja olivat suuntaamassa Australiaan, nyt kuitenkin lentäen.
>> Lue lisää H niinkuin Hausfrau -blogista!
Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Jenni Nurmen kotialbumi ja Heidi Viherjuuri
Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää