Varo salakavalaa vuoristotautia

Hyväkuntoinenkin voi saada oireita

Joka neljäs matkailija saa oireita jo 2 000 – 2 500 metrin korkeudessa. Oireita saattaa siis ilmetä aivan tavallisella hiihto- tai patikointireissulla Alpeilla tai muilla vuoristoalueilla. Noin 3 600 metrin jälkeen vuoristotaudin riski kasvaa. Vakavimmillaan tauti on hengenvaarallinen.

Vuoristotaudille altistuminen on erittäin yksilöllistä eikä edes hyvä fyysinen kunto suojaa siltä. Tunnista oireet ja toimi ajoissa – lue kuusi vinkkiä vuoristotaudin selättämiseen.

1. Tunnista oireet

Vuoristotauti johtuu liian nopeasta nousemisesta liian korkealle, kun elimistö sopeutuu hitaasti ilman vähähappisuuteen. Keuhkoihin ja aivokudokseen kertyy nestettä jos ne eivät saa riittävästi happea.

Vuoristotaudin oireita ovat päänsärky, uniongelmat, ruokahaluttomuus, tasapainohäiriöt, sekavuus ja huonovointisuus.

2. Nouse hitaasti

Hidas eteneminen on varmin suoja vuoristotautia vastaan. Pyri yöpymään paikoissa, joiden korkeusero päivää kohden ei ole enempää kuin muutama sata metriä. Jokaista nousukilometriä kohden tulisi pitää ylimääräinen lepopäivä.

Ohje hitaasta etenemisestä koskee lähinnä pidempiä kiipeily- tai patikointimatkoja. Esimerkiksi Alppien hiihtokeskuksissa kyläkorkeus on poikkeuksetta alle kaksi kilometriä, joten vaikka päivän mittaan käydäänkin jopa kolmen kilometrin korkeudella rinteissä, on majapaikka niin matalalla ettei vakavan vuoristotaudin vaaraa ole.

3. Muista yksilöllisyys

Alttius vuoristotaudille on erittäin yksilöllistä. Joku ei tunne tavallisella patikointi- tai hiihtomatkalla esimerkiksi Alpeilla mitään erilaista olossaan, kun toisen päätä puristaa ja vatsa tekee olon tukalaksi.

Yksilölliset erot on tärkeää ottaa huomioon seurueessa: suhtaudu aina kanssamatkalaisten tuntemuksiin vakavasti, vaikka oma olosi olisi priima. Alttius vuoristotaudille on osin perinnöllinen ominaisuus.

4. Etene ryhmässä hitaimman mukaan

Patikointimatkoilla on nopeiden vastuulla sovittaa tahtinsa sellaiseksi, että hitaammat pysyvät mukana viemättä itseään äärirajoille.

Huippukuntoisessakaan joukossa ei kannata yliarvoida kykyjään ja riuhtoa ylös liian lujaa tahtia, sillä liian nopealla nousulla vain altistaa itsensä entistä pahemmin vuoristotaudille.

5. Juo riittävästi

Vuoristo-olosuhteissa tarvitaan enemmän vettä kuin alavalla maalla, jopa 5-7 litraa päivässä. Syö myös riittävästi.

6. Ajoissa alas!

Keskeytä nousu heti, jos tunnet vuoristotaudin oireita tai huomaat niitä seurueesi jäsenissä. Laskeudu alemmas ja oireiden luonteesta riippuen hakeudu hoitoon. Älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriin.