Vauhtia ja vaaratilanteita Uudessa-Seelannissa

Uudella-Seelannilla on myös mielenkiintoisia naapureita, sillä maan eteläpuolella sijaitsee Antarktis, pohjoisessa Uusi-Kaledonia, Fidzi ja Tonga. Meren takaa luoteesta löytyy Australia.

Värikäs historia ja vauhdikas nykypäivä

Polynesialaiset maorit asettuivat saarille noin tuhat vuotta sitten, kauan ennen brittien valtakautta. Ensimmäinen eurooppalainen Uudessa-Seelannissa oli tutkimusmatkailija James Cook, joka nousi maihin vuonna 1769. Alkuperäisväestön ja brittien vaiheikas kädenvääntö alueiden omistuksesta on nyttemmin päätynyt siihen, että tämä entinen brittien siirtomaa sai ensin itsehallinnollisen aseman ja vuonna 1931 Uusi-Seelanti tuli Britannian kanssa tasavertaiseksi itsenäiseksi valtioksi. Uuden-Seelannin nimellinen hallitsija on kuitenkin yhä Iso-Britannian kuningatar Elisabeth.

Uudessa-Seelannissa matkatessaan on helppo ymmärtää miksi maasta on niin tapeltu ja miksi Britannia on niin vastahakoinen siitä kokonaan luopumaan. Uuden-Seelannin jylhät ja satumaiset maisemat tarjoavat aktiivimatkailijalle todellisen aarreaitan: lähes mikään ei ole mahdotonta tai liian hullua ja mitä erilaisimmat extreme-urheilulajit ja ulkoilma-aktiviteetit vievät reissaajan mennessään. Lomallaan voi esimerkiksi kietoa nilkkoihinsa benjiköyden, heittäytyä kosken kuohuihin tai osallistua jäätikkövaellukselle tai tulivuorisafarille. Mukana menossa ovat tietenkin myös laskettelu- ja lumilautailu lumihuippuisilla vuorilla, maastopyöräily, purjehdus, vesihiihto ja ratsastus. Cookinsalmen erottamat Eteläsaari ja Pohjoissaari ovat kuin veljeksiä, joilla on omat erikoisuutensa.

Aktiiviurheilijan Pohjoissaari

Uuden-Seelannin Pohjoissaarella on vannoutuneen sohvaperunankin vaikea pysytellä aloillaan. Saaren luonto tarjoaa mahdollisuudet vaeltamiseen, pyöräilyyn, kiipeilyyn, sukeltamiseen, surffaukseen, sekä tietenkin ajoittaiseen hiekkarannoilla löhöilyyn. Kulttuurikohteistakaan ei ole pulaa, sillä esimerkiksi Rotoruan tuliperäisellä alueella voi vierailla Whakarewarewa-laakson Maori-kylässä. Kylässä voi tutustua asukkaiden perinteiseen elämäntapaan ja alueelta löytyy myös geysirejä, kuumavesialtaita ja kiehuvaa mutaa. Erityisen upea näky on Pohutu-geysirin päivittäinen purkautuminen.

Maastopyörän selässä

Maastopyöräily ei ole ehkä ensimmäinen asia joka tulee Uuden-Seelannin matkalla mieleen, sillä saaret pursuavat muita adrenaliiniriippuvaisten aktiviteetteja, mutta urheilumaisempaan menoon maastopyöräily on loistava vaihtoehto. Uusi-Seelanti on saanut luomistyön vaiheissa eräitä maailman erikoisimpia ja monimuotoisimpia maastoja, minkä vuoksi se onkin loistava paikka maastopyöräilyn harrastaminen.

Pyörän voi vuokrata esimerkiksi Pictonista ja suunnata Queen Charlotte Walkwaylle. Queen Charlotte Walkway ei suinkaan ole maailman vaativimpia reittejä, mutta se on suosittu ympärillä avautuvan huikean luonnon vuoksi. Queen Charlotte Walkway on 63-86 kilometriä pitkä, riippuen siitä mistä reitin aloittaa. Reitti on Uuden Seelannin pisin ja pitkien ylämäkien jälkeen pyöräilijä palkitaan vastaavasti pitkillä alamäkijaksoilla ja kauniilla näkymillä. Pictoniin pääsee lautalla Wellingtonista ja pyöräretkelle paras aika vuodesta on marraskuusta maaliskuuhun.

