Suomalaisnaisen vaellus Euroopan korkeimmalle huipulle: hyytävä majoitus homeisessa kontissa – ei sovi kaikille

Kuka olet ja miksi matkustat?

Olen Merja Kukkonen Merjan matkassa -blogin takaa. Olen matkailijana melko monipuolinen: pidän sekä kaupunki- että aurinkolomista, mutta eniten sydämeni sykkii vaellusmatkoille. Useimmiten taitan matkani lentäen.

Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Erikoisin yöpymispaikka on tainnut olla Venäjällä, Elbrusin perusleirissä 3 800 metrin korkeudessa, missä yövyin kontissa. Meitä yöpyi samassa paikassa kahdeksan henkilöä, ja nukuimme kerrossängyissä.

Kontti oli erikoinen yöpymiskohde: sen katossa olevia vaaleita läikkiä ei tehnyt mieli tutkia kovinkaan tarkasti, ja sähköä tuli generaattorista illalla parin tunnin ajan.

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Erikoisin junamatka oli yöjuna Intian Delhistä Ranthamboren kansallispuiston alueelle. Nukuimme kolmessa kerroksessa eikä kenelläkään ollut verhoa tai muutakaan näkösuojaa käytävälle.

Juna saapui suunnitellusti aikaisin aamulla oikealle asemalle, mutta junan ovet eivät kuitenkaan auenneet, ja suuri osa matkaporukastamme jäi loukkuun. Seuraava pysäkki oli tunnin päässä ja siellä vaihdoimme toiseen junaan, jolla palasimme takaisin. Tämä junamatka jäi muutenkin mieleeni, sillä paluumatkalla turbaanipäinen vanha intialaisherra lepuutti päätään olkapäätäni vasten.

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

Hurjimmat matkakokemukset liittyvät Euroopan korkeimman huipun, Venäjän Elbrusin 5 642 metrin valloittamiseen. Yö oli kylmä ja sen aikana satoi runsaasti lisää lunta entisen 70 sentin lumikerroksen päälle. Kahlasimme vaellusporukalla lumessa, ja matka perusleiristä huipulle sekä takaisin kesti hurjat 17 tuntia.

Merjan matkassa

Mikä on erikoisin turistihuijaus, johon olet törmännyt matkoillasi?

Olin lomailemassa suositulla Rodoksen saarella mieheni kanssa noin 20 vuotta sitten, ja teimme monen muun tavoin päiväretken naapurisaarelle Kosille. Pohdimme ruokapaikan valintaa, kun samalla hetkellä meille tultiin esittelemään hyvää ravintolaa, jossa olisi tarjolla joko liha- tai kala-ateria.

Ruokalistoja ei ollut, tarjolla vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Valitsimme molemmat liha-aterian, joka osoittautuikin herkulliseksi chateaubriandiksi lisukkeineen. Kun ruokailun loputtua saimme laskun, pihvin hinta oli huikean kallis paikalliseen hintatasoon verrattuna. Yllätys oli melkoinen, sillä Suomessa olisi saman annoksen saanut samalla hinnalla.

Saimme “kaupan päälle” vielä jälkiruoat ja maksoimme kiltisti, koska ajattelimme että vika oli oma: emmehän selvittäneet hintaa etukäteen. Naapuripöydässä ei laskua sen sijaan suostuttu mukisematta maksamaan, vaan paikalle kutsuttiin paikan omistaja selvittämään asiaa. En tiedä miten juttu päättyi, koska luikimme tiehemme jälkiruokien jälkeen.

Mikä on ollut pahin pakkausmokasi?

Olin lähdössä Peruun kahden viikon matkalle, joka huipentui Inkapolku-vaellukseen. Koska pakkaaminen ei kuulu lempipuuhiini, aloitin tavaroiden kokoamisen jo hyvissä ajoin ennen matkaa katsomalla lääkkeet valmiiksi ja pakkasin ne omaan pussukkaan.

Kun pääsimme perille Limaan, aloin etsiä lääkepussukkaa vain todetakseni ettei se ollutkaan mukana. Olin laittanut sen fiksusti kotona kaapin päälle odottamaan muiden tavaroiden pakkaamista – ja tietenkin unohtanut laittaa sen laukkuun. Onneksi ystävälläni oli särky- ja vatsalääkettä mukana, mutta unohdus harmitti toden teolla. Tästä oppineena laitan nykyään kaikki tavarat suoraan matkalaukkuun, enkä laita niitä valmiiksi pakattuina sivuun minnekään muualle.

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Merja Kukkosen kotialbumi