Browsing Category

Loviisa

Kiva retkikohde: Loviisan maalinnoitus

Loviisan maalinnoitus, bastionit Rosen ja Ungern

Loviisan keskustan tuntumasta löytyy Loviisan maalinnoitus ja bastionit Rosen ja Ungern. Kohde on avoinna ympäri vuoden ja onkin mukava kohde jäsenien verryttelyyn kesälomamatkan lomassa.

Loviisan maalinnoitus lyhyesti

Loviisan maalinnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748 strategisesti tärkeän Turusta lähtevän Viipurintien eli Kuninkaantien läheisyyteen. Silloinen Loviisa eli Degerbyn kaupunki oli osa Ruotsin itärajaa jota vahvistamaan tarvittiin linnoitus. Linnoitustöitä johti Augustin Ehrensvärd.  Linnoituksen bastionit nimettiin Suomen silloisen kenraalikuvernöörin G. Rosenin ja kenraali von Ungernin mukaan. Linnoitusta saatiin rakennettua valmiiksi murto-osa alkuperäisistä suunnitelmista.

Vuonna 1809 Suomen sodassa linnoitusrakennelma jäi venäläisten käsiin. Rajan siirtyessä itään linnoituksen merkitys ja tarve väheni.

1890-luvulla linnoitus löydettiin uudestaan. Tuolloin Loviisa oli aktiivinen kylpyläkaupunki ja vieraiden viihdyttämiseen tarvittiin myös historiallisia kohteita.

Linnoitus on restauroitu museoviraston toimesta useaan otteeseen. Viimeisin rauniorestaurointi suoritettiin vuosina 2006 – 2012. Tämän linkin kautta voit lukea restauroinnista lisää.

Maalinnoitukseen on vapaa pääsy.

Linnoituksen osoite: Kuhlefeltinkatu 15, 07900 Loviisa.

Kohteessa

Linnoitukselle on helppo tulla, Loviisa kun on viehättävän pikkuinen kaupunki, jossa kaikki on lähellä toisiaan. Linnoituksen vieressä on iso parkkipaikka johon jättää auto tai moottoripyörä.

Bastioni Ungern on parkkialueen vieressä. Toukokuun ilta-aurinko punaa säteillään valtavat kiviseinämät. Bastionin ympäristö on hyvässä kunnossa, ruohokenttä on ajettua ja opastekyltit mallikkaat. Meidän lisäksemme iltakävelylle linnoitukselle on tullut useita lapsiperheitä sekä nuoria skoottereillaan.

Ungernin sisäpuolella on nurmikenttä jossa istuskelee ihmisiä myöhäisellä piknikillä. Ungernin ja Rosenin muureissa on yhteensä 22 takaa avointa tykkikasemattia eli onkaloa.  Valitettavasti osa muurien kasemateista on tägien peitossa. Lapsia tekstit eivät haittaa, ja riemuäänet kaikuvat valleissa kun merirosvoleikki pärähtää käyntiin. Vuosikymmenen alussa Ungernissa toimi kesäteatteri, mutta vuoden 2013 tulipalo siirsi kesäteatteritoiminnan toisaalle.

Ungern kuuluu osaksi suurta viheraluetta, Garnisonin linnakepuistoa. Bastioni Ungernin luota lähtee noin kahden kilometrin mittainen Ehrensvärdinpolku. Polun varrella pääsee tutustumaan linnoitusrakentamiseen eri vaiheisiin. Bastioni Rosenin takaa löytyy mm. alue jossa louhittiin kiveä linnoituksen tarpeisiin. Polulla viitat ohjaavat seuraavaan kohteeseen, matkan varrelle jäävät mm. Kuninkaanlampi, maavallit, bastionit sekä Vanha Viipurintie. Tämän linkin kautta voit printata alueen ulkoilukartan itsellesi. Luontopolku on osin luonnonvarainen joten isojen rattaiden tai pyörätuolin kanssa kulkeminen voi olla hieman haastavaa.

Jatkoimme matkaamme bastion Rosenille. Tämä osa linnoitusta on enemmän luonnonvarainen, puut ja pensaat ympäröivät kivivallia. Bastioni on myös huonommassa kunnossa kuin Ungern. Ympäristö on silti mielikuvitusta hivelevää, sukellamme metsittyneen tien sekaan, kuljemme pienen puron ylitse kentälle, jossa jokainen voi leikkiä olevansa oman elämänsä prinssi tai prinsessa.

