Mika Väistö

Suomalaismiehen erikoinen ruokakokemus maailmalla: “Aloin napsia termiittejä suuhuni kuskin karvaiselta käsivarrelta”

Perheenisä ja aktiivinen matkailija Mika Väistö matkustaa usean sukupolven voimin, ja yrittää elää matkakohteessaan mahdollisimman paikallista arkea. Väistö paljastaa mielenkiintoisimmat reissumuistonsa maailmalta.

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Lähtöportti-blogia kirjoittava Mika Väistö. Blogissa yhdistyvät intohimoni matkailuun, kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen.

Matkustan lähes aina vaimon ja kahden tyttäremme kanssa. Myös lasten isovanhemmat ovat usein reissuilla mukana ja välillä meitä on koossa suurempikin ryhmä. Nuorempana matkani olivat seikkailullisia reppureissuja, joiden aikana ei aina herätessään ollut aavistustakaan seuraavasta yöpaikasta. Nykyään vuokraamme yleensä talon tai asunnon hyvissä ajoin etukäteen ja pyrimme elämään matkakohteessa paikallisten lailla.

Mikä on ollut erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Aikoinaan interraililla pääsin yöpymään aidossa sveitsiläisessä maalaistalossa. Reissukaverini tunsi pienessä kylässä asuneen tytön, jonka perheen kotiin majoituimme yhdeksi yöksi.

Tuntui uskomattomalta, miten tuon yöpymisen aikana kaikki mahdolliset Sveitsiin liittyvät kliseet osoittautuivat todeksi. Perheen äiti keitti meille herkullista fondueta, seinällä kukkui käkikello ja pihalta kuului lehmänkellojen kalinaa. Itse talo harjakattoineen ja punaisine ikkunaluukkuineen oli kuin suoraan postikortista, kuten myös kumpuileva maalaismaisema.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Varmaankin erikoisin syömäni asia ovat elävät termiitit. Olimme jeeppisafarilla Dominikaanisessa tasavallassa, kun kuljettajamme huomasi tien varressa valtavan termiittikeon. Hän työnsi kätensä kekoon ja kehui ötököiden olevan terveellisiä, sillä ne sisältävät paljon proteiinia. Sen enempää miettimättä aloin napsia termiittejä suuhuni jeeppikuskin karvaiselta käsivarrelta. Termiitit olivat sen verran pieniä, etteivät ne maistuneet oikeastaan miltään. Kyytipojaksi oli tarjolla paikallista rommia.

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Yhtenä muistona tulee mieleen öinen Aberdeenin satama Hongkongissa. Halusin tutustua kelluvan kylän veneissä asuvien asukkaiden elämään, mutta ehdimme paikalle vasta pimeän laskeuduttua. Seisoskelimme hämärällä laiturilla, kun paikallinen kalastaja tuli tarjoamaan meille kiertoajelua perinteisellä sampaaniveneellä. Rähjäinen alus yhdistettynä onnetonta englantia puhuvaan mieheen ei herättänyt luottamusta, mutta halu vesille oli niin kova, että lähdimme matkaan.

Veneeseen astui myös eräs venekylän asukas, joka sai kyydin kotiinsa. Vanha moottori tärisytti puista sampaania ja kiinalaisukko ohjaili venettä ilmeenkään värähtämättä koko pitkähkön kierroksen ajan. Pilkkopimeä satama ja ympärille ankkuroidut asuntoveneet veivät mielikuvitukseni kauas Etelä-Kiinan meren salakuljettajatarinoihin.

Mika Väistö
Paljon matkustanut Mika Väistö viihtyy upeiden luontomaisemien äärellä.

Kuka on ollut jännittävin matkoillasi tapaama henkilö?

Päädyimme kymmenen vuotta sitten Islannissa hieman sattumalta kuuluisan Skógafossin putouksen lähellä sijaitsevaan Skógarin museoon. Pian selvisi, että kyseessä on Thordur Tomasson -nimisen miehen elämäntyö. Silloin 86-vuotias herra laskeutui keppiinsä nojaten yläkerrasta portaita pitkin meitä vastaan rakennuksen eteiseen.

Kuultuaan kotimaamme hän istui vanhan urkuharmonin ääreen ja kajautti ilmoille Maamme-laulun. Itseään säestäen hän myös lauloi koko hymnin, tosin ruotsin kielellä. Suunnitelmamme oli kiertää museo suhteellisen nopeasti, mutta Thordur ei olisi halunnut päästää meitä pois. Valtaviin kokoelmiin kuului kaikkea mahdollista islantilaista kalastusvälineistä täytettyihin eläimiin. Kuulimme samalla osan hänen elämäntarinastaan. Mielestäni Thordurin kaltaisten karismaattisten ikäihmisten kertomuksissa on jotain poikkeuksellisen kiehtovaa.

Mikä on ollut pahin pakkausmokasi?

Trooppisissa kaupunkikohteissa saattaa olla vaikea muistaa, että sisätiloissa voi joutua palelemaan.

Singaporessa meinasi jäädä pikaruoka-ateria palelemisen vuoksi kesken, mutta sain kuin sainkin hampurilaisen tärisevin sormin syötyä. Ilmastointi on toki mukava asia, mutta vaikka ulkona olisi yli kolmenkymmenen asteen kostea helle, ei sisätiloja tarvitsisi viilentää aivan pakastimen tasolle. Täten suosittelen Singaporeen vähintään lämmintä neuletta kaupungille mukaan.

>> Lue lisää Lähtöportti-blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Mika Väistö

Päivitetty: 3.7.2017

Arvostelut ja vinkit

1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (2 votes, average: 5,00 out of 5)

Kerro kokemuksesi ja jaa omat matkavinkkisi!

Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä mieltä olet?

0 kommenttia