hero taustakuva

Mitä rokotuksia matkalle tarvitaan? Lue matkailijan opas

Shutterstock artikkelin kuva
Matkailijan terveys
Rokotus on halpa henkivakuutus - ennen matkaa on syytä varmistaa, että kaikki tarvittavat rokotukset ovat kunnossa.
Teksti: Jenna Lehkonen
Päivitetty: 15.01.2019
facebook   whatsapp

Rokotus on ehdoton matkavaruste

Rokotukset antavat tartuntatauteja vastaan suojan, joka joko täytyy uusia tasaisin väliajoin tai jonka vaikutus kestää koko loppuelämän. Rokottaminen on luonnollinen ja edullinen keino ehkäistä tartuntatauteja ja estää niiden leviämistä.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että terveydenhuollon ammattilaiseen tulisi olla yhteydessä 1–2 kuukautta ennen matkalle lähtöä, jotta rokotusasiat ehtii laittaa järjestykseen.

Rokotetuille voi tulla vähäisiä taudin oireita, jotka menevät ohi itsestään. Suurimmalla osalla oireita ei kuitenkaan ilmene lainkaan. Varsinainen tauti sen sijaan on usein vakava, ja se saattaa aiheuttaa pitkällisiä ja pysyviä jälkiseurauksia.

Perusrokotukset kunnossa

Vaikka useimmat ottavat ennen matkaa kohteeseen suositellut pistokset, saattavat perusrokotukset olla retuperällä. Moni esimerkiksi unohtaa, että jäykkäkouristusrokotus tulee uusia kymmenen vuoden välein. Poliorokote tulisi niin ikään uusia joka viides vuosi mikäli matkailee alueilla, joissa tautia esiintyy.

Suosituksena onkin, että matkan aikana jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotesuoja on kaikilla matkailijoilla voimassa. Niiden suojateho kestää noin 10 vuotta. Lisäksi matkailijan perusrokotuksiin kuuluvat polio ja tarvittaessa tarvittaessa MPR (tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko).

Kehitysmaiden lisäksi myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tavattu tuhkarokkoepidemioita. MPR-rokote suojaa tuhkarokon lisäksi myös sikotaudilta ja vihurirokolta.

ShutterstockMatkailijan rokotukset
Perusrokotteet riittävät useisiin matkakohteisiin, eikä lisärokotteille ole välttämättä tarvetta.

Matkailijan yleisimmät rokotteet

Yleisimmät matkailijoille annettavat rokotukset ovat A- ja B-hepatiittitartuntoja vastaan.

A-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksasairaus, joka yleensä paranee. A-hepatiitti leviää saastuneen ruoan ja juoman kautta. B-hepatiitti on pitkäaikainen viruksen aiheuttama maksatulehdus, jossa henkilö voi jäädä viruksen kantajaksi. B-hepatiitti tarttuu verikontaktissa tai seksin välityksellä. Molemmissa sairauksissa rokote on paras suoja tartuntaa vastaan.

Kohteesta riippuen matkailija saattaa joutua hankkimaan rokotteen myös esimerkiksi Japanin aivotulehdusta, koleraa, lavantautia tai keltakuumetta vastaan. Suositeltavista pistoksista on aina syytä keskustella aiheeseen perehtyneen lääkärin kanssa.

Varovaisuus on valttia

Varsinkin hyönteiset voivat levittää monia tauteja. Rokotusten lisäksi tartuntoja voi ehkäistä yrittämällä välttää hyönteisten pistoja ja suojautumalla hyttysverkoin ja karkotusainein. Riskialueilla kannattaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita.

Malaria on kenties tunnetuin hyttysten levittämä sairaus, mutta inisijät kantavat malarian lisäksi esimerkiksi keltakuumetta. Malariaa vastaan ei ole rokotetta, mutta tautia voidaan ehkäistä suojautumalla hyttysiltä ja käyttämällä oikeanlaista estolääkitystä.

ROKOTUSTEN TARVE MAANOSITTAIN

IstockphotoMerimaisema
Hyvä käsihygienia ja hyttysiltä suojautuminen auttavat pitkälle, mutta joitain kohteita varten on tarpeellista varautua myös rokotteella.

1. Rokotukset Euroopan matkalle

Euroopassa matkailevalle pääsääntöisesti riittää, että yleisen rokotusohjelman rokotukset ovat voimassa, mutta käytännössä useimmat matkailijat tarvitsevat lisäksi rokotesuojan hepatiitti A:ta vastaan.

