Selaa kategoriaa

Pohjois-Amerikka

IMG_5475

San Diegon kainalossa

San Diego, USA 

Matkalla...

Matkalla…

Ensimmäisellä Jenkkimatkallani olemme päässeet nyt San Diegoon (kaupungin sivut). Matka Grand Canyonilta Diegoon meni ilman isompia sattumuksia, hieman tylsähköjen maisemien ympäröiminä. San Diegon lähestyessä myös maasto ja autosta avautuvat näkymät alkoivat muuttua mielenkiintoisempaan suuntaan. Diegon ympäristö on vihreää ja vaihtelevan vuorimaista aluetta.

Appelsiineja suoraan puusta

Appelsiineja suoraan puusta

Ramonassa, joka on noin tunnin matkan päässä San Diegon keskustasta, on lukuisia appelsiinifarmeja, joiden appelsiininkukkien tuoksu täyttää ilman aamuisin… Aivan mielettömän ihana tuoksu, siihen on varsin miellyttävää herätä! Mielenkiintoisia ovat myös alueen postilaatikkorivistöt ja karjatilat, kuin vanhoista leffoista konsanaan. San Diegossa majoituimme ystävien luona, joten kokemuksia paikkakunnan hotelleista ei tällä kertaa kertynyt.

IMG_5521

Postilaatikkorivistö Ramonassa

San Diegoon tutustuminen aloitettiin USS Midway Museumista (aluksen sivut). Museo on Tripadvisorin äänestyksessä valittu vuonna 2015 San Diegon parhaimmaksi niin turistikohteeksi kuin museoksikin. Kyse on valtavasta, käytöstä poistetusta lentotukialuksesta. Lippujen hintaan kuuluu kuulokkeet ja audiolaite, joten aluksessa voi edetä omaan tahtiin ja kuunnella niin faktatäkyjä kuin erilaisia kertomuksia kuulokkeistaan. Mielenkiintoista oli kuunnella aluksella olleiden veteraanien kertomia tosielämän tarinoita: kuinka arki oli aluksella sujunut, mitä ja miten kukin veteraani oli aluksella aikoinaan työskennellyt ja elänyt.

USS lentotukialusta

USS Midway lentotukialuksen siltaa

Lentotukialuksella on yli 60 erilaista näyttelysermiä, lyhytelokuvia, 29 korjattua lentokonetta, joten pienet ja myös ne isommat pojat saavat kunnon kicksejä. Aluksella on mahdollista kokeilla myös kahta erilaista lentokonesimulaattoria, tosin käydessämme ne olivat rikki.

IMG_5483

Vitriineissä oli kaikenlaista ihmeteltävää, kuten miehistön juhlapukuja.

IMG_5479

Lentotukialuksen käytävät on hieman ahtaat, joten välillä tulee jonoa mielenkiintoisempien huoneiden ja vitriinien kohdalla.

Aluksessa on myös lentämiseen ja lentokoneisiin keskittynyt kirjasto, matkamuistokauppa sekä Fantail Cafe`s-ravintola. Ravintolan erikoisuus on vuoden 1945 aluksen keittokirjan resepteillä tehdyt pöperöt. Kannattaa kokeilla! Liput lentotukialukselle ovat inhimilliset: aikuisilta 20 dollaria ja 6-12 vuotiailta lapsilta 10 dollaria. Alle viisi vuotiaiden sisäänpääsy on ilmainen.

Varsin mielenkiintoinen museo, vaikka ei olisikaan kiinnostunut lentotukialuksista, lentokoneiden tekniikasta tai sotahistoriasta ylipäätään. Joka tapauksessa, aikaa museon tutkimiseen menee helposti monta tuntia.

IMG_5477

Satamalaiturissa oli kiinni myös uudempaa laivaston kalustoa.

San Diegossa on paljon nähtävää ja valinnan vaikeus ja lippujen hinnat tulevat helposti eteen. Kaupungissa on paljon lapsiperheille sopivia kohteita, lentotukialuksen lisäksi mm. Belmont Park-huvipuisto (Belmont park), Birch Aquarium (Aquarium), Seaworld San Diego (Seaworld), San Diego Air and Space museum (Air and space) sekä peräti kolme erilaista eläintarhaa.