Hyviä vinkkejä pyöräkierrokselle löytyy Kilroy Travelsin sivuilta.

Luonnosta voi nauttia myös ilman pyörää ja vaelluskengät jalassa. Pohjoissaaren kansallispuistojen vaellusreittien kirjo on mittava: vaellettavaksi löytyy päivästä aina viiteen päivään kestäviä reittejä. Kolmesta aktiivisesta tulivuoresta koostuvassa Tongariron kansallispuistossa retkeilijät voivat nauttia vaellusreiteistä Uuden-Seelannin kesäkuukausina eli tammi-helmikuussa. Tongariro Crossingin vaellusreittiä sanotaan yhdeksi maailman kauneimmista. Tämä 17 kilometrin reitti lähtee Mongatepopon laaksosta ja päättyy Ketetahi-polun päähän ja matkan aikana kuntoaan voi testata esimerkiksi Paholaisen Portaat-nousulla. Etelä-kraatterin sykähdyttävät maisemat ovat kuitenkin jokaisen askeleen arvoisia. Tongariron Pohjoiskierroksella on vähemmän patikoijia, mutta myös tämä reitti on todella komea.

Sukelluksissa

Uusi-Seelanti tarjoaa myös vesiurheilijoille puuhaa enemmän kuin yhden loman tarpeisiin: Uudessa-Seelannissa on kaikkiaan 14 000 kilometriä rantaviivaa odottamassa. Loistavat olosuhteet purjehdukseen ja sukellukseen löytyy esimerkiksi Pahialta ja Bay of Islandsista. Pohjoissaaren rannat hemmottelevat paitsi löhöilyn myös eläinten ystäviä. Uuden-Seelannin rannoilla voi vaikka uida delfiinien kanssa!

Vaikka Uudessa-Seelannissa voi sukeltaa useammassakin paikassa, kuka uskaltaa väittää vastaan sukeltajien kuninkaalle Jacques Cousteaulle, joka aikanaan nimesi Uuden-Seelannin Poor Knightsin yhdeksi lempikohteistaan. Legendaariset Poor Knights -saaret eli suomalaisittain Köyhät ritarit tunnetaan häkellyttävän rikkaasta vedenalaisesta maailmastaan, jossa vesi on kristallinkirkasta. Valtavan kokoiset sinikeihäsrauskut ja erilaiset hait ovat paikan erikoisuus tiettyinä vuodenaikoina, ja vedenalainen pinnanmuodostus on ehdottomasti omaa luokkaansa. Ja mikä parasta: Poor Knights soveltuu hyvin sekä aloitteleville että kokeneemmillekin sukeltajille.

Poor Knights-saaret sijaitsevat vajaan neljän tunnin ajomatkan päässä Aucklandista pohjoiseen, lähellä Tutukakaa. Perille pääsee joko omalla autolla tai bussin kyydissä. Majapaikka kannattaa hankkia vähäisen tarjonnan vuoksi etukäteen, tai majoittua läheisessä Whangarein kaupungissa, jossa majoitustarjontaa on enemmän. Katso lisätietoja Poor Knightsin sukelluksista.

Jäätiköiden ja tuliperäisen maaston kirjomalla pohjoissaarella voi luonnonrikkauksien ja meren ohella sukeltaa myös kaupunkien sykkeeseen. Yli 70 prosenttia uusiseelantilaisista asuu Pohjoissaarella ja siellä sijaitsevat myös pääkaupunki Wellington ja maan suurin kaupunki Auckland. Sademetsien pettämien kukkuloiden ympäröimästä Aucklandista löytyy hyvät shoppailumahdollisuudet, ja Wellingtonista löytyy ehkä vielä Aucklandiakin eksoottisempia putiikkeja. Molemmissa kaupungeissa voi istua iltaa erinomaisissa ravintoloissa, eläväisissä pubeissa ja trendikkäissä klubeissa, vastapainona leiri-elämälle.

Andrenaliinia Eteläsaarella

Uuden-Seelannin Eteläsaaren vuonot, jäätiköt ja luonnon monimuotoisuus tarjoavat seikkailijoille erinomaisen pelikentän. Vuorten ympäröimä, Wakatipu-järven rannalla sijaitseva Queenstown on seikkailuturismin kehto, jossa voi hypätä benji-köyden varassa tyhjän päälle, harrastaa vesiurheilulajeja kuten melontaa ja koskenlaskua tai lasketella Uuden-Seelannin talvessa heinä-syyskuussa.