Osa Rosenin valleista on katettuja. Tällä ehkäistään vallien lopullinen romahtaminen. Silti kaikesta näkee, että vuosisadat sekä sääolot ovat nakertaneet perustusta. Käytettiinpä linnoituksen kiviä myös Loviisan talojen perustusmateriaaleina ennen kuin bastionien arvo ymmärrettiin.

Bastionin sisällä olevista opastauluissa pääsee tutustumaan vallitöihin sekä linnoituksen kasvillisuuteen.

Loviisa sekä maalinnoitus ovat oikein mukavia vierailukohteita koko perheelle. Piipahda sinäkin Loviisassa!

 

 

Ainutlaatuinen Malmgårdin kartano

Malmgård, Loviisa

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Malmgårdin kartanon kanssa.

Toukokuun lopussa vietettiin yhdessä EHHA:n (European Historic Houses) kanssa Maanomistajanliiton avointen ovien päivää. Tällöin yhdeksän mielenkiintoista ja historiallista eteläsuomalaista tilaa avasi ovensa uteliaille vierailijoille. Päädyimme ankaran pohdiskelun ja vertailun jälkeen käymään kylässä Malmgårdin kartanolinnassa Pernajalla.

Malmgårdin kartano lyhyesti 

Malmgårdin kartano mainitaan historiankirjoissa jo 1600-luvulla. Erikoista on moneen muuhun Suomen kartanoon verrattuna, että kartano on pysynyt saman eli Creutzien kreivillisen suvun omistuksesta siitä lähtien. Suvun historiaan kuuluu valtionpäämiehiä sekä sotaherroja, myös muutama vahva nainen on kartanon emäntänä toiminut.

Vanha kartano oli perinteisemmän näköinen.

Nykyinen Malmgårdin kartanolinna on 1880-luvulta ja täysin uniikki uusrenessanssirakennus Suomessa. Linna on arkkitehti F. A. Sjöströmin käsialaa ja ilmentää hollantilaisia ja ranskalaisia vaikutteita. Kartanon rakennutti silloinen Malmgårdin kreivi ja kuvernööri Carl Magnus Creutz.

Kartanon mailta löytyy linnan lisäksi englantilaistyylinen maisemapuisto sekä lukuisia talousrakennuksia.

Malmgårdin kartanolinna toimii edelleen Creutzin perheen yksityiskotina, linnaan on kuitenkin mahdollista päästä tutustumaan ryhmävierailuina sekä avointen ovien päivinä, joista ilmoitellaan erikseen mm. Malmgårdin kartanon sivuilla.

Malmgårdin kartanolla toimii nykyisin yksi Suomen suurimmista pienpanimoyrityksistä. Malmgårdin Panimossa tuotetaan kansainvälisestikin huomiota saaneita oluita ja siidereitä. Malmgårdin oluet ovat soudattamattomia ALE-tyyppisiä oluita ja valikoimassa on noin 10 eri merkkiä. Oluita pääsee maistelemaan vanhaan navettaan rakennetussa panimossa joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Vanhassa navetassa sijaitsee myös kartanonpuoti, jossa myydään erilaisia kartanon tuottamia viljatuotteita, kuten jauhoja, kaurahiutaleita, mysliä ja spelttiä. Korkealaatuisten viljatuotteiden lisäksi valikoimassa on hilloja, mehuja, hunajaa sekä oman panimon tuotteita.

Puoti on avoinna ympäri vuoden: tiistaita torstaihin klo 10.00 – 16.00. Perjantaisin klo 10.00 – 18.00 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 11.00 – 16.00. Maanantaisin puoti on suljettu.

Kesäkahvila

Panimon ja puodin lisäksi kartanon mailla toimii kesäkahvila, joka sijaitsee puodin vieressä.

Malmgårdin kartano kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen joukkoon.

Malmgårdin kartanon mailla 

Ihanan helteinen toukokuinen sää saattelee meitä vanhaan kulttuurimaisemaan. Vehreät lehtipuut kehystävät kapeaa tietä Malmgårdiin saavuttaessa.

Toukokuun kuivuus on pitänyt peltojen annin matalana, maalaismaisema on silti idyllinen ja ennen kaikkea rauhallinen. Itse kartanolinna ei tielle näy, mutta paikasta ei voi erehtyä koska autoja on kartanon vanhan talousrakennuksen ympärille kerääntynyt kymmenittäin. Jätämme automme jonon jatkoksi.

Astelemme puotiin jossa ensi töikseen on puuromaistiaisia tarjolla. Oman maan viljoista jauhettu puuro on suutuntumaltaan täydellistä, pehmeää ja maukasta. Puoti on kivan näköinen ja valikoimaa paljon.

Täältä olisi mahtavaa ostaa käytännöllisiä mökkiviemisiä, mutta mieli halajaa nyt kartanolle. Vilkaisemme panimon puolelle, jossa pääsee lasin takaa katsomaan oluen valmistusprosessia. Myös pieni baari löytyy panimon kätköistä.

Malmgårdin uniikki kartanolinna

Kiiruhdamme pihan poikki, ylös kartanolinnan pihaan.

Wau! Vaikka usean kartanon porteilla ja pihassa olen käynytkin, en ole vastaavaan kuin Malmgårdin kartano on, ole kotimaassa ennen törmännyt. Ja on myönnettävä, etten edes tällaisesta ihanuudesta tiennyt ennen tätä kyseistä ajankohtaa. Mahtava tiilirakennus pihoineen on valloittava. Kartanon vieressä on vanha ja erityisen hieno viljamakasiini joka täydentää miljöötä.

Käymme kartanopuiston puolella kurkistelemassa (luvan kanssa). Jos mahdollista, niin täältä kartanon fasadi on vieläkin hienompi. Puistosta vie kartanolle portaat jotka täydentävät rakennuksesta huokuvaa arvokkuutta. Portaiden päässä on ns. keisarin istuin, josta voi ihailla puutarhaan aukeavaa näkymää.

Uskomattomia paikkoja Suomesta löytyy, jos on yhtä utelias kuin minä ja haluaa mennä niitä tutkimaan… Tämä kartano on kyllä ainutlaatuisessaan jotain hyvin erikoista, ja laittaa tällaisen kartanoromantikon hykertelemään onnesta.

Ryhmämme alkaa muodostua kartanolinnan pihalle. Joukko on hyvin värikäs, onpa mukana vieraita myös muualta Euroopasta. Osa on myös pukeutunut hyvin arvokkaasti ja itsellä käy mielessä oma, hmm, alipukeutuminen. En kuitenkaan ehdi ajatusta kauaa mielessäni pyöritellä kun kartanon ovista astuu ulos kreivi Johan Creutz kädet avoimena toivottaen ryhmämme tervetulleeksi kotiinsa Malmgårdin kartanoon.

Tästä lämpimästä tervehdyksestä ja oven avauksesta alkaa noin tunnin pituinen mielenkiintoinen matka läpi niin suvun historian kuin itse kartanolinnankin. Tutustumme yläkerran upeaan juhlasaliin, kierrämme vierasmakuuhuoneissa, biljardihuoneessa, kirjastossa sekä alakerran salissa. Samalla kreivi käy pilke silmäkulmassa läpi vuosisatoja ja niihin liittyviä merkkihenkilöitä. Ihan kaikkialle rakennuksen huoneista ei kierros ulotu, niitä kun kerrotaan olevan peräti 52! Neliöitäkin rakennuksessa on noin 3000 verran. Kreivi Creutzin mukaan jokaisen vaatehuoneenkin katot ovat maalauksia täynnä, ja aivan varmuutta ei ole, mitkä tilat lasketaan varsinaisiksi huoneiksi.

Malmgårdin sali

Kartanon irtaimisto on pääosin ostettu linnaa varten ja onneksi myös säilynyt siellä, joka ei ole ollenkaan niin varmaa kuin ensi kuulemalla voisi luulla. Satojen vuosien aikana monen muun kartanon irtaimiston kohtalona on ollut jonkinlainen ositus perillisten kesken. Onneksi Malmgård on säästynyt siltä. Vierailijoiden on mahdollista nähdä mm. yläkerran juhlasalin Muranon saaresta tuodut värikkäät lasivalaisimet, kartanoon tilattuja ja käsityönä Baltiassa tehtyjä huonekaluja sekä lukuisa joukko Creutzin sukulaisten maalauksia. Harvalla meistä on mahdollisuus nähdä sukulaistensa kuvia aina 1600-luvulle asti, ja onkin mielenkiintoista katsoa tauluissa olevia henkilöitä, heidän piirteitään sekä kunkin aikakauden maalaussuuntauksia.

Ja kyllä, myös Malmgårdissa on kummitus, tosin lempeä sellainen!      

