Majoittuisitko täällä? Neuvostoliiton johtajien salainen lomapaikka on nykyään hotelli
Tarkkaan vartioitu loma-alue
Tarinat Neuvostoliiton, Itä-Saksan tai Pohjois-Korean valtioiden hyväosaisen eliitin elämäntavoista kiehtovat monia, ja erästä niistä voikin päästä tarkastelemaan yllättävän lähellä. Matkailijoilla on nimittäin mahdollisuus kokea, kuinka vuonna 1991 hajonneen Neuvostoliiton kerma lomaili.
Noin kymmenen kilometrin päässä suomalaisten suosimasta Pärnun kaupungista sijaitseva Villa Andropoff toimi Neuvostoliiton aikana maan korkeimman johdon ja valtiovieraiden lomanviettopaikkana, ja sen portit olivat tavalliselta kansalta täysin suljetut.
Valtavaa 11,4 hehtaarin kokoista aluetta vartioitiin vuorokauden ympäri. Aidatun alueen ulkopuolella kulkee sotilasvartion tallaama polku, joka näkyy edelleen selvästi.
Koska suurella huvila-alueella oleskeli vain Neuvostoliiton eliitti, eivät ulkopuoliset tienneet, kuka suurmies vieraili milloinkin lomanviettopaikassa. Neuvostoliittolaiset lehdet saattoivat kirjoittaa vierailuista vasta muutaman viikon kuluttua, saatuaan viimein tietää koko asiasta.
Varjeltuja vieraita elokuvateatterissa
Lomanviettopaikka oli hyvin tarkasti vartioitu, mutta kaikkein tarkimmin pidettiin silmällä alueen klubitaloa, jossa sijaitsi myös elokuvateatteri. Edes koneenkäyttäjä ei tiennyt keitä teatterissa istui, sillä hänet kuljetettiin työpisteelleen katon kautta. Myös koneenkäyttäjän näkymä saliin oli estetty.
Klubitalon merkittävyydestä kertoo myös se, että se oli koko alueen ainoa rakennus, jonka ympärille rakennettiin muuri. Yksityisyyttä vahvistettiin vielä vartiokopeilla, jotka sijaitsivat muurin sisäpuolella.
Neuvostoeliitin lomanviettopaikka avattiin vapaaseen käyttöön vuonna 1998, ja nykyisin kuka tahansa voi majoittua entisessä korkeimman johdon ja valtiovieraiden lomapaikassa. Alueella toimii nykyisin Villa Andropoff -hotellli, jonka huoneet on uusittu, mutta alueella on yhä vahvasti Neuvostoliittoa henkivä tunnelma.
Katso kuvat Neuvostoliiton kerman lomanviettopaikasta!
Teksti ja kuvat: Inka Khanji