Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ravintola

Auroran polulla ja illallisella – Saariselkä

Sunnuntaina pohjoistuuli riipoi yhä, kun lähdin laduille. Latujen lähtöpisteeseen palanneet, jo Kiilopäällä käyneet kuvailivat viimaista hiihtolenkkiään. Minä puolestani pääsin nanogripeilläni vain pienen matkan parfyymilatua (Laanilaan johtava kolmen ja puolen kilometrin latu). Suksenpohjat ottivat tiukan otteen kaikesta irtoavasta lumesta ja varastoivat sen menoa estäviksi paakuiksi suksieni pohjiin.
Tunturimaja suksisuojasta löysin kävelysauvat ja niillä lähdin Auroran lenkille ja vähän muuallekin.  Latukartasta näkee myös talvikävelyreitit. Auroran lenkille johtavalta polulta löytyi Luttojoen silta. Hieno paikka venytellä ja tutkiskella näkyisikö raakkuja, helmisimpukoita.

Saariselän talvikävelyreitit

 

Luttojoen sillalla voi venytellä ja kuunnella veden solinaa. Ja tietenkin pongata raakkuja.

Ravintolaan – Saariselkä

Kävely keskustan kaduilla paljasti sen, jota epäilinkin. Sesonki on ohi ja suuri osa ravintoloista on kiinni. Löysin kuitenkin yhden, lähes Tunturimajan nurkan takaa, Anne´s Gardenin ja pääsin kaivolle syömään.
Jotenkin viehättävää, kun yritin postata instaan, missä ravintolassa olen, niin silmiini ei osunut yhtään logoa, ei missään. Yleensähän niitä on kaikkialla servetistä vessanseinien opastetauluihin. Baaritiskin takana loisti kyllä Sol olutmainosvalo. Sisään tullessa olin niin innoissani, kun löysin avoinna olevan paikan, että en huomannut katsoa nimeä.
Kaivoinstallaatioon ruokatilaustani vastaanottamaan tullut tarjoilija ohitti sujuvasti lätinät ruoan ja viinin sinfonioista ja totesi ykskantaan, että meillä on vain tätä cabernet savignon viiniä, koska suljemme kohta  kesäksi.

Tarjoilua kaivolle. Anne`s Garden Saariselkä

Anne´s Garden on vielä auki keskiviikkoon asti. Tarjoilja muisteli, että Teerenpesä ja Rakka olisivat auki vappuun asti.
Lyhyeen tekstiin mahtuu monta ”löysin” ilmaisua 🙂 Aika paljon löytynyt tänään.

Pistäydyin Pietarissa – ravintoloita

Ruoasta ehdinkin jo marista ensimmäisessä Pietari-postauksessa. Pettymys aiheutui siitä, että tutustumismatkallamme yhtä ravintolaa lukuun ottamatta kaikki olivat saman ketjun ravintoloita. Vähän kuin suomalaiseen ravintolakulttuuriin tutustuvaa kansainvälistä mediaryhmää olisi juoksutettu S-ketjun ravintolasta toiseen. Kyllä, juoksutettu on oikea sana. Kiire oli ravintolaan, ravintolassa ja ravintolasta pois. Tätä olin uumoillut jo, kun saimme matkaohjelman. Siis sen, jossa oli mainittu vain  lounas tai illallinen ”in  a premium class restaurant”.

Ruokailuun oli sekä lounailla että illallisilla varattu tunti. Näinköhän vaan, mietin kun sain matkaohjelman. Tavanturistille varmaan tuo ”premiun class” -maininta olisi riittänyt, mutta ei toimittajalle. Jos tunnissa täytyy ehtiä havainnoimaan, kyselemään, tekemään muistiinpanoja, ottamaan kuvia ja vielä syömäänkin, niin homma ei toimi. Jonkin verran nopeuttaa, jos pääsee tutustumaan sekä ravintolaan että ruokatarjontaan etukäteen. No onneksi en ollut ruokajuttua tekemässä, sillä ravintolatkin selvisivät vasta kun olimme menossa ravintolaan – nimikyltistä. Ruokalajeista ei välitetty puhua ensinkään.

