Sherlock elää Alpeilla – tämä pikkukylä ottaa kaiken irti mestarietsivästä

Sherlockilla on oma museo, hotelli ja pubi
Kun Sir Arthur Conan Doyle saapui Meiringenin kylään vuonna 1893, hän tuskin aavisti mitä kaikkea vierailu myöhemmin tulisi poikimaan. Maailmanmaineeseen salapoliisitarinoillaan noussut kirjailija lomaili vaimonsa kanssa Sveitsissä ja ihastui Meiringenin yllä hurjina ryöppyävien Reichenbachin putousten voimaan niin, että päätti sijoittaa mestarietsivänsä kuolinkohtauksen juuri näihin maisemiin.
Tarinassa Viimeinen tapaus Sherlock Holmes syöksyy kuolemaan jyrkänteen reunalta kamppailtuaan arkkivihollisensa tohtori Moriartyn kanssa. Tämä kohtaus on sijoitettu Meiringenin putoukselle, jonka dramaattiset puitteet ovat tosimaailmassa aivan yhtä näyttävät kuin kirjassakin.
Nykyisin Meiringenissa otetaan kaikki irti Sherlockista. Muun muassa yksi kylän vanhoista kirkoista on muutettu Sherlock-museoksi ja etsivällä on lisäksi oma nimikkohotellinsa ja pubinsa. Paikanniminä vilisevät englantilaisittain Conan Doyle Place ja jopa Baker Street. Tarinoista tutun osoitteen Baker Street 221B tietävät täällä kaikki.
Museoon on rakennettu kokonainen Sherlockin koti
Sherlock Holmes -museon näyttely esittelee etsivän kotia, hänen vaatteitaan, etsivätarvikkeitaan ja käymäänsä kirjeenvaihtoa. Kaikki näyttää siltä, kuin kyseessä olisi todellinen, oikeasti elänyt henkilö.
Sherlock Holmes saa edelleen postia kaikkialta maailmasta. Fanit pyytävät häntä ratkaisemaan oman elämänä arvoituksia tai kysyvät neuvoa mitä yllättävimmissä ongelmissaan. Kulttihahmolle kirjoitetaan kuin joulupukille. Osa lähestyy idoliaan kirjeitse vakavissaan, osa vähemmän vakavissaan.
Kirjailija tahtoi Sherlockista eroon
Sir Arthur Conan Doyle oli turhautunut kirjoittaessaan Sherlockin viimeistä tarinaa. Kirjailijan kerrotaan kokeneen olevansa liian sidottu yhteen hahmoon ja suorastaan toivoneen pääsevänsä eroon liikaa huomiota saaneesta luomuksestaan. Niinpä hän suunnitteli dramaattisen lopun Sherlockin seikkailuille: kamppailun jyrkänteellä ja syöksyn varmaan kuolemaan.
Tarina järkytti aikansa yleisöä ja herätti jopa närkästystä, sillä lukijat eivät tietenkään olisi toivoneet sankarin kuolemaa. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin Doyle taipui kirjoittamaan tarinan Autio talo, jonka juonenkäänteissä paljastuu, ettei Sherlock lopulta ollut sittenkään menehtynyt pudotessaan. Uusi tarina paljasti, että Sherlock vain ovelasti piiloutui teeskennelläkseen kuollutta.
Tästä huolimatta kuolinpaikasta komeilla Reichenbachin putouksilla tuli suosittu turistikohde. Putouksille oli aiemmin kivuttava jalkaisin, mutta jo vuonna 1899 päätettiin rakentaa funikulaari, eli kiskoköysirata, joka vie katsomaan huikeita maisemia. Sama rata on käytössä edelleen. Perille pääsee noin seitsemässä minuutissa.
Maisemat Reichenbachin putoukselta ovat upeat
Reichenbachin putoukset syöksyvät alas noin sadan metrin korkeudesta uskomattomalla voimalla. Paikan päällä voi ihailla luonnonvoimia ja nauttia kauniista vuoristomaisemista. Runsasvetisellä kaudella kannattaa olla valmis kastumaan putouksen pärskeistä tai varata mukaan sateensuoja.
Sherlockin täsmälliselle kuolinpaikalle pääseminen vaatii kiskoköysiratamatkan jälkeen vielä hieman ylimääräistä kipuamista. Paikka on kuitenkin merkitty selkeällä kyltillä ja löytyy kyllä. Ylhäällä aseman kupeessa on myös pieni Sherlock Holmes -näyttely.
Tosifanit saapuvat paikalle joka toinen vuosi lavastamaan sankarinsa kuolinkohtauksen. Aikalaispukuihin sonnustautuneet näyttelijät toistavat Sherlockin ja Moriartyn kamppailun. Putouksen kuohuihin tippuminen lavastetaan nukkeja käyttäen. Spektaakkelin järjestää Lontoon Sherlock Holmes Society, joka jo vuosikymmenten ajan on vaalinut perinteitä esikuvalleen uskollisena.
Katso kuvat Meiringenin kylästä – täällä Sherlock elää edelleen!










Teksti ja kuvat: Riikka Krenn
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Lisää aiheeseen liittyviä artikkeleja







