Koe jotain uutta: esittelyssä salaperäisen Albanian maailmanperintökohteet

Albania sopii muillekin kuin seikkailijoille

Balkanilla Montenegron ja Kreikan välissä sijaitsevassa vain kolmen miljoonan asukkaan Albaniassa elettiin pitkään varsin eristäytyneessä poliittisessa kulttuurissa, ja maata ympäröi edelleen hienoinen mystisyyden viitta. Reppureissaajat ja eksotiikan etsijät ovat viimeisen vuosikymmenen aikana löytäneet tiensä yhä useammin tämän Balkanin “salaisen helmen” maisemiin. Matkustusyhteyksien ja jopa pakettimatkatarjonnan parantumisen myötä nykyisin myös yhä useampi aivan tavallinenkin lomailija valitsee kohteekseen Albanian.

Maailmanperintökohteiden keräilijälle tämä maa tarjoaa kaksi Unescon listaamaa kiinnostavaa vierailukohdetta: Butrintin arkeologisen alueen sekä Beratin ja Gjirokastran historialliset keskustat. Lisäksi luettelosta löytyy Albanian ja Makedonian välissä sijaitseva Ohridjärvi, joka virallisesti listataan Makedonian Unesco-kohteeksi, mutta jonka kauneutta voi toki ihailla Albaniankin puolelta.

Tuhannen ikkunan kaupunki Berat ja historiallinen Gjirokastra

Pienen keskialbanialaisen Beratin kaupungin lempinimi viittaa kaupungin ikiaikaiseen rakennustapaan eli jyrkälle rinteelle rakennettuihin valkeana hohtaviin taloihin, joissa kaikissa on pitkä rivi samanlaisia ikkunoita. Näissä ottomaanien historiallisissa taloissa asutaan ja eletään aivan tavallista arkea edelleen. Beratin maisemia voi ihailla myös kaupunkia suojelevan linnoituksen korkeuksista. Bysanttilaiselta linnoitukselta avautuu hieno näköala kaupunkiin sekä Osum-joelle ja läheisille vuorille. Linnoituksen yhteydessä toimii myös ikonimuseo.

Beratin tapaan myös Gjirokastran vanhakaupunki on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupunkeja yhdistää näyttävä ottomaaniarkkitehtuuri. Gjirokastra ja Berat yhdessä muodostavat yhden maailmanperintökohteen, joista Gjirokastra oli listalla ensimmäisenä vuodesta 2005 ja kolme vuotta myöhemmin Berat lisättiin sen laajennukseksi.

Beratin tapaan myös Gjirokastrassa on asuttu kautta vuosien ja asutaan edelleen. Uutta rakennetaan aina tarvittaessa, mutta se tehdään vanhaa korjaten, perinteitä kunnioittaen ja historiallinen ilme säilyttäen. Gjirokastran käyntikohteisiin kuuluu muun muassa etnografinen museo, jossa perinteiseen elämäntyyliin ja rakennustapaan voi perehtyä syvemmin.

Istockphoto

Butrintin vuosituhantiset rauniot

Muinainen Butrint sijaitsee eteläisessä Albaniassa Kreikan rajan ja Sarandan rantakaupungin tuntumassa. Butrint on yksi koko Balkanin tärkeimmistä arkeologisista kohteista ja se liitettiin Unescon maailmanperintölistalle jo vuonna 1992.

Butrintin laajat raunioalueet ovat nähneet monta historian kerrosta. Ensimmäiset asutuksen merkit ovat peräisin jo neoliittiselta kaudelta. Kaupunkimaista asutusta täällä on ollut jo 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Aluetta ovat hallinneet vuoroin kreikkalaiset ja vuoroin roomalaiset, ja välillä se on ollut myös täysin hylättynä. Merkittävimmät raunioista ovat peräisin roomalaisten ajalta.

Haastavan soisen maaston vuoksi kaikkia Butrintin raunioista ei ole voitu kaivaa vielä esiin ja tutkijoilla on paljon työtä edessään. Eniten alueesta saa irti, kun siihen tutustuu paikallisen oppaan avustuksella.

Anna Mäkelä

Ohridjärven idylliset maisemat

Ohridjärvi sijaitsee Albanian ja Makedonian rajaseudulla, vuoristoisella alueella reilun sadan kilometrin päässä pääkaupungista Tiranasta. Ohridjärvi on Balkanin syvin järvi ja koko Euroopan vanhin järvi. Sen oletetaan syntyneen jo noin viisi miljoonaa vuotta sitten. Pitkän iän johdosta Ohridjärven eliöstöstä pääosa on täysin kotoperäistä lajistoa.

Unescon listalle Ohridjärvi liitettiin jo vuonna 1979 ja se kuuluu virallisesti Makedonian listaukseen. Järven rantaviivasta noin kaksi kolmasosaa on Makedonian puolella ja yksi kolmasosa kuuluu Albanialle.

Ohdidjärven maisemiin voi tutustua vierailemalla joko Makedonian Strugan tai Ohridin kaupungeissa tai Albanian Pogradecissa. Seutu on suosittua lomailualuetta myös paikallisten keskuudessa ja kesäisin rantakaupungeissa on vilkasta.

Teksti: Riikka Krenn
Kuvat: Anna Mäkelä ja Istockphoto