Browsing Tag

koti

Eurooppa Koti Yleinen

Miksi lähtisin merta edemmäs kalaan?

Friday, July 19, 2019

 

Yksinkertainen vastaus kysymykseeni olisi “koska irlannissa sataa aika usein”. Kysymys heräsi viikonloppuna kun olimme viettämässä rantapäivää. Irlannin rannat ovat upeita. Atlantin valtameri on ihan vieressä ja rannat melkein tyhjiä. Miksi lähtisimme siis pidemmälle juuri tällaisia paratiisirantoja etsimään, jotka varmasti olisi täynnä tusristeja tai roskaa?

Koska Irlannissa sataa aika usein.

 

 

Tänä kesänä rantapäiviä ollaan vietetty tasan 2. Ei siksi  että on satanut, mutta koska on ollut todella kylmä kesä tähän mennessä. Kuitenkin vietämme aikaa rannalla muutenkin, vaikka emme ole uimassa tai aurinkoa ottamassa, joten nautimme rannoista joka tapauksessa eri tavoin. Mutta hyvän kesän osuessa, miksi haluaisimme lähteä minnekkään? Kesä on sellaista aikaa, että en muutenkaan halua matkustaa. Olen monta vuotta jo halunnut kesäloman, jonka aikana saan olla kotona tekemättä mitään. Periaatteessa unelmoin lapsuuden kesälomasta. Kiireittömistä aamuista, lämpimistä laiskoista rantapäivistä ja grilli-illoista.

 

 

Seikkailuhaluni herää vasta syys-lokakuussa ja jatkuu alkukevääseen. Joulun tienoilla tahdon olla kotona, mutta heti uuden vuoden jälkeen alan suunnittelemaan taas reissuja. Aika usein osuu nappiin, että matkustamme maalis-huhtikuussa,  lyhyt reissu touko-kesäkuussa ja sitten pitkä reissu syys-lokakuussa. Tämä vuosi on poikkeus, koska nyt kuumimman kesän aikaan lähdemme viettämään äitini syntymäpäivää Turkkiin, mutta muuten pysymme “normikaavassa”.

 

Miten te vietätte kesää mieluiten? Mökkeilettekö, matkustatteko vai pysyttekö kotona?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Koti

Vuosisadan löytö

Friday, June 28, 2019

 

Kun olimme Cork:issa löysimme ihanan pienen antiikkiliikkeen. Se oli juuri sellainen missä voisi penkoa tuntitolkulla ja täynnä juuri kaikkea sellaista mitä haluaisin ostaa. Pyörimme siellä vähän aikaa ja kun käännyin näin tämän kaapin. Ensimmäistä kertaa vedin jopa henkeä koska en kertakaikkiaan uskonut silmiäni. Kaappi ehkä näyttää ihan tavalliselle vanhalle kaapille, mutta koska meillä on ennestään samantyylinen viktoriaaninen bambu-pöytä, arvasin kaapin arvon heti kun sen näin.

 

 

Kaappi oli sitä paitsi täydellisessä kunnossa, ei repeämiä, naarmuja tai reikiä. Kaapilla oli pyyntöhintana 190 Euroa. Myyjä halusi ilmeisesti päästä eroon kaapista, sillä kun kyselin siitä, hän sanoi että saan sen 150 euroon. En miettinyt asiaa hetkeäkään, rahapussi esiin, maksoin kaapin ja haimme sen seuraavana päivänä, koska olimme kävellen liikkeellä.

Koko päivän olin ihan innoissani kaapista, koska olen etsinyt eteiseemme sopivaa kaappia kauan, ja koska koko kalustomme on muutenkin viktoriaanista tyyliä. Kodissamme on paljon vanhaa sekoitettuna uuteen ja juuri tällaisia erikoisia tavaroita, joten olin ihan onneni kukkuloilla. Täydellinen kaappi.

 

 

Kysyimme vähän kaapin historiasta, myyjä oli sen saanut vanhasta pubista ja ei vaikuttanut tietävän kaapista tai sen arvosta mitään. Hän totesi että kaappi on 70-luvulta ja oli vanhan mummon omistuksessa kyseisen baarin takahuoneessa. Mistä mummo kaapin oli saanut oli epäselvää. Myyjälle kaappi oli 70-luvun krääsää.

Kaappi tosiaan on itse asiassa viktoriaaninen bambu-kaappi jossa rottinkisivut. Kaappi on 1880-luvulta ja sen arvo huutokaupoissa huitelee 5000 euron ja 12000 euron välillä riippuen sen kunnosta. Meidän kaappi on tosiaan erinomaisessa kunnossa, joten oletan sen olevan korkeamman arvon puolella. Kaappi on ja pysyy tästä lähtien meillä, en sitä aio myydä, ja se tulee käyttöön. Putsailen sitä täällä nyt rakkaudella ja huolella ja olen onnellinen että sen sain itselleni. Vuosisadan löytö. Sellainen joista vain lueskelee lehdistä. Ja nyt onni potkaisi myös minua.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Koti Yleinen

Sekavuustila leikkauksen jälkeen

Wednesday, June 26, 2019

Meillä oli aika mielenkiintoinen juhannus ja muutenkin koko viime viikko. Pampa oli tosiaan syöpäleikkauksessa, ja kaikki meni hyvin. Mutta sen jälkeistä sekavuustilaa emme osanneet odottaa. Ilmeisesti tämä on aika yleistä, mutta emme ole koskaan kuullutkaan tällaisesta.

 

Person Holding Medical Walker Beside White Hospital Bed

 

Sekavuus alkoi sillä, että Pampa jutteli vähän höpöjä. Laitettiin asia sen piikkiin että lääkitys oli aika kova leikkauksen jälkeen. Asia kuitenkin vain paheni ja kohta puhuttiin niin sekavia, että jo alkoi kunnolla huolestuttaa. Lääkärit kuitenkin vakuuttivat että tämä on normaalia, ja laikkaksen jälkeiset sekavuustilat tosiaan ovat yleisiä. Pampa päsätettiin sairaalasta kotiin.

 

Person Holding White Medication Tablet

 

Automatkan aikana jutut senkun yltyivät. Jossain vaiheessa hän meinasi loikata liikkuvasta autosta ulos. Alkoi huolestuttaa kunnolla. Pääsimme kotiin ja kaikki vaikutti tasaantuvan. Pampa hoiteli hommansa, kävimme apteekissa, kaupassa ja pyykitkin pestiin. Rupateltiin mukavia ja jutut oli aika normaaleja.

Tuli ilta. Oli aika mennä nukkumaan.

 

Vehicle Blue Emergency Light Turned on

 

Sekavassa tilassaan hän oli napannut auton avaimet ja lähtenyt ajelulle kolmelta yöllä kun kaikki nukkui. Poliisit tulivat herättelemään kun naapuri oli soittanut heille kun huomasi että kaikki ei ole niin kuin pitää ja mies lähti hakemaan sekavaa papparaa kotiin naapurin pihasta, jossa hän siis miihaili eikä löytäny kotiin. Onneksi ei ajanut kauemmaksi. Saatiin Pampa taas sairaalaan jossa ihmeteltiin että miten hänet on edes päästetty kotiin tuossa tilassa.

 

Patient Pick-up & Discharge Only Signage

 

 

En tosiaan ollut kuullutkaan että tällaista voi leikkauksen jälkeen tulla, mutta linkkasin tosiaan tähän juttuun siksi, että muutkin pääsevät lukemaan mikäli samanlainen tilanne osuu eteen. Kaikkea oppii. Onneksi kukaan ei loukkaantunut ja että Pampa saatiin yöllä kotiin ehjänä. En halua edes ajatella mitä olisi voinut sattua. Nyt on autosta akku kytketty irti, avaimet piilossa. Pampa on taas haettu kotiin ja valvomme tarkasti hänen touhujaan kunnes uskallamme jättää hänet yksin omaan kotiinsa. Kaikki vaikuttaa kuitenkin nyt olevan jo ihan OK, mutta oli aika outo ja pelottava episodi.

 

Onko tällainen asia muille tuttua?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Koti Yleinen

Minkälaista on työskennellä kotona?

Monday, June 10, 2019

Työskentelen tosiaan kotona nykyään. Joillekkin se sopii, joillekkin ei. Tottakai on kiva nousta aamulla ilman kiireitä, syödä aamupala kaikessa rauhassa eikä tarvitse miettiä ruuhkaa liikenteessä, bussiaikatauluja tai muuta. Ei edes sää haittaa. Voi vetää mukavat tossut jalkaan ja hiipiä tietokoneen luokse.

 

 

Koska kuitenkin teen töitä suurelle firmalle, en voi päättää sen enempää työstäni tai työajoista. Työ on todella kiinni aikataulussa ja jokainen minuutti on suunniteltu huolella. Tästä en pääse poikkeamaan ja kaikki tekoni myös valvotaan. Puhelut nauhoitetaan, muistiinpanoni tarkistetaan ja lounaani lasketaan minuutille. Poissaolot, tai aika jolloin jokin työvälineistäni ei toimi, minusta tai minusta riippuumattomista syistä “rangaistaan” tavalla tai toisella. Myös sosiaalinen kanssakäyminen kärsii, maailmani on näiden neljän seinän sisällä. Jokapäiväinen rutiini on kutistunut ja vuoravaikutus toisten kanssa on minimaalinen.

 

 

Mutta samalla on hyviä puolia. Saan tavata tyttöäni joka päivä sekä paussilla että lounaalla. Saan nukkua pidempään ja saan tehdä kuitenkin kaikesta huolimatta vaihtelevaa työtä. Saan erinomaisia etuja jotka ovat räätälöity sopimaan kotona työskenteleville ja myös iltapäivät ovat pidempiä kun ei tarvitse taas istua liikenteessä ja odottaa kotiinpääsyä. Mutta tottakai joskus on ikävä “oikeita” työkavereita, vaikka tapaankin useita henkilötä video-palaverin kautta päivittäin. Josku on ikävä automatkaa töihin, kun sai vaikka täysillä laulaa lempparibiisin mukana ja kukaan ei kuullut. Ja joskus kaipaan aamurutiinejamme, kun lähdettiin tytön kanssa aamulla päiväkotiin ja töihin. Pieniä asioita. Lounaskävelyjä. Nyt en ehdi kun on vain 30 min lounastauko.

 

 

Mietin usein jos aloittasin ihan freelancer-kääntjäksi täyspäiväisesti, tai jos jotenkin saisin mahdollisuuden vaikka blogin kautta tienata tarpeeksi jotta voisin sillä itseni ja perheeni elättämään. Teen kaikenlaisia sivuprojekteja tällä hetkellä, ja usein tosiaan olen miettinyt jos uskaltaisin ottaa sen viimeisen askeleen, että teksin vain näitä sivujuttuja täyspäiväisesti. Toistaiseksi en ole uskaltanut, sillä projektit ovat olleet lyhyitä ja niiden välit ovat olleet välillä aika pitkät. Unelma olisi jatkaa kotoa käsin työskenteleminenm mutta hieman vapaamalla aikataululla kun nyt.

 

 

Voihan se olla että mahdollisuus ilmestyy jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi olen ihan kiitollinen että voin tehdä näitä hommia mitä teen nyt. Tämä työ ja alku oli paras mahdollinen juuri tälle hetkelle ja tälle elämän vaiheelle, saa sitten nähdä tuleeko toinen ja osuvampi vaihtoehto eteen myöhemmin. Siihen asti, teen tossut jalassa töitä ja muistutan itseäni, että olen onnekas että näin saan tehdä.

 

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail