Inkerin tilanne Turkissa – turvatarkastajat luulivat, että laukussa on puukko: “Mietin, oliko joku laittanut laukkuuni jotakin”

Kuka olet ja miten matkustat?
Olen Inkeri Rantala ja kirjoitan Frida Ingrid – Ikimatkalla -matkablogia.
Minua voisi kutsua seikkailunhaluiseksi budjettimatkailijaksi. Matkustan pääasiassa puolisoni kanssa, mutta lähden mieluusti matkalle myös yksin ja kavereiden kanssa. Pyrin ottamaan matkakohteen aina perusteellisesti haltuun, ja kiertomatkat sekä automatkailu ovat lähellä sydäntäni. Kiersin menneenä kesänä mieheni kanssa omalla autollamme Euroopassa, ajaen jopa 18 maan halki. Seuraava automatka koittaa syksyllä, kun lähdemme kiertämään Espanjan ja Portugalin pohjoisosia.
Lempipaikkojani ovat Kapkaupunki, New York ja Tokio, eli on sanomattakin selvää, että rakastan suurkaupunkien sykettä. Matkustan kuitenkin monipuolisesti, ja tykkään myös patikoida vuorilla ja tallustella valkohiekkaisilla rannoilla.
Kapkaupungissa yhdistyy oikeastaan kaikki, mitä matkakohteelta pystyn pyytämään: täydellinen ilmasto, häikäisevän kaunis luonto, ison kaupungin loputtomat aktiviteetit, erinomainen ruokatarjonta sekä laaja kulttuurikokonaisuus. Suurin unelmani olisikin joskus asua Kapkaupungissa, mutta se ei välttämättä ole tämän elämänvaiheen juttu.
Onneksi loppuvuodesta olisi tarkoitus palata Etelä-Afrikkaan, kun aiomme kiertää autolla Johannesburgista Mosambikin kautta Lesothoon ja ajaa Etelä-Afrikan rannikkoa pitkin aina rakkaaseen Kapkaupunkiin asti.
Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?
Olen todella kiinnostunut eri maiden keittiöistä ja pyrin aina reissuilla maistelemaan uusia makuja.
Kerran tilasimme Japanissa paikallisessa izakaya-ravintolassa listalta täysin sattumanvaraisesti annoksia. Eräs annos oli lautasellinen uppopaistettuja palloja, joita joutui jäytämään minuuttitolkulla suussa, jotta niiden poksuva rakenne hajoaisi.
Päätin laittaa ruokalajin nimen myöhemmin kielenkääntäjään ja paljastui, että olin juuri syönyt friteerattuja sammakon palloniveliä. Ei tullut tilattua toiste!

Oletko joutunut matkoillasi tilanteeseen, josta luulit ettet selviä?
Vaikka olen matkustanut lähes 50 maassa, en ole onneksi joutunut pelottaviin tilanteisiin kovinkaan montaa kertaa. Muutama kohtaaminen luonnonvoimien kanssa on kuitenkin jäänyt mieleen.
Eräs äärimmäinen kohtaaminen luontoäidin kanssa tapahtui Okinawalla, jossa jäimme saariston päällä riehuneen taifuunin vuoksi jumiin pienelle 1 000 asukkaan saarelle, koska laivat eivät turvallisuussyistä enää kulkeneet yli kymmenmetrisissä aalloissa.
Meillä oli lähdössä lento Okinawan pääsaarelta Etelä-Koreaan, jonka vuoksi meille järjesteltiin helikopterilentoa useamman sisätiloissa odotetun myrskypäivän jälkeen. Olin kauhusta kankeana, koska taifuunissa lentäminen pienellä kopterilla keskellä myrskyä ei kuulostanut kovinkaan kutsuvalta. Juuri ennen kopterin tilaamista saimme kuulla, että laivat olivat jälleen alkaneet kulkemaan, ja lopulta matkasimme pienen matkustajalaivan kyydissä seitsemänmetrisissä aalloissa pääsaarelle.
Meripelkoisena ja herkästi merisairaaksi tulevana voin todeta tuosta merimatkasta, että olipahan kyyti!
Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?
Mieleenpainuvia kokemuksia reissuilla on ollut esimerkiksi patikointi aktiiviselle tulivuorelle Guatemalassa ja omatoimisafari Etelä-Afrikassa.
Loppuvuoden reissulle Kapkaupunkiin olen miettinyt liitovarjoilun kokeilemista ja kaltaiselleni huvipuistolaitteiden ja benjihyppyjen kammoksujalle se olisi varmasti hurjinta, mitä olen koskaan reissuillani tehnyt – ja nyt se on kaiketi tehtävä, kun se on kerran ääneen sanottu!

Mikä on ollut pahin lentokenttämokasi?
Joudun mielestäni todella usein pisto- tai erityistarkastuksiin lentoasemien turvatarkastuksissa.
Kerran tilanne muuttui Turkissa kuumottavaksi joutuessani todelliseen erikoistarkastukseen: virkailijat olivat vihaisia ja väittivät huonolla englannilla minun salakuljettavan puukkoa laukussani. Tilanne oli sekava, tarkastajat viskelivät tavaroitani ja kiljuivat yhteen ääneen. Yritin pyytää virkailijaa läpivalaisemaan laukkuni uudelleen, mutta hän ei suostunut.
Mieleeni hiipi ajatus, että onko joku oikeasti laittanut laukkuuni jotakin, koska itse tiesin, ettei minulla ollut käsimatkatavaroissa mitään terävää mukana. Tarkastajat penkoivat kassiani vimmatusti ja uhkasivat leikkaavansa laukkuni hajalle ja tutkivansa sen rakenteet, johon vastasin, etten halua heidän tekevän niin, sillä kyseessä oli aivan uusi laukku. Lopulta pääsin jatkamaan matkaa.
Asia jäi vaivaamaan minua, ja pengoin vielä koneessa käsilaukkuni kaikki taskut läpi. Huomasin, että laukun rakenteisiin oli sujahtanut sauman läpi kauan hukuksissa ollut jättikokoinen ja teräksinen kynsiviilani, jota tarkastajat olivat varmasti luulleet puukoksi läpivalaisussa. En sen jälkeen ole kuljettanut matkatavaroissa muuta kuin pahvisia kertakäyttöviiloja mukanani!
Mikä on erikoisin paikka, missä olet kohdannut jotain suomalaista?
Olimme Guatemalassa Atitlanjärvellä, ja etsimme kuumana iltapäivänä kahvilaa.
Huomasimme kadulla erään kahvilan edustalla mainoksen, jossa luki teksti ”Café & Sumppia”. Pohdimme, voisiko kahvilan pitäjä olla kenties suomalainen.
Päätimme käydä kurkkaamassa kahvilan tarjontaa, ja huomasimme korvapuustit listalla – kahvilan omistaja oli kuin olikin suomalainen! Tilasimme kahvit ja korvapuustit ja juttelimme pitkän tovin omistajan kanssa.
En ole mikään suuri pullan ystävä, mutta täytyy sanoa, että koskaan ei ole korvapuusti maistunut niin hyvältä kuin tuolloin Guatemalassa!
>> Lue lisää Rantalan seikkailuista Frida Ingrid – Ikimatkalla -blogista!
Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Frida Ingrid -matkablogi
Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Lisää aiheeseen liittyviä artikkeleja