Kauppakeskukseen syömään – Steak By Steak ravintola kauppakeskus Galleriassa

Ensimmäiseen ravintolaan lampsiessamme ihmettelin että suuntasimme ostariin. No okay, lounas ja varmaan siksi. Sitä paitsi ostariruokailu on maailman tapa nykyään. Ostareissa ei tehdä vain ostoksia, siellä viihdytään: syödään, juodaan, jumpataan, käydään lekurissa. Miksei siis myös Pietarissa.

Steak by Steak 

Steak By Steak ravintola, Pietari,

Steak By Steak ravintola kauppakeskus Galleriassa, Pietari, Venäjä

 

Steak By Steak ravintola kauppakeskus Galleriassa, Pietari, Venäjä

Modernia sen olla pitää. Steak By Steak ravintola kauppakeskus Galleriassa, Pietari, Venäjä

 

Steak By Steak ravintola kauppakeskus Galleriassa, Pietari, Venäjä

Mielessäni häämöttävät paikalliset herkut vaihtuivat italialaistyyppisiin antipastoihin ja pitsoihin. Steak By Steak ravintola kauppakeskus Galleriassa, Pietari, Venäjä

Vintage ravintola Chateau Vintage

Seuraava ohjelman mukainen ”premium class restaurant” oli nimeltään Chateau Vintage. Illallisaikaan ravintola huokui tyhjyyttä, ja meidät sullottiin yhteen nurkkaan. Seurueessamme oli muutamia tupakoitsijoita (yllättävän monta, hyi sanoo Mummo), jotka olivat pulassa nostattaessaan suurimman osan porukasta, kun lähtevät tuskaansa lievittämään. Huomasin kyllä myöhemmin, että Pietarissa käymissämme ravintoloissa oli tapana istua ahtaasti. Suomalaisellehan tämä on vaikea asia ja vielä vaikeammaksi sen tekee jos työskentelee samalla. Kamerat, muistiinpanovälineet yms yms pitäisi sijoittaa käden ulottuville. Ilmeisesti venäläinen yhteisöllisyys ilmenee myös tilankäytössä.

Toinen mikä toistui ravintolasta toiseen oli valtava tv-ruutu, joka kiinnitti väkisin huomion mikäli sattui istumaan töllöön päin. Tässä Chateau Vintage -ravintolassa ruutu suolsi viimeisen päälle stailattuja kuvia ruoka-annoksista.

Alkupalat (zakuski)  olivat ookoo, keitto maistui, kana-annos…no joo, kuivaa mutta onneksi sai kostutettua kastikkeella. Pureskelua tahditti tv-ruudun videomainos. Lehtevä kakku ei mennyt kurkusta alas. Mutta tee oli järkytys: pitkän ja maineikkaan teekulttuurin maassa minulle tuotiin pussiteetä. Yksilöpakattua, samaa tuotemerkkiä mitä saan lähicittarista.

Ravintola Chateau Vintage, Pietari, Venäjä

Tuopinmuotoinen narikkalappu. Ravintola Chateau Vintage, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Chateau Vintage, Pietari, Venäjä

Alkupalalautanen. Ravintola Chateau Vintage, Pietari, Venäjä

Mamalygan megasuuret ruokalistat

Ravintola Mamalygassa meitä odottivat megasuuret ruokalistat, muttei henkilökunta. Jokin sekaannus, joka tietysti myöhästytti seuraavaan paikkaan menoa. Listoilta valitsimme mieleisiä ruokalajeja kunnes sekaannus selvisi ja henkilökuntakin ilmaantui kertomaan, että meille oli tilattu ruuat jo etukäteen. Komento takaisin. Valitut ruokalajit vaihtuivat kaikille yhteiseen menuun.

Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Kyllä nyt näkee. Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Hintatasoa. Yksi euro on noin 70 ruplaa /  Mamalyga, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Töllö on ravintolan pakollinen varuste varmaankin. Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Kahden sukupuolen vessa. Jonossa voi opiskella rypälelajeja. Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Taulu kertoo mitä viinaa mihinkin vaivaan ja kuinka paljon. Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Pikkuleivät pakattiin mukaan kun emme ehtineet syömään jälkiruokaa. Ravintola Mamalyga, Pietari, Venäjä

Venäläinen tapasbaari Petrov-Vodkin

Tämä ravintola osasi asiansa. Ruoat ja juomat esiteltiin tervetulotoivosten kera sekä suullisesti että kirjallisesti. Kalallakin oli kotilätäkkö, Laatokka.  Tarjoilija kertoi myös tapakulttuurista, mitä syödään minkäkin kanssa.

Yllätys odotti ruokailun sopivassa vaiheessa. Muusikot kiertelivät ravintolassa tanssijoineen.  Lähimpänä istuvat pääsivät myös tanssinpyörteisiin mukaan.

Tämä Petrov-Vodkin oli se ainoa ravintola jossa en nähnyt Ginza Project -logoa

Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Tervetuliaiskortissa esiteltiin ruokalajit ja juomat. Venäläinen tapasbaari Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

 

Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Kotitekoista vodkaa Nikolai II maun mukaisten pikkupalojen painikkeena. Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Laatokasta kalastettua. Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Paikallista pullonkierrätystä. Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Kala-annos. Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Isoäidin rommiyllätys. Reippaasti oli lorautettu. Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Viihdyttäjät tauolla. Ravintola Petrov-Vodkin, Pietari, Venäjä

Koristeellinen Katyusha

Tämäntyyppinen venäläinen ravintola varmaan vetää turisteja.  Kiire kun oli, niin jäi vähän vajavaiseksi ruokalajeista kysyminen tässäkin ravintolassa.

Ekaterinalta kysyin kuvan alkuruoasta myöhemmin. Kasa lautasella on perinteinen venäläinen majoneesipohjainen perunasalaatti, salat olivier. Se muistuttaa meidän italiansalaattiamme. Espanjassa olen syönyt samankaltaista nimellä ensalada rusa. Olivier on kuulemma Venäjällä uudenvuodenjuhlapöydän ”must”. Voi luoja, montako kertaa mahdoimmekaan sitä syödä neljän päivän aikana.

Katyusha

Venäläinen majoneesipohjainen perunasalaatti, salat olivier. Katyusha, Pietari, Venäjä

 

Katyusha, Pietari, Venäjä

Tämä liharuokalaji on kotlety  possusta tehtyä, jota Suomessakin tarjoillaan. Katyusha, Pietari, Venäjä

 

Katyusha, Pietari, Venäjä

Katyusha, Pietari, Venäjä

Venäläinen ravintola The Repa

Kuvaan aina kyltit, kun pressireissuilla menemme sisään johonkin kohteeseen. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Niin tein tälläkin reissulla. Yksi kohteistamme oli venäläinen ravintola The Repa. Vihdoin asiaan, paikallista ruokaa.

The Repassa meitä emännöi juuri opiskelunsa lopettanut nuori nainen, joka on tavattoman kiinnostunut vitamiineista. Minkälaisia vitamiineja myydään Suomessa ja mitä suomalaiset syövät.

Hups! Mistä tämä tonnikala hyppäsi lautaselleni. En ole aiemmin tiennytkään, että venäläiseen keittiöön kuuluu tonnikala. Suuri maahan Venäjä on…

Olisi luullut, että vastauksen tonnikalan alkuperästä olisin saanut emännältämme. Kun kysyin, hän arveli etteivät varmaan keittiössä sellaista asiaa tiedä. Höh! Kun asia ei selvinnyt emännän kanssa, kysyin tarjoilijalta kun tämä tuli täyttämään lasini. (Pahoittelen huonotapaisuuttani, astuin emännän tontille). Kohtapuoliin tarjoilija kipitti vastauksineen. Japanistahan se.

Mikä tilaisuus nuorella emännällämme olisi ollut kertoa meille median edustajille vaikka mitä ruokakulttuuriin liittyvää. Mutta ei, siinä hän istuskeli ja ilostutti silmiämme.

