Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Venäjä

Hidasta viestintää

Meitä suomalaisia on usein moitittu hitaiksi sähköposteihin vastaajiksi, mutta vienankarjalaiset panevat paremmaksi. Onneton menin heinäkuisella reissullani Vienan Vuokkiniemellä lupaamaan eräälle yli 80-vuotiaalle naiselle ottaa selvää onko hänen sukulaistensa täällä Sammatissa oleva hauta kunnossa. Naisella ei ollut sähköpostia, jonka vuoksi sovimme, että paikallisen matkatoimiston johtaja välittää viestini hänelle, tuttuja kun olivat.  Homma nyökyteltiin valmiiksi ja käyntikortit vaihdetiin.

Haudan kohtalo selvisi helposti. Viestiä seurakuntaan, josta tuli hetimmiten vastaus: kunnossa on.  Tyytyväisenä laittelin viestiä Vienaan. Jotenkin odotin matkatoimiston johtajan vahvistavan saaneensa viestin, ehkä kiittävänkin vanhan rouvan puolesta. Ei mitään vähään aikaan, ei pitkään aikaan, ei tähän mennessä. Totta puhuen olin jo asian unohtanut, mutta nyt kun kirjoitan juttua Via Kalevalasta, kolme vastausta odottavaa viestiä pullahti vastaan. Olisihan se kiva tietää, saiko rouva tiedon. Se kun tuntui olevan hänelle niin tärkeä asia.

Ehdin jo epäillä, että matkatoimiston johtaja on suuttunut minulle, kun kritisoin niin usein turvajärjestelyjä. Mutta ei kaiketi niin ole, ainakin sen mukaan mitä muut toimijat viestittävät, kun yritän saada tuplatsekattua juttuuni tulevia yksityiskohtia. Viesteihin ei reagoida, kun soittaa perään, aina on vuodenvaihe, naistenpäivä tai muu touhu, joka viivyttää tiedon saantia.

Joitakin vuosia tehdessäni Petroskoita käsittelevää matkajuttua Aamulehteen opin, että pitää olla kontakti. Tuskailin tsekkausten kanssa täällä Suomessa ja paikalla sattui olemaan muutama Suomessa asuva venäläinen. Keskustelu kulki jotakuinkin näin:

”Kävelit siis sisään ja kyselit”, ihmetteli Veruska.

”Niiiin, turisti-infoon Petroskoissa”, ihmettelin puolestani kysymystä.

”Ja nyt ajattelet, että he vastaisivat.”

”Niiiin…sain heiltä yhteystiedotkin.”

”Oliko sinulla jokin paikallinen mukana infossa?”

”Turisti-infossa?”

”Viimeistään siinä vaiheessa kun laitoit sähköpostilla lisäkysymyksesi, olisi pitänyt aloittaa viittaamalla johonkin paikalliseen henkilöön”.

Kontaktien hierarkia Veruskan mukaan: tuttu, sukulainen, perheenjäsen.

En muista miten sain asiani eteenpäin, mutta juttu tuli hikoiltua.   Aamulehti 11.10.2010: Petroskoi/Ei sittenkään mikään Siperia löytyy tästä linkistä Aamulehti_petroskoi

 

Työn raskaan raatajat

Olisipa Vienan reissulla ollut tämä sanakirja käytössä. Veikeää tuo karjalan kieli. Se on kuulemma oikein oma kielensä, ei pelkästään murre.

Vienan Karjalassa vierähti viikko ennenkuin tajusin, että ruataminen (kirjoitusasu vaihtelee mutta kuulostaa lausuttuna raatamiselta) tarkoittaa mitä tahansa työntekoa – ei siis raatamista eli työntekoa niska limassa kuten minä sen ymmärsin.

Uhtualla tapaamaltani matkailuyrittäjältä kysäisin mihin aikaan hänen työpäivänsä alkaa. Aloitamme rauatamisen aamukahdeksalta ja lopetamme ilta- oliko neljältä vai viideltä, en muista, mutta vaikutuksen se teki. Ajatella, että jaksavat.