Hepatiitti A

Mikäli matka kestää pitkään tai tapana on matkustaa usein Itä- tai Etelä-Euroopassa (lukuun ottamatta hyvän hygieniatason matkakohteita), suositellaan rokotesuojaa hepatiitti A:ta vastaan. Hepatiitti A on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka leviää saastuneen ravinnon ja juomaveden välityksellä sekä puutteellisesti kypsennetyistä simpukoista ja ostereista. Tartunta voi myös siirtyä likaisten käsien tai WC-tilojen välityksellä henkilöstä toiseen.

Elintarvike- ja käsihygieniaa on siis syytä tehostaa näillä alueilla matkustettaessa. Lisäksi infektion leviämisen kannalta on tärkeää huomioida, että ulkomailla tartunnan saaneet voivat levittää tartuntaa kotimaahan palattuaan parin viikon ajan, vaikka olisivat itse oireettomia. Rokotesuoja onkin oiva keino ehkäistä hepatiitti A:n leviämistä.

Hepatiitti A:n ensioireita ovat kuume ja nivelsärky, myöhemmin ihon kellastuminen, mutta tauti voi olla myös oireeton. Etenkin lapsilla hepatiitti A on lähes aina oireeton. Ihmisillä, jotka ovat lapsuutensa asuneet riskialueella, on yleensä infektoitumisen tai sairastumisen aikaan saama suoja.

Ensisijainen keino suojautua hepatiitti A:lta ovat sitä vastaan kehitetyt tehokkaat ja turvalliset rokotteet. Rokotteet antavat pitkäaikaisen suojan, ja ne annetaan kahdessa erässä, niin että pistosten väliin jää 6–12 kuukautta. Ensimmäinen annos tulisi mieluiten antaa vähintään kaksi viikkoa ennen matkalle lähtöä. Yksittäin otettuna Hepatiitti A -rokotteen suojan kesto on vähintään 30 vuotta, jos pistokset on otettu ohjeiden mukaisesti.

Hepatiitti B

Halutessaan rokotesuojan voi hankkia myös hepatiitti B:n varalta, joka leviää verialtistuksen yhteydessä esimerkiksi terveydenhuoltotyössä tai suojaamattomassa sukupuolikontaktissa.

Jos aiempaa suojaa hepatiitti A:ta vastaan ei ole, käytetään rokotetta, joka suojaa molemmilta hepatiiteilta ja joka annetaan kolmena erillisenä annoksena. Myös rokote pelkästään hepatiitti B:tä vastaan annetaan kolmena annoksena. Kun kaikki annokset on otettu ohjeajan sisällä, on rokotteen suoja elinikäinen.

Hepatiitti B -virus aiheuttaa maksatulehdusta, ja osa sairastuneista, useimmiten lapset, jää viruksen kantajiksi. Rokotesuojaa hepatiitti B:tä vastaan suositellaan, mikäli matkustetaan usein tai kyseessä on pidempi oleskelu suuren esiintyvyyden alueella (Itä-Eurooppa), alueella päivähoidossa oleville tai muuten paikallisten lasten kanssa oleskeleville sekä henkilöille, joilla on riski joutua lääketieteelliseen toimenpiteeseen ulkomailla.

Tavallinen matkailija ei kuitenkaan useimmiten tarvitse suojaa hepatiitti B:tä vastaan.

Puutiaisaivokuume

Puutiaisten levittämää, viruksen aiheuttamaa puutiaisaivotulehdusta esiintyy runsaasti Ahvenanmaalla, Turun saaristossa, Tukholman saaristossa, Baltian maissa, monin paikoin Keski-Euroopassa ja Venäjän Kaukoitään ulottuvalla vyöhykkeellä, mutta nykyisin puutiaiset ovat levinneet kaikkialle Suomeen.

Rokotussuojaa tarvitsevat pitkään riskialueella oleskelevat, etenkin luonnossa liikkuvat matkailijat. Saatavilla olevat rokotteet puutiaisaivokuumetta vastaan annetaan kolmena perättäisenä rokotuksena. Lisäksi tulisi ottaa tehosterokotus viiden vuoden välein.

2. Rokotukset Afrikkaan matkaaville

Pohjois-Afrikkaan päiväntasaajan pohjoispuolelle matkustettaessa tarvitaan samat rokotteet kuin Euroopassa sekä lisäksi hepatiitti A -rokote.

IstockphotoMerimaisema
Mitä eksoottisempi kohde on, sitä todennäköisemmin tarvitset myös jonkinlaisen rokotteen.

Keltakuume

Päiväntasaajan seuduilla tarvitaan ja osassa maista vaaditaan keltakuumerokote usein riippuen siitä, saapuuko maahan toisesta keltakuumealueen maasta.

Keltakuume on vakava, akuutti virusinfektio, jonka levittäjinä ovat hyttyset. Riski kasvaa matkustettaessa kaupunkien ulkopuolelle tai viidakkoalueille.

Tautia vastaan on olemassa rokote, joka riskialueella matkustavan kannattaa ottaa. Jotkut maat vaativat matkailijoilta rokotustodistuksen merkiksi siitä, että keltakuumerokote on otettu.

Rokotteen antama suoja kestää vähintään kymmenen vuotta. Lisäksi on tärkeää suojautua hyttysiltä vaatetuksella sekä hyttyskarkotteilla.

Lavantauti

Pidempikestoiselle, maaseudulle tai turistialueen ulkopuolelle suuntaavalle matkalle lähtevän on hyvä suojautua rokottein myös aivokalvontulehdusta ja lavantautia vastaan.

Lavantauti on bakteerin aiheuttama vakava yleisinfektio, jonka oireena ovat korkea, pitkäkestoinen kuume sekä ripuli tai ummetus. Taudin voi välttää hyvällä käsi- ja elintarvikehygienialla.

Lavantautia vastaan on saatavilla kaksi erilaista rokotetta: toinen annetaan pistoksella, toinen suun kautta. Suun kautta otettava rokote tulisi ottaa vähintään kaksi viikkoa ennen matkan alkua. Suoja ei ole pitkäaikainen, vaan tehosteannoksia tarvitaan rokotteen tyypistä riippuen vuoden tai kolmen vuoden välein. Pistoksen kautta saatava rokote on otettava kaksi viikkoa ennen matkaa ja se tulee uusia vähintään kolmen vuoden välein.

Lavantauti on vain yksi salmonellabakteerien aiheuttamista infektioista, eivätkä lavantautirokotteet tehoa muihin salmonellabakteerin aiheuttamiin tauteihin.

Meningokokki

Meningokokki on meningokokkibakteerien aiheuttama äkillinen verenmyrkytys tai aivokalvontulehdus, jota esiintyy Saharan eteläpuolisella alueella Senegalista Etiopiaan, eli niin sanotulla meningiittivyöhykkeellä. Oireina ovat äkillinen kuume, niskajäykkyys ja usein iholle ilmaantuvat pienet verenpurkaumat.

Rokotteiden vaikutuskohteina olevat bakteerit ovat osin erilaiset. Matkustusalueen bakteeritilanne vaikuttaa siten sopivimman rokotteen valintaan. Rokotteita on olemassa meningokokki A ja C -tyypin bakteereita vastaan, mutta Suomessa ei ole B-ryhmän bakteereille vielä rokotesuojaa saatavilla.

Meningokokkirokote antaa 85–95 prosenttisen suojan, joka kestää 3–5 vuotta.

3. Aasiaan tarvittavat rokotteet

Aasiaan matkustettaessa tarvitaan samat rokotukset kuin Euroopassakin sekä hepatiitti A -rokote (lukuun ottamatta Japania). Lisäksi pitkillä yli kuukauden kestävillä matkoilla sekä maaseudulla ja tavallisten turistialueiden ulkopuolella matkustettaessa suositellaan lavantauti- ja meningokokkirokotuksia sekä alueesta ja vuodenajasta riippuen myös rokotusta Japanin aivotulehdusta vastaan.

Tarkista kuitenkin aina hyvissä ajoin ennen matkaa ajantasaiset, matkakohdetta koskevat rokotesuositukset.

Japanin aivotulehdus

Japanin aivotulehdus on viruksen aiheuttama, hyttysten levittämä tauti, joka oireilee lievänä kuumeena ja päänsärkynä. Tauti voi kuitenkin edetä jopa aivokalvontulehdukseen tai aivotulehdukseen.