Moderneja haluavat olla ja sitä meille haluttiin esitellä. Niin oli meillä Suomessakin, eikä edes kauan sitten. Vieraita kun tuli, herkkujen piti olla mieluummin ulkomailta. Se oli jollain tapaa hienompaa. Nykyään Suomessa mennään jo lujaa vauhtia kohti seuraavaa modernia. On selvää, että ”premium class” -ravintoloissa ruoan alkuperä tiedetään ja usein se myös kerrotaan ylpeydellä maustettuna. Ympäristöasioita mietitään, vaikka eivät niin yksiselitteisiä olekaan. Ruokahävikki pyritään minimoimaan. Kierrätys ja jätehuolto toimii, näin ainakin haluan uskoa.

Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

 

Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

Vielä on tilaa. Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

 

Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

Alkupalat kuumilla kivillä. Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

 

Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

En syönyt kaikkea 😉 Ravintola The Repa, Pietari, Venäjä

Donitseja Neukkutyyliin – Pyshechnaya

Pyshka eli donitsi ja palanpainikkeeksi limonaatia. Pikaruokapaikka makean nälkäisille, jossa Neuvostoliiton aikaa jäljittelevä sisustus. Oli muuten herkullisia.

Pyshechnaya, yksi osoitteessa Griboyedov channel embankment, 56-58

Pyshechka, Pietari, Venäjä

Limonadivaihtoehdot / Pyshechka

 

Pyshechka, Pietari, Venäjä

Perussetti: donitsit ja limonadi. Pyshechka, Pietari, Venäjä

 

Pyshechka, Pietari, Venäjä

Pyshechka, Pietari, Venäjä

Mari Vanna – yksityiskohtien ilottelua

Pölynpyyhkijän painajainen, Mari Vanna -ravintola muistuttaa nukkekotia. Kirjoja, koriste-esineitä, kukkaverhoa, pitsiä.

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Meidän pöytä. Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Vaatenaulakon herra neukkutyylisssään. Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Mari Vannan vessassa kannattaa käydä vaikka ei olisi hätä.

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Vessa. /Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Dostojevskin tiiliskiven kokoisiin teoksiin ei kannata tarttua, muuten syntyy jono. Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

Korea vessapaperiteline. Ravintola Mari Vanna, Pietari, Venäjä

 

Na Rechke – Stroganovia

Viimeisenä iltana tutustuimme Stroganoviin Na Rechke -ravintolassa. Siis ne, jotka söivät lihaa. Muut saivat samaa mitä oli tarjolla ollut jo kyllästymiseen asti.  Pressireissujen koordinointi tuntuu olevan vaikeaa kohteesta riippumatta. Ruokalistojen haaste on miten saada monipuolinen kokonaisuus kasaan. Se saattaa toimia kaikkiruokaisilla, mutta ruokarajoitteiset saavat yleensä tottua toistuvaan tarjontaan.

Aiemmin Ekaterina valaisi Stroganovin taustoja palatsikierroksella:

”Tarina kertoo, että Stroganov  piti lihasta.  Hampaat olivat huonot ja siitä syystä häntä varten naudanlihaa haudutettiin tuntikausia. Näin lihasta tuli pehmeää.”

Muitakin tarinoita on, kuten se että Stroganovin pataruoka kehitettiin ruhtinas Stroganovin avoimien ovien lounaita varten. Eli helppo pitää tarjoilukelpoisena pitkiäkin aikoja.

Ravintola Na Rechke, Pietari, Venäjä

Ravintola Na Rechke, Pietari, Venäjä

 

Ravintola Na Rechke, Pietari, Venäjä

Ravintola Na Rechke, Pietari, Venäjä

 

 

Pelmeneitä – niitä maistan ensi kerralla kun tulen Pietariin

Emme käyneet pelmeneitä tarjoavassa Pelmenyassa, mutta lisään sen tähän ainakin itseäni varten. Jotain mistä alkaa seuraavalla reissulla.

Pelmenit ovat raviolinkaltaisia lihalla täytettyjä taikinanyyttejä.