Näin espoolaisen matkailuyrittäjän näkökulmasta raataminen kuulosti oikealta ilmaisulta, kun   jyskyttelimme kuoppaisilla teillä toimii-ei-toimi-toimii -viestintävälineillä varustettuna. Itse sain koko reissun aikana ponnisteltua vain muutaman postauksen. Energia loppui sekä bloggarilta että paikallisista laitteista, milloin toimi netti milloin sähkönjakelu, kumpikin vain harvoin yhtä aikaa.

Ehkei – ja toivottavasti – heillä ei ole aina samanlaista. Tiet tuskin muuttavat muotoaan kovin nopeasti mutta ehkä sähkönjakeluun vaikutti elokuun ukkoset.

Päätösjuhla Lönnrotin männyn juurella

Uhtualla, Kalevalassa porukka otettiin vastaan juhlallisin menoin. Kunniakirjat jaettiin, puheita pidettiin ja runoja lausuttiin puolin ja toisin.

Jaksan muiden mukana ihmetellä niitä neljää, jotka aloittivat 4.6. Sammatista ja parin kuukauden päästä päättivät kävelynsä Kalevalassa, Vienan Karjalaan. Lähes tuhat kilometriä ja lukemattomia öitä matkailuvaunussa ja muissa vaihtelevanlaatuissa majoituksissa.

Itse liityin porukkaan rajalta ja siinäkin oli kokemusta kerrakseen.

_MG_8787 Vienan Karjala, Uhtua

FB_IMG_1470578284222 Vienan Karjala, Uhtua

Onnenkalu vai turvavyöt?

Kotimatkaa varten teimme talismanit – onnen esineet. Kalevalatalolla ohjaajana toimi Ira. ”Hevonen miehelle matkaan mukaan”

Obereg on taikakalu. Sen tarkoituksena on suojella matkan vaaroilta. No joo, mieluummin ottaisin toimivat turvavyöt autossa.

 20160807_121834 Vienan Karjala, Uhtua

20160807_125510 Vienan Karjala, Uhtua

 

Kalevalaa Kalevalassa

Kulttuuriohjelmaa riitti  koko lauantaille. Kolmen tunnin opastetun kyläkierroksen aikana kävelimme Uhtuan tai Kalevalan – kummaksi sitä nyt pitäisi kutsua – päästä päähän.

Näkymiä raitilta.

_MG_8752 Vienan Karjala, Uhtua _MG_8733 Vienan Karjala, Uhtua _MG_8725 Vienan Karjala, Uhtua

_MG_8701 Vienan Karjala, Uhtua

Kalevalan runoja näkyy Kalevalan raiteilla siellä täällä. Kalevala on tärkeä kalevalaisille.

20160806_130203

Koirien Kalevala löytyy myös vienankarjalaksi museosta.

Haikola

Iltapäivällä ajoimme Haikolaan Mihaelin ja Olgan luokse. Kirjailija Ortjo Stepanov oli Mihaelin isä ja Mihael on perustanut hänelle museon.

Haikolan kylässä asuttiin ympärivuotisesti ennen kuin perspektiivittömien kylien tyhjennysohjelma alkoi.Kirjailijaisä kuitenkin sinnikkääsi jatkoi kylän säilyttämistä.

Sain kaksi tiiliskiven kokoista kirjaa, jotka kertovat alueen historiasta. Mihael arveli, että niistä voisi olla minulle hyötyä omien juurieni ymmärtämisessä.

20160806_170731 Vienan Karjala, Uhtua

Mihail esittelee museon kokoelmia.

Haikolassa Mihaelin luona työskenteli neljä petroskoilaista vapaaehtoista yliopisto-opiskelijaa luetteloimassa museon esineitä. Luettelot tarvitaan museon virallistamista varten. Talon Mihael sai kirjattua omistukseensa Neuvostoliiton hajottua, mutta museo jäi,  ja on yhä ei-kenenkään-omistamalla maalla.