Japanin aivotulehdusta vastaan on olemassa rokote, jota kuitenkaan ei yleensä tavallisella turistimatkalla tarvita. Rokotussuojaa kannattaa harkita, mikäli oleskelet tautiriskin aikana kuukauden tai kauemmin taudin esiintymisalueella ja vietät paljon aikaa maaseudulla tai luonnossa. Kaupunkiolosuhteissa tartuntariski on vähäinen.

4. Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan tarvittavat rokotteet

Pohjois-Amerikassa rokotussuositukset ovat samat kuin Euroopassa. Väli- ja Etelä-Amerikassa hepatiitti A -suoja on suositeltava, samoin keltakuumerokotus useissa maissa Panaman eteläpuolella. Pidempään alueella oleskeleva voi harkita myös lavantauti- ja meningokokkirokotuksia.

Muut rokotteet

Yleisimpien matkailijoiden tarvitsemien rokotteiden lisäksi on olemassa myös monia muita rokotteita, jotka koskevat yhä harvempaa osaa matkailijoista. Niiden rokotetarve perustuu tiettyihin matkakohteisiin, eikä perusmatkailijan tarvitse huolehtia erikoisista rokotteista.

IstockphotoPalmuranta
Tiheä kasvusto ja trooppinen ilmasto luovat mainiot puitteet hyttysille, jotka levittävät useita tauteja.

Kolera

Kolera on bakteerin aiheuttama yleensä lievä, itsestään rauhoittuva ripulitauti. Sitä vastaan on mahdollista ottaa suun kautta annosteltava rokote, jota suositellaan, mikäli oleskellaan riskialueella, jossa on puutteellinen vesi- ja ruokahygienia (esimerkiksi pakolaisleirillä).

Tavallinen matkailija ei tarvitse kolera-rokotetta muutoin kuin hyvin harvoissa tilanteissa, kunhan pitää huolta hygieniasta ja välttää raakaa kalaa sekä meren antimia. Jatkuvaa altistumista varten tehosterokote tarvitaan kahden vuoden välein. Koleraa esiintyy Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä Intiassa ja Indonesiassa.

Vesikauhu

Rabies eli vesikauhu on kautta maailman esiintyvä tappava aivotulehdus. Tauti on yleensä eläimillä esiintyvä viruksen aiheuttama tauti, joka voi tarttua ihmiseen syljen välityksellä, esimerkiksi puremasta.

Ennaltaehkäisevä rokotus on tarpeen taudin esiintymisalueella villieläimien parissa työskenteleville ammattiryhmille, kuten eläinlääkäreille. Pitkään kehitysyhteistyöprojekteissa työskenteleville, etenkin perheen leikki-ikäisille lapsille, on myös suositeltavaa antaa ennalta ehkäisevä rokotus.

Tavallisille matkailijoille ei rokotusta suositella, sillä tartunnan mahdollisuus on melko vähäinen.

Selvissä altistustilanteissa aloitetaan rokotukset pureman jälkeen mahdollisimman pian, jolloin tauti saadaan hoidettua.

Huomioi nämä matkaa suunnitellessasi

  • Käänny terveydenhuollon ammattilaisen puoleen heti kun matkasuunnitelma ja -varaukset on tehty. Ota matkasuunnitelma mukaan matkailulääkärille.
  • Kaikkia rokotuksia ei voida antaa kerralla, ja rokotussarjan välissä on oltava aikaa, jotta immuniteettisuoja ehtii muodostua.
  • Mitä eksoottisempi matkakohde on, sitä tarkemmin lääkäri arvioi erilaisten rokotusten ja esimerkiksi malarian estolääkkeen tarpeen. Retkeily viidakossa asettaa rokotuksille erilaiset vaatimukset kuin kaupunkiloma turistikohteessa, vaikka kohdemaa olisikin sama.
  • Ellet ole varma rokotuksesi voimassaolosta, on parempi ottaa tehosterokote kuin jättää se ottamatta. Elimistön immuniteetti kestää niin sanotun ylimääräisen tehosteen.
  • Muista, että kaikkeen verkosta löytyvään tietoon ei kannata luottaa. Tarkista aina asiantuntijan ajankohtainen mielipide rokotusten tarpeellisuudesta.

Lisätietoja

THL:n julkaisema matkailijan terveysopas

Teksti: Inka Khanji
Kuvat: Shutterstock ja Istockphoto

Yksi kommentti (1) Jätä kommentti

  1. Jätä kommentti

    Kommentoi nimimerkillä tai tai kirjaudu sisään. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.