Kartanon tulevaisuus

Osumme kartanon kesäkahvilaan samanaikaisesti suvun nuorempaa polvea edustavan nykyisen isännän Henrik Creutzin kanssa. Vietämme mukavan rupattelutuokion kahvilassa, käyden läpi kartanon tulevaisuudensuunnitelmia, suvun vaiheita sekä panimon ja kartanon tuotteiden jatkokehitystä. Henrik vie myös ajatuksemme hieman lähemmäksi tätä päivää, tuoden puheisiin hyvinkin arkisia asioita ja haasteita kuten kartanon lämmitys tai vaikkapa siivous, ikkunoitakin kun on kartanolinnassa lähes yhtä monta kuin päiviä vuodessa. Usein tällainen romanttinen ”kartanohörhöilijä” ei välttämättä tule ajatelleeksi millainen työ on pitää noinkin hienoa miljöötä kunnossa.

Kahvien jälkeen siirrymme panimolle jossa on alkamassa kartanon oluttaisting. Ryhmämatkoilla on mahdollista maistaa muutamia panimon tuotteita mukavien juttujen kera. Tällä kertaa kreivi Creutz kertoo humoristisesti oluen syntyprosessista sekä tuotteiden valmistuksesta, samalla kun ryhmä siemailee panimon antia.

Creutzit ovat selkeästi ylpeitä niin kartanostaan kuin tuotteistaakin, ja miksipä eivät olisi! Kartano on pitkästä menneisyydestään huolimatta hyvin nykyaikainen sekä tuottava tila ja luonnon antamat mahdollisuudet ovat huimat. Kartano tuottaa mm. oman sähköenergiansa viereisen kosken vesivoimasta, vesi tulee omasta lähteestä (ja on muuten varsin hyvänmakuista) ja raaka-aineet luonnonmukaisesti viljellyistä oman maan pelloista.

Kaiken kaikkiaan käynti Malmgårdissa oli erittäin miellyttävä. Aika hujahti vauhdilla kertomuksia kuunnellessa sekä tutkiessa kartanoa kuin puodin ja panimon tarjontaa.

Suosittelen Malmgårdissa vierailua lämpimästi jokaiselle, aina ei tarvitse lähteä Keski-Eurooppaan jotain ainutlaatuista kokeakseen!

 

 

Jännittävä Svartholman merilinnoitus

Loviisa

Joitakin vuosia sitten olimme kesäisellä ajelulla pitkin Uudenmaan rannikkokaupunkeja, päätyen toviksi Loviisan vierasvenesatamaan. Siinä jalotellessa kävi ilmi, että piakkoin olisi lähdössä vuoroliikennekuljetus Svartholman merilinnoitukseen. Jaa, että mihin?

Kuva: Flickr, Loviisa, Johanna Holvikallio/Visit Loviisa.

Svartholman merilinnoitus lyhyesti

Svartholman merilinnoitus sijaitsee Loviisanlahden suulla. Svartholmaa alettiin rakentaa vuonna 1748 eversti Augustin Ehrensvärdin suunnitelmien pohjalta Ruotsin laivaston tukikohdaksi sekä uuden itärajan turvaksi. Linnoitus valmistui pääosin 1760-luvulla. Täysin valmiiksi linnoitus ei tullut koskaan. Svartholma on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja kuuluu samaan puolustusketjuun.

Vuonna 1808 Svartholma antautui venäläisille sotajoukoille noin kuukauden kestäneen piirityksen jälkeen lähes ilman vastarintaa. Merilinnoitus toimi aikanaan myös venäläisten vankilana.

Kuva: Flickr, Svartholman linnoitus, Visit Loviisa.

Krimin sodan aikaan vuonna 1855, englantilaisten laivasto räjäytti linnoituksen jonka jälkeen Svartholma jäi rappeutumaan. Linnoituksen kiviä haettiin vahvistamaan Loviisan kaupunkia joka oli vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta tuhoutunut tulipalossa. Esimerkiksi Loviisan Raatihuonetta ja kirkkoa on rakennettu linnoituksesta haetuilla tiilillä.

1960-luvulla merilinnoitusta alettiin restauroida Museoviraston toimesta. Linnoitus on nykyisin kiinteä muinaisjäännös, jota suojelee muinaismuistolaki.

Kuva: Flickr, Svartholman linnoitus, Lasten seikkailukierros. Visit Loviisa/Peak Press.

Kesäisin Svartholman merilinnoitus toimii matkailukohteena. Saarella on Cafe Svartholm-kesäravintola, ilmainen vierasvenesatama noin 70 veneelle, telttailupaikka, kolme tulentekopaikkaa sekä Sotilaiden, vankien ja matkailijoiden-näyttely. Saarella järjestetään myös kävelykierroksia sekä lapsille seikkailukierroksia.

Reittiliikennekuljetus Laivasillalta linnoitussaarelle kulkee 23.6. – 6.8. Meno-paluulipun hinta on 18€/aikuinen ja 9€/lapsi (vuoden 2017 hinnat). Matka-aika on 30 minuuttia/suunta.

Kohteessa

Koska olemme perheeni kanssa pohjattoman uteliaita eikä ollut kiire mihinkään, hyppäsimme paattiin. Onneksi laivassa oli tilaa, nimittäin kyytiin mahtuu 30 innokkainta, ja kauniilla säällä liput ovat hyvin haluttuja ja etukäteen varattuja. Joskus voi tulla peruutuksia, kuten saimme huomata ja myös näin ex tempore-matkaajat pääsivät kyytiin mukaan.

Laivamatka sujui jouhevasti Loviisan rantoja katsoen. Veneen keula halkoi varsin rauhallista, vihertävää merta. Hitaasti, mutta varmasti linnoitussaari alkoi näkyä suoraan edessä, ensin pienenä pisteenä suurentuen hetki hetkeltä suuremmaksi.

Rantauduimme Svartholman laituriin. Pienen kävelyn jälkeen, linnoituksen suuri sisääntuloaukko toivotti meidät tervetulleiksi.

Aukosta sisään päästyämme olimme saapuneet linnoituksen tasaiselle sisäpihalle. Suunnistimme ensimmäisenä kesäravintolaan syömään, ja tuli mieleen, että jos olisimme saapuneet ns. harkitusti, saari olisi tarjonnut varsin viehättävän miljöön eväsretkelle. Nyt kuitenkin oli turvauduttava ravintolan tarjontaan. Tilasimme pizzat jotka maistuivat ihan hyviltä, vaikkakin kilpailun puute näkyi hieman ravintolan hinnoissa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa linnoituksen 2. kerroksessa sijaitseva museonäyttely, jossa olikin juuri alkamassa opastettu kävelykierros. Opastuksen hinta 6€/aikuinen ja 3€/lapset (vuoden 2017 hinnat). Osallistuimme mukaan kierrokselle, joka olikin varsin hyvä päätös, koska kuulimme kierroksen aikana esimerkiksi linnoituksessa asuneista sotilaista ja heidän elämästään sekä linnoituksen historiasta.

Kiersimme myös linnoituksen tiloissa kuten entisessä leipomossa. Nykyisiä tiloja silmäillessä saa olla aikamoinen mielikuvitus, että pystyy eteensä kuvittelemaan menneen maailman. Hyvä opastus auttaa kuitenkin asiassa hurjasti.

Opastuksen jälkeen kiersimme omaan tahtiin Sotilaiden, vankien ja matkailijoiden-näyttelyn sekä silmäilimme pieniä matkamuistoesineitä, joita näyttelyn yhteydestä voi ostaa.

Ennen yhteysaluksen lähtöä, kiertelimme pitkin saaren rantoja ihaillen harmaakivimuurattuja bastioneja, tummia meren aalloissa hioutuneita rantakiviä ja punaisia tiilten palasia sekä runsasta kasvillisuutta joka heinäkuussa oli rehevimmillään, auringon samalla helliessä saaren tutkijoita lämpimästi säteillään.

Ja kävipä mielessä, että josko joskus tulisimme tänne viettämään kesäyötä oikein telttaillen. Never say never!

Svartholman merilinnoitus on oiva koko perheen kesäkohde, jossa pääsee seikkailemaan koko rahan edestä. Me tykättiin!

Loviisan Joulu: Wanhan ajan joulukodit 2016

Loviisan Joulu: Wanhan ajan joulukodit 2016IMG_1813

 Joulumieltä etsimässä, tällä kertaa Loviisassa. Paikka on sinänsä tuttu, olenhan syntynyt tässä pittoreskissa pikkukaupungissa. Tosin en muista mitään varhaislapsuudestani siellä, koska muutimme pois kun olin parin vuoden ikäinen. Tänä vuonna sain raivattua vihdoin kalenteriini tilaa, jotta pääsimme fiilistelemään joulukoteja. Olen aiemmin käynyt kesällä järjestettävässä Loviisan Wanhat Talot-tapahtumassa, mutta kyllä oli ihan eri asia käydä kodeissa näin talvisin ja hämärässä, kun lumihiutaleita sataa hiljalleen alas taivaalta.

Tapahtuma on omalla tavallaan varsin oudon ihana, se tunne kun menee ensimmäisiin wanhoihin taloihin sisälle. Olo on kuin ”varkaissa” ja kuitenkin vastassa on lämmin isäntäväki ja heidän ihastuttavat historiaa huokuvat talonsa. Suurimmassa osassa taloja oli myös glögi- ja kahviantimia myynnissä, joten kun kylmästä siirtyi lämpimään ja jouluiset hajut kiertyivät nenuun, olo on aivan myyty. Eräässä talossa oli myös lounasta tarjolla. Hyvä idea, kun muuten tapahtuma on ilmainen. Lisäksi useassa talossa oli myynnissä erilaisia käsitöitä.

IMG_1812

Talot oli laitettu jouluisiksi, joka erityisesti ilahdutti tällaista joulufanaatikkoa. Paljon kynttilöitä, ihastuttavia yksityiskohtia, erilaisia joulukoristeita ja -kukkia sekä aitoja joulukuusia. Siitä oli joulukodit tehty. Miellyttävää oli seurata isäntäväen elämää, osassa koteja oli pyydetty ystäviä ja sukulaisia kylään ja me vieraat pääsimme sivustaseuraajina kuin salaa mukaan tähän näytelmään. Osassa taloista meidät temmattiin mukaan näytelmän päähenkilöiksi, kun ystävällinen isäntäväki tarjosi niin purtavaa kuin istumapaikkaa lämpimässä heti sisään tullessa. Monessa perheessä olivat myös perheen karvaturrit kotosalla ja nämä nelijalkaiset ystävät kävivät ottamassa lähituntumaa vieraisiin omalla ihastuttavalla tavallaan.
IMG_1811

Jokaisessa kodissa on oma historiansa, joka on tuotu miellyttävästi myös sisustuksessa esille. Kodeista kun on kyse, eikä sisustuslehtien lavastuksista, on mukava nähdä kuinka monessa kodissa esineistö ja huonekalut ovat kerroksellisia. Sekoitus mennyttä ja tätä päivää, lastenhuoneissa leluja siellä täällä, niin kuin kodeissa tuppaa olemaan. Yksi taloista oli myös yleissävyltään nykyaikaisen tumma, ehkä enemmän Ikean tyylinen, joka kuitenkin sopi taloon äärimmäisen hyvin. Tytär ihastui taloon välittömästi. Olisi halunnut jäädä keittiön keinuun istuskelemaan ja ihailemaan kotia… Miksi meillä ei voi olla tällaista?

IMG_1806

Kateutta herättää wanhojen talojen huoneiden koot, on korkeutta ja leveyttä. Joka omalla tavallaan erottaa jo talot nykyrakennuksista. Näissä taloissa on vain yksinkertaisesti niin hyvä hengittää. Toisaalta useaan wanhaan taloon on käytetty satoja tunteja aikaa erilaisiin remontteihin ja jälleenkorjaukseen, tuhansia euroja ja paljon energiaa. Ja kuten yksi isäntä sanoikin, kun talon saa kokonaan remontoitua, alkaa homma jälleen alusta. Paljon on koteihin nähty vaivaa ja se näkyy. Kaikille moinen ei sovi. Monelle omistajalle kun on etuoikeus olla osa talon historiaa pitkässä juoksussa. Sukupolvet kun tulevat ja menevät, talo pysyy paikallaan.

Ainoa negatiivinen asia tapahtumassa oli se, että kodit ovat aika kaukana toisistaan eri puolilla kaupunkia. Tämä tarkoitti sitä, että ihmiset autosuunnistivat talolta toiselle ja välillä oli pulaa parkkipaikoista suosituimpia talojen kohdalla. Tämä myös eskaloitui joidenkin kotien pienissä porstuoissa ja verannilla, kun pari autolastillista vieraita änkeää sisään taloon tai ulos talosta samanaikaisesti.

IMG_1814

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi käteen varsin ihanan jouluinen tunnelma. Erityisesti se hetki, kun ulkona alkoi hämärtyä, toi todelliset joulukiksit. Kodit pääsivät silloin parhaimpiinsa niin valojensa kuin tunnelmansakin puolesta!

Kannattaa tutustua mikäli ensi vuonna tapahtuma jälleen järjestetään. Wanhat kodit kun henkivät jotain sellaista, mitä elementtikodit eivät valitettavasti tule koskaan tarjoamaan.