Kohteet Kroatia

Ajatuksia Dubrovnikista

lauantai, syyskuu 21, 2019

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että Dubrovnik ja Kroatia eivät ole mun juttu. Mies toivoi jonkun uuden maan ja mielellään jostain vanhan Jugoslavian maasta, joten hyvänä ja kuuliaisena vaimona (joku nauraa tähän katketakseen) suostuin, sillä hänen synttärilahja Pristinaan oli mennyt mönkään pikku Lukan ilmaannuttua (tosin hyvin suunnitellusti) minun mahaani.

Dubrovnikista olin kuullut sen olevan täynnä turisteja ja Game of Thrones faneja pyhiinvaellusmatkalla. Paikka oli kuulemma myös törkysen kallis ja ruoka huonoa. Kuvailut eivät oikein viehättäneet ja GoTista tiesin vaan sen, että siinä on paljon alastomia ihmisiä, katsomatta yhtään jaksoa. Dubrovnikissa sattui tosin olemaan yksi hotellien bucket listallani oleva hotelli, Dubrovnik Palace, joten saisin nyt ainakin sen ruksittua pois, samoin kuin Unescon maailmanperintölistalla olevan vanhan kaupungin.

OLIKO SE NIIN PAHA JA MITÄ ME TEHTIIN SIELLÄ?

Minulla kesti rehellisesti sanottuna 15 minuuttia ja olin jo ihastunut Kroatiaan. Sen 15 minuuttia olin kerennyt istua Croatian Transfersilta tilaamassani Mesen Vito autossa, jota ajoi ihanan puhelias Ivan ja ilmastointi toimi hyvin meidän ahmiessa upeita maisemia. Ei näköjään kannata tuomita muiden kertoman perusteella. Tosin sehän minun pitäisi jo tietää, sillä yleensä rakastun muiden inhoamiin turistipaikkoihin kuten Bangkokiin, Palmaan, Dubaihin ja Rodokseen..

Kyseessä oli meidän 10v häämatkareissu ilman lapsia, jonka ajankohta myöhäistyi puolella vuodella. Emme halunneet tunkea aikatauluja täyteen ohjelmaa, sillä tarkoitus oli myös nauttia altaalla MaiTait jos toisetkin ja fiilistellä hotellia (ja tietty toisiamme). Yksi must-do oli kuitenkin tehtävä, vanhan kaupungin muurien kävely. Hyppäsimme ensimmäisenä aamuna hotellin edestä bussiin numero 4 noin yhdeksän maissa ja hurautimme vanhan kaupungin edustalle. Bussi saapui näppärästi Pile portin edustalle, kävelimme sisään ja ostimme törkyhintaiset muurinkierros liput (200 kunaa eli n. 29€).

Jo aamusta populaa riitti jonoiksi saakka muurin ensimmäisillä metreillä, mutta jos maltoit kävellä hieman pidemmälle, pääsit joskus ottamaan kuvan ilman edessä pälyilevää ihmismassaa. Monet jumittavat heti alkumetreille, mutta parhaat kuvat tulevat vasta loppuvaiheilta. Olin kuullut kauhutarnoita muurikävelyn varrella olevien kahviloiden hinnoista ja siinä vaiheessa pieni sniiduilija nosti päätään ja jätettiin kahvilat väliin. Muurikävelyä en suosittele huonokuntoisille tai vanhuksille. Jo puolessa välissä aika moni puuskutti siihe malliin, etten yhtään ihmetellyt miksi Punaisen Ristin työntekijöitä oli ripoteltu matkalle. Normikuntoiselle reitti tarjoaa hienot näkymät Dubrovnikin vanhan kaupungin kattojen ylle, merelle ja mukiinmenevän aamutreenin, ainakin elokuun helteessä. Hieno nähtävyys, mutta tuo hinta on kyllä aika suolanen. Valitusta naiselta, joka silmää räpäyttämättä maksaa yli 300€ per yö hotellista, kun se nyt sattui olemaan omalla listalla.

Parin kilometrin muurikierroksen jälkeen jäimme vielä kuljailemaan vanhaan kaupunkiin. Jostain syystä tuo vanha kaupunki ei oikein avautunut itselleni, vaikka se piti sisällään kauniita rakennuksia ja viehättäviä kujia. Suurin syy oli varmaan ne valtavat turistimassat. Aamuisen kierroksen jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen, että Dubrovnik Palace hotellimme sijaitsi hiljaisessa niemenkärjessä Lapadissa.

Toiseksi päiväksi oltiin suunniteltu Dubrovnik Cable Caria, Srđlle menevää goldolia. Vaihdettiin kuitenkin lennosta gondoli 45 minuutin veneretkeen, joka napattiin vanhan kaupungin satamasta. Ostettiin 10€lla per henkilö panorama glass boat ajelu ja kuinkas sattuikaan, veneeseen, johon mahtuisi 12 matkustajaa, ei ilmaantunut ketään muuta. Saatiin siis privaattiajelu veneellä 20€lla, Dubrovnikissa, keskellä korkea sesonkia. Mikä mäihä. Veneen kipparina oli vuosikymmenet risteilyaluksilla seilannut Tugo, joka oli käynyt myös Suomessakin (Haminassa ja Porvoossa). Tugo näytti meille villan, jossa Cristiano Ronaldo oli juuri asustanut 7000€ päivähintaan, seilattiin Lokrumin edustalla, käytiin se iänikuinen keskustelu Dubrovnikin turistimassoista sekä keskusteltiin hänen tyttärestään ja matkoistaan maailmalla. 45 minuuttia veneellä oli ihanan rentouttavaa ja keskustelut kipparin kanssa reissun suola. Kuulemma kuskasi mielummin kahta, mukavaa suomalaista kuin kahtatoista italialaista.

Veneen ankkuroiduttua takaisin vanhan kaupungin kupeeseen, lähdimme etsimään päivän toista kohdetta, War Photo Limited näyttelyä. Näyttelyyn törmää vähän kuin vahingossa, kun oikaisee vanhan kaupungin Stradun pääkadulta Antuninska kujalle. 50 kunan hintaan pääsee aikuinen syventymään kuviin Vietnamin sodasta sekä meidän aikana käytyyn Jugoslavian sotaan. Sen verran kovalla kädellä iskivät kuvat, etteivät kummankaan silmäkulmat pysyneet kuivina. Itse jouduin pitämään kuivattelutaon ja jatkamaan vasta rauhoituttuani. Näyttelyssä ei ollut meidän lisäksi liian montaa muuta ihmistä vaan kuviin kerkesi syventyä rauhassa. Poissa oli melu ja massat. 

Asuimme itse Lapadissa, omassa rauhassa niemenkärjessä, mutta iltoina kävelimme Lapadin rantaan ja kävelykadulle illallistamaan. Lapadin kävelykatua reunustaa useat ravintolat ja muutama leikkipaikka lapsille. Siellä ei kuitenkaan ole hirveästi aktiviteetteja rannalla loikoilun lisäksi, eikä siitä ole hirveästi kirjoitettavaa. Ihan kiva, pieni paikka kuitenkin ja palveli hyvin meidän tarkoitusta.

MIKÄ OLI PARASTA JA MIKÄ IHMETYTTI?

Parhaat kokemukset olivat ehdottomasti War Photo näyttely ja lyhyt veneretki. Hehkutuksen arvoinen on myös meidän hotelli Dubrovnik Palace, josta tulossa oma arvio piakkoin. Suomalainen osaa arvostaa maata, jossa hanavesi on juomakelpoista eikä vesipulloja joudu rahtaamaan selkä vääränä. Ja maisemat, oh boy, niitä maisemia olisi voinut katsoa tuntikausia. Niitä me kyllä katseltiinkin, varsinkin ihanaa merimaisemaa ja huikeita auringonlaskuja omalta parvekkeelta.

Se mikä ihmetytti ja himppasen ärsyttikin oli meidän perusturrejen paljous. Lapad oli sopivan rauhallinen, mutta vanha kaupunki ja sen lähialueet olivat tupaten täynnä turisteja, ihan raivostuttavuuden saakka. Varsinkin risteilyalusryhmät tukkivat monia nähtävyyksiä, kun kerralla tuli iso yleisöryntäys. En yhtään ihmettele paikallisten pinnan palamista, vaikka turistit heille roposia tuovatkin. Toinen ihmetyksen aihe oli shoppailu tai toisin sanoen sen puuttuminen. Vanhassa kaupungissa oli muutama vaateliike ja useampia turistikojuja, jotka myivät Game of Thrones krääsää ja Kroatian futissankareiden maajoukkuepaitoja. Lapadista löysimme yhden vaateputiikin, supermarketin ja muutaman rantarompetta myyvän liikkeen. Olin jotenkin olettanut, että kallis, varakkaampaakin sakkia vetävä Dubrovnik olisi tarjonnut edes hyvää perusshoppailua, mutta ei. Ruoka oli myös suuri pettymys. Persoonatonta ja mautonta. 

Aika moni ennakkokäsitys piti paikkaansa, mutta ne eivät onnistuneet pilaamaan omaa fiilistä Dubrovnikista. Dubrovnik on vallan hyvä kaupunkikohdevaihtoehto pidennetylle viikonlopulle, varsinkin matkailijalle, jota isommat kaupungit ahdistavat. Se sopii myös hyväksi yhdistelmäksi rantaa ja kaupunkia. Itse en välttämättä jaksaisi olla siellä viikkokausia, mutta meille 3 yön reissu oli juuri sopiva. Ja Kroatiaan on palattava, vaikka olin jo dissannut koko paikan omassa mielessäni. Never say never.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya lauantai, syyskuu 21, 2019 at 20:35

    Onhan nuo maisemat sen verran upeat ja Dubrovnik sellainen klassikko, että eiköhän ne muutamat muutkin turret menis siinä sivussa ja parinpäivää saattaisin kestää sitä persoonatonta ja nautinta ruokaakin, mutta en pystyisi varmaan olla sitä myöskään mainitsematta 😉😉

    • Reply destinationloma lauantai, syyskuu 21, 2019 at 21:38

      Näinpä juuri! 😄 Harmi, että ruoka on yleensä aika isossa osassa reissunautinnoissa. Jos ruoka olisi ollut bueno, viihtyisin ainakin sen viikon.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.