Hain hampaissa

Saaren länsiosissa kohoavat hain hammasrivistöä muistuttavat Eteläiset Alpit. Kunnioitusta herättävässä lumihuippuisessa vuorijonossa on kaikkiaan 16 yli 3000 metriin kohoavaa huippua, mutta niiden kaikkien kuningas on 3754 metrillään pilviä hipova Mount Cook. Satojen jäätiköiden Alpeilla on upeat vaellusolosuhteet lunta ja jään kirskuntaa hakevalle matkailijalle, joka ei pelkää punaisia poskia ja pakkasen puremia. Westlandin kansallispuistossa on yli 60 nimettyä jäätikköä, joista tunnetuimmat ja tutkituimmat ovat Franz Josef Glacier ja Fox Glacier. Franz Josefin jäätikkö on maailman erikoisimpia luonnonnähtävyyksiä, joka vetää vaeltajia puoleensa.

The Trans-Alpine Railway-junarata kulkee Christchurchin ja Greymouthin välillä ja se on paitsi kätevä tapa siirtyä rannikolta toiselle, myös unohtumattoman kaunis matka halki uusseelantilaisten maisemien. Monet sanovatkin junareittiä yhdeksi maailman kauneimmista. Maisemia kannattaa lähteä ihailemaan myös Bobs Peakin goldolihissiin, josta lähes 800 metrin nousun aikana avautuvat unohtumattomat näkymät Queenstowniin ja Wakatipu-järvelle. Queenstownin kiinnostavan ravintola- ja baarikulttuurin jatkona lähellä sijaitsee myös viininvalmistusalueita. Myös suurin osa Uuden-Seelannin olutpanimoista sijaitsee Eteläsaarella ja panimoiden tuotteisiin pääsee tutustumaan järjestetyillä kierroksilla, joiden aikana oppii oluenteon saloista yhtä jos toistakin.

Koskiseikkailulla

Uusi-Seelanti on koskenlaskun luvattu maa: käytännössä maan jokainen joki tarjoaa mahdollisuudet koskenlaskuun ja lisäksi raftingiin erikoistuneita yrityksiä on maassa pilvin pimein. Koskenlasku on seikkailulajeista kenties helpoimmin kokeiltavissa myös niille, jotka eivät ole sitä aiemmin harrastaneet. Kuka tahansa voi kokea koskenlaskun lumon, mutta on turha olettaa, että kyseessä olisi helppo sunnuntaiurheilusessio: kastuminen on vääjäämätöntä eikä pieniltä kolhuiltakaan voi välttyä.

Koskenlaskupaikat on suunniteltu eritasoisille laskijoille sopiviksi yleisiä koskien vaikeusasteikkoja hyväksikäyttäen. Asteikko kulkee välillä I-VI, jossa I merkitsee erittäin rauhallisesti virtaavaa helppoa koskea ja VI puolestaan vaikeudeltaan lähes mahdottomana kuohuvaa koskea.

Todellinen adrenaliinilla ladattu koskikokemus löytyy Kaituna-joelta. Noin 20 minuutin päässä Rotorualta sijaitseva V-luokan Kaituna-joki on jännittävä kokemus. Kaitunan koskenlaskuosuus ei ole järin pitkä, mutta sitäkin upeampi: vuolaan kosken keskikohdilla on yli viiden metrin pudotus, joka tarjoaa ylimääräistä sydämentykytystä lähes kenelle vain.

Koskenlaskujen järjestämisessä auttaa esimerkiksi Kilroy Travels.

Jos kaipaa koskenlaskun ohella hieman verkkaisampaa urheilua, kannattaa suunnata Abel Tasmanin vehreän kansallispuiston vaellusreiteille, jotka ovat Uuden-Seelannin suosituimpia. Vaellusreitit ovat helppokulkuisia ja niillä pärjää ilman opastakin. Abel Tasman Coastal Track on noin viiden päivän mittainen upea reitti, joka kulkee saaren pohjoiskärjessä. Matkan aikana voi telttailla leirintäalueilla ja kulkea osan matkasta venetaksilla tai vuokratulla kajakilla. Kansallispuistossa on myös useita melontaretkiä järjestäviä firmoja.