20160806_173656

Uhtua 6.8.2015

Loppu häämöttää Vuonninen – Kalevala noin 20 km

Nyt alkaa olla jo menemisen meininki. Kaksi hyvää kävelypäivää peräkkäin. Ikävä kyllä olemme jo loppusuoralla. Vuonnisista jatkoimme matkaa bussilla Kis-Kis -kukkuloille, josta matkaa Uhtuna majapaikkaan oli parisenkymmentä kilometriä. Sieltä oli useimmille sopiva kävelymatka. Autokyytiä tarjottiin kolmen kilometrin välein.

Kis-Kis -kukkulat

Jatkosodan taistelutanner. Muistomerkit ovat matkailukohde nykyään.

20160805_094707 Vienan Karjala, Vuonninen

Sodissa 1939-45 kaatuneiden muistolle.

20160805_094930 Vienan Karjala, Vuonninen

Mahtuiko tuosta raosta todella joku maanalaiseen bunkkeriin?

20160805_095737 Vienan Karjala, Vuonninen

Neuvostoarmeijan muistomerkiki

Jälkiä hiekassa

20160805_114936 Vienan Karjala, Vuonninen

Roman arveli – näytti vakavalta kertoessaan – että nämä olisivat pikkukarhun jäljet. Nalle näytti hypänneen ojan yli metsään. Huh, hän sanoi, emon on täytynyt olla lähistöllä.

 

20160805_120137 Vienan Karjala, Vuonninen

Nämä Roman tunnisti ihmisen jäljiksi. Ei kyllä tiennyt, että Antti tässä oli astellut. Jos tuon nallejutun olisin tiennyt, en olisi jäänyt muista jälkeen kuvailemaan. No tulipa ikuistettua Via Kalevalan ”isän” jalanjäljet, ennenkuin saavuimme asvaltoidulle osuudelle ennen Kalevalaa (Uhtuaa).

 

20160805_135753 Vienan Karjala, Vuonninen

Siitä se alkaa, Antin urakan loppu, ja Uhtuan asvalttitie.

 

5.8.2016 perjantai Vuonninen – Uhtua

Venehjärveltä Vuonniseen – noin 20 km

Aamu valkeni liian kuumana, liian ukkosta enteilevänä tai monenlaisena liikana, minä kullekin osallistujalle. Kävelyn määrästä tuli taasen kovaäänistä keskustelua. Teimme jonkinlaisen kompromissin. Koska piti palata takaisin päätielle, ja vaikka tieosuus oli Vienan reissun kauneimmasta päästä, emme kuitenkaan halunneet kävellä samaa tietä, jota olimme jo pari päivää sitten tulleet. Ajoimme siis autolla Ponkalahdelle. Osa jatkoi kävellen Vuonnisiin, osa matkusti autossa. Tämä tietenkin aiheutti automatkaajille odotusta ja kävelijöille kiirettä. Yhteiselle lounaalle piti ehtiä.

Avauskuvassa autoilija pysähtyy kuvaamaan Via Kalevala -kävelijöitä.

_MG_8627 Vienan Karjala, Vuonninen

Lounas odotti meitä keskellä peltoa. Ja mikä olikaan kunniapaikalla? Samovaari.

_MG_8628 Vienan Karjala, Vuonninen

 

 

_MG_8630 Vienan Karjala, Vuonninen

Vaassilan kiveä katsomaan mentiin soutuveneellä.

_MG_8631 Vienan Karjala, Vuonninen

_MG_8632 Vienan Karjala, Vuonninen

Kunkahan mones tsasouna tämä on? Vuonninen Chapel

Matka jatkuu kahdestaan kävellen majapaikkaan

Jos oli vaikea löytää lounaspaikkaan keskelle peltoa, niin kyllä oli yömajaammekin.