Venäläinen ravintola Pelmenya joka sijaitsee Faberge-museon lähellä. Edullista ruokaa ja talon viiniä. Erikoisuutena pelmenit. Ravintolavinkin antoi oppaamme Ekaterina.

Osoite: Fontanka river embankment, 25,

Postaus kerätty Committee for Tourism Development of Saint-Petersburgin tutustumismatkalta 29-30.9.2019  Pietarissa.

 

 

NOP Kahvila-myymälä Tallinna

Murua rinnan alle – Tallinnan ravintolatarjontaa

Usein Tallinnan päiväristeilyllä tulee käveltyä Raatihuoneen torille ja valittua sen lähistöltä jokin ravintola, vaikka Tallinnasta löytyy kävelymatkan päästä satamasta monenlaisia vaihtoehtoja.

Elokuisella reissullamme yövyimme Tallinnassa. Aikaa oli ja ehdin käväistä kolmessa ravintolassa. Päivällä olimme syöneet jo reippaankokoisen lounaan Ravintola Mon Reposissa, jota kuvasin aiemmassa postauksessa. 

Tässä esittelen kaksi muuta jossa kävimme: Taquiera ja NOP. Molemmat olivat oikein mukavia ilmapiiriltään ja mikä parasta tarjoilivat mummon mahaan mahtuvia annoksia. NOP:issa on tarjolla luomuruokaa.

Virossa kannattaa muistaa keitot. Ne ovat lähes poikkeuksetta hyviä. Niitä en nyt tällä kertaa nauttinut, sillä halusin kokeilla muitakin ruokavaihtoehtoja.

Hintataso Tallinnassa alkaa lähestyä Helsingin tasoa. Olut on jonkin verran edullisempaa.

Meksikolaisittain – Taquiera

Illansuussa nälkä ei ollut kova, vaan pikemminkin pieni iltapala tarvittiin. Tutkimme viiden hengen porukalla sataman seudun tarjontaa ja sieltä löytyi meksikolaistyyppinen Taquiera (Rothmanni 14). Se sopi kaikkien makuun.  Taquierassa oli annoksia mistä valita.  Puolitin ”päivän nachos” annoksen seurueen toisen vähäruokaisen kanssa. Suurempiruokaiset tilasivat annnoksen kukin.

Taqueria,Tallinna, Viro

Tiistaina iltayhdeksältä ravintolassa ei ollut ruuhkaa. Taqueria,Tallinna, Viro

 

Taqueria,Tallinna, Viro

Värikkäitä yksityiskohtia. Taqueria,Tallinna, Viro

 

Taqueria,Tallinna, Viro

Tämä lasku ei lähde lentoon. Kivi pitää huolen siitä. Loppusumma ei päätä sekoita: viisikymppiä ja risat viideltä hengeltä. Kaikille machosit ja oluet. Taqueria,Tallinna, Viro

 

Taqueria,Tallinna, Viro

Trump on päässyt tällekin seinälle. Taqueria,Tallinna, Viro

 

Taqueria,Tallinna, Viro

Kun avaat vessanoven, varustaudu pelästymään. Taqueria,Tallinna, Viro

 

Taqueria,Tallinna, Viro

Ei mitään turhia tarroja, ohjeet suoraan peiliin. Taqueria,Tallinna, Viro

Luomuruokaa – NOP

Estonishing Stay -majapaikassa ei ollut aamiaista tarjolla mutta lähes kulman takaa löytyi NOP Neighbourhood Organic Place -kahvila-myymälä (Köleri Street 1). NOP:n valikoimista saa helposti koottua aamiaisen tai lounaan smootheineen päivineen. Satamasta kävelee vartissa, suoraan vaan pitkin Narva mnt:tä.

