• Matkatarjoukset:
Valikko

Jäätikkövaellus ja järvimaisemia

Kirjoitin pari päivää sitten Uudesta-Seelannista ja jatkan vielä samasta aiheesta (koska siitä nyt voisi jauhaa loputtomiin). Yksi odotetuimmista pysäkeistä eteläsaaren kierroksellani oli Franz Josef – parhaiten tunnettu valtavasta jäätiköstään ja siellä järjestettävistä jäätikkövaelluksista.

Jäätikkövaelluksia oli tarjolla kahta lajia: puolipäivä- ja kokopäiväretkiä. Minä päädyin puolipäivävaellukseen paitsi edullisemman hinnan takia mutta myös siksi, etten ole mitenkään yltiösporttinen, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Retken järjestäjältä sai kätevästi kaikki varusteet aina ulkoiluvaatteista vyölaukkuihin, ja sitten olikin aika lähteä vaeltamaan kohti horisontissa häämöttävää jäävuorta!

Reitti oli mielestäni helppokulkuinen ja sopi sellaisellekin, joka ei ole jääkenkää kuunaan nähnytkään (kuten minä itse). Silti omassa ryhmässänikin oli pari panikoijaa, jotka eivät olisi millään uskaltaneet laskeutua jäisiä rinteitä alas, ja joilla kuntokin meinasi loppua kesken. Köydestä saikin välillä pitää lujasti kiinni pysyäkseen pystyssä! Kieltämättä takaisin hostellille saavuttaessa oli aika väsynyt olo – jääkengillä tassutteleminen oli sittenkin yllättävän raskasta.

Franz Josef on pikkuruinen kylä, josta ei jäätikkövaellusten lisäksi löydy paljoakaan aktiviteetteja. Mutta joskus sellaiset paikat ovatkin parhaita. Siellä sai hyvällä omallatunnolla nököttää sängyssä kirjan ja torkkupeiton kanssa ja hiippailla illan tullen ostamaan taas yksi fish and chips -annos. Määränpäättömät kävelyretketkin ovat mukavaa ajankulua kun maisemat ovat näin idylliset.

Toinen mieleenpainuva kohde eteläsaarella oli luonnonkaunis Lake Wanaka. Bussin lähestyessä Wanakaa väsyneiden matkalaisten nenät painuivat kyllä ikkunoihin kun maisemat muuttuivat äärettömän kauniiksi.

Upean sijainnin lisäksi parasta Lake Wanakalla oli persoonallinen elokuvateatteri Cinema Paradiso. Päädyimme Paradisoon katsomaan mainion viinileffan Bottle Shock, jonka yhteydessä oli järjestetty myös viinimaistelu. Paradisossa elokuvia ei katsota perinteisiltä penkkiriveiltä, vaan leffailtaa voi rojahtaa viettämään sohville, upottaviin nojatuoleihin tai vaikkapa vanhan auton sisään. Tunnelma on siis vähän niin kuin omassa olohuoneessa (miinus se auto)! Paradisossa vietetään myös teatterimaiseen tyyliin väliaikaa, ja koska paikka on elokuvateatterin lisäksi myös baari ja ravintola, voi ennen leffan alkua tilata ruoat valmiiksi väliajalle. Itsekään en voinut vastustaa paikan murkinoita, ja kun astuin ulos salista oli annos jo pöydässä odottamassa nimilapun kera. Todella hauska kokemus! Ja hassua miten tuollainen pieni juttu kuin väliaika voi tehdä elokuvakokemuksesta jotenkin juhlallisemman.

Lake Wanakalla kannattaa myös ehdottomasti kiivetä Mount Iron -vuoren huipulle. Loiva ylämäki käy reippaasta kävelylenkistä ja ylös noustessa voi samalla ihailla miten maisemat muuttuvat koko ajan hienommiksi. Huipulla näkymät palkitsevat kiipeilijän – varsinkin jos sää on yhtä oivallinen kuin mitä omalla kohdallani sattui olemaan!

Voi Uusi-Seelanti, miksi oletkin niin mahdottoman kaukana!

Uusi-Seelanti-muistoja

Christchurchin viikontakaisen maanjäristyksen jälkeen olen miettinyt paljon Uutta-Seelantia. Uutisissa kuolonuhreja epäillään olevan yli 200, ja lukemani mukaan jopa kolmannes kaupungin keskustasta joudutaan purkamaan. Karuilta nämä tuhon jäljet näyttävätkin. Tapahtuuko nykyisin koko ajan enemmän luonnonkatastrofeja vai tuntuuko se vaan siltä?

Jäin selailemaan omia Uuden-Seelannin kuviani ja yritin löytää jotain Christchurchista – niitä otoksia ei kuitenkaan koneelta löytynyt. Kävin Uudessa-Seelannissa kahteen otteeseen ollessani Australiassa töissä kaksi vuotta sitten. Jälkimmäisen reissun tein eteläsaarelle, jossa myös Christchurch sijaitsee, ja se toimikin tukikohtana johon ensin lensin ja josta aloitin kolmen viikon saarikierroksen.

Christchurchista parhaiten minulle jäi mieleen oivallinen hostelli, jossa yövyin, sekä katedraali, joka nyt näyttää kärsineen rajuja vaurioita. Dorset House Backpackers oli mainio budjettimatkailijan majapaikka noin vartin kävelymatkan päässä Christchurchin keskustasta. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota upeaan vanhaan rakennukseen ja siihen, ettei paikka vaikuttanut laitosmaiselta bilehostellilta (muutamat karut kokemukset Australiassa opettivat minut aika tarkkaavaiseksi majoitusta valitessa). Dorset House näyttää olevan tällä hetkellä suljettuna maanjäristyksen takia, mutta toivottavasti se saadaan pian avattua!

Ei Christchurchin katedraali, mutta toinen komea katedraali Dunedinin kaupungissa: The First Church of Otago

Muita asioita, joita muistan Christchurchista: Dunedinin ohella se oli englantilaismaisin kaikista Uuden-Seelannin kaupungeista, ja kaupunkia halkoi Avon-joki. Christchurchissa oli monta kivaa divaria matkalukemista silmällä pitäen, ja kaupungin ansioksi voi laskea senkin, että kylminä ja harmaina päivinä opin viimein arvostamaan hyvin tehtyä fish and chips -ateriaa!

Paras tapa kiertää maata (vai pitäisikö sanoa saarta) on tietysti auto, mutta koska olin yksin reissussa valitsin kuitenkin bussipassin. Reppureissaajille on tarjolla kaikenlaisia bussireissuja, joista itselleni parhaalta vaihtoehdolta tuntui Magic Bus. Ostin Southern Discovery -passin, jolla pääsi jo aika hyvin näkemään eteläsaaren parhaat paikat. Magic Bus toimii hop on, hop off -periaatteella, joten saarta voi kiertää omaan tahtiin. Se ei ole mikään opastettu ryhmämatka, mutta kivana ekstrana bussi pysähtyy mielenkiintoisilla paikoilla myös kohteiden välimaastossa – siitä ehdottomat plussat, yleensä kun tällaiset välinähtävyydet jäävät ilman omaa autoa näkemättä.

Reissun ensimmäinen pysäkki oli Kaikoura, joka on parhaiten tunnettu whale watching -ekskursioista. Itse jätin tämän aika kalliin aktiviteetin väliin ja tyydyin tekemään pitkän kävelylenkin parin bussissa tapaamani tytön kanssa. Kävelimme pikkukaupungin toiselle laidalle ihailemaan hylkeitä ja päädyimme myös seuraamaan lampaankerintää.

Uudesta-Seelannista tuli välittömästi yksi lempimaistani – oikeastaan olin jo ihastunut maahan aiemmalla pohjoissaaren reissulla ja odottanut siitä lähtien mahdollisuutta palata. Olin matkassa toukokuussa ja aika kylmähän silloin oli. Parhaiten sen huomasi hostelleissa, joiden lämmityksessä oli toisinaan toivomisen varaa. Toisaalta useimmat päivät olivat aurinkoisia, ja ihan hyvin pärjäsin talvitakin sijaan penninvenyttäjän vaihtoehdolla – kevättakin alle kasatuilla huppareilla.

Uuden-Seelannin mielettömät luonnonmaisemat, ystävälliset ihmiset ja suht edullinen hintataso tekevät siitä paikan, joka on ehdottomasti nähtävä ainakin kerran, mutta mieluummin useasti!

Budjettimatkaajille tiedoksi, että Uuden-Seelannin hostellit ovat erittäin hyvätasoisia ja siistejä, ja tuolle kolmen viikon reissulle mahtuikin monta ihan mieletöntä hostellia. Monet valitsemani hostellit sijaitsivat vanhoissa rakennuksissa ja niistä löytyi usein kissakin – mikäs sen kodikkaampaa! Ja mikä tärkeintä, hostelleissa tuntui olevan tosi fiksua porukkaa, joten ehkä monet Uuden-Seelannin kohteet ovat nuorimmille bilehirmuille liian rauhallisia paikkoja.

Välillä tien päällä näytti tältä…

Toivottavasti Christchurchissakin päästään taas pian uuteen alkuun. Uutisten mukaan alueelle on odotettavissa vielä myrskykin kaiken huipuksi – ei voi muuta kuin toivoa hurjasti voimia kaikille kaupungin asukkaille sekä läheisensä tai kotinsa menettäneille.