Päivällä etsimme ja etsimme. Muuta osoitetta meillä ei ollut, kuin ”sijaitsee tsasounan vieressä” ja että, ”menette pellon läpi ja laitaa ja mitä liekään ja sitten näkyy tsasouna”. Viisi ryhmästämme lähti autolla, kolme jäi kävelemään. Kukaan meistä kolmesta kävelijästä ei tiennyt minkä näköistä paikkaa haemme: ravintolaa, mökkiä vai mitä. Kävimme vieraissa pihoissa, kyselimme. Eihän se tsasouna tielle näkynyt. Onneksi yksi meistä osasi venäjää.

20160804_182635 Vienan Karjala, Vuonninen

Turistirekvisiittaa vai?

Lounaan jälkeen lähdimme kämppikseni kanssa kävelemään kohti Vuonnisen mökkiä. Muut halusivat kyydin.

Taas kerran, mikä ohjeistus! ”Parin kilometrin päässä on punainen portti”. No joo, parin kilometrin päässä oli punainen puomi, mutta ei pitänytkään mennä siitä vaan jatkaa….Oppaalta menee suomen kielen sanat näköjään sekaisin.

Kulkijoita ei ollut, ei edes kovin montaa autoa. Yksi maasturi, täynnä miehiä ajoi vastaan mutta kysymykseni kilpistyi kämppksen ihmettelyyn ”mitä me kysytään”. Totta, eihän meillä ollut mitään muuta tietoa kuin että mökkiä etsimme. Reitinhän piti olla niin selvä.

Hetki ennen luovuttamista ilmestyi Antti näköpiiriin. Hän oli havainnut saman kuin me. Ei sitä mökkiä saamillamme ohjeilla olisi löytänyt.

 

_MG_8633 Vienan Karjala, Vuonninen

Punaista porttia etsimässä.

Vuonniseen päästessä taas oli vastassa huono ranta, savinen ja matala. Majoitimme mökissä, yläkerrassa punkka punkan vieressä. Yksi valitsi saunan.

Punkkani oli ikkunan vieressä ja sain nostettua varpaani viileään. Se helpotti jomotusta.

_MG_8641 Vienan Karjala, Vuonninen

Illan hämärtyessä odottaa palkinto.

 

Kalmistoja ja shamaanikierroksia – Venehjärvi

Lepopäivän ratoksi käymme kalmistossa ja shamaanikierroksella. Huomenna jatkamme matkaa, mutta tämä päivä kuluu Santerin tarinoiden parissa.

Santeri saa historian eläväksi kuvaamalla tapahtumia Lesosen suvun ja Venehjärven kylän tapahtumien kautta. Hän kertoo, että Lesosia menehtyi satakunta Neuvostoarmeijan ja Suomen armeijan palveluksessa.

Sodan jälkeen muutaman kymmenen venehjärveläisen joukko palasi kotikonnuilleen. Kylää alettiin elvyttää, mutta 1960-luvulla kylä joutui ”perspektiivittömien kylien” listalle ja sitä myötä väki kaikkosi.

Neuvostoliiton hajottua Santeri palasi kotitilalleen viljelemään maata. Agendalle kuului myös kansallispuiston perustaminen. Taisi tuo Santeri olla aikamoinen tulisielu taistellessaan eri instanssien kanssa kansallispuistoa perustaessaan.

Nykyään Santeri toimii kansallispuiston oppaana ja pyörittää pienimuotoista matkailuyritystä vaimonsa Niinan kanssa.

_MG_8622 Vienan Karjala, Vuonninen

Niina Lesosen ruoka maistuu ja tuoksuu.

Sudet, karhut ja muut villieläimet vilahtelevat jutuissa. Ne eivät häntä tunnu pelottavan vaikka lähes pihapiirissä hiiviskelevät. Perheen Ukko-koirakin lähti muutamia vuosia sitten naarassuden matkaan ja eli muutamia päiviä susilauman jäsenenä.

Kalman kansa

Kalmistossa, pihapiiristä erottuvalla järveä myötäilevällä hiekkaharjulla asustaa kalman kansa. Kalmistoa lähestytään kalmalaisten perinteitä kunnioittaen. Polulta ei astuta sivuun. Marjoja tai muuta elävää ei poimita, ne ovat kalman kansan omaisuutta. Kädet pestään järvessä kun kalman kansaa on käyty tervehtimässä. Tervehtimässä tulee käydä ennen puolta päivää.

_MG_8560 Vienan Karjala, Venehjärvi

Shamaanien polku Kalevalan kansallispuistossa

Saamelaisia asusti aikoinaan kylän alueella. Santeri tutustuttaa meidät kattavalla kansallispuistokierroksellaan saamelaisten pyyntikulttuuriin ja uskomuksiin.

_MG_8590 Vienan Karjala, Venehjärvi

Santeri Lesonen tuntee myös luonnon lääkitsevän voiman.

_MG_8596 Vienan Karjala, Venehjärvi

Tsasouna – ortodoksien pyhättö

Lesosten pihapiirin tsasouna on rakennettu jo kolmasti samaan paikkaan. Yksi aiemmista ehti toimia punapirttinä Neuvostoaikaan.

20160803_125956 Vienan Karjala, Venehjärvi

 

 

Ponkalahdelta Venehjärvelle -12 km auto kiinni persuksissa

Ponkalahdelta peräämme lähti mustavalkoinen koira. Vaelsimme Kalevalan kansallispuistoa halkovaa hiekkatietä myöten Venehjärvelle auto persuksissa kiinni. Sellaiset oli ohjeet, että yhdessä ryhmässä tuli pysyä.

20160802_112243 Vienan Karjala, Venehjärvi

_MG_8473 Vienan Karjala, Venehjärvi

 

Koira juoksenteli kanssamme koko 12 kilometrin matkan ja jäi Niina ja Santeri Lesosen vieraaksi kuten mekin. Santeri soitti koiran omistajalle, Ponkalahden leirintäalueen hoitajalle, ja kertoi mistä musti löytyy. Omistaja oli asioimassa Kostamuksessa. Liekö koiran aika tullut pitkäksi, kun leirintäalueella ei ollut ketään, ei edes asiakkaita.

20160802_125955 Vienan Karjala, Venehjärvi

Koira toimi porukkamme vartijana. Se jopa saattoi minut takaisin majapaikkaan, kun kävin iltamyöhään täyttämässä vesipulloja päätalon lähteellä.  Kyllä oli turvallinen olo, eivät karhut pelottaneet, vaikka hortoilin illan hämärissä yksikseni talojen välisellä metsätiellä.

20160802_145211_001 Vienan Karjala, Venehjärvi

Venehjärven kylä tunnetaan laulajistaan, tietäjistään ja karhunkaatajistaan, ja Santeri perinteitä arvostavana toimen miehenä.

Lesosen tila sijaitsee Kalevalan kansallispuistossa. Siellä voisi vaikka lomailla. Ensimmäinen siisti, matkailijoiden kannalta toimiva ympäristö sitten Kostamuksen.  Sisävessa, ”toimii-ei toimi-toimii kun kaataa vettä ämpärillä” -mallia, mutta sisävessa kuitenkin. Saunalta on 30 metriä rantaan. Santerin mukaan lähemmäksi ei saa rakentaa, koska tila sijaitsee luonnonsuojelualueen keskellä.

Niina-vaimo ja Santeri pitävät kesäsiirtolaa lapsenlapsilleen. Heidän kolmesta lapsestaan kaksi asuu Suomessa. Kuudelle lapsenlapselle maatila on mitä mainioin paikka viettää kesälomaa.  Yksi heistä, Anna on nytkin paikalla.

_MG_8602 Vienan Karjala, Venehjärvi

Kaikesta aistii, että muutakin kuin Vienaa on nähty ja mallia otettu.  Päätalossa surraa generaattori, sähköä siis on.

Vieraille tarkoitetussa majatalossa ei ole vielä sähköä, mutta suunnitteilla on. Tilavan vierastalon alakerrassa majoittuu muutama meistä. Minä vetäydyn yhteen yläkerran pilttuumaisista makuualkoveista. Kyllä uni maistuin, suorastaan nukuin kilpaa kattoparrujen kanssa.

Majoitustiloja löytyy 20 hengelle, mutta Lesoset ottavat vastaan vieraita harkiten. Santeri osoittautuu melkoiseksi tarinaniskijäksi. Hän järjestää myös opastettuja kierroksia. Kylän rauhaa pidetään tärkeänä ja siksi pienet ”tutut” enintään kymmenen hengen porukat tervetulleita.

 

20160803_170859 Vienan Karjala, Venehjärvi

Lesosen tilan vierasmajan portailla istuskelee mielellään.

_MG_8532 Vienan Karjala, Venehjärvi

Vierastalon portailta voi katsella Hökkälän taloa, jossa muun muassa I.K.Inha yöpyi kuvausreissuillaan.

Hökkälän taloon pääsee myös sisälle tutustumaan.

Inhan makuuhuone 20160803_132640 Vienan Karjala, Venehjärvi

Inhan huone.

20160803_133531 Vienan Karjala, Venehjärvi 20160803_133852 Vienan Karjala, Venehjärvi

 

Kohti Ponkalahtea – ja mökkiolosuhteita

Juhlat on juhlittu ja nyt pääsemme asiaan, kävelemään.  Matkaa ei ole pitkästi seuraavaan kohteeseemme Ponkalahteen, vain noin 12 kilometriä.

EU:n tukemaa leveää hiekkatietä myöten tallustellessamme suomalaisbussi pysähtyy kohdallemme.  Vuokkiniemi seura ry:n  ympäri Suomea keräämä porukka on matkalla kohti Uhtuaa.  Sopiva hetki pienelle markkinointipläjäykselle. Antti Holopainen kertoo matkalaisille Via Kalevalasta. Osalle tuttu juttu, sillä sitähän esiteltiin jo Iljan päivän juhlallisuuksissa varsin monisanaisesti.

20160801_121256 Vienan Karjala, Ponkalahti _MG_8419 Vienan Karjala, Ponkalahti

Mökkiolosuhteisiin

Tienviitat ovat Vienassa vähissä, mutta luovuus kukoistaa. Eipä siitä ole montaakaan päivää, kun Vuokkiniemen Vuoran isäntä viitoitti polun uimarannalle parittomilla sukilla. Nyt sellaisilla on taas käyttöä, sillä miten muuten tietäisimme, mistä kääntyä Ponkalahden mökille.

20160801_150732 Vienan Karjala, Ponkalahti

Mökkitien päässä järkytykset jatkuvat. Vessa! Puucee tai jotain sinnepäin. Totta puhuen, en tiedä miksi sitä rakennelmaa kutsuisi. Eikä sen puoleen, miten siellä toimitaan. Istutaanko vai seistäänkö?  Yhdestä aiemmasta otin kuvan, mutta tästä en ota. Niin kauaa en halua olla sisällä.

20160801_152423 Vienan Karjala, Ponkalahti

Nyt ollaan oikeissa mökkiolosuhteissa. Käytössämme on pieni tupa-keittiö-makuusali -yhdistelmä. Paikka kaipaisi pahasti mäntysuopaa ja juuriharjaa. Savusauna on rannassa. Onneksi järvivesi näyttää puhtaalta. Siellä voi peseytyä.

Pari meistä yöpyy teltassa.

20160801_183543 Vienan Karjala, Ponkalahti 20160801_183324 Vienan Karjala, Ponkalahti

 

Hyttysiä tai vielä pahempaa: savuava hyttyskarkoitin. Polttavat hyttyskierukkaa tuvassa ja luulevat, että hyttyset kuolevat. Mieletön ajatus yrittää tappaa hyttyset savukierukalla, sehän vain karkottaa ne savun läheltä.

20160801_201000 Vienan Karjala, Ponkalahti

Lähistöltä löytyy myös karhunkatselukoppi. Karhusafareista varmaan halutaan uutta toimintaa alueelle. Pari porukastamme tutki liian innokkaana ja omatoimisena ympäristöä. Moitteita tuli.

Lisää luovia ratkaisuja

Tekisi mieleni arvuutella mihin tarkoitukseen nämä talon seinällä roikkuvat vesipullojen puolikkaat ovat?

_MG_8447 Vienan Karjala, Ponkalahti

Purkki kaulaan ja marjapensaaseen keräämään herkut talteen.

Meille tarjottiin mahdollisuutta palata Vuokkiniemeen ja  yöpyä vielä yksi yö Vuorassa. Yksi meistä sinne lähtikin, mutta onneksi jäin (vaikka mietin pitkään sitä vessaa ja savukierukoita), sillä tämä upea ilta olisi jäänyt näkemättä.

_MG_8455 Vienan Karjala, Ponkalahti

 

Kyläjuhla – Iljan päivän prasniekka

Vuokkiniemen kyläjuhliin, prasniekkoihin saapuu bussilasteittain suomalaisia. Monet heistä ovat Vuokkiniemi Seura ry:n kokoamia ja sukujuuriensa kautta alueesta kiinnostuneita.

Iljan päivän juhlallisuudet jakautuivat useaan kohteeseen: kylätalolla olivat avoimet ovet, kyykkäkilpailu järjestettiin läheisen koulun pihalla ja varsinainen ohjelma juhlalavalla.

Ilja saapuu rajattu 20160731_120635

Ilja saapuu. Iljan päivää juhlittiin ennen vanhaan sadonkorjuuaikaan. Myöhemmin se sai myös kirkollisia merkityksiä. Neuvostoaikaan juhla korvattiin Lietosaaren kesäjuhlalla. Nyt Iljaa juhlitaan taas Vuokkiniemen keskustassa.

Suuri tuatonmuallini sota

Rajan läheisyys on tuonut paljon vaikutteita Suomen puolelta. Vienassa puhuttu karjalan kielikin avautuu ymmärrettävänä suomalaisille. Monet ilmaisuista herättävät jopa hilpeyttä. Esimerkiksi Via Kalevala -kävelijät matkasivat koko reissun astumalla.

Kylätalon näyttelyssä kerrotaan Vuokkiniemen historiasta.

 

Isänmaallinen sota museojuliste 20160730_184107

Vuosina 1941-45  ”suuri tuatonmuallini sota” eli suuri isänmaallinen sota.

20160730_183509 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

Kylätalolla on museon ja kokoustilojen lisäksi myös hallintovirkamiesten työtilat.

Kyykkä-kilpailu

IMG_8345 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

Kyykkä näyttää hieman samalta kuin kotoinen mölkkymme, mutta maila vaatii enemmän voimia. Sen tieltä kannattaa myös pysyä poissa.

Iltapäivän juhlallisuudet

Iljan päivän juhlallisuudet avasi Aleksander Koktomov, joka yllätti Via Kalevalan isän Antti Holopaisen ojentamalla kunniakirjan ja toivottamalla onnea Via Kalevala -hankkeelle. Neljän hengen ydinjoukko, joka oli vaeltanut jalkaisin yli 800 kilometriä halki Suomen päätyen Vienan Vuokkiniemelle ja aikoi vielä jatkaa matkaa Uhtualle, herätti hämmästystä.

_MG_8374 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

20160731_122557 Vienan Karjala, Vuokkiniemi 20160731_121746 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

_MG_8383 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

Lisää tuttuja Kormilosta. Isoäiti Vorobyeva, Viktorin äiti.

 

Vuokkiniemen Aira Samulin

Avauskuvassa viininpunaisessa asussa tanssiva Hilma täytti juuri 80 vuotta. Häneen ehdimme jo tutustua vastaanottojuhlassa Kostamuksessa. Samoin vaaleanpunais-valkeassa asussa pyörivään Ludmilaan.

20160731_135307 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

Korutaiteilija Valentina Stez

IMG_8364 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

Matkamuistoja

20160731_122734_001 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

On mistä valita.

IMG_8358 Vienan Karjala, Vuokkiniemi 20160731_133601 Vienan Karjala, Vuokkiniemi 20160731_123151 Vienan Karjala, Vuokkiniemi

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)