NOP Kahvila-myymälä Tallinna

NOP Kahvila-myymälä sijaitsee yli satavuotiaassa talossa puutarhoineen parin kilometrin päässä satamasta. Tallinna

 

NOP Kahvila-myymälä Tallinna

Sieltä lähtee aamiainen. NOP Kahvila-myymälä Tallinna

NOP Kahvila-myymälä Tallinna

Marenki kahvin tai teen kera. Miksi ei! NOP Kahvila-myymälä Tallinna

NOP Kahvila-myymälä Tallinna

Tuliaisia mukaan myymälästä. NOP Kahvila-myymälä, Tallinna

 NOP Kahvila-myymälä, Tallinna

Pekonia lihansyöjille. NOP Kahvila-myymälä, Tallinna

NOP Kahvila-myymälä, Tallinna

Kolmea eri hummusta. Nami, nami! NOP Kahvila-myymälä, Tallinna

”visittallinn”

Nostalgia-reissu / Hamina Camping Pitkäthiekat – Vilniemi

Päivitys 10.6.2022 Kollegani tiesivät kertoa, että leirintäalue on vaihtanut omistajaa. Uudet omistajat kuulemma Lapista ja uudet tuulet sen myötä. Menen kokeilemaan jossain vaiheessa. Kollegat kehuivat.

Jatko on historiaa.

Nostalgia-reissun ensimmäinen yöpymiskohde oli Hamina Camping Pitkäthiekat. Majoitusta varatessani mielikuvissani liitelivät nuoruuden leirintäaluekokemukset, joihin sisältyi paljon ilottelua: nuorisoa, telttoja, eloa ja kitaramusiikkia keittokatoksessa. Ja tietenkin porukkaa leirintäalueen ravintolassa, jota teininä kaihoten vain katselimme, sillä se oli matkabudjettimme ulottumattomissa.

Kertyneille ikävuosille on annettava myönnytyksiä. Sen verran realisteja olimme, että tällä reissulla teltta vaihdettiin mökkimajoitukseen, kattilat jätettiin kotiin ja keittokatos vaihtui suunnitelmassamme ravintolaksi.

No kuinkas sitten kävikään?

Venäläiseltä vaikuttava vastaanottovirkailija-baarimikko kirjasi meidät sisään lähes tyhjässä ravintolassa. Samalla kuulimme, että ravintolan keittiö on remontissa. Tiettävästi ainakin tämän kesän, virkailijan ilmeestä päätellen vielä hamaan tulevaisuuteen. Juomaa sai, muttei ruokaa.

Outo haju tulvahti vastaan mökin ovella. Huh, huh! Ei kai sentään hometta. Kaksi yötä varattuna ja maksettuna myös. Olisi ehkä kannattanut ensin katsoa tilat ja vasta sitten maksaa. Toisaalta booking.com sivuston peruutusaika oli jo mennyt.  Sivustolla esitetty majoituspaikan pisteytys panee miettimään, miten se muodostuu. No, päätimme olla lannistumatta ja keskittyä alueen nähtävyyksiin.

Aamu-uinnilla havaitsen: alue on nimensä mukainen. Pitkäthiekat! Kahlaan lähes järvenselälle asti, ennen kuin voin heittäytyä uimaan muutakin kuin mahapohjaa. Mahtaako tuo nimitys olla enää olemassa. Uida mahapohjaa. Se oli noloa lapsuudessa ja tarkoitti, että et osaa uida.

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Aamutoimia mökkimme edustalla /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Vaikka tämä leirintäalue rapistuneine huoltorakennuksineen peittoaa kauheudessaan kaiken nykyaivojeni kuvittelukyvyn mukaisen, on siitä huolimatta kiva katsella mökkiläisten aamutouhuja aamuteetä hörppiessä. Kohti huoltorakennusta, jossa sijaitsevat vessat ja suihkut,  vaeltaa silmiään hierovia matkalaisia aamuasuissaan. Suihkuun suuntaavilla roikkuu pyyheliina kyynärtaipeesta ja toilettipussi ranteesta. Mökkien edustoilta kuuluva kilinä kertoo aamiaisen olevan meneillään. Kiireisimmät kaasuttelevat jo tiehensä.

Toisena aamuna teen hörppimistä säesti sirkkelin ääni. Lähistöllä ryhdyttiin puita pilkkomaan. Kun sirkkeli vaikenee, naapuri pieraisee estottomasti. Siinä vaiheessa siippa ryhtyy kuukeloimaan scandiceja. Unohti varmaan, että seuraavat kaksi yötä on jo varattu. Silloin yövymme koulussa.

Varaamamme mökki on vaatimattomimmasta vaatimattomin, mutta siitä huolimatta siitä löytyy kahvin- ja vedenkeitin ja mikro. Tuollaista varustutusta ei ollut nuoruuteni telttamajoituksessa. Mökeistä en tiedä, kun en niissä yöpynyt. Epäilen, sillä miksi silloin olisi keittokatos ollut niin täynnä elämää. Nyt se ammotti tyhjillään, kun kaikki söivät omissa oloissaan. Autojen rekkareista päätellen venäläisiä oli paljon. Matkailuvaunujen rekkareista löytyi jo enemmän kirjoa.

Mökkimme oli neljän hengen mökki. Kaksi kerrossänkyä. Yläsänkyihin olisi toivonut putoamista estäviä kaiteita, kapoisia kun olivat. Tämän yöpymiskokemuksen perusteella ymmärrykseni asuntoautomatkailua kohtaan lisääntyi. Heillä on oma tupa, lupa, hajut ja sängyt aina mukanaan. Minulla on ainoastaan oma tyyny. Sekin auttaa, mutta kyllä aamusta oli kankea olo, kun laskeuduin yläsängystä.

Summa summarum: tulipa maattua halvalla. 80 euroa kahdelta yöltä, joku genius-tarjous oli kyseessä. Once in a lifetime.

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Monennäköistä pytinkiä /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Kota / Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Jotkut ovat koristelleet telttansa puutarhatontuilla /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Illalliselle autolla

Leirintäalueen ravintolan keittiö oli suljettu ja siksi ruokaa saadakseen piti nähdä hieman vaivaa, ajaa Haminan keskustaan.  Visiittimme ensimmäisenä iltana, tiistaina moni  keskustankin ravintola oli kiinni. Läheltä piti ettemme joutuneet aabeeceelle. Kelpo ruokaa sieltäkin saa, mutta jos mielessä pyörii viini-illallinen, ravintolavalinta on väärä.

Haminan Tervasaaresta löytyi kuitenkin avoinna oleva Rampsi kitchen and lounge rantaravintola. Viinistä jouduimme luopumaan, sillä leirintäalueelta on noin seitsemän kilometriä. Automatka siis, ainakin ruoan jälkeen.

Keskiviikkona söimme illallista Haminan keskustassa mon ami -ravintolassa. Erinomainen valinta. Erityisen mieltynyt olin pikkuruokavalikoimaan. Suomessa pieniruokaisen matkailijan ainainen tuskanaihe on se, että annokset ovat isoja ja pientä purtavaa haluava joutuu usein tyytymään niihin samoihin vuohenjuustojuttuihin tai peräti sämpylöihin.

Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintolassa ei ollut keskiviikkona tungosta.

Hamina mon ami -ravintola

Ruokaa odotellessa voi tutkia entisiä rajoja /Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintola

Ilahduttavia pikkuherkkuja alkuun tai vaikkapa kokoelmasta kerätty nälän vievä annos. /Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintola

Miten olisi digestiivi. Ei kuitenkaan autoilijoille. /Hamina mon ami -ravintola

Puskaradion suositukset

Messujen jälkeen ilta jatkui mummoillen. Ex-kollegan kanssa tapaamme aina aika ajoin, ja silloin on hakusessa jokin kiva, mielellään meille uusi ravintola. Aina ei kaikki mene nappiin. Olemme päätyneet kantakuppilaan, viinittömään thairavintolaan, meteliin, syömään kahdestaan typötyhjässä ravintolassa ja vaikka mitä.

Nyt laitoin puskaradion liikkeelle. Kysely oli tällainen:

”Leppävaaran ravintolatarjontaa

Kaksi tätiä haluaisi rupatella keskiviikkona klo 18 jälkeen. Muitakin
ihmisiä mielellään mutta ei liikaa meteliä. Eikä mitään nenänvalkaisua,
vaan punkkua ja bisseä täytyy löytyä ja jotain kevyttä purtavaa.”

Aivan upeaa, parikymmentä vastausta tuli hetkessä. Kaikki halusivat laittaa mummot (ex-kollegani on oikea mummo, kaksi lastenlasta) nautiskelemaan.

Puskaradion jäsenten ykkössuosikki oli Base – lähes parikymmentä olisi
suoriutunut Baseen.
Hajaääniä sai Harakanpesä (perinteinen paikka, tuttu monestakin tapaamisesta), Fågeli (lienee uusi, kun verkkosivutkin vasta tulossa), William K eli Wilkku Koo (käyn siellä entisten työkavereiden kanssa joskus perjantaisin, kelpo paikka mutta pikaruokaa), Kathmandu Palace (nepalilaista).
GLO-hotellin ravintolaa ehdotti joku, mutta minulla on työperäinen hotelliallergia.

Baseen päädyttiin. Se osoittautui valintana parahultaiseksi (Eikö oli kiva sana?! Kasariluvulla yksi työkaveri käytti sitä koko ajan, kaikki oli niin parahultaista).

Istuimme a la carte -puolella. Tunnelma oli rauhallinen. Palvelu sujui. Caesar salaatti jättikatkaravuilla maistui. Kaveri otti saman vuohenjuustolla. Salaatti on siitä mukavaa ruokaa, että sitä voi syödä hitaasti rupattelun välissä ja purtavaa parin kolpakon seuraksi riittää. Salaatti ei jäähdy.

Kiitokset Puskaradion aktiiveille. Tunnuitte tietävän mitä mummot hakee.

 

Afrikka Kalliossa

Rentous on päivän sana. Vastikään sain kutsun hotellin avajaisiin, jossa isäntä lupaa vastaanottaa vieraat aamutossuissa. Saas nähdä.

Rentoon paikkaan eksyimme myös ex-kollegani kanssa perjantaina maailmaa parantamaan. Thai-ruokaa aiomme nauttia, mutta afrikkalaiseen päädyimme. Miksiköhän?

No siitä yksinkertaisesta syystä, että paikan päällä Lemon Grass -ravintolassa selvisi, että siellä ei tarjoilla viiniä. Ruuat ja paikka oli bongattu netistä, alkoholioikeuksia emme osanneet edes epäillä. Eikä mummot (ex-kollegani on oikea mummo, vieläpä kaksinkertainen)  voi kuvitella illallista ilman prosenttipitoista kyytipoikaa.

Onneksi Kallio on täynnä mahdollisuuksia. Saman kadun varrelta löytyi Sandro ja sieltä vieläpä kaksi vapaata paikkaa, joissa tosin seuraavaan varaukseen oli vain reilun tunnin.

– African food, kertoi tarjoilija.

Afrikkalainen ravintola? Onkohan jossain päin Afrikkaa eurooppalainen ravintola?

Niinpä sitten söimme tarjoiluvadeilta ja joimme viiniä tukevista laseista.  Maittavaa, erilaista.

Jos olisin ruokatoimittaja, hifistelisin makukombinaatioilla mutta kun en ole, niin en osaa. Olisin myös tiennyt mikä yhteys Richard McCormickilla on ravintolaan. Hänestä kirjoitin aiemmin.

Tarjoilija kertoi ravintolan tekevän yhteistyötä Richardin kanssa. Sandron verkkosivuilta ilmenee, että tarjoilijan Afrikka on laajempi kuin minun, ruokalajeja Jerusalemia ja Kroatiaa myöten.

Muutamia kuvia

Sandro Tel Aviv annos pieni

Ruokaa Tel Avivista. Grillattua munakoisoa, vuohenjuustoa ja kasviksia eri muodoissaan.

Sandro pieni

Rentoa tunnelmaa. Putket ja muut rakennuksen rakenteet saavat näkyä vapaasti.

Vessapaperia löytyy pieni

Hotelleissa käytetään usein kahta vessapaperitelinettä. Sandro panee paremmaksi.