IMG_5461

San Diegon kaupunkikuvaa

Valitsimme ystävien suosituksesta ja auringon vihdoin tullessa näkyville San Diego Zoo Safari Parkin (puiston sivut). Kyse on monipuolisesta eläinpuistosta, jossa voi liikkua niin kävellen, pyörällä, köysisillalla taiteillen, kuumailmapallolla, kuorma-auton lavalla tai pienen junan kyydissä. Eläinpuistossa on myös mahdollista yöpyä teltassa.

Sarvikuono jalkahoidossa

Pieni kuorma-auto ottaa parisenkymmentä matkustajaa kyytiin katetulle lavalle ja kiertää esimerkiksi kirahvien ja sarvikuonojen asuinalueen leppoisasti, kuin Afrikan safarilla konsanaan. Mukavaa on, että eläimillä on puistossa isot aitaukset ja paljon tilaa liikkua. Myös erilaisia hyvin hoidettuja kukkaistutuksia on ympäri puistoa.

IMG_5509

Flamingot siestalla

 

Magnusteja lähietäisyydeltä :)

Magnustit nauttivat auringosta

Puistossa on useita matkamuistomyymälöitä, ravintoloita, pikaruokapaikkoja sekä piknik-alueita omien eväiden syömiseen. Mistään halvasta kohteesta ei ole kyse, nimittäin yli 12-vuotiaiden liput päivän maksavat 52 dollaria ja lapsilta 42 dollaria. Tosin San Diego Zoo Safari Park on koko päivän, miksei yönkin kohde. Me ainakin tykättiin! 😉

IMG_5505

Norsu hammashoidossa

Olisimme halunneet käydä pikavisiitillä Meksikon puolella, mutta ystävämme eivät suositelleet huumejengien välienselvittelyn takia levottomaksi muuttuneen Tijuanan rajan ylittämistä. Tosin mielenkiinnon vuoksi, kävimme pyörähtämässä Jenkkien puoleisen rajan tuntumassa illanpimeydessä. Seuraavalla kerralla kierros myös Meksikossa?

Tästä matka jatkui kohti Los Angelesia, pysy mukana!

 

IMG_5348

Matkalla Grand Canyonille

Arizona, USA

IMG_5344Viimein oli aika putsata Nevadan pölyt jaloistamme ja suunnata auton nokka kohti Arizonan luonnonihmeitä. Bye bye Vegas! Jos kiinnostaa, tästä voit lukea Las Vegasin reissustamme. Nevada on todellakin autiomaata ja heti kun värivaloin koristeltu Vegas jää taakse, alkaa hyvin aukea maisema, tosin isoilla kivipaaseilla ja möhkäleillä ryyditettynä sekä hyvin matalan, lähinnä kuolleen kasvillisuuden peittämänä. Matka-aika oli arviolta noin 2,5h. Tosin yleensä reissumme vievät aikaa paljon kauemmin, koska tapana on pysähdellä matkan varrella mielenkiintoisten nähtävyyksien tai tapahtumien varrelle. Mielenkiintoista automatkassa oli se, että reittimme olisi menossa usean Intiaanireservaatin lävitse, joten nyt olisi ehkä mahdollisuus tavata ihka oikea ”inkkari”.

Hienoja kivipaaseja oli matkana varrella muutama

Hienoja kivipaaseja osui muutama matkan varrelle

Valitettavasti reitti oli hieman tylsä, aavikkoa kilometri toisensa perään. Mukavaa oli, että tiet olivat kuin viivoittimella piirrettyjä, suoria ja suht´ hyvässä kunnossa. Yhtään sellaista länkkäreissä nähtyä Agaave-kaktusta emme päässeet matkanvarrella bongaamaan. Tien varrelle osui kyllä muutama kyläpahanen, joissa oli tarjolla huoltamo, pieni kauppa ja haja-asutusta. Olimme siis Grand Canyonin kansallispuistossa hyvinkin ajoissa (linkki).

Mahtavat ovat maisemat!

Mahtavat ovat maisemat!

Grand Canyonin kylään tullessa, ei voinut paikasta erehtyä. Täällä ”middle of nowhere:ssä”, näköpiiriin ilmestyy erätyyppinen, mutta värikäs kylä. Kylästä on mahdollista ostaa matkamuistoja ja ruokaa, majoittua sekä syödä. Kansallispuistossa on kaksi vierailukeskusta, pohjoinen- ja Gran Canyonin keskukset. Itse kansallispuistoon on sisäänpääsymaksu, jonka saa porttien luona olevasta rakennuksesta. Puistossahan on mahdollista viettää vaikka koko loma retkeillen ja seikkailen luonnonnähtävyyksien keskellä. Unohtamatta seikkailijoita, joiden on mahdollista saada lisää kicksejä, vaikka laskemalla Colorado-jokea kumiveneellä. Me olimme kuitenkin päiväseltään käymässä täällä maailman seitsemäksi luonnonihmeeksi mainitussa kansallispuistossa.

Näköalatasanteella on ruuhkaa

Näköalatasanteella on ruuhkaa

Grand Canyon on 446 km pitkä, leveys maksimissaan 29 kilometriä ja 1,6 kilometriä syvä. Jätimme auton parkkiin ja kiipesimme ensimmäiselle, Mather Point-näköalapaikalle. Kanjonille on tehty sopivin välimatkoin näitä aidattuja näköalapaikkoja, joissa opaskyltit kertovat mm. luonnonpuiston historiasta sekä puiston floorasta. Tämä oli varsin kiva idea! Mikäli et halua tai pysty vaeltamaan, niin kanjonin reunaa on mahdollista ajaa päällystetyllä tiellä. Näin me myös teimme. Lipputoimistosta saa kartan (grca_pano) josta voi valita, mitä haluaa nähdä tai mihin pysähtyä vaikka piknikille. Voi tosin olla, että loma-aikaan tiellä on aikamoista jonomuodostelmaa luvassa.

Näköalatasanteella

Näköalatasanteella

Ajoimme Desert View Drivea ja pysähdyimme lähes jokaiselle ”näköalapysäkille”. Kanjoni on hieno ja vaikka sitä katsoo ihan lähietäisyydeltä, ei oikein tajua sen kokoluokkaa. Grand Canyonille olisi ollut mahdollista ostaa Vegasista pieni helikopteritrippikin. Kopterista näkisi mutkittelevan kanjonin oikein lintuperspektiivistä.

IMG_5414

Desert View Watchtower

Desert View Drive-tien varrella on mm. Tusayan Ruins & Museum eli yli 800 vuotta vanha intiaanien asumuspaikka (opas). Pysähdyimme kuitenkin hieman pidemmäksi aikaa Desert View Watchtowerille. Kyse on 21 metrisestä tornista, joka on rakennettu vuonna 1932 (historia pläjäys). Ympärillä on vanhoja rakennuksia kuten Hopi-house, pakollinen matkamuistomyymälä sekä mahdollisuus ruokailuun.

Läsnä oli myös isoja, auringon valossa kiiltäviä lintuja, jotka odottivat turisteilta mahdollisesti putoavia herkkupaloja. Parasta oli kuitenkin aivan mahtavat näkymät yli kanjonin! Kannatti pysähtyä!

Namipalan toivossa?

Namipalan toivossa?

Muutaman tunnin ihastelun jälkeen, jatkoimme matkaamme San Diegoon, joka oli reissumme seuraava pysäkki. Pysy messissä!

Tiku vai Taku?

Tiku vai Taku?

PS. Matkan varrella sain myös etukäteen toivomani intiaanikontaktin. Pysähdyimme pienen kylän McDonaldsiin, josta ostimme herkkupirtelöt extra maltilla. Siinä sitä sitten kassalla huomasin tuijottavani alkuperäiskansan edustajaa silmästä silmään ja itse asiassa kaikki paikalla olevat edustivat heitä. Ja me olimme heistä jokaisen tarkkailun kohteena. 😉 Minun mielikuvat ”inkkareista” ovat niitä lännenfilmeistä peräisin olevia stereotypioita henkilöistä, mustine pitkine hiuksineen, kivestä veistettyine kasvoineen ja yläosa paljaana. Ja totuus on toisenlaista… Varsinkin kun istuu pikaruokaravintolassa, ryystämässä pirtelöä. 😀

IMG_5325

What happens in Vegas, stays in Vegas?

Las Vegas, USA 

IMG_5323

Tässä turinassa matkaamme Las Vegasiin. Ensimmäisen osan Jenkkimatkastamme, voit lukea tästä (linkki).

Lähdimme lentoon Chicagosta myöhään illalla ja Las Vegasissa olimme vajaat 4h myöhemmin. Jos kuvailin, että Atlantin yli lento American Airlinella oli kuin tuhnumopolla olisi ajellut, oli tuo matka kuitenkin limusiinikyytiä verrattuna Vegasin lentoon. Lento lennettiin edelleen samalla lentoyhtiöllä. Kone oli täynnä viimeistä paikkaa myöten, tällä kertaa istuimet eivät olleet leveitä vaan yhtä pieniä kuin eräillä muillakin lentoyhtiöillä.

Kone oli ilmeeltään jo parhaat päivänsä nähnyt, listat olivat irti katosta, penkkien kankaat rikkinäiset ja matkatavaraluukkujen lukitukset rikki. Osa istuimista oli jämähtänyt puoli-istuvaan asentoon, ja se tuntui olevan ok myös hieman leipääntyneen oloisille lentokoneen henkilökunnalle. He eivät myöskään ”välittäneet” asiakkaistaan, kuten normaalisti tapahtuisi, vaan matkustajat lensivät kuin ”siat pellolla”. Voimakas ilmaisu, mutta selitän mitä tarkoitan.

IMG_5317

Koska oli kyseessä lentoyhtiön maan sisäinen lento, juomat ja snackit olivat maksullisia. Väki oli ovelasti varautunut matkaan omilla eväillä eli tässä tapauksessa hampurilaisilla, pizzalla ja muualla noutoruoalla. Koska matkatavarahyllyt olivat täynnä, eivät roskat mahtuneet mihinkään, joten väki tyhjensi ne käytävälle. Varsinainen sikaosasto kyseessä siis. Vieressä istunut aasialaislähtöinen mies, otti esille kolme askia, jossa oli riisiä, kastiketta ja aivan karmean hajuisia, lohkottuja hedelmiä. Lemu leijui matkustamossa koko matkan ajan, mutta eipä se tuntunut haittaavan muita kuin meitä. Ja koska kyse oli perjantaista ja kohde oli Las Vegas, oli matkustajien joukossa kohteeseen bilettämään menossa olevaa porukkaa, tietysti ”omilla eväillä” varustautuneina. Kaikenlaisissa koneissa on tullut oltua, mutta tämä matka oli yksi ”pisimmistä ja epämiellyttävimmistä”.

Las Vegasin McCarran Intl kentällä odotimme matkalaukkuja.. Ja odotimme ja odotimme. Matkalaukkuhihnan moottorit alkoivat käynnistyä kun laskeutumisesta oli kulunut 1,5h. Muita koneita ei laskeutunut, eikä kuulutuksia viivästyksestä tullut. Tervetuloa Las Vegasiin!

IMG_5328

”Stripillä”

Matkalaukun odottamisen jälkeen oli vuorossa jonotus taksitopalla. Lentokenttä ei sinänsä ole kovin kaukana itse kaupungista, mutta isojen laukkujen kanssa ei lähdetty rullaamaan pitkin pimeitä katuja. Siinähän se tunti taas kului, ennen kuin kiipesimme taksiin, joka vei meidät hotellille. Hetken päästä maksaessamme saimme kosketuksen myös taksin tippauskulttuuriin, etutuolien välissä oli screeni, joka kysyi paljonko tipataan ja oli kolme vaihtoehtoa, mistä valita. Harvemminhan Vegasiin tullaan köyhäilemään (opas Vegasiin).

Huoneistomme olohuone

Huoneistomme olohuone

Hotellinamme toimi vajaan viikon ajan Elara by Hilton Grand Vacations. Piccolon saattaessa meidät huoneeseen, luulimme että meidät oli vahingossa buukattu väärään huoneeseen. Sviitti oli nimittäin aikas cool! Huoneisto käsitti yhdistetyn keittiö-olohuoneen isoine punaisine nahkasohvineen, ison kylpyhuoneen sekä makuuhuoneen, jossa yllätys yllätys –oli poreallas samassa tilassa. Nyt on päheetä! Huoneistossa oli mm. jenkkijääkaappi jääpalakoneella, tiskikone, pesukone (kätevää), kolme televisiota sekä monitorijärjestelmä, jossa ikkunoiden eteen (jotka ulottuivat katosta lattiaan asti) sai kaukosäätimellä laskettua koko seinän kokoisen valkokankaan. Huh huh. Ensimmäisten tuntien aikaan, odotimme koska meidät tullaan häätämään oikeaan huoneeseemme. Onneksi ei tultu! Viikon aikana sitä alkoi vähitellen tottua tällaiseen ylellisyyteen.

Huoneistomme makuuhuone porealtaalla

Huoneistomme makuuhuone porealtaalla

Vuoden 2012 kevät oli paikallisen tv-sääkanavan mukaan yksi Vegasin historian kylmimmistä. Normaalina huhtikuuna, kaupungissa voi kulkea helposti kesäiset vaatteet päällä päivisin, nyt auringonpaisteesta huolimatta oli vain noin 12-15 astetta lämmintä. Suomen kevät siis. Toisaalta olimme Vegasissa työasioissa, joten alkuviikko menikin sisällä NAB-konferensissa ja konffan yhteydessä järjestetyssä seminaaritapahtumassa. Myös iltaohjelma oli järjestettyä, joten emme päässeet vapaasti tutustumaan ympäristöön kuin vasta loppuviikosta.

Vuonna 2012 Yhdysvalloissa kärsittiin edelleen jo vuosia aiemmin alkaneista massiivisista talousongelmista. Tämä näkyi mm. siinä, että matkaajia oli kaupungissa vähänlaisesti. Lisäksi osa ravintoloista ja yökerhoista, jotka mainostivat olevansa 24h auki, menivät kiinni todella aikaisin (klo 21.00). Tästä olimme hieman hämmentyneitä. Mikä se tällainen bilemesta oikein on!!!!

IMG_5327

Vegasista on yleisesti sanottava, että kaikki turisteille suunnattu keskittyy Las Vegas Bulevardin ympärille eli The Stripille. Oli kyse sitten kasinoista, hotelleista, ruokapaikoista tai showtiloista. Suurimmaksi osaksi on kyse yhdestä ja samasta eli isoista kasinokomplekseista, joissa voi viettää 24h (jos olisivat auki) sekä kuluttaa kaikki rahansa, onnellisena ja päihtyneenä.

Kävimme kokeilemassa onneamme eräällä kasinolla, iskin centin kolikon yksikätisen pelikoneeseen ja vedin, kuului hihhuli hii ja kone välkytteli värivalojaan kunnon töräysten kera. Olin voittanut 10$, joka oli centin panoksella iso juttu. Lunastin suuren voittoni ja kone sylki minulle lapun, jonka voin vaihtaa kassalla rahaksi.

IMG_5319

Kyllä olisi halpaa…

Viereisiin automaatteihin oli jäänyt edellisiltä voittajilta parin taalan voittolappuja ja keräsinpä nekin mukaani. Ylpeänä lunastin suuret voittoni tiskiltä ja kassa ei edes vilkaissut minuun. Tiesin myös, että jos olisimme hieman kauemmin pelejä pelanneet, olisi driksuja alkanut tulla ihan ilmaiseksi talon puolesta. Nyt koko pelitapahtumamme kesti muutaman minuutin, niin ei siinä drinksuja vielä tarjota…;)

Hotellistamme oli suora yhteys Las Vegasin sen hetkiseen suurimpaan Miracle Mile-ostoskeskukseen (ostarin sivut). Täällä sain ensimmäisen työtarjouksen: tule istumaan meidän ravintolan ikkunapöytään, talo tarjoaa sinulle juotavat ja syötävät. Ideana oli saada blondeja ihmisiä heidän ravintolaansa, väki kun oli kaupungissa varsin tummaa. Arvaa meninkö? No, en mennyt. Ajatuksissani kävi heti maahantuloviranomainen, joka viskaisi minut maasta pellolle, sellaisella niska-peppuotteella. Eikä paluuta olisi.

Toinen työtarjous tuli päivää myöhemmin kun meitä houkuteltiin mukaan showyleisöksi paikalliseen tv-tuotantoon, tästä olisi maksettu riihikuivaa rahaakin. Ja kolmas tarjous tuli ”showmieheltä”, jolla olisi välittömästi ollut minulle pesti. Millainen, se jäi arvoitukseksi, koska mieheni tullessa paikalle, ukkeli liukeni alta aikayksikön… There´s No Business Like Show Business!

IMG_5338

Koska hotelleilla on kova kilpailu asiakkaistaan, on Vegasissa mahdollisuus kokea ja nähdä kaikenlaista, niin vähäpukeisista showtytöistä suurimpiin kiintotaivaan tähtiin. Eikä kaikki ole niin kallistakaan, jos hieman näkee vaivaa selvitystyöhön. Kävimme katsomassa paria huippuunsa vietyä Vegas-showta. Liput saman päivän näytöksiin hankimme hyvin edullisesti, kaupungilla olevista lippupisteistä. Valinnan varaa olisi ollut. Esimerkkinä: jos show maksaa ennakkoon ostettuna parisataa taalaakin, näiltä lippupisteiltä lipun saa 30–40$. Se jos mikä on edullista. Valitettavasti kummastakaan Vegas-show’sta ei ole kuvia, koska niin näyttämöhalleissa kuin kasinoillakin oli ehdoton kuvauskielto. Mutta nämä show’t kannattaakin kokea, ei lukea. Jossakin kasinoista on joka päivä jokin iso nimi esiintymässä Elton Johnista Célinen Dioniin. Samasta lippupisteestä saa myös näihin konsertteihin lippuja. Kävimme katsomassa ei niin ison, mutta sitäkin hauskemman Steel Pantherin keikan. Oli hulvatonta kuten aina, jos siis tykkää kasariparodioista ja hard rock-musiinkin yhdistelmästä.

IMG_5334

Varsinaiset nähtävyydet ovat kuitenkin eri ketjujen hotelli- ja kasinokompleksit, kuten: Venetian hotellin Venetsia jäljennös, jossa lisämaksusta pääsee ihka oikealle kondooliajelulle. Paris hotelli ja sen huikean kokoinen Eiffel-torni. Mirage hotellin purkautuva tulivuori sekä salainen puutarha. Ja ehkä kuuluisin eli Bellagio resortin suihkulähdeshow. Suihkulähde tanssii iltaisin musiikin tahdissa värivalojen valaistessa nousevat suihkut. Vastaavia suihkulähteitä on ympäri maailmaa, mutta tietenkin, tämä on isoin. Tämä show on myös jokaiselle ohikulkijalle ilmainen.

Tower

Stratosphere Tower

Vierailemisen arvoinen on myös 350 metrinen Stratosphere Tower (opas). Jonotus alkaa alhaalta, jolloin otetaan jälleen ”huikeasti lavastettu” valokuva taustaa vasten ja sitten hissiin. Näkymät tornin päältä ovat mahtavat. Meillä kamera jäi säilytyslokeroon, koska menimme tornin päällä olevaan Big shot-huvipuistolaitteeseen, joka ampui meidät ylöspäin… Ja kyllä pelotti… Entä jos varmistukset pettää ja matka jatkuukin???  Tornin päällä on hurjapäille useita muitakin huvipuistohärveleitä sekä mahdollisuus Sky Jumpiin. Kokeilkoon ken uskaltaa!

Kaupungissa on myös mm. Madame Tussaud´sin vahakabinettimuseo (opas) sekä CSI-tvsarjan pohjalta rakennettu kokeilukeskus, jossa voi yrittää ratkaista sarjassakin esitettyjä rikoksia apuvälinein voimin (CSI-opas).

Red Rock canyonin punaista kiveä

Red Rock canyonin punaista kiveä

Varsinaisesti kaupunki ei ole lapsille tarkoitettu, vaikkakin siellä näyttää meistä kaikista tulevan uudestaan lapsia. Kuitenkin jos olet ohi menossa palleroittesi kanssa, ei kannata kaupunkia skipatakaan. Tästä vinkkejä lapsien kanssa (vinkkejä).

Mikäli tahdot nähdä Vegasin ulkopuolista, erilaista Nevadaa, suosittelen osallistumaan mukaan jeeppiretkille tai vuokraamaan auton. Me vuokrasimme auton, kuten yleensä reissuillamme ja hurautimme 17 mailin päähän Nevadan ensimmäiselle kansallispuistoalueelle Red Rock Canoyanille (opas Red Rock canyonille). Kansallispuistossa on todella erikoista punaista kiveä. Puistossa on mahdollista tehdä eripituisia vaellusretkiä, me tosin pöräytimme puiston läpi jonomuodostelmassa autollamme.

Näkymä Hooverin padolta viereiselle sillalle

Näkymä Hooverin padolta viereiselle sillalle

Samalla reissulla ajoimme myös Yhdysvaltojen kuuluisimmalle padolle eli presidentti Herbert Hooverin mukaan nimetylle Hooverin padolle (Hoover Dam). Massiivinen betonimöhkäle. Padon yli on mahdollista myös ajaa (tosin ei kaikilla ajoneuvoilla). Jos autolla ajelu ei nappaa tai on kiire, voit vuokrata helikopterin viemään sinut nopealle kierrokselle padon ja Coloradojoen päälle. Kovasti helikoptereita padolla pörräsikin.

Hooverin padon betonirakennelmaa

Hooverin padon betonirakennelmaa

Parhaimmillaan Vegas on yöllä, kun kaikki tuhannet värivalot pääsevät oikeuksiinsa. Syntinen? Millä mittarilla sitä sitten mitataan? Meille Las Vegas edusti ”ruotsinlaivameininkiä” paljon suuremmassa mittakaavassa. Ne lukuisat elokuvat ja populaarikulttuuri ovat aika lailla mystifioineet kaupunkia, vuonna 2012 ja laman keskellä, ei se nyt niin kummoinen ollut!

Las Vegasista matkamme jatkui Grand Canyoniin, mutta siitä seuraavassa turinassa lisää.

IMG_5192

Välilasku Chicagossa

Chicago, USA 

Koulubussi

Pienet koululaiset matkalla opinahjoonsa

Minulla ja miehelläni oli taannoin mahdollisuus lähteä Jenkkeihin isoille messuille, joka samalla olisi myös minun ensimmäinen Jenkkimatka. Saimme itse varata matkat, joten katsoimme sellaiset lennot, joiden varrella voisi nähdä jotain muutakin kuin itse messupaikan – Las Vegasin. Muutaman sivuston lentohakupalvelun jälkeen päädyimme reittiin Hel-Chigago-Las Vegas-Los Angeles-Hel. Luvassa olisi siis lukuisia, pitkiä lentomaileja (peppu taas kovilla), mutta myös otanta toivottavasti erilaisista Jenkkikaupungeista.

Lähdön aika tuli, tosin aivan suoraan emme Helsingistä Chicagoon lentäneet. Vaihto oli Manchesterissä. Suomesta tulevassa koneessa oli useampiakin Jenkkeihin menijöitä ja meitä oltiin tuubissa vastassa, jotta varmasti ehdimme todella tiukan vaihdon vuoksi terminaalista toiseen. Ennen Chicagon koneeseen nousua, kävimme läpi Englannissa 10 kohdan USAn maahantuloselvityksen yhdessä varsin ihanan herrasmiesmäisen lentovirkailijan kanssa (vain musta knalli puuttui). Hän oli hyvin ystävällinen sekä anteeksipyytäväinen ja sanaili, että tämä saattaa tuntua meistä turhalta, koska Yhdysvalloissa on sama ruljanssi vielä edessä.

IMG_5236

Pääsimme American Airlinesin koneeseen ja kuten olimme muutamalta Jenkeissä asuvalta ystävältä kuulleet, kyseinen lentoyhtiö ei turhilla pröystäile. Varsin mopo kone veisi meidät nytkin Chicagoon. (American Airlines on tuonut pitkän matkan lennoille myös uusia koneita, mutta tämä ei ollut yksi niistä). Economy-luokassa tuolit olivat kylläkin isommat kuin monessa muussa lentoyhtiön koneessa, joissa olemme olleet, mutta mm. minkäänlaisia viihdejärjestelmiä ei ollut. Pienet juomatölkit ja vesi olivat jo lähtiessä loppu, joten he toivat ykkösluokasta ruokailijoille 0.33dl Cokistölkkejä, tosin nekin loppuivat ennen puolta matkaa. Nyt oli siis aikaa lueskella opaskirjoja sekä haaveilla.

Chicagon O´Haren kentällä meidät ohjattiin ”omalle” maahantuloviranomaisentiskille, nimittäin suurin osa koneesta tulleista oli ei-eurooppalaisen näköisiä ja he muodostivat yhden ison jonon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin näkemään ns. jakamista ihmistyyppien kesken. Virkailija kysyi muutaman kysymyksen, otti sormenjäljet sekä kuvan ja toimitus oli siinä. Seuraavaksi odotimme laukkuja ja ne saatuamme, sama ”kahtiajako” jatkui, meidät ohjattiin suoraan ulos matkalaukkujemme kanssa kun nämä ei-eurooppalaiset ohjattiin omaan riviin odottamaan laukkujensa tarkistamista. Maassa maan tavalla?

Trump Tower

Trump Tower (joo, sen presidentin)

Otimme CTA-junan keskustaan (lentokenttäkuljetukset). Samalla näimme esikaupunkialuetta ja jo kaukaa siintävän USA:n 3. suurimman pilvenpiirtäjäkaupungin Chicagon (kaupunkiopas). Jäimme ydinkeskustassa junasta pois. Meillä oli vajaa puolitoista vuorokautta aikaa tehdä kaupungissa tutkimusretkiä, ennen Vegasiin lähtöä. Vimmattu hotellin etsintä ja kyllä huomasi, että olemme tulleet suureen kaupunkiin. Äänimaailma oli jotain ihan muuta kuin meillä Suomessa: auton tööttejä, kirskuntaa, hätäajoneuvojen pillejä, huutoa, liikennevalojen piipitystä…

Niin vanhaa kuin uuttakin

Chicagon vanha vesitorni

Katukuvassa vastaan käveli myös hyvin italialaisen näköisiä ihmisiä ja mielikuvitus lähti heti hurjaan laukkaan, olihan Chicago aikoinaan Al Caponen ja muiden mafiosojen hallitsema, väkivaltainen kaupunki. Nyt väkivallasta kuin mafiastakaan ei näkynyt vilaustakaan, onneksi!

Pääsimme hotellille, jossa hetken huilattuamme, lähdimme tallustelemaan kaupungille. Lähikorttelin tutkailua ja ruokapaikan etsintää. Ja niitähän oli, hotellin edustalta menevä E Ohio Street oli täynnä erilaisia ruokapisteitä niin patonkipaikoista afrikkalaisiin ruokiin ja pastapaikoista hampurilaisiin. Ei tarvinnut ainakaan nälkää nähdä! Kaupungin hämärtyessä siirryimme hotelliin ja tutkailimme satoja tv-kanavia. Yö meni levottomasti, koska hotelli jossa olimme, oli historiallinen myös ikkunoiden suhteen. Ikkunat vuotivat kuin seula ja kaikki meteli kantautui ylös 15 kerrokseen asti. Erityisesti ne ambulanssien hälyytysäänet.

Ihania rautasiltoja

Ihania rautasiltoja

Olimme aikaeron turvin ylhäällä jo aikaisin ja marssimme ulos raikkaaseen huhtikuiseen aamuun. Kevät oli vasta tuloillaan, joissakin istutuslaatikoissa näkyi kukkia ja kaduilla puissa pieniä silmuja, muuten vuodenaikaan nähden puistoissa silmänruoka oli varsin yksinkertaista. Pilvenpiirtäjät mukavasti blokkasivat Michigan järveltä tulevan varsin kylmän viiman. Aioimme mennä satama alueella olevalle Navy Pierille kävelemään, mutta viima pakotti meidät takaisin talojen suojaan. Kiersimme kaupunkia, talot olivat arkkitehtuurisesti mielenkiintoisia, vanhoja ja uusia sekaisin. Useita vanhoja rautasiltoja ja paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Palotikkaat

Vanhat palotikkaat

Tallustelimme kaupungin päänähtävyydeksi mainitulle Willis Toweriin (entinen Sears Tower). Kyseessä on 1973 valmistunut 442-metrinen pilvenpiirtäjä (opas). Onneksemme muita matkustajia oli vähänlaisesti ja pääsimme hisseille asti muutaman minuutin jonottamisella. Tähän kuului myös tavaroiden läpivalaisu ja pakollinen yhteiskuva ”autenttisen” taustanäkymän kanssa. Hissi kiisi ylös 103 kerrokseen, korvien mennessä jo ennen puolta väliä lukkoon. Näkymät tornin päältä olivat huikaisevat. Tornin erikoisuus on ns. Skydeck eli oikean lattian yli on rakennettu lasilaatikko, johon voi mennä seisoskelemaan lasille tyhjän päälle (Sky deck). En mennyt… Jo vilkaisu lasilattiaan päin, laittoi sisäisen turvallisuusjärjestelmäni huutamaan. Woooaah!

Tornissa on näköalatasenteen lisäksi myös pieni infohuone tornista, interaktiivinen näyttely Chicagosta sekä leffateatteri, jossa pyöritetään 9 minuuttista filmiä, kuinka Chicagosta tulikaan pilvenpiirtäjäkaupunki.

mmm

Näkymä Willis Towerista

Tämän kokemuksen jälkeen oli varsin mukava saada jalat tukevasti maankamaralle. Kävelimme takaisin hotellille Magnificent Milea, jonka varrella on mielenkiintoisia rakennuksia, ostoskeskuksia sekä, niitä ihmisiä 😉  (opas kadulle). Kovin pieneltä voi ihminen tuollaisessa hälinässä itsensä tuntea, vaikka monta eri maata oli tähänkin matkaan mennessä koluttuna… Jenkeissä kun tosiaan on kaikki niin paljon suurempaa, alkaen pikaruokaravintoloiden aterioiden koosta.

Päivän mennessä menojaan ja illan hämärtyessä, meidän oli aika kerätä tavaramme kasaan ja lähteä yölennolla kohti Amerikkalaista ihmekaupunkia, nimittäin Las Vegasia. Pysy mukana!